5/recent-posts/slider1
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oberreute. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oberreute. Näytä kaikki tekstit

Sää ja mää




Niin kuin ehkä olette rivien välistä lukeneet. Sää voi muuttua hyvinkin nopeaan tahtiin. Ei ole ollenkaan epänormaalia että yhtenä päivänä on +20 astetta lämmintä ja seuraavana päivänä sataa vettä kuin Esterin takapuolesta ja on vain +5 astetta "lämmintä".


Niin se on tämä vuoristoilma, se on vähän kuin Suomen ilmasto. Usein ja niin kuin tiedätte suomalaiset tykkäävät puhua säästä. Usein sää on ihan samanlainen kuin Suomessa. Vanhempieni kanssa puhelinkeskustelu alkaa yleensä niin että sieltä kysytään minkälainen ilma siellä on? Ihan joka kerta, ei se minua häiritse säästä on aina hyvä jutella. Mutta se on siinä huvittavaa että joka kerta (99%) on ihan samanlainen ilma. Talvella tulee lunta samaan aikaan on pilvistä tai sateista. Aurinkokin näyttäytyy samana päivänä. Lämpöasteissa saattaa olla jotain heittoa mutta tajusitte varmaan jo idean.





Välillä harmittaa että miksi en muuttanut jonnekkin missä olisi edes hieman lämpimämpi kuin Suomessa. Mutta niin kuin sanoin aikaisemmin tykkään että on neljä vuodenaikaa, en pystyisi asumaan paikassa jossa paistaisi aina aurinko. Vaikka auringosta tykkään niin liika on liikaa. Se ero Suomen ilmastoon on se että keväällä tai syksyllä tai alkutalvesta voi olla lämpimiä +20 asteen päiviä. Joilloin auringossa voi olla niin lämmin että pärjää T-paidalla. 





Monet (siis oikeestaan kaikki) sanovat kun kuulevat että olen Suomesta että siellähän on aina KYLMÄ. Koitan siinä sitten selittää että ilmasto on oikeastaan samanlainen kuin täällä. Ja usein vielä sanon että ehkä täällä tämä ilma on vielä EXTREMEmpi. Siihen monet sanovat että ohhoh ja varmasti miettivät varmasti että puhun ihan palturia. Aina saa olla selittämässä että kyllä Suomessa voi olla kesällä yli +30 astetta. Myönnän kuitenkin että talvella voi olla se -30 astetta. Siihen saan yleensä nyökkäyksiä että olinpas oikeassa.





Kevät
Ensimmäisenä puhkeavat kukkaan valkovuokot, krookukset, leskenlehdet (ai, tästä tulee niin lapsuus mieleen, silloin alkoi aina virallisesti kevät), voikukat ja narsissit. Nurmet alkavat vihertämään, sellaista vihreää jota en ole Suomessa nähnyt. Vihreän erisävyjä. Seuraavaksi puhkeaa kukat puskiin ja pienet vihreät nuput puihin. Kevät on virallisesti alkanut. Kevät alkaa täällä hieman myöhempään kuin muualla Saksassa. Esim Lindaussa ollaan yleensä kolmisen viikkoa edellä, sinne voi mennä aikaisemmin fiilistelemään kevättä. Keväällä voi tapahtua mitä vaan. Maaliskuussa voi olla +20 astetta ja toukokuussa voi sataa lunta, rakeita tai räntää. Kaikki on nähty ja koettu.






Kesä
Se voi alkaa jo toukokuussa, silloin aukeaa (jos sää sallii) maauimala. Se jos mikä on varma kesän merkki. Kesällä kukat kukkivat ja vihreän sävyt vain syvenevät. Kesäkuussa voi olla epävakaista mutta voi olla aurinkoista ja lämmintä. Lehmät mutustelevat laitumilla ruohoa ja nauttivat olostaan. Lämpötila liikkuu +15-33 välillä. Ukonilmoja esiintyy ja sanotaankin jos ukkonen tulee Itävallan puolelta niin silloin on tosi kyseessä. Täällä muuten harva liikkuu ulkona jos ukkostaa. Kesä on ihanaa aikaa, on valoisaa. Aurinko laskee kymmenen aikoihin illalla ja nousee viiden aikoihin aamulla. Elokuun illat ja yöt alkavat viilenemään ja pimenemään. Iltaisin ei välttämättä tarkene enää istuskella ulkona eikä meinaa edes nähdä mitään.





Syksy
Syyskuussa voi olla ihanan lämpimiä päiviä, mutta rantakelejä ei enää ole. Syksy on täällä matkailun sesonkiaikaa ja vaellus vuorilla on erittäin suosittua. Täytyy sanoa että syksyn raikkaudessa/lämmössä on mukava vaeltaa. Varsinkin jos taukopaikan löytää suojaisasta paikasta niin siinä on ihana ottaa pienet tirsat. Hellelukemiin ei Syyskuussa enää päästä (tai harvoin) mutta auringossa voi olla niin ihanan lämmin. Aah, en malta odottaa tulevaa syksyä joilloin pääsemme taas perheen kanssa vaeltamaan. Ruska-aika on täälläkin ihanaa väriloistoa, ei ehkä kuitenkaan lapin ruskalle vedä vertoja (en tiedä kun en ole käynyt).





Talvi
Lunta voi tulla marraskuun puolen välin jälkeen tai sitten vasta tammikuun puolessa välissä. Lunta voi tulla päivän aikana puoli metriä ja seuraavana päivänä sulaa vesisateen mukana pois. Tänä talvena lunta taisi olla vain reilun kuukauden ja pari talvea on ollut niukasti lunta. Parina talvena lunta on ollut vielä huhtikuussa puoli metriä. Pääsiäinen on yleensä sellainen raja jonka jälkeen lunta ei pitäisi enää tulla tai ainakaan puolta metriä kerralla. Lämpötila talvella on yleensä plus miinus kahden kolmen asteen tienoilla. Pakkasta taisi tänä talvena olla -15 astetta ja sitä kesti ihmeen kauan taisi olla reilun viikon. Se ei ole normaalia että on noin kylmä, yleensä on vain max. -10 astetta ja vain pari päivää. Talvella täällä on yleensä todella harmaata, kosteaa ja pimeää. Sanonkin usein että täällä tämä kosteus iskee luihin ja ytimiin. Kosteusprosenttihan on ihan eri kuin Suomessa ja en minä ainakaan kestä kosteankylmää mieluummin hieman pakkasta. Talvella aurinko nousee vähän jälkeen seitsemän ja laskeutuu viiden aikoihin. 





Kummityttö piirsi tämän piirustuksen kun olin tänne muuttamassa. Oikeassa oli että välillä tosiaan sumu ja usva ovat alempana kuin missä me asutaan. Joskus ollaan kuitenkin ihan "pilvessä". Ja paras asia täällä vuoren laella asuessa on se että kun alhaalla (esim Weiler tai Bodensee) on sumua niin meillä täällä ylhäällä paistaa kirkkaasti aurinko. Tai jos meillä on sumua niin voi kävellä Itävallan puolelle tuhanteen metriin ja aurinko on taattu (no okei, ei aina). Se on todettu monena kesänä että olisi ihana asua Bodenjärvenrannalla, siellä on kesäisin ihan etelänmeiningin tuntua. Mutta sitten talvi eletään siellä sellaisessa sumussa ja usvassa ettei se pidemmän päälle ole kiva ollenkaan. Ja tosiaan täällä ihan oikeasti tarvitaan autossa niitä sumuvaloja, mitä Suomessa asuessa tuli käytettyä ehkä pari kertaa.



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Weiberfasching





Viime vuonna olin ensi kertaa juhlimassa WEIBERFASCHINGia, no se olikin ensimmäinen kerta meillä täällä Oberreutessa. Työpaikalla olin kuullut tästä perinteestä ja useat naispuoleiset ottivat tämän juhlan "tosissaan". On jos jonkin näköistä pupun korvaa tai muuta sellaista. Weiberfastnacht aloittaa tämän karnevaalikauden aina gumpige, lumpige tai schmotzige donnerstagina päivää ennen perjantaita. Juhlat alkavat luonnollisesti klo 11.11 Kölnissä ja silloin käynnistyy viides vuodenaika. Näihin aikoihin kannattaa hakeutua (tai olla hakeutumatta) Kölniin, Mainziin tai johonkin muuhun kaupunkiin jossa juhlitaan ison kaavan mukaan.







Krawatten verboten: 
wer an Weiberfastnacht eine solche trägt, 
muss sich vor Scheren fürchten.






Kravatit on kielletty: 
Se kuka naistenkarnevaalina sitä käyttää, 
saa pelätä saksia.






Weiberfasching eli naistenkarnevaali. Päivä jolloin naiset saavat tehdä mitä huvittaa. He saavat pukeutua esim työpaikalla hassusti (niin kuin on yleensä tapana faschingina), he saavat leikata miespuoleiselta työkaverilta kravatista palasen. Olen tämän todistanut pari kertaa.  Meidän ison firman iso pomo muistaa joka vuosi laittaa jonkun "vanhan" kravatin, jonka ihan oikeasti saa leikata saksilla. Yksi duunari laittoi monta vuotta peräkkäin vain silloin puvun päälle siinä toivossa että joku haluaisi leikata häneltä sen kravatin. Mutta toimiston puolella kukaan naisista ei ollut tajunnut että tämä mies halusi ehdottomasti että joku leikkaa palan pois hänen kravaatistaan. Meidän yksi kokki sitten kävi ja nappasi kravatista palasen, kun hän siitä ensin erikseen mainitsi.





„Die Vorfeier des Carnevals begann mit dem sogenannten Weiberfastnacht am Donnerstag vor demselben. Dann herrschte die ganz eigentümliche Sitte, dass Frauen und Mädchen sich untereinander die Hauben abrissen, was man Mötzenbestohl nannte. Nachmittags bewegte sich der Bellegeck, eine echt kölnische Maske, mit vielen Schellen behängt, in den Straßen herum […]“
– Abschnitt „Der Carneval in Köln vor 1823“ aus Köln Walters Werk




Kylissä ja kaupungeissa on sellainen tapa että naiset valtaavat Rathausin eli raatihuoneen. Sammuttavat valot (pistävät sähköt pois) ja varastavat pormestarilta raatihuoneen avaimen. Pistävät pormestarin tekemään jotain leikkejä ja yleensä puetaan myös hassusti. En tiedä missä kaikkialla tämä on tapana mutta ainakin täällä Etelä-Saksassa hyvinkin suosittua. Meidän kylän pormestari vain ei halunnut olla tässä rituaalissa mukana joten olemme joutuneet vähän luovimaan.





Tänä vuonna kuulun naistenkarnevaali juhlatoimikuntaan ja on ollut kiva suunnitella näitä bileitä. Me kylän naiset pukeudutaan vanhoiksi mummoiksi ja suunnataan Gasthaus Adleriin koska siellä on iltapäivä kahvitus eli Faschingskränzle. Näytelmiä, sketsejä, leikkejä, tanssia ja lauluja. Kahvittelun jälkeen siirrytään yläkertaan juhlimaan ja toivottavasti tänä vuonna saadaan enemmän porukkaa juhlimaan. Ollaan tehty julisteita ja perustettu FB-tapahtuma. Luulisi että kylän naiset aktivoituisivat tänä vuonna paremmin. Ainakin sanaa ollaan jaettu ympäriinsä kylää.







Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Suomi-Mafian jäsenesittely nr. 3

Kesällä 2012 käytiin muutaman kerran Linnean kanssa katsomassa jalkapalloa (tv:stä) ja pari kertaa vähän juhlimassa Oberstaufenissa. Yhdellä kertaa oli Linnean veli ja sisko mukana, josta paikalliset saivat juorut liikenteeseen. Niinalta yksi kysyikin että onko mahdollista että Servuksessa oli eilen neljä (4) suomalaista?? Suuri ihme siis jonkun mielestä. Linnea oli ainut joka innostui crossfit-treeneistä minun kanssa. Voi niitä aikoja kun innokkaana hotellin pihalla tehtiin treeniä. Hotellin asukkailla oli jotain katseltavaa ja ihmeteltävää aamupalaa syödessään.




Aiguille du Midi



Nimi?
Linnea Harjula

Mistä olet kotoisin?
Hämeenkyröstä

Mikä oli syy miksi tulit Oberreuteen? Työharjoittelu, työ, kieli, rakkaus?
Tulin Oberreuteen työharjoittelun takia. Opiskelin tuolloin liiketalouden perustutkintoa ja sain mahdollisuuden lähteä ulkomaille työssäoppimaan tukirahaston turvin.

Kauan asuit/olit Oberreutessa? Milloin?
Olin Oberreutessa kesän 2012 kesäkuu-elokuu.

Minkälaista oli työskennellä pienessä Hotellissa, pienessä kylässä?
Pienessä hotellissa työskentely oli mielestäni ihan kivaa. Eikä minua mitenkään haitannut, että kylä oli aikas hiljainen..

Oliko mielestäsi mukavaa/tärkeää kun hotellissa oli suomalaisia töissä? Vai oliko asialla mitään väliä?
En pitänyt tärkeänä, että hotellissa on suomalaisia töissä. Tosin se kyllä helpotti asioita paljon, koska kommunikointi sujui näin joustavasti. Tärkeintä tietysti oli se, että minut otettiin hyvin vastaan ja tunsin oloni tervetulleeksi.


Opitko sinä aikana puhumaan saksaa? tai parantamaan sitä? Kerro hieman saksankielen taidostasi ennen ja jälkeen.
Olin aikoinaan opiskellut saksaa ala- ja ylä-asteella joten se ei ollut kauhean vahva.

Oliko mielestäsi vaikeaa palvella asiakkaita saksaksi?
Oberreutessa murre vielä vähän hankaloitti asiaa ja sekin, että saksaa puhuttiin todella nopeasti. Tietysti opin paljon uusia sanoja paljon ja muutenkin oppi kuuntelemaan mitä toinen sanoi.

Mukavin muistosi Hotelli Martinshöhestä? Entä onko joku muisto ikävä?
Ei taida olla mitään yksittäistä mukavaa muistoa, vaan nautin ajasta siellä. Jopa mankelointi oli mukavaa Mukavat asiakkaat tietysti piristi myös. Ei tuu mitään ikävää muistoa mieleen.

Lempipaikkasi Oberreutessa ja/tai lähialueella?
Minulla ei ollu mitään lempipaikkaa, mutta pidin todella paljon luonnosta ja vuoret lähiseudulla saivat aina hiljaiseksi.



Schloss Hellbrunn Salzburgissa.


Kävitkö tutustumassa naapurikyliin? naapurikaupunkeihin? naapurimaihin? Toisinsanoen teitkö paljon reissuja täällä ollessasi? Kerro reissuistasi.
Pääsin todella paljon matkustelemaan Maaritin kanssa ja olen siitä todella kiitollinen. Saksassa tuli käytyä monessa kylässä/kaupungissa ja sen lisäksi Itävallassa, Italiassa, Ranskassa, Luxemburgissa ja Sveitsissä. Voisi sanoa, että tuli ajeltua ristiin rastiin ja paljon kaikkea hienoa tuli nähtyä.

Kävitkö kyläjuhlissa? Jos niin missä niissä ja minkälaista se oli mielestäsi?  En muista kävinkö jossain kyläjuhlassa sun kanssa...? Muistaakseni siinä kylällä oli jotain tuoleja laitettu, mutta en oikein muuta muista Eikä muistamattomuus johdu oluesta..

Tutustuitko paikallisiin ihmisiin täällä ollessasi? Jos niin onko sinulla täällä joku kehen pidät yhteyttä? Minkälaisina sinä pidit paikallisia ihmisiä? esim onko heihin mielestäsi helppo tutustua? Ja mitä mieltä he ovat suomalaisista (jos tästä jotain kokemusta)?
En kehenkään paikalliseen tutustunut, koska vapaa-ajallani vain matkustelin. En oikein käynyt missään missä olisin paikallisiin tutustunut, niin en oikein tiedä kuinka helppoa tai vaikeaa heihin olisi tutustua.

Kävikö Suomesta joku sinua moikkaamassa?
Mua kävi moikkaamas isä, äiti, pikkusisko ja -veli. Heidän kans sitten reissattiin Baijerissa ja Itävallassa.

Lempiruokasi ja -juomasi täällä ollessasi?
Lempijuoma olisi varmaan radler ja schnitzeleitä söin ja tein mielelläni.

Viihdyitkö Oberreutessa? Hotelli Martinshöhessä?
Viihdyin kyllä Oberreutessa ja suurin syy siihen on, että minulla oli mukavat työtoverit!

Kävitkö juhlimassa Oberstaufenissa tai Lindenbergissä (tai jossain muualla)? Oliko yöelämä mielestäsi vauhdikasta vai ihan ok? Samanlaista kuin Suomessa? Onko jotain huomioita joka olisi ollut erilaista?
Pari kertaa kävin viihteellä staufenissa ja kyllä mulla ainakin kivaa oli Porukka oli mukavaa ja ihan ok meno oli.


Servuksessa on ollut kerralla jopa neljä suomalaista.


Minkä takia päätit palata takaisin Suomeen? (ellei täällä olo ollut sovittu) Kaduttaako sinua että palasit Suomeen? Vai kaduttiko että olit ollut täällä?
Suomeen paluu oli haikeaa, mutta samalla kivaa nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Rakastan matkustelua ja olen taas menossa Kiinaan vaihtoon tänä keväänä. Saksasta jäi minulle tosi hyvä kuva ja olen siellä työharjoittelun jälkeenkin matkustanut.

Paras muistosi täällä olostasi?
Paras muistoni taitaa olla se, että pääsin paljon matkustamaan ja näin näkemään paljon uutta.



Riippuliidäntää Oberstdorfissa.


Mitä Oberreute/Martinshöhe merkitsee sinulle tällä hetkellä? Onko sinulla ikävä tänne?
Kyllä aina haikeudella muistelen Oberreutea, koska minulla oli siellä niin mukavaa.


Kerro vielä mitä kivaa ja mukavaa teit minun kanssa?
Sinun kanssasi ainakin tuli crossfittiä harrasteltua (tai no mä yritin vain pysyä hengissä). Ja tietysti oli kivaa kun veit mua vähän bilettämään. Ja neuvoit ettei sitä kanaa tarvi ihan rutikuivaksi paistaa



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Joulu tulee, oletko valmis?


Taidonnäyte viime vuodelta, pakkolomalla oli aikaa.


Toistaiseksi joulutunnelma on vielä hukassa. Vaikka olen koittanut päästä tunnelmaan niin jostain syystä en vaan saa sitä päälle.  Viime vuonna oli ihan eri meininki, äiti oli tulossa viettämään joulua meille, kinkku oli tilattu paikallisesta lihakaupasta, laatikot odottivat paistoa pakkasessa, piparit leivottu ja koristeltu, lahjat oli paketoitu, piparitalo koristeltu, uusi keittiö oli siivottu, laitettu joulukoristeet, aatonaattona koristeltiin joulukuusi, olin käynyt Dornbirnissä laulamassa kauneimpia joululauluja ja joulumarkkinoita kierretty ahkeraan. 

Nyt kun lukee listaa niin miten sitä oli kerennyt kaikki nämä tekemään? Tällä hetkellä ainut koriste jonka olen saanut (tai Jumi sen laittoi) ikkunaan on joulutähti jonka ostin Konstanzin joulumarkkinoilta. Anopilta olen saanut amarylliksen, niin kuin joka vuosi. En ole ostanut joulutähteä, joulukranssia tai adventtikynttilöitä. Tänä vuonna askarreltiin (yhdessä Pimin kanssa) jopa joulukortit jota en ole moneen vuoteen tehnyt. Hetkittäin joulutunne on ollut huipussaan mutta on kadonnut sen sileän tien.



Dornbirnin evankelisessa kirkossa oli adventtikynttiläkranssi.


Joulukoristelaatikko on vielä ullakolla, ehkäpä loppuviikosta saadaan se alas sieltä? Olen kuitenkin leiponut pipareita, kuunnellut joulumusiikkia, käynyt laulamassa kauniita joululauluja, käynyt joulumarkkinoilla, juonut glögiä ja glühweinia, tonttulakkiakin olen välillä pitänyt päässä josko se tunne tulisi? Mutta ei, nyt ei vaan jostain syystä irtoa. Olen aina ollut jouluihminen, mutta sinkkuna ollessani se joulu sisältäni katosi jonnekkin. Viime vuonna se tunne tuli, varmaan osaksi siitä syystä kun vietettiin suomalainen joulu ja Äitini oli täällä. Ja ensimmäistä kertaa sain toimia oman kodin emäntänä, se oli hieno tunne se.



Paperitähti Konstanzin joulumarkkinoilta.


Olen ollut viimeksi vuonna 2010 jouluna Suomessa, joten on jo kuudes vuosi Oberreuten maisemissa. Ensimmäinen joulu Hotelli Martinshöhessä oli hieman tragikoominen. Yöpyjiä oli muutama ja ravintolassa kävi muistaakseni yksi pariskunta syömässä. Iltasella otettiin skype-yhteys Suomeen, Niina skypetti perheensä kanssa ravintolasalin toisessa päässä. Neljä edellistä joulua on vietetty rauhallisesti ja syöty hyvin. 

Tunnelma on ollut ihana vaikka en ole ollut Suomessa. Parina ensimmäisenä vuotena oli lunta, mutta nyt näyttää taas siltä että saadaan vihreä joulu. Kyllä se lumi olisi se joka sitä tunnelmaa toisi, mutta minkäs teet.

Parin vuoden päästä haluaisin viettää Joulun Suomessa, katsotaan miten käy.



Maanantaina herätiin tähän maisemaan, saas nähdä onko lauantaina samanlainen?


Saksassa ei ole mitään yleistä jouluruokaperinnettä, perheet päättävät itse mitä syövät jouluna. Joillain ei ole halua jouluaattona stressata ruuanlaitosta ja syövät vaikka vain nakkeja ja perunasalaattia. Joulupäivänä taasen syövät sitten vähän paremmin. 

Meillä on ollut tarjolla lihakääryleitä, lohipiirakkaa, piparjuurikeittoa, salaattia ja kerran taisin tehdä bataattilaatikkoa lisukkeeksi (joka muuten meni kuin kuumille kiville). Meidän perheessä Joulupukki ei ole tuonut lahjoja vaan Christkind eli Jeesus-lapsi. Yleensä paketit ovat vain ilmestyneet joulukuusen alle ja sieltä on sitten itse pitänyt hakea omat lahjat. Meidän perheellä ei myöskään ole ollut mitään "MUST"-juttua, joten minun (suomalaisille) perinteille on ollut hyvin tilaa. Vastaisuudessa nähdään tehdäänkö enemmän suomalainen joulu vai sekamelska näistä kaikista. Ja että mihin se Pimi uskoo, Nikolaus-pukkiin, joulupukkiin vai Christkindiin. Vai näihin kaikkiin? Monen ulkosuomalaisen ongelma on varmasti se että miten yhdistää oman ja toisen maan uskomukset. 


Pikkutonttu kalenterin avauspuuhissa.


Spotify on ihan paras keksintö, sieltä löysin lapsuusaikana kuuntelemani joululevyn "Soiva Joulumaa", jossa tuttuja kappaleita. Mielestäni Katri Helenan esittämä "Joulumaa" on yksi  parhaista joulukappaleista. "Varpunen jouluaamuna" on sellainen joka saa usein kyyneliin, eikä vähiten siksi että muistelen lämmöllä kuinka isäni kanssa soitettiin se jouluaattona, minä pianolla ja isä huilulla. Uusista kappaleista Suvi Teräsniskan "Mummo" on aivan ihana. Olen useana jouluna kuunnellut radio novan jouluradiota, mutta jostain syystä en saa sitä toimimaan minun nettiradiossa. 


Mikä on sinun lempijoululaulusi?



Kauneimmat joululaulut Dornbirnissa.


Ehkäpä se tunnelma sieltä vielä tulee, varsinkin kun huomenna siivotaan ja koristellaan kuusi. Jouluaattoaamuna keitän riisipuuron, päivällä mennään saunaan ja iltasella syödään hyvin. Meillä onkin erilainen joulutarjoilu luvassa, meinaan turkkilaista ruokaa. 

Jumin veljen vaimo on turkkilainen ja viime vuonna sovittiin että tänä vuonna syödään turkkilaisia herkkuja. Niin eihän Turkissa vietetä joulua mutta me nautimme turkkilaisista mauista. Tämä tarkoittaa siis myös sitä että minun/meidän ei tarvitse tehdä mitään jouluruuan eteen. Ihanaa. Joulukirkosta en ole ihan varma menemmekö tänä vuonna, Pimin kanssa voi olla haastellista. 



"Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta, eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä".








Hyvää Joulua!!



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgäu

Kaksi kertaa lähtö ja kova ikävä

Facebook alkoi muistuttelemaan minua siitä mitä tapahtui neljä vuotta sitten joten päätin tarttua aiheeseen. Miten tähän pisteeseen päädyttiin löytyy täältä ja täältä.

Kahdeksan kuukautta työskentelyä tuli tiensä päähän Hotelli Martinshöhessä. Tehtiin Jumin kanssa mukava reissu Bolzanoon, käytiin sitä ennen katsomassa Oktoberfest-meininkiä. Mutta sitten kaikki kiva loppuu aikanaan. Minun piti palata Suomeen hetkeksi, asunto oli myynnissä, mahdollisesti tyhjentää asunto, hyvästellä ystävät ja sukulaiset (ei kuitenkaan lopullisesti, huh). Koitin saada minulle töitä pariksi kuukaudeksi, mutta se oli vaikeaa. Ei kukaan halunnut palkata koska olisin vain sen pari kuukautta. Noh, muistin vanhan työnantajan Frankfurtin ajoilta ja kysyin töitä Rüdesheimin joulumarkkinoille. Niin siinä kävi pääsisin sinne töihin sitten marraskuun lopusta jouluun asti. Aina parempi kuin ei mitään, oltaisiin sitten Jumin kanssa samassa maassa.



Pari kaljapulloa


Tasan neljä vuotta sitten starttasi pikku mini tästä samaisesta pihasta jossa nyt asutaan. Voi sitä tunteiden sekamelskaa. Valmiiksi oli jo ikävä ja suru etten näe Jumia moneen viikkoon, takaraivossa poltteli myös ajatus siitä että jos tämä meidän juttu olikin tässä. Ei nähtäisi enää ikinä. En voisi käpertyä toisen kainaloon jossa oli niin hyvä olla. Oltiin justiinsa päästy vauhtiin ja sitten tulee ero. Toisaalla taasen loisti ilo ja valo, näkisin pitkästä aikaa rakkaan perheeni, ystäväni. Se jos mikä tuntui hyvältä, vaikkei lähtö hetkessä muistunut mieleen. Kaikki ulkosuomalaiset voivat varmaan näihin tunteisiin samaistua. Se raastava tunne on kamala, se repii sisuskalut palasiksi.


Tuliaisia

Edessäni oli 866 km autobaanaa ja 31 tuntia lautalla, vasta sitten olisin Suomessa. Edellisenä yönä en pystynyt nukkumaan ja heräsin jo klo 05. Jumi ihmetteli mitä itkeä tihrustin ja valmisti minulle aamupalan. Jumi oli piilotellut minun laukkuihin suklaata matkaevääksi, se jos mikä sai minut herkistymään entisestään. Nämä pikkujutut saivat minut rakastumaan vain lisää. 

Matka meni hyvin vaikka satamassa minin moottori kuumeni niin ja jännitin että pystynkö edes ajamaan auton lautalle. Olin tulostanut ajo-ohjeet ja minulla oli myös atlas-kartta mukana. En kyllä tainnut niitä tarvita, pääasia oli pysyä A7 tiellä. Hieman ennen Hannoveria soitti kiinteistövälittäjä ja kertoi asunnonostajan tekemän tarjouksen. Jonka sitten ilomielin hyväksyin, ihanaa oli yksi asia vähemmän huolehdittavana.

Olin hyvässä aikataulussa ja päätin pysähtyä Hannoverissa. Löysin ihanan pienen kahvilan kaupungin laitamilla. Kuuden aikoihin illalla taisin olla Lyypekissä, nautiskelin siellä kivasta illasta. Kymmenen aikoihin illalla päätin ajella Travemünden satamaan. Lyypekin keskustasta en vain helpolla päässyt pois, jokainen tie oli yksisuuntainen mutta just väärään suuntaan. Pyörin pitkään siellä kunnes tein jotain laitonta ja ajoin pois.

Lauttamatka Finnlines:lla meni myös mukavasti. Minulla kävi tuuri sain pitää naispaikka-hytin kokonaan itselläni. Olin ottanut ruokapaketin ja siihen kuului buffet aamiainen, lounas, päivällinen ja aamiainen. Hyvät olivat ruuat (aamupalalla ahmin karjalanpiirakoita) ja palvelu asiallista. Lautalla on myös sauna, ai että oli ihanaa päästä saunaan. Vietin kuitenkin enemmän aikaa hytissä, olin ladannut sarjoja (How I met your mother), huilailin ja latailin akkuja.


Nuuksio 2012

Minulla oli pari viikkoa aikaa tyhjentää asuntoni, myydä irtaimisto kirpputorilla. Osan tavaroista ottaisin mukaan, mutta auton koko esti kaiken mukaan ottamisen. Astiat pakattiin ja vietiin veljeni kellariin (jo toiseen kertaan).  Asunnonostaja osti minulta enimmät huonekalut, lamput (jes, ei tarvinnut irroittaa) ja pesukoneen. Niin minusta tuli samalla velaton, mikä huojentava tunne. Toisaalta surullinen, en omistaisi mitään muuta kuin autoni.



Nuuksio 2012


Kuukauden ajan olin Suomessa tapasin ystäviä, vietin aikaa rakkaiden kanssa ja hyvästelin heitä yksitellen . Niin ja marraskuun alussa Jumi tuli minua tapaamaan, olin skeptisesti ajatellut etten usko ennen kuin näen. Ja niin yksi ilta hän tuli Helsinki-Vantaalle, voi niitä ilon ja onnen kyyneleitä. Jumi tuli oikeasti minua tapaamaan ja vain minua. Ihanaa. Näissä kaukorakkauksissa tai rakkauksissa jotka ovat tapahtuneet muualla kuin Suomessa. Mielestäni siinä on sellainen ongelma ettet voi niistä kunnolla hehkuttaa, koska jos tuleekin ero tms. Niin silloin moni pääsee sanomaan: "mitäs minä sanoin".  Itse en ainakaan "uskaltanut" hehkuttaa koska pelkäsin sitä mitä jos. Muutamat ystävät kuitenkin kannustivat että olethan jo sen ikäinen että ettet ihan helpolla tee mitään mitä pitäisi myöhemmin katua.



Marraskuinen Helsinki antoi parastaan.


Ja niin sitä piti taas matkustaa lautalla Saksaan ja ajaa autolla Rüdesheimiin. Joulumarkkinoilla työskentelin reilu kolme viikkoa. Tällä kertaa olin varustautunut oikein ja kylmä ei yllättänyt (ainakaan pahasti). Kolme viikkoa meni nopeasti ja tutustuin taas muutamiin ihaniin ihmisiin. Ikävä painoi ja odotin vain joulukuun 22. päivää että pääsen kotiin oman kullan kainaloon. 



Ja taas lähdössä.


Vihdoin sekin päivä koitti kun mini starttasi. Kröhöm, ei startannut ihan ensi yrittämällä. Piti kutsua ADAC eli saksan autoliiton palvelu apuun. Minun lähtöni venyi neljällä tunnilla. Olin tehnyt ns. legendaariset, koitin edellisenä iltana että mini varmasti käynnistyy (koska oli sen kolmisen viikkoa ollut parkissa). Ja eihän se sitten silloin lähtenyt käyntiin kun olisi pitänyt. Illaksi ja yöksi luvattiin räntä/lumisadetta, päätin kuitenkin lähteä matkaan. Hei, olenhan Suomesta, osaan ajaa myös lumisateessa. Noh, parisenkymmentä kilometriä ennen kotia, tehtiin pienet piruetit minin kanssa. Vauhti oli onneksi hiljainen ja tien penger oli lumesta. Eikä luojan kiitos kukaan tullut silloin vastaan, kello oli kaksi yöllä. 

Kotona minua odotti uninen mies. Ihanaa oli tulla kotiin. Kotona minulle oli tehty oma hylly vessaan, tehty tilaa kaappeihin ja rakennettu kenkäteline. Oli just sellainen tunne että kyllä minua on täällä odotettu. Tuli hyvä mieli ja tunne että oikeassa paikassa olen. Silloin päätin tänne minä jään, halusi Jumi tai ei. Sitä ollaankin aina vitsailtu että minä en vaan tajua lähteä pois. 


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Oberreute



Oberreute kevät 2012 kuvattuna laskettelurinteeltä


Lupasin esitellä paikkoja ja nähtävyyksiä, ensimmäiseksi pitää tietenkin esitellä oma pikku kylä missä olen jo yli neljä vuotta asunut. 



Kylän keskus ja lihakauppa




Oberreuten kylään kuuluu myös Irsengund ja Langenried nimiset kylät. Asukkaita näissä kolmessa on yhteensä n. 1600 henkeä. Täällä on paljon (väkilukuun nähden) loma-asuntoja, hotelleja ja muita majoituspaikkoja, joten lomakausina väkiluku melkeen tuplaantuu. 



Huoltoasema kylän keskipisteessä


Oberreuten kylän ensimmäinen asukas on kirjattu kirkon kirjoihin vuonna 1797. Kylä kuuluu Lindaun hallinnointi piiriin. Isoimmat ja tärkeimmät kirjautumiset tehdään siellä (esim. auton katsastus ja rekisteröinti) Auton rekisterikilven alkukirjaimet ovat siksi LI-. Kylästä on noin viiden kilometrin matka Itävallan rajalle. Meiltä kotoa linnuntietä rajalle on matkaa n. kilometri. Oberreute sijaitsee 860-1041 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolelta mitattuna.



Gasthof Adler, jolla on nykyään uusi ulkoasu




Hotellit:

Gasthof Pension Adler
Hotel Hochgratblick
Landhotel Krone


Valitettavasti vuosi vuodelta kylän palvelut huononevat ja sitä myöten turisteja on vähemmän ja vähemmän. Osa toki tykkää kun paikka on pieni ja idyllinen mutta jos ei iltaisin meinaa päästä syömään niin onhan se huonoa mainosta koko paikalle.

Skimuseum ja Gästeamt, taustalla Hotelli Krone.













Ravintolat:


Adler, Krone, Zum Hirsch




Mimi's Blumentruhe








Palvelut:

Huoltoasema, lihakauppa, kyläkauppa ja Mimi's Blumentruhe & kahvila (lotto, posti, lehti yms). Lisäksi kylässä on mm. pari kauneudenhoidon ammattilaista, jalkahoitaja ja joogakeskus.


Kirkko


Kylässä on kirkko, hautausmaa, Rathaus, kotiseutumuseo, hiihtomuseo, infopiste jossa myös kirjasto, päiväkoti, koulu (1-4 luokat), urheiluhalli, ampumahalli ja paloasema.

Alueen päätoimiset tulot tulevat maataloudesta ja turismista. Alueella on myös vahva osaaminen metallitöissä, Lindenbergissä sijaitsee Liebherrin aerospace tehdas. Siellä tehdään mm. lentokoneen laskutelineitä, moni meidän kylästä työskenteleekin siellä.



Valitettavasti kampaamo ja villalankapuoti eivät enää ole toiminnassa.


Harrastusmahdollisuudet ovat erittäin hyvät

Muutamia ratsastustalleja, tenniskentät, maauimala, laskettelurinne, jalkapallokenttä (itsekseen sinne ei voi mennä pelailemaan, ihan surkeeta) ja useita vaellusreittejä (40km).


Kesäisin vaellus, lenkkeily, kävely, sauvakävely, ratsastus, uinti, tennis ja jalkapallo. 
Mahdollisuus myös liittyä urheilu-, musiikki-, kansantanssi- ja ampumisyhdistyksiin.





Talvisin vaellus (jossain paikoissa lunta on niin paljon että kävely on hankalaa), kävely, lenkkeily, lumikenkäily laskettelu, hiihto (murtomaa ja luistelu). 



Martinshöhen huippu



Mielestäni ihan paras paikka on Martinshöhen huippu (953m). Kauniina kesäiltana voit sieltä katsella auringonlaskua ja pitää vaikka pienen piknikin. Muutenkin täällä luonto on jatkuvasti läsnä, ilman näitä puhtaita metsiä, vuoria, vaellusreittejä en täällä varmastikkaan asuisi. Muistan sen hetken kun tykästyin tosissani tähän idylliseen kylään. Olin kävelemässä yhtenä talvipäivänä ja jostain se tunne tuli sisälle että tämä voisi olla seuraava paikka missä asun. Huom, ennen kuin olin tavannut Jumin.



Juhannus 2012 Martinshöhen huipulla


Kesäiltaisin on ihana kun kaukaa kuuluu lehmänkellojen kilkatus. Se tuo niin rauhoittavan tunteen ja siihen ääneen on ihana nukahtaa. Ja nämä maisemat, täytyy myöntää niihin turtuu ja välillä pitää itseään muistuttaa kuinka ihanassa paikassa asun. Täytyy sanoa että meidän kylä on ihanan pieni ja kaikki tuntee kaikki (paitsi mä). Kävelyreissulla tapaa aina jonkun jonka kanssa voi vaihtaa pari sanaa. Mä tykkään vaikka välillä tietenkin ahdistaa pienet piirit.



Nämä ihanat lehmät tulivat tarkkailemaan kuka tulee.



Ihmisistä sen verran että ovat uteliaita ja tietävät yllättävän paljon asioita muista ihmistä. Juorut liikkuu kylässä, joskus nopeammin kuin kerkeää kissaa sanoa. Ihmiset ovat pääsääntöisesti mukavia ja ottavat kontaktia mutta sydänystäviä on vaikea saada. Allgäun ominaispiirre, tutustuminen voi kestää vuosikausia. Monilla oli pitkään selvästi sellainen tunne että olen vain käymässä ja sen tähden ei tutustuttu kunnolla. Nyt vauvan syntymän myötä olen saanut erilaisia yhteydenottoja. Olen hieman yllättänyt että ne ihmiset jotka eivät olleet laisinkaan kiinnostuneita minusta tai elämästäni ovat nyt yllättäen erittäin kiinnostuneita. Ehkä taustalla on se ajatus että taitaa se pirulainen nyt jäädä tänne. Oikeasti. 



Erään talon seinämaalaus


Kylässä asuu muitakin "muukalaisia" kuin minä. Itävaltalaisia, sveitsiläisiä, filippiiniläisiä, venäläisiä, ranskalaisia, puolalaisia, slovenialaisia (nyt ainakin) ja kaikki ovat tainneet tulla rakkauden perässä tähän pikku kylään. Kuulin tarinan itävaltalaisista siskoksista (3) jotka kaikki ovat löytäneet puolisonsa täältä. Aika hauskaa ja samalla kätevää.



Rathaus



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen