Füssenin alueen alppijärvet

Näistä järvistä oli jo mainintaa postauksessa Alppijärvet - Münchenistä länteen. Näitä järviä oli niin monta ja tehtiin sinne pyöräretkikin (sattumalta) niin päätin vielä jatkaa tarinointia tässä postauksessa. Kierrettiin kaksi ja puoli järveä ympäri ja aikaa meni taukoineen nelisen tuntia. Pyöräilytahti oli kovin rauhallinen koska olimme ekaa kertaa liikenteessä tänä vuonna.

Teimme viime viikolla mainion pyöräretken josta kilometrejä tuli nelisenkymmentä. Eli juuri sopivasti kesän ensimmäiselle lenkille. Aluksi meidän oli tarkoitus pyöräillä Forggenseen ympäri kilometrejä ei olisi tullut kuin ehkä reilu parisenkymmentä. Joten Jumi suunnitteli että lähdetään polkemaan Hopfen am See nimisestä paikasta.

Starttasimme puoli yhdentoista maissa ja fillaroitiin ensin Füsseniä kohti, josta meidän pitäisi päästä joen yli järven toiselle puolelle. Forggensee näytti hieman kuivalta ja sitä ihmeteltiin aikamme, kyseessä on kuitenkin suhteellisen iso järvi. Ylitettiin pato josta vettä valui järveen (joka oli kuiva kuin sahara). 

Pyöräilimme Schwangau nimisen kylän läpi, joka näytti oikein pieneltä ja idylliseltä. Tässä kohtaa alkoi Jumin extreme-sports taas esittäytyä. Tämä on aina se kohta jossa Jumi ei katso kunnolla mihin suuntaan ollaan menossa. Kas, koukataankin vielä yhden pienemmän järven ympäri eli Bannwaldsee. Näytti oikein söpöltä pieneltä järveltä, jonka rannalla on suhteellisen iso leirintäalue (tai siltä se näytti).

Tässä vaiheessa olimme pyöräilleet reilun tunnin ja kello läheni kahtatoista. Mahassa alkoi kurnia ja koitin hienotunteisesti vinkata että Pimillä on varmaan nälkä kohta. Tultiin pieneen paikkaan nimeltä Bayerniederhofen, paikassa näytti olevan auki vain ns. paikallinen ravintola ja se ei houkutellut. Jatkettiin matkaa Berghofin läpi, ja huonolta näytti ravintoloiden osalta.

Kunnes alkoi näkyä kylttejä seuraavasta ruokapaikasta. Ihanalla paikalla oleva Rosensee taverna joka on Kühmoossee:n rannalla. Sanoin Jumille että tämä on täydellinen, leikkipaikka ja ruokaa/juomaa mitä muuta voikaan toivoa. Reilu tunti pidettiin taukoa ja se teki hyvää. Tässä vaiheessa olimme polkeneet vasta 20 km.

Levähdyspaikasta jatkettiin matkaa Forggenseen:n pohjoispuolelle. Matkan varrella oli muutama muukin kioski/kahvila/taverna-tapaisia paikkoja. Ei kuitenkaan niin kivoja kuin se missä me oltiin. Mutta tosiaan tässä järvessä ei vain ollut vettä. Hieman oudolta näytti kun laiturit nököttivät kovin ylhäällä. Tultiin näköalapaikalle jos näkyi mahtavasti alas järven pohjaan. Siellä ihmiset kävelivät ja pyöräilivät. Ajattelin että tuonne alas on päästävä.

Ensin piti kuitenkin tsekata tämä pato-systeemi. Syy järven vedettömyyteen selvisi, patoa korjattiin kovalla tahdilla. Ja ilmeisesti tämä järvi ei ole oikea järvi vain ns. tekojärvi johon ylimenevät vedet on laskettu. Toisinsanoen myös vesivoimalaitos. Jännityksellä odotan koska sinne tulee taas vettä.

Löydettiin tie/polku joka vei meidät alas järven rannalle, josta sitten aika tiukkaa alamäkeä lasketeltiin alas järven pohjalle. Minulle taasen ei vain käynyt kovin hyvin, jouduin hiljentämään reilusti vauhtia. Yllätys, yllätys, kaaduin oikealle puolelle koska en saanut kenkää irti polkimesta. Niin tyhmä virhe ja niin oli polvi ruvella ja takapuolessa iso mustelma. ”Aina sattuu ku tapahtuu.” Siinä vedet silmissä katsellessa paikka oli sen arvoinen kivusta huolimatta.

Enpä ollut ennen polkenut järven pohjaa pitkin ja siitä pyöräiltiin Rieden am Forggensee kylän läpi. Kylässä oli kovat tietyöt menossa ja luultavasti koittavat kaikki saada valmiiksi ennen kesälomia. Onneksi löydettiin oikotie Hopfen am See:hen ettei olisi tarvinnut taas tyhmästi koukata Füssenin kautta.

Siellä siintää Hopfensee ja maali.

Kaupunkiin tultaessa päätettiin koukata heti jäätelöpaikkaan (oli sairaan kallis paikka), annoksia syödessä ja maisemia katsellessa todettiin että olipa ihana päiväretki. Olen niin kiitollinen että minulla on sellainen mies joka jaksaa/haluaa tehdä meidän kanssa reissuja. Pimikin istui/nukkui tyytyväisenä omassa kärryssään koko matkan.

Onnellinen fillaristi päätepisteessä.

Aah, näitä lisää.

Alpsee joka on lähellä Neuschwansteinia eli Prinsessa Ruususen linnaa. 

Bannwaldesee sieltä löytyy myös lerintäalue. 

Forggensee jonka rannalla on myös leirintäalue ja uimarantoja (jos on vettä). 

Hopfensee jonka rannalla on maauimala. 

Weißensee jonka rannalla näyttäisi olevan uimaranta ja kioski. 

Alatsee, jonka rannalla on myös uimaranta. 

Obersee jonka rannalla on myös maauimala. 

Mittersee ja Mittelsee jonka rannalla on myös maauimala. 

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Oberstdorf - muutakin kuin mäkihyppykisat

Obertstdorf on ihana pieni kylä ja ihmettelen että miten niin söpö ja pieni kylä jaksaa/pystyy joka vuosi ottamaan vastaan satoja tuhansia vieraita. Keski-Euroopan mäkiviikot eli Vierschanzenturnee alkavat joulun välipäivinä nimenomaan Oberstdorfista. Kylä vai onkohan se pieni kaupunki (?) on niin söpö ja viehättävä ettei ole toista. Talot ovat niin alppitaloja kuin vain voi olla. Ihan kuin pieniä piparkakkutaloja olisi vieri vierin, niin söpöjä. Jopa ns. kerrostalot ovat alppityyliin rakennettu.

Mutta mitä muuta paikassa voit tehdä kuin katsoa mäkihyppyä? No tässä on hieman listaa mitä kaikkea Oberstdorfissa voi tehdä. 

Syksyllä on tietenkin Viehscheid eli lehmäjuhlat, silloin lehmät ajetaan vuorilta alas laaksoon. Vuoden isoimmat juhlat Allgäussa. Olen kirjoittanut aiheesta tässä postauksessa.

Pyöräileminen

Me olemme olleet ihan tasaisella maastolla liikenteessä, mutta maastopyöräilijöille löytyy varmasti haastavaa maastoa. Tasaisella on ihana pyöräillä vaikka joen (Iller) vartta pitkin.  Ollaan muutaman kerran fillaroitu Immenstadista Oberstdorfiin, ihanan tasaista. Lue postaus meidän pyörälenkistä viime kesältä.

Vaeltaminen

Noh, kun vuorilla ollaan niin mitäpä muutakaan voit tehdä kuin lähteä kipuamaan vaikka Nebelhornia ylös. Voin kertoa että maisemat ylhäältä ovat aivan mahtavat. Vaikka alhaalla olisi kuinka kuuma niin muistaa että ylhäällä yli 2000 metrissä on kylmä ja tarvitset kunnon varusteet päälle. Oberstdorfissa on 200 kilometriä patinkointi-, ja pyöräilyreittejä myös talvella on 140 km.

Nebelhorn - nimensä mukaisesti sumussa

Vuoret

Vuorijoukkiota kutsutaan Allgäuer Alpen eli Allgäun Alpit. Nebelhorniin pääsee kipuamaan joko itse kävellen (kesällä maastopyörällä tai talvella ski touring) tai sitten ihan hissillä. Hissivaihtoehto on silloin hyvä jos ei huvita vaeltaa mutta haluat kuitenkin nähdä maisemia. Hissiä vaihdetaan kaksi kertaa ennen kuin olet ihan ylhäällä 2000m. Pienesti joutuu aina huipulle kävelemään. Pitää vain toivoa että ilma on kirkas jotta näkee mahdollisimman kauas. Toki on mahdollisuus vaikka vuorikiipeilykurssiin ja ohjattuihin vaelluksiin.

Laskettelu

Alueella on monia laskettelurinteitä- ja keskuksia ja yhteensä 130 km rinteitä. On myös mahdollista Ski Touringiin, eli suksilla ylös ja lasketellen alas. Kirjoittelinkin aikaisemmin talvella postauksen lähialueiden laskettelupaikoista lue tästä.

Hiihto

Hiihtäminen on totta kai mahdollista, kaiken kaikkiaan 75 kilometriä latuja. Siellä on mahdollisuus päästä kokeilemaan ampumahiihtoa, kuinka siistiä. Uudenvuoden jälkeen onkin maailman cupin hiihtokisat, kansainvälistä meininkiä on siis luvassa.

Oberstdorf - mäkihyppääjän silmin

Mäkihyppytorni

No siitähän me varmasti kaikki tunnetaan Oberstdorf. Varsinkin 80- ja 90- luvuilla Suomi oli isosti mukana kaikissa mäkikyppykisoissa ja menestys oli taattu. Toista se on nykyään kun hyvä että hyppääjät pääsevät edes toiselle kierrokselle. Vaikkakin me suomalaiset voimme kävellä siellä ihan rintarottingilla, koska siellä on hyvin esille eri vuosien voittajat. Suomi on erittäin hyvin edustettuna. Matti Nykänen, Janne Ahonen ja kumppanit ovat voittaneet niin monesti Oberstdorfissa ettei laskuissa pysy perässä. 

Lentomäki

Sehän on myös jokaisen suomalaisen nähtävä, meinaan sielläkin saa kulkea nenä pystyssä. Suomalaiset mäkihyppääjät ovat vuodesta toiseen olleet mäkiennätyksen rikkojia. Viimeisenä nimenä siellä on vieläkin (luultavasti) Harri Olli. On se vaan hienoa että suomalaisilla mäkihyppääjillä on mennyt lujaa jossain vaiheessa. Jokaisen suomalaisen (varsinkin penkkiurheilijan) must see!! :) Ja pääsee sinne torniinkin tutustumaan, me jätettiin sillä kertaa väliin.

Eikun suomenliput kouraan ja hyppyennätyksiä lukemaan.

Breitachklamm - kanjoni

Olen tästä kirjoittanut oman postauksen, sen voit lukea täältä. Lyhyesti kerrottuna siellä on vaellusreittejä, vesiputouksia, luolia, siltoja, rappusia ja voit eksyä jopa Itävallan puolelle. Kuumana kesäpäivänä siellä on ihanan viileää.

Jäähalli

Jäähallissa on aikoja myös vapaille vuoroille, joten luistimet mukaan ja menoksi. Yleensä siellä harjoittelevat jäätanssijat esimerkiksi olympialaisissa kultaa saanut pari oli/on treenannut siellä. Siellä on mahdollisuus kokeilla myös curlingia.

Kylpylä

Toki Oberstdorfista löytyy myös kylpylä eli Therme. Saunat, porealtaat, hieronnat, solariumit ja ravintola löytyvät paikasta. Ihana rentoutumispaikka.

Varjoliito

Viime lokakuussa Jumi lunasti (vihdoin) syntymäpäivälahjansa. Hän oli saanut tandemvarjoliidon 40-vuotislahjaksi ja oli viimeinen hetki lunastaa se. Homma näytti niin kivalta ja helpolta että tuli heti tunne että hei minäkin haluan. Me tyydyttiin Pimin kanssa odottamaan alhaalla. Ohjeeksi oltiin saatu että punakeltainen varjo ja n. 30 minuutin päästä me startataan. Odottavan aika oli pitkä ja varjoista en näin likinäköisenä saanut selvää, mutta taisin kuitenkin saada oikeasta miehestä kuvan. Lisämaksusta saat kuvia ja vaikka videon. Mieletön synttärilahjaidea, katso Vogelfrein kotisivut.

Museot

Oberstdorfissa on mahdollisuus tutustua kotiseutumuseoon sekä hiihdon/mäkihypyn historiaan Skimuseumissa (mäkihyppytornin kassarakennuksessa). Oberstdorfissa on myös muutama taiteilijoiden talo jossa esillä taidetta mm. veistoksia. Katso nettisivut mitä tarkalleen on luvassa.

Oberstdorf on pieni kylä, mutta kyllä siellä tekemistä riittää. Ravintoloita ja kahviloita on joka kulmassa joten nälkäiseksi tai janoiseksi ei ole myöskään mahdollista jäädä. Suosittelen ja varsinkin yöpymään joissakin noissa ihanissa alppitaloissa. 

Varoitus: Paikassa voi törmätä usein suomalaisiin, varsinkin mäkihyppääjiin jotka harjoittelevat siellä.

P.s. Oberstdorf on muuten Saksan eteläisin paikka.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Minun Espoo

Kaitaan pikkuinen ranta

Kesällä tuli oltua Espoossa pari viikkoa ja tuli tallailtu siellä tuttuja maisemia, otin kuvia ja nautin rakkaiden seurasta. Espoo on ollut kotipaikkani niin monta vuotta että se saa välillä herkistymään kauneudellaan tai "rumuudellaan". Esittelen teille sen Espoon jonka minä näen nyt ja minkä näin silloin kun vielä asuin siellä. Blogini esittelytekstissä kerron olevani Espoolainen, koska tuntuu että se ei vain lähde minusta pois. Ei vaikka asuisin muilla mailla vaikka kuinka kauan. Tulen aina olemaan Espoolainen.

Nuottaranta

Merenranta, sitä maisemaa katsellessa tulee niin ikävä että tippa nousee silmäkulmaan. Meilläpäin on ihanat vuorimaisemat mutta merimaisema on se mitä ikävöin. Vanhasta asunnostani minulla oli vain 700 metrin matka meren ääreen.

Matinkylän ranta

Linja-autot, bussit tai dösät, niissä olen viettänyt nuoruudessani monia mukavia, hulluja mutta myös surullisia hetkiä. Yhdessä vaiheessa taisin osata bussiaikataulut ulkoa ja bussin ohittaessa kotitalomme tiesin paljon kello on. Osasin jäädä bussista pois oikeassa kohdassa vaikka olin "syvässä" unessa (okei me asuttiin maaseudulla). Kyllä Espoo on ihan maaseutua.

Dösässä on hauska matkustaa.

Pyörätiet, näitä on ikävä. Meillä päin harvoissa kohdissa on pyöräteitä. Joten näitä Espoon pyörä- ja kävelyteitä on vain ikävä. Joka paikkaan pääsee niin nopeasti ja kätevästi. Varsinkin jos oikaisee Keskuspuiston läpi, ooh, taas yksi lempipaikkani. Siellä voi lenkkeillä, pyöräillä, hiihtää ja poimia marjoja ja sieniä.

Kyltit on fiksumpia kuin meillä päin. Ilmoitetaan kilometreissä eikä ajassa, joka tuntuu hassulta.

Tour de Helsinki 2010, Karakallion kohdalta jossa alkoi vapaavauhti, on aivan mahtavaa katsottavaa. Silloin päätin että ensi vuonna olen mukana ja niin olin.

Metsä, vaikka meillä päin on metsää ja paljon niin silti suomalainen, espoolainen metsä on minulle se oikea. Suomalainen metsä tuoksuu paremmalta. Joka reissulla on päästävä Nuuksioon tai muualle vaeltamaan ja maistelemaan ja haistelemaan metsän antimia.

Nuuksio

Kalliot ja isot kivet, niiden päälle oli kiva kiivetä ja unelmoida tulevasta. Eipä silloin pieni Kati tiennyt mihin se elämä kuljettaa. Anoppi oli toissa kesänä meidän kanssa Suomessa ja hän oli haltioitunut kallioiden määrästä. Ja ovathan ne kauniita, siitä ei pääse mihinkään.

Betonilähiöt, ne vain kuuluvat asiaan. Eivät niin kauniita mutta tarpeellisia. Mutta hei kyllä Espoossa on vielä vihreää ja kaunista. Vaikka paljon sinnekkin on rakennettu, varsinkin nyt tulevan metron myötä.

Olarista kuvattuna Suomenojalle päin.

Tapiola

Talvella oli ihan parasta hiihtää meren jäällä, sitä herkkua tulee tuskin koskaan täällä tehtyä, koska järvet ei jäädy. Pari kertaa hiihdin Haukilahdesta Kivenlahteen ja Kivenlahdesta Kaitaalle. Työkaverit olivat hieman epäuskoisia että ihan oikeastikko meinaan hiihtää kotiin? Mikäs siinä mulla oli termarissa teetä ja parit karjalanpiirakat mukana. Yhden kerran kuitenkin Suvisaaristo yllätti isolla koollaan, olisin ollut kotona varmaan vasta myöhään illalla ellen olisi hieman oikaissut mantereen kautta. Hyvä niin, olisi saattanut matkan varrelta löytyä jäätynyt Kati. Muistan että reidet ja varpaat olivat aivan jäässä kun pääsin kotiin.

Kivenlahti, aurinko oli jo noin alhaalla kun päätin lähteä hiihtämään kotiin.

Suvisaariston kohdilla ja ihana auringonlasku.

Kivenlahti eräänä aurinkoisena päivänä.

Moottoritiet ja kehätiet jakavat Espoota halki ja poikki. Mielestäni on kuitenkin hienoa että Espoossa ja pääkaupunkiseudulla liikenne toimii ja pääset suht nopeasti paikasta A paikkaan B. Saksan autobaana-ruuhkia ja kehä ykköstä ei vain voi verrata.

Kehä II

Hiekkakentät, koulujen ja päiväkotien pihat niitä saa käyttää vapaasti iltaisin ja viikonloppuisin. Toisin on täällä meillä päin. Niihin ei saa mennä ilman lupaa. Piste. Pienenä meidät löysi aina kentältä, pelattiin joko jalkapalloa, jääkiekkoa tai muuten vain hypättiin pituutta. Harmi että sellaista kulttuuria ei täällä päin ole. Pitää olla varattu vuoro ja joku ohjaamassa lapsia. Täytyy ottaa puheeksi joskus jonkun maatilan omistajan kanssa että saako peltoja käyttää pallon potkimiseen tai jopa jään tekemiseen (jos on kylmä talvi).

Katsokaa kuinka kaunista oli pienellä iltalenkillä Suurpellon (uusi asuinalue jota on vähän haukuttu) alueella. Siellä on lapsille leikkipaikkoja ja aikuisille lepotuoleja ja penkkejä. Ihanasti on säilytetty vihreää, eikä kaikkea ole rakennettu täyteen (vielä).

Näihin  kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa. Niin kuin alussa sanoin en tule pääsemään Espoolaisuudestani ikinä pois. Se vain elää ja elää sisälläni. Näitä kuvia katsoessani tuli hieman koti-ikävä. Välillä sitä miettii minkälaista elämäni olisi jos olisin jäänyt Espooseen? 

Ikävöitkö sinä omaa kotikaupunkiasi(kuntaa)? Mikä on parasta sinun ex-kotipaikassasi?

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi