5/recent-posts/slider1

Sormiruokailijan top 10

Aikaisemmin kirjoittelin sormiruokailusta että mitä se oikein on. Tähän postaukseen laitan kaikki Pimin lempiruuat. Nämä ohjeet ovat olleet ahkerassa käytössä. Näitä reseptejä voi hyödyntää eväiksi päiväkotiin tai kouluun.


Sormiruokailun aloittamiseen et tarvitse tavara arsenaalia, ellet halua. Esim. alkuun voit selvitä sylillä ja harsoliinalla. Me olemme selvinneet aika vähällä. Kaikkea turhuutta ei kannata ostaa, niitä ilmankin selviää.


  • Pitkähihainen ruokalappu, ihan ehdoton. Valitettavasti ruokalaput ovat hieman liian lyhyitä, tuotekehittelyyn terveisiä että saisivat olla pidempiä.



  • Syöttötuoli tai alkuun sylissä. Meillä oli alkuun pieni peitto tai pyyhe selän takana pitämässä tukea.

  • Lautanen tai alusta johon ruoka laitetaan nätisti esille. 

  • Juomalasi, Pimi joi pitkään Snapsilasista. Nokkamukeja tai vastaavia ei enää suositella. Tavalliset mukit/lasit ovat riittävät. Pillimukia on käytetty reissussa.

  • Lusikka ja haarukka.




Top 10

1. Maissinaksut

2. Talk murut



 3. Banaaniletut



4. Porkkana-kesäkurpitsa muffinsit




5. Puuromuffinsit



7. Puurorieska







8. Vadelmamuffinsit



9. Bataattivohvelit




10. Kanapötköt






Yhtenä päivänä tein monta erilaista ruokaa ja niitä pakastin. Pakkasesta niitä oli niin kätevä ottaa mukaan vaikka eväiksi.





Vinkit aloittelevalle sormiruokailijalle

  • Banaanin saa kätevästi painettua kolmeen osaan, pysyy paremmin kädessä.



  • Jotkut hedelmät on parempi antaa käteen kuorineen, esim. appelsiini, avocado. Vauvat osaavat niistä napata vain sen hedelmän (paitsi Pimi joka veti sitruunankuoret ja punaherukan rannut).

P.s. Ohjeet on napattu Simppeli sormiruokakeittiön FB-sivuilta, joita olen hieman muuttanut Pimin makuun sopiviksi. mamarjut nimellä varustetut ovat simppeli sormiruokakeittiön Marjutin tekemät ohjeet. 



Meitä voit seurata
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Saksa vs. Suomi: Leikkitreffit

Leikkitreffit olivat pelastus varsinkin silloin alkuaikoina kun tuli oltua koko päivä vauvan kanssa kotona. Sai kivasti päivään pientä toimintaa ja mikä parasta tapasi muita äitejä ja sai vaihtaa kuulumisia. Tai no välillä se tuntui siltä että toiset osaavat homman paremmin kuin itse. Ehkä sitä samaa saattoi toinen tuntea kun kertoi omista kokemuksistaan.

Edit: Leikkitreffit tulee englanninkielen sanasta playdate. Sitä nyt on käytetty yleisesti kun on puhuttu että tavataan äitien kesken lapset mukana. Yhdellä tutulla isällä meinas mennä ajatukset varmaan hieman erisuuntaan mitä ajattelin kun ehdotin playdeittejä. Ihmettelin että mitä hän kakisteli, uskon että hän taisi ymmärtää vain sanat: PLAYMATE. 


Tähän lisää vielä että nämä leikkimieliset Saksa vs. Suomi-osiot ovat tosiaan omia kokemuksiani Saksasta tai lähialueelta. Näitä ei tietenkään voi yleistää vaikka niin annan ymmärtää.



Leikkiteffit Lumin kanssa.




Ajattelin kertoa hieman kuinka erilaiset ovat leikkitreffit saksalaisten ja suomalaisten kesken. Tätä ollaan muutaman muun suomalaisen kanssa naureskeltu että tosiaan näin se vain menee. En tiedä onko se sitä hengenheimolaisuutta mitä tuntee suomalaisen kanssa. Jota ei tunne saksalaisen tai muun maalaisen kanssa. 


Vai onko tässä taustalla oikeasti kulttuuriero? 

En tiedä? 


Olisi hauska kuulla muiden kokemuksia muista maista.



Leikkitreffit saksalaiseen tyyliin


  • Tarjolla yleensä vain vettä/teetä/kahvia.
  • Vastaavasti jos he tulevat vierailulle niin he eivät varmasti ota mitään muuta kuin vettä.
  • Leikkitreffit kestävät maksimissaan kaksi tuntia, sitten pitää jo poistua koska ruokailu/päiväunet/joku muu tulee vierailulle.
  • Meidän poika lämpeää vasta siinä vaiheessa.
  • En ehkä itse osaa olla rennosti, tai no muutaman kaverin kanssa kyllä.


Leikkitreffit suomalaiseen tyyliin


  • Tarjolla on lounas/päiväkahvit/teet/kahvipullaa, parhaassa tapauksessa nämä kaikki.
  • Emäntä tarjoaa ja kyselee mitä vieras haluaa.
  • Vastaavasti vieras uskaltaa sanoa jos haluaa jotain muuta/lisää.
  • Vieras kysyy voiko tuoda jotain mukanaan ja emäntä sanoo jos jotain tarvitsee tuoda.
  • Leikkitreffit kestää yleensä aina reilusti yli kaksi tuntia.
  • Meidän poika on tyytyväinen kun saa leikkiä, eikä halua lähteä enää kotiin. 
  • Äitikin on tyytyväinen kun saa olla rennosti.


Kuulostaako tutulta?


Toisaalta saksalaisten kanssa leikkitreffeillä oleminen on siinä mielessä rentoa että ei tarvitse miettiä tai stressata mitä tarjoaa.

Mutta kun suomalainen minussa haluaisi aina tarjota jotain. Tuntuu niin orvolta jos vieras haluaa vain vettä tai parhaassa tapauksessa kahvia. Siinäkin todetaan että ettei vain ole vaivaa. No ei ole, itse tykkään kovati passata muita, ammattivika tai ihan vain luonnevika.

Viime aikana leikkitreffejä on ollut tosi vähän. Toki koko syksy meni päiväkotiin tutustumisessa. Energia ja aika meni siihen. Ei me oltaisi mitenkään jaksettu juosta kylillä joka viikko. 

Muutamat leikkitreffikaverit ovat "hävinneet" maisemista. Eivät enää vastaa viesteihin ja olen ottanut sen niin että ei ne taida enää haluta treffata. En halua olla aina se joka kyselee ja ahdistelee että koska, koska treffataan. Niin ja yksi perhe on muuttanut Portugaliin, niin kuin enteilin että he eivät kauaa tässä kylässä pysy.

Nyt vain toivon että Pimin päiväkotiryhmästä löytyisi Pimille joku kiva kaveri jonka kanssa voisi treffata iltapäivisin. Toistaiseksi on ollut hiljaista. No en ole itsekään ollut kovin aktiivinen.


Millaisia leikkitreffejä teillä on ollut?


P.s. Eilen saatiin ensimmäinen synttärikutsu päiväkotikaverilta. JEE!


Edit: Toisaalta on ihan jees että ei ole joka päivälle hirveästi ohjelmaa, ruuhkavuodet ei tunnut niin pahalta.




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen




Kotiäidin salaiset toimet

Minä olen ollut syksystä lähtien onnellisessa asemassa. Olen saanut olla kotona ja poika on ollut päiväkodissa. Se alku ei ollut kuitenkaan ihan helppo. Marraskuun lopusta lähtien alkoi arki vihdoin rullaamaan ja Pimi on ollut päiväkodissa maanantaista torstaihin kello 8-12.






Tämän päiväkodin aloituksen hankaluuden vuoksi päätettiin Jumin kanssa että en aloitakaan töitä vielä vuoden vaihteessa. Vaan saan olla hoitovapaalla siihen asti kunnes Pimi täyttää sen kolme vuotta. Tuntuu että ratkaisu on ollut juuri oikea. 

Aivan laakereillani en ole kuitenkaan pystynyt olemaan ja sen tuotoksia tulette näkemään piakkoin uuden blogin muodossa.


Haluan kuitenkin hieman kertoa mitä se "kotiäiti" tekee kotona silloin kun lapsi tai mies ei ole kotona. Aika tylsältä tämä minun päivä kuulostaa, mutta tykkään että tässä on vaihtelua sopivasti. 


Loman ja sairastelujen jälkeen tykkään että kun on tarkat rutiinit koska muuten minä ihan laiskistun enkä saa mitään aikaiseksi. Tykkään siitä että minun herätä aikaisin aamulla ja viedä Pimi päiväkotiin ja sen jälkeen saan tehdä mitä haluan. Viime aikoina olen keskittynyt uuden blogin tekemiseen, ja voi luoja se onkin vienyt aikaa. 

Mutta minkäs teet, olen niin innoissani joten mikään ei nyt haittaa.

Olin suunnitellut että sitten kun olen kotona niin teen suursiivouksia ja saan kaikki rästihommat tehtyä. Heh heh. Suunnitelma oli niin hyvä, toteutus vain ei. 

Olen koittanut kuitenkin yhtenä päivänä viikossa siivota rauhassa edes sen pari tuntia. Tässä tilanteessa vain siivoaminen tuntuu turhalta kun sekunnin päästä tilanne näyttää samalta kuin lähtötilanne. 





Päivän kulku


Klo 5.55

Jumin herätyskello soi, minä en välttämättä edes kuule sitä eikä Jumikaan nouse heti ylös. Yleensä klo 6.10 Jumi nousee ja samalla minäkin herään ja nousen.

Minä menen heti laittamaan puurokattilan liedelle ja valmistelen Pimin eväitä päiväkotiin (ellei Jumi ole jo sitä tehnyt). Jumin kanssa pörrätään toinen kylppärissä ja toinen keittiössä, ettei vain kumpikaan ole toisen tiellä. Jumin pitää päästä nopeasti liikenteeseen, talvisin hän laittaa takkaan tulen.

Klo 6.20 

Jumi lähtee töihin.

Minä koitan tässä vaiheessa pukeutua ja hoitaa kasvon pesut yms. 

Klo 6.40

Huomaan että aika tasan tähän aikaan ihan sama mihin kellon lyömään olen herännyt niin aloitan puuron syömisen. Pimi nukkuu vielä. Minä koitan samalla meikata ja kuuntelen radio novaa.

Klo 6.50

Aloitan Pimin herättelyn, joskus tämä vaatii enemmän aikaa ja joskus hän herää nopeasti. Valot päälle, ovet auki ja huutelen että nyt pitäisi herätä. Saan usein vielä hetken "omaa" aikaa.

Klo 7.10

Käyn hakemassa Pimin syliin jos ei ole herännyt itsestään tähän mennessä. Pimin aamupuuron syönti ei ole viime aikoina ollut mieleen. Viime aikoina on syöminen ollut hieman haastavaa.

Klo 7.45

Aletaan pukemaan vaatteita, näin talviaikaan tämä on kamalan haastavaa. Itkuilta ja huudoilta ei olla vältytty, miten voikin joku pistää hanttiin niin kovasti.

Klo 7.55

Istutaan yleensä autossa ja matkalla päiväkotiin.

Klo 8.05

Vien Pimin päiväkotiin, nykyään onneksi jää jo mielellään eikä meinaa välttämättä muistaa sanoa edes moikka.

Klo 8.30

Silloin viimeistään olen kotona ja ehkäpä jo toimistossa tekemässä töitä. Tai sitten käyn kaupassa ja olen jo klo 9 takaisin kotona. Joskus valmistelen heti lounasruuan joten viimeistään klo 9 olen tekemässä töitä. Viime aikoina olen tehnyt töitä toisen blogin eteen ja toivon että piakkoin voisin sen avata.

Klo 10

Pidän pienen tauon, syön rahkaa ja omenaa. Tähän mennessä olen yleensä saanut kirjoittettua yhden blogipostauksen tai muokattua kuvia tai jotain muuta sellaista. Tai sitten en. ;) Joskus luukutan musiikkia (Madonnaa) aika lujalla ja saatan jopa hieman tanssahdella. Tai sitten katson telkkarista jotain -ei mitään järkevää.

Klo 11.30

Kun haen Pimin päiväkodista kävellen minun pitää lähteä kotoa viimeistään klo 11.45, koska muuten tulee hoppu. Onneksi hakeminen ei ole minuutin päälle. Minusta on niin ihana hakea Pimi kävellen, saan itse samalla raitista ilmaa ja hieman kuntoilua samalla. Katkaisee  päivän mukavasti ahkeran kirjoittelun.

Meiltä päiväkotiin ei ole matkaa kuin 1,5 km, joten joskus kävellään kotiin pidemmän kaavan mukaan. Viime syksynä hain Pimin pari kertaa pyörällä ja olipa kiva ajella ympäri kylää. Meillä on hieno uusi pyörätie jota pitkin on kiva suhailla.

Klo 13

Ollaan takaisin sisällä, ruoka on toivottavasti valmiina koska molemmilla on kiljuva nälkä. Paitsi viime aikoina lounaan syönti ei ole Pimiä kiinnostanut. Ruuan jälkeen mennään yleensä sohvalle katsomaan traktori-videoita. Pieni lepohetki ja sitten jaksaa taas leikkiä.

Klo 15.30 

Jumi tulee kotiin ja me yleensä juodaan teetä ja syödään välipalaa kaikki yhdessä.

Pimi ja Jumi saattavat mennä kellariin töihin tai leikkivät yhdessä. Tässä vaiheessa kerkeän hieman järjestelemään kotia tai kokkailla ruokaa. Tai kerkeän tehdä jotain muita hommia. Tai sitten minä olen Pimin kanssa jos Jumi on lähtenyt jonnekkin muualle töihin.

Klo 18 

Syödään yhdessä ruokaa ja klo 18.50 tulee telkkarista Nukkumatti joka pitää totta kai katsoa. 

Viimeistään klo 20

Suunnilleen vuoropäivisin laitamme Pimin nukkumaan, niin saa toinen hengähtää. Tällä hetkellä "nukuttaminen" on hieman haasteellista (ainahan se on ollut), toinen nukahtaa sitten huoneessa olevaan sänkyyn. Joten yhteinen aika on hieman "kortilla".


Hyvää yötä ja seuraavana päivänä taas uudelleen.


P.s. Perjantaisin olen nauttinut kun saadaan molemmat nukkua pitkään ja joskus Pimi onkin nukkunut todella myöhään. On tainnut pikkuisella olla univelkaa.



Onko sinulla jotain "salaisia" juttuja mitä teet vain kun olet yksin kotona?





Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen






Millaista se on kun tulee paljon lunta

Mä kirjoittelin tästä asiasta jo pitkän pätkän tonne instagramin puolelle mutta tuntu että tämä aihe on sattuneesta syystä pyörinyt koko viikon mielessä. Ja että mulla on tästä vielä muutama sana sanottavaa.




Vuorilla lunta voi tulla puoli metriä tai metri lunta yhdessä yössä. Aamulla kun heräät niin Kas, en pääsekkään liikkumaan pikku minilläni. Täällä monella onkin neliveto eikä suotta. Se on ollut tarpeen monta kertaa.

Nyt kun itse en käy töissä, luojan kiitos. Minun ei tarvitse herätä reilusti ennen kukonlaulua vain todetakseni että aura-auto ei ole vielä käynyt. Voin kertoa että muutamana aamuna minillä ajaessa teki tiukkaa että pääsin lumimassassa eteenpäin. Onneksi on ajokokemusta monen kymmenen vuoden takaa ja tosiaan onhan meillä suomalaisilla se tuntuma siihen lumeen eri lailla. 

Autokouluissakin käydään erikseen liukkaanajon kurssi, joka on aika extreme. Siinä oppii hieman tuntemaan että miten se auto käyttäytyy. En tiedä muista kuskeista mutta ainakin minä testailen aina talvisin että miten auto käyttäytyy jos nyt kaasutan hieman voimakkaammin tai jarrutan nopeasti. Muistelisin että näin autokoulun opekin käski tekemään(?).

Autokoulun opeista sen verran että liukkaanajon koulutusta ei ole edes Saksassa (tai ainakin näin siippa väitti), joten miettikää Italiaa tai jotain muuta etelänmaata. Miten he osaisivatkaan ajaa (kesärenkailla) lumimyrskyssä tms. jos sellaista ei ole edes opetettu? Ja se että lunta tulee ehkä kerran viidessä vuodessa.


Me suomalaiset olemme rallikansaa eikä suotta.


Minä olen ollut sitä koulukuntaa että "mitä sitten jos nyt vähän sataa lunta?" "Kyllä meillä Suomessa" ja niin edelleen. Kuulostaako tutulta?






Meillä Alpeilla 850 metrissä (joka nyt ei ole vielä edes korkealla) olen kuitenkin näiden seitsemän vuoden aikana nähnyt kaikenlaista. Kaikkea sellaista mitä en Suomessa ole nähnyt tai kokenut.


  • Lunta voi tulla se puoli metriä ja se on ihan normaalia. Siis yhden yön aikana.

  • Kerran tapahtui lyhyessä ajassa joku omituinen sääilmiö ja tien pinta muuttui hetkessä peilikirkkaaksi ja sairaan liukkaaksi. Autot ja linja-autot eivät päässeet mäkiä ylös.

  • Ekana talvena kun olin hakenut minin kotiin niin lunta oli tullut niin paljon etten enää tiennyt missä oli tie. Tuuli tai myrsky oli tehnyt lumivalleja, joiden läpi piti yrittää ajaa.

  • Saksassa on käytössä kitkarenkaat, talvirenkailla ei saa ajaa. Okei myönnetään Suomessa ajaa moni muukin kitkoilla, eikä silti törttöile liikenteessä.

  • Lunta on tullut niin paljon että lumi painaa puissa niin paljon että ne kaatuvat ja katkeavat esim tielle tai junaradoille.

  • Minillä suhasin suurta rakkautta kohti yöllä ja tein pienet piruetin minin kanssa. Onni oli matkassa ettei vastaan tullut ketään. Lumivallit auttoivat pysymään tiellä.





Vuorilla ollaan totuttu suuriin lumimääriin mutta kaupungeissa ei. Esim. Lindau oli tällä viikolla ollut aivan sekaisin, he eivät olleet varautuneet että lunta tuli niin paljon. He eivät oikeen tienneet mihin sen lumen laittaisi vaikka onkin pieni kaupunki niin pulassa olivat. Siellä ei yleensä sada noin paljoa lunta. Koulukin oli suljettuna pari päivää, mutta olivat kait jo loppuviikosta takaisin koulunpenkillä.


Nämä ovat niitä asioita mitä me suomalaiset yleensä naureskellaan kun ulkomailla tulee "vähän" lunta. Pitäisi muistaa suhteuttaa siihen että maa jossa ei lunta tule kuin kerran viidessä voi saada todellisen kaaoksen aikaan.


Vaikkakin viime vuosina olen kuunnellut radiosta ja lukenut lehdestä että kyllä se lumikaaos tulee Suomessakin vaikka tulee vain 20 senttiä lunta.


Tällä viikolla minä tajusin että hitto kun lunta on tullut aivan järkyttävä määrä. Ja kuinka vaarallista se voi olla. Ja entäs jos sähköt menee poikki? Instagramin seuraajat tietääkin eilisestä episodista. Luojan kiitos olikin vain sulake mennyt. Minä jo kätevänä emäntänä pistin ruuan tulille takassa.


Ajelin tänään hyvällä mielellä Itävallan puolelle Suomikouluun, päätin kuitenkin ajaa vuorelta alas todella mutkaista ja jyrkkää tietä. Huomasin että useita puita oli kaatunut tielle, niitä oli metsurit käyneet jo sahaamassa ja vaara tuntui olevan ohi. 

Mietiskelin että toisaalta tämä mutkainen tie oli nyt paljon turvallisempi. Koska normaalisti ei ole aitoja ja nyt "turvana" on lumivallit.


Kotiin päin ajellessa lunta alkoi taas sataa vaikka luulin ettei tänään enää sataisi. Mäkeä ylöspäin ajaessa tuli yht'äkkiä äkkipysähdys. Siinä kohtaa jossa olin aikasemmin nähnyt monta puuta kaatunenaa oli taas muutama puu kaatunut tielle. 






Otin pikaisen kuvan ja siinä samassa tajusin kuinka vaarallista oli ottaa kuva siinä niiden monta kymmen metristen puiden vieressä. Tottakai minun piti peruuttaa jonkin matkaa takaisin päin hieman mutkaista tietä. 


Soitin pikaisesti Jumille ja kysyin ohjeita, pitääkö soittaa jonnekkin. Hän meinasi että kyllä ne itävaltalaiset hoitaa sen homman.


Joten meidän kotimatka venyi puolella tunnilla koska meidän piti kiertää Oberstaufenin kautta. Se tässä reissussa oli kuitenkin se pienin pulma, pääasia että päästin turvallisesti kotiin. 


Eikä se Jumi ole turhaan antanut meidän käyttää hänen nelivetoaan. Vaikka kyllä minä olisin minilläkin selvinnyt. ;)



Muistakaa ajaa tilanteen vaatimalla tavalla.


Viime vuonna kirjoittelin lumikaaoksesta.




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen


5 majoituspaikkaa Allgäussa

Joku aina välillä kyselee mahdollisia majoitusmahdollisuuksia Allgäussa joten keräsin tähän postaukseen viisi erilaista majoituspaikkaa. Nämä ovat nimenomaan West-Allgäun eli Länsi-Allgäun alueelta.



Säntis


Allgäu on osaksi alpeilla ja varsinkin meidän kylä on 850 metrin korkeudella ja näkymät ovat aika ihanat. Toki tähän postaukseen laitoin muutaman yöpaikan muualta kuin meidän kylästä. 



1. Luksusmajoitus max. 8 henkilölle

Sanoisin että tämä majoitus on suht hintava mutta isolla porukalla hinta ei tule niin pahaksi. Ja voin vannoa että majoitupaikka on sen arvoinen. Talossa on kolme isoa makuuhuonetta tuplavuoteella ja yhteen niistä huoneista saa lisäksi kaksi lisävuodetta. 

Hyvin varusteltu iso keittiö ruokapöytineen. Talvipuutarha jossa talvella lämmittää takka ja kesällä saa ovet auki terassille jossa voi vaikka grillata. Iso olohuone jossa televisio, dvd-soitin ja stereot. Keskikerroksesta löytyy myös kylpyhuone jossa suihku, kylpyamme ja vessa.

Talossa on myös saunaosasto, jossa on poreamme. Saunassa on mahdollisuus normaaliin saunaan ja höyrysaunaan. Kellarissa on pyykinpesukone, kuivausrumpu, silitysrauta ja -lauta.

Erikoista: Vauvat ja pienet lapset on hyvin huomioitu. Vaikkakin sivustolla lukee että talo ei ole lapsille tarkoitettu. Siellä on rappusia ja poreamme (saunaosaston oven saa lukkoon) joiden takia paikkaa ei suositella lapsiperheille.

Hinta: alk. 220é/yö

Linkki tähän luksusmajoitukseen löytyy täältä.



2. Loma-asunto 2-4 henkilölle



Loma-asunto josta on mielettömät maisemat vuorille. Kesäaamuisin parasta on nauttia aamupala ulkona terassilla. Talon isäntä asuu yläkerrassa mutta ei häiritse asukkaita. 

Huoneistossa on makuuhuone, kylpyhuone/vessa, olohuone ja keittiö. Mielestäni asunto on tyylikkäästi ja hyvällä maulla sisustettu. Keittiöstä löytyy myös kaikki tarvittavat välineet.

Erikoista: Talon isäntä on myös mehiläisfarmari joten täältä on mahdollista ostaa "luomuhunajaa" kotiin viemisiksi.

Hinta: alk. 70 é/yö

Linkki tähän majoituspaikkaan löytyy täältä.


3. Maatilamajoitus 2-4 hengelle

Tämä majoituspaikka on aivan Itävallan rajalla Saksan puolella tietenkin. Maisemat Vorarlbergin suuntaan ovat ihan mielettömät. Itävallan alpit ovat mahtavat varsinkin jos niissä on lumipeite. 

Loma-asunnossa on 56 neliötä, kaksi makuuhuonetta, tupakeittiö, wc/suihku ja tv.

Isäntäperheellä on lehmiä ja hevonen. Pihalla on uima-allas ja grillipaikka. Lapset on täälläkin huomioitu erikoisen hyvin, paikasta löytyy pienille lapsille traktorit ja bobby car peräkärryineen ja isoimmille pingispöytä ja trampoliini.


Erikoista: Perheen emännällä on talossa kampaamo, joten hiuksetkin saa samalla kuntoon, kunhan muistaa varata ajan ajoissa.

Hinta: alk. 76 é/yö


Linkki tähän majoituspaikkaan löytyy täältä.


4. Vaellusmökki vuoren huipulla

Tämä ihana vaellusmökki/ravintola/majoituspaikka on Hochgrat vuoren 1634 metrin korkeudessa. Paikassa on majoituspaikat 60 yöpyjälle, aamuisin on mahdollista saada kevyt aamupala. 

Turhaa on varmaan sanoa, että vuoren huipulta on mielettömät maisemat. Vuoren toiselta puolelta näkyy alpit paremmin ja toiseen suuntaan näkyy mm. Bodenjärvi. 

Parasta onkin yöpyä paikassa silloin kun on täysikuu tai olla paikalla silloin kun aurinko laskee. Illalla onkin parasta pelailla seurueen (tai jopa tuntemattomien) kanssa ja sitten kömpiä täydellä vatsalla sänkyyn nukkumaan.

Huomioi että huoneet ovat isoja ja niissä monen sänkypaikan laverit.

Erikoista: Paikalle ei tietenkään pääse muuten kuin kävellen, juosten (fillarilla tai talvella suksilla) tai gondolihissillä silloin kun hissi on auki.   

Hinta: max 28 é/yö


Linkki tähän majoituspaikkaan löytyy täältä.


Hochgratilta katsottuna



5. Suloinen majoituspaikka laskettelurinteessä

Tämä suloinen majoituspaikka sijaitsee suoraan laskettelurinteessä 1260 metrin korkeudessa. Paikka on auki läpi vuoden ja siellä on mahdollisuus puolihoitoon. Ravintolan terassi on kesäiltoina ihana paikka. Lapset on huomioitu paikassa erityisen hyvin. Pihalla on kunnon leikkipaikka sekä pieneläimiä kuten kaneja, possuja ja kanoja, eikä unohdeta lehmiä ja hevosia.

Majoituspaikassa on paikat 66 henkilölle, huoneita on erikokoisia. Neljän, kuuden tai kahdeksan hengen huoneissa on kerrossängyt. 

Kesäiltoina terassilla grillataan ja paikkaa voi vuokrata vaikka häihin tai muihin juhliin.


Erikoista: Autolla pääsee kesällä perille asti, talvella auto pitää jättää Imbergbahnin parkkipaikalle, tavarat haetaan sieltä (lisämaksusta).

Hinta: 41 é/yö/hlö/puolihoito


Linkki tähän majoituspaikkaan löytyy täältä.


Ei muuta kuin tervetuloa Allgäuhin!!



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen


Mies jolle ei koskaan tapahtunut mitään, ei ole isäni.

Minun isä täyttää tänään 70-vuotta ja viime kesänä me tehtiin Helsinki-kierros. Isä esitteli minulle paikkoja joissa hän oli lapsuutensa viettänyt. Kirjoittelinkin asiasta aikaisemmin: mitä sinä tiedät vanhempiesi elämästä ennen sinua?



Mellstenin ranta


Kokosin tähän kirjoitukseen pääpiirteittäin mitä isälle on tapahtunut näinä vuosina. Koitan myös hahmottaa miten minun isoisä ja isoäiti tapasivat? Tai että missä he ovat syntyneet ja ketä heidän vanhemmat oli. Se onkin vähän vaikeampi juttu kun oikein kukaan ole enää elossa. 


Olisi ollut kiva tietää enemmän isoisästäni Topista, mutta hänestä on kovin vähän tietoa. Topi oli syntyperäinen espoolainen ja hän oli syntynyt torpparin pojaksi Järvenperän kartanon maille.


Isoisä Topi



Se tiedetään että hänellä oli siskot nimeltä Lempi ja Sylvi. Lempi ja Viljo Lehtinen, he asuivat Kalliossa(?) ja heillä oli ratavartijan mökki Selkissä. Heillä poika Lauri ja tytär Irja. Sylvi ja Eino Siren asuivat Munkkivuoressa, heillä ei ollut lapsia.



Palomiehet Kallion Paloasemalla



Anni eli isoäitini on Aunuksesta kotoisin ja omalta sukunimeltään Laknina. Hänellä oli sisko nimeltä Maikki, jonka minäkin näin 80-luvulla useaan otteeseen. Hän toi meille aina tuliaisia suklaata, samovarin, maatuskan, leluja ym. Hän itki joka kerta kun näki meidät, ehkä hän itki sitä kun muistutettiin häntä siskostaan tai sitten sitä kun hän ei ollut muuttanut siskonsa mukana Suomeen. 

Hänen elämä olisi saattanut olla hieman parempaa täällä Suomessa kuin Venäjällä. Maikilla oli mies Paavo ja heillä oli poika Sergei sekä tytär nimeltään Danja. Danjalla on kaksi tyttöä Iira ja Anni, joista molemmat olen muistaakseni tavannut. Vladimir Nikolai Laknina eli Vova ja hänellä vaimo Valja ja heillä tytär Olga ja hänellä on yksi lapsi.



Ainut kuva isoäidistäni (vas) Maunulan parvekkeella.



Itsehän en ole koskaan biologista isoäitiäni tavannut hänestä olisikin ollut kiva tietää enemmän, mutta valitettavasti ei ole enää ketään keneltä kysyä. Isänikin on ollut niin nuori kun hän menehtyi joten hän muistaa vain muutamia asioita.


Isän tarina alkaa näin:

Isä-Topi ja Äiti-Anni tapasivat sota-aikana Aunuksessa. Tarinassa on aukkoja ja ei oikein tiedetä miten Anni on saapunut Suomeen. Onko Topi tuonut Annin salaa Suomeen jokea pitkin? Topi toimi sota-aikana huoltohommissa. Anni on luultavasti toiminut keittiöhommissa ainakin jossain vaiheessa.



Isoisä Topi (vas) ja hymyn perusteella voisin väittää että sota on ohi.


Heille syntyi ensin Tytär Mirkku vuonna 1945 lokakuussa, toinen tytär Irma syntyi syksyllä 1947. Isäni syntyi tammikuun 5. Päivä vuonna 1949. Pikkuveli Olli syntyi viattomien lasten päivänä vuonna 1954. Joten neljä lasta kymmenen vuoden sisään.


Kallio


Kallio


Perhe Niemi asui aluksi Kalliossa Wallininkujalla josta muuttivat Merimiehenkadulle Punavuoreen Isän ollessa 1-vuotias.Topi toimi siellä talonmiehenä ja luultavasti jo silloin palomiehenä Kallion paloasemalla (vuoteen 1964 asti).


Punavuori 

Isälle sattui 4-vuotiaana onnettomuus Mikael Agricolan kirkon muurilla. Isä tippui reilu neljä metriä suoraan asfalttiin. Anni laittoi pään ympärille villapaitansa ja ambulanssina toimi valkoinen PV Volvo. Ambulanssi kuljetti Kirralle eli Kirurgiselle, lopputuloksena pää halki ja 12 tikkiä. Sairaalassa hän vietti jonkin aikaa jonka aikana perhe oli muuttanut Maunulaan.



Tuolta mä tipuin.


Maunula

Maunulassa asuminen oli parasta aikaa vaikka tänä aikana kuoli äiti. Isä ja Anni joutuivat molemmat viettämään aikaa Kivelän Sairaalassa. Isä oli neurologisella osastolla puolisen vuotta, jona aikana kukaan perheenjäsen ei käynyt häntä katsomassa. Samaan aikaan myös Anni oli syövän takia sisällä samaisessa sairaalassa, jonne hän sitten menehtyi vuonna 1960. 


Isoäidin hautajaiset vuonna 1960


Parasta silloin 50-luvulla oli kuitenkin harrastaa urheilua, mm. hiihtoa, juoksua, mäkihyppyä. Siihen aikaan Juhani ja Kari Ormo voittivat AINA mäkihypyssä eikä kenelläkkään muulla ollut mahdollisuuksia. Talvisin Maunulan mäkihyppypaikalla vietettiin jokainen mahdollinen vapaa-aika. 


Maunulan hyppyrimäki pikkuveli Ollin kanssa.


 Hyndältä katsottuna maisema näyttää nykyään tältä.


Maunulasta on kerrottava vielä pari juttua. Isäni oli Maunulan päiväkodissa ja siihen viereen alettiin kaivaa kuoppaa. Päiväkodin lapset olivat kaikki ihan varmoja että siihen tulee maauimala. Pettymys oli suuri kun kyseessä olikin vain "ankkalampi" jonne ei todellakaan saanut mennä uimaan. Tiedä sitten kävikö siellä joku joskus uimassa salaa?



Ankkalampi

Maunulan kuuluisasta saunabaarista olen minäkin saanut kuulla tarinoita pitkin nuoruuttani. Kesällä käytiin katsomassa paikka, nykyään paikassa ei ole enää saunomismahdollisuutta. Mutta silloin 50-luvulla se on ollut tärkeä keskus Maunulan asukkaille.

Syyskuun 30. päivä 1957 oli Jean Sibeliuksen hautajaiset ja isä oli isänsä kanssa katsomassa hautajaiskulkuetta tuusulantien varressa. Ihmiset olivat muodostaneet kunniakujan Helsingin keskustasta Ainolaan saakka.


10-vuotiaana Isä joutui Sofianlehtoon (vastaanottokoti) pikkuveljensä kanssa, koska Topilla oli vuorotyö ja Anni oli sairaalassa. Annin kuoleman jälkeen Topi tapasikin nopeasti uuden naisystävän Svean (ja viisi lasta) jonka kanssa he muuttivat Pakilaan koko porukan kanssa.



Sofianlehto



Pakila


Talo Pakilassa


Niinä vuosina urheilu kuului isäni joka päiväiseen elämään. Harrastuksiin kuului juoksu, hiihto, jalkapallo, nämä vain mainitakseni. Pirkkolan urheilupuistossa ja keskuspuistossa oli mielettömät lenkkimaastot. Isä kävi peruskoulun loppuun ja aloitti autonasentajan opinnot Vallilan ammattikoulussa.



Keskuspuiston metsät



Viherlaakso

Vuonna 1968 Isä tapasi Äitini ja he menivät naimisiin kesällä 1969, ja he muuttivat yhteen äitini asuntoon Espoon Viherlaaksoon. Vuonna 1974 syntyi poika ja minä synnyin 1976 kesäkuussa. 



Kummitäti ja minä




Kivenlahti

Kivenlahteen me muutettiin kesällä 1976 ja Äiti hoiti lapsia kotona ja Isä kävi autokorjaamossa töissä Helsingissä. Pikkuveli Ollin innoittamana Isä aloitti rumpujen soiton.



Isän siskon hautajaiset alkuvuonna 1978




Vuosi 1977 loppui traagisesti kun 32-vuotias Mirkku-sisko löytyi kuolleena kotoa. Hän oli kuollut verenhukkaan joka johtui siitä että hän oli synnytänyt kotonaan vauvan. Aluksi asiaa ei tiedetty, vaan pieni paketti/käärö löytyi muutama päivä myöhemmin sateenvarjotelineestä. Hän oli piilottanut hänet ja ilmeisesti tarkoitus oli myöhemmin päästä paketista eroon. Niin traagista. Kukaan ei ollut tiennyt että hän oli raskaana, kukaan ei voinut auttaa. Ei kumpaakaan.



Muistoissamme



Siikajärvi

Vuonna 1980 me muutettiin omakotitaloon Siikajärvelle. Vanhempani ostivat äitini vanhemmilta heidän talon jonka olivat itse rakentaneet 60-luvulla. Talon kellarissa isä pyöritti autokorjaamoa 10 vuotta. Äiti hoiti meitä lapsia kotona vuoteen 1984 asti. 



Siikajärven kotitalo


Urheilu oli vahvasti mukana mm. hiihto, pyöräily, surffaaminen. Niiden perässä mentiin välillä ympäri Suomea. Urheilua ei vain saa pois miehestä. Lisäksi harrastuksena oli rumpujen soitto ja laulaminen bändeissä.



Kilpapyöräily näytti tältä 90-luvulla.

Laulava rumpali


Omakotitalon remontoiminen oli pakollista mutta mieluisaa puuhaa. Joka vuosi oli joku osio talosta remontissa. Alla olevassa kuvassa on rakenteilla uusi sauna. Tästä voisinkin kertoa hauskan jutun: Ajatelkaa sauna jossa ei ole mitään ei edes lauteita, eikä kiuasta. Isäni on hukannut piikkimeisselin, eikä löydä sitä mistään. Ainoa asia minkä hän tietää on se että se oli varmasti hänellä siellä ollessa. Veljeni etsi myös kuumeisesti eikä löytänyt. Minäkin pääsin neiti Etsivän tehtäviin ja löysin kuin löysinkin piikkimeisselin. Se oli kätevästi työnnetty piipun luukun väliin, siellä se nökötti.



Remontti-Reiska



Vuonna 1992 menehtyi Isä-Topi sydänkohtaukseen lomamatkallaan Kyproksella ja hänet lennätettiin takaisin Suomeen. Hautajaiset olivat Malmilla, vaikka hän asui viimeiseksi Porvoossa. 

Kaikin puolin me minä ja veljeni saatiin viettää mukava lapsuus ja nuoruus Siikajärvellä. Meillä oli iso piha, metsä (josta saatiin mustikat tuoreena), uima-allas ja sauna. Mitä muuta sitä voikaan toivoa. Nuoruusvuosina toki kirosin sitä kun asuimme niin kaukana kaikesta ja en päässyt harrastamaan niitä harrastuksia mitä olisin halunnut. Nykyään sitä ajattelee että ei se nyt niin kaukana sivistyksestä ollut (30km Helsingin keskustasta).



Isä on ollu kova urheilemaan niin kuin jo varmaan huomasitte näistä teksteistä. Intohimona on ollut vuorotellen hiihto, pyöräily, surffaus, juoksu, jalkapallo. Hiihtämisen innokuudesta voisi kertoa sen että kun Isä kuuli että Paloheinässä on vielä lunta jäljellä hän päätti lähteä sinne vielä hiihtämään. Tämän tempauksen vuoksi hän pääsi kymmenen uutisten loppukevennykseen maininnalla joku hullu vielä hiihtää vaikkei lunta ole nimeksikään.



Asentajia kahdessa polvessa


90-luvun alun hassutuksista voisin vielä mainita sen että Isä teki päivätyön autonasentajana Metro-Autossa, viikonloppuisin keikkaili ahkerasti bändinsä kanssa ja tottakai harrasti urheilua. Saattoi olla että Isä oli välillä "vähän" väsynyt. Tavarat löytyivät mistä milloinkin esim maito astiakaapista ja sokeri jääkaapista. Yhtenä aamuna Äiti kysyi että "Oletko hyvin kerennyt töihin kun niin myöhään olet aina lähtenyt"? Väsynyt ja poissaoleva vastaus kuului että "Ihan hyvää kahvia".

Näitä hassuja juttuja voisin kertoa kuinka monia, mutta jätetään vaikka toiseen kertaan. Terveisin tytär joka on unohdettu hakea koulusta (huom tämä aikaa ennen kännyköitä) monta kertaa.


Havukoski

Vuonna 1996 Isä ja Äiti erosivat ja Isä muutti Vantaan Havukoskelle, jossa asuu vieläkin. Harrastuksiin kuuluu edelleen pyöräily ja rumpujen soitto. Vuosi 1996 oli myös siitä raskas koska isä menetti jo toisen sisaruksensa. Pikkuveli Olli menehtyi juhannuksena 1996 vain 41-vuotiaana.

Onneksi yksi sisko on vielä elossa, ja isä käy häntä ja hänen miestä katsomassa säännöllisesti. Ja olemmehan tietenkin me lapset ja lapsenlapset.

Isä on harrastanut pyöräilyä jo monta kymmentä vuotta ja onkin yksi seniori kilpapyörälijöistä. Harmittavasti Suomen Mestaruutta ei ole tullut, muutaman kerran hopea sija. Mainittakoon että hopea ei ole häpeä, ei ollenkaan.



Pimi, Isä ja minä



Paljon Onnea Rakas Ikinuori Harmaahapsi Isä!



Isä ja minä







Isä
Minä























p.s. Näitä isän lapsuudenkuvia kun katsoo niin ei voi olla huomaamatta kuinka samannäköisiä minä ja Isä ollaan. Vai mitä mieltä olette? 




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen