5/recent-posts/slider1

Miten kokoaikatyötä tekevät äidit selviävät arjen pyörityksestä?

Me ulkosuomalaiset äidit jaksamme ihmetellä, miten ne suomalaiset äidit selviävät arjen pyörittämisestä. Suomalaiset äidit joutuvat/saavat tehdä 8 tunnin työpäiviä, missä välissä he kerkeävät hoitaa arjen askareita, lasten kanssa olemisesta puhumattakaan?

Olen pyöritellyt tätä ideaa jo jonkin aikaa päässäni ja päätin hieman vertailla ulkosuomalaisten äitien elämää vastaan suomalaisen äidin elämä. Usein ulkomailla on mahdollista työskennellä osa-aikaisesti tai olla kotiäitinä, tätä mahdollisuutta harvemmin on Suomessa.

Ulkosuomalaisena äitinä tai kotiäitinä sinulla on jonkin verran enemmän tehtävää verrattuna kanssasisareen Suomessa. Vai mitä mieltä olet? 




Ulkosuomalainen äiti


  • Lapsille pitää tehdä usein eväät mukaan kouluun tai tarhaan. Varsinkin jos sinulla on monta lasta niin siihen menee aamuisin aikaa.

  • Aamupala pitää syödä jo kotona. Päiväkodissa ei ole valmista aamupalaa, jonne lapsen voisi viedä. Päiväkodissa he pitävät välipalahetken jossain vaiheessa, jonne on eväät tehty.

  • Alle kolmevuotiaita (meidän kylä) otetaan hoitoon vain puolipäiväksi eli 3-4 tuntia. 

  • Koulun tai päiväkodin jälkeen, jos lapsi haluaa harrastaa jotain sinun pitää viedä se. Varsinkin maalla asuttaessa joukkoliikennettä ei ole, tai muissa maissa lasta ei vain voi laskea yksin ulos. Aina pitää olla aikuinen mukana.

  • Ruokaa tehtäessä, helpotuksia ei ole. Perunasipulisekotuksia tai muita valmisruokia on vähän (tai ne maistuu ihan karsealta), broilerin tai muu liha pitää itse marinoida, jos haluat marinoituja lihoja. Valmiiksi pilkottuja saattaa löytyä, mutta ei ehkä juuri sellaista mitä itse tarvitsee.

  • Ruoka tehdään usein pitkän kaavan mukaan, vuokaruuat ei ole niin tunnettuja kuin Suomessa. Teeppä joka päivä liha, kastike ja lisäke. Puuh.


  • Monissa kodeissa ei ole kuivauskaappia, astiat pitää käsin kuivata, koska kalkki.

  • Vesi on niin kalkkipitoista, että koko ajan pitää olla putsaamassa vedenkeitintä, suihkukaappia jne.

  • Petivaatteiden vaihto on myös tehty vaikeaksi. Pussilakanoissa ei ole reikiä  yläpäässä ja alhaalla pitää laittaa pussilakana kiinni vetoketjulla tai napeilla. Kaikki vie niin paljon aikaa, onneksi meillä on suomalaiset lakanat.



  • Ainakin meillä päin sisustustyyli on rustiikkinen, se ei välttämättä ole minun makuuni. Rustiikkiset huonekalut painavat kuin synti, koitappa niitä keveyesti siirrellä imurin tieltä. No ainakin haba kasvaa, jos ei muuta.

  • Asunnot/talot ovat yleensä monikerroksisia, joten siivoamiseen/pyykinpesuun menee aikaa. Varsinkin silloin kun Pimi oli pieni niin piti miettiä missä välissä kerkeän/muistan käydä laittamassa pyykit narulle.

  • Koska talot ovat isoja niin varsinkin hämähäkit ja muut ötökät tykkääväät myös asustella niissä. Joten niitä saa olla koko ajan imuroimassa tai pyyhkimässä pois.

  • Jos asut omakotitalossa, niin teillä on oletettavasti puutarha. Jokainen joka on käynyt Saksassa/Sveitsissä/Itävallassa tietää, että pihat/nurmikot ovat mielettömän hyvin hoidettu. Yleensä kotiäidin tehtäviin kuuluu hoitaa myös piha ja kasvimaa.

  • Varsinkin meillä päin harva äiti on kokopäivätöissä, he eivät välttämättä mene töihin edes silloin vaikka lapsi olisi jo vanhempi. Tätä välillä mietin, että eikö heillä ole muuta elämää?



Yhteenveto

Ulkosuomalaisella on jonkin verran enemmän kotitöitä, mutta toisaalta lämmintä ruokaa laitetaan vain kerran päivässä. Onko se vain omassa päässä ettei muuten selviä kuin olemalla kokonaan kotona tai tekemällä osa-aikatyötä?


Eväitä pitää tehdä joka päivä





Suomalainen äiti


  • Kiitos Suomen kouluruokailujärjestelmän kouluissa ja päiväkodeissa on aina valmis lämmin lounas. Päiväkodeissa vielä aamu- ja välipala. Toki koululaisillakin on nykyään mahdollisuus ostaa aamu- tai/ja välipala. (Tai oli silloin kun vielä itse olin koulunkeittiössä töissä). Ei tarvitse tehdä eväitä.

  • Ruuanlaitto, Suomessa on monia eri mahdollisuuksia helpottaa ruuanlaittoa. Perunasipulisekoitus ja kinkkusuikaleet vuokaan ja eikun uuniin. Ruuanlaitto ei kestä kauaa.

  • Muutenkin Suomessa ruuat kypsennetään usein uunissa. Se on helppoa ja suht nopeaa.

  • Suomalaiset äidit ovat yleensä töissä sen kahdeksan tuntia ja silloin tarvitseekin tehdä vain päivällinen. Ehkä mahdollisesti vielä iltapala.

  • Lapset uskaltaa jättää ulos leikkimään. Yleensä ottaen se on turvallista. Lapsia pitää kuljettaa harrastuksiin, onneksi voi sopia yhteiskuljetuksia kavereiden kanssa Toki niin tehdään muissakin maissa?

  • Suomalaisilla äideillä ei ole vaihtoehtoa tehdä lyhyempää päivää. Joissain perheissä tai työpaikoissa se on toki mahdollista.

Yhteenveto

Niin kuin listasta näkee, niin kovin paljon ei helpotuksia ole. Varsinkin jos suomalaisen äidin mies tai muu perhe ei ole auttamassa, niin kovin yksin olet. Miten te selviätte?




Joten kertokaa te suomalaiset äidit meille ulkosuomalaisille miten te selviätte arjen rumbasta? Varsinkin jos teet täyspitkää päivää eikä ole ketään auttamassa?





Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau












Miltä tuntuu palata töihin pitkän tauon jälkeen



Jo kuukausi töitä takana. Päivät ja viikot vain vilahtaa ohitse. Ei ole ollut tekemisen puutetta. Aamulla kuuden aikoihin ylös, Pimi päiväkotiin klo 8, takaisin kotiin, hieman töitä Sauna Maailmalla -blogin eteen, välipala klo 10 ja klo 10.20 pitää jo olla valmiina lähdössä töihin. Joten aamupäivisin pitää olla erittäin tehokas. Ei enää roikkumista netissä tai FB:ssa, ellei se kuulu sen päivän tehtäviin.

Toisaalta tulee tehtyä töitä tehokkaasti, koska tiedän että luppoaikaa ei ole yhtään. Ja niin se on toistaiseksi ollut. Olen ollut tyytyväinen ratkaisuun palata töihin. Sain päiviini kaivattua rutiinia ja nähdä muita ihmisiä. 

On ollut ihana palata töihin (joku joka on lukenut tämän postauksen voi ajatella, että mitä ihmettä), nähdä vanhoja työkavereita ja tutustua uusiin työkavereihin. Toistaiseksi tuntuu, että työilmapiiri on paljon parempi kuin neljä vuotta sitten. 






Ensimmäinen työpäivä

Ensimmäinen työpäivä meni jossain ihmeellisen energisessä tuntemuksissa. Olin niin paljon virtaa täynnä, että itseäkin oikein nauratti. Päivän päätteksi olin aivan puhki poikki vaikka olin ollut vain sen kolme tuntia töissä. Laitan Instagramin tarinoihin videon jonka tein päivä päätteeksi.

En päässyt edes ovesta sisään, kun kaksi työkaveria kertoivat ketä pitää varoa ja että työilmapiiri ei ole hyvä. Olin että kiitti kaverit tästä infosta, näin heti alkuun. 

Olin hieman ”myöhässä”, koska olin unohtanut, että parkkihalli on niin tyhmästi rakennettu että  parkkipaikan löytämiseen menee viisi minuuttia. Sain auton parkkiin tasolle 11, se kertoo siitä että parkkihalli on iso. Muistaakseni parkkihallissa on paikat vajaalle 900 autolle.

Seuraava haaste oli etsiä minulle tyhjä vaatekaappi ja työvaatteet. Selvisi, että minun työvaatteet eivät olleet saapuneet. Joten piti työkavereilta kysellä, että keneltä saisin vaatteita lainaan. No, yhdeltä sain housut ja toiselta paidan. 

Joten olin keittiössä valmiina 20 minuuttia myöhässä. Noh, ei se toisaalta haitannut, koska minulla ei ole mitään nimettyä tehtävää. Olen niin sanotusti joka paikan höylä. 

Työaika

Työaikani on tosiaan klo 11-14 ja lounas tarjoillaan työpaikkaruokalassa klo 11.30-14. Eniten ruokailijoita käy klo 11.30-13, päivittäin käy syömässä reilu 800 syöjää. Viimeisen tunnin aikana käy vain muutamia ruokailijoita ja silloin on aikaa hieman hengähtää ja siivoilla.


Työnkuva

Ruoka annostellaan valmiiksi lautasille (IKEA:n tyyliin), joten buffet ruokailu ei ole vielä saapunut meidän ruokalaan. Vertailun vuoksi Espoossa oli kouluissa tämä systeemi viimeksi vuonna 1997, jonka jälkeen lapset ovat saaneet ottaa itse ruokansa. 


Työkaverit ja työtutut

Ruokaa annostellessa on ollut hauska nähdä vanhoja tuttuja ja kavereita. Olenkin kiinnittänyt huomiota, että kolme ja puoli vuotta on tehnyt tehtävänsä. Osa on vanhettunut ja pulskistunut iän myötä. En tiedä, ehkä he ajattelevat samalla lailla? Heh.

Monet ovat olleet aidosti iloisia, kun olen palannut töihin. Varsinkin yksi työkaveri sai minut liikuttumaan, kun hän kertoi, että hän on niin onnellinen, kun tulin takaisin töihin. Koska minä olen luonteeltani perusiloinen, minusta huokuu hyvää fiilistä muillekkin enkä motkota turhista. Tuntui hyvältä, etten ole ihan peruskauraa tai kiukkuinen keittiöapulainen.

On tässä kolmen viikon aikana jo tullut esiin muutamia ei niin mukavia kohtauksia. Mutta ei mitään sen kummempaa. Olen myös muistanut muutamia juttuja mitä olen aina ihmetellyt, eikä ne asiat ole mihinkään muuttuneet. Näitä asioita listaan varmasti ylös vielä toiseen kirjoitukseen. 

Ensinnäkin yksi nimeltä mainitsematon henkilö sanoi heti ekana päivänä, että koitas olla ajoissa töissä koska hieman klo 11 on pieni palaveri, jossa käydään läpi tarjottavat ruuat. Ekan päivän sekoilu ei jäänyt siis häneltä huomaamatta. 

Tämä samainen kaveri mainitsi myös ruokapöytään mennessä, että olen mennyt hänen paikalle istumaan. Olin, että selvä juttu, haluatko mennä siihen istumaan? Vastaus oli että eiii. Hmm, miksi hänen piti mainita että se on hänen paikka? Jotkut ihmiset eivät vain muutu?

Osa niistä ikävistä työkavereista ei ole enää siellä töissä. Joten voisin väittää, että työilmapiiri on sen tähden hieman parempi.

Työkaverit ovat hieman kateellisia, koska minulla on perjantai vapaa. Se ei ole ihan normaalia, koska työntekijöitä tarvittaisiin joka päivä. Mutta se kertoo siitä että olen hieman eri asemassa kuin joku muu. Se voi jossain vaiheessa tuottaa ongelmia.

Muutama uusi työkaveri on kertonut kuulleensa, että olen todella nopea työssäni. Se tuntui hyvältä, koska silloin ennen tuntui, että minua vain arvostellaan enkä muka mitään osaa. Joten olin oikeassa, ja minulle oltiin kateellisia koska olin/olen hyvä ja ahkera työntekijä.

Toinen uusi työkaveri kertoi olleensa yllättynyt kuinka hyvin meillä meni yhteen ruuan jakaminen. Hän sanoi, että hänestä tuntui että hänellä on neljä kättä kun vauhdilla jaettiin ruokia ruokailijoille. Sellaista ei kuulemma ole usein tapahtunut.







Yksi asia harmittaa

Yksi asia mikä vähän harmittaa, on se kun minulla ei ole mitään tarkkaa työnkuvaa. Vaan teen töitä siinä pisteessä missä minua tarvitaan. Se on hieman rasittavaa, kun saa hyppiä paikasta toiseen. Mutta toisaalta mieluummin teen töitä kuin pyörittelen peukaloita.


Tuplamäärä syöjiä

Viime viikolla oli yksi päivä ruokalassa tuplamäärä syöjiä. Yritys halusi palkita työntekijät ilmaisella ruualla. Joten se tarkoitti meille työntekijöille kolmea tuntia täysiä ruuan lappaamista lautaselle. Jos oikein laskettiin niin minä ladoin 600 kertaa lautaselle ranskanperunat (+hampurilainen) ja ojensin sen ruokailijalle. Huh, täytyy sanoa, että kaksi tuntia tuli hikoiltua aivan hulluna. Kotiin päästyä olin aivan kuollut. Sainkin nukkua reilun tunnin päivänokoset.


Kaikki on toistaiseksi hyvin

Toistaiseksi on siis kaikki hyvin tällä rintamalla ja olen tyytyväinen, että olen palannut työelämään. Varsinkin kun touko- ja kesäkuussa on yhteensä 4 arkipyhää. Lomallekkin pääsen jo kahden viikon päästä. Minulle oli muuten jäänyt käyttämättä 8 lomapäivää, jotka saan käyttää tänä vuonna. Ei voi valittaa.


Miltä sinusta tuntui palata työelämään pitkän tauon jälkeen?


Lue myös tuntemuksista ennen työhön paluuta.




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau















Seljankukkamehu + HUGO ohjeet


Seljankukka


Näin keväällä/kesällä kun seljankukat ovat parhaassa kukinnassaan, joten silloin onkin hyvä käydä keräämässä ainekset seljankukkamehua varten. Tänä vuonna on kevät vähän myöhässä, joten en ole vielä nähnyt seljankukkia. 




Seljankukkamehu

20 kpl Seljankukankukintoa
50 g Sitruunahappoa
1,5 l vettä
2 kg sokeria


Tee näin: 

  • Laita seljankukat ja sitruunahappo isoon astiaan. 
  • Kiehauta vesi ja sokeri. 
  • Kaada kukintojen päälle. 
  • Jätä jäähtymään 23 tunniksi. 
  • Siivilöi. 
  • Lämmitä ja kaada pulloihin.

Helppoa vai mitä?

Suomessa ei selja ole niin yleinen kuin Saksassa. 
Jos pihassasi sattuu kasvamaan selja niin mikset tekisi?


Tätä mehua käytetään 1:8 ja kaada sitä vaikka kivennäisveden tai kuohuviinin kanssa niin saat raikkaan kesäillanjuoman. Tästä tehdään myös Hugo-juoma joka on erittäin raikas kesäinen juoma. Alla on ohje. Suosittelen. 


HUGO


HUGO


  • 2 cl Seljankukkamehua
  • 150 ml Proseccoa
  • Loraus kivennäisvettä
  • Mintunlehtiä
  • Limetin viipale

Laita (puna)viinilasiin seljankukkamehu, mintunlehdet ja pari jääpalaa. Kaada päälle proseccoa (voit käyttää myös kuivaa valkoviiniä) ja kivennäisvettä. Laita koristeeksi limeviipale, josta voit hieman puristaa mehua lasiin.

Kuuman päivän ja lempeän kesäillan juoma, toimii myös aperitiivina. Nams.

P.s. Suomesta seljankukkamehua saa ainakin IKEA:sta.





Prost!


Nyt vain odotellaan niitä kuumia kesäiltoja.

Oletko sinä Hugon ystävä?




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Kempten - yksi Saksan vanhimmista kaupungeista




Tietoja

Kempten sijaitsee n.650 - 900 metrin korkeudessa esialpeilla, Allgäussa. Kaupunki on Saksan toiseksi korkeimmalla paikalla (672 m), (Villingen-Schwenningen 704 m). Müncheniin on matkaa n.110 km, Oberstdorfiin 35 kilometriä ja Augsburgiin n. 90 kilometriä.

Kemptenissä on yli 68 000 asukasta. Kaupunkia saatetaan kutsua Allgäun pääkaupungiksi, Allgäu-Metropoliksi tai Illerkaupungiksi. Kemptenin läpi virtaa Iller-joki, jonka varrella mekin olemme pyöräilleet.

Vuonna 733 Kempten tunnettiin nimellä Campidonensis cenobium ja myöhemmin vuonna 889 das monasterium quod dicitur Campidona. Saksalaiset käänsivät nimen Kemptun:ksi vuonna 1263, siitä olikin vuosien mittaan monia muunnoksia. Vuonna 1338 nimeksi valikoitui Kempten.

Kemptenin korkein kohta on Mariaberg, joka on 915 metrin korkeudessa. 






Kompastuskivi - jotta ei unohdettaisi

Kemptenissä olen ”löytänyt” yhden Stolpersteinin eli kompastuskiven, voit lukea enempi Päivin Puolivälissä -blogista. Sen verran voin mainita, että ne liittyy juutalaisvainoihin. Yksi taiteilja on tehnyt sellaisia neliönmuotoisia ”pronssisia laattoja”, joissa on nimi, syntymäaika ja kuolinaika. Voit lukea projektista englanniksi täältä.

Pistää hiljaiseksi, joka kerta.






Ostospaikka

Kempten on meidän lähin (ellei Lindauta lasketa) ja paras shoppailupaikka. Meiltä sinne ajaa n. 35 minuuttia, riippuen kuskista. Siellä onkin iso FORUM kauppakeskus sekä perinteinen ostoskatu, jossa on paljon pieniä liikkeitä. Siellä on myös Kaufhof, jossa yhdessä kerroksessa on ihan ok ruokala. Varsinkin lapsiperheille hyvä paikka, leikkipaikka ja vessa on vieressä. Mitä muuta voikaan toivoa. Heh.






Ravintolasuositukset

Minun mielestä yksi parhaista ravintoloista on ranskalainen pikku paikka. Sieltä saa Crepes:jä, mielettömän hyvää kalakeittoa ja perunasalaattia. Varsinkin kesällä paikka on ihanan tunnelmallinen pikkuruisine terassipöytineen.

Aitoa Allgäulaista tunnelmaa ja ruokaa saat kuitenkin Zum Stift -ravintololasta. Se onkin Allgäuer Bräuhausin eli Allgäun panimon ravintola. Tarjoilittaret tarjoilevat aidoissa Dirndleissään, baijerilaiseen tunnelmaan pääsee taatusti. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun ruoka ja juoma on nenän edessä.

Jos taasen SUSHI-hammasta kolottaa, sekin onnistuu Kemptenissä. Niitä onkin Kemptenissä muutama vaihtoehto. Running Sushi paikka näyttää nyt olevan suljettu kokonaan?

Meksikolaisia ravintoloita löytyy kaksin kappalein ElDorado ja Enchilada ihanine ruokineen ja sisustuksineen. Allekirjoittaneelle meksikolainen ruoka maistuu aina.





Tori

Joka keskiviikko ja lauantai on Wochenmarkt eli viikkotori Hildegardplatzilla. Torit on aina ihania ja tämä tori on mielestäni jotenkin erittäin ihana. Tarjolla on hedelmiä, vihanneksia, ruokaa ja juomaa, ja siellä monet tapaavatkin tuttaviaan ja ystäviään. 


Elokuvateatterit

Ensimmäinen elokuvateatteri on avattu Kemptenissä jo vuonna 1905. Vuoteen 2003 asti elokuvateattereita oli kaksi kappaletta. Colosseum elokuvateatterissa ollaan käyty useasti ja olenkin kirjoittanut aikaisemmin kirjoituksen miten elokuvissa käynti eroaa Suomeen. Kesäisin on elokuvafestivaaliviikko ja ulkoilmaelokuvateatteri on silloin avoinna Burghaldessa. Ihan parasta.





Tapahtumat

Allgäuer Festwoche on joka vuosi elokuussa, isot messut/markkinat/olutjuhla, voit kutsua sitä miksi haluat. Anyway, paikalla on myyntikojuja, kaljaravintoloita, esittelypisteitä, leikkipaikkoja, mitä vaan on keksitty. Siitä olenkin viime vuonna kirjoittanut kirjoituksen, lue se tästä.

Keväisin tapahtuma Kemptener Jazz Frühling vetää väkeä ulkoilmakonserteilla. Muitakin musiikkitapahtumia on tarjolla kuten Tag der Musik, das Stadtfest, Musiknacht ja kamarimusiikin ystäville Classix Kempten -tapahtuma.

Kemptenissä on BIG BOX -konserttipaikka, jossa on tapahtumia ja konsertteja jokaiseen makuun. Itse en ole vielä päässyt paikalle, ehkäpä piakkoin.






Kylpyläkulttuuri

Jo roomalaisten aikaan kaupungissa oli kylpylä. Vuonna 1910 valmistui Volksbad eli kansankylpylä Lenzfrieder Strasselle. Vuodesta 1932 sitä käytti armeija ja se suljettiin vuonna 1944. 1927 oli avattu Sonnenbad eli aurinkokylpylä Rottachshleifelle. Freibad eli maauimala oli avattu vuonna 1932 ja vuonna 1970 uimahalli. Ne purettiin vuonna 2000 ja tilalle rakennettiin CamboMare-kylpylä. Tästä sauna-alueesta tuleekin myöhemmin artikkeli toiseen blogiin.






Yhteenveto

Kempten on mielestäni sopivan kokoinen pikkukaupunki. Siellä on jokaiselle jotakin, on kaupunkitunnelmaa, mutta myös luontoa ja maaseutua. Kulttuuriakin on sopivassa suhteessa, jos sitä kaipailee. Shoppailuun ihan paras mahdollinen paikka. Vanhat talot on nykyään niin hienosti restauroitu, ettei välttämättä edes tajua, että on vanha talo kyseessä. Minä tykkään.



Oletko sinä käynyt Kemptenissä?





Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau