5/recent-posts/slider1

Suomi-Mafian jäsenesittely nr. 3

Kesällä 2012 käytiin muutaman kerran Linnean kanssa katsomassa jalkapalloa (tv:stä) ja pari kertaa vähän juhlimassa Oberstaufenissa. Yhdellä kertaa oli Linnean veli ja sisko mukana, josta paikalliset saivat juorut liikenteeseen. Niinalta yksi kysyikin että onko mahdollista että Servuksessa oli eilen neljä (4) suomalaista?? Suuri ihme siis jonkun mielestä. Linnea oli ainut joka innostui crossfit-treeneistä minun kanssa. Voi niitä aikoja kun innokkaana hotellin pihalla tehtiin treeniä. Hotellin asukkailla oli jotain katseltavaa ja ihmeteltävää aamupalaa syödessään.




Aiguille du Midi



Nimi?
Linnea Harjula

Mistä olet kotoisin?
Hämeenkyröstä

Mikä oli syy miksi tulit Oberreuteen? Työharjoittelu, työ, kieli, rakkaus?
Tulin Oberreuteen työharjoittelun takia. Opiskelin tuolloin liiketalouden perustutkintoa ja sain mahdollisuuden lähteä ulkomaille työssäoppimaan tukirahaston turvin.

Kauan asuit/olit Oberreutessa? Milloin?
Olin Oberreutessa kesän 2012 kesäkuu-elokuu.

Minkälaista oli työskennellä pienessä Hotellissa, pienessä kylässä?
Pienessä hotellissa työskentely oli mielestäni ihan kivaa. Eikä minua mitenkään haitannut, että kylä oli aikas hiljainen..

Oliko mielestäsi mukavaa/tärkeää kun hotellissa oli suomalaisia töissä? Vai oliko asialla mitään väliä?
En pitänyt tärkeänä, että hotellissa on suomalaisia töissä. Tosin se kyllä helpotti asioita paljon, koska kommunikointi sujui näin joustavasti. Tärkeintä tietysti oli se, että minut otettiin hyvin vastaan ja tunsin oloni tervetulleeksi.


Opitko sinä aikana puhumaan saksaa? tai parantamaan sitä? Kerro hieman saksankielen taidostasi ennen ja jälkeen.
Olin aikoinaan opiskellut saksaa ala- ja ylä-asteella joten se ei ollut kauhean vahva.

Oliko mielestäsi vaikeaa palvella asiakkaita saksaksi?
Oberreutessa murre vielä vähän hankaloitti asiaa ja sekin, että saksaa puhuttiin todella nopeasti. Tietysti opin paljon uusia sanoja paljon ja muutenkin oppi kuuntelemaan mitä toinen sanoi.

Mukavin muistosi Hotelli Martinshöhestä? Entä onko joku muisto ikävä?
Ei taida olla mitään yksittäistä mukavaa muistoa, vaan nautin ajasta siellä. Jopa mankelointi oli mukavaa Mukavat asiakkaat tietysti piristi myös. Ei tuu mitään ikävää muistoa mieleen.

Lempipaikkasi Oberreutessa ja/tai lähialueella?
Minulla ei ollu mitään lempipaikkaa, mutta pidin todella paljon luonnosta ja vuoret lähiseudulla saivat aina hiljaiseksi.



Schloss Hellbrunn Salzburgissa.


Kävitkö tutustumassa naapurikyliin? naapurikaupunkeihin? naapurimaihin? Toisinsanoen teitkö paljon reissuja täällä ollessasi? Kerro reissuistasi.
Pääsin todella paljon matkustelemaan Maaritin kanssa ja olen siitä todella kiitollinen. Saksassa tuli käytyä monessa kylässä/kaupungissa ja sen lisäksi Itävallassa, Italiassa, Ranskassa, Luxemburgissa ja Sveitsissä. Voisi sanoa, että tuli ajeltua ristiin rastiin ja paljon kaikkea hienoa tuli nähtyä.

Kävitkö kyläjuhlissa? Jos niin missä niissä ja minkälaista se oli mielestäsi?  En muista kävinkö jossain kyläjuhlassa sun kanssa...? Muistaakseni siinä kylällä oli jotain tuoleja laitettu, mutta en oikein muuta muista Eikä muistamattomuus johdu oluesta..

Tutustuitko paikallisiin ihmisiin täällä ollessasi? Jos niin onko sinulla täällä joku kehen pidät yhteyttä? Minkälaisina sinä pidit paikallisia ihmisiä? esim onko heihin mielestäsi helppo tutustua? Ja mitä mieltä he ovat suomalaisista (jos tästä jotain kokemusta)?
En kehenkään paikalliseen tutustunut, koska vapaa-ajallani vain matkustelin. En oikein käynyt missään missä olisin paikallisiin tutustunut, niin en oikein tiedä kuinka helppoa tai vaikeaa heihin olisi tutustua.

Kävikö Suomesta joku sinua moikkaamassa?
Mua kävi moikkaamas isä, äiti, pikkusisko ja -veli. Heidän kans sitten reissattiin Baijerissa ja Itävallassa.

Lempiruokasi ja -juomasi täällä ollessasi?
Lempijuoma olisi varmaan radler ja schnitzeleitä söin ja tein mielelläni.

Viihdyitkö Oberreutessa? Hotelli Martinshöhessä?
Viihdyin kyllä Oberreutessa ja suurin syy siihen on, että minulla oli mukavat työtoverit!

Kävitkö juhlimassa Oberstaufenissa tai Lindenbergissä (tai jossain muualla)? Oliko yöelämä mielestäsi vauhdikasta vai ihan ok? Samanlaista kuin Suomessa? Onko jotain huomioita joka olisi ollut erilaista?
Pari kertaa kävin viihteellä staufenissa ja kyllä mulla ainakin kivaa oli Porukka oli mukavaa ja ihan ok meno oli.


Servuksessa on ollut kerralla jopa neljä suomalaista.


Minkä takia päätit palata takaisin Suomeen? (ellei täällä olo ollut sovittu) Kaduttaako sinua että palasit Suomeen? Vai kaduttiko että olit ollut täällä?
Suomeen paluu oli haikeaa, mutta samalla kivaa nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Rakastan matkustelua ja olen taas menossa Kiinaan vaihtoon tänä keväänä. Saksasta jäi minulle tosi hyvä kuva ja olen siellä työharjoittelun jälkeenkin matkustanut.

Paras muistosi täällä olostasi?
Paras muistoni taitaa olla se, että pääsin paljon matkustamaan ja näin näkemään paljon uutta.



Riippuliidäntää Oberstdorfissa.


Mitä Oberreute/Martinshöhe merkitsee sinulle tällä hetkellä? Onko sinulla ikävä tänne?
Kyllä aina haikeudella muistelen Oberreutea, koska minulla oli siellä niin mukavaa.


Kerro vielä mitä kivaa ja mukavaa teit minun kanssa?
Sinun kanssasi ainakin tuli crossfittiä harrasteltua (tai no mä yritin vain pysyä hengissä). Ja tietysti oli kivaa kun veit mua vähän bilettämään. Ja neuvoit ettei sitä kanaa tarvi ihan rutikuivaksi paistaa



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Saksalaistuminen

Apua, onko minusta tulossa saksalainen?

Tässä muutamia esimerkkejä joista huomaan että olen hieman muuttunut asuttuani täällä viisi vuotta. Nämä ei välttämättä liity saksalaisiin tai allgäulaisiin mutta nämä havainnot olen nyt tehnyt. Nämä ovat tosiaan havaintoja omista kokemuksista. 









Auton parkkeeraminen ilmaispaikoille tai parkkimaksun maksamatta jättäminen. 

Ennen maksoin tunnollisesti parkkimaksun, nykyään en jaksa asiaa miettiä. Aluksi ajattelin että se parkkimaksu on niin pieni että maksan sen mieluusti. Mutta se parkkisakko on vain 10€, joten sekin on erittäin vähän. (kop kop, en ole kertaakaan saanut parkkisakkoa). 

Olen monesti saanut edelliseltä parkkeejalta pysäköintilapun, itsekseni olen miettinyt en ollut kyllä ajatellut edes ostaa parkkimaksua. Mutta olen kiittänyt ja laittanut parkkikuitin tuulilasin sisäpuolelle. Tai teen niin että parkkeeraan auton ilmaispaikalle, Kimin kanssa on ihan ok kävellä hieman kauempaa. Lindenbergin kokoinen kaupunki on niin pieni että sen kävelee alle 10 minuutissa päästä päähän.


Valojen sammuttelu ja ovien sulkeminen. 

Valoja ei pidetä turhaan päällä ja niitä pitää sammutella. Varsinkin jos meillä on kylävieraita Suomesta niin huomaan kulkevani heidän perässä sulkemassa ovia ja sammuttamassa valoja. Meillä on paljon huoneen ovia ja väliovia, varsinkin kun eteinen on kylmä niin silloin on erittäin tärkeää että ovet laitetaan kiinni heti selän takana. Lämpöä ei jaeta harakoille ja sähkö on kallista.


Laitetaan ikkunaluukut kiinni 

jos on tulossa kylmä yö. Pysyy lämpö paremmin sisällä. Senkin olen jo oppinut että parempi antaa olla vaikka koko päivän kiinni. Joskus asunnossa on ihan pimeää kun en muista avata niitä.


Luontaistuotteet ja teet 

joissain määrissä olen niitä testaillut ja todennut että joissain asioissa ne auttavat. Esim. juo kamomilla teetä jos mahaan koskee, timjamitee taasen auttaa jos on yskä jne.


Kylmä makuuhuone 

Makuuhuoneen lämpötila on jotain +18 talvella saattaa olla kylmempi. Lämpöisemmässä en osaa enää nukkua, viileässä nukuttaa erittäin hyvin.


Saunominen 

Enää en sauno pieni pefletti takapuolen alla vaan pitää olla sellainen jumalattoman iso pyyhe joka on ihmisen kokonen.



Apfelweiniä Frankfurtissa.



Asiat jotka pitää vielä oppia tai sitten ei.

Ruuanlaitto vain tietylle määrälle. Kaikki syödään pois, mitään ei jätetä. Mutta jos ruokaa jää yli se lämmitetään kattilassa, ei mikrossa. Vauvanruokaa nyt ei ainakaan saa mikrossa lämmittää(?!).

Tiskirätti. Se on kätevä sillä voi pestä astiat, putsata nopeasti veitsen ja samalla sillä putsaa lattian. OMG. Tähän olen lähtenyt vain sillä että heitän rätin heti pesuun lattian putsauksen jälkeen.

Kaikki säästetään, ihan kaikki, mitään ei heitetä roskiin. Meillä on ullakko täynnä tavaraa, sieltä löytyy kaikki mahdolliset ja mahdottomat pelit ja vehkeet. Sieltä löytyi esim kolme erilaista petiä vauvalle/lapselle. Onhan se kätevää että kaikki löytyy kotoa mutta ei tämä nyt kestävää kehitystä ole. Remontin yhteydessä heitettiin kolmekymmentä vuotta vanhat lattialaatat pois, niitä oli säilötty kellarissa jos niitä vaikka tarvitaan. Nyt niiden tilalla on meidän sauna. 

Lastenvaatteita kierrätetään kaverilta kaverille sukulaiselta sukulaiselle niin kauan että vaatteesta ei enää edes tiedä mikä vaate on kyseessä. YÖK! Tämä on kestävää kehitystä mutta rajansa kaikella. Tai sitten niitä lastenvaatteita säästetään ullakolla ainakin 20 vuotta lapsenlapsille. Mutta kuka haluaa sellaisia ullakolta haisevia vaatteita käyttää?

Orkideat. Ne ovat kauniita, "helppohoitoisia" ja niitä saan usein lahjaksi. Mutta olen niin onneton niiden kanssa ja ne kuolevat parin viikon viimeistään parin kuukauden päästä. Joskus olen antanut niitä hoitoon anopille alakertaan ja hän saa ne taas kukkimaan.

Pöydän pyyhkiminen ensin märällä rätillä ja joka sitten kuivataan astiapyyhkeellä. Tämä on sellainen jota teen jos pyyhin anopin ruokapöydän alakerrassa. Astiat kuivataan myös astiapyyhkeellä koska ei ole kuivauskaappia. Paitsi meillä on, jos sinne ei mahdu niin sitten on pakko kuivata astiapyyhkeellä. En tee sitä mielelläni.

Lattia lakaistaan sitä ei imuroida. Huvittavinta tässä on se että täällä ei ole edes kunnon rikkaa ja kihveliä. Täällä on sellainen vanhanaikainen jolla pitää kyykkiä lattialla. (Voisiko joku lähettää kunnollisen Suomesta. Hih.) Säästöä on sekin ja Äiti saa liikuntaa kun kyykkii lattialla.


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Suomi-Mafian jäsenesittely nr 2

Petriin tutustuin ensi kerran kun hän tuli työharjoitteluun Hotelli Martinshöheen. Hän oli meidän joka paikan höylä, vaikka me kaikki tehtiin tietysti kaikkea. Mutta hänelle lankesi ns. miehiset työtehtävät sänkyjen korjaamiset, lamppujen vaihdot, roskien vienti yms. Meitä oli kolmen kopla (Niina) ja täytyy sanoa että meillä meni hommat hyvin yksiin. Minä hoidin keittiöpuolen ja Niina ja Petri salin puolen, tietenkin molemmat auttoivat tarvittaessa minua keittiössä. Tällä porukalla voisin työskennellä uudestaan. Sen tähden olinkin keväällä 2014 erittäin iloinen kun Petri ilmoitti tulostaan Kroneen. Suomimafia palasi hetkeksi yhteen.





Nimi?
Petri Saarijärvi


Mistä olet kotoisin?
Ylöjärveltä


Mikä oli syy miksi tulit Oberreuteen? Työharjoittelu, työ, kieli, rakkaus?
- Olin jo pitkään halunnut päästä töihin Saksaan. Opiskelin Pirkossa (nyk. Tredu) hotelli-ja vastaanottovirkailijaksi ja syksyllä 2011 näin ilmoituksen työ- ja elinkeinotoimiston sivuilla että Martinshöheen haetaan työntekijää. Töihin ei ollut mahdollista lähteä joten päätin sitten kirjoittaa Maaritille sähköpostia olisiko työharjoittelu mahdollinen ja työharjoitteluun pääsin.

- Kronessa olin töissä toukokuu 2014 - toukokuu 2015. Töihin sai minut houkuteltua työharjoittelumatkalta tuttuni Niina, joka oli silloin Martinshöhessä töissä. Hän oli lähdössä Irsengundin hotelli Allgäublickiin töihin ja pyysi minua hakemaan myös töitä sieltä. Lähetin hakemuksen mutta ilmoittivat että hakevat naispuolisia työntekijöitä. Sitten muutaman päivän päästä Niina laittoi viestiä, jonka Kati oli kertonut että Krone hakee työntekijää. Laitoin hakemuksen, vaihdeltiin jonkin verran sähköpostilla viestejä ja sitten piti vain kysyä lupa Suomessa pomolta että voinko lähteä Saksaan vaikka olin jo suullisesti lupautunut Edeniin kesätöihin ja onneksi pomoni päästi minut lähtemään Saksaan, joten ei muuta kuin uudelle matkalle samaan kylään mutta eri hotelliin.

Kauan asuit/olit Oberreutessa? Milloin?
- Olin 2,5 kk 2012 Oberreutessa, maaliskuun puolivälistä toukokuun loppuun suorittamassa työharjoittelun.
- Vuoden (2014-2015) verran olin Kronessa töissä.

Minkälaista oli työskennellä pienessä Hotellissa, pienessä kylässä?
- Todella mukavaa, kaikkea sai tehdä koska koko hotellista ja piha-alueesta pidimme pienellä porukkalla huolta.
- Työtehtävät hieman erosivat siitä mitä oli ollut Martinshöhessä. Kronessa päätehtäväni oli tarjoilu, jonkin verran myös oli respan tehtäviä ja välillä jonkun teeman kuten pääsiäinen, joulu, Haloween jne koristelua. Myös ei sesonkiaikaan jonkin verran tuli huoneita siivottua, sesonkiaikana huoneita oli siivoamassa siihen tehtävään palkattu henkilö.

Oliko mielestäsi mukavaa/tärkeää kun hotellissa oli suomalaisia töissä? Vai oliko asialla mitään väliä?
- Täytyy sanoa, että olihan sillä paljonkin merkitys kun hotellissa työskenteli suomalaisia vaikka loppujen lopuksi ei olisi ollut väliä olisiko työntekijät olleet saksalaisia tai jonkin muun maalaisia. Jotenkin oli kodikas olo koko ajan ja sitten ei tarvinnut opetella uuden maan toimintatavoille hotellissa työskennellässä. Toki saksalaisiin työskentelytapovoista tuli saatua oppia mm sähkömies, olutkuskit, postimiehet ja muut jotka hotellilla vieraili.
- Kronessa ollessani oli minulle vain tosi hyvä ettei hotellissa ollut suomalaisia työntekijöitä. Oli pakko puhua saksaa ja sen olin tehnyt selväksi että saksaa puhun ja jos en osaa saksaksi selittää tai ymmärrä niin koitetaan sitten englanniksi tai jollain muulla tavalla. Kun kylällä oli vahva Suomimafia niin olihan se mukava vierailla Martinshöhessä ja nähdä suomalaisia ja puhua heidän kanssaan.


Niina ja Kati Hofbräuhausissa

Opitko sinä aikana puhumaan saksaa? tai parantamaan sitä? Kerro hieman saksankielen taidostasi ennen ja jälkeen.
- Olin opiskellut saksaa avoimessa yliopistossa 2010-2012 (oliko 4-5 kurssia) ja myös yhden kuukauden pituisen kielikurssin Münchenissä. Saksan taidon tiesin sellaiseksi kun työharjoitteluun tulin että sillä varmaan pärjää. Kyllähän sillä ihan hyvin pärjäsi ja kehittyihän saksan taito työharjoittelun aikana. 2,5 kuukauden jälkeen huomasin puhuvani paremmin saksaa ja jos työntekijät olisivat olleet saksalaisia aivan eritasolla olisi saksa ollut.
- Tällä reissulla Kronessa saksan taitoni kohosi huomattavasti. Yhä helpompaa on puhua saksaa, myös monista eri aiheista ja voiko sanoa näin ikäväksi että englantia en osaa enää puhua. Jos pitää englantia puhua se vaihtuu yhtäkkiä tahtomattani saksaksi.

Oliko mielestäsi vaikeaa palvella asiakkaita saksaksi?
- Asiakkaita ei ollut vaikea palvella saksaksi. Opiskeluiteni takia oli myös melko hyvin kehittynyt sanavarasto etenkin ravintolapuolelta. Välillä oli sitten niitä tilanteita että olisi ollut hyvä osata vielä paremmin saksaa.
- Asiakkaiden palvelu oli Krone vuoden aikana yhä helpompaa.

Mukavin muistosi Hotelli Martinshöhestä? Entä onko joku muisto ikävä?
- Mukavin muisto on hyvät ja mukavat työntekijät ja suomalaisturistit. Ikävintä muistoa en äkkiä keksi, paitsi kotiinpaluu.
- Kronesta paras muisto oli mukavat asiakkaat, työntekijät, kielitaidon paraneminen. Ikävintä Kronessa olivat työajat etenkin sesonkiaikana jolloin tiistai oli vapaa, keskiviikkona alkoi työt klo 17-22/niin pitkään kuin asiakkaita, to-ma 10-14 ja 17-22/niin pitkään kuin asiakkaita ja palkan pienuus suhteutettuna työaikaan. Myös se että pienellä porukalla tehtiin hommia, välillä isommissa juhlissa Kati oli auttamassa jos vain ehti. Muuten elämä oli käytännössä kellon ympäri pelkkää työntekoa. Olisin melko varmasti jatkanut loka-marraskuulle 2015 jos päivät ei olisi mennyt pelkästään työnteon parissa.

Lempipaikkasi Oberreutessa ja/tai lähialueella?
- Sulzberg Itävallassa, aivan upeat maisemat lumihuippuisille Alpeille. Oberstaufen, Hochgrat ja ehdottomasti Bodenseejärven rannalla oleva Lindau.


Vaduz, Liechtenstein

Kävitkö tutustumassa naapurikyliin? naapurikaupunkeihin? naapurimaihin? Toisinsanoen teitkö paljon reissuja täällä ollessasi? Kerro reissuistasi.
- Kyllä työntekijöiden (Kati ja Niina) kanssa tutuiksi tuli Lindenberg, Oberstaufen, Sulzberg, Lindau myös Lichtensteinissa käytiin vierailulla, Münchenissä tuli vierailtua, Ulm (piti päästä näkemään maailman korkein kirkontorni joka oli Ulmin evankelisessa tuomiokirkossa, Kati oli myös tällä reissulla mukana). Stuttgartin Frühlingsfesteillä kävin ja myös Memmingenissä. Maaritin ja hänen miehensä ja poikansa kanssa Ravensburgissa käynti. Kylä oli sen verran pieni että vapaapäivinä mielelläni lähdin jonnekin muualle katsomaan muita paikkoja.
- Kronessa ollessani minulla oli käytössä auto. Pääsin moniin muihin paikkoihin vapaapäivinäni ja todella helposti. Ei tarvinnut enää miettiä miten mennä juna-asemalle ja miten sieltä pois. Itävallassa tuli paljon ajeltua, myös Neuschwansteinin linnalle ja kaikkia paikkoja en edes muista.


Kävitkö kyläjuhlissa? Jos niin missä niissä ja minkälaista se oli mielestäsi? - Oberstaufenin palokunnan juhlissa kävin. Meno oli todella mukavaa ja erilaista kuin Suomessa. Torvisoittokunta soitti baijerilaista musiikkia, ihmiset tanssivat tuoleilla, olutta oli jokaisella ja sitä juotiin Maßeittain ja tuntui että eikö nämä ala tappelemaan keskenään kuten monesti käy Suomessa. Muutenkin rento meno juhlien aikana. Postbrauerei Weilerin omassa syntymäpäiväjuhla.
- Kyläjuhlissa tuli Kronevuoden aikana paljon käytyä. Lähes joka kerta kun jossain oli juhlat tuli lähdettyä Kronen omistajien pojan Michaelin ja hänen kavereittensa kanssa juhliin. Oktoberfestit tuli myös koettua.

Tutustuitko paikallisiin ihmisiin täällä ollessasi? Jos niin onko sinulla täällä joku kehen pidät yhteyttä?
- Tältä työharjoittelumatkalta jonkin verran tuli juteltua saksalaisten kanssa mutta ei mitään sellaista ollut että yhteydenpito olisi jatkunut.
- Kronen aikana paremmin tuli tutustuttua ihmisiin. Michaeliin (Kronen kokki) tulee pidettyä säännöllisesti yhteyttä.

Minkälaisina sinä pidit paikallisia ihmisiä? esim onko heihin mielestäsi helppo tutustua? Ja mitä mieltä he ovat suomalaisista (jos tästä jotain kokemusta)?
- Olihan heihin helppo tutustua vaikka välillä hieman olivat epäileväisiä kun en ollut saksalainen. Mutta kun kuulivat että olen Suomesta heidän asenteensa muuttui täysin ja he olivat oikeasti kiinnostuneita miksi olen täällä ja millainen on Suomi jne.
- Kronessa työskentely vain vahvisti tätä Martinshöhessä huomaamaani asennetta. Ulkomaalaisia kun Saksassa on paljon niin mielestäni sillä on myös paljon vaikutusta mistä olet kotoisin ja meille suomalaisille se on hyvä asia sillä meitä saksalaiset arvostavat.

Kävikö Suomesta joku sinua moikkaamassa? Oliko se mielestäsi mukavaa?
- Äite ja isä tulivat käymään kun olin Kronessa töissä ja se oli todella mukavaa.

Lempiruokasi ja -juomasi täällä ollessasi?
- Schnitzel, Käsespätzle. Hyvää saksalaista olutta tuli juotua melko paljon, mitä Suomesta ei kovin halvalla saa. Paljon tuli erilaisia schorleja mikähän on oikea nimi suomeksi juotua?

Viihdyitkö Oberreutessa? Hotelli Martinshöhessä? Hotelli Ravintola Kronessa?
- Todella hyvin viihdyin Oberreutessa ja Martinshöhessä sekä myös Kronessa.

Kävitkö juhlimassa Oberstaufenissa tai Lindenbergissä (tai jossain muualla)? Oliko yöelämä mielestäsi vauhdikasta vai ihan ok? Samanlaista kuin Suomessa? Onko jotain huomioita joka olisi ollut erilaista?
- Oberstaufenissa käytiin juhlimassa, olisiko ollut Servus? Meno yökerhoissa oli samanlaista kuin Suomessa. Aukioloajat olivat erilaiset ja etenkin poistuminen autotallin kautta oli hieman outoa.



Ulmin tuomiokirkko

Minkä takia päätit palata takaisin Suomeen? (ellei täällä olo ollut sovittu) Kaduttaako sinua että palasit Suomeen? Vai kaduttiko että olit ollut täällä?
- Työharjoittelun loppumisen takia piti palata. En katunut ollenkaan että lähdin reissuun.
- Alunperin suunnittelin että Kronessa olisin ollut 2015 loka-marraskuulle. Vähän oli myös ajatuksena olisinko vaihtanut isompaan kaupunkiin, sellaiseen missä olisi salibandyn harrastusmahdollisuus. Isoäitini kuoli 2015 vain päivä syntymäpäivän jälkeen ja sain jäädä pidemmäksi ajaksi lomalle jotta hautajaisiin pääsin niin silloin se reissu osoitti sen, että haluankin aikaisemmin palata Suomeen ja niin tuli sitten tehtyä.

Paras muistosi täällä olostasi?
- Mahdollisuus päästä ensimmäistä kertaa työskentelmään Saksaan.
- Kronesta paras muisto mukavat työntekijät, saksan kielen taidon huomattava paraneminen.

Mitä Oberreute/Martinshöhe/Krone merkitsee sinulle tällä hetkellä? Onko sinulla ikävä tänne?
- Merkitsee minulle todella paljon. Ensimmäinen oikea mahdollisuus lähteä ulkomaille töihin ja kylänä ja alueena todella hieno ja rauhallinen. Välillä on ikävä täytyy myöntää.
- Krone myös merkitsee todella paljon, voisin melkein sanoa että Kronessa ollessani aloin katsoa elämää Saksassa ja Suomessa aivan eri näkökulmasta.


Kerro vielä mitä kivaa ja mukavaa teit minun kanssa?
- Matkat mitä teimme lähialueille, "keilausilta, jolloin ei keilattu" jolloin aloit Jumin kanssa kunnolla juttelemaan, kyläjuhlat koko Suomimafian kanssa.



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Suomi-Mafian pienen jäsenen 6-8 kuukaudet

Pimi oli ihan super ihana kuuden ja seitsemän kuukauden ikäisenä. Öisin nukkui ja meni nukkumaan (muutamia poikkeuksia) kuin unelma, aloitti kiinteiden ruokien syömisen ja nauraa kikatti. Osasi kunnolla kääntyä mahalleen mutta ei ollut siitä niin kiinnostunut. Ainut missä äitillä on hermot mennyt on se ettei meinannut nukkua päivänokosia (joka muuten jatkuu vieläkin). On vaunuteltu niin että välillä ei tee mieli kävellä kuin pakolliset. Eli ideoita otetaan vastaan. Vaikka tässä taitaa auttaa vain aika. Olisi joskus kiva laittaa Pimi petiin (ilman itkuja) ja itse nauttia hetki hiljaisuudesta.



Siellä se hammas pilkottaa.


7.5 kuukauden ikäisenä Pimille puhkesi ensimmäinen hammas, pari yötä oli hieman haastavaa, annettiin osanit-globuleita. Toisen hampaan teko on vieläkin kesken ja sitä varten ostettiin sellaista kamomilla-geeliä. Ollaan myös juotettu kamomillateetä pitkin päivää, itsellä on jotenkin ollut vaikea tottua siihen että vauvalle juotetaan teetä. Mutta joskus tuntuu tosiaan että jos se auttaa niin miksen jatkaisi sen antamista. 


8 kuukauden ikäisenä on tainnut hampaita/ikeniä särkeä ja sen tähden öisin nukkuminen on ollut vaikeaa. Onneksi Jumi sattui olemaan lomalla niin pystyttiin vuorottelemaan. Sain edes hetken nukkua. Pimi istuu mielellään ja sen jälkeen häntä ei saanut makaamaan lattialle. Tykkää itsekseen touhuta lattialla, kaivelee ja tutkii omaa lelulaatikkoaan. Osaa hieman ryömiä, kuitenkin vain taaksepäin. Nyt uutena osaa seistä tukea vasten, itse hieman kurkottelee ja pääsee ehkä ylös (pitää hieman auttaa). Konttausasentoa on myös harjoiteltu, välillä kun jalat ovat jossain tukevasti niin sitten voi hieman heijata. Eli siis ihan kohta lähtee Pimi-poika liikkeelle. A-pua. Lankutus sujuu kuitenkin kaikkein parhaiten.



Kimi näyttää miten lankutus luonnistuu.


Sormiruokailu  on aloiteltu soseiden ohella, aluksi hän ei oikein meinannut tajuta mikä juttu on syödä niitä muffinseja mitä se äiti on leiponut. Kunnes löysin penny marktista maissinaksuja ja silloin Pimi tajusi heti miten homma toimii. Me ollaan nyt tehty niin että aamu/iltapuuro ja lounas (yleensä) soseena, iltapäivällä on sormiruokailtu. Joskus on melkein kaikki mennyt suuhun, mutta yleensä ruoka löytyy murusina, sylistä, tuolilta ja lattialta. Noh, saapa äiti jotain tekemistä. Heh!



Sormiruokailua.

Neuvolassa ei olla käyty syyskuun lopun jälkeen, olisi ihan kiva tietää paljon Pimi painaa. Ilmeisesti saadaan mennä kohta painotarkastukseen, seuraavan kerran on (U6) tarkastus sitten vuoden ikäisenä. Täällä tosiaan valitaan lastenlääkäri itse jonka luona sitten käydään. Lääkkeet saa pääsääntöisesti ilmaiseksi, joistain pitää maksaa pieni osuus itse. Varsinkin aluksi meillä meni SAB SIMPLEXiä (suomessa disflatyl, sama vaikuttava aine, Saksassa vain hiukan vahvempi) luvattoman paljon ja siitä "jouduttiin" maksamaan itse alle kaksi euroa. Alussa en ihan tajunnut että soittamalla lääkärin vastaanottoon saa reseptin, se pitää vaan hakea. Toisinsanoen aluksi tuli maksettua jotkut lääkkeet itse.



Näitä ollaan suurkulutettu, varsinkin sab simplexia.


Pimi on ollut (kop kop) suht terve, välillä on ollut pientä yskää ja nuhaa. Yskänlääkettä ollaan jouduttu antamaan (se on kirsikanmakuista ja haisee kamalalle (äidin mielestä). Aluksi Pimi hieman nirpistelee nenää mutta ottaa sen vastaan. Reipas poika.

Saksassa ollaan tosiaan teen, luontaistuotteiden ja homeopaattisten lääkkeiden suurkuluttajia. Itse olen Suomessa tottunut erilaiseen kulttuuriin. Joten hieman on ollut vaikea tottua tosiaan juottaa vaikka teetä vatsavaivoihin. Yksi kerta annoin Pimille särkylääkettä ja se oli Jumin mielestä ihan hirveä juttu. Jälkiviisaana voin sanoa että se parin päivän särkyläkekuuri auttoi yöheräämisiin (itkuihin).

Pimillä on ollut monet leikkitreffit ja tuntuu että hän on innoissaan kavereista. Vaikka aika pientä se leikkiminen noilla pienillä on. Pitää koko ajan vahtia ettei toinen raavi tai revi toista naamasta. Ja Äidille tekee hyvää nähdä muita ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia.

Nyt vaan odotellaan että Pimi lähtee liikkelle. Varmasti ihan pian. Kääk!




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Suomi-Mafian jäsenesittely nr. 1

Tässä on ihminen jota on kiittäminen minun tänne jäämisestä ja viihtymisestä. Ilman häntä en olisi tänne jäänyt. Se on tosiasia joka on myönnettävä. Me hitsauduttiin yhteen hyvin nopeasti ja lyhyessä ajassa tehtiin paljon asioita yhdessä. Niina on minua 17 vuotta nuorempi, periaatteessa hän voisi olla minun tytär mutta käytännössä ei. Mutta miten näin isolla ikäerolla voi tulla niin hyvin juttuun? Niin tiedän ikä on vain numeroita, sen opin jo Frankfurtin aikoina kun ystäväni siltä ajalta olivat minua huomattavasti nuorempia. Pääasia että on kivaa ja mukavaa yhdessä.

Musiikkimaku on yksi yhteinen tekijä ja siitä onkin hauska tarina kerrottavaksi. Ihan alkuaikoina olin nähnyt unta että olimme yökerhossa tanssimassa ja sieltä tuli Dr. Albanin Sing Hallelujah. Minun huolenaiheeni tässä unessa oli se että tykkääkö nämä 90-luvulla syntyneet 90-luvun musiikista? Kerroin tästä unestani Niinalle ja hän sanoi että kyllä tykkää ja varsinkin kyseisestä kappaleesta. Eli siitä hetkestä lähtien tästä kappaleesta tuli "meidän juttu", joka kerta baarissa piti toivoa tämä kyseinen kappale. Ja nykyäänkin kun kappaleen kuulee niin tulee Niina ja meidän reissut mieleen ja joskus pitää jopa lähettää whatsapp-viesti. On se niin mukavaa kun joku musiikkikappale tuo muistot mieleen ja hymyn huulille.

Niina on myös siinä mielessä tärkeä ihminen että hän tietää/tuntee näitä paikallisia ihmisiä ja paikkoja. Hän on ihminen jolle pystyn kertomaan mitä kylillä on tapahtunut. Usein soitankin tohkeissani ja kerron uudet juorut. Koska kukaan muu ei tule ikinä ymmärtämään mitä täällä tapahtuu. Tai muille on vaikea selittää kuka kukakin on ja mitä joku tekee tai on tehnyt. Ja osaa ei välttämättä edes kiinnosta.

Harva ihminen on sellainen jonka kanssa voit olla rennosti oma itsesi. Esimerkiksi röhnöttää sohvalla ja katsoa "kumman kaa:ta". Tämä on yksi sellainen asia jota ikävöin. Varsinkin Martinshöhe-aikoina, nämä olivat henkireikiä. Ikävä on niitä aikoja mutta kuitenkin on hyvä että ollaan menty eteenpäin. "Tämä on nyt yhden aikakauden loppu".

Paras juttu on se että Niina tulee tänä keväänä/kesänä opiskelemaan (vaihtoon) vain 120 km:n päähän ULMiin. Ja jo ensi kuussa meitä tapaamaan. Suomimafian jäsenet pääsevät taas pitämään hauskaa yhdessä. Oberstaufen ja Servus varokaa, suomalaiset ovat taas täällä.





Nimi?
Niina Heino

Mistä olet kotoisin?
Sysmästä

Mikä oli syy miksi tulit Oberreuteen? Työharjoittelu, työ, kieli, rakkaus?
Ensimmäisen kerran tulin Oberreuteen 10.4.2011 työharjoitteluun Hotelli Martinshöheen yhdessä Eevan kanssa. Opiskelin silloin Koulutuskeskus Salpauksessa Matkailuvirkailijaksi. Harjoittelu kesti 2kk, jonka jälkeen kävimme vielä pari kertaa kesän aikana Oberreutessa. Rakkaus sinne taisi sitten tuossa vaiheessa enemmän vetää, kun molemmat meistä löysi paikalliset poikaystävät. 

Kauan asuit/olit Oberreutessa? Milloin?
Muutin ensimmäisen kerran pysyvästi Oberreuteen lokakuussa 2011. Kesäkuussa 2012 lähdin takaisin Suomeen käymään koulun loppuun. Toisen kerran tulin Oberreuteen huhtikuussa 2014, mutta tuolloin lähdin takaisin Suomeen jo heinäkuussa.

Minkälaista oli työskennellä pienessä Hotellissa, pienessä kylässä?
Muistan ensimmäisenä päivänä olleeni järkyttynyt, kun Oberreute olikin niin pieni maalaiskylä. Lämpesin paikalle kuitenkin nopeasti ja tänä päivänä se on edelleen minulle kuin toinen koti. Pienessä hotellissa työskentely oli mukavaa, koska asiakkaat ehtivät tulla hyvin tutuksi ja meininki oli jotenkin rennompaa kuin isommissa hotelleissa. Oli myös mukavaa saada tehdä ihan kaikenlaisia työtehtäviä vastaanotosta pihanhoitoon. 

Oliko mielestäsi mukavaa/tärkeää kun hotellissa oli suomalaisia töissä? Vai oliko asialla mitään väliä?
Mielestäni oli tosi tärkeää, että työkavereina oli suomalaisia. Toisaalta varsinkin alussa olisi ehkä ollut hyödyllistä, että mukana olisi ollut myös joku saksalainen, koska kommunikointi asiakkaiden kanssa oli välillä hieman hankalaa. Työporukka meillä oli kuitenkin Martinshöhessä mitä parhain ja niitä aikoja muistelee edelleen lämmöllä ja vähän haikeudellakin.


Tytöt Bregenzissä, Itävallassa.

Opitko sinä aikana puhumaan saksaa? tai parantamaan sitä? Kerro hieman saksankielen taidostasi ennen ja jälkeen.
Tullessani Saksaan en puhunut sanaakaan kieltä. En ollut koskaan edes opiskellut saksaa, joten kaikki lähti liikkeelle ihan nollasta. Opin kuitenkin asiakkaiden ja kavereiden avustuksella koko ajan lisää sanoja ja tällä hetkellä pärjään saksan kielellä ihan hyvin. Tietysti Suomessa ollessa kieltä ei tule juurikaan käytettyä ja se meinaa unohtua helposti.

Oliko mielestäsi vaikeaa palvella asiakkaita saksaksi?
Alkuun oli todella vaikeaa ja harjoitteluaikana en juurikaan palvellut muita kuin suomalaisia asiakkaita. Useimmat saksalaiset asiakkaat kuitenkin ymmärsivät, kun kerroin olevani Suomesta ja sillä sai aika paljon anteeksi. Toki oli myös asiakkaita, joita ärsytti ettei palvelua oikein saanut omalla kielellä. 

Mukavin muistosi Hotelli Martinshöhestä? Entä onko joku muisto ikävä?
Näitä mukavia muistoja on todella paljon, joten vaikea keksiä vain yhtä. Varmasti tärkeintä niissä ajoissa oli meidän hyvä työporukka (kiitos Maarit, Petri ja Kati). Suomalaiset asiakkaat oli myös aivan huippuja ja yhden perheen kanssa tulee oltua vieläkin yhteydessä. Myös saksalaiset vakkarit (mm. pyöräilijät) oli tosi kivoja ja tietysti meidän Sorge-pappa, jolta opin saksaa todella paljon kun kuunteli päivästä toiseen hänen samoja tarinoita. Mukavinta oli myös asua Katin kanssa hotellilla; niitä meidän ”koti-iltoja” on kyllä iso ikävä (teemukissa, hehheh). Ikäviä muistoja ei juurikaan ole tai ainakaan ei ole jäänyt mieleen. 

Lempipaikkasi Oberreutessa ja/tai lähialueella?
Martinshöhen kukkula on kyllä ehdoton lemppari varsinkin auringonlaskun aikaan. Ja muutenkin kaikki lenkkeilymaastot siellä, kun aina matkalla sai jäädä ihastelemaan maisemia. Itävallan puolelta myös Sulzbergin näköalapaikka kuuluu lemppareihin ja ne ravintolat siellä 

Kävitkö tutustumassa naapurikyliin? naapurikaupunkeihin? naapurimaihin? Toisinsanoen teitkö paljon reissuja täällä ollessasi? Kerro reissuistasi.
Tuli reissattua tosi paljon. Tietysti säännöllisesti lähikylissä ja -kaupungeissa (Oberstaufen, Lindenberg, Weiler, Lindau, Kempten jne.) ja Itävallassa tuli myös käytyä usein lyhyen välimatkan vuoksi. Sveitsissä ja Liechtensteinissa tuli käytyä myös. Paljon paikkoja ehti kyllä kierrellä siellä ollessa ja sen takia tuo alue onkin täydellinen, kun kaikkialle on niin lyhyt matka. 



Vaduzin linna


Kävitkö kyläjuhlissa? Jos niin missä niissä ja minkälaista se oli mielestäsi? 
Pääsin käymään talvella 2012 Musikballissa, Feuerwehrballissa ja Funkenfeuerissa. Tämän lisäksi silloin keväällä oli Oberstaufenissa isot palomiesten bileet, jotka on kyllä olleet tähän mennessä ihan lempparit. Funkenfeuerissa olen käynyt pari kertaa Suomeen paluun jälkeenkin. Kyläjuhlissa on aina hyvä tunnelma ja kiva nähdä kuinka lähes koko kylä kokoontuu samaan paikkaan pitämään hauskaa. Olutta näissä juhlissa kuluu tietysti aina paljon :D 


Feuerwehr Finnland


Tutustuitko paikallisiin ihmisiin täällä ollessasi? Jos niin onko sinulla täällä joku kehen pidät yhteyttä?
Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin Saksassa asuessani. Heti alusta alkaen minulla on ollut siellä kylillä oma kaveriporukka vai pitäisikö sanoa jätkäporukka, koska olen ollut suurimman osan ajasta porukassa ainut nainen. Tästä porukasta pidän edelleen säännöllisesti yhteyttä muutaman kanssa ja kaikkia tulee nähtyä aina mahdollisuuksien mukaan.  

Minkälaisina sinä pidit paikallisia ihmisiä? esim onko heihin mielestäsi helppo tutustua? Ja mitä mieltä he ovat suomalaisista (jos tästä jotain kokemusta)?
Omanikäisiin naisiin oli erittäin vaikea saada mitään kontaktia ja tästä syystä naispuolisia ystäviä minulla on siellä vain muutama. Yleisesti ottaen seudun ihmiset ovat kuitenkin mukavia ja kaikki tervehtii toisiaan kylillä, lenkkipoluilla jne. vaikkei tuttuja oltaisikaan. Suomalaisuudesta paikalliset ovat aina olleet mielestäni kiinnostuneita eikä sen takia ole juurikaan saanut ”huonoa” kohtelua. 

Kävikö Suomesta joku sinua moikkaamassa? Oliko se mielestäsi mukavaa?

Lokakuussa 2011 muuttaessani virallisesti Saksaan heti moikkaamassa kävi ystäväni Eeva, Susu ja Outi. Vanhempani ovat käyneet Oberreutessa yhteensä kolme kertaa; joka kerta itseasiassa hakemassa minut kotiin :D Viimeisimpänä kertana vanhempieni mukana oli myös siskoni. Tietysti vieraita oli aina mukava saada kotoa ja päästä esittelemään aluetta heille. Koti-ikävä ei kuitenkaan hirveän helposti päässyt yllättämään, kun ympärillä oli koko ajan niin paljon suomalaisia. 

Lempiruokasi ja -juomasi täällä ollessasi?
Lyhyesti ja ytimekkäästi Wurstsalat ja Colaweizen (tosi naiselliset herkut)

Viihdyitkö Oberreutessa? Hotelli Martinshöhessä?
Viihdyin erittäin hyvin molemmissa. Vaikka Oberreute onkin todella pieni kylä, oli se ihana paikka elää ja asua. Martinshöhe on myös yksi parhaimmista työpaikoista, jossa olen ollut töissä joten sielläkin viihdyin erittäin hyvin. 

Kävitkö juhlimassa Oberstaufenissa tai Lindenbergissä (tai jossain muualla)? Oliko yöelämä mielestäsi vauhdikasta vai ihan ok? Samanlaista kuin Suomessa? Onko jotain huomioita joka olisi ollut erilaista?
Oberstaufenissa tuli käytyä eniten juhlimassa, Lindenbergissä kävin muistaakseni vain muutaman kerran. Näissä pienemmissä kylissä yöelämää ei tietysti voi verrata isompien kaupunkien meininkiin, mutta Oberstaufenin paikkoja on kyllä edelleen ikävä. Siellä 5ty oli mun ehdoton lemppari heti alusta lähtien ja sinne oli aina mukava mennä, kun tunsi paikan omistajan ja tarjoilijat. Itävallan Lauterachissa (Musikpark A14) tuli myös käytyä alkuaikoina lähes kerran kuussa poikien kanssa. Myös Münchenin yöelämässä tuli käytyä pari kertaa. 
Muistan muutamia hauskoja eroavaisuuksia Suomeen nähden. Alkuaikoina Oberstaufenissa oli yökerho Hochgrad, joka katukuvassa näytti menevän kiinni tavallisesti kolmen tai neljän aikoihin, mutta ”kantikset” sai jäädä vielä tämän jälkeen bilettämään ja ulos lähdettiin sitten taskulampun valossa jostain takaovesta. Samoin Oberstaufenissa Servuksen pääovi meni muistaakseni kiinni jo kahden aikoihin, mutta ”harvat ja valitut” pääsi tämän jälkeen sisään koputtamalla autotallin oveen. 



Jalkapallo-tunnelma vei mennessään Münchenissä.


Minkä takia päätit palata takaisin Suomeen? (ellei täällä olo ollut sovittu) Kaduttaako sinua että palasit Suomeen? Vai kaduttiko että olit ollut täällä?
Ensimmäisen kerran kun olin työharjoittelussa oli paluupäivä tietysti sovittu etukäteen. Kesällä 2012 jouduin palaamaan Suomeen, koska kouluni oli vielä kesken ja se piti käydä loppuun. Tuolloin Suomeen paluu oli minulle todella vaikeaa. Viimeisin kerta taas oli niin vaikeaa aikaa siellä, että silloin olin onnellinen päästessäni takaisin Suomeen. 

Paras muistosi täällä olostasi?
On todella vaikeaa valita yhtä parasta muistoa siellä olosta, koska niitä on kertynyt niin paljon. Ehdottomasti parasta aikaa Oberreutessa on kuitenkin ollut joulu 2011-kevät 2012, koska silloin tapahtui niin paljon hyviä ja hauskoja asioita koko ajan. Silloin tutustuin myös Katiin ja se on yksi parhaista jutuista mitä siellä ollessa on tapahtunut 

Mitä Oberreute/Martinshöhe merkitsee sinulle tällä hetkellä? Onko sinulla ikävä tänne?
Oberreute on minulle edelleen toinen koti ja aina sinne on vähän ikävä. En kuitenkaan usko, että pystyisin enää asumaan juuri Oberreutessa, mutta Etelä-Saksassa ehdottomasti  Ikävää ei onneksi tarvitse enää kauaa potea, kun pääsen asumaan sinne lähelle Neu-Ulmiin puoleksi vuodeksi. 

Kerro vielä mitä kivaa ja mukavaa teit minun kanssa?
Näitäkin reissuja on niiiiin paljon! Ehdittiin käydä tosi monissa kivoissa paikoissa ja kokea paljon hauskoja juttuja yhdessä. Minin ostoreissu oli hauska reissu ja samoin meidän roadtrip, kun käytiin Prinsessa Ruususen linnassa ja yövyttiin Garmisch-Partenkirchenissä. Yksi hauskimmista muistoista Katin kanssa on myös se kun käytiin Oberstaufenin kylpylässä uimassa ja Kati löysi minut saunan jälkeen pukkarista pyörtymispisteessä. Pääsin sitten aurinkotuoliin makoilemaan Katin ja uimavalvojien ympäröimänä ja ambulanssikin saatiin paikalle. Silloin annettiin hyvä kuva suomalaisista saunojina. 



Weinschorlea puolenlitran tuopeista, zum Wohle!!

Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen