Füssenin alueen alppijärvet

Näistä järvistä oli jo mainintaa postauksessa Alppijärvet - Münchenistä länteen. Näitä järviä oli niin monta ja tehtiin sinne pyöräretkikin (sattumalta) niin päätin vielä jatkaa tarinointia tässä postauksessa. Kierrettiin kaksi ja puoli järveä ympäri ja aikaa meni taukoineen nelisen tuntia. Pyöräilytahti oli kovin rauhallinen koska olimme ekaa kertaa liikenteessä tänä vuonna.

Teimme viime viikolla mainion pyöräretken josta kilometrejä tuli nelisenkymmentä. Eli juuri sopivasti kesän ensimmäiselle lenkille. Aluksi meidän oli tarkoitus pyöräillä Forggenseen ympäri kilometrejä ei olisi tullut kuin ehkä reilu parisenkymmentä. Joten Jumi suunnitteli että lähdetään polkemaan Hopfen am See nimisestä paikasta.

Starttasimme puoli yhdentoista maissa ja fillaroitiin ensin Füsseniä kohti, josta meidän pitäisi päästä joen yli järven toiselle puolelle. Forggensee näytti hieman kuivalta ja sitä ihmeteltiin aikamme, kyseessä on kuitenkin suhteellisen iso järvi. Ylitettiin pato josta vettä valui järveen (joka oli kuiva kuin sahara). 

Pyöräilimme Schwangau nimisen kylän läpi, joka näytti oikein pieneltä ja idylliseltä. Tässä kohtaa alkoi Jumin extreme-sports taas esittäytyä. Tämä on aina se kohta jossa Jumi ei katso kunnolla mihin suuntaan ollaan menossa. Kas, koukataankin vielä yhden pienemmän järven ympäri eli Bannwaldsee. Näytti oikein söpöltä pieneltä järveltä, jonka rannalla on suhteellisen iso leirintäalue (tai siltä se näytti).

Tässä vaiheessa olimme pyöräilleet reilun tunnin ja kello läheni kahtatoista. Mahassa alkoi kurnia ja koitin hienotunteisesti vinkata että Pimillä on varmaan nälkä kohta. Tultiin pieneen paikkaan nimeltä Bayerniederhofen, paikassa näytti olevan auki vain ns. paikallinen ravintola ja se ei houkutellut. Jatkettiin matkaa Berghofin läpi, ja huonolta näytti ravintoloiden osalta.

Kunnes alkoi näkyä kylttejä seuraavasta ruokapaikasta. Ihanalla paikalla oleva Rosensee taverna joka on Kühmoossee:n rannalla. Sanoin Jumille että tämä on täydellinen, leikkipaikka ja ruokaa/juomaa mitä muuta voikaan toivoa. Reilu tunti pidettiin taukoa ja se teki hyvää. Tässä vaiheessa olimme polkeneet vasta 20 km.

Levähdyspaikasta jatkettiin matkaa Forggenseen:n pohjoispuolelle. Matkan varrella oli muutama muukin kioski/kahvila/taverna-tapaisia paikkoja. Ei kuitenkaan niin kivoja kuin se missä me oltiin. Mutta tosiaan tässä järvessä ei vain ollut vettä. Hieman oudolta näytti kun laiturit nököttivät kovin ylhäällä. Tultiin näköalapaikalle jos näkyi mahtavasti alas järven pohjaan. Siellä ihmiset kävelivät ja pyöräilivät. Ajattelin että tuonne alas on päästävä.

Ensin piti kuitenkin tsekata tämä pato-systeemi. Syy järven vedettömyyteen selvisi, patoa korjattiin kovalla tahdilla. Ja ilmeisesti tämä järvi ei ole oikea järvi vain ns. tekojärvi johon ylimenevät vedet on laskettu. Toisinsanoen myös vesivoimalaitos. Jännityksellä odotan koska sinne tulee taas vettä.

Löydettiin tie/polku joka vei meidät alas järven rannalle, josta sitten aika tiukkaa alamäkeä lasketeltiin alas järven pohjalle. Minulle taasen ei vain käynyt kovin hyvin, jouduin hiljentämään reilusti vauhtia. Yllätys, yllätys, kaaduin oikealle puolelle koska en saanut kenkää irti polkimesta. Niin tyhmä virhe ja niin oli polvi ruvella ja takapuolessa iso mustelma. ”Aina sattuu ku tapahtuu.” Siinä vedet silmissä katsellessa paikka oli sen arvoinen kivusta huolimatta.

Enpä ollut ennen polkenut järven pohjaa pitkin ja siitä pyöräiltiin Rieden am Forggensee kylän läpi. Kylässä oli kovat tietyöt menossa ja luultavasti koittavat kaikki saada valmiiksi ennen kesälomia. Onneksi löydettiin oikotie Hopfen am See:hen ettei olisi tarvinnut taas tyhmästi koukata Füssenin kautta.

Siellä siintää Hopfensee ja maali.

Kaupunkiin tultaessa päätettiin koukata heti jäätelöpaikkaan (oli sairaan kallis paikka), annoksia syödessä ja maisemia katsellessa todettiin että olipa ihana päiväretki. Olen niin kiitollinen että minulla on sellainen mies joka jaksaa/haluaa tehdä meidän kanssa reissuja. Pimikin istui/nukkui tyytyväisenä omassa kärryssään koko matkan.

Onnellinen fillaristi päätepisteessä.

Aah, näitä lisää.

Alpsee joka on lähellä Neuschwansteinia eli Prinsessa Ruususen linnaa. 

Bannwaldesee sieltä löytyy myös lerintäalue. 

Forggensee jonka rannalla on myös leirintäalue ja uimarantoja (jos on vettä). 

Hopfensee jonka rannalla on maauimala. 

Weißensee jonka rannalla näyttäisi olevan uimaranta ja kioski. 

Alatsee, jonka rannalla on myös uimaranta. 

Obersee jonka rannalla on myös maauimala. 

Mittersee ja Mittelsee jonka rannalla on myös maauimala. 

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Näinkin voi käydä vol. 2

Viime viikolla kirjoittelin näinkin voi käydä postauksen, jossa selvisi siis että olen nyt "työtön". Hotellinpitäjä-pariskunta häipyi kuin pieru Saharaan ja jätti palkat maksamatta ja paljon muuta. Minun on nyt ihan pakko vielä kirjoittaa tämä postaus sen takia että pääsen purkamaan tämän asian vielä yhden kerran läpi. Mutta myös sen takia jos joku on samassa tilanteessa ja miettii mitä tehdä.

Tosiaan työ oli minulle sellainen pieni hengähdyshetki taaperon seurasta. Oma tai Isi sai viettää mukavaa aikaa Kimin kanssa. Minä sain sillä aikaa siivota huoneita, silittää, mankeloida tai tarjoilla. Muutamat seikat minua kuitenkin häiritsi pitkin syksyä. Se että minulla ei ollut sovittuja päiviä milloin tulisin töihin. Yleensä he laittoivat viestiä edellisenä iltana tai aamulla että voisinko tulla töihin. Mielestäni itsessään se oli ärsyttävää etten tiennyt milloin olla töissä. Olin tästä muutaman kerran maininnut ja parannusta ei ollut tiedossa. Sitten vain tylysti ilmoitin että en pääse jos näin oli.


Joulukuun alussa alkoivat hälytyskellot kilkattaa kun he sanoivat että olivat vaihtamassa pankkia joten he maksaisivat marraskuun palkan käteisenä. Minä siihen vielä vastasin että ei ole kiirettä, voitte laittaa tilille kun pankkiasia on selvä. Kävin Suomessa välillä ja tilille ei ollut tullut rahoja. Ilmoitin asiasta ja sanoivat että minun pitää hakea ne rahat sieltä. Sain rahat vasta uudenvuodenaatonaattona kun he tarvitsivat minut töihin. Mukana oli asianmukaisesti palkkakuitti ja rahat. Ei hätää.

Joulukuussa sain kuulla että yhdet työntekijät olivat irtisanoutuneet, jälkeen päin sain kuulla että heidät oli irtisanottu. Silloin toinen pomoista sanoi että he ovat myös irtisanoutuneet hotellista, joka selvisi myöhemmin että se ei ollut totta. Vaan he eivät olleet maksaneet hotellin vuokraa viiteen kuukauteen ja näin ollen heille oli annettu aikaa tammikuun loppuun. Vaikka he väittivät että heidän piti olla talosta ulkona kahdessa päivässä. Mutta heillähän oli tarkoitus häipyä vähin ääniin, esim kertomatta minulle. 


Viime viikon lauantaina alkoi pamahdella "mukavia" uutisia ex-työnantajasta. Ensinnäkin ex-pomon kun googlettaa niin löytyy muutama uutinen kuinka hän on irtisanonut työntekijän olemattomin perustein eikä ole maksanut loppupalkkaa. En tiedä miten työntekijän kävi, saiko ikinä rahojaan. Että sellainen tapaus. Huijari mikä huijari.


Samaan syssyyn selvisi tosiaan että he ovat jättäneet maksamatta hotellin vuokran, pesulalaskun ja muita isoja laskuja. Tulevilta hotellin asiakkailta he ovat pyytäneet ennakkomaksuja kuusi viikkoa etukäteen. Tilitoimistolle he eivät olleet myöskään ilmoittaneet sanallakaan että lähtevät menemään. Joulukuun työtunnit ovat sisällä mutta niitä ei oltu maksettu, tammikuun tunteja ei oltu luonnollisesti ilmoitettu. Sain myös kuulla että he eivät ole vaihtaneet pankkia.


Mutta tämä uutinen oli viimeinen niitti siihen että ei tulla rahoja näkemään. Yksi meistä työntekijöistä oli saanut joulukuun palkan käteisenä. Eli se oli sitten siinä sanon minä. Tähän lisäisin että miksi olin viime viikolla niin kiltti ja uskoin siihen että he maksavat palkan tilille. Olisin voinut vaatia rahani, en olisi lähtenyt paikalta ennen niitä. Mutta uskoin hyvään.

Kahta työntekijää oli kusetettu ihan huolella. Toinen oli "luullut" allekirjoittavansa uuden minijob-työsopimuksen, vaan kotona mies oli sanonut että se sopimus olikin Aufhebungsvertrag. Eli että hän luopuu oikeuksistaan ja että hänellä ei ole mitään tekemistä sen hotellin kanssa. Toinen oli myös allekirjoittanut sen koska tarvitsi sellaisen työnvälitystoimistoa varten (?). Molempien kanssa oli käyty taktiikkaa jossa on luettu ääneen työntekijän osalta hyvältä kuulostavat osat. Ja jätetty mainitsematta ne huonot asiat. Teksti oli luettu sellaisella nopeudella ettei kukaan pysy perässä samalla lukiessa tekstiä. Teksistähän sinä bongaat juuri ne sanat jotka joku on juuri sanonut. Okei, virhehän on sen kuka sen allekirjoittaa, teksti pitäisi lukea aina läpi ja myös ymmärtää se.


Minä olin lauantaina tai oikeastaan koko viikonlopun näiden uutisten jälkeen aivan rikki. Ensinnäkin olin järkyttynyt heidän tavasta hoitaa "irtisanominen", oikeasti minuahan ei ole edes irtisanottu. Ja siitä että mitä kaikkea heistä selvisi, kuinka he olivat puhuneet asioita hieman ristiin. Voi kunpa oltaisiin muiden työntekijöiden kanssa hieman enemmän puhuttu. Se että olen "työtön" oli suuri shokki plus se etten tule näkemään minun työpanokselle tekemää rahakorvausta. Muistan kuin viimeisenä kertana pistin tuulemaan ja pesin varmaan kymmenen koneellista pyykkiä ja olin ihan superhyvä työntekijä (niin kuin aina). Tässä oli se kiitos mitä sain. Kiitos vaan letuista.

Saksassa ei ole samanlaista palkkaturvaa kuin Suomessa.

Me käytiin yhden työkaverin kanssa Arbeitsgerichtissa eli työtuomioistuimessa. Saksassa ei valitettavasti ole palkkaturvaa. Heikoilla olet jos et ole ottanut vakuutusta joka maksaa Arbeitsgerichtin asianajajan tai et kuulu Gewerkschaft eli ammattiliittoon. Niin kuin juuri meidän tapauksissa. Meille setä siellä tuomioistuimessa kertoi miten asia tulisi menemään. Pomoille lähetettäisiin haaste (tällä hetkellä vaikeaa kun ei tiedetä missä he asuvat), jos he eivät saavu paikalle olemme voittaneet. Mutta jos saapuvat paikalle asianajajan kanssa asia voi olla toinen, varsinkin jos edustaisit itseäsi. Meille setä kertoi niin että vaikka voitettaisiin se juttu meidän pitäisi itse (?) toimittaa saatavalappu pomoille. Mutta sekään ei varmista sitä että se maksettaisiin(?) Tästä kuulin kyllä toisenlaisen version että kuulemma sillä päätöksellä ovat jotkut saaneet rahat hyvinkin nopeasti. Summat ei meidän onneksemme olleet mitään suuria ja myös sen tähden me jätetään tämä asia nyt tähän. Tietenkin voidaan vielä toivoa että heillä pistäisi sydämessä ja maksaisivat palkat tilille mutta erittäin epätodennäköistä.




Loppuun sanoisin että jälkiviisas on hyvä olla. Eli nämä merkit alkoivat olla näkyvillä jo joulukuussa, mutta itsekkin tahdoin uskoa hyvään. Ja siihen että kaikki menee hyvin. Tarkoitan että kun kovasti haluaa uskoa ihmisten hyvyyten niin silloin sulkee silmänsä niiltä epäkohdilta. Varsinkin se että tykkäsin työstäni joka oli kävelymatkan päästä kotoa. Tykkäsin heistä ihmisinä, en olisi ikimaailmassa uskonut heistä mitään tällaista. He olivat oikein unelmapari lapsen kera, mutta ei ole karvoihin katsomista vai miten se meni?

Tärkeät vinkit!!

Älä allekirjoita mitään lukematta tai ymmärtämättä mitä siinä lukee.

Googleta työnantajasi. Sieltä voi löytyä kaikkea jännää.

Hommaa vakuutus joka korvaa lakimiehen palkaamisen tai liity ammattiliittoon tms.


Toivottavasti jotakuta tämä teksti auttaisi. Minua tämä auttoi nyt kun sain purkaa tämän asian vielä kerran läpi. Toivotaan että paha saa palkkansa.

Näinkin voi käydä

Niin sitä taas ollaan ns. työttömänä. Kaikkihan alkoi paremmin kuin hyvin, niin kuin yleensä aina ennen kuin menee pieleen. Kirjoittelin elokuussa näin kun olin saanut uuden työn että kuinka hyvin kaikki luistaa. Syys,- ja lokakuussa tein paljon töitä, lokakuussa jopa niin paljon että tunteja ei ole vieläkään maksettu. Pieni väärinkäsitys on meneillään.

Marras,- ja joulukuussa minulla oli todella vähän tunteja. Olin töissä vain parina päivänä parisen tuntia. Flunssa ja Suomenloma olivat samaan aikaan joten ei sillä ollut niin väliä. Ja ei minun eläminen niistä palkkarahoista ole kiinni. Onneksi. Tietenkin vähän harmittelin kun töitä ei ole ollut. Se sellainen pieni hetki taaperoarjesta tekee kumman hyvää.


Joulukuussa työnantajani sanoi että he ovat irtisanoutuneet, he eivät olleet onnellisia täällä. Kieltämättä heillä ei ole ollut helppoa täällä. Alunperin heillä piti olla viiden vuoden sopimus. Kylillä tämä asia oli jo kiertänyt useaan otteeseen ja päätin kysyä miten asian laita oikeasti on. Silloin he sanoivat tosiaan että he ovat irtisanoutuneet, mutta uuden vuoden aattona kielsivät niin sanoneensa(?). Olin hieman häkeltynyt kun kuitenkin olin ihan varmasti sen niin ymmärtänyt (ei minun saksankieleni niin surkeaa ole). Jäi vähän sellainen p..kan maku suuhun ja en tiennyt mihin uskoa. Ja eleet olivat sen puolesta että jotain on tapahtunut. Hotellin siisteys ei ollut enää listan ykkösenä ja muutenkin asiat jäivät vähän rempalleen. Mikä minua siivousintoilijaa vähän ärsytti, hotellin vieraat meinaan näkevät sellaiset asiat heti.


Toki hotelli-ravintola-ala on täällä meillä päin erittäin epävarma tulonlähde. Yleensä juuri marras,- tammi,- maaliskuu ovat hiljaisia kuukausia. Silloin työtunteja olisi kertynyt vähemmän, joka oli minulla ihan tiedossa. Tykkäsin kuitenkin olla ko. paikassa töissä ja minulle palkka olisi ollut niin sanotusti pieni säästö sukan varteen. Ja mikä parasta paikka oli vain kahden minuutin kävelymatkan päässä.

Keskustelin viime viikolla työkaverini kanssa siitä kun töitä ei oikein ole ollut ja että pitääköhän se irtisanoutuminen paikkaansa vai ei? Hän meinasi kysyä suoraan että pitääkö alkaa etsiä töitä?

Se asia unohtui viikonlopuksi, mutta maanantai-iltana huomasin että kaverini oli laittanut FB:n kirjoituksen että etsii töitä. Joten eilen kysyin häneltä että joko hän oli jutellut pomojen kanssa? Vastaus oli kyllä ja hän on nyt työtön. Sitten hän kysyi että eikö minulle ole kerrottu? Olin että ei. Hän sanoi että heidän pitää olla huomenna (eli tänään) ulkona talosta. Että jos minulla on jotain hotellilla minun on paras hakea tavarat tänään (eilen) pois. Kysyin että onko hän saanut palkan? Vastaus oli että he laittavat palkan tilille. Ihmettelin edelleen ettei minulle oltu kerrottu koko asiaa. Olivatko he meinanneet häipyä kertomatta minulle?

Lähdin hotellille selvittämään asiaa ja hakemaan työkenkäni pois. Näinkin heti toisen pomoista ja hän ei millään lailla alkanut selittelemään mitään. Hän varmaan näki minun naamasta että tiesin jo asiasta. Hain kengät ja olin ajatellut antaa tuntilappulistan maksamattomista tunneista. Ketään ei näkynyt missään, heidän asunnostaan löysin vain heidän tyttären. Huhuilin ja huutelin ympäriinsä taloa, ketään ei missään. Jätin tuntilapun toimistonpöydälle, mutta jäin todella tyhmä olo. Minulle ei oltu kerrottu mitään. Ei tästä että heidän pitää lähteä tai siitä että miten saan mahdollisesti palkkani.


Tulin takaisin kotiin ja Jumi oli huolissaan että saanko niitä rahoja ollenkaan. Olin ihmeissäni, puheluuni ei vastattu. Olin ihan epätietoisuudessa ja todella tyhmä olo. Päätin mennä uudelleen hotellille, kiersin taloa ympäri ja sitten kuulinkin työnantajien äänet. Heillä oli kovat pakkauspuuhat menossa. Selitys miksi minulle ei oltu ilmoitettu oli se että eivät vain olleet kerenneet(?). Sanoin että sain toiselta työntekijältä kuulla ja hyvä että sain kuulla muuten en tietäisi tästä asiasta yhtään mitään. Totesivat että toki saan palkkani vaikka niistä lokakuun puuttuvista tunneista vielä ihmeteltiin. Sanoin että katsokoot niistä tuntilistoista ja mitä ovat aikaisemmin maksaneet. Että saas nähdä saanko palkkani oikein maksettuna vai en.

Toiselle toivotin hyvät jatkot mutta toinen oli taas livahtanut näköpiiristä. Eikä niin väliksi ollutkaan. He joutuivat sen tähden pikavauhdilla ulos talosta koska eivät olleet maksaneet vuokraa. Omistaja ei katsonut sellaista asiaa ollenkaan läpi sormien. Toisaalta hyvä niin etteivät jää moneksi kuukaudeksi siihen roikkumaan. Nyt voidaan vain toivoa että vuokralle tulisi joku toinen kiva perhe tai pariskunta tai että löydän jonkun muun kivan työpaikan tästä läheltä. Jotain pikkuhommaa olisi kiva tehdä. 

Että näinkin voi käydä ja tähän lisäisin että omaa vaistoaan kannattaa kuunnella näissäkin asioissa. Tätä juttua aavistelin jo joulukuun alusta mutta kuitenkin kaikki kävi näin nopeasti, tuli yllätyksenä. 

Tapahtuipa kerran Hotellissa...

Asuin ja työskentelin hotellissa kahdeksan kuukautta. Elämä ja työ samassa paketissa, välillä hieman haasteellista. Siihen pieneen hetkeen sattui pieniä kommelluksia. Hotelli oli/on siis pieni vain 15 huonetta joista kaksi tai kolme oli aina henkilökunnalla. Joten henkilökunta oli aina erittäin lähellä asukkaita. Meillä oli usein ns. avoimet ovet, joten periaatteessa kuka vaan pystyi kävelemään sisään.

Yhtenä aamuna herättiin ja oli tullut vähän lunta.

Hotelli oli auki aamuisin (aamupala) ja sitten pidettiin pieni tauko ja avattiin joko klo 14 tai myöhemmin (tai aikaisemmin, ota näistä selvää). Mutta usein oli kuitenkin hotellin ulko-ovi auki, koska olimmehan kotona. Meidän huoneet oli ylimmässä kerroksessa ja tietenkään ovikello ei toiminut. 

Olin siinä sitten yhtenä aamu- tai päivätoimissani ja olin juuri laittanut kulmavärit kulmiini. Kaikki naiset jotka joutuvat tätä hommaa tekevät tietävät sen että silloin näyttää ihan K-A-M-A-L-A-L-T-A (lue:poliisiopiston pahasetä). Ei siinä mitään ihan normaaliasia blondille. Mutta en ollut laskenut seuraavaa tapahtumaa ollenkaan tapahtuvaksi. Tulin ulos huoneestani ja samassa rappusia ylös kävelee kaverini isä joka on siis sähkömies ja oli kutsuttu työasioille (jonka tietenkin olin sopivasti unohtanut). Katsoimme hieman toisiamme, mutta hän otti asian ihan asiallisesti tai ehkä ei tajunnut etten minä oikeasti siltä näytä. Minä se taasen meinasin hävetä silmät (tai kulmat) päästäni.

"Kotona" ollessa en yleensä ikinä lukinnut ovea, koska olin ajatellut ettei kukaan tajua sitä että oveni onkin auki. VIRHE. Yksi kerta meillä oli yksi kiva ryhmä Suomesta jonka yksi jäsen oli ns. hieman viinaan menevä. Hän jäi usein ryhmän retkistä pois koska taisi kuppi maistua paremmalta. Yksi päivä hän kuitenkin hieman kännipäissään tuli minun huoneen ovesta sisään ja höpötteli jotain omiaan. Sain hänet kuitenkin nätisi ohjattua omaan huoneeseensa. Menin viereiseen Niinan huoneeseen ja eikös hän tullut hetken perästä sinne ja kyseli jotain tyttöjen perään (OMG)? Saatiin ohjattua pois huoneesta ja taisi sitten sammahtaa omaan huoneeseensa. Sen jälkeen pidin aina huonetta lukossa. AINA.

Joskus oli aikaa pelleillä.

Yksi ällöttävä tapaus oli se kun meidän henkilökunnan suihku oli rikki ja minun piti mennä yhteen huoneeseen suihkuun. Huone oli ollut tyhjä muistaakseni jo pari päivää. Suihkusta tullessa tajusin että ei p...veli unohdin pyyhkeen huoneeseeni. Mietin siinä että mitä teen juoksenko omaan huoneeseen viuhahtaen vai mitä? Huomasinkin että siinä kylpyhuoneen pöydällä oli yksi käsipyyhe käyttämättömänä. Olin että jes, mutta huomasin että siinä pyyhkeessä oli verta (en mene yksityiskohtiin mistä se veri oli peräisin) joten pyyhe lensi nurkkaan ja juoksin omaan huoneeseen. YÖÖK!

Minun huoneeni 8 kuukautta.

Yhtenä aamuna tein crossfit-treeniä hotellin pihalla tai no taisin jo venytellä. Ihmettelin että kuka minua katselee rappusilta. No sieltä tuli KETTU alas, minä jähmetyin ja hän tuijotti minua ja minä sitä. Hän kulki todella läheltä minua toisiamme tuijottaen, kännykkäni oli lähellä ja sain napattua kuvan. Kettu käveli hitaasti ohi ja ohi mentyään vielä vilkaisi taaksepäin. Jumi kertoi että kannattaa varoa kettuja, niillä on yleensä vesikauhu edit tai joku muu tauti(?). Onneksi kuulin tämän vasta jälkeen päin.

Onko sinulle sattunut jotain kommelluksia hotellissa?

Joskus iltaisin tämä oli parasta.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Oltiin paikassa jonka nimeä en osaa lausua

Minulla oli hyvä ystävä täällä käymässä kaverinsa kanssa. Me päätettiin lähteä yhdeksi yöksi Wellness-lomalle johonkin lähelle. Koitin kysellä kavereilta Itävallan puolelta paikoista ja niitä kun katsottiin niin oikein mikään ei innostanut tai ei ollut vapaata. Ei muuta kuin Booking.comin kautta alettiin tutkailemaan asiaa. Hakuehdoiksi laitettiin sauna, uima- ja poreallas ja Vorarlberg ettei tarvitsisi niin pitkälle ajaa. Pitkän tuskailun jälkeen löydettiin mahtavan kuuloinen hotelli. Sinne ajettaisiin puolitoista tuntia ja olisi vuoren "juurella" n. 700 metrin korkeudessa. Paikan nimi oli Schruns Montafonissa ja hotelli oli Aktiv & Spa Hotel Alpenrose.

Soitin paikkaan koska meitä oli kolme ja booking ei antanut varata sitä huonetta kolmelle. Tai siis sviittiä, vauuu. Respan tyttö sanoikin että on mahtava tarjous kyseessä, koska varattiin huone edellisenä iltana. Otettiin yöpyminen vielä puolihoidolla ja hintaa tuli 103€/hlö, ei paha hinta mielestäni. Viiden lajin illallisen hinta oli jo itsessään 42€. Monissa hotelleissa tuli kylpyläalueen käyttö hotellihuoneen hinnan päälle, joka on mielestäni ihan tyhmä juttu. Mutta me löydettiin niin helmi hotelli (ja paikka) ja sen tajusi oikeastaan vasta siellä paikan päällä.

Jumille kerrottiin menevämme paikkaan nimeltä Schruns (on muuten pirun vaikea lausua, koita vaikka). Jumin reaktio oli  jotain ihan hullua, minä luulin että nyt se on seonnut totaalisesti. Jumi hoki isoon ääneen oletteko te menossa MONTAFONIIN, MONTAFONIIN ymmärrättekö MONTAFONIIN? Olin siihen vain että juu, ollaan menossa jonnekkin en tiedä minne. Jumi tohkeissaan haki kartan ja näytti meille mihin me oikein ollaan menossa. Kertoi että se on todella kaunis ja mieletön paikka. Hotellimme on tosiaan 690 metrissä ja siitä nousee vuoret todella jyrkästi ylös melkein 2000 metriin.


Saavuttiin hotellille hieman ennen kolmea ja vastaanottovirkailija kätteli meidät kaikki ja lähti viemään meitä huoneeseen. Hän esitteli huoneen ja kysyi että onko kaikki kunnossa? Olimme kaikki aivan onnessamme, sviitin ikkunasta (vaikka oli pilvistä) näkyi sellainen maisema ettei ole tosikaan. Respantyttö sanoi että majoituskortin voi täyttää myöhemmin ja sovimme että juomme tervetuliaismaljan myöhemmin. 

Oikeasti olisi tehnyt mieli vain jäädä löhöämään huoneeseen. Mutta me oltiin sovittu että käydään edes tunnin lenkillä, jonka jälkeen wellness-alueelle köllimään. Ilma oli hieman sumuinen ja sateinen, muttei kuitenkaan kastuttu kunnolla. Otettiin kaikki kolme koko ajan kuvia koska siellä oli yksinkertaisesti niin kaunista.

Lenkin jälkeen nautittiin tervetuliaismalja ja me otettiin tietenkin kuplivaa. Aulabaari oli niin ihanan kodikas ja miellyttävä että siihenkin olisi voinut jäädä vaikka asumaan.

Wellness-alueelle mentiin kylpytakit päällä (tossut olis saanut vastaanotosta mutta luin asiasta vasta seuraavana aamuna) ja pyyhkeet söpössä korissa. Ihan mieletön paikka uima-allas ja nurkassa poreamme, joka me heti vallattiin. Ketään ei näkynyt missään. Saunatkin löydettiin olisi taas ollut finnische sauna (liian kuuma) mutta mentiin kräuter-saunaan eli yrttisaunaan (60 astetta). Tytöille oli pieni järkytys että sinne alueelle mentiin tosiaan ilman vaatteita. Minä vanhana kävijänä opastin neitokaisia. Pyyhe pitää olla kokonaan alla myös jalkojen alla. Väliajalla juotiin teetä ja vettä jota oli ruheraumin nurkassa tarjolla. Aah, miten rentoutunut olo.

Olisin halunnut edelleen jäädä kylpytakki päällä sviittiin makoilemaan mutta viiden lajin illallinen kutsui ja mahakin kurni siihen malliin. Meille oli varattu oma pöytä ihan mun nimellä ja oikein kirjoittettu. Wau. Alkuun tilattiin vettä ja Rieslingiä, voi että oli hyvää. Illallinen olikin oikeasti kuuden lajin illallinen ja onneksi oli löysät housut jalassa. Tarjoilija oli ihan mieletön, kunnon asiakaspalvelija isolla A:lla. Plussaa tähän iltaan toi se kun hotellin perustaja-äitimuori oli lähdössä pois ja kävi sanomassa heipat kaikille ravintolassa oleville. Myös meille hän toivotti hyvää iltaa vaikkei hän ollut meitä aikaisemmin nähnyt. Ihan mieletöntä. 

Aamupala oli myös ihan mielettömän mahtava. Me käytiin ennen aamupalaa pienellä vaelluslenkillä. Ai että sen jälkeen maistui ruoka. Kananmunat piti itse keittää pienessä keittimessä, onneksi tajuttiin se ennen kuin rikottiin munat. Toista se oli kun yksi meistä laittoi suolan sijaan sokeria eikä edes huomannut. Meillä oli siis pieni muna-ongelma mutta siitäkin selvittiin. Aamiaisella olisi saanut tuoreen munakkaan kokin tekemänä ja sait puristaa kasviksista itsellesi ravitsevan mehun. Ihan huippua.

Tämä hotelli saa minulta täyden kympin, asiakaspalvelu oli ihan mieletöntä. Me tunsimme olomme kuninkaallisiksi (vähintään). Olimme lukeneet bookingin palautteet ja kaikki toitottivat samaa, asiakaspalvelu oli ykkönen. Näin kun sen itsekkin koimme niin totta se oli. Mietittiin että tässä hotellissa olisi varmasti ihana olla töissä. Kaikki oli niin hienosti tarkkaan mietitty ja olo oli kodikas. Useat taitavat tulla paikkaan joka vuosi, enkä yhtään ihmettele. Minäkin suunnittelen seuraavaa reissua tähän ihanaan hotelliin ja kylään.

Tässä paikassa on mielettömät vaellus- ja laskettelumaastot. Kesäisin on maauimala ja varsinkin lapsille/nuorille sellainen aktiviipuisto, jossa kaikenlaista tekemistä. Maastohiihtoakin näissä vaativissa maastoissa voi harrastaa, itse en kuitenkaan uskaltaisi laskea niitä mäkiä alas. Pieni Schrunsin kylä näytti aivan ihanan idylliseltä, on pieni joki, terasseja, kahviloita ja ravintoloita. Siihen ei vain tällä reissulla keretty kunnolla tutustumaan, ensi kerralla sitten. Me tai minä tulen uudestaan aivan varmasti.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Uusi työ

Pari viikkoa sitten kirjoitin siitä että aloitan työt. Olen jo muutamat vuorot kyseisessä hotellissa tehnyt. Ensin tein yhden vuoron aamiashoitajana ja sen jälkeen olen tehnyt siivoustöitä. Hotellihuoneiden siivousta, ei ehkä lempihommaa mutta jonkun ne on tehtävä. Meinaan lakanoiden vaihto on minun inhokkityötäni.

Siinä niitä huoneita siivotessa tuli sellainen asia mieleen että miksi siitä ehkä raskaimmasta työstä hotellissa maksetaan niin vähän? Yleensä siivoojat ovat muualta tulleita, kielen kanssa voi olla ongelmia ja tuskin osataan pyytää kunnon palkkaa. Kuulen jatkuvasti siitä että siivoustyöstä tai jostain muusta palvelutyöstä maksetaan vain 8€/tunti. Se on alle minimipalkan. Mutta tosiaan miksi siitä maksetaan niin vähän? Onko se siksi kun se on naisvaltainen työ (en ole montaa miessiivojaa nähnyt)? Naiset eivät osaa vaatia ja varsinkin jos on ulkomaalaistausta niin he taitavat tyytyä vähempään palkkaan. Saavat jotain töitä, ihan sama mitä siitä maksetaan.


Niin tosiaan olen nyt muutamat vuorot tehnyt mutta yksi asia on minua nyt hieman häirinnyt. Ymmärrän että kyseessä on pieni hotelli ja tarve työntekijälle ei ole joka päivälle sama. Minä haluaisin tietää työvuoroni viikkoa etukäteen tai jopa pari viikkoa etukäteen. Vaan nyt olen saanut edellisenä iltana viestin että tulisitko huomenna töihin tai jopa samana päivänä. Minä en vain ehkä pysty elämään niin että tiedän vasta tänä iltana menenkö huomenna töihin. Otin pari päivää sitten asian puheeksi ja vastaukseksi sain että voin tulla silloin töihin kun haluan. Ja että he tarvitsevat tällä ja ensi viikolla paljon apua koska molemmat kerrossiivoojat ovat lomalla. No päätin ilmoittaa milloin pääsen ja he olivat siihen tyytyväisiä.


Mietin myös yhtä toista asiaa josta tulee taas hieman vastakkain asettelua. Eli miten hotellisiivouksessakin on pieniä kulttuurieroja. Suomessa jos olet pari yötä niin kaikissa paikoissa siivoojat eivät käy tekemässä ns. päiväsiivousta. Tai jos käyvät tai haluavat tulla niin heille olen usein sanonut että ei tarvitse tulla. Pyyhkeitä ei tosiaankaan vaihdeta joka kerta vaan niitä käytetään monta päivää putkeen. Mikä on mielestäni hyvä asia, ympäristöä pitää ajatella myös niitä siivoojaparkoja. Heille on laskettu aivan minimaalisen pienet siivousajat per huone. Olisiko päiväsiivouksessa 5 minuuttia (tai jopa alle) ja koko huoneen siivoukseen 15 minuuttia. Siinä voitte itse laskea että vauhdilla saa tehdä että kerkeää tehdä kaikki tarvittava. Suomalaiset ovat muutenkin sellaista kansaa etteivät he halua että joku käy petaamassa sängyn ja rypyttämässä yöpaidan vaikka viuhkan muotoon. Suomalaisille siivoojille ohjeistetaan että asukkaan tavaroihin ei saa koskea. Toisin on muissa maissa. Saksassa päiväsiivouksessa pedataan sänky (sillä lailla muhkeaksi), möyhitään hieman tyynyä pulleammaksi, tyhjennetään roskikset ja pestään wc-pytty ja lavuaari. Pyyhkeet vaihdetaan jos ne ovat heitetty lattialle (vihdoin myös Saksassa toimii tämä systeemi, eikä aina oleteta uusia pyyhkeitä).


Edellisessä paikassa (suomalaisten omistama ja pitämä) toimittiin hieman suomalaisittain eikä tehty joka päivä päiväsiivousta. Tästä tavasta sain pari kertaa kuulla. Yhden kerran asiakas raivostui niin että minua (oikeasti) pelotti että hän käy kimppuuni. Koitin siinä sanoa että jos te haluatte niin toki voin sen päiväsiivouksen tehdä. Ei auttanut enää vaan he häipyivät sen episodin jälkeen pois. Huokaisin helpotuksesta. Toisen kerran kuulin että ei oltu edes pyyhkeitä vaihdettu ja kun menin huoneeseen niin ei niitä pyyhkeitä oltu edes käytetty(?). Eli mutistiin jostain ihan olemattomasta asiasta jostain johon on vain totuttu, toiseksi huoneessa oli tupakoitu ja jouduin tuulettamaan monta päivää. Grr.


Nyt kun olen muutaman kerran siivonnut huoneita niin ei minua se työ haittaa mitä nyt teen. Se on vain työtä josta saan hieman rahaa (ja jee olen saanut jo tippiä). Saksalaiset taitavat olla kovia antamaan juomarahaa ja varsinkin myös siivoojille. Kuitenkin tykkään siitä työstä siinä näkyy heti kätten jälki vaikkei se nyt kovin luovaa ole (tai no voihan sen tyynyn laittaa joka kerta vähän eri tavalla). Sopii tähän elämäntilanteeseeni erittäin hyvin ja työpaikka on todella lähellä joten ei mene aika matkustamiseen. Näyttää siltä että teen kerralla 2-4 tunnin työpäiviä ja pari kolme kertaa viikossa. Just hyvä näin.



Ja plussat uusille työnantajilleni, sain tänään jo ensimmäisen palkkalaskelman. En ole varmaan ikinä saanut näin nopeasti palkkaa kun olen aloittanut työt.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Uudet tuulet puhaltavat

Minulla alkaa huomenna työt tai no ainakin kokeilupäivä jonka jälkeen katsotaan onko minusta siihen työhön ja/tai haluanko jäädä siihen paikkaan. Jänniä hetkiä on siis luvassa huomenna. 

Ravintola- ja hotelli-alalla on tällä alueella helppo saada töitä, tai ainakin siltä vaikuttaa. Näin ei kuitenkaan ollut viisi vuotta sitten kun etsin työpaikkaa, ajat ovat näköjään muuttuneet. Hain töitä niin että kävelin eilen naapurihotelliin ja sanoin että olin kuullut (lukenut) että he hakevat työntekijöitä. Esittelin reippaasti itseni, kerroin että olen kokki ja vastaanottovirkaijlija ja mitä kaikkea. En tiedä oliko seuraava keskustelu, haastattelu vai mikä mutta sovittiin että tulen sitä seuraavana aamuna töihin kokeilemaan. 


Alustavasti oli puhetta että tekisin ainakin yhden päivän viikossa aamiasvuoron, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Luultavasti työnkuvaani kuuluisi myös huoneiden siivousta, ei ehkä lempihommaa mutta tarvittaessa teen kaikkea. Työnimikkeeni olisi jokapaikanhöylä eli Mädchen für alles. Paikka olisi ideaali, lähellä kotia, ei mene aikaa turhaan matkusteluun. Asiakkaat/asukkaat ovat yleensä aina hyvällä tuulella. Voi että en malta odottaa. Hotellissa työskentelystä olen aina tykännyt.


Tekisin nyt alkuun vain pari päivää viikossa töitä. Oma (ja Jumi, riippuen työajoista) on luvannut katsoa Pimiä sillä aikaa kun olen töissä. Niin ei tarvitse Pimiä laittaa mihinkään hoitoon. Aivan mahtavaa. Aion tehdä työni minijobin kautta eli saan tienata maximissaan 450€ kuukaudessa, josta ei tarvitse maksaa veroja. Tästä palkasta ei makseta myöskään sairausvakuutus-ja/tai eläkemaksuja, mutta ei se haittaa koska minulla on vielä työsopimus edellisen työnantajani kanssa ja heidän kautta maksetaan ne muut maksut. Tuntipalkka sovitaan työantajan kanssa, vinkki älä lähde liian alhaisella mukaan.


Olen ollut töissä viimeksi melkein kaksi vuotta sitten, sain töistä työkiellon koska olin raskaana ja raskaassa keittiötyössä. Mikä oli aivan mahtava etu Saksan valtiolta ja omalta työnantajaltani. Sain olla raskaana ihan rauhassa eikä ollut mitään stressiä. 


Nyt vain hieman jännittää se kun edellisessä työpaikassa työilmapiiri ja muutenkin työkulttuurierot olivat niin kovin isot. Että miten käy tällaisessä pienessä yksikössä? Toivoisin että työnantajapariskunta olisivat rentoja (muttei liian) mutta jämptejä. Varmasti parin kerran jälkeen pystyy jo näkemään että minkälaisia he ovat. Toivon myös että he ovat ammattilaisia eivätkä sorru aloittelijoiden virheisiin. Heillä on ilmeisesti monen vuoden hotellikokemukset mutta yksityisyrittäjinä ovat noviiseja. Saas nähdä miten se toimii käytännössä. 


Elämme jännittäviä aikoja.

P.s. Lupaan raportoida miten kävi.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi