keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Aber Hallooooo!!

Uuteen paikkaan soittaminen menee yleensä näin:

Hallo! 

-Puheluihin vastataan vain sanomalla Hallo! eli Hei!

Hallo, hier ist Kati

 -Suomessa on opetettu että aina pitää esitellä itsensä.

Ich kenne nicht. 

-Niin miten voisitkaan tuntea jos soitan ekaa kertaa...?

Ich möchte Termin machen. 

- Haluaisin varata ajan.

Sitten juttu voi lopahtaa siihen jos kyseisessä paikassa ilmoitetaan tylysti että ei oteta uusia asiakkaita tai seuraaava vapaa aika on esim. kahden viikon päästä (minulle tämä olisi ok, mutta yrittäjälle ei). Joskus ihmettelen miten yksityisyrittäjällä on varaa sanoa että soita joskus myöhemmin uudelleen. En ymmärrä. No eipä ole tullut soitettua uudestaan.

Soittaminen esim. lääkäriasemalle:

-Praxis Dr. Frau Wunderlich

-Hallo, hier ist Kati.

- - -

Kuuluu vain tyhjää.... outoa ettei vastata takaisin vaan siellä odotetaan että jatkan asiani esittämisen. Tulee hetkeksi sellainen tyhmä olo. Sitten kyllä jatketaan ja vastataan normaalisti kunhan olen kertonut asiani.



Välillä oman nimen lausuminen on vaikeaa ja olenkin nyt kehittänyt kirjaimilleni sanat joista toivottavasti ne ymmärretään oikein. Meinaan jos sanon vaan Kati se yleensä kirjoitetaan Kathi, koska se on täällä lyhennys Katharina nimelle. Tai sitten nimeni kuullaan Gabi nimiseksi. Koitan aina tavailla KAA-AA-TEE-III, kyllä se sitten useimmiten menee oikein. Välillä luullaan että Kati on sukunimi koska olen tottunut sanomaan etunimen ensin. Ei löydy tiedostosta toisessa päässä sanotaan. Sukunimen kanssa on vaikeampaa mutta olen kehittänyt NIKLAS-ISAR-EMIL-MICHAEL-ISAR ja nyt vihdoin neljän vuoden jälkeen tuntuu että sukunimikin kirjoitetaan heti oikein. Jee!! Koitan loppuun vielä vitsailla että se on suomalainen nimi, sitten toisessa päässä ymmärretään että eivät kuulleet nimeä totaalisen väärin.




Meillä tosiaan on kännyköiden lisäksi festnets eli lankapuhelin. Sillä soittaminen on halpaa ja jos soitat omalle kylälle, silloin ei tarvitse edes kylän alkunumeroita vaan voit näpyttää suoraan loppunumerot. Kätevää. Yksi asia mikä häiritsee on ihan mahdoton määrä näitä suoramarkkinoijia, puhelimen kautta soittavat myyjät tai huijarit niinkuin Jumi sanoo. Aina on joku haluamassa sulta jotain, yleensä rahaa. Useasti olet voittanut jotain ja sit tarttis vaan antaa pankkitilin numero niin se laitettaisiin tilillesi. Ja nämä ei myöskään usko jos sanoo ettei tarvii soitella. Eli siinä mielessä nää puhelinkauppiaat tuntuu olevan sitkeämpiä kuin Suomessa. Onneksi näitä puheluita ei ainakaan omaan pre paid liittymälliseen kännykkään ole tullut. Vielä.




Jotain pientä vikaa on viime vuosina ollut näissä puhelinyhteyksissä. Soittaessa Jumin siskolle siellä päässä näyttää että oma eli mummi soittaa. Meille tulevat puhelut menevät alakertaan ja sitten ihmetellään. Anoppi asuu alakerrassa ja hänellä on oma liittymä. Luulet soittavasi kaverisi äidille mutta puhelimeen vastaakin kaverisi. Mutta luulet että nyt on kaverisi käymässä äitinsä luona mutta selviää että puhelu olikin mennyt kaverillesi eikä hänen äidilleen. He asuvat myös niin että äiti asuu alakerrassa ja kaveri yläkerrassa. Kun meillä on linja varatttu, niin puhelut menevät silloinkin alakertaan anopille, kätevää kun on oma puhelinvastaaja alakerrassa. Mutta välillä niin raivostuttavaa. Tämä on ehkä pieni ongelma näissä vanhoissa taloissa joissa on monta puhelinliittymää.




Hotellissa työskennellessäni (myös Suomessa) minulla oli ongelma kuulla nimet oikein. Kolmannen kerran jälkeen kun kysyin, Entschulding tai Wie bitte, en enää kehdannut kysellä. Joskus kirjoitin nimet suunnilleen sinnepäin ja sitten sisäänkirjautumisen yhteydessä korjasin tiedot järjestelmään. Onneksi näin neljän vuoden jälkeen olen oppinut saksaa sen verran ettei pahemmin mitään mokia ole enää käynyt. Niin no tosiaan enhän ole enää hotellissa töissä, mutta uskoisin että puhelimeen vastaaminen onnistuisi nyt paaaljon paremmin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti