Minun piti irtisanoutua, mutta huomasin luvanneeni tehdä enemmän töitä.
Miten tässä nyt näin kävi?
Minun piti irtisanoutua, mutta päädyinkin jatkamaan samassa paikassa. Tunteja sain nyt enemmän ja työstäkin pitäisi tulla mielekkäämpää. Työaika muuttuu 8.30-12.30 ja tulen olemaan töissä myös joka päivä maanantaista perjantaihin. Pääsen myös hieman kokkailemaan eli teen joulukuun alusta meidän henkilöstöravintolan buffet salaatit.
Ennen äitiyslomaa tein välillä tätä hommaa ja se oli mielestäni kivaa sain olla hieman luova ja työskennellä itsenäisesti. Työkaverit nauroivat, että teen suomalaista salaattia. Niinhän se on niin taidan tehdä, koska enhän minä muutakaan osaa tehdä.
Tosiaan pari viime viikkoa töissä on ollut ihmeen hauskaa, kukaan ei ole urputtanut mitään turhia.
Totesinkin itsekseni, että ei työssä ole ollut mitään vikaa vaan niissä ihmisissä. Ja päätinkin tästä lähtien ruveta puhumaan asioista suoraan ja kursailematta.
Kävin työkokeilussa kyläkaupassa. Työ olisi ollut ihan ok, mutta paljon olisi ollut opittavaa. Mutta palkka, lomat ja muut työsuhde-edut olisivat olleet huonommat. Työ olisi ollut minijob ja kun me ei olla Jumin kanssa naimisissa minun pitäisi itse maksaa sairausvakuutus ja eläkemaksut. Niin ei siitä pienestä palkasta olisi mitään jäänyt käteen.
Joten päätin ottaa härkää sarvista ja jutella pomon kanssa. Kerroin vähän miltä välillä tuntuu olla töissä, kun ilmapiiri on mitä on. Kysyin pomolta mitä hän aikoo tehdä työilmapiirin kanssa. Kerroin myös miettineeni muita töitä, mutta ajattelin kysyä häneltä ensin olisiko mahdollisesti jotain muuta hommaa.
Kerroin myös, että voisin ajatella tekeväni hieman enemmän töitä. Pomo oli tietenkin iloinen siitä, kun voin tehdä hieman enemmän töitä.
Ensin hän ehdotti jotain etiketti-hommaa. Se ei kuitenkaan kuulostanut kovin houkuttelevalta. Päätin mainita siitä kun, muutamat kokit puhuivat useasti siitä, että minun pitäisi tehdä salaatti. Pomo innostuikin siitä ja niin me sovittiin että joulukuun alusta lähtien tekisin salaattibuffan.
Loppuun hän sanoi, että meidän suhde on hieman vaikea. Ehkä vähän niin kuin rakkaus-vihasuhde. Katsotaan seuraako tästä mitään hyvää.
Joten nyt en ole ihan varma onko tämä hyvä idea vai huono idea?
Olen menossa suoraan suden suuhun, keittiöön, jossa ilmapiiri on välillä todella tulehtunut. Olenkin miettinyt vaihtoehtoja, laittaa korvatulpat tai korvakuulokkeet korviin, jotta en kuule mitään pöljiä kommentteja.
Toistaiseksi olen kuitenkin hyvillä mielin.
Ulkosuomalaisen elämä on välillä vähän vaikeaa ja haastavaa. Ainakin itsellä on ollut vaikea löytää työpaikkaa jossa viihdyn. Mutta katsotaan miten tässä nyt käy.
Onko sinulle käynyt samalla lailla, sinun on pitänyt irtisanoutua ja oletkin päätynyt jatkamaan samalla työnantajalla?
Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: suomalainen_im_allgau
