Miksi kirjoitan blogia? Sitä ei ole kukaan kysynyt mutta päätin nyt kuitenkin avata vähän minun suhdetta kirjoittamiseen. Ensinnäkin koulussa olin aivan surkea aineiden kirjoittaja. Tarinani alkoivat yhtä nopeasti kuin loppuivat. Mielikuvitusta minulla on aina ollut, siitä ei ollut puutetta. Vaan kirjallisesti kertominen ei ollut se minun juttu. Kouluaikoina minulla oli jonkin verran kirjekavereita, luultavasti ne lopahtivat koska toinen osapuoli oli huono vastaamaan. Itsehän vastasin heti takaisin, joidenkin vastauspostia sai odotella viikkoja ellei kuukausia. Yläaste aikoihin halusin kirjekaverin Brasiliasta (koska haaveena oli/on sinne matkustaa), mutta sain Saksasta. Nyt harmittaa etten kirjoitellut kuin pari vuotta tämän saksalaisen kanssa. Kirjoiteltiin englanniksi enhän ollut tässä vaiheessa lukenut yhtään saksaa. Kaikki vanhat kirjeet, kortit ja osoitteet ovat kadonneet ajan saatossa. Kirjeitä ja kortteja on ihana saada, harmi että ne ovat vähentyneet. Itse koitan ilahduttaa ystäviä, sukulaisia ja kummilapsia korteilla/paketeilla.
Vuonna 2003 aloitin työn ohella iltalukion ja siellä innostuin kirjoittamaan paljon aineita. Sen hetkinen työni tuki kirjoittamista kun sain kirjoittaa kaikki palaverimuistiot. Voin sanoa että näiden vuosien jälkeen on ollut helpompi kirjoittaa. Eli nyt kaikki koulussa/lukiossa olevat kirjoittakaa, kirjoittakaa, siitä on joskus hyötyä. Niin kuin Jörn Donner sanoo että "lukeminen kannattaa aina". Sanoisin samaa kirjoittamisen osalta, harjoitus tekee mestarin.
Blogin kirjoittaminen on itselle terapiaa, kirjoittamisen oppimista, äidinkielen ylläpitoa, kertomista omasta elämästä ja saksalaisesta kulttuurista. Kieliopillisesti on varmasti paljon virheitä, yhdyssanat, pilkut ja pisteet ovat väärissä paikoissa mutta en anna sen nyt häiritä sillä tarkoitukseni on oppia paremmaksi kirjoittajaksi ja kertojaksi.
Tämän blogin kirjoittaminen on myös siksi tärkeää koska minulla ei ole täällä montaa ystävää. Enkä heidän kanssaan ole edes viikottain tekemisissä. Vain yksi heistä on suomalainen, joten saksaksi puhuminen ja omista tunteista kertominen on välillä vaikeaa. Suomen ystävilläni on omat kiirensä eikä tule usein soiteltua ja kerrottua kuulumisia. Joten osa ei (ehkä) edes tiedä minkälaista elämää täällä eletään tai että mitä mietiskelen. Päivittäisistä tapahtumista en muista kertoa monen kuukauden päästä (ihan kuin jotain järkevää/hassua tapahtuisi useasti).
Yksi kaukainen haave olisi että tämä blogin kirjoittaminen toisi jotain työtehtäviä tai jotenkin liittyisi tulevaan työhöni. Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan. Pidetään peukkuja ylhäällä.
Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Ei kommentteja