Miten kokoaikatyötä tekevät äidit selviävät arjen pyörityksestä?

Me ulkosuomalaiset äidit jaksamme ihmetellä, miten ne suomalaiset äidit selviävät arjen pyörittämisestä. Suomalaiset äidit joutuvat/saavat tehdä 8 tunnin työpäiviä, missä välissä he kerkeävät hoitaa arjen askareita, lasten kanssa olemisesta puhumattakaan?

Olen pyöritellyt tätä ideaa jo jonkin aikaa päässäni ja päätin hieman vertailla ulkosuomalaisten äitien elämää vastaan suomalaisen äidin elämä. Usein ulkomailla on mahdollista työskennellä osa-aikaisesti tai olla kotiäitinä, tätä mahdollisuutta harvemmin on Suomessa.

Ulkosuomalaisena äitinä tai kotiäitinä sinulla on jonkin verran enemmän tehtävää verrattuna kanssasisareen Suomessa. Vai mitä mieltä olet? 

Ulkosuomalainen äiti

• Lapsille pitää tehdä usein eväät mukaan kouluun tai tarhaan. Varsinkin jos sinulla on monta lasta niin siihen menee aamuisin aikaa.

• Aamupala pitää syödä jo kotona. Päiväkodissa ei ole valmista aamupalaa, jonne lapsen voisi viedä. Päiväkodissa he pitävät välipalahetken jossain vaiheessa, jonne on eväät tehty.

• Alle kolmevuotiaita (meidän kylä) otetaan hoitoon vain puolipäiväksi eli 3-4 tuntia. 

• Koulun tai päiväkodin jälkeen, jos lapsi haluaa harrastaa jotain sinun pitää viedä se. Varsinkin maalla asuttaessa joukkoliikennettä ei ole, tai muissa maissa lasta ei vain voi laskea yksin ulos. Aina pitää olla aikuinen mukana.

• Ruokaa tehtäessä, helpotuksia ei ole. Perunasipulisekotuksia tai muita valmisruokia on vähän (tai ne maistuu ihan karsealta), broilerin tai muu liha pitää itse marinoida, jos haluat marinoituja lihoja. Valmiiksi pilkottuja saattaa löytyä, mutta ei ehkä juuri sellaista mitä itse tarvitsee.

• Ruoka tehdään usein pitkän kaavan mukaan, vuokaruuat ei ole niin tunnettuja kuin Suomessa. Teeppä joka päivä liha, kastike ja lisäke. Puuh.

• Onneksi lämmin ruoka tehdään yleensä vain kerran päivässä. Jossain perheessä tarjotaan iltaisin vain Brotzeit eli vain leipää, leikkeleitä ja juustoa.

• Monissa kodeissa ei ole kuivauskaappia, astiat pitää käsin kuivata, koska kalkki.

• Vesi on niin kalkkipitoista, että koko ajan pitää olla putsaamassa vedenkeitintä, suihkukaappia jne.

• Petivaatteiden vaihto on myös tehty vaikeaksi. Pussilakanoissa ei ole reikiä  yläpäässä ja alhaalla pitää laittaa pussilakana kiinni vetoketjulla tai napeilla. Kaikki vie niin paljon aikaa, onneksi meillä on suomalaiset lakanat.

• Ainakin meillä päin sisustustyyli on rustiikkinen, se ei välttämättä ole minun makuuni. Rustiikkiset huonekalut painavat kuin synti, koitappa niitä keveyesti siirrellä imurin tieltä. No ainakin haba kasvaa, jos ei muuta.

• Asunnot/talot ovat yleensä monikerroksisia, joten siivoamiseen/pyykinpesuun menee aikaa. Varsinkin silloin kun Pimi oli pieni niin piti miettiä missä välissä kerkeän/muistan käydä laittamassa pyykit narulle.

• Koska talot ovat isoja niin varsinkin hämähäkit ja muut ötökät tykkääväät myös asustella niissä. Joten niitä saa olla koko ajan imuroimassa tai pyyhkimässä pois.

• Jos asut omakotitalossa, niin teillä on oletettavasti puutarha. Jokainen joka on käynyt Saksassa/Sveitsissä/Itävallassa tietää, että pihat/nurmikot ovat mielettömän hyvin hoidettu. Yleensä kotiäidin tehtäviin kuuluu hoitaa myös piha ja kasvimaa.

• Varsinkin meillä päin harva äiti on kokopäivätöissä, he eivät välttämättä mene töihin edes silloin vaikka lapsi olisi jo vanhempi. Tätä välillä mietin, että eikö heillä ole muuta elämää?

Yhteenveto

Ulkosuomalaisella on jonkin verran enemmän kotitöitä, mutta toisaalta lämmintä ruokaa laitetaan vain kerran päivässä. Onko se vain omassa päässä ettei muuten selviä kuin olemalla kokonaan kotona tai tekemällä osa-aikatyötä?

Eväitä pitää tehdä joka päivä

Suomalainen äiti

• Kiitos Suomen kouluruokailujärjestelmän kouluissa ja päiväkodeissa on aina valmis lämmin lounas. Päiväkodeissa vielä aamu- ja välipala. Toki koululaisillakin on nykyään mahdollisuus ostaa aamu- tai/ja välipala. (Tai oli silloin kun vielä itse olin koulunkeittiössä töissä). Ei tarvitse tehdä eväitä.

• Ruuanlaitto, Suomessa on monia eri mahdollisuuksia helpottaa ruuanlaittoa. Perunasipulisekoitus ja kinkkusuikaleet vuokaan ja eikun uuniin. Ruuanlaitto ei kestä kauaa.

• Muutenkin Suomessa ruuat kypsennetään usein uunissa. Se on helppoa ja suht nopeaa.

• Suomalaiset äidit ovat yleensä töissä sen kahdeksan tuntia ja silloin tarvitseekin tehdä vain päivällinen. Ehkä mahdollisesti vielä iltapala.

• Lapset uskaltaa jättää ulos leikkimään. Yleensä ottaen se on turvallista. Lapsia pitää kuljettaa harrastuksiin, onneksi voi sopia yhteiskuljetuksia kavereiden kanssa Toki niin tehdään muissakin maissa?

• Suomalaisilla äideillä ei ole vaihtoehtoa tehdä lyhyempää päivää. Joissain perheissä tai työpaikoissa se on toki mahdollista.

Yhteenveto

Niin kuin listasta näkee, niin kovin paljon ei helpotuksia ole. Varsinkin jos suomalaisen äidin mies tai muu perhe ei ole auttamassa, niin kovin yksin olet. Miten te selviätte?

Joten kertokaa te suomalaiset äidit meille ulkosuomalaisille miten te selviätte arjen rumbasta? Varsinkin jos teet täyspitkää päivää eikä ole ketään auttamassa?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Bloglovin' ja Blogit.fi

Paluu työelämään

Paluu työelämään huomenna, tällä kertaa osa-aikatöihin. Suomalainen minäni on ihmeissään, että on mahdollista tehdä näin vähän töitä. Sanoisin, että Saksassa on vähän eri meininki. Rutiineita olen kuitenkin kaivannut, minä tarvitsen hieman potkua persuksiin.

Tai no olenhan minä parin vuoden ajan tehnyt jotain pientä. Ollut töissä naapurihotellissa, auttanut naapuria ja ystävää loma-asunnon siivoamisessa, leiponut lihapiirakoita/karjalanpiirakoita myyntiin muille suomalaisille ja pessyt naapurin ikkunoita. 

Ja ollut ihan vain ÄITI.

Paluu työelämään

Tasan kuusi vuotta sitten 2.5.2013 astuin tämän firman palvelukseen, niin tapahtuu myös huomenna 2.5.2019. Olen ollut kotona kolme ja puoli vuotta. Huomenna erotuksena on se, että työaikani tulee olemaan ihan naurettavan pieni. En tiedä kehtaako tätä edes sanoa, että teen töitä vain maanantaista torstaihin kello 11-14. Eli kolme tuntia per päivä ja 12 tuntia per viikko. Suomalainen äiti varmaan nauraa minut maan rakoon, eihän tuo ole edes mikään työpäivä.

Siinä mielessä olen hyvässä asemassa, että minun on mahdollista tehdä näin lyhyttä työviikkoa. Vaikkakin suomalainen minäni taistelee sitä vastaan. Olisin halunnut tehdä enemmän töitä. Olisin halunnut palata tekemään minun ammattia vastaavaa työtä. Olisin halunnut haasteita.

Mutta toisaalta minulla ei olisi aikaa kirjoitella blogia. Niihin menee yllättävän paljon aikaa.

Toisaalta Pimi on vielä kuitenkin niin pieni, haluan olla enemmän läsnä ja tehdä asioita tai olla tekemättä mitään hänen kanssaan. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minun ei olisi ollut ihan pakko mennä töihin. Mutta uskon, että tämä tekee hyvää päästä pois täältä kodin nurkista. Nähdä ihmisiä ja tuttuja, työkavereita.

Minun ja Jumin työajat eivät vaan olisi mitenkään menneet yksiin sen kanssa, jos olisin palannut kokoaikatyöhön. Kuka olisi vienyt Pimin päiväkotiin, kun molemmat olisimme aloittaneet työt klo 06 tai 06.30. Päiväkoti aukeaa meillä vasta klo 07 ja Omaa emme olisi voineet velvoittaa joka päivä viemään Pimiä päiväkotiin. Monet kommentoivatkin, miksi tehdä lapsia jos ei pysty niistä itse huolehtimaan, mitä järkeä?

Vaikkakin minua hieman jännittää, millainen työilmapiiri työpaikalla on. Lue kirjoitus parin vuoden takaa. Osa niistä ikävistä ihmisistä ei ole enää siellä töissä, mutta muutama on vielä jäljellä. Mutta toisaalta teen töitä vain sen kolme tuntia per päivä. Lähtiessäni voin sulkea oven ja olla miettimättä niitä ikäviä asioita.

Tai niinhän sen luulee, että se ikävien asioiden sulkeminen menee noin helposti. Voin kertoa, että ei se mene niin. Viimeksi odotin kaksi ja puoli vuotta, ja vihdoin pääsin sieltä pois.

Aina on mahdollisuus poistua paikalta ihan kokonaan. Toivotaan kuitenkin että ilmapiiri on parantunut ja minulla on ihan hauskaakin töissä. 

Sairausvakuutuksen takia oli pakko mennä töihin

Yksi ”pakko” minun työhön paluuseeni kuitenkin oli. Koska minä ja Jumi emme ole naimisissa niin minä olisi tippunut sairausvakuutuksen piiristä. Ja siinä samalla Pimi olisi jouduttu siirtämään Jumin nimiin. Okei, sairausvakuutuksen voi maksaa myös itse mutta maksaa niin paljon että siinä ei ole mitään järkeä. Oletettavasti se maksaa 100-200€ kuukaudessa. Sinne olisi mennyt lapsilisä.

Joten minä päätin, että haluan mennä töihin. Olisin halunnut tehdä töitä kolme päivää viikossa mutta se ei tässä työpaikassa onnistunut. Koska he olisivat tarvinneet minut joka päivä, koska  on tietty aika milloin on ne asiakkaat syömässä. Joten tämä vaihtoehto kuulosti nyt kuitenkin ihan hyvältä.

Täällä monet äidit tekevät vain pari päivää viikossa töitä ja aikaisemmin mietin, että ei kyllä minä aion tehdä enemmän töitä. No toisaalta blogien pitämiseen menee yllättävän paljon aikaa. Joten tuntimäärä nousee sitä myötä.

Pystyn aamupäivällä tekemään blogijuttuja/kotitöitä/urheilua ennen töitä. Katsotaan miten se käytännössä onnistuu. Lupaan raportoida asiaa.

Palkka, onko se jotain syötävää?

Palkka tulee olemaan ihan naurettavan pieni, mutta toisaalta teen niin vähän töitä että saan sitten edes jotain pientä taskurahaa. Katsotaan paljon verottaja/sairausvakuutus/eläkevakuutusmaksut vie potista pois. Käsittääkseni summat ei ole kovin isoja.

Tällä kertaa työnantajani on iso kansainvälinen yritys, joten palkanmaksu tai muita maksuongelmia tuskin on. Muut ongelmat on sitten asia erikseen. 

Käy lukemassa miten minulle kävi reilu vuosi sitten kun olin töissä naapurihotellissa. Työnhaku onnistui helposti sen voit lukea tästä 

ja teksti miten uusi työ meni. 

Mutta sitten: Näinkin voi käydä 

ja näinkin voi käydä vol.2. 

Näitä kokemuksia en toivo kenellekkään, en edes pahimmalle vihamiehelle.

P.s. Täällä on tänään kanssa vapaapäivä, erste mai tai tag der Arbeit!

Hyvää Vappua!!

Parasta tällä hetkellä..

Ruuhkavuodet, 7 vuoden parisuhdekriisi, työasiat, talven sairastelut, ja kaikki muu huonon mielen asiat unohtuvat näinä viikonloppuaamuina, koska onhan tämä nyt vain parasta tällä hetkellä.

Pimi täytti pari päivää sitten kolme vuotta, ja kuinka nopeasti tämä aika onkaan kulunut. Vastahan meidän perheeseen syntyi pieni poika. 

Nyt jo suht itsenäinen, reipas päiväkotilainen on ollut meidän ilona jo kolme vuotta. Suomea ja saksaa sekaisin puhuva pojankoltiainen. Rakastaa tanssimista ja tykkää soittaa musiikkia, jota hän kutsuu "Music machen". 



Parasta tällä hetkellä

Viikonloppuaamuisin sen kuulen, ne pienet tassutteluäänet.

Ensin kuuluu tassutteluäänet viereisessä huoneessa, ne saattavat ensin hakea jotain isosta sängystä. Kuulet tassutteluäänien lähestyvän ovea. Seuraavaksi kuulet kun viereisen huoneen ovi aukeaa ja paiskataan kovaa kiinni. 

Pienet tassunäänet kiihtyvät vauhtiin ja tulevat meidän makuuhuoneen ovea kohti. Ovi aukeaa ja sieltä kurkistaa pieni pellavapää.

Pienen pellavapään silmät hymyilee oven raosta. Seuraavaksi hän loikkaa meidän sänkyyn ja meidän väliin. Saattaapa kuulua jotain pientä hihitystä ja tuhinaa.

Mukana kainalossa on yleensä nalle, muumipeikko, muumipappa, lemmu tai jääkarhu. Mukana saattaa olla myös peitto tai tyyny. Kaikki mikä mahtuu kyytiin. Osa pehmoleluista on saattanut tipahtaa matkan varrelle.

Parasta on se kun me kaikki kolme olemme yhtä aikaa sängyssä, eikä ole kiire minnekkään. Saattaapi joku meistä jopa nukahtaa. Sen pienen pellavapään tuhina se vasta parasta onkin.

Häntä katsellessa, en halua pois tästä hetkestä ikinä.

Pieni pellavapää tykkää kovasti möyriytyä peiton alle, ja sinne pitää kaikki karvakaverit saada myös.


Siinä me ollaan, me kolme. Kolme muskettisoturia. Meitä ei erota mikään.


Ei ainakaan nyt, kun maataan sängyssä kaikki kolme. Ja pari pehmolelua.

Tämä rauhallisuus loppuu yleensä siihen, kun me kutitellaan vuorotellen toisiamme. Osansa saa kaikki ensin kutitellaan äitiä, sitten Pimiä ja lopuksi Isi joutuu käsittelyyn. Sitten kikatellaan ja nauretaan, ihan parasta terapiaa.


Tunnin verran me möyritään, kutitellaan ja kikatellaan.


Tämä on tällä hetkellä kaikkein parasta mitä tiedän.



Kuulostaako tutulta?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Bloglovin' ja Blogit.fi

Kotiäidin salaiset toimet

Minä olen ollut syksystä lähtien onnellisessa asemassa. Olen saanut olla kotona ja poika on ollut päiväkodissa. Se alku ei ollut kuitenkaan ihan helppo. Marraskuun lopusta lähtien alkoi arki vihdoin rullaamaan ja Pimi on ollut päiväkodissa maanantaista torstaihin kello 8-12.

Tämän päiväkodin aloituksen hankaluuden vuoksi päätettiin Jumin kanssa että en aloitakaan töitä vielä vuoden vaihteessa. Vaan saan olla hoitovapaalla siihen asti kunnes Pimi täyttää sen kolme vuotta. Tuntuu että ratkaisu on ollut juuri oikea. 

Aivan laakereillani en ole kuitenkaan pystynyt olemaan ja sen tuotoksia tulette näkemään piakkoin uuden blogin muodossa.


Haluan kuitenkin hieman kertoa mitä se "kotiäiti" tekee kotona silloin kun lapsi tai mies ei ole kotona. Aika tylsältä tämä minun päivä kuulostaa, mutta tykkään että tässä on vaihtelua sopivasti. 


Loman ja sairastelujen jälkeen tykkään että kun on tarkat rutiinit koska muuten minä ihan laiskistun enkä saa mitään aikaiseksi. Tykkään siitä että minun herätä aikaisin aamulla ja viedä Pimi päiväkotiin ja sen jälkeen saan tehdä mitä haluan. Viime aikoina olen keskittynyt uuden blogin tekemiseen, ja voi luoja se onkin vienyt aikaa. 

Mutta minkäs teet, olen niin innoissani joten mikään ei nyt haittaa.

Olin suunnitellut että sitten kun olen kotona niin teen suursiivouksia ja saan kaikki rästihommat tehtyä. Heh heh. Suunnitelma oli niin hyvä, toteutus vain ei. 

Olen koittanut kuitenkin yhtenä päivänä viikossa siivota rauhassa edes sen pari tuntia. Tässä tilanteessa vain siivoaminen tuntuu turhalta kun sekunnin päästä tilanne näyttää samalta kuin lähtötilanne. 

Päivän kulku


Klo 5.55

Jumin herätyskello soi, minä en välttämättä edes kuule sitä eikä Jumikaan nouse heti ylös. Yleensä klo 6.10 Jumi nousee ja samalla minäkin herään ja nousen.

Minä menen heti laittamaan puurokattilan liedelle ja valmistelen Pimin eväitä päiväkotiin (ellei Jumi ole jo sitä tehnyt). Jumin kanssa pörrätään toinen kylppärissä ja toinen keittiössä, ettei vain kumpikaan ole toisen tiellä. Jumin pitää päästä nopeasti liikenteeseen, talvisin hän laittaa takkaan tulen.

Klo 6.20 

Jumi lähtee töihin.

Minä koitan tässä vaiheessa pukeutua ja hoitaa kasvon pesut yms. 

Klo 6.40

Huomaan että aika tasan tähän aikaan ihan sama mihin kellon lyömään olen herännyt niin aloitan puuron syömisen. Pimi nukkuu vielä. Minä koitan samalla meikata ja kuuntelen radio novaa.

Klo 6.50

Aloitan Pimin herättelyn, joskus tämä vaatii enemmän aikaa ja joskus hän herää nopeasti. Valot päälle, ovet auki ja huutelen että nyt pitäisi herätä. Saan usein vielä hetken "omaa" aikaa.

Klo 7.10

Käyn hakemassa Pimin syliin jos ei ole herännyt itsestään tähän mennessä. Pimin aamupuuron syönti ei ole viime aikoina ollut mieleen. Viime aikoina on syöminen ollut hieman haastavaa.

Klo 7.45

Aletaan pukemaan vaatteita, näin talviaikaan tämä on kamalan haastavaa. Itkuilta ja huudoilta ei olla vältytty, miten voikin joku pistää hanttiin niin kovasti.

Klo 7.55

Istutaan yleensä autossa ja matkalla päiväkotiin.

Klo 8.05

Vien Pimin päiväkotiin, nykyään onneksi jää jo mielellään eikä meinaa välttämättä muistaa sanoa edes moikka.

Klo 8.30

Silloin viimeistään olen kotona ja ehkäpä jo toimistossa tekemässä töitä. Tai sitten käyn kaupassa ja olen jo klo 9 takaisin kotona. Joskus valmistelen heti lounasruuan joten viimeistään klo 9 olen tekemässä töitä. Viime aikoina olen tehnyt töitä toisen blogin eteen ja toivon että piakkoin voisin sen avata.

Klo 10

Pidän pienen tauon, syön rahkaa ja omenaa. Tähän mennessä olen yleensä saanut kirjoittettua yhden blogipostauksen tai muokattua kuvia tai jotain muuta sellaista. Tai sitten en. ;) Joskus luukutan musiikkia (Madonnaa) aika lujalla ja saatan jopa hieman tanssahdella. Tai sitten katson telkkarista jotain -ei mitään järkevää.

Klo 11.30

Kun haen Pimin päiväkodista kävellen minun pitää lähteä kotoa viimeistään klo 11.45, koska muuten tulee hoppu. Onneksi hakeminen ei ole minuutin päälle. Minusta on niin ihana hakea Pimi kävellen, saan itse samalla raitista ilmaa ja hieman kuntoilua samalla. Katkaisee  päivän mukavasti ahkeran kirjoittelun.

Meiltä päiväkotiin ei ole matkaa kuin 1,5 km, joten joskus kävellään kotiin pidemmän kaavan mukaan. Viime syksynä hain Pimin pari kertaa pyörällä ja olipa kiva ajella ympäri kylää. Meillä on hieno uusi pyörätie jota pitkin on kiva suhailla.

Klo 13

Ollaan takaisin sisällä, ruoka on toivottavasti valmiina koska molemmilla on kiljuva nälkä. Paitsi viime aikoina lounaan syönti ei ole Pimiä kiinnostanut. Ruuan jälkeen mennään yleensä sohvalle katsomaan traktori-videoita. Pieni lepohetki ja sitten jaksaa taas leikkiä.

Klo 15.30 

Jumi tulee kotiin ja me yleensä juodaan teetä ja syödään välipalaa kaikki yhdessä.

Pimi ja Jumi saattavat mennä kellariin töihin tai leikkivät yhdessä. Tässä vaiheessa kerkeän hieman järjestelemään kotia tai kokkailla ruokaa. Tai kerkeän tehdä jotain muita hommia. Tai sitten minä olen Pimin kanssa jos Jumi on lähtenyt jonnekkin muualle töihin.

Klo 18 

Syödään yhdessä ruokaa ja klo 18.50 tulee telkkarista Nukkumatti joka pitää totta kai katsoa. 

Viimeistään klo 20

Suunnilleen vuoropäivisin laitamme Pimin nukkumaan, niin saa toinen hengähtää. Tällä hetkellä "nukuttaminen" on hieman haasteellista (ainahan se on ollut), toinen nukahtaa sitten huoneessa olevaan sänkyyn. Joten yhteinen aika on hieman "kortilla".


Hyvää yötä ja seuraavana päivänä taas uudelleen.


P.s. Perjantaisin olen nauttinut kun saadaan molemmat nukkua pitkään ja joskus Pimi onkin nukkunut todella myöhään. On tainnut pikkuisella olla univelkaa.



Onko sinulla jotain "salaisia" juttuja mitä teet vain kun olet yksin kotona?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Mistä tilata nimitarroja Saksassa

******Blogiyhteistyö******

Pimi aloitti päiväkodissa syyskuun puolessa välissä ja se aloitus tuli kuitenkin hieman puskista. Käy lukemassa miten meidän päiväkodin aloitus alkoi täältä. Vaikka olin ajatellut että olin varautunut hyvin niin yksi asia minulle muistui mieleen pari päivää ennen aloitusta. 

Meinaan vaatteiden nimikointi. En ollut yhtään muistanut että sellainenkin show pitää tehdä ennen päiväkodin aloitusta. No silloin oli viikonloppu ja mietin että mistä nyt muutun nimilapuksi. Ensiapulaatikosta löytyi ensiapu (heh). Sieltä löysin hansaplastin sensitive ensiaputeippiä. Eikun leikkaamaan, liimaamaan ja askartelemaan. Kotoa ei löytynyt edes ohutta permanent-tussia tai tekstiilitussia. Joten tyydyin kirjoittamaan nimet kuulakärkikynällä.

Tätä tehdessä tiesin että tämä tulee olemaan väliaikainen ratkaisu. Ja niin se oli. Ekassa pesussa melkein kaikki nuo valkoiset nimilaput oli lähtenyt. Pesukoneenrummusta löytyi tai taitaa löytyä vieläkin niitä. Yksi oli jostain syystä eksynyt minun kainaloon, kait jonkun vaatteen kautta. Kiva.

Kävin vielä apteekista ostamassa leukoplast eli kangasteippiä, ne ovat hieman paremmin pysyneet tuotteissa kiinni. Vaikkakin kuulakärkynällä kirjoitetut tekstit alkavat haalistumaan.

Aloin selaamaan internetin ihmeellistä maailmaa ja sieltähän löytyi muutamia tarrafirmoja. Tarrafirmoja oli täällä Saksassakin ihan kivasti, mutta pieni pihi saksalainen iski minuun. 100 kpl nimitarroja maksoi sellaiset 40 euroa, olin aivan järkyttynyt. 

En antanut periksi ja sitten löysin yhden suomalaisen firman meinaan ikioma nimilappu. Sieltä sivuilta löytyi ihania nimitarroja, eikä ne olleet pahan hintaisia. Vajaat 20 euroa ja lähetys kuului hintaan mukaan. 

Muumifaneille oli monta erilaista settiä ja ne oli juuri julkaistu. Ainut ongelma oli nyt se että firma oli suomalainen ja minä asun Saksassa. Miten minä oikein saan ne tänne Saksaan. Mietin jo että tilaan ne äitini osoitteeseen Suomeen ja hän lähettää sitten minulle. Päätin laittaa kuitenkin sähköpostia ja kysellä onnistuisiko lähetys Saksaan. Sainkin pikaisen vastauksen että Saksassa on tytäryhtiö josta voin tilata.

Suht nopeasti posti toikin meille nuo tarrat, Pimi olisi halunnut liimailla niitä joka paikkaan. Ohjeeksi saatiin että tarrat pitää liimata kuivaan pesuohje,-tuotetietolappuun. Siihen sellaiseen joka on oikein sileä, jotta liimapinta tarttuu kunnolla kiinni. Plus että pitää odottaa 24 tuntia ennen kuin tuotteen pesee. Ohje korostaa että varusteisiin nimilappu tulee kiinnittää kuivalle ja puhtaalle pinnalle.

Olen nyt toista kuukautta testaillut näitä tarroja ja onhan nää nyt vaan tosi kivoja. Paljon kivempia kuin nuo hansaplast-teipit tai leukoplast-teipit. Eikä tarvitse sormi vääränä kirjoittaa niitä nimiä. Kuinka helppoa on vain ottaa tarra arkista ja laittaa vaatteeseen. Näin joutuu joskus aamusella kiireessä tekemään kun huomaa että ei h…ti eihän tässä ollutkaan nimeä.

Harmittaa etten tilannut niitä silitettäviä nimilappuja, niitä olisi ollut kätevämpi laittaa esim sukkiin tai sellaisiin vaatteisiin joissa ei niitä tuote/pesulappuja enää ole. Tällä hetkellä sukat on ilman tarroja.

Voin kuvitella että päiväkodin työntekijää nimikointi helpottaa huomattavasti. Ei tarvitse arpoa että kenelle tämä vaate nyt oikein kuuluikaan. Varmasti on käynyt ja käy niin että lapset onkin puettu vääriin vaatteisiin. Vaikka ei se nyt maata kaada jos on MattiPetterin takki päällä kun haet lapsesi kotiin. Vai?

Ja nyt varsinkin suomalaiset saksassa teille tiedoksi että namensetiketten sivuilta voi tilata vaikka näitä ihania muumi nimitarroja. Edit: Tilaaminen namensetiketten sivuilta onnistuu myös Itävaltaan ja Sveitsiin. Huippua.

Postaus on tehty blogiyhteistyönä ikioma.fi kanssa ja tätä postausta vastaan sain yhden setin muumi-nimitarralappuja.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi