Suomi-lomat

Suomen lomat nuo ulkosuomalaisen ihastus ja vihastus. Sehän on selvää, on ihana päästä omaan synnyinmaahan ja tapaamaan sukulaisia, perhettä, ystäviä, kavereita, tuttuja jne.  Huh, hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta. Välillä se ei kuitenkaan ole niin ihanaa.

Pihlajasaari 2013

Harva ulkosuomalaisen sukulainen, ystävä, tuttava, kummin kaima tulee ajatelleeksi kuinka stressaava se tilanne on meille ulkosuomalaisille. Moni haluaisi olla lomalla mutta paineet "kaikkien" tapaamiseen on kova. Ja toki ulkosuomalainen itse haluaa nähdä "kaikki".


Yhtenä syksynä tapasin yli viisikymmentä, sukulaista, ystävää, kaveria, tuttua ja kummin kaimaa siis viikon aikana. Voin sanoa että se oli suoritus josta en ole kovin ylpeä. Olin tämän viikon jälkeen aivan poikki. Olisin tarvinnut lomaa loman jälkeen. Onneksi silloin ei ollut vielä Kimiä. Nykyään tuota tahtia en pysty edes ajattelemaan. Lapsensaannin myötä olen oppinut olemaan itselle armollinen ja nauttimaan enemmän näistä Suomi-lomista. Tylyltä tuntuu ja kuulostaa mutta en vain enää jaksa enkä pysty.


Mutta miten saa kaikkia miellyttävän yhtälön? 

Jotenkin porrasetetusti pitäisi siis koittaa hoitaa nämä tapaamiset. Eli nähdä vain joka toinen kesä tai jopa joka kolmas? Kuulostaa julmalta mutta vaihtoehtoa ei taida olla. Yksi ja paras ratkaisu olisi se että kaikki tulisivat vuorollaan meidän luokse Saksaan. Silloin pystyisi keskittymään kunnolla ja rauhassa vain niihin rakkaisiin ketkä meidän luokse tulevat. Se olisi ihan parasta. Mutta siinä on se ongelma miten saada ne kaikki meidän luokse?

Aulanko 2013

Olen näinä seitsemänä vuotena kokeillut kaikenlaista, on treffattu kahvilassa, ravintolassa, baarissa, mökillä, leirintäalueella ja ystävä luona. Mikä näistä on sinun mielestäsi paras vaihtoehto?


Ravintola, kahvila

Muuten kiva idea, että itse törötät paikalla ja ystävät/kaverit tulevat sinua tapaamaan. Silloin ei tarvitse itse säntäillä sinne tai tänne. Mutta muutaman kokemuksen jälkeen tämä ei ole ykkkösvaihtoehto. Osa jää hieman paitsioon, varsinkin jos ei istu vieressäsi. Joudut kertomaan jutut ehkä muutamaan kertaan, toki jos pääasia on vain nähdä, niin tässä se toteutuu. Miinuksena on myös se ettet välttämättä pääse kyselemään mitä kaverillesi kuuluu. Josta olet totta kai kiinnostunut. Kolmanneksi kaverit ei välttämättä tunne keskenään ja se vaikeuttaa myös tilannetta.


Leirintäalue esim. Luukki

Paikka jossa on viheralue, ranta ja grillaus mahdollisuus (niin ja hyvä ilma). Leirintäalue oli meidän yhden kesän treffauspaikka. Ilmoitin kavereille että olemme koko päivän siellä että tervetuloa viettämään päivää meidän kanssa. Tarkoitus oli että kaikki toivat omat eväät mukana niin ei tarvinnut pähkäillä kuka tulee ja milloin tulee jne. Kaikki hoitivat omat ruokailunsa itsenäisesti. Tämä on ollut suosikkini. Kaverit tulivat porrastetusti, lähtivät porrastetusti, lapsille oli uintimahdollisuus, grillaus tapahtui myös porrastetusti. Kaikki sujui mielestäni kuin rasvattu salama. En tiedä olivatko kaverit samaa mieltä? Kertokaa.


Mökki

Meillähän ei ole omaa mökkiä, mutta olemme muutama kesänä vuokranneet mökin PK-seudun läheisyydestä. Sovin etukäteen päivät jolloin on ns. avoimet ovet joilloin saa tulla. Homma ei mennyt omalta osaltani ihan putkeen, löysäilin tapaamispäivissä. Sillä seurauksella että meidän perheen oma loma jäi vain muutamaan päivään. Jumi oli hieman kivikovilla kun joka päivä tuppasi tupa täyteen vieraita. Joten tässäkin pitäisi muistaa että vain ne tietyt päivät ja piste (mutta kun se ja se ei pääse silloin). Perherauhan kannalta tiukkalinja tai muuten käy köpelösti. Viime kesänä ei pidetty avoimia ovia kuin perheenjäsenille. Se oli hyvä ratkaisu se.


Ystävän luona

Omalla tutulla porukalla, minulla on muutama tiiviskaveriporukka ja heidän kanssaan jonkun luona tapaaminen on ihan parasta. Illan/päivän aikana kerkeää (tai sit ei) jutella kunnolla ja käydä läpi muiden(kin) elämänkäänteitä. Toki jos tässäkin on vain muutama tunti aikaa niin eihän siinä mitään kerkeä. 

Baari

Ystäväporukan kanssa on kiva lähteä viettämään iltaa, varsinkin jos olette jo ne peruskuulumiset hoitaneet aikaisemmin. Muuten tämä vaihtoehto ei ole kovin hyvä idea. Mölyisessä mahdollisesti savuisessa baarissa ei taida kuulla (tai nähdä) edes omaa ajatusta.

Haukilahti 2013

Parasta olisi tavata ystävät yksi kerrallaan ja mieluiten koko päivän (yön). Mutta aina se ei vain onnistu. :(


Näiden ulkomaan vuosien jälkeen kavereilla ei ole enää niin tunkua minua/meitä tapaamaan. Olen myös parina viime kertana tehnyt niin että olen "julkisesti" ilmoittanut tulostamme pienellä varoitusajalla. Jolloin niitä minuuttiaikatauluja en ole kerennyt tehdä (heh, sekin on vaikeaa). Eli ne ketkä ovat ottaneet yhteyttä minuun, ollaan pystytty sopimaan tapaaminen. Tai sitten on hieman yhdistelty tapaamisia.


Tämä on kaikkien ulkosuomalaisten ongelma jotka vielä haluavat tavata vanhoja ystäviään/kavereitaan. Jotkut ovat jo luovuttaneet, kun tapaamisten sopiminen on ollut niin vaikeaa. Kaverit/ystävät eivät ole jaksaneet/vaivautuneet esim. matkustaa naapurikaupunkiin tapaamaan, tai juuri silloin on jumppa-tunti jonne on ehdottomasti päästävä. Toinen on saattanut matkustaa maapallon toiselta puolelta, mutta toinen puoli ei näe asiaa samalla lailla(?). Siinähän sen sitten näkee, kuinka kiinnostuneita/innostuneita ollaan kun saavutaan kaupunkiin.

Miten sinä olet hoitanut tapaamiset perheen/ystävien/tuttavien kanssa?



Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Tiedät olevasi Suomessa kun...

Suomi rakas synnyinmaani, jotkut asiat pysyvät niin kuin ne ovat aina olleet. Mutta toisista asioista tulee itselle vieraita asioita. Miten tähän on päästy? Nämä asiat kiinnittivät minun huomion nimenomaan tällä reissulla. Ehkä seitsemän vuoden poissaolo on joku maaginen rajapyykki? 

• Rekisterikilvet näyttää oudoilta.

• Moottoritiellä ajetaan vain 80km/h.

• Televisiota katsellessa ihmettelet tekstityksiä.

• Kaupassa pitää vihannekset/hedelmät punnita.

• Pakasteille saat oman pikkupussin. Laitetaanko pussiin?

• Kaupat on auki 24h. Voit lähteä ihan rauhassa klo 20.00 kaupoille.

• Mutta alkoholijuomia saa ostaa vain ennen klo 21.00 (klo 9-21 välisenä aikana).

• Ostokset voit jättää suht rauhassa "hihnalle" kassan jälkeen.

• Tuulee niin että hiukset lähtee päästä.

• Suihkusta tulee kuumaa vettä ja kunnon paineella.

• Oma Äiti on aina ÄITI <3

• Saat olla rauhassa yleisissä kulkuneuvoissa jos tahdot.

• Pääkaupunkiseudulla välimatkat ovat oikeasti todella lyhyitä.

• Auton saa laitettua lämpötolppaan.

• Ovet avautuvat väärään suuntaan. Taas.

• Olet turistina Helsingissä, ehkä ensimmäistä kertaa elämäsi aikana. Ja nautit siitä.

• Tunnet olevasi kotona, vaikka et tavallaan enää ole.

• Tulee ostettua kaikkia ihania herkkuja, koska Saksasta niitä ei sitten saa.

• Voit treffata ystäviä ja sukulaisia kätevästi. Vaikka tällä kertaa hieman valikoidusti koska aikaa oli niin vähän.

• Voit törmätä känniläiseen keskelle kirkasta päivää.

• Asiointi on helppoa omalla äidinkielellä ja tulet ymmärretyksi.

• Innostut aidosti kun näet markkinoilla porotuotteita tai puolukoita. Pakkohan niitä oli ostaa.

• Voit tampata matot matontamppaustelineessä.

Mutta hei, länsimetrossa ihmiset juttelivat, tai ainakin meidän kanssa. ;)


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Suuri Suomi 100 ulkomaalaisuus-visa

Sara Housefive-blogista haastoi kaikki ulkosuomalaiset bloggaajat vastaamaan tähän Suureen Suomi 100 ulkosuomalaisuus-visaan. Kysymykset liittyvät jollain lailla Suomeen ja suomalaisuuteen niin sehän vain sopii juuri ennen H-hetkeä. Kiitos haasteesta Sara ja tässä on minun vastaukseni.

Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla?

Olen asunut kohta jo kuusi vuotta Saksan alpeilla pienessä kylässä nimeltä Oberreute. Pari vuotta sitä ennen asuin vuoden verran Frankfurtissa.


Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Yleensä tulee käytyä vain kerran vuodessa, mutta tänä vuonna tuleekin kaksi kertaa. Olimme kesällä 3 ja puoli viikkoa ja ensi viikolla lennämme Kimin kanssa viikoksi. Tämä kerta on ex tempore ja yllätysmatka.

Mitä kaipaat Suomesta?

Suomesta kaipaan omaa perhettä, sukulaisia, kummilapsia ja ystäviä. Toki järvi/merimaisemaa ikävöin myös, järvimaisema täällä ei vain ole samanlainen. 

Lempi-maisemasi Suomessa?

No se on juuri tuo edellisessä kysymyksessä mainittu järvi/merimaisema. Maisema jota katselet saunan verannalta.

Miten meinaat juhlia itsenäisyyspäivänä?

ÖFG Vorarlberg eli Suomi-Itävalta seura järjestää itsenäisyypäivän illallisen, jonne minä olen menossa.

Mitä muotoilua teiltä löytyy ja onko jonkin esine tai astia, minkä haluaisit kotiisi tuoda Suomesta?

Meiltä löytyy paljonkin suomalaista designia, marimekkoa, iittalaa, luhtaa, finlaysonia, Eero Aarnion tuplakupla on uusin hankinta ja tykkään siitä kovasti. Jotenkin sitä aina pitää hamstrata lisää astioita, joten iittalaa luultavasti seuraavaksi.


Mikä on rakkain tavara, minkä olet tuonut Suomesta?

Hmm, rakkain tavara. Ehkä se on Iittalan Teeman teekannu. Sitä ilma en pystyisi elämään. Juon teetä monta kannua päivässä. Mietin jo toisen kannun ostamista koska jos toinen on pesussa, mihin minä sitten teen teetä?

Mitä Suomalaista ruokaa rakastat?

Aura-juusto, se on ruoka-aineista se mitä täältä ei saa. Siitä saisi tehtyä niin paljon ruokia mihin sitä voisi lisätä. Keitot, laatikot, piparkakkutaikinarullia yms yms. Mutta sitä yhtä palaa pakkasessa joutuu aina säästelemään.

Entä mitä Suomalaista ruokaa inhoat?

Minä taidan tykätä aika lailla kaikista. Mutta ehkä lipeäkala on inhokkien inhokki, sitä nyt onneksi kukaan enää tarjoaa.


Minkälaista elämää viettäisit/viettäisitte, jos asuisittekin edelleen Suomessa? Tai miten se ehkä poikkeaisi nykytilanteesta?

En uskoisi että elämä lapsen ja miehen kanssa kovasti poikkeaisi normaalista arjesta. Ehkä se että pystyn olemaan kotona lapsen kanssa, eikä minun tarvitse aloittaa töitä heti kahdeksalla tunnilla per päivä. Täällä työnantajat joustavat enemmän työajoissa. Toinen asia on ehkä se että olemme niin lähellä kaikkea täällä Keski-Euroopassa ja matkat ovat lyhyet. Esimerkiksi Italiassakin voisi käydä pikavisiitillä jos haluttaisiin.


Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tulijaisiksi Suomesta?

Suklaata, fazerin sinistä ja Jumille mustaherukkamehua, aikakausilehtiä, salmiakkia (nykyään harvemmin koska syön sitä aina vain vähemmän ja vähemmän), tomaatti-chili-salaattikastiketta, sitruunapippuria, kardemummaa, pomeranssinkuorta. Kimille talk-muruja, ruis- ja ohrahiutaleita ja ruisjauhoja karjalanpiirakoita varten. Näitä on niin paljon. Käykää lukemassa postauksestani.



Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Naisilla on Suomessa hyvät oltavat, olihan Suomi ensimmäinen maa jossa naiset saivat äänioikeuden. Naiset ovat itsenäisempiä kuin muissa maissa. Suomessa ainakin suomalaisena asiat toimivat hyvin, minulla ei ollut ikinä mitään ongelmia virastotahojen kanssa.


Mikä Suomessa ärsyttää eniten?

Nykyään ainakin uutisissa ja facebookissa vihapuheet ovat aina otsikoissa. Se harmittaa ettei hyvät uutiset pääse läpi tai ne saavat vähemmän huomiota. Se ärsyttää kun monet haukkuvat Suomea ja sanovat että Suomessa asiat ovat huonosti vaikkei näin välttämättä ole. Silloin kannattaisi lähteä käymään muissa maissa ja todeta itse kuinka helppoa se elämä on Suomessa.

Mikä taas Suomessa on ihanampaa, kuin missään muualla?

Puusauna (vaikka ei meidän omassa saunassa mitään vikaa ole) se vain kuuluu Suomeen ja se järvimaisema.

Suomalaisinta minussa on...

Se että olen kylmän rauhallinen. KEEP CALM and let the Finnish girl handle it-sanonta kertoo kaiken.


Puolisoni/läheisen mielestä suomalaisinta minussa on...


Tähän kohtaan en ole saanut vielä vastausta, palaan asiaan myöhemmin.

Olen hävennyt Suomea/suomalaisia...

Niitä kun näkee jossain ympäripäissään eivätkä he tiedä mikä päivä, maa tai valuutta on kyseessä. Mutta toisaalta kyllä ne muunkinmaalaiset osaavat lue: Saksa, Englanti, jne.

Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

Kylmä, pimeä, hyttyset, revotulet, lumi ja sauna. Yleensä aina joku tuntee jonkun joka on käynyt Suomessa ellei hän itse. Sitten luetellaan kaupungit joissa on käyty.

Kerron aina Suomesta...

Miten me oikeasti käydään saunassa. Eli ei kuivassa sadassa asteessa, emme ota aikaa vaan menemme fiiliksen mukaan, sekasaunat eivät ole yleisiä ja kyllä hakkaamme itseämme koivuvihdalla.

Kuinka usein puhut Suomea?

Päivittäin oman lapsen kanssa, kerran pari viikossa äitini tai ystäväni kanssa. Ja ainakin joka toinen viikko suomalaisten kanssa Suomi-koulussa tavatessa.

Mikä on mielestäsi Suomen kielen kaunein sana?

Kyllä se taitaa olla sana: RAKAS. Se vain merkitsee niin paljon ja siinä surisee sopivasti R-kirjain ja S-kirjain suhisee.

Entä rumin?

Jaxuhalit plus muut uudissanat.

Mikä on lempimusiikkiasi Suomesta? Lempi-laulusi?

Oi voi, niitä on niin paljon. Varsinkin kaikki 80-luvulla tuotettu tuo mieleen oman lapsuuden, eli Eput, Leevi, Popeda jne. Musiikkimakuni on niin laaja, usein kuuntelen radiota ja sieltä tulevat Juha Tapio, Lauri Tähkä, Yö, Irina, Suvi Teräsniska ja sitten on liuta näitä uusia naislaulajia joiden nimiä en edes muista. Mutta he tekevät hyvää musiikkia ja laadukkaita tekstejä. Tykkään.



Mitä suomalaista perinnettä teillä vaalitaan?

Kimi on vielä niin pieni mutta koitan jo nyt pitää kiinni tietyistä tavoista. Nyt jouluaikaan leivotaan pipareita ja torttuja, kuunnellaan joulumusiikkia ja myöhemmin toivon että se pukki tulisi tuomaan paketit. Minä kokkailen lähinnä suomalaista ruokaa ja nämä korvapuusti/mustikkapiirakkapäivät aion ottaa meidän perinteisiin. Niin kuin myös itsenäisyyspäivät, laskiaiset, vaput ja juhannukset.

Mitä terveisiä lähetät 100-vuotiaalle Suomelle?

Sanonta: "On lottovoitto syntyä Suomeen", on oikeasti ihan totta. Me suomalaiset ulkomailla saamme harvoin mitään negatiivista palautetta. Suomalaiset ovat rehtiä ja rehellistä kansaa joihin voi luottaa. Olen onnellinen ja ylpeä siitä että olen suomalainen. Suomi olet minun rakas synnyinmaa. Onnea 100-vuotias itsenäinen SUOMI!

Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden. 
Terveisin sinivalkoinen sydän.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Sitten on näitä päiviä

On päiviä kun tuntuu että ihan kaikki menee päin peetä. Ja niitä nyt valitettavasti tulee aina silloin tällöin koska se säädön ja draaman määrähän on vakio. Ja vielä kun kaveri kertoi että Merkurius peruuttaa viikonloppuna, ajattelin että minun säätö alkoi jo heti maanantaina.

Olimme menossa Kimin kanssa kylävierailulle Bregenziin, koska vihdoin oli räkätauti selätetty. Murphyn lakiinhan kuuluu että jos joku asia voi mennä pieleen niin sehän menee. Tuntui että näitä oli tuohon maanantaihin enemmän kuin yksi. 

• Kimi nukkui pitkään, juuri silloin kun pitäisi olla tiettyyn aikaan jossain. Tämä aamu oli juuri sellainen. Ajattelin että 45 minuuttia riittää siihen että saan Kimin lähtökuntoon. Väärin. Juuh, olimme kyllä valmiita jopa 5 minuuttia ennen, kunnes huomaan että toisella onkin housut täynnä tavaraa ja eikun aloitetaan koko homma alusta. Plaah.

• Lähtemistä ei auttanut se että edellisenä yönä oli satanut lunta. Eli eikun kaivamaan autoa lumen alta. Rapsutteluun meni ainakin 10 minuuttia, Kimi ei auttanut asiaa juoksentelemalla tielle. Pääsimme starttaamaan puoli tuntia aikataulusta myöhässä.

• Ajattelin olevani fiksu ja ajaa yhtä toista reittiä Bregenziin, koska siitä pääsisin (muka) kätevämmin sinne minne olimme menossa. En sitten ottanut ollenkaan huomioon että edessä ajoikin auraus/suolausauto, meinasin tehdä U-käännöksen ja ajaa sittenkin toista kautta. Ehkä se olisi kannattanut ehkä ei, mutta 30km/h aura-auton perässä ajaminen oli ihan tuskaa. Onneksi tämä aura-auto jäi Saksan puolelle eli rajan tuntumassa auto jäi pois pelistä. JES! Paitsi että parissa kohtaa oli tietyö ja autojonot pakkaantuivat. Plaah.

• Olin laittanut google mapsiin osoitteen, mutta en tarkkaa osoitetta. Väärin. Se muuten olisi kannattanut, koska jätin auton parkkiin ja luulin että päätepiste oli ihan nurkan takana. Väärin. Sitten etsittiin parkkimaksuautomaattia, ensin väärästä suunnasta. Jeps, sainpas lipun ostettua ja laitettua auton tuulilasin sisälle. 

• Sitten lähdettiin summamutikassa katselemaan talon numeroita. Näin vain numeron 24, en tiennyt olinko lähtenyt oikeeseen vai väärään suuntaan? Lähitaloissa ei näkynyt numeroita. Murr, hiki alkaa nousta, Kimi on kainalossa. No arvaatte varmaan käveltiin väärään suuntaan. Oikein. Kimi kainalossa köppöttelin ja totesin yhden risteyksen kohdalla että ei, olemme ihan liian kaukana siitä mihin pitäisi mennä. Käännyin takaisin autolle ja päätin ajaa lähemmäs. Paaaljon helpompi mennä autolla. Väärin.

• Google mapsiä taas vähän päälle, piti laittaa mobiilidata (oltiin ulkomailla) päälle että sain kartan toimimaan. Oli yksisuuntaista josta ei saanut ajaa, sitten näin talon johon olimme menossa. Hups, se olikin ollut ihan lähellä. Yllätys. Ei hätää toisella puolella tietä oli pari paikkaa tien poskessa, ei muuta kun U-käännös. Helpommin sanottu kun tehty, oltiin meinaan kaupungin keskustassa. Sainpas auton käännettyä ja vain todetakseni että joku mu...u oli ajanut kahden auton paikalle siihen keskelle. Hieman piti ajaa hitaasti ohi ja kyylätä vihaisesti.

• No sen talon lähellä ei ollutkaan enää muita paikkoja, joten päädyin ajamaan paikkaan jossa  jo kertaalleen olin ollut parkissa. Toiveikkaana ajoin siihen kohtaan jossa auto oli ollut jo parkissa. Niin, se paikka olikin jo mennyt. Oikein. Eli uutta rundia, josko saataisiin jostain "lähempää" parkkipaikka. Siinä alkoi jo otsasuoni pullottamaan ja mietin että ei he..ti lähden takaisin kotiin. Mutta vihdoin löydettiin parkkipaikka hieman kauempaa mutta kuitenkin suht läheltä. Kimi kainalossa kävelin oikeaan taloon ja mikä voittajaolo kun sittenkin selvittiin.

Olimme perillä kyläpaikassa reilu tunti (melkein puoltoista) myöhässä. Kyläreissu meni kivasti ja äideillä ja pojilla oli kivat jutut, jotka pelasti tuon kamalan aamupäivän. Kotiin ajettiinkin eri reittiä ja kas kummaa olimme reilussa puolessa tunnissa takaisin kotona. Loppupäivä menikin aivan loistavasti. Sain siivottua kylpyhuoneen laatikostot ja pääsin jumppaan. 



 Miten sitä onkin tällaisia koomisia päiviä jolloin mikään ei tunnut sujuvan. Onneksi näitä näin kamalia päiviä on vain muutama vuodessa. Siitä Merkuriuksesta kun kirjoitin tuolla ylempänä niin kannattaa varoa viikonloppuna. Silloin ei kannata liikkua millään kulkuvälineellä, voit meinaan löytää itsesi jostain muualta kuin määränpäästä. Sopimuksia ei kannata ainakaan kirjoittaa tai kannattaa olla erittäin tarkkana. Tietokone ja puhelin voivat myös sekoilla joten kannattaa olla varuillaan. Jos saat outoja puheluita niin ne menevät tämän piikkiin. :)


P.s. jätin yöksi kuvat latautumaan niin eihän ne edes latautunut. Vaihdoin kuvaa niin jopas onnistui. Että sillä lailla. Saas nähdä onnistuuko tämän postauksen lataaminen ollenkaan. 

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Viikon kiitollisuudet #2

Kiitollisuushaaste johon ajattelin minäkin osallistua. Meriannen mielessä-blogi haastoi meidät muut kertomaan mistä olet ollut kiitollinen. Niitähän tulee joka päivä kun vain kunnolla miettii, joillekkin päiville monta. Ruokitaan mieluummin niitä onnen tunteita kuin niitä negatiivisia joista tulee paha mieli niin itselle kuin muille. Näistä asioista olin kiitollinen tällä viikolla.

Maanantai

Jumilla oli vapaapäivä koska seuraava päivä oli Saksojen yhdistymispäivä. Näitä päiviä kutsutaan Brückentag eli siltapäiviksi. Minusta on huippua että täällä näitä yhden päivän välipäiviä pidetään vapaana, siihen menee tietenkin lomapäiviä mutta kiva se on saada neljän päivän pitkä viikonloppuvapaa. Eli kiitollinen isolle tehtaalle joka ymmärtää näiden pidennettyjen vapaiden päälle.

Tiistai

Saksojen yhdistymispäivä eli Deutsche einheit. Aamulla satoi vettä kun Esterin peestä niin päätettiin mennä AAMUSAUNAAN. Ehkä parasta mitä on maan päällä. Olen niin kiitollinen että meillä on sauna jonne pääsee lämmittelemään ja nautiskelemaan.

Keskiviikko

Huonosti nukutun yön jäljiltä mahdollisuus nukkua pitkään on ihanaa. Tuleva täysikuu piti minut hereillä neljä tuntia ja Kimin tunnin verran. Olen kiitollinen ettei minun tarvitse mennä joka päivä töihin. 

Torstai

on toivoa täynnä. Meillä on joka toinen torstai taaperoryhmän tapaaminen ja leivoin sinne korvapuusteja (koska eilen oli korvapuustipäivä). Kiitollinen että tällaisia ryhmiä löytyy ja niissä myös kivoja ihmisiä.

Perjantai

Täysikuu oli ja meni ja nukuttiin vihdoin hyvin koko perhe. Joka toinen perjantai meillä on SUOMI-koulu ja sinne tuli leivottua myös niitä korvapuusteja ja ne menivät kuumille kiville. Paras kommentti oli yhdeltä koululaiselta että "Nämä korvapuustit ovat aivan hyviä" Koittikohan hän sanoa että todella superhyviä vai mitä? No kuitenkin tuli todella hyvä mieli.

Lauantai

Vorarlbergin naiset kannustivat minut karjanlanpiirakka-savottaan. Olin taas saanut ylinopeussakot Itävallan puolella ja se maksoi minulle 60€. Joten ei auttanut muu kuin ottaa pulikka käteen ja alkaa vääntämään. Kiitollinen olen siitä kun Jumi oli Kimin kanssa kellarissa hommissa ja anoppikin tuli auttamaan minua. Saatiin tehtyä 48 piirakkaa myyntiin.

Sunnuntai

Olin lupautunut töihin ja työkaverin piti tulla myös muttei sitten tullutkaan. Joten työpäiväni venyi kahdella tunnilla ja teki iltapäivästäni hieman erilaisen kun olin suunnitellut. Meillä oli Feldkirchenissä Suomi 100-ohjelmaa "111 syytä rakastaa Suomea"-kirjan lukutilaisuus, kuvien ja suomalaisen musiikin säestyksellä. Aivan mahtavaa olin aivan haltioissani. Niin kiitollinen siitä hetkestä (lue:ripsivärit poskilla).

P.s. Kuvat ovat Schrunsista.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Minun Espoo

Kaitaan pikkuinen ranta

Kesällä tuli oltua Espoossa pari viikkoa ja tuli tallailtu siellä tuttuja maisemia, otin kuvia ja nautin rakkaiden seurasta. Espoo on ollut kotipaikkani niin monta vuotta että se saa välillä herkistymään kauneudellaan tai "rumuudellaan". Esittelen teille sen Espoon jonka minä näen nyt ja minkä näin silloin kun vielä asuin siellä. Blogini esittelytekstissä kerron olevani Espoolainen, koska tuntuu että se ei vain lähde minusta pois. Ei vaikka asuisin muilla mailla vaikka kuinka kauan. Tulen aina olemaan Espoolainen.

Nuottaranta

Merenranta, sitä maisemaa katsellessa tulee niin ikävä että tippa nousee silmäkulmaan. Meilläpäin on ihanat vuorimaisemat mutta merimaisema on se mitä ikävöin. Vanhasta asunnostani minulla oli vain 700 metrin matka meren ääreen.

Matinkylän ranta

Linja-autot, bussit tai dösät, niissä olen viettänyt nuoruudessani monia mukavia, hulluja mutta myös surullisia hetkiä. Yhdessä vaiheessa taisin osata bussiaikataulut ulkoa ja bussin ohittaessa kotitalomme tiesin paljon kello on. Osasin jäädä bussista pois oikeassa kohdassa vaikka olin "syvässä" unessa (okei me asuttiin maaseudulla). Kyllä Espoo on ihan maaseutua.

Dösässä on hauska matkustaa.

Pyörätiet, näitä on ikävä. Meillä päin harvoissa kohdissa on pyöräteitä. Joten näitä Espoon pyörä- ja kävelyteitä on vain ikävä. Joka paikkaan pääsee niin nopeasti ja kätevästi. Varsinkin jos oikaisee Keskuspuiston läpi, ooh, taas yksi lempipaikkani. Siellä voi lenkkeillä, pyöräillä, hiihtää ja poimia marjoja ja sieniä.

Kyltit on fiksumpia kuin meillä päin. Ilmoitetaan kilometreissä eikä ajassa, joka tuntuu hassulta.

Tour de Helsinki 2010, Karakallion kohdalta jossa alkoi vapaavauhti, on aivan mahtavaa katsottavaa. Silloin päätin että ensi vuonna olen mukana ja niin olin.

Metsä, vaikka meillä päin on metsää ja paljon niin silti suomalainen, espoolainen metsä on minulle se oikea. Suomalainen metsä tuoksuu paremmalta. Joka reissulla on päästävä Nuuksioon tai muualle vaeltamaan ja maistelemaan ja haistelemaan metsän antimia.

Nuuksio

Kalliot ja isot kivet, niiden päälle oli kiva kiivetä ja unelmoida tulevasta. Eipä silloin pieni Kati tiennyt mihin se elämä kuljettaa. Anoppi oli toissa kesänä meidän kanssa Suomessa ja hän oli haltioitunut kallioiden määrästä. Ja ovathan ne kauniita, siitä ei pääse mihinkään.

Betonilähiöt, ne vain kuuluvat asiaan. Eivät niin kauniita mutta tarpeellisia. Mutta hei kyllä Espoossa on vielä vihreää ja kaunista. Vaikka paljon sinnekkin on rakennettu, varsinkin nyt tulevan metron myötä.

Olarista kuvattuna Suomenojalle päin.

Tapiola

Talvella oli ihan parasta hiihtää meren jäällä, sitä herkkua tulee tuskin koskaan täällä tehtyä, koska järvet ei jäädy. Pari kertaa hiihdin Haukilahdesta Kivenlahteen ja Kivenlahdesta Kaitaalle. Työkaverit olivat hieman epäuskoisia että ihan oikeastikko meinaan hiihtää kotiin? Mikäs siinä mulla oli termarissa teetä ja parit karjalanpiirakat mukana. Yhden kerran kuitenkin Suvisaaristo yllätti isolla koollaan, olisin ollut kotona varmaan vasta myöhään illalla ellen olisi hieman oikaissut mantereen kautta. Hyvä niin, olisi saattanut matkan varrelta löytyä jäätynyt Kati. Muistan että reidet ja varpaat olivat aivan jäässä kun pääsin kotiin.

Kivenlahti, aurinko oli jo noin alhaalla kun päätin lähteä hiihtämään kotiin.

Suvisaariston kohdilla ja ihana auringonlasku.

Kivenlahti eräänä aurinkoisena päivänä.

Moottoritiet ja kehätiet jakavat Espoota halki ja poikki. Mielestäni on kuitenkin hienoa että Espoossa ja pääkaupunkiseudulla liikenne toimii ja pääset suht nopeasti paikasta A paikkaan B. Saksan autobaana-ruuhkia ja kehä ykköstä ei vain voi verrata.

Kehä II

Hiekkakentät, koulujen ja päiväkotien pihat niitä saa käyttää vapaasti iltaisin ja viikonloppuisin. Toisin on täällä meillä päin. Niihin ei saa mennä ilman lupaa. Piste. Pienenä meidät löysi aina kentältä, pelattiin joko jalkapalloa, jääkiekkoa tai muuten vain hypättiin pituutta. Harmi että sellaista kulttuuria ei täällä päin ole. Pitää olla varattu vuoro ja joku ohjaamassa lapsia. Täytyy ottaa puheeksi joskus jonkun maatilan omistajan kanssa että saako peltoja käyttää pallon potkimiseen tai jopa jään tekemiseen (jos on kylmä talvi).

Katsokaa kuinka kaunista oli pienellä iltalenkillä Suurpellon (uusi asuinalue jota on vähän haukuttu) alueella. Siellä on lapsille leikkipaikkoja ja aikuisille lepotuoleja ja penkkejä. Ihanasti on säilytetty vihreää, eikä kaikkea ole rakennettu täyteen (vielä).

Näihin  kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa. Niin kuin alussa sanoin en tule pääsemään Espoolaisuudestani ikinä pois. Se vain elää ja elää sisälläni. Näitä kuvia katsoessani tuli hieman koti-ikävä. Välillä sitä miettii minkälaista elämäni olisi jos olisin jäänyt Espooseen? 

Ikävöitkö sinä omaa kotikaupunkiasi(kuntaa)? Mikä on parasta sinun ex-kotipaikassasi?

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi