Miniloma Süd-Tirolissa

Dolomiitit

Me asutaan aika keskellä Keski-Europpaa ja oikeastaan joka paikkaan on lyhyt matka. Vaikkakin ollaan oltu hieman laiskoja/saamattomia hyödyntämään näitä lähimaita. Tämän kuuden vuoden aikana ollaan tehty vain muutama reissu. Osasyy on ollut meidän remontti joka alkoi neljä vuotta sitten ja Pimi joka syntyi 2,5 vuotta sitten. 

Süd-Tirol, joka oli minun ja Jumin ensimmäinen ”ulkomaanmatka”. Oltiin silloin vastarakastuneita ja hieman jännitti lähteä ensimmäiseen yhteiseen reissuun. Süd-Tirol valikoitui matkakohteeksi koska se on niin lähellä. Tarvitsee vain suhata Itävallan ja alppien yli tai läpi ja BUUM olet kohteessa. Tai no alppien ylitys ei mennyt ihan niin nopeasti, voitte vaan kuvitella kun muutama muukin on liikenteessä mutkaisilla pikkuteillä. Siihen kun sattuu onnettomuus niin matka saattaa kestää tuplasti kauemmin.

En ollut aikaisemmin käynyt Italiassa, vaikkakin Süd-Tirol on Italiaa niin paikkaa kutsutaan yleensä vain Süd-Tiroliksi eli Etelä-Tiroliksi. Saksalaiset tykkääväät matkustaa sinne ruuan, juoman, vuorien ja varmasti myös sen tähden että siellä pärjää saksankielellä. Minulle se sopi paremmin kuin hyvin, koska italiaa en osaa yhtään.

Ajeltiin tosiaan autolla ja minä istuin pelkääjän paikalla ja räpsin kuvia. Ihan hulluna, ei pysähdelty kuin ehkä nopeat vessapysähdykset. Ajettiin ensin Meranoon jonne google mapsin mukaan ajaa n. 4 tuntia. Käytiin syömässä ja hieman käveltiin ympäriinsä. Löysin sieltä Sissin, eli Baijerin prinsessan patsaan. 

Merano

Sissi

Meidän päätepistehän oli Bolzano, jossa muuten Ötzikin asustelee. Ysärimusafanit ei siis DJ Ötzi, hah. Ei kyllä valitettavasti menty moikkamaan muumioitunutta herraa. Vaan me keskityttiin enemmän ruokaan, juomaan ja toisiimme. Tarkoitus oli yhtenä päivänä lähteä vaeltamaan vaan toisin kävi. Ajettiin jotenkin risteyksen ohi ja kääntyminen oli jotenkin mahdotonta ja niin me vain ajeltiin eteenpäin.

Dolomiitit

Hetken päästä tunsin jonkun korkean ja valtavan hahmon vierelläni. Olin Jumille että apua, onko nuo nyt ne Dolomiitit (joista olin joskus lukenut maantiedon kirjasta)? Ilma oli jotenkin kovin utuinen ja Dolomiitit vain seurasivat omituisena isona möhkäleenä. Oli jotenkin ihan epätodellinen olo. Dolomiitit on jotenkin niin siinä läsnä, sitä on vaikea selittää. Aivan mahtava ilmestys. Oikeastaan me taidettiin kiertää Dolomiitit ympäri, ajeltiin muutama ihanan mutkikas alppitie. Katseltiin maisemia reilun 2500 metrin korkeudesta.

Tämän reissun Must-kohde minulle oli nähdä Gardajärvi, järvi jota olin havitellut näkeväni jo monta vuotta. Joskus taannoin olin suunnitellut pyöräretkeen osallistumista. Jumi kuitenkin kertoi että Gardajärven alue ei ole kuitenkaan ihan helpommasta päästä olevaa maastoa. Kuulemma paljon tunneleita tai sitten ajetaan vuorilla. Tämän aion kuitenkin joskus tehdä, vapaaehtoiset ilmoittautukaa. 

Gardajärvi siellä kimmeltää

Tultiin Gardajärvelle vuorilta päin ja voi että se maisema sieltä ylhäältä. Järvi siinsi sinisenä ja kimmelsi ja ne vuoret ympärillä. Wautsi vau. Lokakuu oli vielä ihanan lämmin, no ei kuitenkaan rantakelit. Toinen hyvä puoli oli se että turisteja oli vähän. Järveä ympäri oli monta pientä ihanaa kylää. Tai no turistipaikkoja ne on. Monia ihania rantaravintoloita joissa oli ihana istuskella ja nauttia maisemista. Aah, kunpa pääsisi sinne taas joskus. 

Gardajärvi

Etelä-Tirolista ja Italiasta jäi nimenomaan mieleen ne maisemat, rentotunnelma ja ruoka. Niissä kun ei ikinä mene pieleen. Pakko päästä pian uudelleen.

Käykää lukemassa myös Matkoja, retkiä, hetkiä-blogin kirjoitus: Syysvärejä ja jumalaisia maisemia Dolomiiteilla.

Tai Maailman äärellä matkablogin kirjoitus: Dolomiittien satumainen syksy - Paras aika patikointiin.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Alitalia vs. Ryanair - lentokokemus

Olin lokakuun alussa minilomalla Espanjassa, aurinkorannalla (lue täältä ja täältä mitä siellä kävin tekemässä). Varasin lennot liian myöhään joten ”halvat” vaihtoehdot olivat vähissä. Päätin kuitenkin tarttua menosuuntaan välilaskulliseen lentoon Alitalialla Münchenistä Rooman kautta Malagaan ja paluulentoni oli suoralento Ryanairilla Malagasta Memmimgeniin. 

Meiltä Memmingeniin on tunnin ajomatka ja ajattelin että nyt pitää testata miten Memmingenin (Allgäu Airport) kenttä toimii. Meinaan sieltä lentää kätevästi muihinkin paikkoihin. Münchenin kenttä on tuttu ja turvallinen vaan junalla sinne ajaa kolme tuntia ja autollakin (ruuhkasta riippuen) suunnilleen kaksi tuntia.

Viime vuosina olen lentänyt vain Finnairin koneilla, kerran Lufthansalla ja kerran Qatar Airwaysillä. Minulla ei ole Finnairin lennoista mitään pahaa sanottavaa. Monet parjaavat palveluntasoa, mutta itsellä ei ole moitittavaa. Lennotkin ovat olleet suht ajoissa eikä peruutuksia tai muita sekoiluja ole ollut. Nämä ovat mielestäni sellaisia asioita joita voi tapahtua mille lentoyhtiölle tahansa. Ovat vain tuurista kiinni, palvelun toki pitäisi olla aina parasta mahdollista. 

Pitkästä aikaa lensin vain käsimatkatavaroilla, sekin oli hieman jännittävää. Kun piti muistaa kaikki mahdolliset purkit ja purnukat laittaa omiin pusseihin. Eikä varsinkaan mitään teräviä esineitä. Olinhan edellisellä viikolla ostanut uuden käsimatkatavaralaukun. Ihan oikein mittojen mukaan.

Alitalia

Alitalia

Lentää myös Airbusilla joten koneet ovat tuttuja. Ensimmäinen lento Münchenistä Roomaan oli A 319, eli jalkatilat olivat erittäin pienet (myös minulle) vaikka olenkin tällainen hukkakeppi. En meinannut mahtua kirjoittelemaan läppärillä. Ergonomia oli hieman hukassa. 

Tämä lento lähti myös hieman myöhässä, koska oli saapunut myöhässä kentälle. Istumapaikkani oli taaimmaisena ja nousin koneeseen viimeisten joukossa niin eihän pikkuinen matkalaukkuni meinannut mahtua mihinkään. Onneksi lentoemäntä otti ohjat käsiin ja teki laukulleni tilaa, joten ei tarvinnut ottaa laukkua jalkoihin.

Lento Roomasta lähti myös hieman myöhässä, mutta laskeuduimme kuitenkin kymmenen minuuttia suunnitellun ajan jälkeen. Kone oli onneksi isompi A 320 ja jaloille oli enempi tilaa. Sain jopa torkahdettua. Lennonaikana oli hieman hankala orjentoitua että olen matkalla Espanjaan koska kone oli täynnä italialaisia. Henkilökunnan kanssa pystyin kuitenkin jotenkin englannilla kommunikoimaan.

Molemmilla lennoilla sai juotavaa, vettä, teetä, kahvia, mehuja ja limuja. Koska lento oli molemmissa suht lyhyt niin saatiin vain pienet pussukat italalialaisia keksejä. Toisella lennolla sai valita makean tai suolaisen snäksin. Mutta enhän minä italiaksi osannut sanoa mitään.

Alitalia ei kaupannut mitään tax free-tuotteita, tai sitten nämä kaksi konetta eivät vain muistaneet että jotain pitää myydä. Tuntui että lentoemännät ja stuertit vain kälättivät keskenään verhojen takana.

Jotenkin Altitalian ulkoinen asu oli hieman homssuinen. Katalogit, hätäohjeet olivat ihan ryppyiset ja likaiset. Ei tehnyt mieli niitä kovin lueskella ja selailla. Henkilökunta oli ihan ok, mutta ehkä meillä oli kielimuuri ja sen tähden tuntui että he olivat hieman koppavia(?)

Ryanair

Ryanair

Tämä minua alkoi jo jännittää siitä lähtien kun Ryanair lähetti sähköpostia ja neuvoi miten pitää toimia kun tekee check in:in. Jokaisesta ylimääräisestä toimenpiteestä pitää maksaa extraa. Koitin lukea että mihin ne laukut nyt menee, ruumaan vai koneeseen sisälle? En tainnut oikein ymmärtää tekstistä, en saksaksi enkä englanniksi. Olin kuullut Ryanairista vain huonoja juttuja joten jännityksellä odotin että mitä tapahtuu. 

Sain Check in:in tehtyä omalla koneella mutta sitten olisi pitänyt tulostaa eikä tulostaminen ollut mahdollista. Luin että pitää ladata ryanair app, mutta minun hidas prepaid-netti ei jaksanut sitä ladata. Ajattelin että saan jossain tulostettua, helpommin sanottu kuin tehty. Monessa paikassa oli internet-palvelut lopetettu. Plaah. Vihdoin löydettiin paikka jossa pääsin internettiin ja tulostamaan. Ainut että en meinannut päästä takaisin sinne ryanairin lähtöselvitys sivulle. Onneksi sitten huomasin että yritin ihan väärällä koodilla, yksi pieni piste puuttui. Sitten homma hoituikin nopeasti ja koko setti maksoi vain 90 senttiä.

Niin kuin mainitsin aikaisemmin en ollut ihan varma mihin se minun käsimatkatavaralaukku oikein menee. Menin jonottamaan (turhaan) baggage drop-offiin, siellä neiti kertoi että voin mennä laukun kanssa lähtöportille. Myöhemmin selvisikin että saatiin laukuihin keltaiset tagit ja ne otettiin meiltä ennen kuin astuttiin koneeseen. Näin kun laukkupoika lastasi ne kaikki laukut ruumaan. Tällä estetään se että kone on ihan täynnä laukkuja. Uskoisin että on myös turvallisuuskysymys.

Ryanairin tyyliin käsimatkalaukku ruumaan.

Malagan lentokenttä tuntui olevan jotenkin kovin epälooginen. Hirveästi piti kävellä edestakaisin ja varsinkin kun aluksi ei ollut ollenkaan tieto miltä lähtöportilta lento lähtee. Silloin tajusin että lento tulee lähtemään myöhässä. Oli hauska seurata ihmisiä kun jotkut olivat aika kiukkuisia siitä kun lento on myöhässä. Eihän niille ikinä oikein voi mitään. 

Päästiin koneeseen tunnin myöhässä. Lentokapteeni kuulutti että lentoaika tulee olemaan 2 tuntia 20 minuuttia ja lento laskeutui vain 50 minuuttia myöhemmin.

Ryanair käyttää taasen Boeing-lentokoneita ja voin sanoa että tässä koneessa oli hyvin jalkatilaa en voi ollenkaan valittaa. Läppärilläkin pystyin hyvin kirjoittelemaan. Ainut miinus on se että noille katalogeilla tai muille ei ollut mitään omaa lokeroa, siellä ne roikkui tuon pöydän välissä.

Jalkatilaa on

Ryanairilla kaikki maksaa, se on aivan totta. Teekupponen maksoi kolme euroa, jonkinlaisen sämpylän saa n. viidellä eurolla. Kaljat/siiderit myös viisi euroa. Limpparit 2,50-3é. Ryanairilta saa vielä ostettua viimeiset tax free-ostokset. Mutta ostaako niitä tänä päivänä kukaan?

Allgäu airport on pieni lentokenttä Memmingenissä, pari minuuttia ennen meitä oli laskeutunut kone Dublinista joten meidän laukuissa kesti aika kauan. Lentokenttätyöntekijät joutuivat tekemään töitä hartiavoimin. Jumi oli vastassa ja tunnissa ajettiin kotiin, aika luksusta. Joten ei tuo Memmingenin kenttä ole ihan paha vaihtoehto ollenkaan.

Joten ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa Ryanairista. Ehkä me joku kerta lennämme koko perhe Espanjan aurinkoon.

Mitä mieltä sinä olet kyseisistä yhtiöistä? Onko jotain hyviä tai huonoja kokemuksia?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Aurinkorannikko - Suomen eteläisin paikka

On puhuttu että Aurinkorannoilla asuu n. 20 000 suomalaista vakituisesti tai vähemmän vakituisesti. En tiedä mikä on totuus. Fuengirolassa on iso suomi-yhteisö ja sen kyllä huomasi. Ei ollut kävelyretkeä jolla ei olisi törmännyt suomalaisiin. Suomalaiset tunnistaa siitä omasta habituksesta tai sitten marimekon laukusta (itsehän olin pukeutunut tullessa yltä päältä marimekkoon, 2 x laukku, kengät ja mekko). Olin ajatellut että suomalaisiin törmäisi jotenkin häiritsevällä tavalla mutta ei asia minua häirinnyt. Päinvastoin. En kuitenkaan mennyt ”juttelemaan” ventovieraille. Heh. Tällä kertaa en ollut sosiaalisella tuulella, halusin vain nauttia maisemista.

Luin juuri periaatteen naisen blogi-postauksesta että Fuengirolassa on useita suomi-kauppoja. Harmi kun luin asiasta vasta kun olin palannut matkaltani, olisin ehdottomasti halunnut käydä tutustumassa. Vaikkakin ne herkut on pannassa niin ehkä olisin jotain muuta voinut ostaa.

Muutama hassu tapaaminen suomalaisten kesken kuitenkin kävi. Olin ollut ystäväni kanssa iltakävelyllä ja päivittelimme suureen ääneen koska naapurin poika oli jättänyt auton ”meidän” parkkipaikan eteen (niin ettei siihen saa autoa parkkiin tai pois). Niin pimeässä muurin takaa nousi vanhemman miehen pää ja totesi ihan samaa että onpa epäkunnioittavasti parkkeerattu. Hetki siinä rupateltiin ja päiviteltiin asiaa. Taitaa olla ihan normaalia että suomalaisia on joka nurkassa. Saa olla varovainen mitä puhuu.

Havaintoja Fuengirolasta

• Suomalaisia on paljon, se on totta. Korvaani kulkeutui kuitenkin monia muitakin kieliä, ruotsia, saksaa, hollantia, englantia nämä nyt vain mainitakseni. Fuengirolassa asuu suomalaisia n. 4500 ja ulkomaalaisia 40% koko väestöstä. 

• Malagan lentokentällä oli opastukset kolmella kielellä Saksa, Englanti ja Espanja.

• Lentokentältä kulki erittäin kätevä juna suoraan Fuengirolaan, matka kesti n. puoli tuntia. Hintakaan ei ollut päätähuimaava, minä maksoin matkastani 2,05é. Junassa oli myös turvallista olla koska vartija oli paikalla ja juna oli suht uusi ja hieno. Täydet pisteet tälle.

• Vielä lokakuun alussakin oli ihanan lämmin ilma. En tiedä kuinka normaalia tämä on mutta kyllä meitä hellittiin ihanalla ilmalla.

• Suomalaisia yrityksiä ja yrittäjiä on jonkin verran. Törmäsin mm. asunnonvälitysfirmaan, kotipalveluautoon. Hammaslääkäri ja lääkäripalvelut, parturi/kampaamoita, ravintoloita, baareja ja suomalainen koulu löytyvät myös kohteesta. 

• Jos en olisi jo löytänyt paikkaani Saksasta niin miettisin (ehkä) sinne muuttamista. 

• Autoilijat pysähtyivät suojatien eteen. Ihan oikeasti.

• Känniläisiin (suomalaisiin) en törmännyt, tai no Malagan lentokentällä taisi yksi rouva olla hieman tuiskeessa. Toki me ei liikuttu sellaisissa paikoissa että olisimme mahdollisesti törmänneet. Kuulin vaan sivukorvalla puhetta suomalaisista lentokoneessa, meno kuulosti pahalta (lue: Tallinnan laiva) ja ajattelin että ei onneksi ikinä tarvitse lentää Suomesta aurinkorannikolle. Huh.

Minua harmittaa etten kerennyt käydä tutustumassa Mijaksen kylään. Ensi kerralla sitten.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Häät aurinkorannikolla

Aurinkorannikko - Costa del Sol - Fuengirola

Talvella sain kutsun hyvän ystäväni häihin Espanjan aurinkorannikolle lokakuulle. Alusta lähtien oli selvää että sinne mennään. Kysymys oli vain millä porukalla. Pari kuukautta ennen matkaa sain vihdoin varattua lennot itselleni ja täytyy sanoa että reissu tuli parhaaseen mahdolliseen hetkeen (omalta kannalta). Toki Pimin päiväkodin aloitus ei ehkä ollut ihan ideaali mutta hänkin selvisi hyvin Isin ja Oman kanssa. Vaikkakin pelko on että äiti lähtee ja jättää, taas.

En ollut tajunnut kuinka kätevästi kohteeseen pääsi junan kyydissä. Katselin aluksi että paljonkohan taxi-matka maksaisi. Junalippu tulisi maksamaan maksimissaan 2,80é, matka kestäisi sen puolisen tuntia. Ei paha ollenkaan. Taxi puolestaan olisi maksanut 40-50 euroa joten valitsin toki halvemman vaihtoehdon. Se olikin hyvä vaihtoehto koska juna-asema oli ihan majoituksen lähellä.

Majoitus oli ihan mielettömän ihanassa talossa, juuri sellaisessa ihanassa espanjalaistyyppisessä. Oma pikkuinen uima-allas, kaakeloitu piha, nurmikkoalue, ihanat maisemat ja aurinko joka paistaisi aamusta iltaan. Tälle minun minilomalle ne olivat juuri ne mitä tarvitsin. Ystäväperheen kanssa vietetty neljä päivää oli aivan ihanaa, vaikkakin häästressiä oli hieman ilmassa. 

Joka päivä kävin kävelyllä, ihana oli käyskennellä ihan rennosti ympäriinsä. Pulahtamassa kävin myös joka päivä, vaikkakaan en uskaltanut kovin kauaa loiskutella.

Meri, jota on aina ikävä oli myös läsnä. Meren pauhuntaa on vain niin ihana katsella. Tällä reissulla ei kuitenkaan keretty käydä uimassa tai rannalla makoilemassa.

Hääpäivänä oli yllätys yllätys ihana ilma, aurinko porotti täydeltä tuutilta. Meille oli hoidettu bussikuljetus hääpaikalle, mutta kuski oli hieman epävarma otteistaan. Jossain vaiheessa kuski hyppäsi ulos ja hävisi jonnekkin. Ajateltiin että näinkö se siesta nyt vain alkoi? Selvisi että bussi ei pystyisi ajamaan sillan alitse ja meidän pitäisi kiertää. Sekään ei ihan mennyt kaikkien sääntöjen mukaan mutta eikait Espanjassa noin muutenkaan. 

Päästiin kuitenkin perille ja olimme rannalla jossa vihkiminen tapahtuisi 5 minuuttia ennen seremonian alkamista. Onneksi sentäs kerettiin ennen moriusparia. Rannalla olikin ihana tunnelma, pieni alttari ja paikalla oli myös suomalainen pappi. Yksi itkijänainen ilmottautuu, taisin itkeä koko seremonian ajan. Tässä ei enää kelvannut selitykseksi että aurinko paistoi silmiin vaikka kyllä se sitäkin teki.

Ravintola jossa häät olivat oli nimeltään Avanto (heh, pappikin tästä vitsaili), todella tasokas paikka. Alkupalat eli tapakset sulivat suuhun, alkuruokaa syötiin ainakin tunnin verran. Pari ihanaa puhetta ja aivan ihana pianoesitys, joka sai taas häävieraat kyynelehtimään. Meitä viihdytti myös Flamenco-tanssiryhmä ja esitys oli kyllä loistava. Hieman tämän jälkeen siirryttiin sisälle syömään pääruoka, maha oli tässä vaiheessa ihan täynnä. Ihanat jälkiruoka-napostelut ja sitten päästiinkin tanssilattialle.

Mieletön Flamenco-esitys

Bussikyyti tuli hakemaan meidät yhdeksän jälkeen illalla ja me siirryttiin FERIA-alueelle. Joka vuosi 6.-12.10. on Feria-aika, vink vink. Eli tivoli, markkinat, baarit, tanssit, bändit ja kaikki mahdolliset värivalot mitä voitte vaan kuvitella on koko tuon kuusi päivää tuolla alueella. Oli kyllä hieno kokemus mutta päivä oli pitkä ja vanhalla alkoi jalkoja särkemään ja olisin halunnut vain ”kotiin” huilaamaan. Kahdelta olimme kotona ja sitten oli hyvä heittää jalat uima-altaaseen. Omat jalkani näyttivät ihan epämuodostuneilta, ne olivat niin turvoksissa ettei niitä enää tunnistanut. Seuraava päivä meni ihan totaalisessa koomassa, vaikkakin illalla piristyin ja lähdin käymään merenrannalla.

Niin se viisi päivää neljä yötä meni ihan tajuttoman nopeasti ja oli aika hyvästellä rakas ystävä ja se ihana talo. Mutta voitte olla varmoja että palaan sinne, ihan varmasti. Niin paljon jäi asioita tekemättä ja kokematta. Mutta tällä reissulla ystäväni oli se tärkein. Oli ihana olla paikalla hänen tärkeänä päivänä, kyllä olisi harmittanut jos en olisi ollut siellä. Olette rakkaita.

Viimeisen aamun auringonnousu

p.s. Tulen varmasti takaisin, koska onhan se minun huone siellä. Terkuin Senorita. ;)

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Kuinka usein teen reissuja muualle kuin Suomeen?

Tähän voisin sanoa että ihan liian harvoin. 

Vai mitä sanotte siitä kun olen viimeksi ollut ”ulkomailla” kuusi vuotta sitten? Edit: Minun muisti tuntuu olevan kovin lyhyt. Olinhan kolme vuotta sitten Dohassa, Qatarissa. Ai kamalaa, miten siitä onkin noin kauan? Itävallassa, Sveitsissä, Lichtensteinissa on tullut käytyä usein, mutta en tosiaankaan laske niitä mukaan. Koska ne on tässä ihan nurkilla ja kuuluvat meidän melkein joka päiväiseen elämään. Suomen lomalla kävimme viime vuonna Tallinassa joten en ihan sitäkään laske ”ulkomaanmatkaksi”.

Kuusi vuotta sitten teimme meidän (minun ja Jumin) ensimmäisen yhteisen lomamatkan Süd-Tiroliin. Autolla hurautettiin alppien yli Meranoon ja Bolzanoon, joka oli aivan ihana reissu. Silloin ajoimme katsomaan myös Gardajärveä ja Dolomiittejä. Ajattelin silloin että varmasti teemme näitä ihania reissuja useammin kun tässä ihan lähellä asutaan. Hehee, toisin on käynyt. Saksan sisäpuolella olemme muutamia pieniä reissuja tehnyt mutta siinä se sitten on ollut. Suomenlomat ovat vuoden kohokohta ja sinne pitää päästä maksoi mitä maksoi.

Mutta nyt minun on aika päästä pois Keski-Euroopasta (muualle kuin Suomeen). Lennän torstaina Rooman kautta Malagaan josta matkustan Fuengirolaan. Ihanaa Espanjaan, jossa olen viimeksi ollut vajaa 10 vuotta sitten. Minä en meinaa pysyä housuissa. 

Viime talvena sain kutsun hyvän ystäväni häihin Espanjaan, kevät ja kesä pähkäiltiin lähdetäänkö koko perhe vai miten? Ja me päädyttiin siihen että parempi ja halvempi vaihtoehto on se että lähden tähän reissuun yksin. Ja voin kertoa tämä tulee niin oikeaan hetkeen.

Mikä parasta näen ystävääni kunnolla, saan viettää aikaa hänen ja heidän kanssaan. Ihan rauhassa, kukaan ei revi minua toiseen paikkaan ja saan käydä vessassa rauhassa. Heh. Kotiäidin pieni syysbreikki. Toivottavasti Espanjan aurinko lämmittää vielä sen verran että voidaan nauttia ihanista lämpimistä päivistä.

Plus että saan todistaa kuinka kaksi rakastavaista sanovat toisilleen ”Tahdon”. Mikäs sen ihanampaa. 

Sillä aikaa kun minä olen reissussa, (ekaa kertaa muuten viisi päivää erossa Pimistä) niin Pimiä ”hoitavat” Jumi ja Oma. Joten tiedän että Pimi on hyvässä huomassa. Ainut että miten itse kestän olla viisi päivää erossa pikkuisesta. Tiedän jo että junamatkalla Müncheniin tirautan ensimmäiset kyyneleet.

Päivittelen Instagramia ahkerasti joten pysykää linjoilla. Ja ihan varmasti reissun jälkeen tulee raporttia blogiin.

Kuinka usein sinä teet reissuja muualle kuin Suomeen?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Maissilabyrintti - Nitzenweiler

Oletko haaveillut maissipellossa juoksemisesta? No minä olen ja olihan tämä yksi minun Bucket-listalla olevista tekemisistä. Heti kun näin meidän paikallislehden ilmoituksen kyseisestä paikasta olin että tuonne meidän on ehdottomasti mentävä. Vaikkakin mielessä pelotteli maissilapset-kauhuelokuva.

Pari viikkoa sitten Jumilla oli vapaapäivä ja Pimin serkut olivat kylässä joten paikka oli mikä paras retkikohde. Kaksi autollista lapsia, eväitä, juotavaa, vilttejä, pyyhkeitä ja uikkareita (okei, noita jälkimmäisiä ei tarvittu siellä).

Meidän matka paikan päälle sai taas uusia ulottuvuuksia kun Jumi oli puikoissa. Ei uskonut mitä google maps ehdotti vaan halusi ajaa taas omia reittejään. Joten ajeltiin pitkin poikin omena/luumupuiden, maissipeltojen ja humaloiden ohitse, kaunista oli en voi väittää. Ja tuttuja paikkoja koska viime kesänä olimme pyöräilleet siellä päin. Silloin en tiennyt että lähellä on maissilabyrintti.

Labyrintti on tehty tietyn kuvion mukaan ja kylvövaiheessa se oli kalkitettu ettei maissi kasvaisi niihin kuvio/labyrintti kohtiin. Kuvio on tänä vuonna kaksi etanaa, pilvi puu ja aita. 

Jotenkin olin ajatellut että alue olisi paljon isompi mutta näin ei ollut. Aika nopeasti sen pystyi kävelemään läpi, noh välillä suuntavaisto meni jos ei ollut tarkkaavaisena. Siellä oli kylttejä ja sellaisia penkkejä joissa oli vitsejä tai kuvia. Niistä aina tiesi että olimmeko olleet siinä kohtaa vai ei. Labyrintin keskellä oli myös ”varitiotorni” josta pystyi tarkastelemaan aluetta.

Me pysyttiin isona ryhmänä joka oli ehkä vähän tyhmä juttu. Olisin halunnut rauhassa olla ja juoksennella ympäriinsä. Siellä oli tosiaan neljä leimauspistettä jotka piti löytää. Meillä meni niiden löytämiseen tunnin verran. Okei meillä oli mukana kaksi alle kolmevuotiasta joiden meno ei välillä päätä huimannut. Piti istua penkeillä ja noukkia niitä kuivuneita maisseja maasta.

Labyrintin jälkeen saatiin ”palkinnot” neljästä leimasta ja omena- ja luumupuiden alla oli ihana istuskella ja nauttia olosta. Tässä vaiheessa olikin hyvä hetki kaivaa eväät esiin. Niiden nauttiminen taisi olla ihan luvallista koska paikasta ei tainnut saada muuta kuin juotavaa ja jäätelöä. Saattoipa jotkut nimeltä mainitsemattomat napata puista luumuja ja mirabelleja.

Paikassa oli myös todella kiva leikkipaikka, oli monia eri mahdollisuuksia, vesileikkejä, seilbahn eli sellainen köysirata, tramboliini, hiekkalaatikko ja polkuautot. Allekirjoittaneen piti tietenkin testata nuo polkuautot. Hauskaa oli mutta pirun raskasta. Ainut että taisi olla viimeinen hellepäivä ja aurinko porotti paikkaan todella kuumasti. Joten me päätettiin siirtyä Bodenjärven rannalle Wasserburgin Strandbadiin eli rantauimalaan. Siellä uimapatjan päällä makoillessa olo tuntui mahtavalta. Vaikka kesää on kestänyt jo ihan tarpeeksi niin silti tuli olo etten haluaisi sittenkään että kesä loppuu. 

Sisäänpääsy on aikuisilta 4é ja lapsilta 3é ja alle 3-vuotiaat ilmaiseksi. Sanoisin että maissilabyrintti oli hintansa väärti. Paikka on kuitenkin auki vain heinäkuusta syyskuun puoleen väliin. Viralliset nettisivut täällä.

Erikoista on se että sinne on myös pari kertaa kesässä mahdollisuus mennä illalla/yöllä kuutamon aikaan. Aika hauska ja pelottava idea. Ensi kerralla siis pimeän aikaan. Huhuuu.

p.s. maisseja ei missään tapauksessa saa vahingoittaa tai ottaa mukaan, ne menevät myöhemmin rehuksi lehmille ja muille eläimille.

p.s. Suomessa on muuten myös maissilabyrintti Pälkäneellä Suttisen tilalla.



Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi