5/recent-posts/slider1

Työpaikan vaihdos on ollut paras ratkaisu

 

Työpaikan vaihdos on ollut paras ratkaisu -artikkelissa kerron syyt ja seuraukset työpaikan vaihdokselle. Tervetuloa mukaan pitkästä aikaa. 





Syyt työpaikan vaihtamiselle

Olen useasti kipuillut täällä blogissa ja muutenkin minun työpaikasta ja kuinka työilmapiiri on ollut aivan kamala. Huonoa tuuria on ollut myös muiden työpaikkojen kanssa.


Lue lisää: Työilmapiiri eräässä keittiössä


Koronan ansiosta tai takia olin kevään ja kesän 2020 5 kuukautta kotona, jonka jälkeen töitä oli ensin joka toinen kuukausi ja keväällä 2021 suunnilleen joka toinen viikko. Kesällä 2021 töitä oli jo joka päivä, mutta niin että työtunteja tuli päivälle vain 3,5 h eli 0,5 tuntia oli aina lomautusta.


Tämä lomautus asia olikin minulle uudelle yrittäjälle pahin mahdollinen ratkaisu. Koska minun piti ilmoittaa työnantajalle mahdolliset voitot ja tappiot joka kuukausi. Käytännössä tämä olisi voinut tarkoittaa sitä että jonain kuukautena en saisi palkkaa, vaan olisin ollut töissä ihan vain huvin vuoksi.


Nämä kaksi asiaa olivat isoimmat vaakakupissa olevat asiat työpaikan vaihdolle.


Mutta myös se että ajan 15 kilometriä suunta vain sen 3,5 tunnin takia. Järkevintä olisi hakea työpaikka jossa olisin vain kaksi tai kolme kertaa viikossa.


Työpaikkaa hakiessa minulle kävi myös selväksi kuinka helvetin huonoa palkkaa olen nämä viime vuodet saanut. Joten taas yksi iso syy hakea uutta työpaikkaa.


Myös se että halusin alkaa panostaa enemmän omaan yritykseeni, blogeihin ja saunahoitojen tekemiseen. Aamuisin minulla oli vain 1,5 tuntia tehokasta peliaikaa ja työt olisi pitänyt tulla tehtyä. Joskus olin todella tehokas ja välillä taasen en. Useimmiten en.


Ja se tarkoitti sitä että jouduin venyttämään päivää iltaisin ja viikonloppuisin. Ei ehkä hyvä yhdistelmä perheen ja oman terveyden kannalta.


Ratkaisu tapahtui kesälomalla


Kesällä 2021 meidän lähellä oleva ravintola aukesi ja siinä kävin monta kertaa juttelemassa ja kyselemässä omistajalta mahdollisista yhteistöistä.


Kuitenkin vasta oman kesäloman jälkeen olin aivan puhki ja poikki. Tajusin että nyt minun olisi tehtävä muutos ja panostettava enemmän omaan yritykseeni ja hyvinvointiini.


Kävinkin heti lähiravintolassa kyselemässä töitä. Ja sieltä heti innostuttiin että tekisin töitä vain kaksi päivää viikossa ja 80 h kuukaudessa. Palkkakin nousisi melkein tuplasti.


Työharjoittelut


En kuitenkaan halunnut jättää päätöstä yhden kortin varaan ja kävin harjoittelemassa myös lähellä olevan kylpylän keittiössä. Työ siellä oli sinänsä ok, ehkä vähän liian yksinkertaista. Ranskalaisten ja nugettien paistamista. 


Siellä ongelmaksi ilmaantui se että työvuorot seuraavalle viikolle saisi tietää vasta edellisenä perjantaina. Minulle, kalenteri kädessä elävälle ihmiselle pahin mahdollinen skenaario. Plus että miten työvuorot soveltuu perhe-elämään. Aika huonosti.


Kävin lähiravintolassa harjoittelemassa ja kyllä työ oli paljon mukavampaa ja vaihtelevampaa. Plus että palkka olisi parempi kuin toisessa paikassa. Pomo tuntui mukavan rennolta. Olen hänet tuntenut jo monta vuotta, lapsemme ovat saman ikäisiä ja olimme samassa työpaikassa. Silloin hän ei ollut keittiössä töissä kuitenkaan.





Irtisanoutuminen


Saksassa irtisanoutuminen ei ole välttämättä helppoa ja kannattaakin olla tarkkana milloin irtisanoudut. Mietittiin että käykö niin että minulla on 2 kk irtisanoutumisaika vai vain 1 kk irtisanoutumisaika.


Irtisanoutuminen tapahtuu kirjallisesti ja se kannattaa tehdä kuun viimeisinä päivinä. Meinaan jos irtisanoudut 2. päivä tarkoittaa sitä että sinun pitää olla töissä vielä se kuukausi ja seuraava kuukausi jos sinulla on kuukauden irtisanoutumisaika. Aika perseestä.


No minulla kävi tuuri vaikka olin ollut työpaikassa 8 vuotta oli minulla vain 1 kuukauden irtisanoutumisaika. Johtuen sopimuksen uusimesta vasta pari vuotta sitten? Ilmeisesti.


Vein irtisanoutumislapun pomolle elokuun viimeisenä päivänä ja pomo ei ehkä ollut täysin tyytyväinen mutta minkäs voi. Hän kuitenkin kysyi haluanko lopettaa työt syyskuun lopussa vai lokakuun lopussa? Vastaukseni oli selvä halusin pois niin pian kuin mahdollista.


Aloitus uudessa työpaikassa 


Aloitin työt lokakuun 3. päivä sunnuntaina ja toki alkuun oli paljon muistettavaa. Kokkihommat on minulle toki tuttuja hommia joten töihin oppiminen on käynyt nopeasti. Toki asiaa vaikeutti se kun teen töitä vain kaksi kertaa viikossa. 


Teen töitä aina tiistaisin koko päivän eli se tarkoittaa että työpäivä on minulla jaettu kahteen osaan.

Ravintolassa on kolmen tunnin tauko iltapäivällä. Olen töissä kello 9-14 ja sitten illalla uudelleen klo 17 alkaen loppuun asti. Keittiö menee kiinni joka ilta kello 21 ja sen jälkeen siivotaan keittiö ja päästään kotiin heti kun olemme valmiit. Päivät ovat venyneet välillä jopa 22.30 asti, varsinkin silloin jos meidän tai minun pitää hoitaa astioiden tiskaaminen tiskikoneella.


Olen töissä myös joka toinen perjantai ja joka toinen sunnuntai.


Täytyy myöntää että kymmenen tunnin työpäivät fyysistä työtä tehden ovat ottaneet veronsa. Olen yleensä seuraavana päivän aivan poikki ja jalkoihin sattuu illalla. Olenkin sanonut että olo on kuin hakatulla. 


Toivon että tässä kevään mittaan keho alkaa tottumaan tähän rytmiin. Jos ei niin sitten minun pitää miettiä jotain muuta ratkaisua.


Työnantaja ja työkaverit


Täytyy sanoa että näköjään minun piti kärsiä kymmenen vuotta kunnes löysin itselleni hyvän työpaikan. Joillain ulkosuomalaisilla voi toki tuuri käydä aikaisemmin, mutta näin minulla.


Työnantajana minulla on perhe tai pariskunta, jotka ovat aivan älyttömän mukavia. Me vietettiin joulukuussa pienet pikkujoulut ja oli aivan mahtavaa. Saatiin lahjoja ja lahjakortit ravintolaan, myös lapset oli huomioitu koska silloin oli Nikolauksen päivä.


Työkaverit ovat ihan älyttömän mukavia eikä mitään draamaa ole toistaiseksi ollut. Kukaan ei esitä olevansa parempi kuin muut. Se kertoo siitä että kun ravintolassa on kaikki uusia niin kilpailuasetelmaa ei tule.


Olen jopa käynyt työkavereiden ja pomon kanssa hiihtämässä. Uskomatonta. Vanhassa työpaikassa olen treffannut vain muutamaa työkaveria työajan ulkopuolella.


Työ


Itse työ on juuri sopivan vaihtelevaa, olen saanut olla luova ja minuun luotetaan. Minulle on uskottu asioita ja omia vastuualueita.


Olen muuten meidän ravintolan #seelefrau, se on mun juttu. Meillä on niitä tarjolla vain tiistaisin ja silloin kun minä olen paikalla. Olen saanut itse kehitellä niitä ja ne maistuu taivaallisilta. Seelet on täällä Etelä-Saksassa vähän kuin panineja muttei sinnepäinkään.


Tein jopa Instagramiin pienen Reels-videon ja se on saanut jo paljon näkyvyyttä.


Mutta nyt muutaman kuukauden jälkeen voin sanoa että työpaikan vaihtaminen on ollut minulle parasta mitä on tapahtunut. Olen saanut keskittyä oman yrityksen asioihin, harrastuksiin ja perheeseen sopivassa suhteessa.


Mukavaa kevättä, meilläkin alkaa lumet sulaa koska viime viikolla satoi vettä joka päivä kaatamalla.


Niin ja jos olet Allgäussa ja etsit hyvää ravintolaa niin tervetuloa Fezzoon!




Ulkosuomalaisen kaverit

Ulkosuomalaisen elämä on ihan tavallista arkea, ongelmia, parisuhde- ja ystäväsoppaa. Tämä kirjoitus sai sysäyksen omista kokemuksista ulkomailla asumisesta ja ystävistä niin asuinmaassa kuin synnyinmaassa Suomessa.





Niin kuin olen useasti kirjoittanut on ystävien/kavereiden saaminen ulkomailla vaikeaa. Toisaalta näin ruuhkavuosina, ei sitä ole niin paljoa aikaa tavata ja treffailla. Vaikkakin lenkkikaveriseuraa olisi mukava löytää.


Olisi mukava kun olisi ystävä/ystäviä kenelle kertoa päivän tapahtumista. Olisi kiva kun joku vastaisi ja ymmärtäisi mitä tunnen tai ajattelen.



Joskus tuntuu, että olen ihan yksin, ketään ei kiinnosta mitä teen tai mihin meen. Minulla on ollut aina paljon kavereita ja vain muutama ystävä. Ehkä tässä on se ero, ne kaverit eivät ole enää edes kavereita.


Kun muutin ulkomaille, ajattelin että kyllä ne ystävät/kaverit pysyvät ja pitävät yhtä. Huomasin sellaisen jännän asian kun asuin vuoden ulkomailla. Jostain syystä monet eivät enää vastanneetkaan minun viesteihin.


Vuoden jälkeen kun palasin Suomeen, harva kysyi miten minulla meni ulkomailla. Ketään ei kiinnostanut. Olen usein miettinyt mikä siinä on niin vaikeaa kysyä? Iskeekö tässä kateus ja ajatellaan, että sillähän oli niin ihanaa ja upeaa aikaa siellä ettei halua kuulla miten siellä meni? Vai?


Sama on nyt tälläkin hetkellä kun olen asunut tässä paikassa jo kymmenen vuotta. Minulla on vain kourallinen sellaisia ystäviä keitä oikeasti kiinnostaa mitä teen ja missä menen. Muille tuntuu että olen vain ilmaa.


Ymmärrän, että on työt, parisuhteet, lapset ja muu perhe, jotka menevät edelle, eikä aikaa kaikenlaiseen turhaan ole. He eivät kuitenkaan tiedä mitä ulkomailla asuminen vaatii.


Ulkomailla asuminen ei ole kaikkien juttu, jotkut palaavat ”maitojunalla” takaisin Suomeen. Toiset taasen ovat löytäneet sen vapauden ja onnen tunteen ja ehkäpä elämän rakkauden.


Minulla on ollut monta vuotta aikaa miettiä, ketkä ovat niitä oikeita ystäviä ja ketkä ovat vain niitä kavereita tai tuttuja. Enhän minä sellaisilla kavereilla tee mitään, ketä ei kiinnosta mitä minulle kuuluu. 


Elämän rakkaudesta tullaan siihen kun päätin muuttaa takaisin Saksaan. Harva, erittäin harva oli onnellinen tai kiinnostunut millaisen miehen sain elämääni. Olin ollut 10 vuotta sinkkuna ja usein alamaissa, koska olin aina yksin. Muut menivät naimisiin ja perustivat perheitä.


Meillä oli kaveriporukan kanssa viimeinen reissu ennen kuin muuttaisin toistaiseksi ulkomaille. Koko reissun aikana kukaan ei sanallakaan maininnut kuinka onnellisia he olivat minun puolesta, kun vihdoin löysin vierelleni kumppanin. Reissun aikana veivattiin muita asioita ihan loppuun asti.


Pahin kommentti oli se kun yhdet kaverit olivat menossa kaupunkilomalle. Toiselle kaverille mainitsin, että olisipa ihanaa kun he tulisivat tänne? Kaveri oli sitä mieltä että miksi he nyt sinne pieneen kylään tulisivat? Jälkeen päin olen miettinyt kuinka tämä kommentti on jäänyt painamaan. Eikö pääasia olisi tulla kuitenkin minua moikkaamaan?


Usein mietin mitä väärää olen tehnyt? Vai onko minussa joku vika? Miksi minusta tuntuu usein pahalta ja yksinäiseltä? Juttelin yksi päivä yhden ystävän kanssa joka on myös asunut ulkomailla hän kertoi ihan samanlaisesta ilmiöstä. Joten yksin tämän asian kanssa en varmastikaan ole.


Yksi päivä taasen puhuin toisen ulkosuomalaisen kanssa ja mä tajusin ettei mun ystävistä kukaan ollut soittanut minulle moneen kuukauteen tai jopa vuoteen. Tämän kuin sanoin ääneen se sai minut todella surulliseksi. Mutta tiedätkö mitä? Seuraavana päivänä sain puhelun ystävältä.


Moni ulkosuomalainen sanoo: Ulkomailla asuminen karsii jyvät akanoista. Niin se taitaa olla. Pitäisi olla tyytyväinen, että on edes muutama läheinen ystävä. Joille voi kertoa asioita, jotka kuuntelevat ja ymmärtävät.


Tuntuu välillä vaikealta koittaa olla se joka kyselee eikä saa vastauksia, harva kyselee mitä kuuluu?


Kuulostaapa tämä teksti kovin masentavalta, näin en kuitenkaan ajattele joka päivä vain hetkittäin tulee ajateltua.



Onko sinulla joku jolta et ole kysynyt pitkään aikaan mitä kuuluu?

 

Nyt olisi hyvä aika tehdä se. 


Ainakin tämä ulkosuomalainen olisi erittäin iloinen.