Joulumarkkinat työntekijän näkökulmasta

Moni on käynyt Joulumarkkinoilla, mutta harva on työskennellyt. Olen työskennellyt kahteen kertaan Rüdesheimin joulumarkkinoilla Suomiosastolla Drosselgassella. Vaikka kolme viikkoa oli rankkaa aikaa niin silti jälkeen päin muistelen sitä aikaa lämmöllä. Markkinoilla työskentely on rentoa ja asiakkaat hyvällä tuulella. Kerron vähän kokemuksistani ja mikä kamala työmäärä on tehty ennen kuin ovet aukeavat.

Rüdesheim am Rhein

Rüdesheim sijaitsee Rheinin varrella, n.60 km Frankfurt am Mainista länteen. Joen takia siellä tulee harvoin lunta ja vielä harvemmin se lumi pysyy maassa. Rüdesheim on erittäin ihana pieni kaupunki, vanhoja rakennuksia, viiniviljelyksiä ja pikkuinen kukkula. Rüdesheimin joulumarkkinat on erikoistunut eri maiden jouluihin. Hotel Lindenwirthissä voi myös yöpyä vanhoissa viinitynnyreissä, tämä on haave jonka joskus haluan toteuttaa.

Aloitin ensimmäisenä kertana tavaroiden hinnoittelun jo kolme viikkoa ennen kuin markkinat aukesivat. Pari viikkoa ennen aloitettiin mökkien kasaaminen ja yleensä niitä viimeisteltiin vielä viimeisenä yönä. Tavaroiden ja tuotteiden kantaminen ja siirtäminen oli erittäin raskasta. Varsinkin kun itse suomi-osasto oli kaukana varastosta ja tuotteita piti kanniskella pitkin pientä kujaa. Ja yleensä ihmispaljoudessa.

Drosselgasse, ihana pieni kauppakuja.

Meillä oli pieni mutta hyvä tiimi, jokainen tiesi mitä tehdä. Monet olivat olleet useana vuotena myymässä ja heillä oli oma piste. Pääsääntöisesti oli suomalaisia työntekijöitä mutta oli myös muutamia saksalaisia, yleensä Suomi-faneja. Ekana kertana saksankielen taitoni oli ihan olematon, toisella kertaa olikin mukavampi "myydä" kun osasin enemmän.

Päivät olivat pitkiä ja kylmyys iski välillä luihin ja ytimiin. Glögiä tuli juotua joskus hieman liikaa, yök. Toisella kerralla olin fiksumpi lämpimien asujen kanssa. Olin varautunut oikealla varustuksella, lämpimät sukat ja kengät, villapaita, aluspaidat ja housut. Meillä oli työasuina Saamelaispuvut, ne olivatkin oiva asu koska sen alle sai puettua vaikka kuinka paljon lämmintä. Tietenkään me ei oltaisi saatu niitä pitää päällä koska ei meistä kukaan ollut aito saamelainen(?) Mutta jotenkin se asu sopi siihen meidän suomi-osastoon.

Glöogi ohne oder mit Alkohol?

Meillä oli myynnissä Glögiä, reissumies-voileipiä, poroleikkeen tai lohen kanssa, porosalamia, poro- ja hirvimakkaraa. Liköörejä, koskenkorvaa, finlandia-vodkaa, salmaria, siideriä, olutta, hilloja, suklaata, salmiakkia. Suomalaisia neuleita, villasukkia, hattuja, koriste-esineitä, saunatuotteita, porontaljoja ja yleensä ottaen kaikkea suomalaista.

Saatiin vähän lunta.

Joka aamu piti levittää ja laittaa ne myytävät tuotteet esille ja vastaavasti illalla kaikki takaisin lukkojen taakse. Kateellisina katsottiin niitä muita jotka vain avaavat luukut ja homma oli siinä. Meillä oli isoin "alue", mutta luultavasti mielenkiintoisin. Minun eli Asentaja Hiltusen taitoja tarvittiin kun piti joka aamu ja ilta seiniä/ovia ruuvailla auki/kiinni. Olipa minun lahjatyökalusalkusta (kiitos tytöt)  hyötyä. Toisella kerralla minulla oli muuttokuorma autossa ja tavaraa oli joka lähtöön. Naurettiinkin että "mitä Ministä ei löydy sitä ei tarvita". Aika lailla kaikki tarpeellinen oli mukana.

Asentaja Hiltunen hommissaan.

Varkauksilta ei myöskään selvitty. Iso alue ja paljon ihmisiä liikkellä, kaikkia ei kerennyt millään vahtimaan. Yhden kerran kävikin niin että olin myynyt yhdelle pariskunnalle lasten villapaidan ja olin laittanut sen pussiin. Kun olin rahastanut niin se pussi oli hävinnyt. Pariskunta oli aivan ihmeissään, niin myös minä. 

Pyörin hetken siinä ympyrää ja mietin että missä se pussi on. Sitten näin yhden naisen se pussi kädessä, se hirvipaita loisti läpi siitä kassista. Menin kysymään rouvalta että saanko kenties nähdä mitä siellä pussissa on sisällä? Hän oli ihmeissään, mutta ojensi pussin minulle. Niin siellähän se oli se hirvipaita jonka toinen pariskunta oli ostanut. 

Rouva alkoi syyttää omaa miestään että etkö ollutkaan tätä maksanut? Hmm, niin läpinäkyvää. No he häipyivät siitä vähin äänin (olisi pitänyt kutsua poliisit paikalle, se jäi harmittamaan). Pariskunta joka oli tämän paidan ostaneet olivat myös ihan shokissa että onko tällainen mahdollista. No oli.

Yksi asia mikä vähän ärsytti, varsinkin ensimmäisenä vuonna. Oli se että ihmiset ottivat "salaa" kuvia. Jotkut pyysivät reilusti päästä kuvaan ja se oli mielestäni ihan ok. Salakuvien ottajat olivat pääsääntöisesti Kiinalaisia tai Japanilaisia. Yhteen kuvaan taisin irvistää, koska samalla kannoin hillopurnukoita ja eikös joku juuri silloin halunnut ottaa kuvan. Ehkäpä siitä minun ilmeestä he tajuaisivat ettei oikeen ollut reilua ottaa kuvaa ilman lupaa. 

Mutta kerran oli aivan ihana pariskunta Kiinasta, he kysyivät luvan ja sain heiltä vielä viisi euroa tippiä. Naurettiin aina että oltaisiin miljönäärejä jos saataisiin joka kuvasta viisi euroa. Mutta tästä opimme myös sen että ei ole karvoihin katsomista, en olettanut pariskunnalta yhtään mitään ja se yllätti.

Kolme nukkea, pari asiakasta luuli minua nukeksi kun seisoin enkä sanonut mitään.

Sunnuntaista torstaihin markkinat olivat auki klo 11-20, perjantaisin ja lauantaisin klo 11-21. Aamuisin kerettiin hyvin nauttia ihana hotelliaamiainen, iltaisin käytiin usein yhdessä markkinaporukan kanssa syömässä (zum Anker). Ensimmäisenä vuonna tuli käytyä paikallisissa yökerhoissa (Nachtclub Eule) ja baareissa. Toisena vuonna ei taidettu käydä ollenkaan(?). 

Ensimmäisenä vuotena työvoimapulan takia en saanut yhtään vapaapäivää. Noh tavallaan otin yhden kerran omalla luvalla kun edellisenä iltana oltiin vähän juhlittu ja en kerta kaikkiaan herännyt aamulla vaan joskus iltapäivällä. Ou nou. Työkaveri Mikko oli käynyt "potkimassa" mutten ollut herännyt. Mutta onneksi työnantajni oli ihan ok asian kanssa. Tästä taisi olla vitsiä pitkään. Raskas työ vaati raskaat huvit. 

Toisena vuotena pidin kerran viikossa yhden vapaapäivän. Yhtenä päivänä ajoin junalla Frankfurttiin tapaamaan Leena ystävääni. Toisella kertaa kävelin Rüdesheimin uimahalliin uimaan. Kolmannen päivän aamuna kävelin kukkulan päälle katselemaan maisemia. Mahtava aamu olikin.

Ylhäältä kukkulalta näin ihanat maisemat.

Hieman ärsytystä aiheutti se kun alueella soi sama joululevy ja niin sitä tiesi loppuajasta että mikä kappale tulee seuraavaksi. Mutta varmasti kaikki jotka työskentelevät jossain kaupassa/kauppakeskuksessa joulun aikaan tietävät miltä se tuntuu. Toinen mikä "ärsytti" oli se että Suomiosasto oli kellopelin alapuolella. Eli joka tunti tuli ne "ukot" pyörimään siihen, kaikki pysähtyivät katsomaan ja ottamaan valokuvia. Taisin minäkin ottaa ekana päivänä kuvan mutta sitten se alkoi olla tylsää.

Molemmilla kerroilla asuin Hotel Lindenwirthin työntekijöiden asuntolassa joka oli aivan hirveässä kunnossa. Mutta suihkusta tuli kuumaa vettä ja pyykit saatiin pestyä, joten ei auta valittaminen. Toisella kerralla olin aluksi itse hoitanut minulle yöpymispaikan eräästä hotellista. 

Sain huoneen toiselta puolelta kylää toisesta rakennuksesta ja sinne mennessä ihmettelin että siellä oli jo jonkun tavarat. No ilmeisesti se huone oli unohdettu siivota, ensimmäisen yön nukuinkin sitten päähotellilla. Sitten alkoi selviämään että minulle olisi paikka siinä asuntolassa jossa muutkin suomalaiset yöpyvät. Kerroin hotellissa että haluan tehdä check out:n. He olivat ihan näreissään että en minä niin saa tehdä. Olin ihan että miten niin? Minun olisi muka pitänyt maksaa koko aika heille? Olin että en varmana maksa, maksan vain ne yöt mitä siellä olin. Hotellin pitäjä oli soittamassa poliiseja paikalle jos en maksa.

Menin kysymään neuvoa Hotel Lindenwirthin omistajarouvalta (hän on erittäin vaikutusvaltainen tässä kylässä), hän oli aivan kauhuisssaan että on poliisilla uhattu. Hän lupasi yrittää järjestää asiaa ja saikin hotellin pitäjän kiinni. He lupasivat purkaa jos siihen saadaan joku muu asumaan ja luojan kiitos se huone kelpasi jollekkin toiselle. Eli sain majoittua lähempänä, suomalaisten kanssa ja halvemmalla.

Iltatunnelmaa.

Herra iso herra tunnistat hänet hatusta ja pitkästä takista. Nämä olivat ohjeet jotka sain kun piti lähteä metsästämään lisää joulumarkkina-mukeja. Ei muuta kuin hihasta nykimään ja huonolla saksankielellä selittämään että tarvitaan lisää joulumarkkina-mukeja. Ekalla kerralla jännitti että oliko kyseessä edes oikea tyyppi. Noh, saatiin lisää mukeja, nokkakärryllä niitä piti kuljetella läpi ihmisvilinän.

Saksalaiset ovat niin hauskoja joulumarkkinoilla kävijöitä. Osa tulee isoissa porukoissa, ehkä työporukoissa, ja he ovat pukeutuneet jouluisesti. Tonttulakit, jouluiset hiuspannat tai jotain muuta vitsikästä, kaikki ovat pukeutuneet samalla tavalla. 

Glögi maistui kaikille ja useille tuli yllätyksenä että se on alkoholiton. Meillä sen sai valita joko vodkan, koskenkorvan, mustikka,- lakka,- karpalo,- puolukkaliköörin tai ELCHBLUT:n (hirven veri) kanssa. Elchblut sai monet tiputtamaan leukansa varsinkin kun huijattiin että se on ihan oikeaa hirven verta.

Meidän poro.

Tässä oli muutamia kokemuksia Rüdesheimin joulumarkkinoilta työntekijän kantilta. Aina sattuu kun tapahtuu. Suosittelen käymään Rüdesheimissa, kesällä on vielä kauniimpi paikka. Näin Joulumarkkinoiden aikaan myös näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. 

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Normipäivä

Aamumaisema

Pimi täytti lauantaina seitsemän kuukautta ja näin meidän arki on mennyt viime aikoina.

4.18
Heräsin automaattisesti, katsoin kelloa ja odottelin että Pimi herää.

4.38
Pimi heräsi, nostin viereen ja imetin. Itse olin koko ajan hereillä.

4.56
Pimi nukahti tissi suussa. Katselin hetken tätä pientä tuhisijaa, kuinka onnellinen olen ja kuinka ihanaa on imettää. Odottelin että kohta Pimi herää.

5.00
Heräsi ja jatkoi syömistä. 

5.10
Nukahti uudelleen, mutta hetken päästä heräsi ja päätin siirtää omaan sänkyyn. Muistin että on SUPERKUU ja menin katsomaan sitä kylpyhuoneen ikkunasta. Sen verran oli pilviä edessä ettei kuuta näkynyt. Hyvä niin, ei tarvinnut kaivaa kameraa esiin.

6.46
Pimi heräsi, otin viereen ja imetin.

7.15
Pimi oli ihan pirteenä, Äiti ei niinkään. Meillä on tapana köllötellä sängyssä kahdeksaan asti. Nämä ovat niitä aamun ihanimpia hetkiä, kun saa rauhassa herätä. Joskus sanon Pimille että ei nousta ollenkaan, pysytään sängyssä. Pimille se olis varmaan ihan ok, mutta äidin pitää saada ruokaa.

7.48 
Noustiin sängystä, vaatteiden ja vaippojen vaihto. Käyn aina ensin laittamassa aamupuuron tulille ja sitten voidaan rauhassa pukea päälle.

8.00
Tein kaurapuuroa meille molemmille. Pimille omenasoseen kanssa ja minulle vadelmien kera. Jatkoin teen juomista ja Pimi leikki lattialla. Äiti korjaili astiat koneeseen ja siivoili vähän paikkoja.

Kimi odottelee puuroa.

9.04
Pimiä alkoi väsyttämään ja vein hänet sänkyyn ja kaveri nukahti viisi minuuttia myöhemmin. Huh, ilman pahempaa itkua. Näin ei käy todellakaan aina. Minä jatkoin teen juomista, meikkasin ja kirjoitin "parane pian"- kortin Pimin sedän vaimolle Dilekille (olimme myöhemmin menossa kylään). Soitin Äidilleni, hän ei vastannut mutta soitti hetken päästä. Juttelin äitini kanssa puhelimessa ja samalla leikkelin joulukuusia joulukortteihin.

10.04
Pimi heräsi, hain hänet sängystä ja hetken aikaa juteltiin yhdessä Äidin kanssa. Joka kerta harmittaa kun Äitini on niin kaukana. Mutta saa olla onnellinen että on whatssapp ja skype. 

10.30
Pimillä on taas nälkä, imetän olohuoneessa ja hän nukahtaa hetkeksi.

11.15
Nyt on Äidin vuoro syödä ja onneksi kaapissa oli valmista ruokaa sunnuntailta. Riisiä ja kasviscurrya. Tavarat kasaan ja puetaan ulkovaatteet päälle. Ajetaan autolla Lindenbergiin Dilek-tädin luokse. 

12.00
Hän on sairaslomalla ja olkapää oli operoitu joten hän ei jaksanut lähteä vaunulenkille. Periaatteessa Pimin olisi pitänyt nukkua tässä välissä mutta ei tietenkään malttanut kun Täti ja Äiti koko ajan höpöttivät vieressä. Juotiin teetä ja syötiin tiramisut. Oli kiva höpötellä niitä näitä. Minulla on käynyt hyvä tuuri sukulaisten kanssa, tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen.

13.20
Pimi alkoi olla levoton ja ajattelin että tissitainnutuksella se varmasti nukahtaa. No eipä tietenkään, kesken syömisen piti päätä rintani päällä ja kuunteli meidän juttuja (ganz lieb). Ei siitä syömisestä ja/tai nukkumisesta mitään tullut.

14.30 
Kimi alkoi olla todella levoton ja päätin että nyt lähdetään. Vaatteiden pukeminen ei ikinä onnistu ilman itkua ja huutoa. Ei tälläkään kertaa. Ajelin kotiin pidemmän kaavan mukaan että Pimi varmasti nukahtaisi ja otin matkalla tämän alla olevan kuvan. Kotona Pimi heräsi saman tien, oli nukkunut max 30 minuuttia. Plaah!

Hyvin näkyy missä menee lumiraja.

15.26
Isi tuli kotiin ja kerkesi vain pienen hetken olla poikansa kanssa. Isillä on paljon hommia saunaosaston kanssa. Meille valmistuu ensi viikolla oikea suomalainen SAUNA. Minun Isä on tulossa sunnuntaina ja sitä ennen pitää saada paljon tehtyä. Isäni on tulossa auttamaan saunan viimeistelyssä. Kohta päästään löylyttelemään OMAAN saunaan.

15.30
Imetin olohuoneessa Pimiä, tällä kertaa ei nukahtanut. Muistelin niitä aikoja kun imetys ei ollut niin mukavaa. Nyt tästä nauttii eritavalla kun ei satu jokaisella imulla.

16.00
Puettiin ulkovaatteet päälle ja lähdettiin vaunulenkille. Pimin olisi pakko nukkua, muuten ei illasta tulisi mitään. Luojan kiitos Pimi sammahti heti kun päästiin liikenteeseen. Heti kun kotipihaan päästiin, niin kaveri heräsi (aina niin uskomatonta). Koitin vielä kävellä hetken jos Pimi nukahtaisi uudelleen mutta ei, pirteänä katseli maisemia. Taisi miettiä missä ne lehmäkaverit on.

17.10
Tultiin sisälle ja aloitin kokkailun. Laitoin Pimin lattialle leikkimään ja se ei nyt sitten miellyttänyt häntä. Vähän väliä kitisi ja itki. Äitin kokkailusta ei meinannut tulla yhtään mitään kun piti pikkuherraa käydä viihdyttämässä. Isin toivomuksesta tein nakkikastiketta, perunoita ja porkkanaraastetta. Nam.

Nam nam, nakkikastiketta.

17.45
Ruoka oli valmiina ja Pimille syötin iltapuuroa. Isi söi nopeasti ja meni takaisin remonttihommiin. Koitin itse syödä nopeasti, koska Pimi oli väsynyt ja alkoi taas kitistä.

18.15
Aloitettiin Pimin kanssa iltatoimet, pikakylpy lavuaarissa, masun hieronta öljyllä, vaippa, yöpuku ja unipussi päälle.

18.35
Imetin meidän makuuhuoneessa ja Pimi imi taas niin kuin ei olisi ikinä ruokaa saanutkaan. Rakas.

19.05
Keittiö oli pommin jäljiltä joten siivosin ja järjestelin paikkoja. Keitin teetä ja herkuttelin lakritsilla ja kekseillä. Kirjoittelin blogia ja taistelin yhden kirjoituksen kanssa. Silmät ristissä se vaan ei mennyt niin kuin halusin ja päätin julkaista yhden toisen kirjoituksen. Mutta siihenkin meni hetki jos toinen ja olin päättänyt mennä aikaisemmin nukkumaan.

21.55
Olin valmis blogini kanssa ja olin jo menossa nukkumaan kunnes muistin että minun pitää pumpata huomiselle maitoa. Oma on Pimin kanssa aamupäivän koska menen uimaan, joten ei muuta kuin pumppaamaan. Tuoretta maitoa on paljon kivempi käsitellä. Jumi tuli tässä vaiheessa remonttihommista.

23.00
Olin vihdoin sängyssä ja meni hetki ennen kuin nukahdin.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Rückbildung - Synnytyksen jälkeinen kuntoutus

Saksassa sairausvakuutuksen piiriin kuuluvat synnyttäjät voivat halutessaan osallistua Rückbildung:iin eli edit:kuntoutukseen. Vapaasti käännettynä tarkoittaa edit: takaisin kehitystä ja siellä keskitytään lantionpohjalihaksiin. Seitsemän kertaa ja 86 minuuttia kerrallaan. Pitäjänä oli yksi lähialueen Hebamme eli kätilö. Hebamme yritti puhua hochdeutschia eli kirjakieltä eikä allgäun murretta. Vaikka sanoin hänelle että se on ihan ok puhua, koska aika paljon jo ymmärrän. Pari kertaa jouduin kysymään että mikä se sana oli. Minä osallistuin kahden eri ryhmän harjoituksiin koska ilmoittauduin kesken "kurssin". Eli yhden kurssin kanssa osallistuin viisi kertaa ja toisen kurssin kanssa kaksi kertaa. Molemmilla kursseilla oli tuttuja Geburtsvorbereitung- kurssilta eli synnytysvalmennus. Heidän kanssaan tehdäänkin myöhemmin treffit että nähdään minkä näköisiä vauvoja on tullut. 

Alkuun kerrottiin aina mitä on mielessä, miten menee vauvan kanssa ja jos oli ongelmia niin niihin sai apua heti suoraan Hebammelta (sain vinkkejä Kimin nukuttamiseen). Minusta oli kiva vähän kuulla miten muilla on mennyt, niistä sai vinkkejä ja vertaistukea (jes, jollain muullakin menee tämä asia yhtä heikosti tai hyvin).

Toiseksi otettiin aina rentoutusharjoitus, hengiteltiin syvään ja rauhallisesti. Ajettiin kaikki ikävät asiat mielestä pois. Ekalla kerralla Jumi ei ollut oikeen ymmärtänyt kun kerroin että minun pitää lähteä klo 19.30 ajamaan. Hän saapui remonttihommista klo 19.20, olin imettämässä Kimiä, en ollut itse kerennyt syödä, olin koittanut pumpata maitoa samalla kun imetin. Pyysin häntä tekemään minulle pari eväsleipää jotka voin sitten matkalla syödä, hän oli laittanut ne nätisti lautaselle(?) No, hirveellä kiirellähän sitä sinne ensimmäiselle tunnille saavuttiin ja tämä rentoutus tuli tarpeeseen.

Rentoutuksen jälkeen tehtiin joka kerta pieni lämmittelykierros. Ekalla kerralla Hebamme puhui kuumista espanjalaisista miehistä, joiden tahtiin pompittaisiin jumppapallon päällä. Kyseli kovasti onko Suomessa kuumia miehiä? Jouduin vähän hämilleni, Suomessa kuumia miehiä? Hmm, en ole tavannut. Heh.

Tämän jälkeen tehtiin "lihaskunto" liikkeitä, lantionpohja-, vatsalihaksia enimmäkseen. Välillä tuli ihan hiki kun näitä pieniä liikkeitä tehtiin. Kunto oli huono koska kunnon jumppaa en ole tehnyt moneen kuukauteen. Leikkausarpea piti vielä vähän varoa, jumppa oli kuitenkin ihan kevyttä. Yhdessä liikkeessä piti saada polvi otsaan kiinni ja Hebamme oli sitä mieltä ettei kukaan voi saada, no minä sain (tästä saatiin taas naurut aikaan). 

Lantionpohjanlihaksia pitäisi harjoitella joka päivä ja monta kertaa päivässä. Välillä se vaan jotenkin unohtuu. Hebamme kertoi että esim kassajonossa, hampaita pestessä ja ruokaa tehdessä olisi niitä hyvä tehdä. Olenkin koittanut miettiä itselleni jonkin paikan jossa niitä tekisin. Illalla kun on saanut Kimin nukkumaan, kaadut sohvalle ja et enää jaksa nousta ylös tehdäksesi venyttelyä tai jumppaa. Mutta lantionpohjanlihaksia voi harjoitella missä asennossa vaan. Hebamme kuitenkin muistutti että imettäessä ei ole hyvä tehdä, se kuulemma saattaa sulkea maitohanat.

Lihaskunnon jälkeen tehtiin yleensä joku hieronta. Schüttelnmassage eli ravisteluhieronta, Bauchmassage eli vatsahieronta tai koko vartalohieronta. Voin kertoa että vaikka hieronta ei kauaa kestänyt (5min), niin sekin pieni hetki teki erittäin hyvää. Hebamme kertoikin intialaisista jotka pitävät hyvää huolta synnyttäneistä naisista. He saavat vatsahierontaa, anopilta, äidiltä, kälyltä, siskolta tai ystävältä. Hetken jo mietin että muutanpas Intiaan että saisin joka päivä hierontaa. On meinaan jäänyt hieronnat väliin tältä synnyttäneeltä naiselta.

Lopuksi tehtiin jokin tanssi, musiikkia oli arabialaistyylisestä suomalaiseen musiikkiin. Juuh, luitte oikein, viimeisellä kerralla tansittiin suomalaisen henkellisen musiikin tahdissa. Hebamme oli ihan tohkeissaan että saa minulta kysyä mitä ne sanat tarkoittavat. Kappaleen nimi oli englanniksi "Through the World", laulussa laulettiin kuitenkin suomeksi. Tuli niin kotoinen olo, kuulin musiikkia omalla kielellä.

Koska olin suomalainen Allgäussä eli ainutlaatuaan niin minusta tehtiin välillä vähän vitsiä. Hebamme katsoi jalankokoani ja ihmetteli kuinka pieni jalka minulla oikeen oli. Sanoin että ihan normaali 37/38, joka Suomessa on siis ihan normaali. Kaikki nauroivat että täällä Allgäussä naisilla pienin koko on 39. Itseasiassa tämä taitaa olla totta koska ystäväni lapsilla (10v.) on nyt jo isompi jalka kuin minulla.

Itse olin tähän kurssiin ihan mielettömän tyytyväinen. Hebamme osasi asiansa ja lihaksetkin olivat välillä vähän kipeät. Vaikka ekaksi tuntui että tämmöinen pikku jumppa voi missään tuntua.  Muutenkin oli ihana päästä kotoota pois ja tehdä jotain ihan yksin. Valitettavasti Suomessa ei tällaista jumppaa taida olla, joten Saksassa ollaan tässä asiassa vähän edellä. 

Nyt on haasteena ottaa lantionpohjanlihaksien harjoittelu joka päiväiseksi rutiiniksi. Jos edes joka toinen päivä muistaisi niin olisi hyvä. Ja miehet, tämä koskee myös teitä. 

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Allgäun murteen lyhyt oppimäärä

"As will m´r halt

In Kopf it ni-

Wie ka ma it

Vom Allgäu si?"

Hans Wachter, Simmerberg

Monet ovat kysyneet että puhunko vastaisuudessa suomea Pimille. Olen vastannut että tottakai. Kaikki ovat todenneet että no se on hyvä että Pimi oppii kaksi kieltä. Siihen ollaan vastattu että eipäs kun kolme. Osa kysyy että ai englanti myös? Ei, kun allgäun murre. Suomi äitiltä, allgäun murre isältä ja saksan oppii sitten koulussa.


Jos välillä menee sanat vähän sekaisin niin ei ole ihme. Pieniä yhtäläisyyksiä löytyy suomenkielen ja allgäun murteessa. Välillä ollaan yhtä vähäsanaisia. Aluksi olin ihan ihmeissäni tästä murteesta, en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Iltaa istuessa minulle tapahtui sellainen etten jaksanut yhtään keskittyä mistä puhuttiin, pää tuli usein kipeäksi ja alkoi väsyttämään. Mutta nyt viiden vuoden jälkeen olen alkanut ymmärtää ja jotkut sanat tiedän vain allgäun murteella. Doba, dunda, dussa vitsailen kun välillä en oikeesti tiedä puhuttiinko nyt ylhäällä vai alhaalla vai missä. 

Suomi - Allgäurisch - Deutsch

Mitä? Hä? - Täh? Hä? - Wie Bitte?

Mitä sinä haluat? - Was witt du? -Was willst du?

Minä - I - Ich

Poika - Bua - Junge

Tyttö - Fehl - Mädchen

Pieni vauva - Butzala - kleines Baby

Pienet askeleet - Hennedebbele - kleiner Schritt

Pusu - Bussi - Küss

Yskä - kurre - Husten

Vanha tavara - Glump - altes, minderes Zeug

Karkki - Guedsle - Bonbon

Ämpäri - Kiibl - Eimer

Lehmänkello - Schelle - Glocke

Lakritsi - Bäredreck - Lakritz

Tutti - Bapfi - Schnulli

Pilli - Rölle - Trinkhalm

Nakupelle - Nackadbutz - nacktes Kind

Äkäinen - massig - schlecht gelaunt

Hankala, kömpelö - dappig - ungeschickt

Yksin - alui - allein

Äkillinen - zmohl - plötzlich

Vähän - a bissle, bizzle - ein bisschen

Jokin - nommas - etwas

Ei - itta - nicht

Ei kukaan - kuis -keines

Ei enää - numma - nicht mehr

Pissata - biesla - pinkeln

Katso - gugge - schauen

Istua -hocke - sitzen, sitzen bleiben

Nostaa - lumpfen - heben

Kutittaa - beissa - beißen, jucken

Täällä - do - hier

Tuolla - dett - dort

Ylhäällä - doba - oben

Alhaalla - dunda - unten

Ulkona - dussa - draussen

Sisällä - inna dinna - innen drin

Alapuolella - unda dunda - darunter

Ulkopuolella - ussa dussa - außen draußen

Miten menee? - Wia hosches? - Wie geht's?

Menettelee - S´goht scho - Es geht so

Yhdet vielä - Numml uis - Noh mal eins

Sinne tänne - rum und num - hin und her

Pfüat di!

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Voihan älypuhelin

Helmikuussa tapahtui Bad Aibling-Kolbermoor välillä tuhoisa junaonnettomuus. Olimme juuri edellisenä viikonloppuna olleet Bad Aiblingissa Jumin siskon luona kylässä ja kävelimme parina päivänä ympäriinsä pientä kylää. Mietin silloin että niin ne junat vaan menevät läpi asutuksen eikä ole edes aitoja "turvana". 

Tätä onnettomuutta ei aita olisi pystynyt pelastamaan. Lähinnä ajattelin lapsia jotka ehkä juoksentelevat radan yli. Automaattisen turvasysteemin sentään olisi pitänyt toimia, mutta näin vain kävi. 

Joten kaksi täydessä vauhdissa ollutta junaa törmäsivät toisiinsa, pelastusoperaatio oli mittava. Sitä seurattiin television uutisista, jollakin tavalla tämä kolahti koska kälyn mies olisi saattanut olla kyydissä. Onneksi oli ns. hiihtolomaviikko ja matkustajia oli vähän verrattuina normaaleihin aamuihin. Kuitenkin 12 ihmistä kuoli ja 89 loukkaantui.

Kuva täältä

Eilen uutisoitiin oikeudenkäynnin alkaneen ja 40-vuotias liikenteenohjaaja oli heti alkuun tunnustanut pelanneensa älypuhelimella jotain peliä. WTF? Oli koittanut soittaa hätäpuhelun mutta ei ollut osannut soittaa radiopuhelimella oikein ja siksi junien kuljettajat eivät ikinä saaneet varoitusviestiä. Toisaalta turvajärjestelmän olisi pitänyt varoittaa kuskeja, mutta se oli poistettu käytöstä. Ja toinen magneettivarojärjestelmä ei ollut myöskään toiminut. 

Nähtäväksi jää että mitä seuraamuksia tälle miehelle tulee, maximirangaistus on viisi vuotta. Että hups, pelasin vähän kännykällä ja sitten kävi näin. Uhrien omaisilta ei varmasti sympatioita löydy. Ja itse syytetty voi ajatella että nyt tuli tehtyä iso moka, pahemman laatuinen. Onko sinulla käynyt joku paha moka?

Itselläni on älypuhelin ja käytän sitä lähinnä whatsapp-viestittelyyn ja facebookissa roikkumiseen. Pelejä ei ole, enkä ole edes ajatellut hommata. Oikeita puheluita tulee vain silloin tällöin. Olen koittanut vähentää (olen vielä lievä tapaus) puhelimessa turhaa roikkumista. 

Radiosta kuulin puhuttavan digitaalisesta detox-kuurista, ei olisi paha kokeilla olla vaikka koko päivä tai viikko ilman"puhelinta" tai edes pari tuntia. Kun jotenkin kun se puhelin on siinä, sitä tulee kytättyä vähän väliä vaikkei olisi edes aikaa. Itse pidän iltaisin puhelinta äänettömällä ja/tai kokonaan pois vierestä, silloin sitä ei koko aikaa tarkasta. Hyvä vinkki olisi poistaa koko facebook pois puhelimesta, mutta itse haluan ladata kuvia puhelimesta facebookkiin.

Huolissani olen lukenut myös tutkimuksista joissa pienet lapset jäävät paitsioon. Se voi vaikuttaa sosiaalisiin ja emotionaalisiin taitoihin sekä haitata vuorovaikutus suhdetta vanhempaan. Vanhemmat näpräävät puhelinta eivätkä seurustele lasten kanssa tai huomioi heitä. 

Itsekkin huomaan uppoutuvani johonkin viestittelyyn ja pikkuinen huhuilee vieressä huomiota. Ja kuinka kiinnostunut vauva on myös siitä jutusta kädessäni. Ollaan pari kertaa otettu skype-yhteys ja vauva on ollut ihan ihmeissään ja innoissaan. Mutta miksi pienestä viestittelystä tai uutisten lukemisesta kännykällä tulee huono omatunto? Onhan ennen vanhaankin luettu uutisia sanomalehdestä ja puhuttu puhelimessa. Vauvat ja lapset ovat leikkineet itsekseen.

Joillain työpaikoilla ei ole edes mahdollista näprätä puhelinta. Joissain se on mahdollista ja silloinhan se vie työaikaa tai aikaa työtovereilta (ja ylläolevassa esimerkissä monen ihmisen hengen). Omalla työpaikalla se oli sitä että osa oli tauolla koko ajan puhelin kädessä. Siinä ei paljoa keskusteltu mitään yhteisesti. Me muutamat jotka eivät puhelinta räplänneet, koitettiin vinkata asiasta mutta ei se mennyt jakeluun. 

Toinen häiritsevä asia on se että nyt kun tapaan ystäviäni vain kerran vuodessa. Niin jopa kahdenkeskisissä tapaamisissa toinen leikkii puhelimen kanssa. Hieman tulee vaivaantunut olo, että näinkö tärkeä ihminen olen että ei voi edes hetkeksi lopettaa kännykän räpeltämistä. Ymmärrän että pitää ottaa parit kuvat ja ehkä jakaa se facebookkiin (tms). Mutta ei osata lopettaa siihen, tarkistetaan koko ajan sivusilmällä onko jotain tapahtunut somessa. 

Itse olen koittanut olla näissä tärkeissä tapaamisissa ilman puhelinta. Muutamille olenkin sanonut reilusti että voisitko nyt lopettaa. Joillekkin puhelin on koko elämä, tavallaan ymmärrän. Psykologian opettajani iltalukiossa sanoi: "Älkää olko kännykän orjia, se pitää olla toisinpäin".


Osaiskohan sitä elää ilman älypuhelinta? Osaisitko sinä? Kuka ottaa haasteen vastaan ja vähentää kännykän käyttöä? 

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Vauvauinti

Ollaan osallistuttu tänä syksynä vauvauintiin Pimin kanssa. Kuusi kertaa maksaa 80€, siihen sisältyy kahden tunnin uintiaika, vauvauinti itsessään kestää 45 minuttia, parkkimaksusta tarvitsee maksaa vain yksi euro ja yksi henkilö saa tulla yhden kerran mukaan maksutta. Tunnin pitää Hebamme Susanne Lindenbergistä. Kaikkihan ei meillä mennyt niin kuin Strömsössä.

# 1
Pimillä oli ollut silmä vähän outo. Naapurin täti oli sitä mieltä että se on silmätulehdus. Puoltoistatuntia ennen uinnin alkua keksin lähteä tarkistamaan lääkärinvastaanotolle. Kerroin puhelimessa että meillä on tänään vauvauinti ja hän oli myös sitä mieltä että parempi tarkastaa. Pimi nukkui kotona levollisesti nappasin pojan kainaloon ja tungin vauvan turvaistuimeen. Ajettiin kymmenen kilometrin päähän lastenlääkärin vastaanotolle, siellä vastaanottovirkailija kertoi että lääkäri ottaa ihan kohta. Noh, ajattelin että kohta se lääkäri ottaa ja en imettänyt Pimiä (VIRHE). Odottelimme melkein neljäkymmentä minuuttia kunnes pääsimme ja lääkäri totesi että se ei ole silmätulehdus. Eli voidaan mennä uimaan, silmäkanava oli vain hieman tukossa. Saatiin siihen vaivaan nenäsuihketta. Eikun hirveällä kiireellä autolle ja kaahaten Oberstaufenia kohden (matkaa 20km). Olimme kylpylän pihassa tasan silloin kun vauvauinti alkoi. Voi että hävetti olla heti ensimmäisellä tunnilla myöhässä. Suihkun kautta altaaseen, Pimi oli aivan ihmeissään vedestä mutta innoissaan. Pimi alkoi tunnin loppua kohden olemaan levoton (NÄLKÄ) joten sellainen harjoitus jossa vauvan päälle kaadetaan vettä jäi välistä. Mutta muuten Pimi oli tosi reipas ja ajattelin että jes, kyllä tämä tästä. Innokkaana jäin odottamaan seuraavaa kertaa.


# 2
Tälle päivälle oli isot odotukset, olimme nukkuneet ja syöneet hyvin. MUTTA Pimi oi erimieltä, aika pian alkutervehdysten jälkeen Pimi aloitti itkemisen. Eikä rauhoittunut ennen kuin oltiin pois altaasta (tosi noloa). Tällä kertaa jäi taas välistä se vauvan pään päälle kastelu ja tällä kertaa siihen kuului myös sukellus. Noh, oli meillä sitten ihana saunaimetyshetki. Äiti vaan joutui käymään pikasuihkussa ja vaatteiden vaihto meni supernopeasti. Pimi joutui odottamaan kun äiti kuivasi hiukset. Pimi itki oikeestaan koko ajan, äidillä alkoi otsasuoni pullottaa ja jälkihiki iski päälle. Kuuma. Alas tiskille kun päästiin niin vastaanottoneiti käski ottamaan ihan rauhallisesti. Mutta miten? Minulla oli turvakaukalo jossa vauva, hoitolaukku ja uimakassi. Kauheesti kaikkea raahattavaa. Plaah.

• Mietin tässä vaiheessa että miten ne muut tekee sen niin helpon näköisesti? Minulla oli ollut ruusunpunaiset odotukset että niin me Pimin kanssa ihanasti yhdessä käydään vähän vauvauinnissa ja sen jälkeen yhdessä saunassa. No tässä välissä minua ei enää naurattanut, todellisuus oli iskenyt. 

# 3
Nyt mulla ei ollut mitään odotuksia, ajattelin ottaa vastaan kaikki mitä tulee. Me oltiin hyvissä ajoin paikalla ja ehdittiin jutella muiden äitien kanssa. Me oltiin taas kuuliaisesti käyty suihkussa, muut äidit ja vauvat EIVÄT! Niin olin tällä kertaa laittanut päälleni BIKINIT, voin kertoa että ne lerppubikinit jotka minulla on eivät sovellu siihen että kannetaan lasta mukana. Tämä oli iso VIRHE, kaverit muistavatkin varmasti vilautteluni aikaisemmilta vuosilta. Alkutervehdyksen aikana mun ote jotenkin luiskahti ja Pimi "sukelsi" ihan yllättäen. Pimistä se ei ollut yhtään hauskaa, nenäkin putsaantui samalla (positiivista jos haetaan). Joten alkutervehdys meni siinä kun Pimi ITKI. Eikä meinannut rauhoittua. Hebamme totesi vaan että Pimin ei tarvitse enää "sukeltaa" eli tehdä sitä harjoitusta mitä se reppana ei ole kertaakaan saanut tehdä. Päätin että tänään ei mennä sitten edes saunomaan. Ajetaan suoraan kotiin, joten en kuivannut hiuksiani (VIRHE).

• Olin tarkkaillut muita äitejä että mitä heillä on oikeen mukana kun selviytyvät niin nopeasti. No niin heillä oli vain yksi laukku, jossa on kaikki tarvittava, vauvan ja äidin pyyhkeet, pesuaineet, vaatteet, vaipat jne. He menivät ensin suihkuun pesemään lapsensa ja sitten imettivät (max 15min). Pukivat lapsensa hallin puolella ja menivät vaihtamaan vaatteet. Noh, meillä hommaan meni aina tuplasti aikaa koska minun piti pestä myös hiukset ja peseytyä. Pimin imettämiseen menee itsessään aikaa 30 minuuttia. Täytyy ensi kerralla tehdä niin että äiti ei peseydy ollenkaan. Josko sitten päästäisiin ulos nopeammin. Ja äiti olisi rauhallinen.

# 4
Tämä kerta jäi välistä koska olin KIPEÄ! Flunssa oli iskenyt edellisellä viikolla ja olin vielä niin heikossa kunnossa ettei uimisesta tulisi mitään. Mutta olin jo pakannut meidän uimavarusteet YHTEEN isoon kassiin. Minä odotin innokkaana seuraavaa kertaa josko homma toimii paremmin.

Eihän tämä laukku kaunis ole mutta on käytännöllinen.

• Tässä välissä kätilö oli ilmoittanut että ilmoittautuminen uuteen kurssiin oli alkanut. Katsoin netistä ja totesin että täynnä on. Oikeestaan minua ei harmittanut yhtään.

# 5
Vähän jännittävällä fiiliksellä mentiin vauvauintiin, oltiin hieman aikataulusta myöhässä. Kerkesin kuitenkin peseytyä ennen tunnin alkamista. Pimi vaan ei ollut taasen samaa mieltä. Shamppoot kun sain päähän niin jo alkoi itkeminen. Vieraat ihmiset alkoivat rauhoitella Pimiä että äiti on nyt suihkussa. No pikapesuhan se taas oli. Vauvauinti meni tällä kertaa kivasti. Ja JEE, Pimi sukelsi ekaa kertaa, eikä edes itkenyt. Tunnin loppuessa Hebamme kysyi että kuka haluaa vielä jatkaa seuraavalla kurssilla (tilaa oli koska olin katsonut väärän kurssin). Huomasin viittaavani. Kotiin kun pääsin ilmoittauduin virallisesti. Saas nähdä mitä tuleman pitää.

• Tajusin että usealla äidillä oli usein mukana joku auttaja, ystävä, isä, mummi tai vaari. Helpottaa kummasti kun on auttaja mukana. Niin minäkin päätin pyytää Oman eli isoäidin mukaan ensi kerralla,  koska isä ei pääse.

# 6
Ai että oli mukavaa kun Oma lähti mukaan. Helpotti kantamuksissa, riisumisissa, pukeutumisissa ja äiti pääsi rauhassa suihkuun. Oma oli vaan turhan innokas siellä altaassa, tuli sinne altaaseen mukaan ja huuteli kommentteja vierestä. Ihmettelen ettei vauvauinnin pitäjä mitään sanonut. Muut vierailijat katsoivat hieman kauempaa tapahtumaa. Pimi oli hieman itkuisella tuulella ja tällä kertaa ei taaskaan sukellettu. Noh, ensi kerralla sitten. Pääsääntöisesti Pimi oli hyvällä ja iloisella tuulella. Pidettiin juomatauko BIO-saunassa eli 65 asteen lämmössä. Pimi häiriintyi Oma:n seurasta niin että hänet piti lähettää toiseen saunaan. Äiti oli onnellinen kun päästiin vähän lämmittelemään.  Ensi viikolla alkaa uusi kurssi joka kestää jouluun asti, nyt on ihan hyvät tunnelmat.

• Huomioita vauvauintiin lähtevälle, pakkaa mukaan yksi iso laukku jonne kaikki tarvittava. Äiti unohda itsesi, älä peseydy, älä pese hiuksia, älä kuivaa hiuksia, mutta älä unohda hermoja. Varaudu siihen että turvakaukalon ja laukun kanssa et mahdu mistään ovista läpi kunnolla. Mieti myös varasuunnitelma jos tarvitsee mennä vessaan. Meidän kylpylässä onneksi turvakaukalo mahtuu vessakoppiin. Lapselle riittää pikkuhousun (lue: speedot) malliset uimahousut, koko puku on erittäin vaikea pukea pois. Varsinkin jos lapsi on saippuoitu niin hän on erittäin liukas. Tämä kaikki on kirjoitettu hieman kieli poskessa, joten älä ota niin vakavasti en ota minäkään.

• Edit: Vinkkejä sateli: Pue uimapuku jo kotona päälle (älä unohda vaihtovaatteita), peseydy vasta kotona, iso muovikassi märille pyyhkeille ja uikkareille sekä äidille ohut froteinen kylpytakki.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Murphyn laki

Niin tää on niin just tätä. Saat vauvan (vihdoin) nukkumaan ja ajattelet että nyt viimeistelet yhden kirjoituksen. Niin netti ei toimi. Miten se meneekin aina niin? Tästä sain innostuksen tähän kirjoitukseen. 

Dahliakin kukkii marraskuussa, aina ei voi onnistua.

Murphyn laki sai alkunsa vuonna 1949 kun Yhdysvaltain armeijan kapteeni Edward A. Murphy tokaisi epäonnistuneen lentokonelabotoriakokeen jälkeen "Jos sen suinkin voi tehdä väärin niin hän tekee sen". Wikipedian mukaan lausetta siteerataan usein pessimistiseen sävyyn, joka ei kuitenkaan ollut Murphyn tarkoitus. 

Hänen tarkoitus oli kiinnittää huomiota huolelliseen työhön, kun tehdään tieteellistä tutkimusta, jossa on aina olemassa onnettomuuksien riski. Tutummin lause menee näin: "Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen". Joskus jollekkin asialle ei yksinkertaisesti voi yhtään mitään. Homma menee pieleen etkä voi tehdä sille asialle yhtään mitään estääksesi sen. Joten Murphyn alkuperäiseen tarkoitukseen en voi samaistua. Hänellä oli kuitenkin koneet käsittelyssä eikä pienet lapset, joita nyt ei ainakaan voi pitää samana.

• Tai että haluaisit tehdä jotain esim siivota, niin vauva herää varmasti kesken hommien. Kädet syvällä vessanpöntössä. Mutta se on ehkä vielä ärsyttävämpää kun et viitsi aloittaa, koska vauva herää hetken päästä. Joskus se hetki onkin tunti tai kaksi. 

• Teet pitkän kävelylenkin ja vauva on nukkunut koko matkan sikeästi vaikka kyseessä oli erittäin kuoppainen tie. Pääset kotipihalle, ajattelet aloittavasi venyttelyn. Noou, ei kun vauva herää viimeistään silloin kun saat jumppakepin käteen. Eli äiti ei ole venytellyt moneen kuukauteen kunnolla. 

• Saat vauvan nukahtamaan ja suunnittelet meneväsi myös päivänokosille. Kuitenkin teet "pari juttua" ennen kuin pistät maate. Samalla hetkellä kun laitat silmät kiinni kuuluu rääkäisy. Eli olipa taas nopeat päikkärit.

• Vihdoin isällä on aikaa vauvalle ja saat pari tuntia aikaa itsellesi. Niin mitä teet? Ihmettelet hetken aikaa että mitä tekisit? On jotenkin orpo olo ja et osaa aloittaa mitään. Pari tuntia menee siihen että et ole saanut tehtyä yhtään mitään. Tai menet kävelemään tai pyöräilemään mutta et kunnolla nauti siitä.

• Kun olette ravintolassa syömässä. Vauva on ollut rauhallinen koko matkan ja ajan ravintolassa. Kunnes Äiti saa ruoka-annoksen eteen, samalla sekunnilla alkaa armoton kitinä ja mikään ei ole hyvin. Asiaan auttaa vain imetys ja Äiti näykkii myöhemmin kylmää ruokaa. (pisteet yhdelle ihanalle tarjoilijalle Kemptenissä, sain uuden ruoka-annoksen kun vauva oli syönyt). Isä ja Äiti muutenkin aika harvoin saavat syödä samaan aikaan.

• Sillä kerralla kun muistat ottaa rintarepun mukaan kauppareissulle, et tarvitse sitä. Yleensä vauva herää kaupassa ja aloittaa itkemisen. Kierrät kaupan nopeasti ja puolet ostoksista jää ostamatta. Kassajonossa kaikki tietävät että vauvalla taitaa olla nälkä, koitat selitellä että eipäs ole kun on väsynyt. Joten tästä lähin pidän rintarepun aina mukana niin vauva nukkuu kuin tukki.

• Itkuhälytin toimii aina silloin hyvin kun et sitä niin välttämättä tarvitsisi. Mutta silloin kun sitä tosissaan tarvitset se ei toimi, akku loppu (vaikka olet tarkistanut edellisenä päivänä), tai muuten vain ei toimi ilman sähköjohtoa(?).

• Sinulla olisi hetki aikaa rupatella jonkun ystäväsi kanssa, mutta et saa puhelimella ketään kiinni. Ja myöhemmin kaikki soittavat samaan aikaan takaisin, kun jo juttelet yhden kanssa.

• Entäs se kun ajattelet ihan nopeasti laittaa pikkuisen nukkumaan ja jatkaa iltaa miehesi tai ystäväsi kanssa. Jostain syystä se vauva vaistoaa sen että äidillä on nyt jotain muita suunnitelmia ja nukuttamisessa menee vaikka kuinka kauan. Plaah.

• Vauvalla on ollut sinun kanssa "huono" päivä, mikään asia ei ole ollut hyvin. Mutta kun Isä saapuu paikalle niin vauva on kuin päivänsäde ja kikattelee onnellisena Isän kainalossa. Silloin on parempi poistua takavasemmalle ja hakata päätä seinään. :)

Tätä listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin,  nämä ovat huomioita joita minulle tuli nyt mieleen. Jokainen äiti voi varmasti allekirjoittaa nämä. :) Miten jatkaisit listaa?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi