Mitä tekisin yksin Helsingissä

Treffasin ystävää jokin aika sitten ja keskusteltiin siitä kuinka pikkulapsen kanssa Helsingissä käydessä ei jää aikaa tehdä ja kokea niitä asioita mitä haluaisi. Ystävä sanoikin että hän aikoo tehdä keväällä yhden naisen reissun Helsinkiin ja käydä niissä paikoissa joissa ei ole vielä kerennyt käydä. 

Helsingin tuomiokirkko

Jäin miettimään tätä asiaa ja tekisi niiiin kovasti mieli tehdä reissu Helsinkiin. Yöpyä jossain kivassa hotellissa Helsingin keskustassa ja vain kävellä ja haahuilla. Istuskella kahviloissa, istua siiderillä, nauttia merituulen henkäyksistä (tiedän että tosiasia on toista) ja olla vain.

Toki uusissa saunapaikoissa olisi kiva käydä. Löyly:ssä olen jo käynyt mutta vain terassilla.

Sea allas Pool ja SkyWheel Helsinki

Mitä tekisin yksin Helsingissä

Sea allas pool

Olen nähnyt kaverettein facebookissa niin ihania fiilestelykuvia ja fiiliksiä. Haluaisin käydä siellä saunassa ja uida ulkona sekä toki rentoutua hetken jossain aurinkotuolissa.


SkyWheel Helsinki

Ehkä teistä stadilaisista tää on jo niin last season mutta meille ulkosuomalaisille tämä on varmasti yksi kiva kokemus sitä kun ei aikaisemmin ole ollut. Joten tänne menisin ehdottomasti.


Oodi

Viime vuoden loppupuolella avautunut Oodi-kirjasto on näyttänyt niin kivalta ja mielenkiintoiselta että sinne on ehdottomasti päästävä. Ehkäpä jopa niin että siellä kerkeisi kirjoittamaan yhden blogiartikkelin. Tätä on hehkutettu niin kovasti että tänne on päästävä yksin ja/tai koko perheen voimin.


Sporakoff

Uskomatonta mutta totta tämä on ollut bucket-listalla jo monen monta vuotta. Mutta en vain kertakaikkiaan ole saanut aikaiseksi mentyä. Mutta tänne menisin vaikka yksin, toki seurassa ehkä paljon hauskempaa.


Salakapakka

Tuomiokirkon lähettyvillä sijaitse salakapakka, tästä olen jo parilta eri henkilöltä kuullut ja pakkohan sinne on päästävä vaikka drinksut maksaakin 15 euroa kappale.

Kappeli

Päivä alkaisi näin:

• Nauttisin aamupalan jossain ihanassa hotellissa Helsingin keskustassa tai välittömässä läheisyydessä. 

• Kävelisin kaupungin läpi kauppatorille jossa ehkä nauttisin munkkipossun ja teen. Samalla katselisin ohikulkevia ihmisiä.

• Tämän pienen kävelytuokion jälkeen menisin Allas Sea Pooliin uimaan, saunomaan ja rentoutumaan. Ehkäpä siellä nauttisin vielä lounaan uinnin päätteeksi. Aaah.

• Uimisen ja saunomisen jälkeen menisin SkyWheel Helsinkiin katselemaan maisemia.

• Rannan tuntumasta onkin kiva kävellä katsomaan uutta kirjastoa nimeltään Oodi. Sitä on niin hehkutettu että onhan se nyt vain nähtävä. Siellä menisin johonkin nurkkaan lukemaan kirjaa tai kirjoittamaan.

• Tässä vaiheessa olisi mahdollisesti taas nälkä ja menisin jonnekin syömään.

• Tämän jälkeen olisikin kiva nauttia yksi kylmä juoma Sporakoffissa. Samalla nauttisin raitiovaunutunnelmasta ja katselisin kaupunkia vielä erilaisesta kulmasta.

• Illan päätteeksi menisin vielä käymään salakapakassa yhdellä drinksulla.

• Sitten kävelisin takaisin hotellille ja pistäisin pään tyynylle.

Mitä sinä tekisit yksin Helsingissä?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Vantaa on muutakin kuin betonilähiöitä

Vaikka on se kyllä sitäkin...


Suomenlomasta on jo ihan liian kauan aikaa mutta vielä haluaisin kertoa muutamista paikoista Vantaalla joita suosittelen ehdottomasti. Suomen lomat ne menevät kuin siivillä eikä sitä kerkeä käydä joka kerta kaikissa paikoissa. Tässä minun vinkit Vantaalle.

Vantaa

Niin kuin Instagramissakin kerroin niin antakaa hyvät ihmiset Vantaalle mahdollisuus. Minä näin taas viime kesänä uusia ulottuvuuksia Vantaasta. 

Vantaalla järjestetään kesällä muutamia kivoja tapahtumia mm. kaljakellunta heinäkuun lopussa ja Tikkurila Festivaalit Hiekkaharjun urheilupuistossa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. 

15.5. on virallinen Vantaa-päivä joka sai alkunsa siitä kun Kuningas Maunu Eerikinpoika allekirjoitti sopimuksen jolla luovutti kalastusoikeudet Helsingaan vuonna 1351.

Vantaa oli alunperin Helsingin pitäjä tai Helsingaa (Helsinge) vuonna 1865 nimi muutettiin Helsingin maalaiskunnaksi. Ja vuonna 1972 maalaiskunta muutettiin Vantaan kauppalaksi ja vuonna 1974 nykyiseksi Vantaan Kaupungiksi.

Vantaa on Suomen neljänneksi suurin kaupunki asukasluku on noin 225 000. Vantaa sain nimensä muinaisten hämäläisten kaupungin läpi virtaavasta joesta käyttämän nimen mukaan.

Kuusijärvi

Sijaitsee lahdentien varrella. Nettisivut löytyvät täältä, paikassa on monia mahdollisuuksia.

Isäni asuu suht lähellä Kuusijärveä, tuota pientä järveä ja ulkoilupaikkaa. Olen toki siellä käynyt aikaisemminkin mutta paikan ainutkertaisuus iski tällä kertaa todenteolla. Ensinnäkin paikassa saatiin maailman (Suomen) isoimmat jäätelöpallot, taisi olla joku harjoittelija töissä. 

Paikassa on mahdollisuus päästä saunomaan myös savusaunaan (hävettää myöntää mutten ole tainnut ikinä olla savusaunassa). Hintakaan ei ollut kovin paha 6é ja savusauna 12é/per pää. Kesäisin on siis mahdollista tutustua lähimaastoon kävellen, lenkkeillen tai pyöräillen. Polkujen varrella on myös grillausmahdollisuuksia, otathan omat puut mukaan.

Savusauna

Talvella noiden kaikkien ohella on myös mahdollista päästä avantoon uimaan ja talvisin lähimaastossa voi hiihtää.

Paikassa on vessat, suihkut, pukuhuoneet, jäätelökioski ja kahvio/ravintola.

Varoitus: Paikka voi olla kuumana kesäpäivänä tupaten täynnä. Autopaikkaa on vaikea löytää ja moni jättääkin auton tien poskeen.

P.s. tänä kesänä paikassa järjestettiin Triathlon-kisat.

Koiramäen pajutalli (Tuusula)

Koiramäen pajutalli sijaitee Tuusulassa, ihan Vantaan rajalla.

Tuusulantien varrella Ilolan liittymän jälkeen Tuusulaan ajettaessa. Teimme tänne paikkaan kesällä ihanan pyöräretken. Pyöräilimme pitkin Vantaan maaseutua, Vantaa on muutakin kuin betonilähiöitä.

Koiramäen pajutalli on kiva paikka koko perheelle. Siellä on kaikille kaikkea, lapset on varsinkin otettu hienosti huomioon. Paikassa onkin lasten aitta, peikkometsä, pupuja ja possuja. Kahvilasta saa tuoretta kahvia ja pullaa. Varsinkin äitihenkilöitä kiinnostavat nuo sisustustavarat joita talo on pullollaan. 

Pajutalli on saanut nimensä siitä kun siellä myydään tuotteita pajuista. Paikassa on kuulemma myös ollut pajupallon tekokursseja ja muita sellaisia. Siellä on myös juhlatila jota voi vuokrata, nyt oli remontissa joten en ole varma onko tänä kesänä enää auki.

Tänne voi oikein hyvin ajaa pidemmänkin matkan takaa. Tapasinkin perheen joka oli tullut Itä-Suomesta asti.

Plussaa: Kahvia ja teetä sai santsata ja hinta oli huokea 1,50é/kuppi. Korvapuustit maistuivat myös mahtaville, eikä oltu hinnalla pilattu. Ihan huippua.

Koivukylän juna-asema

Jos haluatte nousukausi-elokuvan meininkiä niin tervemenoa Koivukylän juna-asemalle. Siellä sijaitseva pizzeria saa täydet pisteet ruuan mausta. Sisustuksesta ja hygienian tasosta en halua sanoa mitään. Aseman läheisyydessä pyörii kaikennäköistä hiipparia joten varsinkin pimeään aikaan olisin hieman varuillaan. Huom! Omalla vastuulla.

Vantaanjoki

Oliko se Teleks kun laulaa että hiljaa virtaa Vantaa, vai muistankon ihan väärin. Ei olisi ensimmäinen kerta kun sanon väärin sanomukset. Vantaanjoella on mahdollisuus kokeilla vaikka SUP-lautailua tai melontaa. Kaljakellunta on järjestetty heinäkuun lopussa vuodesta 1997 alkaen. Nykyään tapahtuma on räjähtänyt käsiin ja sitä on kritisoitu paljon. Tapahtumaan osallistujat ovat jättäneet jälkeensä sotkua ja tuhoa. Harmi että ihmiset eivät kunnioita luontoa tai muita ihmisiä. Katso nettivivut Melontaranta ja Helsingin JYRY melojat.

Tikkurilan juhannus

Jos kaipaat city-juhannukseesi vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin silloin tämä on oikea paikka. Juhannuskokko sytytetään jo klo 20 se on oikein hyvä asia perheellisiä ajatellen. Porukkaa on paikalla paljon ja sitä kautta pääset varmasti juhannustunnelmaan. Ulkosuomalaiset olivatkin hieman kauhuissaan siitä menosta klo kahdeksan illalla. Mutta siellä on juhannuskokko, pääasia.

Fazer Experience Vierailukeskus

Sinne on mahdollista varata aika esittelykierrokseen netin kautta. Jos jostain syystä esittelykierros unohtui varata, eikä vapaita aikoja ole niin paikan lounasravintola ja myymälä on jo itsessään hyvä kohde. Katso nettisivut täältä.

Kehärata

Tämänkin testasin tänä vuonna kun meidän piti mennä Jumia vastaan lentokentälle. Otin bussin Koivukylästä ja jäin Leinelän asemalla pois ja jatkoin matkaa kehäjunalla. Seuraava asema olikin jo lentoasema. Bussimatkaan meni 10 minuuttia, kävelyyn 5 min, juna tuli melkein heti joten olin 20 minuutissa lentokentällä. Ainut miinus oli kun olimme lastenrattailla liikenteessä niin hissit lentokentälle olivat kaukana ja piilossa. Onneksi oli yksi pariskunta menossa samaan suuntaan, niin löydettiin oikeaan paikkaan.

Heureka

Tikkurilassa sijaitseva tiedekeskus Heureka on must see- varsinkin vähän isompien lasten kanssa. Joka vuosi vaihtuvat aiheet ovat aina niin mielenkiintoisia. Katso nettisivut täältä.

Mitä sinä lisäisit listaan?



Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Kammiovuori - Sysmä

Joka kesä Suomessa matkaillessa käydään jossain vaeltamassa tai tutustumassa kansallispuistoon/puistoihin. Tänäkään vuonna ei jätetty vaellusreissuja välistä. Olimme tosiaan vuokranneet kivan mökin Sysmästä. Ystäväni Niina on sieltä kotoisin ja hän ehdotti heti alkuun että menisimme käymään Kammiovuorella. En ollut paikasta aikaisemmin kuullut, eikä Niinakaan (paikallisena) ollut siellä vielä käynyt joten tämä oli oikein loistava puolen päivän retki.

Vuori on noin 221 metriä korkea, joka on muuten Etelä-Suomen toiseksi korkein ja Itä-Hämeen korkein kohta. Täällä alpeilla asuessa nämä korkeuserot tuntuvat kovin pieniltä mutta kyllä sieltäkin avautui upeat maisemat. 

Reitin alku-, ja päätepisteeseen pääsee parkkipaikalta. Tai jos tulet veneellä, on sekin mahdollista kolmen kilometrin päästä. Reitti lähtee aika lailla tiukkaan nousuun heti alkuun, reittiä kuvailtiinkin vaativaksi vaikkakin perheelliset käyvät siellä myös. Paikan yksi erikoisuus on Hiskiaan luola, ja tarina kertoo että 1900-luvun alussa siellä eleli erakko. Kts. kuva alhaalla.

Kammiovuoren huipun läheisyydessä on myös yksi Struven ketjun kolmiomittauspisteistä. Tornia sillä paikalla ei enää ollut, vain pienet jäljet kalliolla että tässä se oli.

Kammiovuoren korkein kohta oli oikein hyvin merkitty mutta me etsimme sitä ihanaa maisemaa jonka olin netistä nähnyt. Ajattelin että voi että tässäkö tämä nyt oli, näimme vain pilkahduksia järvestä ja puiden latvoista. Ajattelin että jep. Lisäksi tuuli oli aivan mahdoton eikä oikein pystynyt nauttimaan siitä vuoren huipusta, jota Sysmän katoksi kutsutaan.

Tässäkö tämä oli?

Kuljimme reittiä hieman eteenpäin ja sitten se näkyi, aivan mieletön maisema. Voisin jopa sanoa kansallismaisemaksi vaikka ei Kolilla oltukaan. Sillä paikalla oli myös penkit ja pöytä sekä vieraskirja jonne sai kirjoittaa nimensä. Huomattiin että ennen meitä siellä oli käynyt TYHY-porukka Heinolasta. Muuten ei siellä oikein kehenkään törmätty, oli ihanan rauhallista.

Toinen paikan erikoisuus on siirtolohkare Sysmän Linta, joka on saanut nimensä yhden naisen mukaan. Tarinan mukaan nainen viekotteli miehiä.

Reitti oli oikein hyvin merkitty, ja pitkospuut olivat juuri uusittu. Jyrkimpiin kohtiin oli rakennettu portaat. Reitillä on syytä olla varovainen, koska äkkijyrkkiä kohtia oli monessa kohtaa. Reitin varrella on myös laavu, wc, puuvarasto sekä nuotio mahdollisuus. Ainut että kun me olimme siellä emme olleet uskaltaneet ottaa grillatavaa mukaan koska oli ollut niin kuivaa, tuulista ja metsäpalovaroituksesta emme olleet enää varmoja. Kuitenkin lähestyttäessä laavua neniimme kantautui makkaran tuoksu. Tyhy-porukka se siellä grillaili makkaraa.

Jyrkkä putous, piti varoa mihin astuu.

Me kuljettiin reitti tähän suuntaan ja tuntui että se oli oikea ratkaisu. Itse ainakin mieluummin istun nuotiolla vasta lenkkin/huipun jälkeen. Kilometrejä reitistä ei tullut kovin montaa, mutta kyllä tämä ihan treenistä kävi. Kiva paikka, suosittelen jos olet lähistöllä.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Minun Espoo

Kaitaan pikkuinen ranta

Kesällä tuli oltua Espoossa pari viikkoa ja tuli tallailtu siellä tuttuja maisemia, otin kuvia ja nautin rakkaiden seurasta. Espoo on ollut kotipaikkani niin monta vuotta että se saa välillä herkistymään kauneudellaan tai "rumuudellaan". Esittelen teille sen Espoon jonka minä näen nyt ja minkä näin silloin kun vielä asuin siellä. Blogini esittelytekstissä kerron olevani Espoolainen, koska tuntuu että se ei vain lähde minusta pois. Ei vaikka asuisin muilla mailla vaikka kuinka kauan. Tulen aina olemaan Espoolainen.

Nuottaranta

Merenranta, sitä maisemaa katsellessa tulee niin ikävä että tippa nousee silmäkulmaan. Meilläpäin on ihanat vuorimaisemat mutta merimaisema on se mitä ikävöin. Vanhasta asunnostani minulla oli vain 700 metrin matka meren ääreen.

Matinkylän ranta

Linja-autot, bussit tai dösät, niissä olen viettänyt nuoruudessani monia mukavia, hulluja mutta myös surullisia hetkiä. Yhdessä vaiheessa taisin osata bussiaikataulut ulkoa ja bussin ohittaessa kotitalomme tiesin paljon kello on. Osasin jäädä bussista pois oikeassa kohdassa vaikka olin "syvässä" unessa (okei me asuttiin maaseudulla). Kyllä Espoo on ihan maaseutua.

Dösässä on hauska matkustaa.

Pyörätiet, näitä on ikävä. Meillä päin harvoissa kohdissa on pyöräteitä. Joten näitä Espoon pyörä- ja kävelyteitä on vain ikävä. Joka paikkaan pääsee niin nopeasti ja kätevästi. Varsinkin jos oikaisee Keskuspuiston läpi, ooh, taas yksi lempipaikkani. Siellä voi lenkkeillä, pyöräillä, hiihtää ja poimia marjoja ja sieniä.

Kyltit on fiksumpia kuin meillä päin. Ilmoitetaan kilometreissä eikä ajassa, joka tuntuu hassulta.

Tour de Helsinki 2010, Karakallion kohdalta jossa alkoi vapaavauhti, on aivan mahtavaa katsottavaa. Silloin päätin että ensi vuonna olen mukana ja niin olin.

Metsä, vaikka meillä päin on metsää ja paljon niin silti suomalainen, espoolainen metsä on minulle se oikea. Suomalainen metsä tuoksuu paremmalta. Joka reissulla on päästävä Nuuksioon tai muualle vaeltamaan ja maistelemaan ja haistelemaan metsän antimia.

Nuuksio

Kalliot ja isot kivet, niiden päälle oli kiva kiivetä ja unelmoida tulevasta. Eipä silloin pieni Kati tiennyt mihin se elämä kuljettaa. Anoppi oli toissa kesänä meidän kanssa Suomessa ja hän oli haltioitunut kallioiden määrästä. Ja ovathan ne kauniita, siitä ei pääse mihinkään.

Betonilähiöt, ne vain kuuluvat asiaan. Eivät niin kauniita mutta tarpeellisia. Mutta hei kyllä Espoossa on vielä vihreää ja kaunista. Vaikka paljon sinnekkin on rakennettu, varsinkin nyt tulevan metron myötä.

Olarista kuvattuna Suomenojalle päin.

Tapiola

Talvella oli ihan parasta hiihtää meren jäällä, sitä herkkua tulee tuskin koskaan täällä tehtyä, koska järvet ei jäädy. Pari kertaa hiihdin Haukilahdesta Kivenlahteen ja Kivenlahdesta Kaitaalle. Työkaverit olivat hieman epäuskoisia että ihan oikeastikko meinaan hiihtää kotiin? Mikäs siinä mulla oli termarissa teetä ja parit karjalanpiirakat mukana. Yhden kerran kuitenkin Suvisaaristo yllätti isolla koollaan, olisin ollut kotona varmaan vasta myöhään illalla ellen olisi hieman oikaissut mantereen kautta. Hyvä niin, olisi saattanut matkan varrelta löytyä jäätynyt Kati. Muistan että reidet ja varpaat olivat aivan jäässä kun pääsin kotiin.

Kivenlahti, aurinko oli jo noin alhaalla kun päätin lähteä hiihtämään kotiin.

Suvisaariston kohdilla ja ihana auringonlasku.

Kivenlahti eräänä aurinkoisena päivänä.

Moottoritiet ja kehätiet jakavat Espoota halki ja poikki. Mielestäni on kuitenkin hienoa että Espoossa ja pääkaupunkiseudulla liikenne toimii ja pääset suht nopeasti paikasta A paikkaan B. Saksan autobaana-ruuhkia ja kehä ykköstä ei vain voi verrata.

Kehä II

Hiekkakentät, koulujen ja päiväkotien pihat niitä saa käyttää vapaasti iltaisin ja viikonloppuisin. Toisin on täällä meillä päin. Niihin ei saa mennä ilman lupaa. Piste. Pienenä meidät löysi aina kentältä, pelattiin joko jalkapalloa, jääkiekkoa tai muuten vain hypättiin pituutta. Harmi että sellaista kulttuuria ei täällä päin ole. Pitää olla varattu vuoro ja joku ohjaamassa lapsia. Täytyy ottaa puheeksi joskus jonkun maatilan omistajan kanssa että saako peltoja käyttää pallon potkimiseen tai jopa jään tekemiseen (jos on kylmä talvi).

Katsokaa kuinka kaunista oli pienellä iltalenkillä Suurpellon (uusi asuinalue jota on vähän haukuttu) alueella. Siellä on lapsille leikkipaikkoja ja aikuisille lepotuoleja ja penkkejä. Ihanasti on säilytetty vihreää, eikä kaikkea ole rakennettu täyteen (vielä).

Näihin  kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa. Niin kuin alussa sanoin en tule pääsemään Espoolaisuudestani ikinä pois. Se vain elää ja elää sisälläni. Näitä kuvia katsoessani tuli hieman koti-ikävä. Välillä sitä miettii minkälaista elämäni olisi jos olisin jäänyt Espooseen? 

Ikävöitkö sinä omaa kotikaupunkiasi(kuntaa)? Mikä on parasta sinun ex-kotipaikassasi?

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi