Maissilabyrintti - Nitzenweiler

Oletko haaveillut maissipellossa juoksemisesta? No minä olen ja olihan tämä yksi minun Bucket-listalla olevista tekemisistä. Heti kun näin meidän paikallislehden ilmoituksen kyseisestä paikasta olin että tuonne meidän on ehdottomasti mentävä. Vaikkakin mielessä pelotteli maissilapset-kauhuelokuva.

Pari viikkoa sitten Jumilla oli vapaapäivä ja Pimin serkut olivat kylässä joten paikka oli mikä paras retkikohde. Kaksi autollista lapsia, eväitä, juotavaa, vilttejä, pyyhkeitä ja uikkareita (okei, noita jälkimmäisiä ei tarvittu siellä).

Meidän matka paikan päälle sai taas uusia ulottuvuuksia kun Jumi oli puikoissa. Ei uskonut mitä google maps ehdotti vaan halusi ajaa taas omia reittejään. Joten ajeltiin pitkin poikin omena/luumupuiden, maissipeltojen ja humaloiden ohitse, kaunista oli en voi väittää. Ja tuttuja paikkoja koska viime kesänä olimme pyöräilleet siellä päin. Silloin en tiennyt että lähellä on maissilabyrintti.

Labyrintti on tehty tietyn kuvion mukaan ja kylvövaiheessa se oli kalkitettu ettei maissi kasvaisi niihin kuvio/labyrintti kohtiin. Kuvio on tänä vuonna kaksi etanaa, pilvi puu ja aita. 

Jotenkin olin ajatellut että alue olisi paljon isompi mutta näin ei ollut. Aika nopeasti sen pystyi kävelemään läpi, noh välillä suuntavaisto meni jos ei ollut tarkkaavaisena. Siellä oli kylttejä ja sellaisia penkkejä joissa oli vitsejä tai kuvia. Niistä aina tiesi että olimmeko olleet siinä kohtaa vai ei. Labyrintin keskellä oli myös ”varitiotorni” josta pystyi tarkastelemaan aluetta.

Me pysyttiin isona ryhmänä joka oli ehkä vähän tyhmä juttu. Olisin halunnut rauhassa olla ja juoksennella ympäriinsä. Siellä oli tosiaan neljä leimauspistettä jotka piti löytää. Meillä meni niiden löytämiseen tunnin verran. Okei meillä oli mukana kaksi alle kolmevuotiasta joiden meno ei välillä päätä huimannut. Piti istua penkeillä ja noukkia niitä kuivuneita maisseja maasta.

Labyrintin jälkeen saatiin ”palkinnot” neljästä leimasta ja omena- ja luumupuiden alla oli ihana istuskella ja nauttia olosta. Tässä vaiheessa olikin hyvä hetki kaivaa eväät esiin. Niiden nauttiminen taisi olla ihan luvallista koska paikasta ei tainnut saada muuta kuin juotavaa ja jäätelöä. Saattoipa jotkut nimeltä mainitsemattomat napata puista luumuja ja mirabelleja.

Paikassa oli myös todella kiva leikkipaikka, oli monia eri mahdollisuuksia, vesileikkejä, seilbahn eli sellainen köysirata, tramboliini, hiekkalaatikko ja polkuautot. Allekirjoittaneen piti tietenkin testata nuo polkuautot. Hauskaa oli mutta pirun raskasta. Ainut että taisi olla viimeinen hellepäivä ja aurinko porotti paikkaan todella kuumasti. Joten me päätettiin siirtyä Bodenjärven rannalle Wasserburgin Strandbadiin eli rantauimalaan. Siellä uimapatjan päällä makoillessa olo tuntui mahtavalta. Vaikka kesää on kestänyt jo ihan tarpeeksi niin silti tuli olo etten haluaisi sittenkään että kesä loppuu. 

Sisäänpääsy on aikuisilta 4é ja lapsilta 3é ja alle 3-vuotiaat ilmaiseksi. Sanoisin että maissilabyrintti oli hintansa väärti. Paikka on kuitenkin auki vain heinäkuusta syyskuun puoleen väliin. Viralliset nettisivut täällä.

Erikoista on se että sinne on myös pari kertaa kesässä mahdollisuus mennä illalla/yöllä kuutamon aikaan. Aika hauska ja pelottava idea. Ensi kerralla siis pimeän aikaan. Huhuuu.

p.s. maisseja ei missään tapauksessa saa vahingoittaa tai ottaa mukaan, ne menevät myöhemmin rehuksi lehmille ja muille eläimille.

p.s. Suomessa on muuten myös maissilabyrintti Pälkäneellä Suttisen tilalla.



Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi