Sormiruokailijan top 10

Aikaisemmin kirjoittelin sormiruokailusta että mitä se oikein on. Tähän postaukseen laitan kaikki Pimin lempiruuat. Nämä ohjeet ovat olleet ahkerassa käytössä. Näitä reseptejä voi hyödyntää eväiksi päiväkotiin tai kouluun.

Sormiruokailun aloittamiseen et tarvitse tavara arsenaalia, ellet halua. Esim. alkuun voit selvitä sylillä ja harsoliinalla. Me olemme selvinneet aika vähällä. Kaikkea turhuutta ei kannata ostaa, niitä ilmankin selviää.

• Pitkähihainen ruokalappu, ihan ehdoton. Valitettavasti ruokalaput ovat hieman liian lyhyitä, tuotekehittelyyn terveisiä että saisivat olla pidempiä.

• Syöttötuoli tai alkuun sylissä. Meillä oli alkuun pieni peitto tai pyyhe selän takana pitämässä tukea.

• Lautanen tai alusta johon ruoka laitetaan nätisti esille. 

• Juomalasi, Pimi joi pitkään Snapsilasista. Nokkamukeja tai vastaavia ei enää suositella. Tavalliset mukit/lasit ovat riittävät. Pillimukia on käytetty reissussa.

• Lusikka ja haarukka.

Top 10

1. Maissinaksut

2. Talk murut

 3. Banaaniletut

4. Porkkana-kesäkurpitsa muffinsit

5. Puuromuffinsit

7. Puurorieska

8. Vadelmamuffinsit

9. Bataattivohvelit

10. Kanapötköt

Yhtenä päivänä tein monta erilaista ruokaa ja niitä pakastin. Pakkasesta niitä oli niin kätevä ottaa mukaan vaikka eväiksi.

Vinkit aloittelevalle sormiruokailijalle

• Banaanin saa kätevästi painettua kolmeen osaan, pysyy paremmin kädessä.

• Jotkut hedelmät on parempi antaa käteen kuorineen, esim. appelsiini, avocado. Vauvat osaavat niistä napata vain sen hedelmän (paitsi Pimi joka veti sitruunankuoret ja punaherukan rannut).

P.s. Ohjeet on napattu Simppeli sormiruokakeittiön FB-sivuilta, joita olen hieman muuttanut Pimin makuun sopiviksi. mamarjut nimellä varustetut ovat simppeli sormiruokakeittiön Marjutin tekemät ohjeet. 

Meitä voit seurata
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Sormiruokailu on tällä hetkellä se juttu

On pitänyt kirjoittaa tästäkin aiheesta jo aikoja sitten. Koska tämä oli viime vuonna meille erittäin tärkeä vaihe. Tai no on se edelleenkin. Josko tästä olisi jollekkin hyötyä niin kerron miten me se tehtiin.


Tämä sormiruokailu on tarkoitettu vauvoille ja taaperoille, jos luulit että on kyse aikuisten sormiruokailusta niin tämä ei ole sitä. 

Sormiruokailusta minulla ei ollut oikeastaan mitään tietoa. Okei, niin että lapsi syö sormin. Heh. Mutta asia ei tosiaan ole niin kuin sen nopeasti olisi ajatellut. Sormiruokailu on ehkäpä huono suomennos englannin kielen sanoille "Baby-led weaning".  Se tarkoittaa ehkä enempi lapsentahtinen siirtyminen kiinteisiin ruokiin. Sana weaning tarkoittaa äidinmaidosta vierottumista. Plus että äidinmaito (tai korvike) on alle 1-vuotiaan pääasiallinen ravinto.


Tarkoitus on että n. 6kk  iässä kun vauva on valmis aloittamaan maistelemaan ruokia. 

Vauvalla pitää olla kyseiset valmiudet aloittaa "ruokailu". 

• Pitää osata istua kevyesti tuettuna tai sylissä.
• Osaa ottaa ruokaa käteensä ja laittaa suuhun. 
• Hallitsee pään liikkeitä ja osaa kohdistaa katseensa. 
• Osaa käsitellä ruokaa suussa niin ettei kolaa sitä ulos. 
• Pitää olla kiinnostunut muiden ruokailusta ja tavoittelee ruokia. 

Mielestäni sormiruokailu on ihan mieletön "keksintö", vauva tekee kaiken itse ja ihan luonnostaan. Ei tarvitse lusikoida purkkiruokaa toisen suuhun. Vaan vauva tutustuu itse ruoka-aineisiin, väreihin ja makuihin. Hän osaa jopa valita ne aineet joita tarvitsee. Eikä tarvitse olla huolissaan saako hän tarpeeksi ruokaa, kun olet ensin imettänyt. Kylläisenä vauvan on helppo ja hyvä tutustua ruokiin. Toki on niin että sormiruokailu toimii parhaiten imetyksen kaverina. Jos haluat imettää pitkään niin tämä on juuri sinulle.


Ainut mistä pitää olla tarkkana on turvallisuus. 

• Vauvan istuma-asento pitää olla selkäsuorana. Ei sitterissa.
• Vauvaa ei saa jättää ikinä yksin, häntä pitää tarkkailla koko ajan. 
• Aluksi pitää antaa tarpeeksi isoja paloja, isompia kuin vauvan nyrkki. 
• Vain vauva itse laittaa ruokaa suuhun, ei kukaan muu. 
• Opettele kakomisen ja tukehtumisen ero. Vauvan ensiavun osaaminen ei ole ollenkaan pahitteeksi. Mutta tukehtumisen pelon takia ei kannata olla kokeilematta.

Hyvä puoli on myös se että vauva on alusta lähtien mukana ruokailutilanteissa. Oppii näkemään kuinka muut syövät ja mitä he syövät. Bonuksena on se että äiti ja isä pystyvät syömään myös rauhassa (tai suunnilleen).

Pimin "luu ulkona" syömisasento, voiko olla rennompaa?

Aluksi sotku on jotain ihan järkyttävää. Pöydän alta joutuu putsaamaan viisi kertaa päivässä. Mutta nyt kun Pimi lähenee kahta ikävuotta, sotkua ei tule enää paljoa. Joskus ei tarvitse pyyhkiä lattiaa ollenkaan. Wuhuu. Tai vain kerran päivässä, sekin on jo iso plussa.



Miten me sitten aloitettiin?

Me aloitettiin 6 kk:n iässä kuitenkin maisteluannoksilla eli soseilla. Bataattia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, niitä meni aluksi vain jääpalamuotin kokoisia paloja. Aika nopeasti siirryttiin varsinaiseen sormiruokailuun. Keitin parsakaalia, porkkanaa, bataattia, kesäkurpitsaa jne. Niitä tarjosin isoina paloina, jotkut ei mennyt alas ollenkaan. Siinä vaiheessa kun Pimi sai syödä viljatuotteita, tein puuromuffinsseja. Joita syötiin aina aamuisin ja osittain iltaisin. Olin iltaisin kuitenkin jo niin väsynyt putsaamaan lattiaa niin syötin Pimin. Silloin hieman mietin että hidastaako se Pimin oppimista. Jälkeen päin voin sanoa että ei hidastanut.

Hieman päälle vuoden ikäisenä Pimi osasi käsitellä lusikkaa ja ihan oikeasti lappasi ruokaa suuhun itsenäisesti. Nykyäänkin Pimi on kova syömään ja osaa käyttää myös haarukkaa. Lasista ja mukista oppi juomaan myös vuoden tienoilla. Uskoisin että hyvä ruokahalu on myös sormiruokailun ansiota. Kaikkea on kokeiltu ja maisteltu, kaikesta ei ole aluksi tykätty. Mutta nykyään menee alas niin parsakaali kuin tavallinenkin kaali.


Pimin lempiruuat olivat puuromuffinsit, bataattivohvelit, kesäkurpitsa-porkkanamuffinsit, puurorieskat, tomaattiset jauhelihavohvelit, banaaniletut, apinaeväs, kanapötköt, keitetty  bataatti, porkkana, peruna, pasta. Suunnilleen näillä ruuilla pyöriteltiin jonkin aikaa, kunnes Pimi täytti vuoden ja alkoi enemmän ja enemmän siirtymään syömään samaa ruokaa meidän kanssa. Toki vieläkin vältetään suolan ja sokerin käyttöä. Mutten ole mitenkään tosi tarkka jos joskus lipsahtaa suolaa hieman enemmän kuin piti. Rennolla meiningillä ollaan tässä menty. Sokerin kanssa en ole ihan niin rento. 

Alkuun olivat talk murut ja maissinaksut suureksi avuksi. Jostain syystä Pimi ei heti tajunnut sormiruokailun ideaa mutta maissinaksut tajusi heti. Niitä silloin vielä löysin suolattomia, nykyään en ole enää suolattomia löytänyt. Talk murut olivat hyviä pinsettiotteen oppimiseen, ja niitä hän tykkää edelleenkin rouskutella. Jogurtin ja omppusoseen kanssa maistuu aina.

Äitinikin totesi kun kerroin leipomuksista Pimille että miksi silloin kun me olimme pieniä niin ei ollut tällaista keksitty. Niin harmi ettei ollut ja harmi ettei vieläkään kovin moni ole tästä sormiruokailusta kuullut vaikka se on keksitty jo 10 vuotta sitten. Sormiruokailu ei ole uusi idea mutta miten ja miksi se toimii kehitti Gill Rapley. Hän kirjoitti kirjan Omin sormin suuhun Tracey Murkettin kanssa.


Tällä hetkellä sormiruokailu on kuitenkin se juttu. Pimi ei ole syönyt niitä kamalan hajuisia ja makuisia purkkiruokia. Kahta erimakua tuli koitettua mutta kumpikaan ei herralle maistunut. Toki purkkihedelmä/marjasoseita ollaan syöty, senkin edestä.

Facebookista löytyy vertaistukiryhmiä (BLW) ja ohjeita. Netistä löytyy Blogeja ja nettisivuja tästä aiheesta. Kannattaa tutustua kunnolla olisiko tästä teille tapa opettaa lapsi syömään. Itse en voi kuin suositella, vaikka alkuun välillä kauhistutti kun toinen kakoi ruokaa. Mutta niistä selvittiin eikä Pimille tullut niistä mitään traumoja (eikä äitille). 

Leipomuksista vielä sen verran että itse tein reiluja annoksia jotta pystyin pakastamaan. Niitä oli sitten kätevä ottaa päivittäin tai tarvittaessa sulamaan. Eväänä nuo muffinsit ja vohvelit olivat maan mainioita. Niin käteviä, kyläpaikassa hieman sotkuisia mutta siivoamalla siitäkin selvittiin.


Sokerittomat makeat leivonnaiset sopivat hyvin myös "laihduttajille" ja eipähän lapsellekkaan tule annoskateutta jos toinen vetää vieressä viineriä naamariin. Ne oikeasti maistuvat hyviltä.


Suosittelen lukemaan tarkemmat sormiruokailun aloitusohjeet esimerkiksi Simppeli Sormiruokakeittiöstä ja sekä liittymään FB-vertaistukiryhmään Simppeli sormiruokakeittiö. Siellä voi kysellä ja vaikka jakaa omia hyviä reseptejä. Itse olen sieltä napannut kaikki kivat ohjeet meidän käyttöön.


Hakusanoilla Baby led weaning, löytyy monia englanninkielisiä FB-ryhmiä. Perään kun laittaa Germany/Deutschland niin löytyy myös muutama ryhmä (myös vegaaneille).


Wikipediasta löytyy tietoa niiin englanniksi kuin suomeksi. Suomeksi löytyy monia blogeja joissa käsitellään tätä aihetta. Hakukenttään vaan sormiruokailu niin sieltä löytyy. 

Yksi mielenkiintoinen blogi: Lenni-led weaning



Käy lukemassa myös Pimin alkuvaiheista: 

Ekat viikot kotosalla, 
viimeiset kuusi viikkoa, 
unikoulu nelikuukautiselle, 
puolivuotiskatsaus, 
Suomi-Mafian pienen jäsenen 6-8 kuukaudet, 
eka vuosi on jo takana, 
Ristiäiset katolilaiseen tyyliin
puolitoista vuotias taapero.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Mitä sitten kun imetys loppuu?

Reilu pari viikkoa sitten se tapahtui. Koitin tarjota aamutissiä mutta ei herralle kelvannut ei, alkoi vain itkemään entisestään. Silloin ajattelin että ehkä se oli vain väliaikainen kieltäytyminen mutta ei. Seuraavalla viikolla koitin aina silloin tällöin tarjota rintaa mutta vastaukseksi sain vain hirveää huutoa. Olikohan se imetyksen loppuminen traumaattinen kokemus myös Pimille? Meinaan minulle, äidille se oli iso pala. Olinhan edellisellä viikolla mainostanut kaikille kuinka kätevää on imettää. Taapero rauhoittuu hetkessä, saadaan läheisyyttä (me molemmat) ja äitikin saa hetken hengähtää. Mikäs sen kätevämpää kuin kaivaa rinta esille. 

Alussa se oli juuri tällaista.

Mutta nyt on vain tyhjä olo. Pimi ei tarvitse minua enää. Asiaa ei yhtään auttanut että Jumi oli seuraavan viikon lomalla ja Isi oli Pimin mielestä ihan paras. Äiti oli hyljätty. Viikko meni ja olin aivan alamaissa ja onneton. Olin valmistautunut imettämään kauemmin. Olin valmistautunut selittämään ihmisille miksi vielä imetän. Mutta nyt imetys loppui kuitenkin jotenkin nopeasti ja yllättäen. Älkää ymmärtäkö väärin olen kuitenkin onnellinen että näinkin pitkään pystyin imettämään.

Olin varustaunut kaikennäköisillä tiedoilla jos joku alkaa väittämään muuta. Tämän kuvan olen napannut Imetyksen tuen fb-sivuilta.

Vuosi sitten olin tuskissani kun oli tiheän imun kautta, monen tunnin maratoneja, oli kipeitä ja tulehtuneita nännejä. Valitin kun en saanut hetkeäkään omaa aikaa. En edes kerennyt rauhassa suihkuun tai tekemään mitään muutakaan järkevää. Vaatteet piti aina valita sen mukaan että saa nopeasti ja näkymättömästi rinnan esille.


En olisi tahtonut vielä lopettaa, mutta Pimi päätti nyt toisin. Imetyksen tuen sivuilla sanottiin että imetetys on niin kauan ok kuin lapsi ja äiti molemmat niin haluavat. Pimi päätti että 13,5kk saa riittää. Onhan sekin hieno suoritus ja varsinkin alkuvaikeuksien vuoksi ihan mahtavaa. 


Nyt voi vain muistella niitä ihania hetkiä, onneksi olen ottanut kuvia ja videoita sekä kirjoittanut ylös miltä minusta on tuntunut. Lue täältä miltä minusta tuntui viime kesänä. Tästä voit lukea ajatuksistani talvella kun luulin että imetys loppuu jo silloin.

Kesällä runoilin tähän tyyliin.

Mutta ei tämä asia nyt maailman loppu ole. On tässä paljon positiivista. Lue vaikka.

• Voi laittaa päälle mitkä vaatteet vain. Ei tarvitse olla luukkuja tai reikiä. Ainut vain kun vanhat vaatteet ei mahdu vielä päälle.

• Voi ostaa vihdoin nätimmät rintaliivit. Ainut vain että tykkäsin imetysliivien huolettomuudesta ja mukavuudesta, ei purista mistään. Nyt kun tietäisi milloin on hyvä hetki ostaa uudet?

• Ei tarvitse enää selitellä kenellekkään miksi VIELÄ imetät. Täälläkin voivat lopettaa sen kyttäämisen, että juonko alkoholia vai en.

• Voi syödä ja juoda mitä haluaa. Vaikka pitkään en ole miettinyt mitä suuhuni olen laittanut.

• Voi tulla ja mennä niin kuin haluaa (ainakin melkein). Ei tarvitse olla ruoka-aikaan kotona.

• Eipä tarvitse kinastella taaperon kanssa miksi hän ei saa enää rintaruokaa. Tai toinen ei tule repimään julkisilla paikoilla paitaa vain halutakseen äidinmaitoa.

• Ei tarvitse enää juoda imetysteetä. Siitä on tullut kuitenkin yksi lempiteemauistani, vaikka ei olisi ikinä uskonut.

Nämä kun listasin niin heti tuli parempi mieli. 
Keksitkö vielä jotain hyviä syitä imetyksen lopetukseen?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Siis vieläkö sä imetät..?

Kuukausi sitten oli tosi kyseessä imetyksen kanssa. Imetyksen alkuvaiheessa oli haave täysimettää kuuteen kuukauteen asti. Sen jälkeen on ollut haave imettää Pimiä vuoden vanhaksi. Kuinka kätevää ei tarvitse pullojen kanssa läträtä ja maitoa tulee ilmaiseksi. Olen jo viiden kuukauden jälkeen kuullut kommentteja että "vieläkö sä imetät"? Ööö, joo imetän. (Ilmeisesti Suomessa hieman eri meininki?) Suomessa tosiaan lause kuuluu erilailla: "Etkö enää imetä"? "Miksi et"? Jne. Täällä monet lopettavat imettämisen siihen kuuteen kuukauteen, koska se on se suositus. Monet kertovat että ihanaa kun ei tarvitse enää imettää. Alkuvaiheiden mietiskelyistä voit lukea täältä.

Paras imetyspaikka viime kesänä.

Itse olin ajatellut että lopetan imettämisen sitten kuin se tuntuu siltä. Olin ajatellut että se käy ihan helposti. Ai että, siinä mentiin jo vikaan. Vaikka alkutaival on ollut vaikea, niin silti jostain syystä näistä imetyshetkistä on tullut erittäin tärkeitä. Pimi ei myöskään ole tehnyt asiaa helpoksi, minimissään puolen tunnin sessiot sekä tiheän imun kaudella saattoi "roikkua" tississä parikin tuntia. Silloin oli paikat hellinä. Käytinkin rintakumia todella pitkään, aamuöisin pystyin olemaan ilman kumia ja satunnaisesti päivällä imettäessä. 

Kunnes yksi päivä Pimi ei enää suostunut rinnalle jos rintakumi oli paikoillaan. Ou nou, siitä iski kova paniikki. Tiesin että rintani ei kestä kauaa kovaa imemistä. Parin päivän jälkeen kipu oli erittäin kova niin imiessä kuin sen jälkeenkin. Koitin rasvata ja tuuletella.  Mutta tuntui ettei mikään auta. Onneksi imetyskerrat olivat vähentyneet viiteen kertaan päivässä. Muutamana kertana sattui niin että itkin ja oikeestaan itkeä nyyhkytin sitä että jos minun pitää lopettaa imettäminen. Se läheisyys pikkuisen kanssa on jotain niin sanoinkuvailemattoman ihanaa, jota ei (ehkä?) ymmärrä kuin toinen sellainen joka on imettänyt. Itsekkin olin ihmeissäni näistä tunteista. Kuinka tärkeitä nämä hetket ovat kuitenkin olleet. Vaikka joskus tosiaan tuntuu että voisiko Pimi vähän nopeammin juoda, mutta nämä pienet hetket menevät niin nopeasti. Näistä pitää osata nauttia. Ja niin olen yrittänyt.

Kaverit eivät oikeen ymmärtäneet hätääni. Toinen sanoi lopeta jo se imettäminen, Pimi on jo niin vanha. Toinen kyseli että miksi haluan lopettaa imettämisen? Muutama koitti onneksi auttaa ja keksiä ratkaisua miten voisin koittaa kuitenkin imettää. Varsinkin Jumi otti heti selville imetystukihenkilön numeron ja tutki internetistä mitä asialle voisi tehdä. Imetystukihenkilölle ei nyt tarvinnutkaan soittaa, koska kipu hellitti hieman. Thank God!!

Olin hakenut sähköisen rintapumpun, täällä sen saa reseptillä apteekista lainaan. (Muuten hyvä palvelu apteekilta kun tarvitsin lisäaikaa niin he soittivat ensin minulle ja hakivat reseptin jatkon suoraan naistenlääkäriltä). Koitin konetta yksi ilta ja tuntui että koko rinta räjähtää. Joten se kokeilu jäi silloin siihen. Koitin toisen kerran ja silloin meillä olikin Jumin siskonpojat yökylässä ja pumpusta lähti ihmeellinen ääni. Iltasella pumppasin ja "kviikkviikkviik" kaikui talossa. Joonas tulee olohuoneen ovelle Matias takana ja Joonas kysyy "was soll das sein"? eli mitä toi oikeen on? Kymmenen vuotiaat pojat olivat aivan kauhuissaan, mitä se tante siellä oikeen tekee. Itse en saanut sanoja suusta ja lopulta jäin vain kikattamaan. Toivotaan ettei pojat saanet kovia traumoja. Vieläkin naurattaa.

En tiedä miksi mutta jostain syystä en halua tarjota lapselleni äidinmaidonkorviketta. Haluan tarjota lapselleni vain äidinmaitoa. Olenhan itsekkin korvikkeella kasvanut ja ihan hyvin on minulla mennyt. En kuitenkaan tuomitse niitä jotka antavat tai joutuvat antamaan. Kaikilla on niin erilainen tilanne joten on vaikea sanoa mikä on oikein ja mikä on väärin.

Elektroninen rintapumppu

Yksi ilta Pimi heräsi poikkeuksellisesti klo 23 ja itki hätäänsä. Otin syliin ja niin hän halusi vain halia Äitin kanssa. Siinä vaiheessa Äitin sydän pakahtui onnesta, että pelkkä olemassaoloni paransi toisen olotilan. Ihanaa. Sitten hän melkein nukahti syliini, nostin takaisin sänkyyn ja hän oli pitkään hereillä. Katseli siellä silmät pyöreinä. Olisi kiva tietää mitä se kulta siellä mietiskeli. Tämä havahdutti minut siihen että imetys ei ole ainoa jolla saa läheisyyttä pikkuisen kanssa. Ja olotilani parani hieman.

Nyt kuukauden jälkeen tilanne on onneksi rauhoittunut ja pystyn imettämään ilman itkuja tai kipuja. Luin tätä jälkeen päin niin hätä oli suuri vaikka jostain se saattaa tuntua ihan liioiteltulta. Mutta haluan kertoa rehellisesti mitä minä tunsin. Sähköisen pumpun kanssa olen oppinut myös toimimaan, sain säädöt jotenkin paremmiksi. Joten se ei myöskään enää satu. Käsikäyttöisen jälkeen sähköinen on ihan taivaan lahja. Ei tarvitse niin kauaa pumpata käsi vääränä.

Viime aikoina ovat imetyskerrat vähentyneet ja näin se taitaa luonnollisesti meiltä loppua vuoden tienoilla. Hyvä niin, vähitellen eikä kertalaakilla. Nyt voin jo sanoa että alkuvaikeuksien jälkeen on ollut hienoa että olen näin pitkään pystynyt imettämään. Imetyksen tuki ry:n ryhmä facebookissa on ollut mieletön tuki ja turva. Sieltä opin kaikenlaiset kikkakolmoset sekä tieto ja vertaistuki on ollut mahtava pelastus. Täällä päin esimerkiksi ollaan nollatoleranssilla imetyksen ja alkoholin kanssa. Kun ryhmästä sai tietoa että on ihan ok silloin tällöin juoda pari viinilasillista, eikä maitoa tarvitse pumpata pois (täällä sain ihme kommentteja siihen liittyen, mutta en välittänyt niistä). Jotenkin tuntuu että täällä imetyksen hyvistä asioista ei puhuta. Lastenlääkäri ei toisin sanonut juuta eikä jaata kun kerroin vielä imettäväni. Toisin sanoen olen saanut hyvää palautetta vaikka täällä kysellään "että vieläkö sä imetät"? Jotkut vitsailee että imetän vielä kun toinen menee kouluun. Mutta mitä sitten jos imettäisinkin?

Edit: Saksassa asuvat täällä on oma imetyksen tuki-sivu saksaksi.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Normipäivä

Aamumaisema

Pimi täytti lauantaina seitsemän kuukautta ja näin meidän arki on mennyt viime aikoina.

4.18
Heräsin automaattisesti, katsoin kelloa ja odottelin että Pimi herää.

4.38
Pimi heräsi, nostin viereen ja imetin. Itse olin koko ajan hereillä.

4.56
Pimi nukahti tissi suussa. Katselin hetken tätä pientä tuhisijaa, kuinka onnellinen olen ja kuinka ihanaa on imettää. Odottelin että kohta Pimi herää.

5.00
Heräsi ja jatkoi syömistä. 

5.10
Nukahti uudelleen, mutta hetken päästä heräsi ja päätin siirtää omaan sänkyyn. Muistin että on SUPERKUU ja menin katsomaan sitä kylpyhuoneen ikkunasta. Sen verran oli pilviä edessä ettei kuuta näkynyt. Hyvä niin, ei tarvinnut kaivaa kameraa esiin.

6.46
Pimi heräsi, otin viereen ja imetin.

7.15
Pimi oli ihan pirteenä, Äiti ei niinkään. Meillä on tapana köllötellä sängyssä kahdeksaan asti. Nämä ovat niitä aamun ihanimpia hetkiä, kun saa rauhassa herätä. Joskus sanon Pimille että ei nousta ollenkaan, pysytään sängyssä. Pimille se olis varmaan ihan ok, mutta äidin pitää saada ruokaa.

7.48 
Noustiin sängystä, vaatteiden ja vaippojen vaihto. Käyn aina ensin laittamassa aamupuuron tulille ja sitten voidaan rauhassa pukea päälle.

8.00
Tein kaurapuuroa meille molemmille. Pimille omenasoseen kanssa ja minulle vadelmien kera. Jatkoin teen juomista ja Pimi leikki lattialla. Äiti korjaili astiat koneeseen ja siivoili vähän paikkoja.

Kimi odottelee puuroa.

9.04
Pimiä alkoi väsyttämään ja vein hänet sänkyyn ja kaveri nukahti viisi minuuttia myöhemmin. Huh, ilman pahempaa itkua. Näin ei käy todellakaan aina. Minä jatkoin teen juomista, meikkasin ja kirjoitin "parane pian"- kortin Pimin sedän vaimolle Dilekille (olimme myöhemmin menossa kylään). Soitin Äidilleni, hän ei vastannut mutta soitti hetken päästä. Juttelin äitini kanssa puhelimessa ja samalla leikkelin joulukuusia joulukortteihin.

10.04
Pimi heräsi, hain hänet sängystä ja hetken aikaa juteltiin yhdessä Äidin kanssa. Joka kerta harmittaa kun Äitini on niin kaukana. Mutta saa olla onnellinen että on whatssapp ja skype. 

10.30
Pimillä on taas nälkä, imetän olohuoneessa ja hän nukahtaa hetkeksi.

11.15
Nyt on Äidin vuoro syödä ja onneksi kaapissa oli valmista ruokaa sunnuntailta. Riisiä ja kasviscurrya. Tavarat kasaan ja puetaan ulkovaatteet päälle. Ajetaan autolla Lindenbergiin Dilek-tädin luokse. 

12.00
Hän on sairaslomalla ja olkapää oli operoitu joten hän ei jaksanut lähteä vaunulenkille. Periaatteessa Pimin olisi pitänyt nukkua tässä välissä mutta ei tietenkään malttanut kun Täti ja Äiti koko ajan höpöttivät vieressä. Juotiin teetä ja syötiin tiramisut. Oli kiva höpötellä niitä näitä. Minulla on käynyt hyvä tuuri sukulaisten kanssa, tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen.

13.20
Pimi alkoi olla levoton ja ajattelin että tissitainnutuksella se varmasti nukahtaa. No eipä tietenkään, kesken syömisen piti päätä rintani päällä ja kuunteli meidän juttuja (ganz lieb). Ei siitä syömisestä ja/tai nukkumisesta mitään tullut.

14.30 
Kimi alkoi olla todella levoton ja päätin että nyt lähdetään. Vaatteiden pukeminen ei ikinä onnistu ilman itkua ja huutoa. Ei tälläkään kertaa. Ajelin kotiin pidemmän kaavan mukaan että Pimi varmasti nukahtaisi ja otin matkalla tämän alla olevan kuvan. Kotona Pimi heräsi saman tien, oli nukkunut max 30 minuuttia. Plaah!

Hyvin näkyy missä menee lumiraja.

15.26
Isi tuli kotiin ja kerkesi vain pienen hetken olla poikansa kanssa. Isillä on paljon hommia saunaosaston kanssa. Meille valmistuu ensi viikolla oikea suomalainen SAUNA. Minun Isä on tulossa sunnuntaina ja sitä ennen pitää saada paljon tehtyä. Isäni on tulossa auttamaan saunan viimeistelyssä. Kohta päästään löylyttelemään OMAAN saunaan.

15.30
Imetin olohuoneessa Pimiä, tällä kertaa ei nukahtanut. Muistelin niitä aikoja kun imetys ei ollut niin mukavaa. Nyt tästä nauttii eritavalla kun ei satu jokaisella imulla.

16.00
Puettiin ulkovaatteet päälle ja lähdettiin vaunulenkille. Pimin olisi pakko nukkua, muuten ei illasta tulisi mitään. Luojan kiitos Pimi sammahti heti kun päästiin liikenteeseen. Heti kun kotipihaan päästiin, niin kaveri heräsi (aina niin uskomatonta). Koitin vielä kävellä hetken jos Pimi nukahtaisi uudelleen mutta ei, pirteänä katseli maisemia. Taisi miettiä missä ne lehmäkaverit on.

17.10
Tultiin sisälle ja aloitin kokkailun. Laitoin Pimin lattialle leikkimään ja se ei nyt sitten miellyttänyt häntä. Vähän väliä kitisi ja itki. Äitin kokkailusta ei meinannut tulla yhtään mitään kun piti pikkuherraa käydä viihdyttämässä. Isin toivomuksesta tein nakkikastiketta, perunoita ja porkkanaraastetta. Nam.

Nam nam, nakkikastiketta.

17.45
Ruoka oli valmiina ja Pimille syötin iltapuuroa. Isi söi nopeasti ja meni takaisin remonttihommiin. Koitin itse syödä nopeasti, koska Pimi oli väsynyt ja alkoi taas kitistä.

18.15
Aloitettiin Pimin kanssa iltatoimet, pikakylpy lavuaarissa, masun hieronta öljyllä, vaippa, yöpuku ja unipussi päälle.

18.35
Imetin meidän makuuhuoneessa ja Pimi imi taas niin kuin ei olisi ikinä ruokaa saanutkaan. Rakas.

19.05
Keittiö oli pommin jäljiltä joten siivosin ja järjestelin paikkoja. Keitin teetä ja herkuttelin lakritsilla ja kekseillä. Kirjoittelin blogia ja taistelin yhden kirjoituksen kanssa. Silmät ristissä se vaan ei mennyt niin kuin halusin ja päätin julkaista yhden toisen kirjoituksen. Mutta siihenkin meni hetki jos toinen ja olin päättänyt mennä aikaisemmin nukkumaan.

21.55
Olin valmis blogini kanssa ja olin jo menossa nukkumaan kunnes muistin että minun pitää pumpata huomiselle maitoa. Oma on Pimin kanssa aamupäivän koska menen uimaan, joten ei muuta kuin pumppaamaan. Tuoretta maitoa on paljon kivempi käsitellä. Jumi tuli tässä vaiheessa remonttihommista.

23.00
Olin vihdoin sängyssä ja meni hetki ennen kuin nukahdin.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Imetysasiaa

Mä olen vähän järkyttynyt tai en niin vähäänkään. Olen elänyt jossain pilvilinnoissa ja ajatellut että imetys on luonnollinen asia eikä siitä pitäisi potea huonoa omaatuntoa. Olen pitkin kevättä seurannut keskustelua imetyksestä Suomessa. Olen järkyttynyt että niin moni „vanhempi“ ihminen on sitä vastaan. Olisin luullut sen olevan päinvastoin, että nuoret eivät oikein ymmärrä imetyksen tärkeyttä.

Synnytyssairaalassa sairaanhoitajien tai lääkäreiden ohjeet ovat kyseenalaisia. Neuvolantädeiltä et saa myöhemmin myöskään mitään tukea, suorastaan tuputetaan aloittamaan ruokamaistelut heti 4kk:n alkaessa, ellei jo aikaisemmin?! 

Äidinmaito ei muka olisi sitä parasta ravintoa vauvalle. Tässä linkki Katri Sorsan blogikirjoitukseen. THL suosittelee imettämään 1-vuotiaaksi asti ja WHO 2-vuotiaaksi asti. Tai niin kauan kuin se äidistä ja lapsesta tuntuu hyvälle. Saksassa suositellaan täysimetystä puolivuotiaaksi asti.

Sain kätilöltä nämä tinakupit rintojen suojiksi imetyksen väleille. Jotta ei sattuisi niin paljoa, hetken ne auttoivat.

Itsellä on kuitenkin päinvaistaiset kokemukset kuin kanssa sisarillani Suomessa. Tai sitten elän taas kuplassa enkä tiedä kaikkea. Täällä (ainakin tällä alueella) suorastaan kannustetaan imetykseen ja olet ehkä vähän outo jos et imetä. Moni on minulta kysynyt imetänkö ja ovat olleet mielissään siitä että imetän. Kukaan ei ole sanonut että imetys olisi huonoksi vauvalle. 

Synnytyssairaalassa oli kätilö joka oli imetystukihenkilö. Hän tuli ensimmäisestä päivästä lähtien neuvomaan ja katsomaan että kaikki meni hyvin. Häneltä sai kysyttyä mieltä painavia kysymyksiä. Tuleeko varmasti maitoa? Tuleeko riittävästi? Entäs kun sattuu niin mitä tehdä? Saako pieni varmasti henkeä kun on nenä aivan kiinni ihossa?

Julki-imetys on ollut se jota vastaan monet äidit ovat joutuneet taistelemaan. Miksi se on niin TABU? Miksi sitä ei saisi julkisella paikalla tehdä? Miksi joissain maissa on tehty laki sitä varten että lapsi saa ruokansa julkisella paikalla? Miksi tätä luonnollisinta asiaa varten täytyy olla laki? Mietinkin että millaisessa maailmassa oikein elämme? 

Nyt kun oikein mietin niin en ole nähnyt täällä Saksassa julki-imetystä. Aikaisemmin en ole kiinnittänyt huomiota ja nyt kun olen niin enpä ole nähnyt. Hmmm, minä olen jo pari kertaa imettänyt ulkona puistossa, ravintoloissa, kauppakeskuksessa ja motocrossi-kisoissa. Toivottavasti en nyt ole „loukannut“ ketään. Niin miksi minun edes pitää miettiä tällaista?

Tämän voin aikalailla allekirjoittaa.

Kotona on käynyt kätilö ja hän on kannustanut imettämään. Välillä vähän liiankin kanssa, kun ideana on jossain vaiheessa olla pari tuntia poissa, käydä vaikka uimassa. Niin tarkoituksena oli testailla että ottaako Kimi pullosta minun maitoa, jotta voin olla rauhassa pari tuntia poissa. Koitin kysellä häneltä että kuinka paljon tämän ikäinen juo maitoa? En saanut mitään vastausta. Jotenkin häntä vaivaa se että pullosta annetaan. (Tähän löytyi vastaus Imetyksen tuki ry:n sivuilta, 30ml/tunti). 

Suosittelen liittymään Imetyksen tuki ry:n FB-ryhmään, siellä saa vertaistukea ja apua ongelmiin. Kätilön kanssaan ollaan myös keksitty ratkaisuja jotta imetys olisi miellyttävämpää. Minulla on kahden kuukauden aikana ollut erinäisiä tulehduksia ja välillä sattuu niin paljon että itkettää. Välillä ajatukset eivät ole olleet kovin positiivisia. Vielä toissaviikolla mietin tosissaan että lopetan imetyksen kun kipu oli niin kova että itkin tai suorastaan ulvoin. Nyt on taas ollut parempi ja vielä en ole ajatellut luovuttaa.

Tällä hetkellä tavoitteena on täysimettää puolivuotiaaksi asti ja aloittaa siinä vaiheessa ruokamaistelut (tai siinä vaiheessa kun Kimi on valmis). Sen jälkeen niin pitkään kuin tuntuu hyvältä ja äidinmaito kelpaa lapselle. Taaperoimettäjäksi en ole ihan varma meinaanko ruveta, kaikki riippuu nyt siitä kuinka hyvin maitoa tulee, kelpaako Kimille ja sattuuko imettäminen. Yksi ystävä täällä kertoi mielipiteensä taaperoimetystä kohtaan: Furchtbar eli kamalaa. Itse en sitä asiaa ihan näin näe, jokainen tekee omat päätöksensä ja sitä päätöstä pitää tukea.

Ymmärrän toki niitä äitejä jotka syystä tai toisesta ovat valintansa tehneet. Joillain on täysin itsekkäät perusteet, joitain sattuu niin pirusti, joillain rintatulehdus tai vastaava on vienyt maidot tai äidillä lääkitys jonka aikana ei saa imettää. Eli onhan näitä syitä mutta joka tapauksessa sinä äitinä saat itse päättää mitä juotat/syötät lapsellesi. Sinä tiedät mikä on parasta sinun lapsellesi. Kaikista kasvaa jossain vaiheessa aikuisia, joivat sitten rinnasta tai pullosta. 

Olen lukenut äidinmaidon hyvistä vaikutuksista esim. Ihottuman, näppylöiden, silmätulehduksen, haavojen yms hoidoissa ja avaa myös tukkoisen nenän. Ihan uskomatonta tavaraa, sillä voi parantaa melkein mitä vaan. Näitä asioita en tiennyt pari kuukautta sitten. Kaikkea sitä on opittu ja varmasti opin lisää joka päivä. 

Minulla on muutama tuttu Suomessa jotka ovat saaneet äidinmaitoa reilusti yli kaksi vuotiaaksi asti. En nyt kahden henkilön perusteella menis sanomaan suoraa totuutta, mutta kait edes joku pieni totuus tässä piilee. Nämä kaksi henkilöä eivät ole ikinä sairaana, ei flunssaa, ei perussairauksia vaan ihan älyttömän terveitä. Leikkauksista paranevat nopeammin kuin muut. Nyt te ihmettelette mitä leikkauksia nämä terveet ihmiset ovat käyneet läpi. Noh, sellaisia mistä niitä pieniä ihmeitä tulee.

Suomessa ei suositella vauvalle (alle 6kk) ollenkaan vettä tai teetä juotavaksi. Saksassa taasen teetä (esim Fenkoli) suositellaan esimerkiksi vatsavaivoihin. Me sekoitetaan D-vitamiinikin pieneen tilkkaan teetä (fenkoli-anis-kumina). Toivottavasti ne elektrolyytit ei mene nyt sit sekaisin?! 

Tai oikeasti kai taustalla on se ettei imetys/äidinmaidon juominen häiriinny. Meidän poika kyllä niin ahnaasti juo ihan mistä vaan ja mitä vaan ettei hätää taida olla. Tässäkin pitää muistaa että vauvat on erilaisia.

Ekat viikot kotosalla

Isi tuli hakemaan meitä sairaalasta, oli muistanut ottaa maxi cosin mukaan. Mutta oli „unohtanut“ haalaripuvun, pipon ja hanskat kotiin, vaikka äiti oli jättänyt ne tarkoituksella siihen maxi cosiin (että isi muistaa ottaa ne mukaan). Oli oikeen irrottanut suojasäkinkin pois, en tiedä mitä se isi oikeen ajatteli. Onneksi säkki oli kuitenkin autossa, niin en ihan vilustunut matkalla. Äiti oli vähän hormoonihöyryissä ja ihmetteli että mitä se isi oikeen tekee. Tähän hymiö joka pyöritelee silmiä.

Matkalla kotiin.

Eka päivä siinä meni toisiin tutustuessa ja mä taisin nukkua paljon. Niin paljon että isi ei oikeen tajunnut että vauvat tarvitsee paljon unta. Isi olisi kovasti halunnut mun kanssa leikkiä ja jutella mutta mua vaan väsytti. Ekana iltana nukahdin isin syliin ja äiti sanoi isille että nyt viet Pimin nukkumaan sänkyyn. Isi ei oikeen tajunnut että mut piti viedä sänkyyn niinku heti, isi koukkaskin kylpyhuoneen kautta. Pitihän hampaat pestä ensin. Niin ei mun hampaat vaan omansa. Äiti oli taas vähän hormoonihöyryissä ja isille paasas että mut piti laittaa ensin sänkyyn. Äitille on niin tärkeetä että mä nukun. Isillä ei ollut mitään hajua siitä kuinka meidän yöt oli sairaalassa mennyt. Niin että en mä aina kiltisti nukkunut, välillä oli niitä vatsavaivoja ja silloin en pysty nukkumaan. Silloin mua kouristaa masusta, mä kitisen ja itken. Isi ja äiti on välillä ihan hermona kun mua ei saa rauhoitettua. Toka yö oli pahin silloin mä itkin ja kitisin melkeen koko yön. Isi ja äiti vuorotellen koitti saada mua rauhoteltua, huonoin tuloksin. Silloin tais molemmat miettiä että mitä tuli tehtyä. Tähän hymyilevä hymiö.

Vauvan käyttöohjevihko.

Ekalla viikolla kätilö kävi kuutena päivänä katsomassa meitä. Kätilö vahti että koska mun napanuoran pätkä irtoo, se laitto siihen joka päivä jotain öljyä ja talkkia. Sitten se neuvoi äitiä ja isää ja antoi homeopaattisia lääkkeitä mulle ja äitille. Äitin piti ottaa viisi pientä kugeln (en tiedä mikä tämä sana on suomeksi) Arnikaa (mikä lie kukka), auttaa kuulemma niihin kohdun supistus- ja leikkaushaavan kipuihin. Tarkisti joka kerta äitin vatsan, kohdun ja leikkaushaavan. Kolmannen päivän jälkeen äiti kyllä jo aatteli ettei sen kätilön tarttis enää tulla. Perjantai-iltana se napanuora vihdoin irtos. Äiti ja isi huokaisivat, vihdoin saa laitettua vaipan kunnolla.

Tokalla viikolla kätilö kävi enää vain kaksi kertaa, maanantaina ja perjantaina. Maanantaina mut kylvetettiin ekan kerran, mä olin silmät pyöreinä ja isoina että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Mut ihan hyvin se sit kuitenkin meni, vaikka lopuks sitten itkinkin. Mut punnittiin myös ja painoa oli edelliseen kertaan tullut taas reilu 100g. Oonkin kasvanut nyt suunnilleen 200g viikko tahdilla. Äitistä on hyvä tietää että maitoa tulee ja riittävästi. Ai että se äidinmaito maistuu välillä niin hyvältä että mä maiskuttelen ja röhisen kun pikku possu (schweinchen) ja mun kroppa ei pysy paikoillaan ku se vaan on niin hyvää. Niin ja on ihana olla äitin lähellä. Tähän sydän. Syödessä mun päällimmäinen jalka nousee usein sillai jännityneenä ylös ja silloin äitin sydän on pakahtua onnesta. Välillä kyllä hamuilen muutakin ku äitin tissiä esimerkiksi olkapäätä, kaulaa, kyynärpäätä, omaa kättä, paidan tai harson kulmaa. Silloin äitin tai isin pitäis tajuta että nyt mulla on nälkä.

Äiti oli alkuun kyllä tosi hidas. Ei se pystyny nopeesti nousee sängyltä tai sohvalta ylös tai ees tuolilta. Muutenkin se köpötteli ku mikäki mummo, ihan koukussa. Varsinkin öisin mun piti oottaa tosi kauan et sain ruokaa. Varsinki ku sen pitää leikkiä se rintakumin kanssa, mut oon onnellinen että saan äidinmaitoa. Isi oli onneks ensimmäisen viikon äitin kanssa. Teki ruokaa, siivos ja huolehti meistä molemmista. Äitiäkin se välillä komensi että sen pitää huilata. Äiti kun on välillä sellanen ettei se osaa olla paikoillaan tai tekemättä mitään.

Oman tervetuloa toivotus.

Pääsääntöisesti mä oon nukkunut tosi hyvin tai kun nukahdan kunnolla niin en herää vaikka pommi räjähtäis vieressä. Öisin nukun yleensä klo 23-05 eli siinä saa jo äiti nukkua hyvin putkeen. Mutta sitten joskus masu on niin kipeä että mua vaan kouristuttaa ja itkettää. Äiti ja isi on jo oppinut että mitä pitää tehdä ettei se masu tulis niin kipeäksi. On kuulkaas joka lähtöön kugeleita, hierontaöljyä, tippoja ja peräpuikkoja. Isi on oikeen erikoistunut mun vatsahierontaan ja jalkajumppaan. Isi tekee sen paremmin kun äiti. Mutta sitten äiti saa mut nopeammin rauhoitettua ja uneen. Sillä taitaa olla sellanen „magic touch“. Joskus iltaisin mä huijaan isiä ja äitiä että mä muka nukun sikeästi. Äiti ensin kyllä odottaa että kohta se herää, mut jossain vaiheessa luovuttaa ja alkaa nukkuu ni silloin mä alan sit itkee. Päivisin nukun myös 2-3 tunnin tirsoja mut en aina. Silloin kun äitillä ois joku tärkeä homma tekeillä niin en mä sillo nuku. Pari kertaa mä oon tehnyt niin, kun äiti saa pään tyynyyn, jalat jalkakylpyyn tai kädet taikinaan ni mä herään ja alan itkee. Tää on ihan hauskinta.

Näissä maisemissa kelpaa kärrytellä.

Me ollaan ekasta viikosta lähtien käyty vaunulenkeillä. Tai no niitä alkuun tehtyjä ei voi sanoa lenkeiksi kun äiti oli niin hidas. Sitä sattu vielä siihen haavaan ja koukussa koitti köpötellä eteenpäin. Kilometrin matkaan meillä meni tunti aikaa. No nyt äiti jaksaa jo paremmin kävellä, se odottaa että koska vois aloittaa kunnolla urheilun. Pari viikkoa pitää vielä odottaa, sitten äiti pääsee ehkä uimaan. Isin kanssa oon käyny jo pari kertaa juoksulenkillä, äiti sai hengähtää kotona. Ollaan käyty Lindenbergissä, Wangenissa ja Kemptenissä, autossa on mukava matkustaa. Kävellen ollaan käyty äitin ystävän luona tässä meijän kylillä ja täällä on käynyt muutamia kylävieraita. Äiti tykkää niin kovasti leipoa vieraita varten, viikonloppuna leipoi mansikkakakun, hanna-tädin keksejä ja karjalanpiirakoita. Viimeisimmän jälkeen totes että ei aio leipoa pitkään aikaan. Niin varmaan.

Äiti sanoo että mä oon pissapoika, mut niin taitaa olla kaikki pojat. Hih. Välillä oon niin nopee ettei äiti tai isi kerkee ees huomata et oon pissannu vaatteet märiksi. Oon pissannu molempien ja itteni päälle useasti. Kerran mä pissasin omaan korvaan, vaatteet ei kastunu ja äiti kiitti koska oltiin shoppailemassa eikä tarvinnut vaihtaa vaatteita. Kerran oli niskakakka, isi oli vähän hämmentynyt. Syytti vaippaa, mut ei se tajunnu et niitä tulee vielä ja useasti. Kerran äiti oli vaihtaa vaippaa ja mä aattelin ladata takapuolesta vähän paukkua. Se jäi vaisuksi kun en osunut äitiin. Mutta kyllä mä varmaan joku kerta onnistun kunhan saan vähän enemmän potkua panoksiin. Odota vaan äiti. Heh heh. Kerran mä kyllä puklasin (se oli iso puklu) äitin päälle, meni yöpaita ja lakanat vaihtoon. Se oli äitin oma moka. Ei ollu röyhtäyttänyt mua kunnolla.

Isin tervetuliais toivotus

Alkuun mä vähän kattelin et kuka toi oikeen on, missä mä oon ja et kuka mä oikeen oon? Äiti odottaa jo kovasti että milloin alan ottaa enempi kontaktia. Nyt mä jo kattelen enempi ja silmät on auki enemmän. Meidän katto on esimerkiksi hirveen mielenkiintoinen, just kahta väriä mitä mä nään tummaa ja valkoista. Äiti (ja mä masussa) ollaan se katto maalattu eli senkin takia se kiinnostaa. Isi odottaa sitä et koska oon enempi valveila ja jaksaisin sen kanssa jotain tehdä. Se suunnittelee jo vaellus/pyöräretkiä. Tähän silmää iskevä hymiö.

Isi oli viime viikolla kolme päivää pyöräretkellä. Alunperin sen piti olla kuusi päivää, se lyheni ensin neljään päivään (koska mä oon nyt täällä). Mutta meijän onneks se tuliki jo kolmantena päivänä kotia, koska sitä alko sattuu takapuoleen. Isi oli polkenut Tsekin rajalle ja tuli sit junalla takas. Sen kaverit oli polkenu Tsekin Pilzeniin asti. Mutta ei meillä ollu äitin kanssa mitään hätää ollut. Käytiin Lindenbergissä lastelääkärissä, kaikki oli kunnossa. Mun lonkat ultrattiin, koska olin ollut perätilassa. Seuraavan kerran sitten kolmen kuukauden päästä.

Tutista mä en tykkää yhtään. Joskus harvoin suostun sitä lutkuttaa. Äiti on kyll tyytyväinen etten sitä koko aikaa haluu syödä. Mut on jotain hetkiä joilloin äiti toivoo että ottais nyt tutin ja rauhottuis. Välillä ku oon nukahtamaisillani, mä tarkistan että onko äiti tai isi siinä. Sit jatkan rauhallisesti unia jos jompi kumpi on siinä.

Kyllä mä myös hymyilen, aina silloin kun kuulen että joku sanoo että onpas söpö tai jotenkin muuten kehuu mua. Tai myös silloin kun äiti ja/tai isi on lähellä. Toisin sanoen aina silloin kun mua ei satu mahaan. Saas nähä muuten miten äitin käy, se on uhannut puhua mulle vain suomea. Tällä hetkellä puhuu mulle sellaista saksaa tai suomea et ei siitä Erkkikään ota selvää mitä se puhuu. Toivotaan että tähän tulee muutos kun kasvan isommaksi. Olisi mukava oppia suomea eikä siansaksaa.

Yks ilta kuunneltiin youtubesta suomalaisia tuutu/lastenlauluja, koska äiti ei osaa laulaa niitä. Se osaa vaan jotain kasari/ysärikappaleita tai mitä tulee radiosta mut ei mitään lastenlauluja. Noh eilen sille muistu parit kappaleet mieleen. Sininen hetki, popsi popsi porkkanaa, lennä lennä leppäkerttu ja peppi pitkätossu. Päivänsäde ja Menninkäinen sai sen kyynelehtimään kun sen esitti vielä Vesa-Matti Loiri.

Äiti on ihan helisemässä nyt mun kanssa ku on tulossa täysikuu. Mulla on tiheän imunvaihe ja yöllä vedin sellaset rintaraivarit. Mut onneks tääkin vaihe menee kohta ohi, kunnes tulee uusi vaihe.

Tässä oli tiivistettynä meidän ekat viikot.

Terkuin Pimi 5 vkoa ja 2 päivää.

Onnittelukortteja näin paljon.

p.s. Äiti käski vielä sanoa, kiitos kaikille onnitteluista, lahjoista ja lahjuksista. Oon erittäin otettu tästä rakkauden määrästä. Tähänki sydän.

Näin paljon oon saanut vaatteita lahjaksi.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi