Tapahtuipa kerran Hotellissa...

Asuin ja työskentelin hotellissa kahdeksan kuukautta. Elämä ja työ samassa paketissa, välillä hieman haasteellista. Siihen pieneen hetkeen sattui pieniä kommelluksia. Hotelli oli/on siis pieni vain 15 huonetta joista kaksi tai kolme oli aina henkilökunnalla. Joten henkilökunta oli aina erittäin lähellä asukkaita. Meillä oli usein ns. avoimet ovet, joten periaatteessa kuka vaan pystyi kävelemään sisään.

Yhtenä aamuna herättiin ja oli tullut vähän lunta.

Hotelli oli auki aamuisin (aamupala) ja sitten pidettiin pieni tauko ja avattiin joko klo 14 tai myöhemmin (tai aikaisemmin, ota näistä selvää). Mutta usein oli kuitenkin hotellin ulko-ovi auki, koska olimmehan kotona. Meidän huoneet oli ylimmässä kerroksessa ja tietenkään ovikello ei toiminut. 

Olin siinä sitten yhtenä aamu- tai päivätoimissani ja olin juuri laittanut kulmavärit kulmiini. Kaikki naiset jotka joutuvat tätä hommaa tekevät tietävät sen että silloin näyttää ihan K-A-M-A-L-A-L-T-A (lue:poliisiopiston pahasetä). Ei siinä mitään ihan normaaliasia blondille. Mutta en ollut laskenut seuraavaa tapahtumaa ollenkaan tapahtuvaksi. Tulin ulos huoneestani ja samassa rappusia ylös kävelee kaverini isä joka on siis sähkömies ja oli kutsuttu työasioille (jonka tietenkin olin sopivasti unohtanut). Katsoimme hieman toisiamme, mutta hän otti asian ihan asiallisesti tai ehkä ei tajunnut etten minä oikeasti siltä näytä. Minä se taasen meinasin hävetä silmät (tai kulmat) päästäni.

"Kotona" ollessa en yleensä ikinä lukinnut ovea, koska olin ajatellut ettei kukaan tajua sitä että oveni onkin auki. VIRHE. Yksi kerta meillä oli yksi kiva ryhmä Suomesta jonka yksi jäsen oli ns. hieman viinaan menevä. Hän jäi usein ryhmän retkistä pois koska taisi kuppi maistua paremmalta. Yksi päivä hän kuitenkin hieman kännipäissään tuli minun huoneen ovesta sisään ja höpötteli jotain omiaan. Sain hänet kuitenkin nätisi ohjattua omaan huoneeseensa. Menin viereiseen Niinan huoneeseen ja eikös hän tullut hetken perästä sinne ja kyseli jotain tyttöjen perään (OMG)? Saatiin ohjattua pois huoneesta ja taisi sitten sammahtaa omaan huoneeseensa. Sen jälkeen pidin aina huonetta lukossa. AINA.

Joskus oli aikaa pelleillä.

Yksi ällöttävä tapaus oli se kun meidän henkilökunnan suihku oli rikki ja minun piti mennä yhteen huoneeseen suihkuun. Huone oli ollut tyhjä muistaakseni jo pari päivää. Suihkusta tullessa tajusin että ei p...veli unohdin pyyhkeen huoneeseeni. Mietin siinä että mitä teen juoksenko omaan huoneeseen viuhahtaen vai mitä? Huomasinkin että siinä kylpyhuoneen pöydällä oli yksi käsipyyhe käyttämättömänä. Olin että jes, mutta huomasin että siinä pyyhkeessä oli verta (en mene yksityiskohtiin mistä se veri oli peräisin) joten pyyhe lensi nurkkaan ja juoksin omaan huoneeseen. YÖÖK!

Minun huoneeni 8 kuukautta.

Yhtenä aamuna tein crossfit-treeniä hotellin pihalla tai no taisin jo venytellä. Ihmettelin että kuka minua katselee rappusilta. No sieltä tuli KETTU alas, minä jähmetyin ja hän tuijotti minua ja minä sitä. Hän kulki todella läheltä minua toisiamme tuijottaen, kännykkäni oli lähellä ja sain napattua kuvan. Kettu käveli hitaasti ohi ja ohi mentyään vielä vilkaisi taaksepäin. Jumi kertoi että kannattaa varoa kettuja, niillä on yleensä vesikauhu edit tai joku muu tauti(?). Onneksi kuulin tämän vasta jälkeen päin.

Onko sinulle sattunut jotain kommelluksia hotellissa?

Joskus iltaisin tämä oli parasta.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Suomi-Mafian jäsenesittely nr. 5

Maarit kertoo miten hän löysi Oberreuten ja Martinshöhen. Ilman Maaritin hullua ideaa en minäkään täällä olisi. Koska maailma on pieni joten minun työharjoitteluni Levillä Sirkantähdessä ei ollut ihan turha reissu. Maarit oli rento pomo ja välillä tuntui ettei töissä oltukaan kun niin oli kivaa ja mukavaa. Työajat saatiin suunniteltua tarpeiden mukaan. Välillä oli pitkiä vapaita että pystyi lähteä käymään jossain lähellä tai vähän kauempana. Me ei valitettavasti tehty Maaritin kanssa mitään reissuja yhdessä koska jonkun piti olla töissä ja hoitaa hotelli ravintolaa. Eikä ollut varmasti helppoa jättää vastuu "tuntemattomille" ihmisille ja itse olla Suomessa. Tänä päivänä on vaikea löytää luotettavia työntekijöitä, valitettavasti.

Maarit kertoo hieman yrittämisestä Saksassa sekä reissuista ja työntekemisestä. Itse allekirjoitan myös sen että asiakkaat olivat aivan ihania ja kuinka mukavaa oli palvella asiakkaita omalla kielellä. Ja muutenkin kaikki oli niin uutta ja oli toisaalta hyvä ettei kieltä aluksi osannutkaan kovin hyvin. Meistä MH:n suomalaisista puhuttiin ja ei aina välttämättä hyvää. Kuten yhdet asiakkaat sanoivat: "Ihan sama mitä puhutaan kunhan puhutaan". Maarit kertoo lopussa vielä jotain sellaista josta minulle tuli tippa linssiin. Kiitos kauniista sanoista. 

Maaritin löytää tällä hetkellä Ravintola Otsosta Ylläkseltä. Kaikki kuvat ovat Maaritin omia joten ethän kopioi niitä lupaa kysymättä. Muutamassa on joku ihmehäiriö (syytän tätä meidän surkeaa nettiä).

Nimi?
Maarit Kariniemi-Tainio

Kotipaikka?
Ylläs

Mikä oli syy miksi tulit Oberreuteen?  

Löysin Oberreuten ja Martinshöhen alkukesästä 2010 Internetin ihmeellisestä maailmasta täysin sattumalta. Halusin pitkille kesävapailleni jotain vaihtelua. Tavoitteeni oli löytää kesäksi jotain kivaa, jolla ei tarvitse olla mitään järkeä. Lähinnä ajatuksissa oli silloin jokin hauska ja lyhyt kesätyöpaikka tai auttamistehtävä tai jotain. Kun näin Martinshöhen ilmoituksen monster.fissä, jossa haettiin uutta Pehtoriniä pieneen hotelliin Saksan Alpeilla, innostuin mielettömästi. Oberreute ja koko etelä-Saksa oli minulle tuolloin vielä vierasta seutua, mutta keski-Eurooppa ja Alpit olivat jo hurmanneet minut aiemmilla työmatkoilla. Ensitapaamisen jälkeen omistajan kanssa lähdin tutustumaan Oberreuteen ja Hotelli Martinshöheen syyskuussa 2010.

 

Muistan hyvin ensimatkani Münchenin lentokentältä Oberreuteen. Alkujännityksen jälkeen ihastuin autoilusta pitävänä Saksan liikennekulttuuriin. Mutta mieleenpainuvin tunne oli reilut 50 km ennen määränpäätä, kun Alpit alkavat näkyä ja kumpuilevat, vihreät maisemat pienine idyllisine, baijerilaiskyliin vain jatkuu ja jatkuu… Olin hurmioissani! Tuohon aikaan olin koukussa saksalaiseen saippuaoopperaan ”Lemmen viemää”. Ja sitäkin katselin lähinnä ihanien maisemien takia. Totesin, että tämähän on lemmenviemää koko alue! Aivan kuin olisin ajellut keskellä saippuaoopperaa ☺ Taisin tehdä päätökseni hotellin vuokraamisesta jo tuolla matkalla. Syksyn aikana kävin Oberreutessa vielä kolme kertaa tutustumassa taloon ja paikkoihin. Joulukuussa 2010 kävin perustamassa saksalaisen yrityksen Stiefenhofissa. Yritystoimintani Martinshöhessä alkoi 1.1.2011. Vakituinen työpaikkani hotellipäällikkönä Lapissa Ylläksellä jatkui normaalisti. Suunnitelmissa oli, että olen itse Oberreutessa kesät ja loka-marraskuun, jolloin työpaikkani Lapissa on kiinni. Muuten olen Lapissa ja minulla on työntekijät Martinshöhessä hoitamassa rauhallista kautta. Ja niin kävikin. Hyviä tekijöitä sain <3 kuten Niina ja Kati. Eikä heillä varmasti ollut aina helppoa olla yksin paikan päällä ja vastuussa asioista.


 
Kauan asuit/olit Oberreutessa? Milloin? 

Käyntini koostuivat monesta oleskelusta Suomen vakituisen työpaikkani takia. Loppuvuodesta 2010 vierailin tutustumismatkoilla Oberreutessa neljä kertaa. Tammikuissa 2011 - 2013 vajaat pari viikkoa. Pisimmät ajat olin vuosina 2011 – 2014 aina huhtikuun lopusta elokuun loppuun sekä loka – marraskuut. Yritystoimintani Martinshöhessä loppui 2014 lokakuussa, mutta sen jälkeen olin vielä kesän 2015 ystäväni apuna ja vieraana samassa kylässä toisessa hotelli-ravintolassa.

Minkälaista oli työskennellä pienessä Hotellissa, pienessä kylässä? 

Ihanaa! ja usein rankkaa pitkien työpäivien tai yrittäjän huolien ja ongelmien takia. Mutta aivan ihanan aitoa ja idyllistä baijerilaisuutta. Hyvine ja huonoine puolineen. Onneksi kieltä (allgäuta varsinkaan) ei paikallisten puhumana ymmärtänyt, joten moni mielipaha jäi syntymättä. Olimmehan me Suomi-mafia Martinshöhen rinteellä varmasti aika seurattu, jopa paheksuttu ja mielenkiintoinen puheenaihe ☺ 


Toki suuri osa ihanuudesta syntyi siitä, että hotelli oli minun ”oma”. Sain suunnitella itse tahdin ja tarjonnan sekä tyylin, millä mennään. Matkat tukkuun ja muille työasioille tuntuivat alkuun niin absurdeilta mielettömien maisemien keskellä. Tuntui oudolta pyörittää omaa firmaa sellaisessa miljöössä. Mutta kaikki arkipäiväistyy ja niin tämäkin työ. Rutiini toi varmuutta asioiden hoitamiseen ja hiljalleen pääsi nauttimaan arjesta, joka päivä. Kun aamulla olet herännyt kello 6 laittamaan aamupalaa, check-outtien jälkeen siivonnut kaikki huoneet ja alkanut ottamaan vastaan uudet majoittujat ja samalla tarjoillut muutamalle paikalliselle oluet terassille, kokkaillut ja tarjoillut iltaruuat asiakkaille samalla seurustellen heidän kanssaan -joskus iltamyöhäänkin- siivonnut keittiön ja kaiken tämän jälkeen istut huokaisemaan yksin puolen yön aikaan omalle terassille lämpimään yöhön heinäsirkkojen sirinän keskelle, maistuu vehnäolut eli hefe muuten älyttömän hyvälle! Onneksi valtaosa kesästä oli ihania ”harkkareita” Madamen apuna ja seurana ☺

Madame ottaa rennosti

Suomalaisasiakkaat olivat ihania! Moni motoristi osallistui talon töihin ja auttoivat minua suunnattomasti. ”Viidakon Kähköset” maalasivat terassin minulle, parin pariskunnan miehet korjasivat edellisen asiakkaan rikkoman parivuoteen, yksi kaveriporukka motoristeja putsasi sadevesirännit, kun huomasivat vapaapäivänään eli sadepäivänä, että ränneistä tulee vesi yli….. näitä apuhommia oli paljon !!! Vaikka paljon eri hommia teenkin, mutta jos ainakin toisen käden peukalo on keskellä kämmentä korjaushommissa eikä voimaakaan ole kuin miehellä, oli näiden asiakkaiden apu suunnaton. Kyllähän myös asiakkaakseni tulleet ystäväni ja sukulaiset joutuivat osallistumaan työhön. Veli kävi korjaamassa taloa ja sisko auttoi monena kesänä kaikessa. Anneli Ylläkseltä ”rakensi” takapihan ison kukkapenkin ihan alusta asti uuteen kukoistukseen! 

Anneli pisti takapihan pusikon uuteen kukoistukseen.

Oliko mielestäsi mukavaa/tärkeää kun hotellissa oli suomalaisia töissä? Vai oliko asialla mitään väliä? 

Ehdottomasti oli mukava tehdä töitä suomalaisten kanssa. Olimme tavallaan oma suomalaistiimi, josta yhdellä vain sattui olemaan tällainen kesäpaikka Alpeilla, jonne majoitettiin vieraita korvausta vastaan. Tarkkoja työaikoja ei ollut jatkuvasti vaan suunniteltiin yhdessä tarpeen ja toiveidenkin mukaan, kuka milloinkin töissä on ja varhain herää. Alunperinkin halusin, että kaikki työntekijäni ja työssäoppijani tulevat Suomesta. Näin sain hotelliin sellaisen tunnelman, jonka halusin. Myös rajallisen kielitaidon vuoksi, olisi saattanut olla hankalaakin ”pomottaa” paikallista toimimaan siten kuin itse haluaa. Mutta kyllä yksi hyvin tärkeä syy oli tarjota suomalaiselle opiskelijalle mahdollisuus työssäoppimiseen ulkomailla tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Ehkä oppiminen umpisaksalaisessa yrityksessä olisi ollut enemmän paikallista ja aitoakin, mutta Martinshöhe antoi mahdollisuuden muuhunkin, kuten reissaamisiin lähialueilla ja -maissa. 

Opitko sinä aikana puhumaan saksaa? tai parantamaan sitä? Kerro hieman saksankielen taidostasi ennen ja jälkeen. 

Saksankieli parani melkein nollasta sataan. Olen joskus nuorena ja nättinä 80-luvulla opiskellut sitä koulussa, mutta käyttämättömänä unohtui aika totaalisesti. Muistan kauhistukseni, kun ensimmäisen kerran olin käymässä ”omassa” Martinshöhessä tammikuussa 2011. Yritykseni oli vasta pari viikkoa vanha ja hotellissa oli töissä edellinen Pehtorin, Kaarina, siihen saakka, kun pääsisin Lapista itse paikan päälle. Kuuntelin, kun Kaarina keskusteli paikallisten kanssa ja minä en ymmärtänyt mitään! Ajattelin, että mitä hullua on tultu tehtyä? Perustin juuri saksalaisen yrityksen, joka pyörittää saksalaista hotellia umpi-Baijerissa ja minä en edes ymmärrä saksaa enkä oikein ole yrittänyt puhuakaan vielä! Tästä ei hyvä heilu! Mutta ei kai se auta. Kuten alussa kerroin, löysin tämän paikan, kun lähdin hakemaan ”jotain, millä ei ole mitään järkeä”. No nyt löyty! Takaisin Lappiin kevääksi ja availemaan hieman saksan kielioppia ja perussanastoa. Kiireinen Lapin kevät ei kuitenkaan antanut aikaa saksan opinoille, joten takaisin menin huhtikuun lopussa korkeintaan palvelusanastotasolla ”Eine Tasse Kaffee, bitte?” Mutta hiljalleen ja itseironiaa käyttäen sekä itsensä nolaamista hyväksyen nokka menosuuntaan! Ja hyvä siitä tuli. Edelleen keskustelen saksalaisten kanssa melkeinpä mistä vaan. Sanastoa tarvitsisin ehdottomasti paljon lisää, mutta monen sanan pystyy kiertämään käyttämällä muita. Kielioppini tiedänkin olevan melko retuperällä, mutta se ei ole koskaan haitannut ymmärretyksi tulemista eikä nuo paikallisetkaan kyllä aina niin kirjakieltä puhu. Saksan verbiviidakko on aivan kamalaa! Ymmärrän, miksi suomenkielikin on muun maalaisille niin vaikeaa! Ja älkää vain pyytäkö kirjoittamaan saksaksi! Se on vaikeaa. Lause ei ole niin lyhyt, etteikö ainakin yhden sanan oikeinkirjoitusta pidä varmuuden vuoksi googlekääntäjästä tarkistaa. Mutta saksankielen sävel taitaa olla tarttunut hyvin, kun edelleen saksankieliset asiakkaat täällä Lapissa sanovat jo heti ensimmäisten lauseiden jälkeen, että miten ihmeessä puhut noin hyvää saksaa. Mutta kyllä ne sitten lyhyen rupattelun jälkeen ovat huomanneet, että ehkä parempi jatkaa englannilla…. 

Oliko mielestäsi vaikeaa palvella asiakkaita saksaksi? 

Kyllähän se alkuun vaikeaa oli, ei voi muuta väittää. Mutta paljon sai myös anteeksi, kun kuulivat, että olen suomalainen. Ja varmaan monta huvittavaa virhettä olen minäkin kylvänyt. ☺ Loppuajasta taisi enää vain vaikeammat aiheet ja asiat olla haastavimpia, koska sanavarasto on liian rajallinen. Viranomaisten kanssa oli suurimmat ongelmat, koska sanasto on jo ihan toista. Kunnan ja valtion virastot eivät mielellään puhu englantia, vaikka osaisivatkin. Samoin hauskaa oli, että kylän infopisteessä ei työntekijät puhu ollenkaan englantia! Ehkä he ajattelevat, että asiakkaina käy vain saksankielisiä ☺ Onneksi ensimmäisenä kesänä tullin tekemässä yllätysratsiassa oli yksi tiukka tullimies, joka puhui edes jotenkin englantia. Sillä oppitunnilla huomasin, että saksalaisten viranomaisten kanssa ei kannata vitsailla ihan samalla tavalla kuin Suomessa. Myöskään poliiseilta on vissiin kielletty vitsailu ja naureskelu töissä. 

Mukavin muistosi Hotelli Martinshöhestä? 

Voi niitä oli niin monta!!! Saattaa kuulostaa imelältä lässyltä, mutta kaikki oli mukavaa. Myös ikävät tilanteet ja hetket – ainakin jälkeenpäin. Vaikea on valita mitään erityistä muistoa. Nautin joka päivästä. Yhtään kertaa en toivonut, että ”voi, kunpa kesä loppuisi ja pääsisi Suomeen”. Minulla kävi myös aivan ihania asiakkaita! Ei yhtään ikävää. Aivan tosi. Haasteellisia ehkä, mutta ei ikäviä. Ja minun harkkarit Suomesta – Madamen suojatit – aivan ihania ja hauskaa oli monesti. Myös tyttäreni oli paljon Saksassa minua auttamassa ja yhdessä tehtiin paljon mukavia reissuja kaikkiin naapurimaihin. Reissasin paljon eri maissa ja lähialueilla, joten uuden näkeminen ja kokeminen kompensoi kaiken ikävän. Vain pieni ajelu tai kävely ja mahdollinen alakulo oli tipotiessään kauniita maisemia ja mutkittelevia teitä katsellessa. 

Entä onko joku muisto ikävä? 

Ei tule mitään mieleen…..ehkä koti-Suomeen lähdöt. Ja viimeisenä vuonna hotellin välikatolle muuttanut Schiebenschlaffer. Kauhean äänekäs ja haiseva pikku riiviö – perheineen  

Lempipaikkasi Oberreutessa ja/tai lähialueella? 

Ihan lähialueilla Martinshöhen huippu sekä pari paikkaa reitillä Oberreute - Sulzberg, Itävalta. Hieman kauempana eräät paikat Bad Hindelangissa, Scheideggissa ja Bodenseella. Itävallan puolella mm. matkalla Hittisauhun on pari mukavaa ”mökötyspaikkaa” ☺ 

Kävitkö tutustumassa naapurikyliin? naapurikaupunkeihin? naapurimaihin? Toisinsanoen teitkö paljon reissuja täällä ollessasi? Kerro reissuistasi. 

Tein todella paljon reissuja. Etenkin autolla, sillä se on minun mielipuuhaa missä vain. Sain aivan ihanaa ja hauskaa seuraa suomalaisista apulaisistani. Kaikki reissut oli tosi mukavia ja voi että niillä naurettiin. Ensimmäisenä mieleen tulee tässä kirjoitellessa automatka Välimerelle muutamalla stopilla Italian viinikukkuloilla ja kylissä, Sveitsi-Italia -reitillä Chamonixiin Ranskaan, autotripit Pariisiin, Salzburgiin, Innsbruckiin, Tsekkeihin, Gardajärvelle, Stelviolle, Livignoon, Stuttgartiin, Bad Gasteiniin jne jne. Puhumattakaan ”linnareissuista” joilla bongattiin ”Ludden” eli kuningas Ludwigin linnoja ja muutamaa muutakin. Avoauto-kesänä otsa paloi oikein kunnolla, kun kattoahan ei tietenkään pidetä kiinni, jos on avoauto! Lähikaupungit, laaksot ja kukkulat tuli myös koluttua moneen kertaan monen seuralaisen kanssa. Aivan ihanaa aikaa, kun lappilaisena tottunut pitkään välimatkoihin ja Euroopassa kaikkialle on niin lyhyt matka! 

Kävitkö kyläjuhlissa? Jos niin missä niissä ja minkälaista se oli mielestäsi? 

Kävin muutamassa, mutta tavallisimmin minun piti olla juuri silloin töissä. Monesti päästinkin ennemmin työtekijäni juhlimaan ja itse jäin hotellille. Juhlat oli ihan erilaisia kansallispukuineen, olut- ja ruokakojuineen ja esityksineen. Suosittelen ehdottomasti! 

Tutustuitko paikallisiin ihmisiin täällä ollessasi? Jos niin onko sinulla täällä joku kehen pidät yhteyttä? 

Melko vähän tutustuin paikallisiin. Joidenkin kanssa juteltiin ehkä enemmän, kun kävivät asiakkaana, mutta muussa yhteydessä yhteyttä ei pidetty. Kaikki, joihin edelleen pidän yhteyttä, ovat muualta Oberreuteen tulleita. 

Minkälaisina sinä pidit paikallisia ihmisiä? esim onko heihin mielestäsi helppo tutustua? Ja mitä mieltä he ovat suomalaisista (jos tästä jotain kokemusta)? 

Paikalliset ovat hyvin ystävällisiä kaikille, mutta ”Grüss gottia” lähempään tuttavuuteen on vaikea päästä. Oman kokemuksen mukaan tämä koskee nimenomaan länsi-Allgäun ihmisiä, sillä esimerkiksi idempänä ja pohjoisempana Allgäussa(kin) minulla on toisenlaisia kokemuksia. Myös monet muualta tulleet kyläläiset sanovat samaa. Eräskin minun mielestä hyvin paikallinen, yli 10v. kylässä asunut, kertoi, että kyläläiset eivät ota tulokkaita helpolla yhteisöönsä. Luulen, että suomalaisista pidetään. Tietyllä tasolla. Suomalainen on parempi kuin monen muun Euroopan maan kansalaiset. Mutta kyllä meidän Suomi-mafia varmasti aiheutti myös kohtalaisen paljon ikävää keskustelua paikallisten kesken. Mutta mukava antaa jutun aihetta ☺ 

Lempiruokasi ja -juomasi täällä ollessasi? 

Eri pihvit ja hefe weizen eli vehnäolut. Ja kyllähän se perus-Schnitzel on aivan huippua 
silloin tällöin. 

Viihdyitkö Oberreutessa? Hotelli Martinshöhessä? 

Erittäin paljon. Mutta viihtyminen ei johtunut Oberreutesta eikä edes Martinshöhestä vaan kokonaisuudesta. Työnteko, yrittäminen, vieras kulttuuri, reissaaminen, minun ihanat suomalaiset työntekijät ja harjoittelijat ja aivan mahtavat suomalaisasiakkaat, ympäri maailmaa tulleet muut asiakkaat ja tietysti myös saksalaisasiakkaat. Mutta luulen, että jos asuisin normaalina kyläläisenä, ulkomaalaisena ja vieraana kylässä ja kävisin normaali työssä jossain paikassa kylällä, olisi viihtyminen haastavampaa ja olo varmasti yksinäisempää. Nyt minulla oli talon oma väki ja asiakkaat seurana. 

Motoristeja oli paljon asiakkaina, hotelli on kätevästi keskellä Eurooppaa.

Martinshöhessä palveltiin asiakkaita suurella sydämellä.

Kävitkö juhlimassa Oberstaufenissa tai Lindenbergissä (tai jossain muualla)? 

Olen muutenkin huono juhlimaan – myös Suomessa, joten en käynyt yöelämässä kuin muutaman kerran jonkun seurana. Liian äänekästä hommaa minulle. Juhlin mieluummin pienemmässä ja tutussa porukassa. Tähän en siis osaa sanoa oikein mitään ☺ 

Minkä takia päätit palata takaisin Suomeen? (ellei täällä olo ollut sovittu) 

Vuokrasopimukseni loppui eli päättyminen oli etukäteen sovittu. Olin vielä yhden lisäkesän ystäväni apuna hänen yrityksessään. Lisäksi toin vielä muutaman asiakasryhmän Suomesta Oberreuteen. 

Kaduttaako sinua että palasit Suomeen? Vai kaduttiko että olit ollut täällä? Paras muistosi täällä olostasi? 

En voi sanoa, että kaduttaa, koska se ei ollut vapaaehtoinen valintani. Missään nimessä en kadu Oberreutessa oloani enkä edes saksalaiseksi yrittäjäksi ryhtymistä. Sain niin paljon kokemusta ja näkemystä ja etenkin kauniita muistoja, että normaalissa työelämässä Suomessa niitä ei voisi koskaan saada. Sain myös paljon toivottavasti loppuelämän ystävyyssuhteita, joita en olisi voinut kuvitellakaan tulevan vastaan ilman Martinshöheä. Oberreutea ja Suomi-mafiaa. Parhaita muistoja on niin paljon! Koko oleskelu. Koko viiden vuoden aika, sillä teinhän töitä Martinshöheä varten myös talvisin vaikka fyysisesti olin Lapissa ”oikeassa” työssäni. Tekisin kaiken uudestaan, vaikka se kalliiksi tulikin! 

Mitä Oberreute/Martinshöhe merkitsee sinulle tällä hetkellä? Onko sinulla ikävä tänne? 

Oberreute tuntuu edelleen kesäkodilta. Minun on helppo tulla sinne edelleen, ainakin vielä. Siellä on minulle muutama tärkeä ihminen, joita toivottavasti pääsen usein tapaamaan. Sinä, Kati, olet niistä ehdottomasti tärkein, sillä sinun kanssa voi jakaa kaiken <3 

Kerro vielä mitä kivaa ja mukavaa teit minun kanssa? 

Minusta meillä oli kivaa töissä, vaikken muistakaan nyt yhtään yksittäistä tapausta. Tulimme mielestäni hyvin toimeen alusta asti kanssasi, vaikka emme tehneet loppujen lopuksi kovinkaan paljoa sinun kanssa vapaa-ajalla. Oli luontevampaa päästää sinut ja Niina yhdessä johonkin ja jäädä itse hotellille. Minä en taas ole niin innokas liikuntaharrastuksiin kuin sinä, ja sinä taas et mielelläsi lähtenyt automatkoille ☺ Muistan sinut aina iloisena ja luotettavana työntekijänä, jolle saattoi jättää suurenkin vastuun – ja niinhän jätinkin, koko hotellin pyörittämisen ☺ Oli ehkä jo tuolloin myös havaittavissa, että sinä olet kaikista Suomi-mafialaisista juuri se, joka jää perheen perustamaan Oberreuteen, sillä tulit kaikista parhaiten juttuun paikallisten kanssa ☺ 

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Suomi-Mafian jäsenesittely nr. 3

Kesällä 2012 käytiin muutaman kerran Linnean kanssa katsomassa jalkapalloa (tv:stä) ja pari kertaa vähän juhlimassa Oberstaufenissa. Yhdellä kertaa oli Linnean veli ja sisko mukana, josta paikalliset saivat juorut liikenteeseen. Niinalta yksi kysyikin että onko mahdollista että Servuksessa oli eilen neljä (4) suomalaista?? Suuri ihme siis jonkun mielestä. Linnea oli ainut joka innostui crossfit-treeneistä minun kanssa. Voi niitä aikoja kun innokkaana hotellin pihalla tehtiin treeniä. Hotellin asukkailla oli jotain katseltavaa ja ihmeteltävää aamupalaa syödessään.

Aiguille du Midi

Nimi?
Linnea Harjula

Mistä olet kotoisin?
Hämeenkyröstä

Mikä oli syy miksi tulit Oberreuteen? Työharjoittelu, työ, kieli, rakkaus?
Tulin Oberreuteen työharjoittelun takia. Opiskelin tuolloin liiketalouden perustutkintoa ja sain mahdollisuuden lähteä ulkomaille työssäoppimaan tukirahaston turvin.

Kauan asuit/olit Oberreutessa? Milloin?
Olin Oberreutessa kesän 2012 kesäkuu-elokuu.

Minkälaista oli työskennellä pienessä Hotellissa, pienessä kylässä?
Pienessä hotellissa työskentely oli mielestäni ihan kivaa. Eikä minua mitenkään haitannut, että kylä oli aikas hiljainen..

Oliko mielestäsi mukavaa/tärkeää kun hotellissa oli suomalaisia töissä? Vai oliko asialla mitään väliä?
En pitänyt tärkeänä, että hotellissa on suomalaisia töissä. Tosin se kyllä helpotti asioita paljon, koska kommunikointi sujui näin joustavasti. Tärkeintä tietysti oli se, että minut otettiin hyvin vastaan ja tunsin oloni tervetulleeksi.


Opitko sinä aikana puhumaan saksaa? tai parantamaan sitä? Kerro hieman saksankielen taidostasi ennen ja jälkeen.
Olin aikoinaan opiskellut saksaa ala- ja ylä-asteella joten se ei ollut kauhean vahva.

Oliko mielestäsi vaikeaa palvella asiakkaita saksaksi?
Oberreutessa murre vielä vähän hankaloitti asiaa ja sekin, että saksaa puhuttiin todella nopeasti. Tietysti opin paljon uusia sanoja paljon ja muutenkin oppi kuuntelemaan mitä toinen sanoi.

Mukavin muistosi Hotelli Martinshöhestä? Entä onko joku muisto ikävä?
Ei taida olla mitään yksittäistä mukavaa muistoa, vaan nautin ajasta siellä. Jopa mankelointi oli mukavaa :D Mukavat asiakkaat tietysti piristi myös. Ei tuu mitään ikävää muistoa mieleen.

Lempipaikkasi Oberreutessa ja/tai lähialueella?
Minulla ei ollu mitään lempipaikkaa, mutta pidin todella paljon luonnosta ja vuoret lähiseudulla saivat aina hiljaiseksi.

Schloss Hellbrunn Salzburgissa.

Kävitkö tutustumassa naapurikyliin? naapurikaupunkeihin? naapurimaihin? Toisinsanoen teitkö paljon reissuja täällä ollessasi? Kerro reissuistasi.
Pääsin todella paljon matkustelemaan Maaritin kanssa ja olen siitä todella kiitollinen. Saksassa tuli käytyä monessa kylässä/kaupungissa ja sen lisäksi Itävallassa, Italiassa, Ranskassa, Luxemburgissa ja Sveitsissä. Voisi sanoa, että tuli ajeltua ristiin rastiin ja paljon kaikkea hienoa tuli nähtyä.

Kävitkö kyläjuhlissa? Jos niin missä niissä ja minkälaista se oli mielestäsi?  En muista kävinkö jossain kyläjuhlassa sun kanssa...? Muistaakseni siinä kylällä oli jotain tuoleja laitettu, mutta en oikein muuta muista :D Eikä muistamattomuus johdu oluesta..

Tutustuitko paikallisiin ihmisiin täällä ollessasi? Jos niin onko sinulla täällä joku kehen pidät yhteyttä? Minkälaisina sinä pidit paikallisia ihmisiä? esim onko heihin mielestäsi helppo tutustua? Ja mitä mieltä he ovat suomalaisista (jos tästä jotain kokemusta)?
En kehenkään paikalliseen tutustunut, koska vapaa-ajallani vain matkustelin. En oikein käynyt missään missä olisin paikallisiin tutustunut, niin en oikein tiedä kuinka helppoa tai vaikeaa heihin olisi tutustua.

Kävikö Suomesta joku sinua moikkaamassa?
Mua kävi moikkaamas isä, äiti, pikkusisko ja -veli. Heidän kans sitten reissattiin Baijerissa ja Itävallassa.

Lempiruokasi ja -juomasi täällä ollessasi?
Lempijuoma olisi varmaan radler ja schnitzeleitä söin ja tein mielelläni.

Viihdyitkö Oberreutessa? Hotelli Martinshöhessä?
Viihdyin kyllä Oberreutessa ja suurin syy siihen on, että minulla oli mukavat työtoverit!

Kävitkö juhlimassa Oberstaufenissa tai Lindenbergissä (tai jossain muualla)? Oliko yöelämä mielestäsi vauhdikasta vai ihan ok? Samanlaista kuin Suomessa? Onko jotain huomioita joka olisi ollut erilaista?
Pari kertaa kävin viihteellä staufenissa ja kyllä mulla ainakin kivaa oli :D Porukka oli mukavaa ja ihan ok meno oli.

Servuksessa on ollut kerralla jopa neljä suomalaista.

Minkä takia päätit palata takaisin Suomeen? (ellei täällä olo ollut sovittu) Kaduttaako sinua että palasit Suomeen? Vai kaduttiko että olit ollut täällä?
Suomeen paluu oli haikeaa, mutta samalla kivaa nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Rakastan matkustelua ja olen taas menossa Kiinaan vaihtoon tänä keväänä. Saksasta jäi minulle tosi hyvä kuva ja olen siellä työharjoittelun jälkeenkin matkustanut.

Paras muistosi täällä olostasi?
Paras muistoni taitaa olla se, että pääsin paljon matkustamaan ja näin näkemään paljon uutta.

Riippuliidäntää Oberstdorfissa.

Mitä Oberreute/Martinshöhe merkitsee sinulle tällä hetkellä? Onko sinulla ikävä tänne?
Kyllä aina haikeudella muistelen Oberreutea, koska minulla oli siellä niin mukavaa.

Kerro vielä mitä kivaa ja mukavaa teit minun kanssa?
Sinun kanssasi ainakin tuli crossfittiä harrasteltua (tai no mä yritin vain pysyä hengissä). Ja tietysti oli kivaa kun veit mua vähän bilettämään. Ja neuvoit ettei sitä kanaa tarvi ihan rutikuivaksi paistaa

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Suomi-Mafian jäsenesittely nr 2

Petriin tutustuin ensi kerran kun hän tuli työharjoitteluun Hotelli Martinshöheen. Hän oli meidän joka paikan höylä, vaikka me kaikki tehtiin tietysti kaikkea. Mutta hänelle lankesi ns. miehiset työtehtävät sänkyjen korjaamiset, lamppujen vaihdot, roskien vienti yms. Meitä oli kolmen kopla (Niina) ja täytyy sanoa että meillä meni hommat hyvin yksiin. Minä hoidin keittiöpuolen ja Niina ja Petri salin puolen, tietenkin molemmat auttoivat tarvittaessa minua keittiössä. Tällä porukalla voisin työskennellä uudestaan. Sen tähden olinkin keväällä 2014 erittäin iloinen kun Petri ilmoitti tulostaan Kroneen. Suomimafia palasi hetkeksi yhteen.

Nimi?

Petri Saarijärvi

Mistä olet kotoisin?

Ylöjärveltä

Mikä oli syy miksi tulit Oberreuteen? Työharjoittelu, työ, kieli, rakkaus?

- Olin jo pitkään halunnut päästä töihin Saksaan. Opiskelin Pirkossa (nyk. Tredu) hotelli-ja vastaanottovirkailijaksi ja syksyllä 2011 näin ilmoituksen työ- ja elinkeinotoimiston sivuilla että Martinshöheen haetaan työntekijää. Töihin ei ollut mahdollista lähteä joten päätin sitten kirjoittaa Maaritille sähköpostia olisiko työharjoittelu mahdollinen ja työharjoitteluun pääsin.

- Kronessa olin töissä toukokuu 2014 - toukokuu 2015. Töihin sai minut houkuteltua työharjoittelumatkalta tuttuni Niina, joka oli silloin Martinshöhessä töissä. Hän oli lähdössä Irsengundin hotelli Allgäublickiin töihin ja pyysi minua hakemaan myös töitä sieltä. Lähetin hakemuksen mutta ilmoittivat että hakevat naispuolisia työntekijöitä. Sitten muutaman päivän päästä Niina laittoi viestiä, jonka Kati oli kertonut että Krone hakee työntekijää. Laitoin hakemuksen, vaihdeltiin jonkin verran sähköpostilla viestejä ja sitten piti vain kysyä lupa Suomessa pomolta että voinko lähteä Saksaan vaikka olin jo suullisesti lupautunut Edeniin kesätöihin ja onneksi pomoni päästi minut lähtemään Saksaan, joten ei muuta kuin uudelle matkalle samaan kylään mutta eri hotelliin.

Kauan asuit/olit Oberreutessa? Milloin?
- Olin 2,5 kk 2012 Oberreutessa, maaliskuun puolivälistä toukokuun loppuun suorittamassa työharjoittelun.

- Vuoden (2014-2015) verran olin Kronessa töissä.

Minkälaista oli työskennellä pienessä Hotellissa, pienessä kylässä?
- Todella mukavaa, kaikkea sai tehdä koska koko hotellista ja piha-alueesta pidimme pienellä porukkalla huolta.

- Työtehtävät hieman erosivat siitä mitä oli ollut Martinshöhessä. Kronessa päätehtäväni oli tarjoilu, jonkin verran myös oli respan tehtäviä ja välillä jonkun teeman kuten pääsiäinen, joulu, Haloween jne koristelua. Myös ei sesonkiaikaan jonkin verran tuli huoneita siivottua, sesonkiaikana huoneita oli siivoamassa siihen tehtävään palkattu henkilö.

Oliko mielestäsi mukavaa/tärkeää kun hotellissa oli suomalaisia töissä? Vai oliko asialla mitään väliä?
- Täytyy sanoa, että olihan sillä paljonkin merkitys kun hotellissa työskenteli suomalaisia vaikka loppujen lopuksi ei olisi ollut väliä olisiko työntekijät olleet saksalaisia tai jonkin muun maalaisia. Jotenkin oli kodikas olo koko ajan ja sitten ei tarvinnut opetella uuden maan toimintatavoille hotellissa työskennellässä. Toki saksalaisiin työskentelytapovoista tuli saatua oppia mm sähkömies, olutkuskit, postimiehet ja muut jotka hotellilla vieraili.

- Kronessa ollessani oli minulle vain tosi hyvä ettei hotellissa ollut suomalaisia työntekijöitä. Oli pakko puhua saksaa ja sen olin tehnyt selväksi että saksaa puhun ja jos en osaa saksaksi selittää tai ymmärrä niin koitetaan sitten englanniksi tai jollain muulla tavalla. Kun kylällä oli vahva Suomimafia niin olihan se mukava vierailla Martinshöhessä ja nähdä suomalaisia ja puhua heidän kanssaan.

Niina ja Kati Hofbräuhausissa

Opitko sinä aikana puhumaan saksaa? tai parantamaan sitä? Kerro hieman saksankielen taidostasi ennen ja jälkeen.
- Olin opiskellut saksaa avoimessa yliopistossa 2010-2012 (oliko 4-5 kurssia) ja myös yhden kuukauden pituisen kielikurssin Münchenissä. Saksan taidon tiesin sellaiseksi kun työharjoitteluun tulin että sillä varmaan pärjää. Kyllähän sillä ihan hyvin pärjäsi ja kehittyihän saksan taito työharjoittelun aikana. 2,5 kuukauden jälkeen huomasin puhuvani paremmin saksaa ja jos työntekijät olisivat olleet saksalaisia aivan eritasolla olisi saksa ollut.

- Tällä reissulla Kronessa saksan taitoni kohosi huomattavasti. Yhä helpompaa on puhua saksaa, myös monista eri aiheista ja voiko sanoa näin ikäväksi että englantia en osaa enää puhua. Jos pitää englantia puhua se vaihtuu yhtäkkiä tahtomattani saksaksi.

Oliko mielestäsi vaikeaa palvella asiakkaita saksaksi?
- Asiakkaita ei ollut vaikea palvella saksaksi. Opiskeluiteni takia oli myös melko hyvin kehittynyt sanavarasto etenkin ravintolapuolelta. Välillä oli sitten niitä tilanteita että olisi ollut hyvä osata vielä paremmin saksaa.

- Asiakkaiden palvelu oli Krone vuoden aikana yhä helpompaa.

Mukavin muistosi Hotelli Martinshöhestä? Entä onko joku muisto ikävä?
- Mukavin muisto on hyvät ja mukavat työntekijät ja suomalaisturistit. Ikävintä muistoa en äkkiä keksi, paitsi kotiinpaluu.

- Kronesta paras muisto oli mukavat asiakkaat, työntekijät, kielitaidon paraneminen. Ikävintä Kronessa olivat työajat etenkin sesonkiaikana jolloin tiistai oli vapaa, keskiviikkona alkoi työt klo 17-22/niin pitkään kuin asiakkaita, to-ma 10-14 ja 17-22/niin pitkään kuin asiakkaita ja palkan pienuus suhteutettuna työaikaan. Myös se että pienellä porukalla tehtiin hommia, välillä isommissa juhlissa Kati oli auttamassa jos vain ehti. Muuten elämä oli käytännössä kellon ympäri pelkkää työntekoa. Olisin melko varmasti jatkanut loka-marraskuulle 2015 jos päivät ei olisi mennyt pelkästään työnteon parissa.

Lempipaikkasi Oberreutessa ja/tai lähialueella?
- Sulzberg Itävallassa, aivan upeat maisemat lumihuippuisille Alpeille. Oberstaufen, Hochgrat ja ehdottomasti Bodenseejärven rannalla oleva Lindau.

Vaduz, Liechtenstein

Kävitkö tutustumassa naapurikyliin? naapurikaupunkeihin? naapurimaihin? Toisinsanoen teitkö paljon reissuja täällä ollessasi? Kerro reissuistasi.
- Kyllä työntekijöiden (Kati ja Niina) kanssa tutuiksi tuli Lindenberg, Oberstaufen, Sulzberg, Lindau myös Lichtensteinissa käytiin vierailulla, Münchenissä tuli vierailtua, Ulm (piti päästä näkemään maailman korkein kirkontorni joka oli Ulmin evankelisessa tuomiokirkossa, Kati oli myös tällä reissulla mukana). Stuttgartin Frühlingsfesteillä kävin ja myös Memmingenissä. Maaritin ja hänen miehensä ja poikansa kanssa Ravensburgissa käynti. Kylä oli sen verran pieni että vapaapäivinä mielelläni lähdin jonnekin muualle katsomaan muita paikkoja.

- Kronessa ollessani minulla oli käytössä auto. Pääsin moniin muihin paikkoihin vapaapäivinäni ja todella helposti. Ei tarvinnut enää miettiä miten mennä juna-asemalle ja miten sieltä pois. Itävallassa tuli paljon ajeltua, myös Neuschwansteinin linnalle ja kaikkia paikkoja en edes muista.


Kävitkö kyläjuhlissa? Jos niin missä niissä ja minkälaista se oli mielestäsi? - Oberstaufenin palokunnan juhlissa kävin. Meno oli todella mukavaa ja erilaista kuin Suomessa. Torvisoittokunta soitti baijerilaista musiikkia, ihmiset tanssivat tuoleilla, olutta oli jokaisella ja sitä juotiin Maßeittain ja tuntui että eikö nämä ala tappelemaan keskenään kuten monesti käy Suomessa. Muutenkin rento meno juhlien aikana. Postbrauerei Weilerin omassa syntymäpäiväjuhla.

- Kyläjuhlissa tuli Kronevuoden aikana paljon käytyä. Lähes joka kerta kun jossain oli juhlat tuli lähdettyä Kronen omistajien pojan Michaelin ja hänen kavereittensa kanssa juhliin. Oktoberfestit tuli myös koettua.

Tutustuitko paikallisiin ihmisiin täällä ollessasi? Jos niin onko sinulla täällä joku kehen pidät yhteyttä?
- Tältä työharjoittelumatkalta jonkin verran tuli juteltua saksalaisten kanssa mutta ei mitään sellaista ollut että yhteydenpito olisi jatkunut.

- Kronen aikana paremmin tuli tutustuttua ihmisiin. Michaeliin (Kronen kokki) tulee pidettyä säännöllisesti yhteyttä.

Minkälaisina sinä pidit paikallisia ihmisiä? esim onko heihin mielestäsi helppo tutustua? Ja mitä mieltä he ovat suomalaisista (jos tästä jotain kokemusta)?
- Olihan heihin helppo tutustua vaikka välillä hieman olivat epäileväisiä kun en ollut saksalainen. Mutta kun kuulivat että olen Suomesta heidän asenteensa muuttui täysin ja he olivat oikeasti kiinnostuneita miksi olen täällä ja millainen on Suomi jne.

- Kronessa työskentely vain vahvisti tätä Martinshöhessä huomaamaani asennetta. Ulkomaalaisia kun Saksassa on paljon niin mielestäni sillä on myös paljon vaikutusta mistä olet kotoisin ja meille suomalaisille se on hyvä asia sillä meitä saksalaiset arvostavat.

Kävikö Suomesta joku sinua moikkaamassa? Oliko se mielestäsi mukavaa?
- Äite ja isä tulivat käymään kun olin Kronessa töissä ja se oli todella mukavaa.

Lempiruokasi ja -juomasi täällä ollessasi?
- Schnitzel, Käsespätzle. Hyvää saksalaista olutta tuli juotua melko paljon, mitä Suomesta ei kovin halvalla saa. Paljon tuli erilaisia schorleja mikähän on oikea nimi suomeksi juotua?

Viihdyitkö Oberreutessa? Hotelli Martinshöhessä? Hotelli Ravintola Kronessa?
- Todella hyvin viihdyin Oberreutessa ja Martinshöhessä sekä myös Kronessa.

Kävitkö juhlimassa Oberstaufenissa tai Lindenbergissä (tai jossain muualla)? Oliko yöelämä mielestäsi vauhdikasta vai ihan ok? Samanlaista kuin Suomessa? Onko jotain huomioita joka olisi ollut erilaista?
- Oberstaufenissa käytiin juhlimassa, olisiko ollut Servus? Meno yökerhoissa oli samanlaista kuin Suomessa. Aukioloajat olivat erilaiset ja etenkin poistuminen autotallin kautta oli hieman outoa.

Ulmin tuomiokirkko

Minkä takia päätit palata takaisin Suomeen? (ellei täällä olo ollut sovittu) Kaduttaako sinua että palasit Suomeen? Vai kaduttiko että olit ollut täällä?
- Työharjoittelun loppumisen takia piti palata. En katunut ollenkaan että lähdin reissuun.

- Alunperin suunnittelin että Kronessa olisin ollut 2015 loka-marraskuulle. Vähän oli myös ajatuksena olisinko vaihtanut isompaan kaupunkiin, sellaiseen missä olisi salibandyn harrastusmahdollisuus. Isoäitini kuoli 2015 vain päivä syntymäpäivän jälkeen ja sain jäädä pidemmäksi ajaksi lomalle jotta hautajaisiin pääsin niin silloin se reissu osoitti sen, että haluankin aikaisemmin palata Suomeen ja niin tuli sitten tehtyä.

Paras muistosi täällä olostasi?
- Mahdollisuus päästä ensimmäistä kertaa työskentelmään Saksaan.

- Kronesta paras muisto mukavat työntekijät, saksan kielen taidon huomattava paraneminen.

Mitä Oberreute/Martinshöhe/Krone merkitsee sinulle tällä hetkellä? Onko sinulla ikävä tänne?
- Merkitsee minulle todella paljon. Ensimmäinen oikea mahdollisuus lähteä ulkomaille töihin ja kylänä ja alueena todella hieno ja rauhallinen. Välillä on ikävä täytyy myöntää.

- Krone myös merkitsee todella paljon, voisin melkein sanoa että Kronessa ollessani aloin katsoa elämää Saksassa ja Suomessa aivan eri näkökulmasta.

Kerro vielä mitä kivaa ja mukavaa teit minun kanssa?
- Matkat mitä teimme lähialueille, "keilausilta, jolloin ei keilattu" jolloin aloit Jumin kanssa kunnolla juttelemaan, kyläjuhlat koko Suomimafian kanssa.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi