Työpaikan vaihdos on ollut paras ratkaisu

 

Työpaikan vaihdos on ollut paras ratkaisu -artikkelissa kerron syyt ja seuraukset työpaikan vaihdokselle. Tervetuloa mukaan pitkästä aikaa. 

Syyt työpaikan vaihtamiselle

Olen useasti kipuillut täällä blogissa ja muutenkin minun työpaikasta ja kuinka työilmapiiri on ollut aivan kamala. Huonoa tuuria on ollut myös muiden työpaikkojen kanssa.

Lue lisää: Työilmapiiri eräässä keittiössä

Koronan ansiosta tai takia olin kevään ja kesän 2020 5 kuukautta kotona, jonka jälkeen töitä oli ensin joka toinen kuukausi ja keväällä 2021 suunnilleen joka toinen viikko. Kesällä 2021 töitä oli jo joka päivä, mutta niin että työtunteja tuli päivälle vain 3,5 h eli 0,5 tuntia oli aina lomautusta.

Tämä lomautus asia olikin minulle uudelle yrittäjälle pahin mahdollinen ratkaisu. Koska minun piti ilmoittaa työnantajalle mahdolliset voitot ja tappiot joka kuukausi. Käytännössä tämä olisi voinut tarkoittaa sitä että jonain kuukautena en saisi palkkaa, vaan olisin ollut töissä ihan vain huvin vuoksi.

Nämä kaksi asiaa olivat isoimmat vaakakupissa olevat asiat työpaikan vaihdolle.

Mutta myös se että ajan 15 kilometriä suunta vain sen 3,5 tunnin takia. Järkevintä olisi hakea työpaikka jossa olisin vain kaksi tai kolme kertaa viikossa.

Työpaikkaa hakiessa minulle kävi myös selväksi kuinka helvetin huonoa palkkaa olen nämä viime vuodet saanut. Joten taas yksi iso syy hakea uutta työpaikkaa.

Myös se että halusin alkaa panostaa enemmän omaan yritykseeni, blogeihin ja saunahoitojen tekemiseen. Aamuisin minulla oli vain 1,5 tuntia tehokasta peliaikaa ja työt olisi pitänyt tulla tehtyä. Joskus olin todella tehokas ja välillä taasen en. Useimmiten en.

Ja se tarkoitti sitä että jouduin venyttämään päivää iltaisin ja viikonloppuisin. Ei ehkä hyvä yhdistelmä perheen ja oman terveyden kannalta.

Ratkaisu tapahtui kesälomalla

Kesällä 2021 meidän lähellä oleva ravintola aukesi ja siinä kävin monta kertaa juttelemassa ja kyselemässä omistajalta mahdollisista yhteistöistä.

Kuitenkin vasta oman kesäloman jälkeen olin aivan puhki ja poikki. Tajusin että nyt minun olisi tehtävä muutos ja panostettava enemmän omaan yritykseeni ja hyvinvointiini.

Kävinkin heti lähiravintolassa kyselemässä töitä. Ja sieltä heti innostuttiin että tekisin töitä vain kaksi päivää viikossa ja 80 h kuukaudessa. Palkkakin nousisi melkein tuplasti.

Työharjoittelut

En kuitenkaan halunnut jättää päätöstä yhden kortin varaan ja kävin harjoittelemassa myös lähellä olevan kylpylän keittiössä. Työ siellä oli sinänsä ok, ehkä vähän liian yksinkertaista. Ranskalaisten ja nugettien paistamista. 

Siellä ongelmaksi ilmaantui se että työvuorot seuraavalle viikolle saisi tietää vasta edellisenä perjantaina. Minulle, kalenteri kädessä elävälle ihmiselle pahin mahdollinen skenaario. Plus että miten työvuorot soveltuu perhe-elämään. Aika huonosti.

Kävin lähiravintolassa harjoittelemassa ja kyllä työ oli paljon mukavampaa ja vaihtelevampaa. Plus että palkka olisi parempi kuin toisessa paikassa. Pomo tuntui mukavan rennolta. Olen hänet tuntenut jo monta vuotta, lapsemme ovat saman ikäisiä ja olimme samassa työpaikassa. Silloin hän ei ollut keittiössä töissä kuitenkaan.

Irtisanoutuminen

Saksassa irtisanoutuminen ei ole välttämättä helppoa ja kannattaakin olla tarkkana milloin irtisanoudut. Mietittiin että käykö niin että minulla on 2 kk irtisanoutumisaika vai vain 1 kk irtisanoutumisaika.

Irtisanoutuminen tapahtuu kirjallisesti ja se kannattaa tehdä kuun viimeisinä päivinä. Meinaan jos irtisanoudut 2. päivä tarkoittaa sitä että sinun pitää olla töissä vielä se kuukausi ja seuraava kuukausi jos sinulla on kuukauden irtisanoutumisaika. Aika perseestä.

No minulla kävi tuuri vaikka olin ollut työpaikassa 8 vuotta oli minulla vain 1 kuukauden irtisanoutumisaika. Johtuen sopimuksen uusimesta vasta pari vuotta sitten? Ilmeisesti.

Vein irtisanoutumislapun pomolle elokuun viimeisenä päivänä ja pomo ei ehkä ollut täysin tyytyväinen mutta minkäs voi. Hän kuitenkin kysyi haluanko lopettaa työt syyskuun lopussa vai lokakuun lopussa? Vastaukseni oli selvä halusin pois niin pian kuin mahdollista.

Aloitus uudessa työpaikassa 

Aloitin työt lokakuun 3. päivä sunnuntaina ja toki alkuun oli paljon muistettavaa. Kokkihommat on minulle toki tuttuja hommia joten töihin oppiminen on käynyt nopeasti. Toki asiaa vaikeutti se kun teen töitä vain kaksi kertaa viikossa. 

Teen töitä aina tiistaisin koko päivän eli se tarkoittaa että työpäivä on minulla jaettu kahteen osaan.

Ravintolassa on kolmen tunnin tauko iltapäivällä. Olen töissä kello 9-14 ja sitten illalla uudelleen klo 17 alkaen loppuun asti. Keittiö menee kiinni joka ilta kello 21 ja sen jälkeen siivotaan keittiö ja päästään kotiin heti kun olemme valmiit. Päivät ovat venyneet välillä jopa 22.30 asti, varsinkin silloin jos meidän tai minun pitää hoitaa astioiden tiskaaminen tiskikoneella.

Olen töissä myös joka toinen perjantai ja joka toinen sunnuntai.

Täytyy myöntää että kymmenen tunnin työpäivät fyysistä työtä tehden ovat ottaneet veronsa. Olen yleensä seuraavana päivän aivan poikki ja jalkoihin sattuu illalla. Olenkin sanonut että olo on kuin hakatulla. 

Toivon että tässä kevään mittaan keho alkaa tottumaan tähän rytmiin. Jos ei niin sitten minun pitää miettiä jotain muuta ratkaisua.

Työnantaja ja työkaverit

Täytyy sanoa että näköjään minun piti kärsiä kymmenen vuotta kunnes löysin itselleni hyvän työpaikan. Joillain ulkosuomalaisilla voi toki tuuri käydä aikaisemmin, mutta näin minulla.

Työnantajana minulla on perhe tai pariskunta, jotka ovat aivan älyttömän mukavia. Me vietettiin joulukuussa pienet pikkujoulut ja oli aivan mahtavaa. Saatiin lahjoja ja lahjakortit ravintolaan, myös lapset oli huomioitu koska silloin oli Nikolauksen päivä.

Työkaverit ovat ihan älyttömän mukavia eikä mitään draamaa ole toistaiseksi ollut. Kukaan ei esitä olevansa parempi kuin muut. Se kertoo siitä että kun ravintolassa on kaikki uusia niin kilpailuasetelmaa ei tule.

Olen jopa käynyt työkavereiden ja pomon kanssa hiihtämässä. Uskomatonta. Vanhassa työpaikassa olen treffannut vain muutamaa työkaveria työajan ulkopuolella.

Työ

Itse työ on juuri sopivan vaihtelevaa, olen saanut olla luova ja minuun luotetaan. Minulle on uskottu asioita ja omia vastuualueita.

Olen muuten meidän ravintolan #seelefrau, se on mun juttu. Meillä on niitä tarjolla vain tiistaisin ja silloin kun minä olen paikalla. Olen saanut itse kehitellä niitä ja ne maistuu taivaallisilta. Seelet on täällä Etelä-Saksassa vähän kuin panineja muttei sinnepäinkään.

Tein jopa Instagramiin pienen Reels-videon ja se on saanut jo paljon näkyvyyttä.

Mutta nyt muutaman kuukauden jälkeen voin sanoa että työpaikan vaihtaminen on ollut minulle parasta mitä on tapahtunut. Olen saanut keskittyä oman yrityksen asioihin, harrastuksiin ja perheeseen sopivassa suhteessa.

Mukavaa kevättä, meilläkin alkaa lumet sulaa koska viime viikolla satoi vettä joka päivä kaatamalla.

Niin ja jos olet Allgäussa ja etsit hyvää ravintolaa niin tervetuloa Fezzoon!

Kannattaako työnkuvan vaihtaminen?

Vuosi on alkanut vauhdikkaasti. Kimi päiväkotiin, töihin, kotona hieman blogi- tai muita hommia, sitten viimeistään klo 15 pitää hakea Kimi päiväkodista. Vaikka teen vain 4h päiviä niin silti tuntuu että ruuhkavuodet ovat saapuneet tosissaan meidän talouteen. 

Suomalainen im Allgäu -blogiin minulla on muutama suunniteltu kirjoitus, mutten ole saanut niitä valmisteltua ja julkaistua.

Muutenkin mietityttää mitä teen tämän blogin kanssa. Kohta tulee neljä vuotta täyteen. Blogin pitämisestä ja kirjoittamisesta on tullut minulle tärkeä kanava. Toivon, että muutkin ulkosuomalaiset ovat saaneet vertaistukea näistä kirjoituksista. Tai muuten vain uusia ideoita, näkökulmia ja reissukohteita.

Toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt pitää kanavan auki, koska työelämästä ja päiväkotimaailmasta on tulossa kirjoituksia. Ne koskettavat tällä hetkellä meidän elämää kaikkein eniten. Bloggaamisesta ja yksityisyrittämisestä on myös tulossa kirjoituksia.

Tässä. oli meidän ja blogin pikakuulumiset. 

Kannattaako työnkuvan vaihtaminen?

Ajattelin kuitenkin hieman kirjoittaa miten töissä on nämä viimeiset viikot mennyt.

Saatat ehkä muistaa kuinka viime syksynä kirjoittelin ikävästä työkaverista ja aikaisemmin olen kirjoittanut meidän aivan sairaasta työilmapiiristä. 

Näiden kaikkien asioiden takia meinasin loppuvuodesta irtisanoutua. Tilanne oli marraskuussa ihan älytttömän paha.

Lue lisää: Mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?

Täytyy sanoa, että tämä "ikävä" työkaveri oli syksyllä oikein mukava ja minun tukena vaikeina päivinä. Tätä en olisi uskonut silloin syyskuussa kun tämän tekstin kirjoitin.

Lue lisää: Työilmapiiri eräässä keittiössä.

Työilmapiiri

Työilmapiiri oli niin paha, että ajattelin irtisanoutua ja/tai jäädä sairauslomalle.

Olin viime syksynä jonkin ihmeellisen viruksen kourissa eli toisin sanoen olin ihan koko ajan kipeä. Sitä en tiedä oliko se psykosomaattista vai mitä?

Syksyllä ei ollut yhtäkään kuukautta että olisin ollut sen kokonaan töissä. Joko olin itse viikon tai kaksi sairauslomalla tai sitten Pimi oli kipeä. Työkaverit saattoivat osoittaa mieltään tai olla muuten vain ”inhottavia”. 

Jopa sellaiset työkaverit jotka olin laskenut ”ystävikseni” käyttäytyivät niin ikävästi, että pahaa teki. Yksi kerta töihin ajaessa mietin, että ajanko töihin vai suoraan lääkäriin ja jään sairauslomalle. Onneksi kuitenkin menin töihin, koska sain sovittua työkaverin kanssa. 

Nyt jälkeen päin kun mietin syksyä, niin mietin, että miten selvisin koko syksystä?

Lokakuun lopussa päätin jutella pomon kanssa. Kerroin rehellisesti, että työilmapiiri on ihan peestä ja etsin uutta paikkaa. Onneksi päästiin pomon kanssa yhteisymmärrykseen ja sovittiin että alan valmistamaan buffet-salaatteja.

Lue lisää: Minun piti irtisanoutua, mutta huomasin luvanneeni, että voin tehdä enemmän töitä.

Uusi työnkuva

Tammikuussa joululomien jälkeen aloitin uudessa pestissä. Aloin tekemään buffet salaatteja. Työaika muuttui klo 8.30-12.30 ja haastena olisi vain se miten saada Pimi herätettyä ja vietyä päiväkotiin ajoissa.

Ajoissa töihin

Pimin kanssa meni ensimmäiset pari viikkoa aivan loistavasti. Hän ei itkenyt (yhtenä aamuna jouduin jättämään hänet kotiin niin että Oma vei päiväkotiin), ei kiukutellut (pahemmin), puki itse omat vaaatteet ja kävi vessassa itsenäisesti. 

Parin viikon jälkeen on ollut hieman hankalampi saada ylös, mutta ollaan oltu kuitenkin ihan ajoissa menossa. Muutama aamuna ollaan oltu hieman myöhässä, mutta töissä olen kuitenkin ollut viimeistään tasan klo 8.30. 

Jonain aamuina ollaan jouduttu rapsuttamaan jäätyneitä ikkunoita, etsitty vaatteita tai muita tavaroita. Mutta yleensä ottaen aina illalla laitetut vaatteet ja muut tavarat on hyvä olla valmiina.

Kullan kallis Oma eli Anoppi

Anopin eli Oman apuun olen joutunut turvautumaan vain muutamana aamuna. Se onkin ollut hyvä kannustin Pimin aamutoimissa. Oma vie sinut  päiväkotiin, jos et nyt toimi nopeammin.

Jonain aamuna kun sanon, että nyt on äitillä kiire töihin niin ollaan päästy päiväkodin parkkipaikalta nopeasti päiväkotiin sisälle. Meinaan joskus Pimi jää haaveilemaan ja kävelee hitaasti kuin etana.

Kiire, kiire sanan käyttöä pitäisi varmaan hieman vähentää, koska yksi ilta Pimi selitti Jumille kuinka nyt on kiire, kiire, kiire. Se oli isku suoraan sydämeen.

Työ

Töissä olen huomannut joidenkin ihmisten kohdalla, että olen noussut heidän arvopiirissään hieman ylemmäs. Yksikin kysyi, että oletko kokki? Toinen sanoi, että ihan kuin sinä olisit aina tehnyt näitä salaatteja. Kolmas sanoi, että teet todella hyvää salaattia ja todella hyvää työtä. 

Vaikka olenhan minä tiennyt, että teen hyvää työtä ja hyviä salaatteja. Silti se tuntuu hyvältä, että työkaverit ovat huomanneet sen etten ole mikään tyhjäntoimittaja.

Perehdytys

Perehdytys on unohtunut tälläkin kertaa. Viime viikon perjantaina sain kuulla, että minun pitäisi tehdä vielä se ja se juttu. Sanoinkin sitten pomolleni suoraan, että eipä kukaan ollut tätä aikaisemmin sanonut. Hän totesi siihen vain, että nyt sanon.

Työkaverit

Työkaverit ovat jättäneet minut rauhaan, olen saanut olla rauhassa. Kukaan ei ole tullut napisemaan mistään turhista. Asiasta saa aina sanoa.

Työaika venyy

Ainut ongelma on nyt se että miten ihmeessä pääsen lähtemään töistä ajoissa? 12.30 on ruokailu hiljentymään päin mutta jonain päivinä ruokalassa on paljon syöjiä ja olisi paljon hommaa. Hävettää lähteä kesken kaaoksen.

Olenkin nyt pomon kanssa sopinut, että jos tilanne vaatii voin jäädä ”ylitöihin” saada ne joko vapaana tai rahana. Riippuen siitä saanko niitä ylitöitä otettua ikinä pois. Toiveissa on hyvä elää, että pääsisin joku päivä ajoissa kotiin.

Palkka

Näin neljä vuotta kotona olleena ja surkeaa palkkaa saaneena oli ilo ja yllätys huomata ensimmäinen hieman isompi palkka. Ei se vieläkään mikään iso ole, mutta sillä selviän paljon paremmin. Saksassa on hyvä systeemi se että mitä vähemmän saat palkkaa sen vähemmän maksat muita kuluja. Palkasta menee vajaa 100 € kun normi palkassa se on suhteutettuna palkkaan paljon enemmän. Jotain hyötyä pienestä palkasta.

Lopputulos

Joten näin neljän viikon kokemuksella voin sanoa että työtehtävien vaihto on oikein onnistunut. Salaatteja tehdessä saan olla itseni pomo ja olla hieman luova niiden salaattien kanssa. Joskus kannattaa ottaa niskasta kiinni ja kysyä pomolta toisia tehtäviä josko se olisi parempia kuin vanha. 

Pimikin on reipastunut huomattavasti. Ainut että aamuisin meillä ei välttämättä ole niin paljoa aikaa yhdessä. Päiväkotiin vieminenkin onnistuu niin että saatan Pimin ryhmän ovelle ja sanon siinä moikat. Ennen piti aina mennä ryhmään sisälle ja jäädä sinne tekemään palapeliä tms. Mutta tästä päiväkotielämästä tulee ihan oma kirjoitus jossain vaiheessa.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että työnkuvan vaihtaminen oli kannattavaa. Pomon kanssa jutteleleminen auttoi ja otin siitäkin nyt vaarin itselleni. Kun ja jos tulee joku ongelma jota en saa itse selvitettyä, niin silloin aion jutella esimiehen kanssa.

Minun piti irtisanoutua, mutta huomasin luvanneeni, että voin tehdä enemmän töitä.

Minun piti irtisanoutua, mutta huomasin luvanneeni tehdä enemmän töitä.

Miten tässä nyt näin kävi?

Minun piti irtisanoutua, mutta päädyinkin jatkamaan samassa paikassa. Tunteja sain nyt enemmän ja työstäkin pitäisi tulla mielekkäämpää. Työaika muuttuu 8.30-12.30 ja tulen olemaan töissä myös joka päivä maanantaista perjantaihin. Pääsen myös hieman kokkailemaan eli teen joulukuun alusta meidän henkilöstöravintolan buffet salaatit. 

Ennen äitiyslomaa tein välillä tätä hommaa ja se oli mielestäni kivaa sain olla hieman luova ja työskennellä itsenäisesti. Työkaverit nauroivat, että teen suomalaista salaattia. Niinhän se on niin taidan tehdä, koska enhän minä muutakaan osaa tehdä.

Tosiaan pari viime viikkoa töissä on ollut ihmeen hauskaa, kukaan ei ole urputtanut mitään turhia.

Totesinkin itsekseni, että ei työssä ole ollut mitään vikaa vaan niissä ihmisissä. Ja päätinkin tästä lähtien ruveta puhumaan asioista suoraan ja kursailematta. 

Kävin työkokeilussa kyläkaupassa. Työ olisi ollut ihan ok, mutta paljon olisi ollut opittavaa. Mutta palkka, lomat ja muut työsuhde-edut olisivat olleet huonommat. Työ olisi ollut minijob ja kun me ei olla Jumin kanssa naimisissa minun pitäisi itse maksaa sairausvakuutus ja eläkemaksut. Niin ei siitä pienestä palkasta olisi mitään jäänyt käteen.

Joten päätin ottaa härkää sarvista ja jutella pomon kanssa. Kerroin vähän miltä välillä tuntuu olla töissä, kun ilmapiiri on mitä on. Kysyin pomolta mitä hän aikoo tehdä työilmapiirin kanssa. Kerroin myös miettineeni muita töitä, mutta ajattelin kysyä häneltä ensin olisiko mahdollisesti jotain muuta hommaa.

Kerroin myös, että voisin ajatella tekeväni hieman enemmän töitä. Pomo oli tietenkin iloinen siitä, kun voin tehdä hieman enemmän töitä. 

Ensin hän ehdotti jotain etiketti-hommaa. Se ei kuitenkaan kuulostanut kovin houkuttelevalta. Päätin mainita siitä kun, muutamat kokit puhuivat useasti siitä, että minun pitäisi tehdä salaatti. Pomo innostuikin siitä ja niin me sovittiin että joulukuun alusta lähtien tekisin salaattibuffan.

Loppuun hän sanoi, että meidän suhde on hieman vaikea. Ehkä vähän niin kuin rakkaus-vihasuhde. Katsotaan seuraako tästä mitään hyvää.

Joten nyt en ole ihan varma onko tämä hyvä idea vai huono idea?

Olen menossa suoraan suden suuhun, keittiöön, jossa ilmapiiri on välillä todella tulehtunut. Olenkin miettinyt vaihtoehtoja, laittaa korvatulpat tai korvakuulokkeet korviin, jotta en kuule mitään pöljiä kommentteja.

Toistaiseksi olen kuitenkin hyvillä mielin.

Ulkosuomalaisen elämä on välillä vähän vaikeaa ja haastavaa. Ainakin itsellä on ollut vaikea löytää työpaikkaa jossa viihdyn. Mutta katsotaan miten tässä nyt käy.

Onko sinulle käynyt samalla lailla, sinun on pitänyt irtisanoutua ja oletkin päätynyt jatkamaan samalla työnantajalla?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Bloglovin' ja Blogit.fi

Saksalainen työkulttuuri [Keittiöala]

Kerron tässä kirjoituksessa täysin omasta kokemuksesta. Joten tätä ei verrata mihinkään normiin vaan kerron tässä omista kokemuksista. Minulla on kokemusta keittiöalalta Suomessa melkein 20 vuotta ja Saksasta 4 vuotta. 

Saksassa olen työskennellyt ensin suomalaisomisteisessa hotellissa, jossa työkulttuuri oli aika lailla samantapaista kuin Suomessa. Kokemusta on myös kahdesta muusta paikallisesta hotellista, joissa olin myös töissä extraajana.

Olen työskennellyt kahdessa eri suurkeittiössä. Ensimmäisessä olin vain kolme kuukautta ja toisessa taitaa tulla nyt kolme vuotta täyteen.


Lue lisää: Mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?

Saksalainen työkulttuuri keittiöalalla

Saksalaisessa työkulttuurissa on vahvasti mukana se, että ei kohdata ongelmaa sieltä ytimestä vaan aina ensimmäisenä kuulee sanat kuka se oli? Eikä niin, että miksi joku on tehnyt väärin.

Voi kun itse pääsisi jossain vaiheessa esimiesasemaan ja testaamaan omia oppeja käytännössä. Tässä työpaikassa niille olisi todellakin käyttöä. Ensin pitäisi kouluttaa esimiehet.

Varsinkin esimiesasemassa olevat käyttävät omaa asemaansa hyväksi. Kerrotaan muille työntekijöille minkä sairauden takia ollaan poissa töistä tai muuta sellaista mukavaa.

Perehdyttäminen

Tähän ei oikeastaan käytetä aikaa ollenkaan. Työ tekijäänsä opetttaa. Mutta vaikeaksi se tekee kun työkaverit eivät vastaa tai neuvo miten se menee. Vaan alkavat sättiä miksi teit väärin, eivätkä selitä miksi. Saati, että olisivat sitä ikinä edes neuvoneet.

Muistan kun yksi kerta tuli yksi turkkilainen meille töihin, tiskikoneen puhtaaseen päähän. Jostain syystä monet työntekijät olivat päättäneet, että hänestä ei tykätä. Eikä oltu myöskään neuvottu tai opastettu miten meillä on toimittu. Hän sai osakseen aivan kamalaa kohtelua, minä taisin olla ainut joka jutteli ja olin mukava häntä kohtaan. Mutta se ei riittänyt, hän jaksoi olla töissä muistaakseni vain pari kuukautta. Sekin on mielestäni liikaa, jos kukaan ei tykkää, kukaan ei välitä.

Tälläkin hetkellä meillä on työpaikassa samanlainen tilanne. Uusi kokki on ollut kohta kolme kuukautta, eikä kukaan tykkää hänestä. Muiden mielestä hän kokkaa muka pahaa ruokaa. Häntä sorsitaan ja kiusataan. Varsinkin yksi pomoista on todella ilkeä hänelle. Mulle heti alussa sanottiin, että hänestä ei sitten tykätä. Minä ajattelen, että haluan kohdata ihmisen niin kuin hän on ennen kuin teen oman mielipiteeni asiasta.

Alkuun me juteltiin ja hän oli kovin mukavan oloinen. Kyselin kuinka hän viihtyy jne. Nyt viime aikoina huomaan, että hän on väsynyt tilanteeseen ja on todella kiukkuinen ja äkäinen, eikä mikään ihme. Minua hän yritti myös pompottaa yksi päivä, sanoin hänelle että vie kuule ihan itse omat astiat tiskihuoneeseen. Josta hän tietenkin kiukustui. Minä luulen että ei hän ole enää montaa kuukautta meillä töissä, ihme jos on vuoden loppuun asti. EDIT: Hän ei ole enää meillä töissä.


Lue lisää: Työilmapiiri eräässä keittiössä.

Työpaikalla on monta virhettä

Me ei pidetä mitään yhteispalavereita, missä puhuttaisiin ongelmista tai epäkohdista. Olisi kiva joskus hieman kertoa missä on huomannut jotain puutteita tai antaa kehitysehdotuksia.

Varsinkin ruuanjako joidenkin ihmisten kanssa on vaikeaa. Pomot sanoo, että annoksessa riittää tietty määrä lisukkeita. Toinen työntekijä on sitä mieltä, että ruokaa pitää olla kukkurallinen. Koita siinä sitten luovia miten paljon tai vähän sitä ruoka lapataan.

Olenkin usein miettinyt, että miksi ihmeessä se ruoka pitää jakaa. Olen tullut siihen tulokseen, että saksalaiset tuntien ne lappais lautasen niin täyteen ruokaa, että siinä ei olisi mitään järkeä. Toki siihenkin olisi ratkaisu, että ruoka punnittaisiin ja he maksaisivat sen mukaan mitä ottavat. Joten seisova pöytä on edelleen Saksassa no go.

Meinaan meidän työpaikkaruokalassa ruoka maksaa ihan törkeän vähän. Meinaan annos johon kuuluu vaikka peruna/pasta tai muu lisuke, liha, kastike niin 3.30€ hintaan saattaa saada vielä salaatin ja/tai jälkiruuan. Toki yritys maksaa jonkun lisäsumman meidän yritykselle niin silti se on ihan älyttömän vähän.

Ainakin näin keittiöalalla olevana voin sanoa, että saksalainen työkulttuuri on aika perseestä. Saa olla onnellinen, jos on löytänyt hyvän työpaikan ja hyvän työilmapiirin. Sellaista odottelen löytyväksi.



Julkaisenkin tämän kirjoituksen innoittamana kertomuksia saksalaisesta työkulttuurista instagramin tarinoissa, kannattaa siis ottaa suomalainen_im_allgau seurantaan.

Millaisia kokemuksia sinulla on saksalaisesta työkulttuurista?

Oletko kiinnostunut hakemaan Saksaan töihin? Suosittelen lukemaan alla olevan artikkelin.


Lue lisää: 5 tapaa hakea työpaikkaa Saksassa.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Bloglovin' ja Blogit.fi

Mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?

Olen kirjoittanut yhden tekstin meidän työpaikan ilmapiiristä ajalta ennen kuin jäin äitiysvapaalle. Valitettavasti voin vain todeta, että tuntuu ettei siinä työilmapiirissä ole muutosta tapahtunut. Varsinkin yhden nimeltä mainitsemattoman henkilön kohdalla.

Lue lisää: Työilmapiiri eräässä keittiössä.

Mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?

Hän on myös muualta tullut ja työskennellyt paikassa varmaan 20 vuotta. Joten hän kuvittelee olevansa pikku pomo. Tai kaikki-tietävä-jumala, joka osaa kaiken ja tekee kaiken oikein. Pomon silmissä hän on täydellinen työntekijä. Hän on harvoin poissa, osaa asiansa, kertoo pomolle mitä muut tekevät ”väärin” tai jos ja kun eivät tee mitään. Hän oli aikaisemmin yhden pikkupomon kätyri, kuiskutteli mitä nyt se teki taas väärin.

Jostain syystä tämän henkilön kanssa, minulla nousee niskakarvat pystyyn joka kerta, kun hän sanoo jotain joko kettuillaakseen minulle tai sitten hän koittaa olla minun pomo. 

Me olemme kuitenkin samalla viivalla olevia, samalla surkealla palkalla työskenteleviä keittiöapulaisia. Okei, hän on työskennellyt paikassa 15 vuotta kauemmin. Mutta ei se tee hänestä minun pomoa.

Kerron sinulle muutaman esimerkin

Tämä ensimmäinen esimerkki on ajalta ennen kuin jäin äitiyslomalle.

Ensimmäinen syksy tässä työpaikassa oli henkisesti raskasta aikaa. Ja siitä syystä sain töissä ihmeellisen kohtauksen. Aloin itkemään ihan syyttä suotta. Työkaverit tietenkin säikähtivät, että mikä sille nyt oikein tuli. Pomonkin kanssa juttelin ja en vain pystynyt rauhoittumaan. Pomo ehdotti, että lähtisin kotiin. 

Minä kävin kuitenkin lääkärin juttusilla, hän epäili masennusta. Vastailin lomakkeeseen ja lopputulos oli, että ei ole masennusta. Olin viikon sairauslomalla ja kun palasin töihin. Kaikki kyselivät mikä sinulla oli? En oikein osannut sanoa mitään. Koska en tosiaan tiennyt mikä oli.

Noh, tästäpä tämä ko. henkilö sai loistavan aseen minua vastaan.

Yksi kerta toinen kollega oli sairauslomalla virtsatientulehduksen takia. Minua nauratti, että kiva nyt koko työpaikka tietää miksi hän on poissa. Siihen hän totesi, että ainakin hän on hyvän syyn takia poissa, eikä ole syyttä suotta poissa niin kuin eräät ja katse kohtasi minut. Olin, että voi helvetti.

Meidän työpaikalla on tosi outo meininki

Uusia työntekijöitä ei perehdytetä ja senhän tietää kaikki, että jos ei perehdytetä niin virheitä voi sattua. Tai uusi työntekijä kysyy jotain, niin hän ei välttämättä saa vastausta. Minäkin alussa kyselin että tarvitsetteko apua? Ei tarvita oli vastaus joka kerta tai ei vain vastattu.

Tilanteen hassuksi teki sitten kun ko. henkilö on poissa, eikä kukaan ole kertonut mitä hän tekee tai miksi. Tuuratessa piti miettiä itse, että mitenköhän tämä nyt tehdään. Minä edelleenkin mietin usein, että miksi näin toimitaan Saksassa? Vai onko minun kohdalle osunut ihan paskat työpaikat ja työilmapiirit?

Tai että jos joku on tehnyt virheen niin siihen paras tokaisu on se en ollut minä. Usein kuuleekin wer war das = Kuka se oli? Ich wars nicht = En se minä ollut.

Tai jos joku homma pitää tehdä ja se ei kuitenkaan kuulu sinun toimenkuvaasi niin voit vain vastata nicht meine aufgabe. Minä vanhana esimiehenä kuulen ja näen punaista joka kerta, kun joku vastaa noin. Minun mielestä varsinkin keittiössä työskenneltäessä kaikki on kaikkien hommaa, meidän pitää pitää yhdessä kiinni siitä, että homma pelittää.

No mutta takaisin tähän yhteen henkilöön.

Paluu työelämään ei ole mennyt kovin hyvin tämän ko. henkilön kanssa

Ensimmäisenä työpäivänä olin suht ajoissa paikalla, mutta myöhästyin kuitenkin alkupalaverista koska etsin itselleni työvaatteita. Kukaan ei osannut oikein auttaa, eikä minun omat vaatteet olleetkaan tulleet. Osa työkavereista oli avuliaita ja lainasivat minulle työvaatteet. 

Noh, pitihän tämän yhden henkilön päästä pätemään sanoessaan minulle, että sinun pitää olla ajoissa paikalla, että klo 11 on pikapalaveri. Olin, että joo joo.

Ensimmäiset kuusi viikkoa töissä meni suht ok. Olihan siellä jotain pientä häslinkiä, mutta niistä selvittiin.

Loman jälkeen on ollut ihan järkyttävä väsymys, eikä helleaalto helpottanut olotilaa. Olen tosissani miettinyt pitäisikö minun sittenkin olla jossain muualla töissä? Vaikkakin tämä klo 11-14 työaika on tällä hetkellä aivan loistava.

Helleviikolla tämä ko. Henkilö päätti olla minun pomo.

Me jaetaan ruoka asiakkaille, joten välillä siinä minun pisteellä on kova kuhina ja hengähdystaukoja on vähän. Varsinkin näin helteellä on erittäin kuuma ja hiki valuu. Tämä henkilö huomasi, että hengähdän hetken ja saatoin vaihtaa kokin kanssa muutaman sanasen. Hän näyttää kassalta piukeena, että nyt niitä astioita hakemaan tiskihuoneesta. Ajattelin ääneen, että V..u mikä ämmä. Meinasin huutaa, että oletko sinä minun pomo vai mitä?

Myöhemmin sinä päivänä, kun olin viemässä niitä puhtaita astioita takaisin paikoilleen. En ollutkaan minun paikalla jakamassa ruokaa. Hän kurkkaa keittiöön kiukkuisesti, että missä minä olen, ja näyttää käsillään, että mitä ihmettä. Siinä vaiheessa, mulla meinas palaa hihat kiinni.

Mitä te tekisitte minun asemassani? Pomon kanssa juttelu ei auta, sen tiedän. Hän näkee tämän henkilön enkelinä. Ajattelin, että ensi kerralla jos hän sanoo niin kysyn häneltä että onko hän minun pomo? Voisin ehkäpä jatkaa vielä niin että onko sillä joku ongelma minun kanssa?

Vai mitä mieltä olette? Joko homma paranee tai sitten vain huononee.

Ehkä nämä teistä kuulostaa ihan normaaleilta jutuilta niin minun mielestäni ne ei ole. Minulla ei ole ikinä ollut Suomessa työskenneltäessä mitään ongelmia. Minä tuun juttuun yleensä kaikkien kanssa.

Uskonkin että tässä on vahvasti mukana kateus. Koska olen myös hyvä työntekijä, tulen hyvin juttuun työkavereiden kanssa ja varsinkin pomo tykkää.

Joten tarvitsenkin sinun apua, mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Bloglovin' ja Blogit.fi