Sormiruokailijan top 10

Aikaisemmin kirjoittelin sormiruokailusta että mitä se oikein on. Tähän postaukseen laitan kaikki Pimin lempiruuat. Nämä ohjeet ovat olleet ahkerassa käytössä. Näitä reseptejä voi hyödyntää eväiksi päiväkotiin tai kouluun.

Sormiruokailun aloittamiseen et tarvitse tavara arsenaalia, ellet halua. Esim. alkuun voit selvitä sylillä ja harsoliinalla. Me olemme selvinneet aika vähällä. Kaikkea turhuutta ei kannata ostaa, niitä ilmankin selviää.

• Pitkähihainen ruokalappu, ihan ehdoton. Valitettavasti ruokalaput ovat hieman liian lyhyitä, tuotekehittelyyn terveisiä että saisivat olla pidempiä.

• Syöttötuoli tai alkuun sylissä. Meillä oli alkuun pieni peitto tai pyyhe selän takana pitämässä tukea.

• Lautanen tai alusta johon ruoka laitetaan nätisti esille. 

• Juomalasi, Pimi joi pitkään Snapsilasista. Nokkamukeja tai vastaavia ei enää suositella. Tavalliset mukit/lasit ovat riittävät. Pillimukia on käytetty reissussa.

• Lusikka ja haarukka.

Top 10

1. Maissinaksut

2. Talk murut

 3. Banaaniletut

4. Porkkana-kesäkurpitsa muffinsit

5. Puuromuffinsit

7. Puurorieska

8. Vadelmamuffinsit

9. Bataattivohvelit

10. Kanapötköt

Yhtenä päivänä tein monta erilaista ruokaa ja niitä pakastin. Pakkasesta niitä oli niin kätevä ottaa mukaan vaikka eväiksi.

Vinkit aloittelevalle sormiruokailijalle

• Banaanin saa kätevästi painettua kolmeen osaan, pysyy paremmin kädessä.

• Jotkut hedelmät on parempi antaa käteen kuorineen, esim. appelsiini, avocado. Vauvat osaavat niistä napata vain sen hedelmän (paitsi Pimi joka veti sitruunankuoret ja punaherukan rannut).

P.s. Ohjeet on napattu Simppeli sormiruokakeittiön FB-sivuilta, joita olen hieman muuttanut Pimin makuun sopiviksi. mamarjut nimellä varustetut ovat simppeli sormiruokakeittiön Marjutin tekemät ohjeet. 

Meitä voit seurata
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Ilmoittautuminen päiväkotiin

Me saatiin pieni kosketus päiväkotimaailmaan kun päätettiin että laitetaan Pimi päiväkotiin syksyllä. Oberreuten Gemeinde eli kunta laittoi kutsun kaikille 0-14-vuotiaille jotka mahdollisesti tarvitsevat päivähoitoa. Näyttää kuitenkin siltä että alle kaksi vuotiailla ei ole mitään asiaa päiväkotiin (meidän kylässä).

Olimme kaikki vanhemmat kutsuttuja ilmoittautumisiltaan. Ensin esiteltiin talo ja sitten he kertoivat mitä siellä päiväkodissa tehdään ja hieman päivärytmistä. Aluksi on vapaata leikkiä sitten brotzeit eli välipala. Sitten on hieman ohjattua ohjelmaa, aamunavaus jne. Tämän jälkeen n. klo 11 he lähtevät ulkoilemaan, josta sitten klo 12 voivat vanhemmat hakea lapsen kotiin. Tai sitten ne jotka jäävät syömään ja pienet menevät klo 12.30 aikoihin nukkumaan. Klo 13.15-14.00 on nukkuma-aika, silloin on talossa hiljaisuus kaikkien lasten pitää huilata eikä lapsia sinä aikana saa hakea päivähoidosta. Alle kolme vuotiaat saavat olla hoidossa vain klo 8-14 välisen ajan. Muutenkin päiväkoti on auki vain klo 7-16.15 ja perjantaisin vain klo 13.15 asti. 

Joten me vanhemmat saamme aika lailla toivoa ja valita miten lapsemme on hoidossa. Kolmipäiväinen viikko on mahdollista ei kuitenkaan suotavaa. Lapset jäävät jälkeen muista ja joka päivä on jotain ohjelmaa ja askartelua. Joten tässä nyt mietitään kovasti että mitä tehdään? Joko neljä päivää viisi tuntia hoidossa tai kolme päivää kuusi tuntia hoidossa. Tai sitten jotenkin ihan toisella tavalla?

Alkuun on vielä (varsinkin) pienillä 4-12 viikon totuttelujakso. Siinä tutustutaan aluksi rauhassa äidin kanssa, sitten äiti menee 15 minuutiksi kahvihuoneeseen. Seuraavalla kerralla puoleksi tunniksi jne. Katsotaan että lapsi tottuu ja tuntee olonsa hyväksi.

Joten ihan alkuun en pysty sopimaan työnantajan kanssa että tulenpa syyskuun alusta töihin. Se ei vain kertakaikkiaan onnistu heti. Joten on parempi katsoa rauhassa miten menee Pimin alku ja sitten vasta alkaa miettiä mitä ja miten ja miksi sitä tekisi töitä. Joten kahdeksan tunnin työpäivät eivät taida myöskään onnistua. 

Päiväkodissa on vain kolme ryhmää, yksi kaksi vuotiaiden ryhmä ja kaksi yli kolme vuotiaiden ryhmää. Alunperin päiväkoti oli suunnattu vain kahdelle ryhmälle. Tämä ns. Taaperoryhmä oli perustettu pakon vuoksi kun tarve kasvoi yht’äkkiä. Ennen vanhaan lapset laitettiin päiväkotiin vasta neljän vanhoina. Nykyään jo kaksi vuotiaana, aikasempi ei ole meillä päin mahdollista.

Koululaisille on mahdollista saada iltapäivähoito 14. ikävuoteen asti. Aika luksusta.

Lopuksi he esittelivät hinnaston. Krippe ryhmään eli alle kolmevuotiaat voivat olla päiväkodissa vain max. 20 tuntia viikossa. Se maksimi maksaa maksaa vain 50 egua + materiaalikustannukset 2,50e. Ruoka maksaa 3,50 euroa per päivä. Pienille voi viedä omat ruuat mukana. Henkilökunta lämmittää ruuan heille. Yli kolme vuotiaille mentiin tuntimäärän mukaan alkaen 50 egusta ja maximi taisi olla 80e + ruoka +materiaali. Joten meidän kylässä  päivähoitomaksut on erittäin halpaa.

Elämme jänniä aikoja kun Pimin päiväkotielämä syksyllä alkaa. Kirjoittelen siitä varmasti myöhemmin.

Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Kamalan ihana kaks vee

Pimillä oli viime viikolla kaksivuotis syntymäpäivä, joten on pienen tilannekatsauksen paikka.

Mitä kaikkea meidän kaksi vuotias tekee

No hänhän imuroi, tiskaa, pilkkoo perunoita, pyyhkii pöydän ja lattiat, vie roskat roskikseen, auttaa pihahommissa, korjaa syöttötuolia (koko ajan), osaa ottaa vaipan ja yöpaidan laatikosta. Auttaa tietenkin isiä remonttihommissa, joten ihan laiskapossua ei tästä meidän pojasta tule. Reppana on niin kiireinen kotihommissa ettei kerkeä edes leikkimään (vitsivitsi).

Välillä tämä äiti-ihminen on töitä vailla. Vaikka usein näiden hommien jälkeen vasta pitääkin siivota. Mutta mitä sitä ei tekisi oman rakkaansa eteen.

Unijuus(t)o

Pimi se nukkuu edelleen todella hyvin. Kehtaanko edes kertoa että 11-13 tuntia yössä ja tunti pari päivällä. Joten äiteensä on tainnut tulla kun uni maittaa niin makoisasti. Tästä tullaan siihen että ongelmia on luvassa myöhemmin.

Puhe

Puhetta tulee välillä kuin Runebergilta, välillä ei vain saa selvää että mitä se pikkumies höpöttää. Anoppi sanoo että silloin se varmaan puhuu suomea kun hän ei ymmärrä. Tässä on nyt niin hauska seurata tätä kielenkehitystä kun pitää oppia kaksi (kolme) kieltä. Osa sanoista tulee heti saksaksi osa suomeksi. Nyt on alkanut sanomaan joitain sanoja molemmillta kielillä. Ja tietää kenelle puhutaan mitäkin kieltä. Mahtavaa. 

Esimerkkejä: 

Sissää = lisää tai Nommel = Noh mal

Mai = maito 

Pii paa pii paa = paloauto 

Wuf wuf = koira

Mummi, 

Kippis 

Vessa

Kakka 

Raupe = toukka, 

Äiti/Mama/Isi/Papa (+auch) 

Auto

Pipi (joka on saksaksi pissa, mutta meillä se on opittu suomalaisittain) 

Tut weh = sattuu

Affe = apina = samalla sanotaan uh uh ja hytkytään

Abihose = Arbeitshose = Työhousut

Schiitos = Kiitos

Koko ajan toistaa mitä minä sanon. Ja yleensäkin sanat ovat sanan kolme ensimmäistä kirjainta, jos ei osaa jo sitä sanaa kunnolla. Välillä kuitenkin tuntuu että Pimi puhuu kuin Pizza Enrico mita mita sina sanoa? Hmmm? Tai niin kuin mustalaiset Hai, mitä sie?

Kaksi(kolmi)kielisillä lapsilla puheen tuottaminen kestää hieman kauemmin. Joten huolissani en ole vaikka nyt kaksivuotias vasta tavailee muutamia sanoja. Ymmärtää kuitenkin kaikki mitä hänelle sanotaan. Ymmärtää ja kuulee puhetta, niin kuin ajokortin terveystarkastuksessa luki.

Uhmaikä

Juup, se on saapunut meidän taloon jo parisen kuukautta sitten. Tuntu että silloin kun poistettiin trip trapista istuinkaari niin istuminen ja syöminen ei enää onnistu niin kuin aikaisemmin. Koko ajan pitää temppuilla ja kikkailla. Heti jos asiat ei suju niin kuin herra haluaa niin vedetään ne mukavat itkupotkuraivarit. Aah.

Baby Boss

Niin sellainenkin asuu meidän talossa. Käskee meitä vanhempia mitä meidän pitää tehdä. Isi istu tohon, Isi syö tota, Äiti sitä, äiti tätä. Kaikkein herttaisinta se on silloin kun baby boss käskee pussaamaan toisiaan (isi ja äiti). Silloinhan on ihan pakko totella.

Herra Minäitse

Laittaa kengät jalkaan ja pipon päähän. Toistaiseksi takki koittaa mennä jalkaan ja housujen laitto nyt ei vain onnistu. Vetoketjun osaa jo melkein avata itse. Sukkia koittaa laittaa jalkaan mutta ei vain meinaa onnistua.

Karvakaverit

Nalle, halipupu, isopupu = ISO, Tintti, Lemmu, Nalle Puh, Myrsky (nimetty ystävän koiran mukaan), Topsy (minun vanha berhandilainen), Hauhau (talosta löytynyt vanha koira). Ovat kaikki rakkaita Pimille ja ilman niitä ei tule mitään. Sängystä noustessa pitää olla kaikki kainalossa tai tulee huuto. Koita niitä sitten saada mahtumaan pieneen syliin. Vielä viime kesänä ei pehmolelut olleet kiinnostavia ollenkaan. Jossain vaiheessa syksyä rakas nalle tarrautui kainaloon, eikä sieltä meinaa lähteä pois. Nalle pääsi ennen joulua jopa Suomen lomalle.

Taiteilija

Pimi on kova poika piirtelemään. Pyytääkiin usein että pii ja vetää mukaansa hakemaan värikyniä. Kerran olin turhan kauan vessassa ja sillä aikaa oli piirretty kuulakärkikynällä pöytään, kirjaan, lattiaan. Puuh. Tällä hetkellä kuulakärkikynä on verboten eli kielletty. Pimi tykkää myös maalata ja on maalannutkin (minun) mielestä hienoja teoksia.

Siistikaveri

Pimi vie ylpeänä omat käytetyt vaippansa roskikseen. Sanoo jotenkin ”roskiin” ja masu pystyssä (lue:ylpeänä) laittaa pois. Jos joku kerta en halua antaa (tai unohdan) niin itkupotkuraivarithan sieltä tulee.

Leikki

Osaa leikkiä aika pitkäänkin yksinään. Joskus kavereiden kanssa on onnistunut leikkimään jotain yhdessä. Hauska seurata hänen touhuja. Koko ajan puhua pälpättää tai "lauleskelee/hyräilee" jotain. Duplot ja työkalupakki + sisältö on tällä hetkellä in.

Kaiken kaikkiaan ihanan rakas PikkuMies eli Pimi, jonka toilailuja on ihana seurata.

Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Learning Tower - Oppimistorni

Facebook-ryhmissä kuulin puhuttuvan learning towerista. Silloin ajattelin heti että meille pitää ehdottomasti saada sellainen. Ja onhan meillä kätevä käsistään oleva miespuolinen talossa joka sen voi rakentaa, enkä nyt tarkoita Pimiä. Heh heh.

Netistä löytyi jos jonkinlaista ohjetta. Mutta yhteinen tekijä taisi kaikilla olla se että se rakenettiin IKEA:n porrasjakkaran (Bekväm) päälle. Kätevää. Tarvitsee vain muutaman pätkän puuta, pari ruuvia ja homma on siinä. Noh, ehkä siihen jotain muutakin tarvitaan. Hermoja, taitoa ja sorminäppäryyttä. Maalia tms. pintaan ja hyvältä näyttää.


Jumi rakensi learning towerin alkusyksystä ja aika nopeasti Pimikin tajusi miten sinne pääsee kiipeämään. Ja kuinka sieltä pääsee pois. Harmittavasti Pimi tajusi myös sen kuinka sitä voi kuljetella ympäri keittiötä ja siirtää mihin vain hän sen haluaa. Yhdessä vaiheessa Pimi oli innokas tiskaaja, vettä oli joka puolella. Piti melkein soittaa palokunta apuun kun keittiö tulvi. 


Kokkaillessa kuuluu tuttu ääni kun Pimi raahaa tuoliaan lähemmäs leikkuulautaa, lähemmäs paistinpannua tai lähemmäs tiskiallasta. Joten siinä pitää hyvin nopeasti keksiä Pimille jotain pilkottavaa tai jotain mukavaa tekemistä. Veitsen kanssa ei ollakkaan ihan sinut mutta kyllä veitsen väärällä puolella saa perunasta leikattua paloja. Tai sitten leikattavan voi koittaa repiä vaikka käsin.

Välillä mietin että oliko tämän oppimistornin rakentaminen kuitenkaan hyvä idea? Monesti Pimi on vain sekoittamassa pakkaa eikä ollenkaan ymmärrä kun haluan saada nopeasti ruuat tehtyä. Mutta toisinaan on niin kivaa kun toinen on aina mukana ja innokkaana. Pitää yrittää muistaa olla tappamatta toisen intoa. 

Turvallisuusasia, joka kannattaa pitää mielessä. Torni pitää pitää aina pöytää vasten, se voi meinaan kipata aika kivasti jos toinen kurkottelee. Ns. taaksepäin sen ei pitäisi kipata mutta eihän sekään mahdotonta ole. Tiedä noista taaperoista mitä ne keksivät. Jotkut ovat lisänneet jalkoihin lisäpuupalat jotka estävät eteenpäin kippaamisen.

Tarvitset vain rimaa josta sahaat 4x22,5 cm, 4x32,5 cm, 4x45 cm ja yksi 40x29 cm levy pohjaksi. Ei muuta kuin askartelemaan. 


Netistä löytyi yksi blogi jossa tehtiin learning tower kokonaan ikean tuotteista. Sen voit katsoa täältä, saksaksi luonnollisesti.

Pinterest:stä näyttää löytyvän kuinka monia erilaisia vaihtoehtoja.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Sormiruokailu on tällä hetkellä se juttu

On pitänyt kirjoittaa tästäkin aiheesta jo aikoja sitten. Koska tämä oli viime vuonna meille erittäin tärkeä vaihe. Tai no on se edelleenkin. Josko tästä olisi jollekkin hyötyä niin kerron miten me se tehtiin.


Tämä sormiruokailu on tarkoitettu vauvoille ja taaperoille, jos luulit että on kyse aikuisten sormiruokailusta niin tämä ei ole sitä. 

Sormiruokailusta minulla ei ollut oikeastaan mitään tietoa. Okei, niin että lapsi syö sormin. Heh. Mutta asia ei tosiaan ole niin kuin sen nopeasti olisi ajatellut. Sormiruokailu on ehkäpä huono suomennos englannin kielen sanoille "Baby-led weaning".  Se tarkoittaa ehkä enempi lapsentahtinen siirtyminen kiinteisiin ruokiin. Sana weaning tarkoittaa äidinmaidosta vierottumista. Plus että äidinmaito (tai korvike) on alle 1-vuotiaan pääasiallinen ravinto.


Tarkoitus on että n. 6kk  iässä kun vauva on valmis aloittamaan maistelemaan ruokia. 

Vauvalla pitää olla kyseiset valmiudet aloittaa "ruokailu". 

• Pitää osata istua kevyesti tuettuna tai sylissä.
• Osaa ottaa ruokaa käteensä ja laittaa suuhun. 
• Hallitsee pään liikkeitä ja osaa kohdistaa katseensa. 
• Osaa käsitellä ruokaa suussa niin ettei kolaa sitä ulos. 
• Pitää olla kiinnostunut muiden ruokailusta ja tavoittelee ruokia. 

Mielestäni sormiruokailu on ihan mieletön "keksintö", vauva tekee kaiken itse ja ihan luonnostaan. Ei tarvitse lusikoida purkkiruokaa toisen suuhun. Vaan vauva tutustuu itse ruoka-aineisiin, väreihin ja makuihin. Hän osaa jopa valita ne aineet joita tarvitsee. Eikä tarvitse olla huolissaan saako hän tarpeeksi ruokaa, kun olet ensin imettänyt. Kylläisenä vauvan on helppo ja hyvä tutustua ruokiin. Toki on niin että sormiruokailu toimii parhaiten imetyksen kaverina. Jos haluat imettää pitkään niin tämä on juuri sinulle.


Ainut mistä pitää olla tarkkana on turvallisuus. 

• Vauvan istuma-asento pitää olla selkäsuorana. Ei sitterissa.
• Vauvaa ei saa jättää ikinä yksin, häntä pitää tarkkailla koko ajan. 
• Aluksi pitää antaa tarpeeksi isoja paloja, isompia kuin vauvan nyrkki. 
• Vain vauva itse laittaa ruokaa suuhun, ei kukaan muu. 
• Opettele kakomisen ja tukehtumisen ero. Vauvan ensiavun osaaminen ei ole ollenkaan pahitteeksi. Mutta tukehtumisen pelon takia ei kannata olla kokeilematta.

Hyvä puoli on myös se että vauva on alusta lähtien mukana ruokailutilanteissa. Oppii näkemään kuinka muut syövät ja mitä he syövät. Bonuksena on se että äiti ja isä pystyvät syömään myös rauhassa (tai suunnilleen).

Pimin "luu ulkona" syömisasento, voiko olla rennompaa?

Aluksi sotku on jotain ihan järkyttävää. Pöydän alta joutuu putsaamaan viisi kertaa päivässä. Mutta nyt kun Pimi lähenee kahta ikävuotta, sotkua ei tule enää paljoa. Joskus ei tarvitse pyyhkiä lattiaa ollenkaan. Wuhuu. Tai vain kerran päivässä, sekin on jo iso plussa.



Miten me sitten aloitettiin?

Me aloitettiin 6 kk:n iässä kuitenkin maisteluannoksilla eli soseilla. Bataattia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, niitä meni aluksi vain jääpalamuotin kokoisia paloja. Aika nopeasti siirryttiin varsinaiseen sormiruokailuun. Keitin parsakaalia, porkkanaa, bataattia, kesäkurpitsaa jne. Niitä tarjosin isoina paloina, jotkut ei mennyt alas ollenkaan. Siinä vaiheessa kun Pimi sai syödä viljatuotteita, tein puuromuffinsseja. Joita syötiin aina aamuisin ja osittain iltaisin. Olin iltaisin kuitenkin jo niin väsynyt putsaamaan lattiaa niin syötin Pimin. Silloin hieman mietin että hidastaako se Pimin oppimista. Jälkeen päin voin sanoa että ei hidastanut.

Hieman päälle vuoden ikäisenä Pimi osasi käsitellä lusikkaa ja ihan oikeasti lappasi ruokaa suuhun itsenäisesti. Nykyäänkin Pimi on kova syömään ja osaa käyttää myös haarukkaa. Lasista ja mukista oppi juomaan myös vuoden tienoilla. Uskoisin että hyvä ruokahalu on myös sormiruokailun ansiota. Kaikkea on kokeiltu ja maisteltu, kaikesta ei ole aluksi tykätty. Mutta nykyään menee alas niin parsakaali kuin tavallinenkin kaali.


Pimin lempiruuat olivat puuromuffinsit, bataattivohvelit, kesäkurpitsa-porkkanamuffinsit, puurorieskat, tomaattiset jauhelihavohvelit, banaaniletut, apinaeväs, kanapötköt, keitetty  bataatti, porkkana, peruna, pasta. Suunnilleen näillä ruuilla pyöriteltiin jonkin aikaa, kunnes Pimi täytti vuoden ja alkoi enemmän ja enemmän siirtymään syömään samaa ruokaa meidän kanssa. Toki vieläkin vältetään suolan ja sokerin käyttöä. Mutten ole mitenkään tosi tarkka jos joskus lipsahtaa suolaa hieman enemmän kuin piti. Rennolla meiningillä ollaan tässä menty. Sokerin kanssa en ole ihan niin rento. 

Alkuun olivat talk murut ja maissinaksut suureksi avuksi. Jostain syystä Pimi ei heti tajunnut sormiruokailun ideaa mutta maissinaksut tajusi heti. Niitä silloin vielä löysin suolattomia, nykyään en ole enää suolattomia löytänyt. Talk murut olivat hyviä pinsettiotteen oppimiseen, ja niitä hän tykkää edelleenkin rouskutella. Jogurtin ja omppusoseen kanssa maistuu aina.

Äitinikin totesi kun kerroin leipomuksista Pimille että miksi silloin kun me olimme pieniä niin ei ollut tällaista keksitty. Niin harmi ettei ollut ja harmi ettei vieläkään kovin moni ole tästä sormiruokailusta kuullut vaikka se on keksitty jo 10 vuotta sitten. Sormiruokailu ei ole uusi idea mutta miten ja miksi se toimii kehitti Gill Rapley. Hän kirjoitti kirjan Omin sormin suuhun Tracey Murkettin kanssa.


Tällä hetkellä sormiruokailu on kuitenkin se juttu. Pimi ei ole syönyt niitä kamalan hajuisia ja makuisia purkkiruokia. Kahta erimakua tuli koitettua mutta kumpikaan ei herralle maistunut. Toki purkkihedelmä/marjasoseita ollaan syöty, senkin edestä.

Facebookista löytyy vertaistukiryhmiä (BLW) ja ohjeita. Netistä löytyy Blogeja ja nettisivuja tästä aiheesta. Kannattaa tutustua kunnolla olisiko tästä teille tapa opettaa lapsi syömään. Itse en voi kuin suositella, vaikka alkuun välillä kauhistutti kun toinen kakoi ruokaa. Mutta niistä selvittiin eikä Pimille tullut niistä mitään traumoja (eikä äitille). 

Leipomuksista vielä sen verran että itse tein reiluja annoksia jotta pystyin pakastamaan. Niitä oli sitten kätevä ottaa päivittäin tai tarvittaessa sulamaan. Eväänä nuo muffinsit ja vohvelit olivat maan mainioita. Niin käteviä, kyläpaikassa hieman sotkuisia mutta siivoamalla siitäkin selvittiin.


Sokerittomat makeat leivonnaiset sopivat hyvin myös "laihduttajille" ja eipähän lapsellekkaan tule annoskateutta jos toinen vetää vieressä viineriä naamariin. Ne oikeasti maistuvat hyviltä.


Suosittelen lukemaan tarkemmat sormiruokailun aloitusohjeet esimerkiksi Simppeli Sormiruokakeittiöstä ja sekä liittymään FB-vertaistukiryhmään Simppeli sormiruokakeittiö. Siellä voi kysellä ja vaikka jakaa omia hyviä reseptejä. Itse olen sieltä napannut kaikki kivat ohjeet meidän käyttöön.


Hakusanoilla Baby led weaning, löytyy monia englanninkielisiä FB-ryhmiä. Perään kun laittaa Germany/Deutschland niin löytyy myös muutama ryhmä (myös vegaaneille).


Wikipediasta löytyy tietoa niiin englanniksi kuin suomeksi. Suomeksi löytyy monia blogeja joissa käsitellään tätä aihetta. Hakukenttään vaan sormiruokailu niin sieltä löytyy. 

Yksi mielenkiintoinen blogi: Lenni-led weaning



Käy lukemassa myös Pimin alkuvaiheista: 

Ekat viikot kotosalla, 
viimeiset kuusi viikkoa, 
unikoulu nelikuukautiselle, 
puolivuotiskatsaus, 
Suomi-Mafian pienen jäsenen 6-8 kuukaudet, 
eka vuosi on jo takana, 
Ristiäiset katolilaiseen tyyliin
puolitoista vuotias taapero.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Puoltoista vuotias taapero

Niin kuin vuoden kohdalla kirjoitin aika on mennyt super nopeasti. Ja ei se aika tunnu pysähtyvän enää. Varsinkin kun olen aloittanut työtkin. Ajattelin kirjoitella minkälainen puolitoista vuotias Kimi on. Yleensä iloinen ja rauhallinen mutta joskus saattaa leikit mennä vähän yli. Esimerkiksi hakata harjalla ikkunaa (tai äitiä), hoitopöydältä pitää aina tiputtaa jotain ja laittaa samalla silmät kiinni. Pyykkiputkesta pitää tiputtaa kaikki kengät (+muuta tavaraa, mitä nyt käsiinsä on saanut) alas kellariin.


Liikkuminen

Kävely onnistuu jo erittäin hyvin, juoksuaskeleet eivät ihan onnistu mutta jotain sinne päin. Uutena on nyt tullut kiipeily, vaikkakin sitä ei aina muista (luojan kiitos). Kiipeilyn aloitti yksi päivä ja meni syöttötuoliin ylös ja alas, ylös ja alas. Seuraavana päivänä keksi kiivetä penkille ja siitä sitten pöydälle. Niin että minun piti ottaa pöydältä ihan kaikki tavarat ja pöytäliina pois. Bobbicarilla ajelu on lempipuuhaa, siinä herra vaan istuskelee kun äiti työntää. Omatoiminen ajelu ei oikein vielä onnistu tai taaksepäin kyllä. Rappuset, meidän olohuoneen rappuset kulkee jo hienosti ylös ja alas ihan yksin.

Ruokailu

Kiitos sormiruokailun Kimi syö itse joko haarukalla tai lusikalla (tai käsillä). Välillä sotkua on vähän vähemmän kun toisina päivinä taas vähän enemmän. Enää ei tarvitse tehdä Kimille omia pöperöitä vaan syödään yleensä samaa ruokaa (hieman vähemmällä suolan määrällä). Ellei ole joku poikkeus ja Kimille pitää saada vauhdilla ruokaa naaman eteen. Silloin apuna on ruoka-annokset joita minulla on pakkasessa hätävaralla. Kimi tykkää melkein kaikesta ruuasta, toissaviikon kaalilaatikko ei ollut kovin Kimin makuun mutta söi sitäkin ihan hyvin. Suosikki ruoka-aineita ovat, juustot (homejuustosta fetajuustoon), oliivit, porkkana, bataatti, peruna, piimä, mansikka, mustikka ja nykyään myös kurkku on suosikkien listalla. Joka aamu syödään Kimin kanssa kaurapuuroa (ohraa, ruista, riisiä ja mannaa vaihdellen) marjojen ja/tai hedelmäsoseen kera. Kimi juo mielestäni hieman liian vähän, mutta olen keksinyt keinon saada Kimi juomaan. Eiku "kippis" ja kippistellään ja sitten pitää aina ottaa huikka.

Lukeminen

Kimi on parina viime viikkona ollut vihdoin kiinnostunut kirjoista. Olin aikaisemmin huolissani kun ei sitä ne kirjat kiinnostanut yhtään. Kiitos Enon lähettämien äänikirjojen, myös kirjojen luku (vaikkakin intoa kestää sekunnin) on mielekästä. Nykyään kanniskelee kirjoja mukana ja availee niitä tohkeissaan. Aivan suloista kun koittaa matkia vaikka lehmän ammuntaa, jonka muuten osaa jo kohtalaisen hyvin.

Taidot

Kimi ymmärtää  ihan kaiken mitä sanon, "hae kenkä, tuo kirja". Vitsit mikä fiilis kun toinen ihan oikeasti ymmärtää. Jee. Annoin yksi päivä Kimille minun vanhan naamarasva-purkin, sen hän osaa laittaa kiinni muttei avata (?). Eli kiva leikki hän laittaa sen kiinni ja hetken päästä tuo sen minulle ja avaan sen ja sitten taas kiinni ja taas auki. Sitten se laatikkoleikki eli ne erimuotoiset palikat laitetaan niistä rei'istä. Ympyrä menee aina heti oikeasta reiästä. Muissa palikoissa tarvitsee hieman apua. Tärkeä taito ulkosuomalaiselle: Osaa heittää löylyä ja tykkää saunoa.

Puhe

Toistaiseksi Kimin puhe kuulostaa siansaksalta tai sellaiselta känniseltä jonka puheesta ei saa mitään selvää. Muutamaa sanaa on jo pariin otteeseen sanonut kuten: Äiti (useasti, jo kesästä lähtien), anna, minä, kiitos (joka kuulostaa lipuntarkastajalta ...toos). Muuten puhe on vain plaah, plaah plaah, äschäschäsch, papa papa papa tai törr törr törr (varsinkin jos näyttää jotain). Joskus on kova puheripuli päällä ja sitä juttua tulee kun Runebergilta, ainut kun ei vain ymmärretä mitä hän koittaa sanoa. 


Nukkuminen

Kop kop, pitää koputtaa puuta. Kimi nukkuu ihan super hyvin, tai ainahan hän on nukkunut hyvin. Nukahtaminen on vain ollut viime aikoina (ja aikaisemminkin) hieman haastellista. Suomi-loman jälkeen sain vihdoin Kimin nukahtamaan yksin huoneeseen. Hän saattoi leikkiä ja pälättää huoneessa puolisenkin tuntia, mutta nukahti hienosti yksin. Mutta nyt toissaviikon täysikuun jälkeen, en vain saa Kimiä rauhoittumaan. Oma ja Jumi saavat Kimin suht ongelmitta vain minun kanssa on ongelmia. Voi olla että ongelmat liittyvät siihen kun olen aloittanut työt ja vietän vähemmän aikaa Kimin kanssa? Ja tällä tavalla sitten Kimi reagoi, tiedä sitä? Kimi kuitenkin nukkuu 11-12 tuntia yössä plus 1-3 tuntia päiväunia. En voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Kasvu


Kimi on aloittanut käyttämään 86 koon vaatteita, eli pituus on luultavasti jotain 84 cm tienoilla. Paino on varmaan hieman yli 11 kg. Nämä tosiaan omia arvioitani, koska seuraava neuvola-aika on vasta puolen vuoden päästä. Saksassa on hieman erilailla hoidettu nämä "neuvolakuviot". Mutta kuitenkin ihan normaalikäyrillä mennään.

Näiden taitojen ja kehityksien seuraaminen on niin mielenkiintoista. Tuntuu että joka viikko on opittu joku uusi juttu. Aivan mahtavaa, pitäisi kuitenkin enemmän kirjoitella ylös että mitä hän on oppinut tällä viikolla. Tässä nyt oli nämä mitkä tulivat nyt mieleen. Voi olla että äiti ei aina muista kaikkea.

Käykää tykkäämässä Suomalainen im Allgäu sivuista Facebookissa, kuhan se 200 tykkääjää on täynnä niin arvon jotain kivaa ja paikallista. Lähetän paketin ympäri maailmaa jos tarve vaatii. Instagramissa voi seurata nimellä asentajahiltunen.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi