4 vinkkiä pukinkonttiin + 2 x arvonta

****Blogiyhteistyö****

Meillä on täällä Etelä-Saksassa ja Itävallan puolella Vorarlbergissa muutama lahjakas nainen joiden työpanoksesta haluan teillekin kertoa. He ovat osaltaan tuoneet Suomea maailmankartalle tai ainakin Saksaan, Itävaltaan ja muihin maihin jossa puhutaan saksaa. 


Päätin koota tähän postaukseen muutamat kirjalahjavinkit ja varsinkin saksalaisille (saksankielisille) jotka rakastavat Suomea sekä ihan vain pipojen ystäville. Ja ehkä teistä joku haluaa tukea lahjakkaita ja kekseliäitä naisia. Tekstin lopussa on ohjeet arvontaan osallistumiseen.


Kirja 1

Pari vuotta sitten kirjoitin postauksen jossa kerroin Tarja Prüssista ja siitä kuinka hän on kirjoittanut kirjan 111 syytä rakastaa Suomea eli saksaksi 111 Gründe Finnland zu lieben. Kirja on todella hauskasti ja ammattilaisen ottein kirjoitettu. Kirja sisältää paljon knoppitietoa ja täytyy myöntää että en edes minä tiennyt kaikkea Suomesta. Kirjan voi tilata Tarjan blogisivuilta, amazonista tai Saksasta löytyy kirjakaupoista (jos ei löydy niin sen voi tilata).

Koli ©Tarja Prüss

Kirja 2

Tarja on ollut ahkera ja toimittanut jo toisen kirjan yhdessä valokuvaaja Juha Metson kanssa. 111 paikkaa Helsingissä, jotka pitää nähdä eli saksaksi 111 Orte in Helsinki, die man gesehen haben muss on julkaistu kesällä 2018. Tarja ja Juha esittelevät kirjassa pieniä paikkoja, joita ei ehkä ole itse tullut ajatelleeksi käydä katsomassa tai edes tiedä koko paikasta. Tämän kirjan voit tilata myös amazonista, Tarjan blogisivuilta tai ostaa kirjakaupasta Saksassa. Yhteistyössä Tarjan kanssa tämän kirjan voit myös voittaa arvonnassa instagramin puolella. Siitä paremmin sivuilla: asentajahiltunen

©Tarja Prüss

Nuottilaulukirja 3

Vuosi sitten kerroin itävaltalaisen Michaela Kyllösen projektista, joululaulunuottikirja nimeltä Weihnachten in Finnland - Joulu Suomessa. Sitä saa edelleen tilattua Michaelalta suoraan (michaela.kylloenen (at) gmail.com), Amazonista tai kustantajalta. Kirjassa on nuotit pianolle ja tekstit suomeksi ja saksaksi (+muutama ruotsiksi).

©Michaela Kyllönen

Pipot 4

Marjut on ollut pienenä kova piirtämään, suunnittelemaan ja ompelemaan vaatteita siskonsa kanssa (siskosta tulikin tekstiilisuunnittelija). Joten käsillä tekeminen ja luovatyö on tuntunut Marjutista luontevalta. Marjut on oikealta ammatiltaan laulaja ja laulunopettaja. Lasten ollessa pieniä hän neuloi, virkkasi ja ompeli vaatteita heille. Siitä se idea sitten lähti, ensimmäisenä keväänä hän möi yli 300 pipoa ja jatkoi siitä. Hänen mielestään tämä on ollut hyvä tapa tutustua paikallisiin naisiin. Marjut asuu miehensä ja kahden lapsen kanssa Itävallassa, Dornbirnissä.

Marjut perusti yrityksen nimeltä Pompula vuonna 2014. Hän ompelee kaikki pipot, beanit, pannat, baggyhousut, legginsit, mekot ja tuubihuivit itse. Tänä talvena Marjut on tehnyt vuorellisia pipoja joko fleece,- tai teddy-kankaasta. Pipoja on erilaisissa kuoseissa koko perheelle myös miehille. Hänen valitsemat kankaat ovat niin herkullisia, ja varsinkin tytöille on niin paljon ihania kankaita. Pompula-yrityksellä on omat nettisivut joiden kautta on mahdollista tilata pipoja, ja lähetys onnistuu EU:n alueelle. 

Ideoita Marjutilla olisi vaikka kuinka paljon ja hän onkin kerännyt matkoilta ideoita ja luonnoksia vihkoon. Yksi haave olisi myös suunnitella ja tuottaa itse kankaita ja palkata ompelija. Tällä hetkellä kuitenkin laulu/laulunopettajan työt vievät enemmän aikaa.

©Marjut Kuhnhenn

Käykää tykkäämässä Pompulan FB-sivuista. 
Marjut päivittää facebookkia ahkerasti ja laittaa kuvia uutuksista.


Nyt siihen parhaaseen kohtaan eli arvontaan.

Arvonta # 1 

Nyt minulla onkin ilo kertoa että yhteistyössä Pompula:n kanssa me arvotaan yksi (1) vapaavalintainen pipo lukijoiden kesken.

Kerro kommentissa: Kenelle antaisit pipon joululahjaksi? 

Joten osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen ja/tai facebookissa Suomalainen im Allgäu-sivuilla. Arvonta sulkeutuu 14.12.2018 klo 23.59. Arvonnan voittaja julkistetaan facebookissa lauantaina 15.12.2018. Onnea arvontaan. Edit:15.12.2018 Voittaja on jo arvottu, tähän ei voi enää osallistua.

Arvonta # 2

Tulee piakkoin Instagramin puolelle eli seuraa: asentajahiltunen niin saat lisätietoa. Edit: Toinen arvonta on käynnissä instagramissa ja facebookin sivuilla: Suomalainen im Allgäu. 

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Lünersee

Lünersee sijaitsee Itävallassa Vorarlbergin osavaltiossa ja on samalla osavaltion isoin järvi. Järvi on 1970 metrin korkeudessa Rätikön-vuoren päällä joka kuuluu Montafonin vuoristoon. Lähin kaupunki on Bludenz. Järven läheisyydessä on mahdollista vaeltaa, kalastaa, kiipeillä, laskea vuoristorataa Golmissa tai ihan olla vaan ja nauttia maisemista.


Vuosi sitten kuulin kyseisestä paikasta ekaa kertaa ja heti mietin että tulisipa joku kylävieras Suomesta joka haluaisi sinne mennä. Hyvä ystäväni ja hänen ystävä olivat syyskuussa meidän luona lomailemassa ja me teimme reissun Montafoniin. Vuoristoon jota on kehuttu todella kauniiksi, eikä suotta. Siellä oli niin kaunista ja ihanaa että olisin voinut jäädä sinne. Käy lukemassa meidän Schrunsin reissusta tästä. 

Samaaan reissuun ajattelimme yhdistää tämän ihanan vuorijärven vaelluksen. Taas näitä sarjassamme hyvät ideat. Eli kannattaisi aina tarkistaa mikä on ilma yli tuhannessa metrissä. Ilma Schrunsissa oli sumuinen mutta ei kylmä. Joten ajattelin että ehkäpä Lünersee on pilvien yläpuolella ja nähdään ihanat maisemat ympäriinsä. Väärin.

Schrunsista me ajeltiin paikan päälle tunnissa. Alkoi epäilyttää kun mäkeä ylös noustessamme alkoi lumiraja lähenemään. Edellisenä yönä oli tullut lunta ja aika lailla reilusti. Kyytiläiset kiljuivat välillä kauhusta kun mitään suojakaiteita ei ollut. Onneksi oli hyvä nelivetoauto alla, jos lunta olisi ollut enempi niin varmasti oltaisiin selvitty. Ja olihan heillä paras kuski ever, heh heh.

Joku mies se siellä kalasteli

Meillä kävi tuuri että juuri ennen mittagspausea eli ruokataukoa meni köysiratahissi vielä yhden kerran ylös. Hissi nousi aika pystysuoraan ylös ja lumen paljous alkoi paljastumaan meille. Hissistä ulos päästyämme me ei nähty mitään ei eteen eikä taakse. Terassipöydät olivat lumen peitossa ja järvestä ei näkynyt mitään. Siis ei kertakaikkiaan yhtään mitään. Lunta oli hieman alle polven eli luulisin että lunta oli noin 30-40 cm. Välillä sumu hälveni ja nähtiin pilkahduksia järvestä, jee.

Päätimme kiertää järven ympäri, hei ollaanhan me Suomesta ja totuttu lumeen. Normaalisti järven kiertää puolessatoistatunnissa, olimme rämpineet lumessa ehkä 15 minuuttia kun karu totuus iski. Ei pystyttäisi jatkamaan matkaa eteenpäin. Ensinnäkin meillä oli ihan väärät vaatteet ja varusteet. Onneksi yksi meistä pakotti meidät kääntymään muuten oltaisiin varmaan vieläkin siellä. Vähän jäi kaivelemaan ettei kierretty sitä ympäri, mutta ensi kerralla sitten. Paremmalla ilmalla.

Paikassa oli aivan ihanan tunnelmallinen ravintola Douglashütte, jossa vedettiin teetä ja kakkua. Ostettiin paikalta postikortti josta nähtiin millaista siellä oikeasti olisi ollut. Niin, ensi kerralla sitten. Ehkäpä tänä vuonna tulee kylävieras joka haluaa ehdottomasti päästä siellä käymään. Vink vink.

Tältä sen oikeasti piti näyttää.

Hissin aukiolojat:

19.5. - 21.10.2018

Klo 8-12.15 ja 13-16.55

Ruokatauko on klo 12.20-13.10

Seuraavalle päivälle voi ostaa liput valmiiksi klo 14.30 lähtien.

Hissin edestakainen matkaa maksaa aikuiselta 12,20€ ja lapselta 7,40€.
Toki sinne voi vaeltaa mutta maasto voi olla haastavaa.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Elämä juhlavuoden jälkeen

Onko elämää juhlavuoden Suomi 100 jälkeen? Tuntuu että koko viime vuosi meni enemmän tai vähemmän Suomi 100-teemalla. Kaikki huipentui keskiviikkoon 6.12.2017. Vaikka muutamat tapahtumat olivat auki vuoden loppuun asti (esim. juhlavuoden sukat). Tuntuu hieman tyhjältä että mitäs nyt. Listasin tähän mitä kaikkea sitä tuli tehtyä Suomi 100 juhlavuotena.

Itse olen osallistunut tapahtumiin aktiivisesti, se on onneksi ollut mahdollista myös täällä ulkomailla. Kiitos Österreische Finnische Geselschaft Vorarlberg, kiitos facebookin lukuisat ryhmät, kiitos myös tarinoiden tilkkutäkki instagramissa.

Vuosi alkoi sillä kun osallistuin FB:n kautta Juhlavuoden sukat myös Saksan suomalaisille vauvoille. Katri, meidän koordinaattori kertoi että olemme kutoneet jo reilut 270 paria sinivalkoisia sukkia Saksassa (ja muualla) syntyneille suomalaisille tai suomihenkisille vauvoille. Kiitos kaikille kutojille. Tiedoksi: sähköpostiosoitteet eivät toimi enää.

Keväällä oli Bregenzin kinossa esittelyssä muutama suomalainen elokuva. Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen ja Hymyilevä mies eli Olli Mäestä kertova elokuva. Jälkimmäiseen en valitettavasti päässyt. Toivon tuolla puolen elokuva on mielestäni mainio ja meinasin mennä sen katsomaan toista kertaa.

Toukokuussa juostiin Suomi-naisten kanssa 10 kilometriä. Teemalla: Keep calm and let the Finnish girl handle it. Käy lukemassa juoksupäiväkirja ja miten meni itse juoksu.


Elokuun lopussa pidettiin Suomi 100 brunssi ystävien kanssa. Silloin maistuivat suomalaiset herkut, lohipiirakat ja mokkapalat jne. Lapset ja aikuiset saivat puhua pälpättää suomea.


Syyskuussa kirjoittelin Itävaltalaisen Michaelan tempauksesta sanoittaa suomalaiset joululaulut saksaksi. Projekti päättyi hyvin ja siihen saatiin rahoitus järjestymään. Olenkin pariin kertaan jo kuunnellut kyseistä levyä. Kiitos Michaela panostuksestasi Suomi 100-teeman mukaan.


Lokakuussa oli Kino Bregenzissa taas muutama Suomi-filmi. Käytiin katsomassa Napapiirin sankarit, valitettavasti se oli sillä kerralla dubattu saksaksi. Jumi tykkäsi tietenkin kun ei tarvinnut lukea tekstejä. Mutta kyllä hän meinasi että haluaisi kuulla sitä oikeaa Kittilän murretta (kun olin sitä hehkuttanut). Toinen elokuva oli tietenkin Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen.


Lokakuussa oli myös Tarja Prüssin kirjaesittely-tilaisuus Feldkirchissä. Tarjan ystävä luki otteita kirjasta 111 Grunde zum Finnland zu lieben. Siellä oli myös SUOMI-Bändi, he esittivät tuttuja suomalaisia kappaleita. Kosteilta silmäkulmilta ei voitu välttyä, kiitos Marjut ja Tommi.

Fork

Marraskuussa nähtiin a cappella yhtye FORK ja he tulivat suoraan Helsingistä. Ilta oli mitä mainioin ja sen voimilla jaksetaan pitkälle. Käy lukemassa miten konsertti menikään.


Sain haasteen tarinoiden tilkkutäkiltä, joka haastoi ulkosuomalaiset kertomaan tarinoita itselleen tärkeästä esineestä. Tilkkutäkki joka annettiin yhteiseksi lahjaksi 100-vuotiaalle Suomelle. Kuvat löytyvät Instagramista: tarinoidentilkkut_kki

Joulukuun alussa EC Bregenzenwald kutsui kaikki suomalaiset kannustamaan jääkiekko-otteluun. Joukkueessa jossa pelaa neljä suomalaista ja päävalmentaja on myös suomalainen. Ottelun alku oli tahmea mutta lopulta he voittivat 5-2, mahtavaa. Kimi oli ensi kertaa lätkämatsissa ja aluksi kaikki meteli oli hieman pelottavaa. Lopuksi hän kuitenkin oli ihan innoissaan ja taputti muiden mukana. Käy lukemassa ja katsomassa kuvat tästä.


Joulukuun kuudes ja juhlavuosi huipentui Dornbirnin kulttuuritalolla. Meidän Suomi-bändi esiintyi taas, niin oli ihanaa kuulla suomalaisia kappaleita Marjutin ja Tommin esittämänä. Ei itketty yhtään.... Minäkin pistin korteni kekoon ja luin otteita isoäitini sodan aikaisista kirjeistä. Kiitos kaikille, kiitos Suomi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa Suomi 100 juhlavuosi.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Jääkiekkojoukkue suomalaisella twistillä

Joulukuun alussa saatiin kutsu jääkiekko-otteluun "Suomi 100 vuotta" teemalla. Jussi Tupamäki on päävalmentajana Itävaltalaisessa jääkiekkojoukkueessa EC Bregenzenwaldissa. Joukkueessa jossa pelaa myös neljä suomalaista. 

Meitä suomalaisia tai suomihenkisiä kannustajia oli reilu kolmisenkymmentä ja tunnelma oli  mahtava. Alkuun vastapuoli teki pari maalia, mutta suomalais-itävaltaisella sisulla siitäkin selvittiin. ECB:n mottokin on: Never Give UP! Tarjolla oli myös minttua, lihapullia ja korvapuusteja, jotta varmasti jaksettiin kannustaa.

Matsissa kävi loppupelissä hyvin kun EC Bregenzenwald voitti vastassa olleen Slovenialaisen joukkueen 5-2. Juuso Mörsky teki yhden maalin ja ja maalivahtina toimi Misa Pietilä. Ei ollenkaan pöllömpi ottelu kun kyseessä oli Suomi 100 juhlavuoden peli ja suomalaisia kannustajia katsomossa. Hyvä Suomi! Hyvä ECB! Minua ainakin puri pieni jääkiekkokärpänen ja olisi kiva mennä taas joku kerta katsomaan porukalla ottelua.

Haastattelin päävalmentaja Jussia, tässä pieni kooste.

Kuva:Jussi Tupamäki

Kauanko olet asunut Itävallassa, Dornbirnissä?

Olen asunut täällä tämän vuoden Toukokuusta asti


Oletko tykännyt asua täällä?

Joo, ehdottomasti. Kaunis luonto ja mukavia avuliaita ihmisiä.

Mistä sait idean lähteä ulkomaille, Itävaltaan töihin? 

Asuin kaksi edellistä vuotta Tallinnassa ja tykkäsin oppia uutta erilaisista jääkiekkokulttuureista. Kun tämä mahdollisuus tarjoutui niin halusin lähteä katsomaan millaista elämä ja jääkiekko tässä osassa eurooppaa on.


Mikä on sinun jääkiekkotaustasi? Pelasitko Suomessa? 

Pelasin opiskeluaikana 2 divisioonassa jääkiekkoa ja 1 divisioonassa koripalloa

Mistä päin Suomea olet kotoisin? Mikä on/oli sinun kotijoukkueesi? Mitä joukkuetta kannatat?

Olen Syntynyt Kankaanpäässä, 6 ensimmäistä vuotta siellä. Sen jälkeen muutimme Keski-Suomeen Laukaaseen. Parikymppisenä sitten Jyväskylään opiskelemaan. Kotijoukkue mitä eniten tuli seurattua oli tietenkin JYP. Suosikkijoukkuetta mulla ei ole ikinä ollut enkä erityisesti kannata mitään joukkuetta.

Kauanko olet ollut EC Bregenzenwaldin valmentajana?

Toukokuun alusta asti.


ECB:ssä pelaa myös neljä suomalaista pelaajaa, kerrotko heistä myös hiukan?

Antti Kauppila, Panu hyyppä ja Juuso Mörsky ovat minulle tuttuja ennestään. Olen valmentanut heitä kaikkia Mestiksessä. Misa Pietilää en tuntenut aiemmin, muta hän pelasi täällä jo edellisenä vuonna hyvin tuloksin. Kaikki erinomaisia pelaajia ja etenkin hyviä ihmisiä.


Kauan sinulla on sopimus ECBssä? 

 Sopimus on tämän kauden loppuun, jatkosta en vielä tiedä tällä hetkellä.



Kerro hieman liigasta jossa pelaatte? 

Alps Hockey Liigassa pelaa 17 joukkuetta. Italian ja Slovenian parhaat joukkueet ja loput Itävallasta. Sarjassa pelataan 40 ottelun runkosarja ja sen jälkeen vain 8 parasta pääse Play-Offeihin.

Onko sinulla tietoa kuinka monta suomalaista pelaajaa pelaa Keski-Euroopassa?

En tiedä tarkkaa lukumäärää mutta sanoisin että kymmeniä.

Mitä teet vapaa-ajalla?

Käyn silloin tällöin pienillä vaellusreissuilla. Laskettelemassa olen käynyt myös. Eniten kuitenkin tykkään soittaa ja laulaa. Meillä on täällä oma suomalaisten bändi (kolme kitaristia) jolla ollaan tehty keikkaakin jo täällä.

Onko joku paikka lähialueella jota suosittelisit muille?

Karren-vuori jonka huipulla on hieno ravintola ja mahtavat näköalat. Myös Bregenzerwaldin alue on näkemisen arvoinen.

Ikävöitkö Suomeen? Kuinka usein käyt Suomessa?

Välillä on ikävä Suomen luontoa (järviä), perhettä ja kavereita. Mutta tosin hyvin kyllä viihdyn täällä. Suomessa olen käynyt viimeksi heinäkuussa. Nyt varmaan helmikuun alussa ehdin käymään seuraavan kerran.


Kiitos haastattelusta Jussi Tupamäki.

Käy lukemassa tai ainakin katsomassa kuvat Tarjan blogista.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Don't send them back!!

Perjantai-iltana oli aivan huippu meno Dornbirnin (AT) Wirtshaft ravintolassa. ÖFG Vorarlberg oli järjestänyt Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi konsertin. Paikalle oli saapunut FORK-yhtye Suomesta. Fork on suomalainen A-cappella yhtye ja he käyttävät ääniä instrumentteina. Itse en ollut heitä aikaisemmin nähnyt livenä. Olin positiivisesti yllättynyt ja välillä jäin miettimään että ihan oikeasti he tekivät kaikki äänet suulla. Totta kai mukana oli hieman äänentoistolaitteita ja muita tarvittavia vehkeitä.

Fork veti kyllä huikean show'n oli laulua, rytmejä, stand up:ia, tahatonta ja tahallista komiikkaa sekä koreografiaa. He esittivät mm.  Ramsteinin Du Hast:n, Modern Talkingin You're my heart my soul, AC/DC:n Highway to Hell, Jay-Z ja Beyoncen Crazy in love ja J'Lo:n Hit on the floorin joista jälkimmäiset kaksi sai ainakin minut ihan villiksi. Me suomalaiset kreisibailattiin, toisin oli Itävaltalaisten kanssa. He ovat jotenkin todella jäykkiä bilettämään, katsovat ja heiluvat hieman mutta että hyppisivät riemusta se on harvinaista herkkua.

Normally they don't do that

Heillä oli meille hulluille suomalaisille yllätys josta he olivat sanoneet että varmasti kaikki itkevät. He lauloivat Jean Sibeliuksen säveltämän FINLANDIA-hymnin, johon ihan alunperin ei pitänyt tulla sanoja. Sibelius oli sanonut: "Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda". Sanat ovat runoilija V.A. Koskenniemen käsialaa ja ne on tehty 40 vuotta sävellyksen jälkeen.

Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppelöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sa että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sa sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa


Tämän kappaleen jälkeen oli hieman vaikea päästä takaisin riehakkaaseen tunnelmaan. Oltiin (luultavasti) kaikki hieman tunteiden vallassa. Nenäliinoja vaihdettiin ja niistettiin puseroihin kun ei muutakaan ollut lähistöllä. Vaikkakin hyvin nopeasti unohdettiin ja meno oli taas katossa. Kiitos FORK, aivan mahtavaa. Oi synnyinmaa.

Don't send them back!

Saatiin alkuun ohjeet miten toimia konsertissa, jos tansituttaa tanssi, jos laulattaa laula (tästä taisi omistaja olla erimieltä?) ja koita taputtaa rytmissä. Lavalle kiipeämisestä ei ollut mitään puhetta, voitte vaan arvata miten siinä kävi? He olivat ihmeissään mitä meille suomalaisille oli tapahtunut Itävallassa? Tanssimme, lauloimme, olimme iloisia ja vapautuneita. Lopuksi he totesivat että älkää vain lähettäkö heitä enää takaisin Suomeen. Don't send them back!

Laatuaikaa

Minulle ja Jumille tämä oli ensimmäinen kerta yötä poissa kotoa (Kimin syntymän jälkeen) yhdessä. Ja voin kertoa että meillä oli erittäin kivaa ja mukavaa. Jumi sanoi että hänestä oli ihana nähdä minut onnellisena. Tästä on kiittäminen minun ihanista Itävalta-ystävistä, joiden kanssa ei tylsää hetkeä tule. Olin varannut meille hotellihuoneen ihan tämän paikan läheltä ja mikä ihana olo oli kävellä 5 minuutin matka turvonneilla jaloilla. Voin vain suositella. Jokainen suhde tarvitsee sitä "laatuaikaa". Jumille ei myöskään tullut traumoja ja lupasi tulla toistekkin näihin tapahtumiin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa, kiitos Austria!

Forkin voit tavata tänään (19.11.2017) Karlsruhessa, Saksassa. Loppukuusta Helsingissä!! Suosittelen.


Käykää lukemassa haastattelu (saksaksi) jonka on Finntastic-bloggaaja kirjoittanut.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Oltiin paikassa jonka nimeä en osaa lausua

Minulla oli hyvä ystävä täällä käymässä kaverinsa kanssa. Me päätettiin lähteä yhdeksi yöksi Wellness-lomalle johonkin lähelle. Koitin kysellä kavereilta Itävallan puolelta paikoista ja niitä kun katsottiin niin oikein mikään ei innostanut tai ei ollut vapaata. Ei muuta kuin Booking.comin kautta alettiin tutkailemaan asiaa. Hakuehdoiksi laitettiin sauna, uima- ja poreallas ja Vorarlberg ettei tarvitsisi niin pitkälle ajaa. Pitkän tuskailun jälkeen löydettiin mahtavan kuuloinen hotelli. Sinne ajettaisiin puolitoista tuntia ja olisi vuoren "juurella" n. 700 metrin korkeudessa. Paikan nimi oli Schruns Montafonissa ja hotelli oli Aktiv & Spa Hotel Alpenrose.

Soitin paikkaan koska meitä oli kolme ja booking ei antanut varata sitä huonetta kolmelle. Tai siis sviittiä, vauuu. Respan tyttö sanoikin että on mahtava tarjous kyseessä, koska varattiin huone edellisenä iltana. Otettiin yöpyminen vielä puolihoidolla ja hintaa tuli 103€/hlö, ei paha hinta mielestäni. Viiden lajin illallisen hinta oli jo itsessään 42€. Monissa hotelleissa tuli kylpyläalueen käyttö hotellihuoneen hinnan päälle, joka on mielestäni ihan tyhmä juttu. Mutta me löydettiin niin helmi hotelli (ja paikka) ja sen tajusi oikeastaan vasta siellä paikan päällä.

Jumille kerrottiin menevämme paikkaan nimeltä Schruns (on muuten pirun vaikea lausua, koita vaikka). Jumin reaktio oli  jotain ihan hullua, minä luulin että nyt se on seonnut totaalisesti. Jumi hoki isoon ääneen oletteko te menossa MONTAFONIIN, MONTAFONIIN ymmärrättekö MONTAFONIIN? Olin siihen vain että juu, ollaan menossa jonnekkin en tiedä minne. Jumi tohkeissaan haki kartan ja näytti meille mihin me oikein ollaan menossa. Kertoi että se on todella kaunis ja mieletön paikka. Hotellimme on tosiaan 690 metrissä ja siitä nousee vuoret todella jyrkästi ylös melkein 2000 metriin.


Saavuttiin hotellille hieman ennen kolmea ja vastaanottovirkailija kätteli meidät kaikki ja lähti viemään meitä huoneeseen. Hän esitteli huoneen ja kysyi että onko kaikki kunnossa? Olimme kaikki aivan onnessamme, sviitin ikkunasta (vaikka oli pilvistä) näkyi sellainen maisema ettei ole tosikaan. Respantyttö sanoi että majoituskortin voi täyttää myöhemmin ja sovimme että juomme tervetuliaismaljan myöhemmin. 

Oikeasti olisi tehnyt mieli vain jäädä löhöämään huoneeseen. Mutta me oltiin sovittu että käydään edes tunnin lenkillä, jonka jälkeen wellness-alueelle köllimään. Ilma oli hieman sumuinen ja sateinen, muttei kuitenkaan kastuttu kunnolla. Otettiin kaikki kolme koko ajan kuvia koska siellä oli yksinkertaisesti niin kaunista.

Lenkin jälkeen nautittiin tervetuliaismalja ja me otettiin tietenkin kuplivaa. Aulabaari oli niin ihanan kodikas ja miellyttävä että siihenkin olisi voinut jäädä vaikka asumaan.

Wellness-alueelle mentiin kylpytakit päällä (tossut olis saanut vastaanotosta mutta luin asiasta vasta seuraavana aamuna) ja pyyhkeet söpössä korissa. Ihan mieletön paikka uima-allas ja nurkassa poreamme, joka me heti vallattiin. Ketään ei näkynyt missään. Saunatkin löydettiin olisi taas ollut finnische sauna (liian kuuma) mutta mentiin kräuter-saunaan eli yrttisaunaan (60 astetta). Tytöille oli pieni järkytys että sinne alueelle mentiin tosiaan ilman vaatteita. Minä vanhana kävijänä opastin neitokaisia. Pyyhe pitää olla kokonaan alla myös jalkojen alla. Väliajalla juotiin teetä ja vettä jota oli ruheraumin nurkassa tarjolla. Aah, miten rentoutunut olo.

Olisin halunnut edelleen jäädä kylpytakki päällä sviittiin makoilemaan mutta viiden lajin illallinen kutsui ja mahakin kurni siihen malliin. Meille oli varattu oma pöytä ihan mun nimellä ja oikein kirjoittettu. Wau. Alkuun tilattiin vettä ja Rieslingiä, voi että oli hyvää. Illallinen olikin oikeasti kuuden lajin illallinen ja onneksi oli löysät housut jalassa. Tarjoilija oli ihan mieletön, kunnon asiakaspalvelija isolla A:lla. Plussaa tähän iltaan toi se kun hotellin perustaja-äitimuori oli lähdössä pois ja kävi sanomassa heipat kaikille ravintolassa oleville. Myös meille hän toivotti hyvää iltaa vaikkei hän ollut meitä aikaisemmin nähnyt. Ihan mieletöntä. 

Aamupala oli myös ihan mielettömän mahtava. Me käytiin ennen aamupalaa pienellä vaelluslenkillä. Ai että sen jälkeen maistui ruoka. Kananmunat piti itse keittää pienessä keittimessä, onneksi tajuttiin se ennen kuin rikottiin munat. Toista se oli kun yksi meistä laittoi suolan sijaan sokeria eikä edes huomannut. Meillä oli siis pieni muna-ongelma mutta siitäkin selvittiin. Aamiaisella olisi saanut tuoreen munakkaan kokin tekemänä ja sait puristaa kasviksista itsellesi ravitsevan mehun. Ihan huippua.

Tämä hotelli saa minulta täyden kympin, asiakaspalvelu oli ihan mieletöntä. Me tunsimme olomme kuninkaallisiksi (vähintään). Olimme lukeneet bookingin palautteet ja kaikki toitottivat samaa, asiakaspalvelu oli ykkönen. Näin kun sen itsekkin koimme niin totta se oli. Mietittiin että tässä hotellissa olisi varmasti ihana olla töissä. Kaikki oli niin hienosti tarkkaan mietitty ja olo oli kodikas. Useat taitavat tulla paikkaan joka vuosi, enkä yhtään ihmettele. Minäkin suunnittelen seuraavaa reissua tähän ihanaan hotelliin ja kylään.

Tässä paikassa on mielettömät vaellus- ja laskettelumaastot. Kesäisin on maauimala ja varsinkin lapsille/nuorille sellainen aktiviipuisto, jossa kaikenlaista tekemistä. Maastohiihtoakin näissä vaativissa maastoissa voi harrastaa, itse en kuitenkaan uskaltaisi laskea niitä mäkiä alas. Pieni Schrunsin kylä näytti aivan ihanan idylliseltä, on pieni joki, terasseja, kahviloita ja ravintoloita. Siihen ei vain tällä reissulla keretty kunnolla tutustumaan, ensi kerralla sitten. Me tai minä tulen uudestaan aivan varmasti.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi