5/recent-posts/slider1

Miten koen rasismin Saksassa asuessa



Rasismi

Monet varmaan miettivät, että koemmeko me suomalaiset rasismia ulkomailla? Tähän voisin omasta kokemuksesta vastata että kyllä ja ei. Kerron tässä kirjoituksessa omakohtaisia kokemuksia tai miten olen kokenut rasismin muita ulkomaalaisia kohtaan.


Me suomalaiset olemme kuitenkin hyvässä asemassa täällä Keski-Euroopassa. Olemme (yleensä) vaaleaihoisia ja suomalaisilla on hyvä maine rehellisenä kansana. Usein kuulen sanat ne ulkomaalaiset, kunnes koitan vihjailla vastakeskustelijalle, että hei minäkin olen ulkomaalainen. Yleensä aina saan vastauksen, että ei, kun sinä olet eri asia. 

Miten niin?

Olenhan minä tullut tähän maahan vienyt jonkun ”miehen” ja työpaikan? Niin kuin joskus kuulen syytettävän ulkomaalaisia Suomessa. 


Mutta mikä tekee minusta, suomalaisesta eri asian?


Onko se ihonväri?


Se, että suomalaisilla on hyvä maine?


Suomalaiset integroituvat hyvin maahan missä asuvat. He opiskelevat kielen elleivät osaa sitä jo maahan tullessaan. Päällisin puolin heistä ei erota, onko hän paikallinen vai ei? Ei, ennen kuin hän avaa suunsa, silloin viimeistään paljastuu. Murre on useimmiten hieman erilainen.

Kerron nyt muutaman esimerkin missä olen kokenut että nyt tässä oli pientä rasismia ilmassa. Vaikka se tuntuu pieneltä, ja sitä se on. Niin silti se ei ole tuntunut kivalta. Voin vaan kuvitella millaista kokee sellainen ihminen, joka näyttää erilaiselta kuin valtaosa muusta kansasta.

Tapaus 1

Olin laittanut asunnonhaku-ilmoituksen kylän lehteen, jossa etsittiin asuntoa ystävälleni. Muutama puhelu tuli ja ensimmäinen kommentti oli ”Oletko ulkomaalainen”? He kuulivat heti murteesta, että nyt ei olekaan paikallinen kyseessä. Vastasin kyllä ja ensimmäinen soittaja taisi laittaa heti luurin kiinni. Häntä ei edes kiinnostanut tietää mistä maasta olen tai mitään muitakaan tietoja. 

En jäänyt sen kummemmin miettimään, mutta jälkeen päin jäi hieman hymyilyttämään.

Toinen puhelu meni samaan tahtiin, mutta ääni muuttui heti kellossa, kun kuuli että olen Suomesta ja asuntoa hakisi suomalainen ystäväni. Eli ten points, ja saatiin huippu asunto ystävälleni. 

Tapaus 2

Vuonna 2013 talvella hain töitä ja soittelin lähialueen hotelleihin. Muutamassa paikassa vastattiin ja oltiin näennäisesti ystävällisiä. Yksikin lupasi soittaa takaisin, jos heillä olisi tarjota minulle paikkaa. Laitoin luurin kiinni ja tajusin, ei hän edes ottanut minulta puhelinnumeroa ylös. Ei tämä ehkä varsinaisesti ole rasismia, mutta koen että sillä oli merkitystä, koska en osannut silloin mitenkään hyvin saksaa.


Nämä minun tapaukset ovat mielestäni pieniä, enkä niiden takia ole mitenkään unia menettänyt. Lähinnä minua on huvittanut ihmisten ahdasmielisyys.


Entä miltä tuntuu tummaihoisesta

Tämä asia nousi minulla pintaan nyt koska Pimin päiväkotiryhmässä on yksi lapsi, joka on ihonväriltään tummempi kuin muut. Tämän myötä hänen äitinsä on vielä tummempi, mutta isä on saksalainen. 

Tapasin hänet pari viikkoa sitten, kun haettiin lapsia samaan aikaan. Moikkasin hänet englanniksi, koska tiesin, että hän ei osaa kovin hyvin saksaa. Hän oli aivan innoissaan, ihanaa joku puhuu englantia. Toiseksi hän kertoi, että minä olen ainut joka on jäänyt hänen kanssaan juttelemaan.

Siinä kun juteltiin, niin monet moikkailivat, mutta kiersivät kuitenkin kaukaa. 

Juttelun lomassa selvisi, että häntä ei ole edes kutsuttu lastenjumpparyhmän whatsapp-ryhmään. Hän ei siis edes tiennyt koko asiasta. Meillä on aina tiistai-iltapäivisin jumppa 2-4 vuotiaille. Lupasin korjata asian.

Minua jäi niin harmittamaan koko juttu. Sovittiin, että vaihdetaan numeroita ja sovitaan leikkitreffit tai tehdään jotain muuta kivaa. Plus että pyydän, että hänet liitetään jumpparyhmän whatsapp-ryhmään.

Hän kertoi, että hän on ollut surullinen, kun kukaan ei ole tehnyt elettäkään tutustuakseen häneen. Sanoin, että minulla on vähän sama juttu. Hän kuitenkin sanoi että hänellä se johtuu tästä ihonväristä. Että minulla ei ole hätää, koska näytän samalta kuin muut. Siihen mietin että, totta.

Hän lisäsi, että eihän kukaan tiedä minkälainen hän on, koska ei kukaan ole vaivautunut keskusteleman hänen kanssaan. Hän oli oikeasti surullinen ja minua niin suututti. Vaikka tiedänkin nämä meidän kylän naiset niin silti vähän tökeröä ettei ole pyydetty mukaan.

Päätin kuitenkin, että näemme toisiamme lasten kanssa tai että menemme yhdessä vaikka kävelylle. Asumme muuten aika lähellä toisia. 

Muistin tämän saman asian yhteydessä yhden keskustelun viime syksyltä. Hän oli totuttaumisjaksolla poikansa kanssa päiväkotiryhmässä ja yksi kylän naisista jututti häntä. 

Keskustelu meni tähän suuntaan: 

Kyläläinen: Mistä maasta olet kotoisin? Nainen: Englannista. 
K:Kysyin että mistä maasta olet kotoisin? N:Englannista. 
K:Missä maassa olet syntynyt? N:Englannissa. 
K:Eikun kysyin, että mistä maasta olet? N: Englannista. 
Kyläläinen totesi, että ei hän taida ymmärtää mitä minä kysyn.

Tarvitseeko tähän enää mitään muuta sanoa. Tuntuu että täällä ei ymmärretä että voidaan syntyä jossain muussakin maassa kuin siinä maassa missä oletetaan syntyvän.

Tiedän myös sen asian, että ei meidän kylä ole ainut jossa ei ymmäretä muualta tulleita. Niitä on joka maassa, myös Suomessa. Valitettavasti. 

Myönnän, ettei minulla ollut Suomessa asuessa yhtään ulkomaalaista ystävää/kaveria. Jos ei exän isän uutta vaimoa lasketa mukaan. 

Jälkeenpäin ajateltuna, missä olisin tutustunut? Minulla oli omat piirit, harrastukset, ystävät ja työkaverit jne. Syy ei ollut se etteikö olisi kiinnostanut, toki olisin ilomielin ottanut jonkun kaverikseni jos sellainen olisi kohdalle osunut. Mutta ei osunut, ei ennen kuin muutin ulkomaille. Ja nyt minulla on saksalainen mies ja puoliksi saksalainen poika.

Toivottavasti tämä kirjoitus avartaa hieman sinun maailmaa ja maailmankuvaa.


Mitä kokemuksia sinulla on rasismista ulkomailla?


Terveisin MAMU








10 kommenttia

  1. Minulla on joitain ulkomaalaisia kavereita, lähinnä töissä tavannut ja siitä ystävystynyt. Hävettää sanoa ettei harrastuksista tutuista ole jäänyt niinkään kavereita.. Lisäisin tähän vielä sen ulottuvuuden, että ylipäänsä on vaikea löytää ystäviä kun opinnot ovat ohi ja työelämä alkanut. Ja jotenkin vielä hankalampaa löytää kavereita suomalaisista, ihan minullekin. Kuten sanoit, niin jokaisella on omat vakiintuneet piirinsä, elämänsä, harrastuksensa.. Niin että toisaalta sen ymmärtää. Mutta sitten on rasismia, ennakkoluuloja ja sitä ettei jaksettaisi puhua englantia kun se on niin hankalaa jne jne. Kyllähän se surettaa kun kuulee kavereiltaan että ovat yksinäisiä täällä, vaikka muut asiat sujuisivatkin.

    Ehkä itse kaipaisin hieman sosiaalisempaa, yhteisöllisempää oloa ylipäänsä, että kaikilla olisi parempi. Ehkä niin ne ennakkoluulotkin vähän hälvenisivät..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ennakkoluulot muunmaalaisia kohtaan on ehkä pahinta. Pitäisi muistaa ettei kukaan voi valita mihin maahan syntyy. Joissain paikoissa yhteisöllisuus toteutuu, mutta tosi harvoin. Valitettavasti. Kiitos kommentista Cara.

      Poista
  2. Tuo on aika yllättävää. En olisi ajatellut että Saksassa on vielä noin vahvasti juurtunut, ehkä sen takia kun on pieni kylä?

    Suomessa sen huomaa selkeesti kun menee Kehä III:n ulkopuolelle. Ihmiset eivät ymmärrä että olen suomalainen. Sitten mun suomenruotsalainen murre hämmentää vielä enemmän :D

    Ajattelisin että ihmiset vuonna 2019 ymmärtäisi että esim. suomalaiset tai saksalaiset voivat olla erinäköisiä. Se että on geneettisesti tummempi ei tee minusta vähemmän suomalaista. Tämä on vaikeaa monille, sen ymmärrän. Ajattele, koko elämäni aikana minulta kysytään suoraan mistä olen kotoisin. Ei riitä että vastaan Helsingistä... Tämä on jotain mikä suututtaa, joskus vastaan jopa töykeästi koska kysymys voi olla suoraan sanoen naurettava. Siihen kyllästyy. Pahimmassa tapauksessa minulle puhutaan englantia omassa kaupungissa??

    Se että on erilainen nimi on ihan ymmärrettävää, ja siitä vastailen kyllä mieluusti koska se ei selkeästi kuulosta tyypilliseltä suomalaiselta nimeltä.

    Kun matkustan niin sillä ei ole väliä koska sitä kysytään kaikilta. Matkustellessani minua luullaan usein paikalliseksi. Joskus haluaisin vain muuttaa pois vaikka Espanjaan jossa kaikki näkisivät minua paikallisena :D

    Tosiaan hyvä kirjoitus ennakkoluuloista :)

    Piilorasismi on yksi pahimmista mitä monet kokee vieläkin. Jotkut ovat syyllistyneet siihen vahingossa, mutta kaikki oppii. Olen miettinyt kirjoittaa millainen vaikutus tällaista on ihmisille joilla on yksi vanhempi muualta ja ovat syntyneet ja kasvaneet Suomessa. Esim. jos menen isäni kotimaahan, minua katsotaan ja he huomaavat heti että olen "liian vaalea" tai muutenkin erilainen ja Suomessa taas monet kyseenalaistavat suomalaisuuttani vaikka olen asunut koko elämäni Suomessa. Tässä on taas tieteellisesti tosi kiinnostavia seikkoja, mutta henkilökohtaisesti ei ole ollenkaan huvittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amira, kiitos sinun kokemuksien jakamisesta. Olisi tosiaan mielenkiintoista lukea sinun kokemuksia Suomesta ja Espanjasta. Täytyy myöntää että siihen itsekin syyllistyy että ulkonäön perusteella luulee/uskoo tietävänsä mistä hän on kotoisin. Kiitos kommentista! <3

      Poista
  3. Minä olen täysin suomalainen, Suomessa syntynyt, vaaleaihoinen. Mutta minua on viime aikoina luultu jo venäläiseksi ja virolaiseksi puheeni vuoksi. Ja erään kerran metrossa minulle alettiin puhua englantia, kun tarjottiin istumapaikkaa. Tiedän kyllä itse, mistä se johtuu - neurologisesta sairaudestani, mikä saa puheeni kuulostamaan hieman oudolta. Sitä sanotaan dysartriseksi. Entä sitten kun saan alleni joskus tulevaisuudessa pyörätuolin? Vammaisetkin kokevat epäreilua kohtelua muilta suomalaisilta, kun kuulostavat ja näyttävät ehkä erilaisilta kuin keskiverto ihmiset. Tämä meni vähän sivuun itse aiheesta. Mutta olen asunut Ruotsissa Tukholmassa. Sieltä minulla on samanlaisia kokemuksia kuin blogin kirjoittajalla, että suomalaiset hyväksyttiin hyvin joukkoon, kun ovat ahkeria ja kovia tekemään työtä yms. Mutta vaikea oli ystävystyä ruotsalaisten kanssa. Ystäväni siellä olivat muita suomalaisia tai sitten muita ulkomaalaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tosiaan otit puheeksi myös tämän tärkeän asian. Meinaan kehitysvammaisten kohtelun, olen myös kuullut ja nähnyt kuinka eriarvoisesti heitä kohdellaan Suomessa. Jotenkin erilaisia ihmisiä kohdellaan väärin vaikka he ovat oikeasti ihan samanlaisia kuin me muut. Kiitos kommentista.

      Poista
  4. Täytyy kyllä sanoa, että koska olen suomalainen minut on otettu eri tavalla Saksassa vastaan, esim. Saksan tunneilla minun on pitänyt kertoa esimerkkejä Suomesta. Kaikki olettavat siis, että Suomi on sellainen ihmemaa ja minä jotenkin ihmeellinen. :D :D Aiemmin, kun puhuin saksaa huonommin sain kohdata vähätttelyä eikä vieläkään kovin moni syntyjään saksalainen keskustele kanssani vaikkapa koulun pihalla. Olen kyllä erittäin kiitollinen kaikista paikallisista, ihanista ystävistäni. Ei ystävystyminen välttämättä kovin helppoa ole, tulet sitten mistä maasta tahansa. En ole siis kokeknut mitään kovin räikeää, siihen liittyen, että olen ulkomaalainen. Mutta kaupungissamme asuu valittevasti rasismista tunnettu mies, joka on kohdellut ihmisiä todella, todella huonosti. Mekin tunnemme kaksi henkilöä jotka ovat saaneet tuta tämän miehen ala-arvoisen käytöksen. Varakas, saksalainen mies jolla on itsellään ulkomaalainen vaimo ei voi sietää sitten yhtään ulkomaalaisia. Todella ikävä asia. Mutta toivottavasti sekin asia joskus selviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksalaisten kiinnostus Suomeen on jotenkin juuri noin kun kuvailit. Mutta sanoisin, että on ollut lottovoitto syntyä Suomeen, koska muuten meitä ei olisi niin hienosti otettu vastaan. Itse olen asunut 8 vuotta Saksassa ja vain nuo kaksi asiaa ovat jääneet minun mieleen.

      Tosiaan toi, että eikö tämä saksalainen mies tajua, että hänellä itsellään on ulkomaalainen vaimo? Toivottavasti tämä mies joskus tajuaisi asian.

      Kiitos kommentista!

      Poista
    2. Onko käyttäjä "-A-/ Koti Saksassa, sydän Suomessa" itse kokenut rasismia tältä kyseiseltä mieheltä?

      Poista
    3. Kati, tämä on valitettavan totta, että aika monella hyvin rasistisellä länsimaalaisella miehellä on ulkomaalainen ei-valkoinen vaimo (en tiedä miten Suomessa tämä tilanne on, mutta monessa Euroopan maassa olen huomannut tämän). Esimerkkejä tästä on hyvin monia. Esimerkiksi monilla KKK ja skinhead järjestön jäsenillä on aasialainen vaimo.

      Tässä esimerkki https://www.theguardian.com/global/2017/mar/10/internet-warriors-inside-dark-world-of-online-trolls-kyrre-lien

      Tässä artikkelissa (scrollaa vähä alemmas), on rasistinen brittiläinen mies, joka vaatii loppua kaikelle maahanmuutolle ja islamille on naimisissa thaivaimon kanssa.

      Poista