5/recent-posts/slider1
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiäiti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiäiti. Näytä kaikki tekstit

Miten kokoaikatyötä tekevät äidit selviävät arjen pyörityksestä?

Me ulkosuomalaiset äidit jaksamme ihmetellä, miten ne suomalaiset äidit selviävät arjen pyörittämisestä. Suomalaiset äidit joutuvat/saavat tehdä 8 tunnin työpäiviä, missä välissä he kerkeävät hoitaa arjen askareita, lasten kanssa olemisesta puhumattakaan?

Olen pyöritellyt tätä ideaa jo jonkin aikaa päässäni ja päätin hieman vertailla ulkosuomalaisten äitien elämää vastaan suomalaisen äidin elämä. Usein ulkomailla on mahdollista työskennellä osa-aikaisesti tai olla kotiäitinä, tätä mahdollisuutta harvemmin on Suomessa.

Ulkosuomalaisena äitinä tai kotiäitinä sinulla on jonkin verran enemmän tehtävää verrattuna kanssasisareen Suomessa. Vai mitä mieltä olet? 




Ulkosuomalainen äiti


  • Lapsille pitää tehdä usein eväät mukaan kouluun tai tarhaan. Varsinkin jos sinulla on monta lasta niin siihen menee aamuisin aikaa.

  • Aamupala pitää syödä jo kotona. Päiväkodissa ei ole valmista aamupalaa, jonne lapsen voisi viedä. Päiväkodissa he pitävät välipalahetken jossain vaiheessa, jonne on eväät tehty.

  • Alle kolmevuotiaita (meidän kylä) otetaan hoitoon vain puolipäiväksi eli 3-4 tuntia. 

  • Koulun tai päiväkodin jälkeen, jos lapsi haluaa harrastaa jotain sinun pitää viedä se. Varsinkin maalla asuttaessa joukkoliikennettä ei ole, tai muissa maissa lasta ei vain voi laskea yksin ulos. Aina pitää olla aikuinen mukana.

  • Ruokaa tehtäessä, helpotuksia ei ole. Perunasipulisekotuksia tai muita valmisruokia on vähän (tai ne maistuu ihan karsealta), broilerin tai muu liha pitää itse marinoida, jos haluat marinoituja lihoja. Valmiiksi pilkottuja saattaa löytyä, mutta ei ehkä juuri sellaista mitä itse tarvitsee.

  • Ruoka tehdään usein pitkän kaavan mukaan, vuokaruuat ei ole niin tunnettuja kuin Suomessa. Teeppä joka päivä liha, kastike ja lisäke. Puuh.


  • Monissa kodeissa ei ole kuivauskaappia, astiat pitää käsin kuivata, koska kalkki.

  • Vesi on niin kalkkipitoista, että koko ajan pitää olla putsaamassa vedenkeitintä, suihkukaappia jne.

  • Petivaatteiden vaihto on myös tehty vaikeaksi. Pussilakanoissa ei ole reikiä  yläpäässä ja alhaalla pitää laittaa pussilakana kiinni vetoketjulla tai napeilla. Kaikki vie niin paljon aikaa, onneksi meillä on suomalaiset lakanat.



  • Ainakin meillä päin sisustustyyli on rustiikkinen, se ei välttämättä ole minun makuuni. Rustiikkiset huonekalut painavat kuin synti, koitappa niitä keveyesti siirrellä imurin tieltä. No ainakin haba kasvaa, jos ei muuta.

  • Asunnot/talot ovat yleensä monikerroksisia, joten siivoamiseen/pyykinpesuun menee aikaa. Varsinkin silloin kun Pimi oli pieni niin piti miettiä missä välissä kerkeän/muistan käydä laittamassa pyykit narulle.

  • Koska talot ovat isoja niin varsinkin hämähäkit ja muut ötökät tykkääväät myös asustella niissä. Joten niitä saa olla koko ajan imuroimassa tai pyyhkimässä pois.

  • Jos asut omakotitalossa, niin teillä on oletettavasti puutarha. Jokainen joka on käynyt Saksassa/Sveitsissä/Itävallassa tietää, että pihat/nurmikot ovat mielettömän hyvin hoidettu. Yleensä kotiäidin tehtäviin kuuluu hoitaa myös piha ja kasvimaa.

  • Varsinkin meillä päin harva äiti on kokopäivätöissä, he eivät välttämättä mene töihin edes silloin vaikka lapsi olisi jo vanhempi. Tätä välillä mietin, että eikö heillä ole muuta elämää?



Yhteenveto

Ulkosuomalaisella on jonkin verran enemmän kotitöitä, mutta toisaalta lämmintä ruokaa laitetaan vain kerran päivässä. Onko se vain omassa päässä ettei muuten selviä kuin olemalla kokonaan kotona tai tekemällä osa-aikatyötä?


Eväitä pitää tehdä joka päivä





Suomalainen äiti


  • Kiitos Suomen kouluruokailujärjestelmän kouluissa ja päiväkodeissa on aina valmis lämmin lounas. Päiväkodeissa vielä aamu- ja välipala. Toki koululaisillakin on nykyään mahdollisuus ostaa aamu- tai/ja välipala. (Tai oli silloin kun vielä itse olin koulunkeittiössä töissä). Ei tarvitse tehdä eväitä.

  • Ruuanlaitto, Suomessa on monia eri mahdollisuuksia helpottaa ruuanlaittoa. Perunasipulisekoitus ja kinkkusuikaleet vuokaan ja eikun uuniin. Ruuanlaitto ei kestä kauaa.

  • Muutenkin Suomessa ruuat kypsennetään usein uunissa. Se on helppoa ja suht nopeaa.

  • Suomalaiset äidit ovat yleensä töissä sen kahdeksan tuntia ja silloin tarvitseekin tehdä vain päivällinen. Ehkä mahdollisesti vielä iltapala.

  • Lapset uskaltaa jättää ulos leikkimään. Yleensä ottaen se on turvallista. Lapsia pitää kuljettaa harrastuksiin, onneksi voi sopia yhteiskuljetuksia kavereiden kanssa Toki niin tehdään muissakin maissa?

  • Suomalaisilla äideillä ei ole vaihtoehtoa tehdä lyhyempää päivää. Joissain perheissä tai työpaikoissa se on toki mahdollista.

Yhteenveto

Niin kuin listasta näkee, niin kovin paljon ei helpotuksia ole. Varsinkin jos suomalaisen äidin mies tai muu perhe ei ole auttamassa, niin kovin yksin olet. Miten te selviätte?




Joten kertokaa te suomalaiset äidit meille ulkosuomalaisille miten te selviätte arjen rumbasta? Varsinkin jos teet täyspitkää päivää eikä ole ketään auttamassa?





Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau












Kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään


Kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään

Lause, joka on naurattanut minua aina siitä lähtien, kun sen ensimmäisen kerran kuulin. Nykyään lause soi päässä useasti, varsinkin, kun tunnen lauseen kertovan minusta. Monet tuntuvat tietävän kuka olen, missä asun, kenen äiti/miniä/elämänkumppani olen. Toisaalta on monia jotka eivät sitten tiedäkään kuka olen ja sekös minua sitten ihmetyttää. Ihmettelen, etkö sinä tunne minua, etkö tiedä kuka olen? Heh.





Muutamia esimerkkejä

Olen kaupan kassajonossa. Edessä oleva nainen alkaa hymyilemään leveästi, saattaa jopa kysyä: "mitä kuuluu?" Vastaan kohteliaasti, kuitenkin päässä pyörii kysymys kuka helvetti hän on? Hän saattaa kysyä: "mitä kuuluu kotiin?" Vastaan: "Ihan hyvää." Lopuksi hän sanoo: "Terveisiä kotiin." Olen vain, juup selvä juttu. Kotona saatan kertoa anopille, nyt joku lähetti sinulle terveisiä. Useimmiten en kuitenkaan muista edes sanoa.


Auto on hyvä tunnistusmerkki

Minähän ajelen Jumin autolla ja se on monelle tunnistusmerkki siitä, että olen Jumin Frau. Mutta ei se minun asemaani helppota, kun silloin en tiedä ketä ne olivat. Kerran yksi mies pysäytti autoni, hän oli tietyömaatöissä ja kysyi: "Missä Jumi on?" Olin, että öö, töissä. Hän sanoi: "Käske soittamaan." Tämä selvä teen niin. Edelleenkään ei hajua kuka hän oli. Noh, tunnusmerkit oli helppo kertoa ja selvisi kuka tämä mies on.


Oberreute



Silmät ja korvat joka puolella

Baarissa/ravintolassa/kaupassa/jossain tapahtumassa, tulee usein joku kysymään: "Oletko Jumin Frau?" Nyökkään ja ihmettelen kukakohan hän oli. Joku saattaa sanoa: "Lähetä terveisiä", muttei kerro kuka hän oli. Joten silmät ja korvat on joka puolella.


Tuntematon nainen

Karkein esimerkki tapahtui, kun olin raskaana ja taapersin meidän katuja pitkin. Yksi nainen tuli minua vastaan ja hän oli jotenkin aivan innoissaan. Onnitteli, kyseli vointeja ja kuulumisia. Olin koko ajan hoomoilasena, mielestäni en tätä rouvaa ollut ikinä nähnyt, kuitenkin hän käyttäytyi kuin oltaisiin tunnettu aina. 

Hän kertoi itsestään ja omasta raskausajastaan. Kertoi myös lihonneenensa Christianin odostusaikana 30 kg. Silloin mietin, onko hän mahdollisesti yhden kaverini äiti? Pojan nimi on Christian. Tätä asiaa selvittelin monta kuukautta ja vihdoin sain selvitettyä kuka hän oikein oli. Hän on yhden Jumin kaverin veljen vaimo, joka on myös minun työkaverini ex-työkaverin vaimo. Hän oli ilmeisesti molempia kautta kuullut, että olen pieniin päin ja oli siitä niin innoissaan, ettei tajunnut, että eihän me edes tunneta.



Sähkömittarinlukija

Minulla on sattuneesta syystä edelleen entisen työpaikkani eli hotellin avain hallussa. Siitäkin on yksi tarina ja olen tainnut tämän ehkä jo kertoa? Silloin alkoi tosissaan mietityttämään nämä pienen kylän piirit, kun Jumi sain puhelun sähkömittarinlukijalta. Hän halusi mennä hotellille katsomaan sähkömittarilukuja. Ei muuta kuin mittarinlukijamies tuli hakemaan minut kotoa, käytiin katsomassa mittari ja hän heitti minut takaisin. Kätevää, eikös?


Työntekijät

Niin kuin olen maininnut, olin aikaisemmin isossa yrityksessä töissä. Paikassa on yli 2000 työntekijää. Heistäkin aika moni tietää, että olen Suomesta. Olenhan osan kanssa joutunut keskustelemaan jääkiekosta, lumesta, talvesta, saunasta ja Kimi Räikkösestä jne. lista on loputon. 




Välillä olisi kiva asua isossa kaupungissa, jossa kukaan ei tunne tai ole kiinnostunut sinun asioista. Vaikkakin onhan tämä välillä kivaa olla ”keskipisteenä” eikä vain joku tuntematon.


Pienessä paikassa asumisessa on kuitenkin paljon mikrokohtaamisia, joista saa sitä energiaa. Joku heilauttaa kättä autosta, päiväkodin pihalla tapaat tutun rouvan, katseet kohtaavat ja hymyilette toisillenne. Tuntuu sinusta ehkä pieneltä, mutta niistä saa todella hyvän mielen.



Onko sinulla vastaavia kokemuksia?



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Sormiruokailijan top 10

Aikaisemmin kirjoittelin sormiruokailusta että mitä se oikein on. Tähän postaukseen laitan kaikki Pimin lempiruuat. Nämä ohjeet ovat olleet ahkerassa käytössä. Näitä reseptejä voi hyödyntää eväiksi päiväkotiin tai kouluun.


Sormiruokailun aloittamiseen et tarvitse tavara arsenaalia, ellet halua. Esim. alkuun voit selvitä sylillä ja harsoliinalla. Me olemme selvinneet aika vähällä. Kaikkea turhuutta ei kannata ostaa, niitä ilmankin selviää.


  • Pitkähihainen ruokalappu, ihan ehdoton. Valitettavasti ruokalaput ovat hieman liian lyhyitä, tuotekehittelyyn terveisiä että saisivat olla pidempiä.



  • Syöttötuoli tai alkuun sylissä. Meillä oli alkuun pieni peitto tai pyyhe selän takana pitämässä tukea.

  • Lautanen tai alusta johon ruoka laitetaan nätisti esille. 

  • Juomalasi, Pimi joi pitkään Snapsilasista. Nokkamukeja tai vastaavia ei enää suositella. Tavalliset mukit/lasit ovat riittävät. Pillimukia on käytetty reissussa.

  • Lusikka ja haarukka.




Top 10

1. Maissinaksut

2. Talk murut



 3. Banaaniletut



4. Porkkana-kesäkurpitsa muffinsit




5. Puuromuffinsit



7. Puurorieska







8. Vadelmamuffinsit



9. Bataattivohvelit




10. Kanapötköt






Yhtenä päivänä tein monta erilaista ruokaa ja niitä pakastin. Pakkasesta niitä oli niin kätevä ottaa mukaan vaikka eväiksi.





Vinkit aloittelevalle sormiruokailijalle

  • Banaanin saa kätevästi painettua kolmeen osaan, pysyy paremmin kädessä.



  • Jotkut hedelmät on parempi antaa käteen kuorineen, esim. appelsiini, avocado. Vauvat osaavat niistä napata vain sen hedelmän (paitsi Pimi joka veti sitruunankuoret ja punaherukan rannut).

P.s. Ohjeet on napattu Simppeli sormiruokakeittiön FB-sivuilta, joita olen hieman muuttanut Pimin makuun sopiviksi. mamarjut nimellä varustetut ovat simppeli sormiruokakeittiön Marjutin tekemät ohjeet. 



Meitä voit seurata
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Kotiäidin salaiset toimet

Minä olen ollut syksystä lähtien onnellisessa asemassa. Olen saanut olla kotona ja poika on ollut päiväkodissa. Se alku ei ollut kuitenkaan ihan helppo. Marraskuun lopusta lähtien alkoi arki vihdoin rullaamaan ja Pimi on ollut päiväkodissa maanantaista torstaihin kello 8-12.






Tämän päiväkodin aloituksen hankaluuden vuoksi päätettiin Jumin kanssa että en aloitakaan töitä vielä vuoden vaihteessa. Vaan saan olla hoitovapaalla siihen asti kunnes Pimi täyttää sen kolme vuotta. Tuntuu että ratkaisu on ollut juuri oikea. 

Aivan laakereillani en ole kuitenkaan pystynyt olemaan ja sen tuotoksia tulette näkemään piakkoin uuden blogin muodossa.


Haluan kuitenkin hieman kertoa mitä se "kotiäiti" tekee kotona silloin kun lapsi tai mies ei ole kotona. Aika tylsältä tämä minun päivä kuulostaa, mutta tykkään että tässä on vaihtelua sopivasti. 


Loman ja sairastelujen jälkeen tykkään että kun on tarkat rutiinit koska muuten minä ihan laiskistun enkä saa mitään aikaiseksi. Tykkään siitä että minun herätä aikaisin aamulla ja viedä Pimi päiväkotiin ja sen jälkeen saan tehdä mitä haluan. Viime aikoina olen keskittynyt uuden blogin tekemiseen, ja voi luoja se onkin vienyt aikaa. 

Mutta minkäs teet, olen niin innoissani joten mikään ei nyt haittaa.

Olin suunnitellut että sitten kun olen kotona niin teen suursiivouksia ja saan kaikki rästihommat tehtyä. Heh heh. Suunnitelma oli niin hyvä, toteutus vain ei. 

Olen koittanut kuitenkin yhtenä päivänä viikossa siivota rauhassa edes sen pari tuntia. Tässä tilanteessa vain siivoaminen tuntuu turhalta kun sekunnin päästä tilanne näyttää samalta kuin lähtötilanne. 





Päivän kulku


Klo 5.55

Jumin herätyskello soi, minä en välttämättä edes kuule sitä eikä Jumikaan nouse heti ylös. Yleensä klo 6.10 Jumi nousee ja samalla minäkin herään ja nousen.

Minä menen heti laittamaan puurokattilan liedelle ja valmistelen Pimin eväitä päiväkotiin (ellei Jumi ole jo sitä tehnyt). Jumin kanssa pörrätään toinen kylppärissä ja toinen keittiössä, ettei vain kumpikaan ole toisen tiellä. Jumin pitää päästä nopeasti liikenteeseen, talvisin hän laittaa takkaan tulen.

Klo 6.20 

Jumi lähtee töihin.

Minä koitan tässä vaiheessa pukeutua ja hoitaa kasvon pesut yms. 

Klo 6.40

Huomaan että aika tasan tähän aikaan ihan sama mihin kellon lyömään olen herännyt niin aloitan puuron syömisen. Pimi nukkuu vielä. Minä koitan samalla meikata ja kuuntelen radio novaa.

Klo 6.50

Aloitan Pimin herättelyn, joskus tämä vaatii enemmän aikaa ja joskus hän herää nopeasti. Valot päälle, ovet auki ja huutelen että nyt pitäisi herätä. Saan usein vielä hetken "omaa" aikaa.

Klo 7.10

Käyn hakemassa Pimin syliin jos ei ole herännyt itsestään tähän mennessä. Pimin aamupuuron syönti ei ole viime aikoina ollut mieleen. Viime aikoina on syöminen ollut hieman haastavaa.

Klo 7.45

Aletaan pukemaan vaatteita, näin talviaikaan tämä on kamalan haastavaa. Itkuilta ja huudoilta ei olla vältytty, miten voikin joku pistää hanttiin niin kovasti.

Klo 7.55

Istutaan yleensä autossa ja matkalla päiväkotiin.

Klo 8.05

Vien Pimin päiväkotiin, nykyään onneksi jää jo mielellään eikä meinaa välttämättä muistaa sanoa edes moikka.

Klo 8.30

Silloin viimeistään olen kotona ja ehkäpä jo toimistossa tekemässä töitä. Tai sitten käyn kaupassa ja olen jo klo 9 takaisin kotona. Joskus valmistelen heti lounasruuan joten viimeistään klo 9 olen tekemässä töitä. Viime aikoina olen tehnyt töitä toisen blogin eteen ja toivon että piakkoin voisin sen avata.

Klo 10

Pidän pienen tauon, syön rahkaa ja omenaa. Tähän mennessä olen yleensä saanut kirjoittettua yhden blogipostauksen tai muokattua kuvia tai jotain muuta sellaista. Tai sitten en. ;) Joskus luukutan musiikkia (Madonnaa) aika lujalla ja saatan jopa hieman tanssahdella. Tai sitten katson telkkarista jotain -ei mitään järkevää.

Klo 11.30

Kun haen Pimin päiväkodista kävellen minun pitää lähteä kotoa viimeistään klo 11.45, koska muuten tulee hoppu. Onneksi hakeminen ei ole minuutin päälle. Minusta on niin ihana hakea Pimi kävellen, saan itse samalla raitista ilmaa ja hieman kuntoilua samalla. Katkaisee  päivän mukavasti ahkeran kirjoittelun.

Meiltä päiväkotiin ei ole matkaa kuin 1,5 km, joten joskus kävellään kotiin pidemmän kaavan mukaan. Viime syksynä hain Pimin pari kertaa pyörällä ja olipa kiva ajella ympäri kylää. Meillä on hieno uusi pyörätie jota pitkin on kiva suhailla.

Klo 13

Ollaan takaisin sisällä, ruoka on toivottavasti valmiina koska molemmilla on kiljuva nälkä. Paitsi viime aikoina lounaan syönti ei ole Pimiä kiinnostanut. Ruuan jälkeen mennään yleensä sohvalle katsomaan traktori-videoita. Pieni lepohetki ja sitten jaksaa taas leikkiä.

Klo 15.30 

Jumi tulee kotiin ja me yleensä juodaan teetä ja syödään välipalaa kaikki yhdessä.

Pimi ja Jumi saattavat mennä kellariin töihin tai leikkivät yhdessä. Tässä vaiheessa kerkeän hieman järjestelemään kotia tai kokkailla ruokaa. Tai kerkeän tehdä jotain muita hommia. Tai sitten minä olen Pimin kanssa jos Jumi on lähtenyt jonnekkin muualle töihin.

Klo 18 

Syödään yhdessä ruokaa ja klo 18.50 tulee telkkarista Nukkumatti joka pitää totta kai katsoa. 

Viimeistään klo 20

Suunnilleen vuoropäivisin laitamme Pimin nukkumaan, niin saa toinen hengähtää. Tällä hetkellä "nukuttaminen" on hieman haasteellista (ainahan se on ollut), toinen nukahtaa sitten huoneessa olevaan sänkyyn. Joten yhteinen aika on hieman "kortilla".


Hyvää yötä ja seuraavana päivänä taas uudelleen.


P.s. Perjantaisin olen nauttinut kun saadaan molemmat nukkua pitkään ja joskus Pimi onkin nukkunut todella myöhään. On tainnut pikkuisella olla univelkaa.



Onko sinulla jotain "salaisia" juttuja mitä teet vain kun olet yksin kotona?





Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen






Vieraskynä: Vauva ja ekologisuus Saksassa




Vieraskynäilijä: Venla


Venla on reilun vuoden verran asunut Allgäussa ja on 5 kuukautta vanhan pojan äiti. Hän kysyi saisiko vierailla blogissani aiheesta joka on hänen sydäntä lähellä. Aihe on tärkeä itsellekin ja samat asiat ovat mietityttäneet myös minua. Näistä aiheista en vain itse ole saanut aikaiseksi kirjoitettua mitään. Venla on ajatellut asiaa myös hieman pidemmälle kuin minä joten tässä hänen mietteitään ekologisuudesta Saksassa.

Edit:Kaikki allaolevat mietinnät, kirjoitukset ja kokemukset ovat Venlan omia. Joten jossain muualla päin Suomea tai Saksaa voi olla ihan erilailla tai päinvastoin. Nämä ovat Venlan omia havaintoja ja hyväksikoettuja tärkeitä asioita.

Olkaa hyvä!





Vauva ja ekologisuus samassa lauseessa ja tämä Saksassa. Miten olen onnistunut vähentämään vauvasta aiheutunutta roskaa ja kemikaalikuormitusta?

Lapsen saavuttua perheeseen itseä ekologisuus on alkanut kiinnostaa yhä enemmän varmasti sekä vauvan että maapallon hyvinvoinnin takia. Vastikään julkaistun ilmastoraportin innoittamana aloin pohdiskella tosissani, mitä voisin itse tehdä vielä paremmin. Mieleen tuli, että ainakin jakaa ne pienet ympäristöteot muiden kanssa, joissa olen jo onnistunut ja jotka ovat vielä tavoitelistalla. Ehkä jollakin on myös ratkaisuehdotuksia omiin ongelmiini.

Täällä Saksassa on mielestäni erittäin positiivinen suhtautuminen ympäristöasioihin, joten alkuun kohti ekologisempaa ja hellävaraisempaa lastenkasvatusta oli kyllä suoraan sanottuna helppo päästä. 


Esimerkiksi kemikaaliteemalla aloittaen meidän kätilö ja lastenlääkäri (vastaavat Suomen neuvolajärjestelmää) suosittelevat usein ensin homeopaattista / ekologista vaihtoehtoa ennen lääkkeitä. Hoitotuotteiksi meillä on valikoituneet heidän suosittelujen perusteella:


  • Kehäkukkavoide (Weledan Calendula-voide) vaippa-alueen hoitoon.

  • Vauvaöljy (HiPP-merkin hoitoöljy) korvaamaan talkkia / hiertymien ehkäisyyn sekä voidejäämien puhdistukseen.

  • Äidinmaito: sitä voi lisätä mm. kylpyveteen, se avaa tukkoisen nenän ja auttaa iho-ongelmissa. 

  • Engelwurzbalsam (Bahnhof-Apotheken tuote, ymmärtääkseni väinönputkesta valmistettu voide). Ulkoisesti rintaan ja nenälle siveltynä flunssaoireiden hoitoon.

Suomessa suosittua sinkkivoidetta ei täällä suositella raskasmetallin takia kuin tilapäiseen käyttöön ja talkki jää kuulemma helposti ihopoimuihin muhimaan, sekä molempia on hankala saada tarvittaessa ilman saippuaa pois - näin kommentoi kätilö kun ylpeänä halusin esitellä, mitä tuotteita Suomessa käytetään. Häneltä sainkin yllättäen aivan uuden näkökulman rasvoilla ja kemikaaleilla lutraamiseen. Liekö osittain myös kestovaippojen ansiota mutta joka tapauksessa näillä parilla tuotteella ei iho-ongelmia juuri ole ollut ja niistäkin vähistä on päästy nopeasti eroon. Esimerkiksi vauva-akne katosi pelkällä äidinmaidolla. 


Etenkin täällä arvostetun baijerilaisen yrityksen tuote, Hipp-merkkinen hoitoöljy, on toiminut loistavasti mutta haluaisin kokeilla korvata sen muutenkin taloudesta löytyvillä öljyillä esim. manteli- tai oliiviöljyllä, jotka kuulemma toimivat yhtä lailla. Näistä ensimmäistä meidänkin öljy sisältää auringonkukkaöljyn lisäksi. Hoitoöljyssämme on kylläkin vain luonnollisia öljyjä, mutta se on jollakin (luonnollisella?) tavalla kevyesti hajustettua. Pitäisi laittaa erilaiset öljyt seuraavaksi testiin - olen rehellisesti sanottuna vältellyt tavallisia ruokaöljyjä mielikuvan takia, jossa paikat ovat seiniä myöten tahmassa ja vauva tuoksahtaa kreikkalaiselle salaatille. Saa nähdä.


Meidän tällä hetkellä pääasiassa käytössä olevat hoitotuotteet.




Pari sanaa Kemptenin kaupungista

Ekologisuuden kannalta meillä on käynyt myös kaupungin valinnan kanssa hyvä tuuri, sillä kaupungin jätehuollosta vastaava yritys ZAK tukee kestovaippoja käyttäviä perheitä rahallisesti. 

Lisäksi Kempten on laajalti tunnettu Bahnhof-Apotheke -nimisestä apteekistaan, jonka etenkin homeopaattisia tuotteita myydään ainakin ympäri Saksaa. 

Bahnhof-Apotheken kanta-asiakaskorttimme.





Myös homeopaattisesti suuntautunut, Saksassa tunnettu kätilö Ingeborg Stadelmann, on ollut perustamassa Kempteniin Erdenlicht-nimistä kätilötaloa, jossa onnellisesti olen saanut itsekin käydä raskaudenajan tutkimuksissa ja jossa työskentelevä kätilö tulee kotiin / nevoo puhelimitse tarvittaessa vauvavuoden ajan (tämän lystin kustantaa paikallinen terveydenhuoltojärjestelmä). Kätilötalossa voi osallistua myös mm. raskaana olevien joogaan, synnytysvalmennus- ja  synnytyksestäpalautumiskursseille, joita talon kätilöt vetävät. Myös kursseilla on ollut luonnollisuuteen ja homeopatiaan nojautuva ote. Kaksi viimeistä kurssia kustantaa minulle terveydenhuoltojärjestelmä nekin.

Kemptenin kätilötalon esite.

 Ingeborg Stadelmannin Saksassa laajalti tunnettu, homeopaattisesti suuntautunut opas raskauteen, synnytykseen ja vauvavuoteen.






Kestovaipat ja käytettynä ostaminen


Ilmapiiri on yleisesti muutenkin ekologisuuteen pyrkivä. Esimerkiksi kestovaippoja tuntuu olevan joka toisella käytössä - mekin saatiin ne onneksi runsaan tarjonnan ansiosta käytettynä ja lainailemalla edullisesti kasaan. Ainoa, mikä on hieman hankaloittanut vauvantavaroiden ja -vaatteiden ostoa käytettynä on ollut se, että pysyviä kirpputoreja ei juuri ole. Tapana ainakin täällä Allgäun alueella ovat ns. basaarit eli kirpputoritapahtumat, joissa myydään käytettyä tavaraa. Ainoa miinuspuoli se, että paikalla pitäisi aina olla aamukahdeksalta, sillä sen jälkeen lähes kaikki hyväkuntoinen tavara on jo mennyt. Ellei jo sitä ennen, koska raskaana olevat päästetään usein vielä tätäkin aikaisemmin tekemään ostoksia. 

Nettikirppareita toki on esim. E-Bay on isomman tavaran kaupanteossa suosittu foorumi, Facebook ei ymmärtääkseni niinkään. Paitsi ainakin saksansuomalaisten keskuudessa, sieltä ollaan saatu mukavasti hankittua vaatetta. Valitettavasti kuljettamisestakin tulee niitä päästöjä, mitä nyt pitäisi vähentää - mieluummin ostaisin tavaran paikanpäältä käytettynä, mutta vauvan kanssa tuo aamukahdeksalta basaarille ilmestyminen tuntuu toistaiseksi melkoiselta urheilusuoritukselta. Onneksi on kuitenkin jonkin verran täällä sukulaisia ja kavereita, joilta voi myös saada / ostaa asioita käytettynä. Ja Suomessa käydessä tulee kyllä koluttua kirppikset melko tehokkaasti läpi.

Se, että ei osta kaikkea uutena on hyvä alku kohti ekologisempaa elämää. 




Kertakäyttötuotteiden käytön minimointi


Toinen tärkeä asia on pyrkiä pois kertakäyttöisyydestä. Melkein kaikkea saa myös pestävänä versiona, kun jaksaa nähdä vähän vaivaa: vaippoja, liivinsuojia ja ruokalappuja. 

Vauvan muovipullot olen vaihtanut lasisiin pidemmän käyttöiän ja lämmityksessä mahdollisen irtoavan mikromuovin takia. 

Itse tehdyn vauvan soseen saa pakattua pestävään, imeskelyyn sopivaan smoothie-pakkaukseen, jonka voi ottaa mukaan aina uusien ostamisen sijaan. 

Vauvan pepun voi kotona pyyhkiä kosteutetulla minikokoisella pyyhkeellä, joita meillä on hoitopöydällä ilmatiiviissä purkissa, jotta ne pysyvät aina kosteina. Niinpä roskaa ei kotona tule kosteuspyyhkeistäkään (eikä vauvakaan saa niistä turhia kemikaaleja). Pyyhkeiden ansiosta ei tule lutrattua turhalla vedelläkään vauvan peppua pestessä. Pyyhkeet saa aina helposti pestyä vaippapyykin seassa.

Kierrätys


Kolmantena asiana tärkeää on mielestäni jo hankitun tavaran ja jätteen tehokas kierrätys. Vaatteet ja tavarat voi helposti laittaa kiertoon tai lahjoittaa jollekin. 

Mikä minua kuitenkin harmittaa, on reissussa ja öisin kuitenkin syntyvä jäte, joille en vielä ole keksinyt ekologisempaa vaihtoehtoa. Eli toisin sanoen kertakäyttöiset vaipat ja kosteuspyyhkeet - likaisia ja märkiä kestovaippoja ja pikkupyyhkeitä ei tee mieli kuljetella kovin pitkiä aikoja mukana ja öisin kestovaipat ei meillä toimi, koska jo pieni pissa kastelee koko vaipan ja herättää vauvan, enkä koe kestovaippojen hyödyn menevän vauvan unirytmin säännöllistymisen edelle. Koska keksitään se biohajoava vaippa vai saako niitä jo jostakin? 


Kestovaippojen sisällä käytetettävä imupaperi on onneksi biohajoavaa ja nyt olen onnistunut kokeilemaan myös itsetehtyjä, ekologisia kosteuspyyhkeitä. Ensimmäinen testierä valmistui juuri edellämainituista kestovaippojen imupapereista, jotka uitin oliiviöljyssä ja laitoin ilmatiiviiseen rasiaan odottamaan käyttöä. Täytyy jakaa sitten myöhemmin käyttökokemuksia, tuliko sitä sotkua ja miten onnistui pyyhkeiden kuljettelu ja tavoitteena oleva kompostointi.


Itsetehtyjä kosteuspyyhkeitä.



Nämä vauvajutut kulkevat tietenkin käsikädessä perheen muiden arvojen kanssa, ja toisille on ehkä helpompaa aloittaa ekologisempi elämäntapa omien kulutustottumuksien jatkona, kuin toisille - vauvan kanssa on välillä (lue: usein) tarpeeksi tekemistä ilmankin, että tekisi kaiken itse tai yrittäisi saada kaiken kierrätettyä. Ei allekirjoittanutkaan siihen todellakaan vielä pysty, mutta jo pienillä teoilla on mielestäni merkitystä. Meidän lapset tulevat katsomaan meistä mallia ja oppivat helposti jo kotona, että maapallosta pitää pitää huolta.


Muutamia meidän perheen parannuskohteita


Meidän perhe kokonaisuudessaan on kiinnostunut ympäristöasioista, mikä helpottaa arkea, kun voi yhdessä ideoida uusia parannuskohteita. Meidän seuraava suuri projekti tulee olemaan matokomposti, joka tulee sijaitsemaan kerrostalon kellarissa. Saa nähdä mitä siitä tulee, ainakin kompostimadot ovat kuulemma jo postissa. 

Saksassa kasvaa luonnossa myös kastanjapuita, joiden kastanjoita keittämällä voisi kuulemma valmistaa itse ekologista pyykinpesuainetta. Ehkä saamme aikaiseksi vielä tänä vuonna käydä keräämässä myös niitä. Kun kerran rakastamani ekologiset pesupähkinät joudutaan kuljettamaan tänne kaukaa ja niiden käytön eettisyydestä on ollut nyt puhetta - niitä ei viennistä johtuvan nousseen hinnan takia ilmeisesti osteta enää niin paljon itse tuottajamaassa kuin ennen, vaan niitä korvataan ympäristöä kuormittavilla, edullisemmilla pyykinpesuaineilla. 




Pyykkiä meillä pestään tällä hetkellä sekä näillä pesupähkinöillä, että Frosch-merkkisellä, ekologisella pesuaineella.


Pesupähkinät ovat hyvä esimerkki ekologisuuden hankaluuksista: kuvittelet tekeväsi oikein, kunnes selviää, että teoillasi onkin odottamattomia vaikutuksia jossakin muualla. Kuinka ekologista on esimerkiksi lastenvaatteissakin suosittu, ekologisen materiaalin maineen kerännyt luomupuuvilla loppujen lopuksi? 


Muun muassa tällaisia ajatuksia kotiäitiys ja vauva-arki ovat saaneet syntymään täällä saksanmaalla parin viime kuukauden aikana. 




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen