5/recent-posts/slider1

4 vinkkiä pukinkonttiin + 2 x arvonta

****Blogiyhteistyö****



Meillä on täällä Etelä-Saksassa ja Itävallan puolella Vorarlbergissa muutama lahjakas nainen joiden työpanoksesta haluan teillekin kertoa. He ovat osaltaan tuoneet Suomea maailmankartalle tai ainakin Saksaan, Itävaltaan ja muihin maihin jossa puhutaan saksaa. 


Päätin koota tähän postaukseen muutamat kirjalahjavinkit ja varsinkin saksalaisille (saksankielisille) jotka rakastavat Suomea sekä ihan vain pipojen ystäville. Ja ehkä teistä joku haluaa tukea lahjakkaita ja kekseliäitä naisia. Tekstin lopussa on ohjeet arvontaan osallistumiseen.


Kirja 1

Pari vuotta sitten kirjoitin postauksen jossa kerroin Tarja Prüssista ja siitä kuinka hän on kirjoittanut kirjan 111 syytä rakastaa Suomea eli saksaksi 111 Gründe Finnland zu lieben. Kirja on todella hauskasti ja ammattilaisen ottein kirjoitettu. Kirja sisältää paljon knoppitietoa ja täytyy myöntää että en edes minä tiennyt kaikkea Suomesta. Kirjan voi tilata Tarjan blogisivuiltaamazonista tai Saksasta löytyy kirjakaupoista (jos ei löydy niin sen voi tilata).



Koli ©Tarja Prüss



Kirja 2

Tarja on ollut ahkera ja toimittanut jo toisen kirjan yhdessä valokuvaaja Juha Metson kanssa. 111 paikkaa Helsingissä, jotka pitää nähdä eli saksaksi 111 Orte in Helsinki, die man gesehen haben muss on julkaistu kesällä 2018. Tarja ja Juha esittelevät kirjassa pieniä paikkoja, joita ei ehkä ole itse tullut ajatelleeksi käydä katsomassa tai edes tiedä koko paikasta. Tämän kirjan voit tilata myös amazonista, Tarjan blogisivuilta tai ostaa kirjakaupasta Saksassa. Yhteistyössä Tarjan kanssa tämän kirjan voit myös voittaa arvonnassa instagramin puolella. Siitä paremmin sivuilla: asentajahiltunen



©Tarja Prüss



Nuottilaulukirja 3

Vuosi sitten kerroin itävaltalaisen Michaela Kyllösen projektista, joululaulunuottikirja nimeltä Weihnachten in Finnland - Joulu Suomessa. Sitä saa edelleen tilattua Michaelalta suoraan (michaela.kylloenen (at) gmail.com), Amazonista tai kustantajalta. Kirjassa on nuotit pianolle ja tekstit suomeksi ja saksaksi (+muutama ruotsiksi).



©Michaela Kyllönen



Pipot 4

Marjut on ollut pienenä kova piirtämään, suunnittelemaan ja ompelemaan vaatteita siskonsa kanssa (siskosta tulikin tekstiilisuunnittelija). Joten käsillä tekeminen ja luovatyö on tuntunut Marjutista luontevalta. Marjut on oikealta ammatiltaan laulaja ja laulunopettaja. Lasten ollessa pieniä hän neuloi, virkkasi ja ompeli vaatteita heille. Siitä se idea sitten lähti, ensimmäisenä keväänä hän möi yli 300 pipoa ja jatkoi siitä. Hänen mielestään tämä on ollut hyvä tapa tutustua paikallisiin naisiin. Marjut asuu miehensä ja kahden lapsen kanssa Itävallassa, Dornbirnissä.




Marjut perusti yrityksen nimeltä Pompula vuonna 2014. Hän ompelee kaikki pipot, beanit, pannat, baggyhousut, legginsit, mekot ja tuubihuivit itse. Tänä talvena Marjut on tehnyt vuorellisia pipoja joko fleece,- tai teddy-kankaasta. Pipoja on erilaisissa kuoseissa koko perheelle myös miehille. Hänen valitsemat kankaat ovat niin herkullisia, ja varsinkin tytöille on niin paljon ihania kankaita. Pompula-yrityksellä on omat nettisivut joiden kautta on mahdollista tilata pipoja, ja lähetys onnistuu EU:n alueelle. 





Ideoita Marjutilla olisi vaikka kuinka paljon ja hän onkin kerännyt matkoilta ideoita ja luonnoksia vihkoon. Yksi haave olisi myös suunnitella ja tuottaa itse kankaita ja palkata ompelija. Tällä hetkellä kuitenkin laulu/laulunopettajan työt vievät enemmän aikaa.



©Marjut Kuhnhenn


Käykää tykkäämässä Pompulan FB-sivuista. 
Marjut päivittää facebookkia ahkerasti ja laittaa kuvia uutuksista.


Nyt siihen parhaaseen kohtaan eli arvontaan.

Arvonta # 1 

Nyt minulla onkin ilo kertoa että yhteistyössä Pompula:n kanssa me arvotaan yksi (1) vapaavalintainen pipo lukijoiden kesken.

Kerro kommentissa: Kenelle antaisit pipon joululahjaksi? 

Joten osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen ja/tai facebookissa Suomalainen im Allgäu-sivuilla. Arvonta sulkeutuu 14.12.2018 klo 23.59. Arvonnan voittaja julkistetaan facebookissa lauantaina 15.12.2018. Onnea arvontaan.






Arvonta # 2

Tulee piakkoin Instagramin puolelle eli seuraa: asentajahiltunen niin saat lisätietoa.




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen





Luukku 6: Pyhä Nikolaus on joulupukin edeltäjä

Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopussa löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa!


#ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018


Meille suomalaisille 6.12. on päivä jolloin Suomesta tuli itsenäinen maa. Tänä päivänä on myös nimipäivät nimille: Niko, Niklas, Niilo, Niki ja Nikolai. Nimien taustalta löytyy kuitenkin pyhä Nikolaus joka eli kauan kauan sitten.



Sankt Nikolaus


Saksassa vietetään 6. Joulukuuta Nikolauksen päivää. Pyhä Nikolaus kuoli vuonna 343(?) juuri tänä kyseisenä päivänä jolloin Saksassa juhlitaan tätä hyväntekijää. Nikolaus oli kreikkalainen piispa joka antoi lahjoja salaisesti ja teki ihmetekoja. Kohteina oli varsinkin lapset, merenkulkijat, kauppiaat ja opiskelijat. 

Voisi sanoa että pyhä Nikolaus on joulupukin edeltäjä ja esikuva.

Tavaksi on muotoutunut niin että lapset jättävät saappikkaansa ulos edellisenä iltana jonne Nikolauspukki laittaa lahjat. Ennen vanhaan lasten piti putsata ja plankata kenkänsä näyttääkseen pukille että ovat ansainneet lahjan. Lahjaksi on näinä päivinä muotoutunut ihan vain suklaa. Jotkut vanhemmat tosin antavat lahjaksi jonkun hieman kalliimman (yhden) lahjan. 

43% saksalaisista sanookin täyttävänsä saappaan makeisilla/suklaalla, 44% makeisilla/suklaalla ja lahjoilla ja 10% pelkällä lahjalla. 99% saksalaista kertoo noudattavansa tätä perinnettä.

Nikolauspukki saapuu keskiyöllä aasilla tai hevosella ja jättää lapsille pienet lahjat saappaisiin. Se voi olla tosiaan suklaata, kolikoita, pieniä lahjoja tai vaikka mandariineja.

Entäs jos lapsi ei olekaan ollut kiltti? Silloin pukki jättää vitsan saappaaseen, tarkoittaen ”piiskaamista” ja sitä että lapsi ei olekaan ansainnut lahjaa. Tämä perinne riippuu siitä kuinka ankaria vanhemmat ovat lapsilleen. Nykypäivänä tuskin kukaan saa enää vitsaa? 



Tässä vahditaan ovatko lapset kiltisti?


Nikolauspukki vierailee joissain kodeissa, mutta yleensä kouluissa, päiväkodeissa ja urheiluseuran tapahtumissa. Nikolauspukilla onkin matkassaan ns. Alter ego Knecht Ruprecht joka vahtii vitsan kanssa ovatko lapset kiltisti. Noin 50% saksalaisista ei noudata tätä perinnettä. Minua hahmo muistuttaa Nuutti-pukkia, joka tulee aina Nuutin päivänä ja häätää joulun pois kodista. Nämä perinteet ovat taaskin kulkeutuneet hieman myöhässä Suomeen.


Knecht Ruprecht ja vitsa


Lapsia on peloteltu myös sillä että Nikolauspukki satuttaa lapsia kepillä, laittaa säkkiin ja vie mukanaan. Joten kilttinä kannattaa olla. Jotkut vanhemmat haluavatkin antaa lapselleen oppitunnin ja pukki saa leikisti ”lyödä” lasta kepillä.

Nikolauspukki on pukeutunut punaiseen takkiin, piispan hiippalakkiin, valkoiseen partaan, toisessa kädessä hänellä on kepukka ja toisella kädellä kantaa säkkiä selässä.

Meillä onkin tällä viikolla kahdet Nikolausjuhlat, päiväkodin Waldnikolaus eli tapahtuma ulkona ja sitten urheiluseuran järjestämä tapahtuma. Jälkimmäisessä eri urheiluryhmät esittävät vuorotellen jonkun esityksen pukeille. Lopuksi Nikolauspukki kehuu kaikki lapset ja lopulta he saavat yllätyspussin ja Nikolauspullan.



Nikolaus-pulla




Täällä toivotetaankin tänään Frohe Nikolaus!



Pulla ja poika





Joulukalenterin muut osallistujat, käy tsekkaamassa!













Luukku 12: Tahdon Asiat / USA







Luukku 19: Maija Asunta-Johnston

Luukku 20: Wonderworld of Noora / Viro







Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen


Miniloma Süd-Tirolissa



Me asutaan aika keskellä Keski-Europpaa ja oikeastaan joka paikkaan on lyhyt matka. Vaikkakin ollaan oltu hieman laiskoja/saamattomia hyödyntämään näitä lähimaita. Tämän kuuden vuoden aikana ollaan tehty vain muutama reissu. Osasyy on ollut meidän remontti joka alkoi neljä vuotta sitten ja Pimi joka syntyi 2,5 vuotta sitten. 



Süd-Tirol, joka oli minun ja Jumin ensimmäinen ”ulkomaanmatka”. Oltiin silloin vastarakastuneita ja hieman jännitti lähteä ensimmäiseen yhteiseen reissuun. Süd-Tirol valikoitui matkakohteeksi koska se on niin lähellä. Tarvitsee vain suhata Itävallan ja alppien yli tai läpi ja BUUM olet kohteessa. Tai no alppien ylitys ei mennyt ihan niin nopeasti, voitte vaan kuvitella kun muutama muukin on liikenteessä mutkaisilla pikkuteillä. Siihen kun sattuu onnettomuus niin matka saattaa kestää tuplasti kauemmin.





En ollut aikaisemmin käynyt Italiassa, vaikkakin Süd-Tirol on Italiaa niin paikkaa kutsutaan yleensä vain Süd-Tiroliksi eli Etelä-Tiroliksi. Saksalaiset tykkääväät matkustaa sinne ruuan, juoman, vuorien ja varmasti myös sen tähden että siellä pärjää saksankielellä. Minulle se sopi paremmin kuin hyvin, koska italiaa en osaa yhtään.






Ajeltiin tosiaan autolla ja minä istuin pelkääjän paikalla ja räpsin kuvia. Ihan hulluna, ei pysähdelty kuin ehkä nopeat vessapysähdykset. Ajettiin ensin Meranoon jonne google mapsin mukaan ajaa n. 4 tuntia. Käytiin syömässä ja hieman käveltiin ympäriinsä. Löysin sieltä Sissin, eli Baijerin prinsessan patsaan. 









Meidän päätepistehän oli Bolzano, jossa muuten Ötzikin asustelee. Ysärimusafanit ei siis DJ Ötzi, hah. Ei kyllä valitettavasti menty moikkamaan muumioitunutta herraa. Vaan me keskityttiin enemmän ruokaan, juomaan ja toisiimme. Tarkoitus oli yhtenä päivänä lähteä vaeltamaan vaan toisin kävi. Ajettiin jotenkin risteyksen ohi ja kääntyminen oli jotenkin mahdotonta ja niin me vain ajeltiin eteenpäin.





Hetken päästä tunsin jonkun korkean ja valtavan hahmon vierelläni. Olin Jumille että apua, onko nuo nyt ne Dolomiitit (joista olin joskus lukenut maantiedon kirjasta)? Ilma oli jotenkin kovin utuinen ja Dolomiitit vain seurasivat omituisena isona möhkäleenä. Oli jotenkin ihan epätodellinen olo. Dolomiitit on jotenkin niin siinä läsnä, sitä on vaikea selittää. Aivan mahtava ilmestys. Oikeastaan me taidettiin kiertää Dolomiitit ympäri, ajeltiin muutama ihanan mutkikas alppitie. Katseltiin maisemia reilun 2500 metrin korkeudesta.






Tämän reissun Must-kohde minulle oli nähdä Gardajärvi, järvi jota olin havitellut näkeväni jo monta vuotta. Joskus taannoin olin suunnitellut pyöräretkeen osallistumista. Jumi kuitenkin kertoi että Gardajärven alue ei ole kuitenkaan ihan helpommasta päästä olevaa maastoa. Kuulemma paljon tunneleita tai sitten ajetaan vuorilla. Tämän aion kuitenkin joskus tehdä, vapaaehtoiset ilmoittautukaa. 




Tultiin Gardajärvelle vuorilta päin ja voi että se maisema sieltä ylhäältä. Järvi siinsi sinisenä ja kimmelsi ja ne vuoret ympärillä. Wautsi vau. Lokakuu oli vielä ihanan lämmin, no ei kuitenkaan rantakelit. Toinen hyvä puoli oli se että turisteja oli vähän. Järveä ympäri oli monta pientä ihanaa kylää. Tai no turistipaikkoja ne on. Monia ihania rantaravintoloita joissa oli ihana istuskella ja nauttia maisemista. Aah, kunpa pääsisi sinne taas joskus. 





Etelä-Tirolista ja Italiasta jäi nimenomaan mieleen ne maisemat, rentotunnelma ja ruoka. Niissä kun ei ikinä mene pieleen. Pakko päästä pian uudelleen.






Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Mistä tilata nimitarroja Saksassa



******Blogiyhteistyö******



Pimi aloitti päiväkodissa syyskuun puolessa välissä ja se aloitus tuli kuitenkin hieman puskista. Käy lukemassa miten meidän päiväkodin aloitus alkoi täältä. Vaikka olin ajatellut että olin varautunut hyvin niin yksi asia minulle muistui mieleen pari päivää ennen aloitusta. 






Meinaan vaatteiden nimikointi. En ollut yhtään muistanut että sellainenkin show pitää tehdä ennen päiväkodin aloitusta. No silloin oli viikonloppu ja mietin että mistä nyt muutun nimilapuksi. Ensiapulaatikosta löytyi ensiapu (heh). Sieltä löysin hansaplastin sensitive ensiaputeippiä. Eikun leikkaamaan, liimaamaan ja askartelemaan. Kotoa ei löytynyt edes ohutta permanent-tussia tai tekstiilitussia. Joten tyydyin kirjoittamaan nimet kuulakärkikynällä.




Tätä tehdessä tiesin että tämä tulee olemaan väliaikainen ratkaisu. Ja niin se oli. Ekassa pesussa melkein kaikki nuo valkoiset nimilaput oli lähtenyt. Pesukoneenrummusta löytyi tai taitaa löytyä vieläkin niitä. Yksi oli jostain syystä eksynyt minun kainaloon, kait jonkun vaatteen kautta. Kiva.

Kävin vielä apteekista ostamassa leukoplast eli kangasteippiä, ne ovat hieman paremmin pysyneet tuotteissa kiinni. Vaikkakin kuulakärkynällä kirjoitetut tekstit alkavat haalistumaan.




Aloin selaamaan internetin ihmeellistä maailmaa ja sieltähän löytyi muutamia tarrafirmoja. Tarrafirmoja oli täällä Saksassakin ihan kivasti, mutta pieni pihi saksalainen iski minuun. 100 kpl nimitarroja maksoi sellaiset 40 euroa, olin aivan järkyttynyt. 

En antanut periksi ja sitten löysin yhden suomalaisen firman meinaan ikioma nimilappu. Sieltä sivuilta löytyi ihania nimitarroja, eikä ne olleet pahan hintaisia. Vajaat 20 euroa ja lähetys kuului hintaan mukaan. 

Muumifaneille oli monta erilaista settiä ja ne oli juuri julkaistu. Ainut ongelma oli nyt se että firma oli suomalainen ja minä asun Saksassa. Miten minä oikein saan ne tänne Saksaan. Mietin jo että tilaan ne äitini osoitteeseen Suomeen ja hän lähettää sitten minulle. Päätin laittaa kuitenkin sähköpostia ja kysellä onnistuisiko lähetys Saksaan. Sainkin pikaisen vastauksen että Saksassa on tytäryhtiö josta voin tilata.

Suht nopeasti posti toikin meille nuo tarrat, Pimi olisi halunnut liimailla niitä joka paikkaan. Ohjeeksi saatiin että tarrat pitää liimata kuivaan pesuohje,-tuotetietolappuun. Siihen sellaiseen joka on oikein sileä, jotta liimapinta tarttuu kunnolla kiinni. Plus että pitää odottaa 24 tuntia ennen kuin tuotteen pesee. Ohje korostaa että varusteisiin nimilappu tulee kiinnittää kuivalle ja puhtaalle pinnalle.






Olen nyt toista kuukautta testaillut näitä tarroja ja onhan nää nyt vaan tosi kivoja. Paljon kivempia kuin nuo hansaplast-teipit tai leukoplast-teipit. Eikä tarvitse sormi vääränä kirjoittaa niitä nimiä. Kuinka helppoa on vain ottaa tarra arkista ja laittaa vaatteeseen. Näin joutuu joskus aamusella kiireessä tekemään kun huomaa että ei h…ti eihän tässä ollutkaan nimeä.

Harmittaa etten tilannut niitä silitettäviä nimilappuja, niitä olisi ollut kätevämpi laittaa esim sukkiin tai sellaisiin vaatteisiin joissa ei niitä tuote/pesulappuja enää ole. Tällä hetkellä sukat on ilman tarroja.





Voin kuvitella että päiväkodin työntekijää nimikointi helpottaa huomattavasti. Ei tarvitse arpoa että kenelle tämä vaate nyt oikein kuuluikaan. Varmasti on käynyt ja käy niin että lapset onkin puettu vääriin vaatteisiin. Vaikka ei se nyt maata kaada jos on MattiPetterin takki päällä kun haet lapsesi kotiin. Vai?

Ja nyt varsinkin suomalaiset saksassa teille tiedoksi että namensetiketten sivuilta voi tilata vaikka näitä ihania muumi nimitarroja. Edit: Tilaaminen namensetiketten sivuilta onnistuu myös Itävaltaan ja Sveitsiin. Huippua.


Postaus on tehty blogiyhteistyönä ikioma.fi kanssa ja tätä postausta vastaan sain yhden setin muumi-nimitarralappuja.





Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen