Ystäväkirja

Sain ystäväkirja-haasteen Liisalta Hollanninhippiäinen-blogista. Kiitos vain ja päätin ottaa heti osaa. Matkustin alkuviikosta Kölniin ja takaisin. Junamatka oli 5 tuntia, joten siinä oli aikaa kirjoittaa monta postausta.

Näitä on aina ihana täyttää, muistelen kouluajoilta, että oli niitä ihan perusystäväkirjoja tai sitten oli slämäri-nimellä olevia vihkoja, joihin itse keksittiin kysymykset.. Harmittavasti kaikki ystäväkirjat ovat tainneet kadota muuttojen jälkeen.

Kati 7 v.

Ystäväkirja

Bloginimeni tarina:

Asun jo kahdeksatta vuotta Allgäun alueella Saksan alpeilla. Blogin nimeä miettiessä kriteereinä oli se, että siinä pitää olla Allgäu. Toisaalta halusin, että tekstissä on myös suomenkieltä. Jotenkin Suomi ja suomalainen ovat sanoja joita saksalaisetkin tietävät. Joten niin blogista tuli Suomalainen im Allgäu, saksalaisittain eikä esim englanniksi.

Perusjuttuja

Siviilisäätyni: Avoliitossa toista kertaa elämässäni. 

Asumismuotoni: Avomiehen lapsuuden kodissa Saksan alpeilla, avomiehen, poikamme ja anopin kanssa.

Ammattini: Kokki, Ho-Re-Ca esimies, vastaanottovirkailija ja bloggaaja.

Työpaikka: Suuren kansainvälisen yrityksen työpaikkaruokalassa, täällä olen keittiöapulainen.

Kiinalainen horoskooppini: Lohikäärme, kiinalaisen horoskoopin mukaan paras kaikista.

Harrastukset: Yleensä kaikenlainen urheilu, tällä hetkellä uinti, tabata, kävely ja vaeltaminen. Talvisin lisänä hiihto, luistelu ehkä joskus laskettelu, kaikki nämä pari kertaa talvessa, joten voiko niitä harrastuksiksi sanoa?

Syvällistä

Periaatteet: Ole toiselle sellainen kun haluat sinulle oltavan.

Maailmankatsomukseni: On avara ja hyväksyn kaikki ihmiset sellaisina kuin he ovat. Ei ole parempia ihmisiä vaan kaikki olemme samalla viivalla. Harmittavasti kaikki emme vain ole syntyneet hyvien tähtien alla, tarkoitan riippuu niin mihin maahan tai alueeseen olet syntynyt niin sinut luokitellaan sen perusteella jonkinlaiseksi. Se jos mikä harmittaa.

Pohdin: Välillä ihan tyhmiä ja joskus tuntuukin etten voi kertoa niitä kenellekään.

Vihaan: Tyhmiä ihmisiä, varsinkin kun joskus tajuan, että se olen minä itse.

Halveksin: Ihmisiä, jotka haukkuvat toisia ihmisiä.

Pyrin: Omalta osaltani olemaan hyvä muille, ehkä joskus saan sitä hyvyytttä takaisin.

Rakastan: Poikaani yli kaiken.

Haaveilen: Lomamökistä Suomessa.

Tarvitsen: Rakkautta

Pelkään: Että menetän rakkaimman ihmisen maailmassa.

Kaipaan: Perhettä ja ystäviä, jotka ovat Suomessa.

Murehdin: Ilmastonmuutosta ja mietin mitä minä voisin tehdä sen asian eteen.

Kerään: Valokuvia, koneella taitaa olla jo reilusti yli 30 000 valokuvaa ja lisää tulee joka päivä.

Lempi-

Värini: Keltainen

Vuodenaika: Kesä

Eläin: Koira

Kirja: Niitä on niin monia, mutta Miika Nousiaisen Juurihoito oli loistava.

Elokuva: Niitä on niin monta etten voi sanoa vain yhtä. Olen elokuvien suurkuluttaja. Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen on loistava kuvaus tämän ajan ilmiöistä.

Musiikkilaji: Poppi ja rokki ja ysärimusiikki. Sellainen joka saa jalat vispaamaan ja hyvälle tuulelle.

Numero: 12

Asia minussa: Tulen toimeen kaikkien kanssa.

Ruoka: Ei oikeastaan ole yhtä lempiruokaa vaan tykkään kaikista tasaisesti.

Juoma: Mineraalivesi

Lomakohde: Suomi, vaikka joskus olisi kiva nähdä muutakin maailmaa.

Tuoksu: Juuri sytytetyn saunan tuoksu.

Kasvi: Minttu.

Säätila: Pouta +26 astetta.

Tapa viettää vapaailta: Rennosti sohvalla tai saunassa oman rakkaan tai ystävien kanssa.

Kysymyksiä

Pidätkö tytöistä vai pojista? Molemmat ovat yhtä kivoja.

Onko sinulla salaisuuksia? Ei kait.

Onko sinulla valkolakkia? Ei ole, olen kuitenkin lukion käynyt. Lakki jäi vain puuttumaaan, kiitos ruotsinkielen A-kokeen.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys? Korvareiät ammuttiin 6-vuotiaana. Napalävistyksen otin perinteisellä tavalla alle kolmekymppisenä, nykyään siinä ei vain ole korua. Tribaalitatuoinnin otin 30-vuotiaana alaselkään.

Mitä tilaat baarissa? Mojito

Poltatko tupakkaa? En.

Omistatko eläimiä? Korkeintaan villakoiria sängyn alla.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? On, mutta hän asuu Suomessa.

Mitä muuttaisit itsessäsi? No en mitään, koska olenhan täydellinen. :)

Kerro jotakin siitä…

Kun olit 10 vuotta nuorempi: Asuin vielä Suomessa ja haaveilin miesystävästä, perheestä ja omakotitalosta. Voi, kun joku olisi silloin kertonut, että sen kaiken tulen vielä saamaan. Olisin hätiköinyt vähemmän.

Viimeksi koit romanttisen hetken: Melkein joka päivä halataan ja pussataan rakkaan kanssa. Olimme reilu kuukausi sitten lemmenlomalla ja se oli ihanaa olla vain toista varten. Pikkulapsiarjessa se vain valitettavasti jäänyt.

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla: Olin tällä viikolla messuilla Kölnissä ja siellä naurettiin paljon.

Joku kehuu sinua taitavaksi: Työkaverit painostivat tekemään salaattia, he kehuivat että teen kuulemma hyvää salaattia. Se tuntui hyvältä ja niin otin niskasta kiinni ja päätin ehdottaa pomolle, että tekisin vastaisuudessa työpaikan salaatit.

Teet itsellesi lounasta: Nykyään saan töissä lounaan, niin eipä tarvitse kovin kokkailla. Viikonloppuisin kyllä.

Sinulla viimeksi oli kotoisa olo: Merjan luona hyggeiltiin ja opin hyggeilemään oikealla tavalla. Onni on ystävät täällä.

Lausut kehuja: Omaa poikaa pitää kehua usein.

Viimeksi luit jotakin syvällistä: En varmaan ikinä.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi: Celine Dionin uusi kappale on aivan mahtava. Se koskettaa syvältä.

Ystävät ovat elämän suola ja sokeri.

Tässä oli minun vastaukset ystäväkirjaan tällä kertaa.

Haastan Anni Denniksen Lapinlahden muuttolintu -blogista ja Tanja Mikkolan Minimaattori-blogista.

HyväPaha SoMe

Facebook, Instagram, blogit, twitter, snapchat jne jne.

Sosiaalinen media kasvaa koko ajan ja joskus ahdistaa hieman että mitä asioita tulee jaettua facebookissa tai varsinkin blogissa. 

Toistaiseksi itsellä ei ole ollut huonoja kokemuksia, päinvastoin. Ystäviin/kavereihin/tuttaviin on ollut mahdollista pitää yhteyttä. Plus näin ulkosuomalaisena facebook on tärkeä yhteydenpitoväline. Viime vuosina en ole ollut kovin aktiivinen kuvien/tarinoiden kirjoittelija omassa fb-profiilissa. Vaikkakin toki joskus tulee kuvia laitettua varsinkin Pimistä, koska uskon että moni haluaa nähdä kuinka hän kasvaa. Ja ehkäpä joku haluaa nähdä minunkin pärstää silloin tällöin. Tai ihan vain lukea mitä meille kuuluu.

Jos internettiä ja sitä kautta esimerkiksi Facebookkia ei olisi keksitty niin tuskin olisin näitä suomalaisia ystäviä/kavereita koskaan tavannut. Ensin huutelin suomalaiset Saksassa ryhmässä että asuuko täällä päin joku suomalainen. Monta kuukautta oli hiljaista ja sitten Katja otti minuun yhteyttä ja sen jälkeen ollaankin oltu usein tekemisissä.

Toinen esimerkki on se että Jumi löysi internetin ihmeellisestä maailmasta valokuvia suomalaisten juhannusjuhlista Bregenzin rannalta. Sitä kautta löytyi ÖFG:n porukka joka tänä päivänä järjestää suomi-koulun johon osallistutaan Pimin kanssa joka toinen perjantai. Meillä meni kuitenkin aika monta vuotta että päästiin näihin tapahtumiin mukaan. Stammtisch eli kantispöydät olivat minulle hassuihin aikoihin enkä päässyt niihin. Mutta onneksi sitten Pimin synnyttyä päästiin heti treffaamaan muita suomalaisia. Joten jo pari vuotta olemme olleet mukana kuin peräpukama.

Facebookissa on monia ulkosuomalaisten ryhmiä ja varsinkin niihin maa/kaupunkikohtaisiin kannattaa hakeutua. Niissä kannattaa huhuilla tai vastata jonkun toisen huhuiluihin. Näin minäkin olen löytänyt pari suomalaista läheltä, joten Suomimafia on kasvanut Allgäussa tänä vuonna. 

Blogini kautta olen myös tutustunut muutamaan kivaan suomalaiseen. Harmittavasti molemmat asuvat kaukana, mutta olemme onnistuneet kuitenkin treffaamaan pariinkin otteeseen. Joten jos ikäero ei haittaa niin ei kyllä ne kilometritkään ole mikään este ystävyydelle. Ne ovat vain niitä numeroita.

Plus että Saappaanvarressa-blogin kirjoittajan Marikan kanssa aloitettiin vallan mainio painonpudotushaaste, joka ei tainnut kummankaan kohdalla oikein päästä haluttuun lopputulokseen. Mutta saatiin molemmat todella tärkeää vertaistukea, tsemppiä ja kannustusta ollaan toisillemme annettu. On kiva tietää että ei ole yksin.

Joten en malta odottaa mitä tämä pahaksikin parjattu SOME vielä tuo minun elämääni. Toivottavasti lisää kivoja suomalaisia minun elämään. Vaikka myönnän joskus olisi parempi keskittyä tuohon vieressä istuvaan ukkeliin. Somettelu vie joskus turhan paljon aikaa. Olen luvannut itselleni että pari päivää/iltaa viikossa pitäisi osata olla ilman somea tai whatsappia.  Helpommin sanottu kuin tehty.

Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Don't send them back!!

Perjantai-iltana oli aivan huippu meno Dornbirnin (AT) Wirtshaft ravintolassa. ÖFG Vorarlberg oli järjestänyt Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi konsertin. Paikalle oli saapunut FORK-yhtye Suomesta. Fork on suomalainen A-cappella yhtye ja he käyttävät ääniä instrumentteina. Itse en ollut heitä aikaisemmin nähnyt livenä. Olin positiivisesti yllättynyt ja välillä jäin miettimään että ihan oikeasti he tekivät kaikki äänet suulla. Totta kai mukana oli hieman äänentoistolaitteita ja muita tarvittavia vehkeitä.

Fork veti kyllä huikean show'n oli laulua, rytmejä, stand up:ia, tahatonta ja tahallista komiikkaa sekä koreografiaa. He esittivät mm.  Ramsteinin Du Hast:n, Modern Talkingin You're my heart my soul, AC/DC:n Highway to Hell, Jay-Z ja Beyoncen Crazy in love ja J'Lo:n Hit on the floorin joista jälkimmäiset kaksi sai ainakin minut ihan villiksi. Me suomalaiset kreisibailattiin, toisin oli Itävaltalaisten kanssa. He ovat jotenkin todella jäykkiä bilettämään, katsovat ja heiluvat hieman mutta että hyppisivät riemusta se on harvinaista herkkua.

Normally they don't do that

Heillä oli meille hulluille suomalaisille yllätys josta he olivat sanoneet että varmasti kaikki itkevät. He lauloivat Jean Sibeliuksen säveltämän FINLANDIA-hymnin, johon ihan alunperin ei pitänyt tulla sanoja. Sibelius oli sanonut: "Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda". Sanat ovat runoilija V.A. Koskenniemen käsialaa ja ne on tehty 40 vuotta sävellyksen jälkeen.

Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppelöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sa että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sa sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa


Tämän kappaleen jälkeen oli hieman vaikea päästä takaisin riehakkaaseen tunnelmaan. Oltiin (luultavasti) kaikki hieman tunteiden vallassa. Nenäliinoja vaihdettiin ja niistettiin puseroihin kun ei muutakaan ollut lähistöllä. Vaikkakin hyvin nopeasti unohdettiin ja meno oli taas katossa. Kiitos FORK, aivan mahtavaa. Oi synnyinmaa.

Don't send them back!

Saatiin alkuun ohjeet miten toimia konsertissa, jos tansituttaa tanssi, jos laulattaa laula (tästä taisi omistaja olla erimieltä?) ja koita taputtaa rytmissä. Lavalle kiipeämisestä ei ollut mitään puhetta, voitte vaan arvata miten siinä kävi? He olivat ihmeissään mitä meille suomalaisille oli tapahtunut Itävallassa? Tanssimme, lauloimme, olimme iloisia ja vapautuneita. Lopuksi he totesivat että älkää vain lähettäkö heitä enää takaisin Suomeen. Don't send them back!

Laatuaikaa

Minulle ja Jumille tämä oli ensimmäinen kerta yötä poissa kotoa (Kimin syntymän jälkeen) yhdessä. Ja voin kertoa että meillä oli erittäin kivaa ja mukavaa. Jumi sanoi että hänestä oli ihana nähdä minut onnellisena. Tästä on kiittäminen minun ihanista Itävalta-ystävistä, joiden kanssa ei tylsää hetkeä tule. Olin varannut meille hotellihuoneen ihan tämän paikan läheltä ja mikä ihana olo oli kävellä 5 minuutin matka turvonneilla jaloilla. Voin vain suositella. Jokainen suhde tarvitsee sitä "laatuaikaa". Jumille ei myöskään tullut traumoja ja lupasi tulla toistekkin näihin tapahtumiin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa, kiitos Austria!

Forkin voit tavata tänään (19.11.2017) Karlsruhessa, Saksassa. Loppukuusta Helsingissä!! Suosittelen.


Käykää lukemassa haastattelu (saksaksi) jonka on Finntastic-bloggaaja kirjoittanut.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Kesäjuhlat jotka ei mennyt niin kuin Strömsössä

Meillä oli eilen taaperoryhmän kesäjuhlat, olihan meillä ihan kivaa mutta siihen se sitten jäi. Minulla oli koko ajan sellainen ulkopuolinen olo, ihan kuin en kuuluisi joukkoon. Voihan olla että osasyynä oli se että olimme olleet tapaamisissa vain pari kertaa kevään aikana. Meidät oli vähän kuin unohdettu.

Siellä on (niin kuin olen kirjoittanut aikaisemmin) muutama kiva tyyppi ja yhden kanssa ollaan jopa treffattu useaan otteeseen (he vain muuttavat ensi kesään mennessä pois). Toisen kanssa olemme nähneet satunnaisesti maauimalassa. Sitten oli muutama sellainen tyyppi jonka kanssa en vain tunne oloani yhtään hyväksi. Se kertoo jo jotain kun saavuttiin paikalle niin aluksi katsottiin happamana että "ai, toikin tulee" ja sitten vedetään naamariin sellainen tekohymy jota ei vain voi olla tajuamatta (ehkä henkilö ei itse sitä tajua että se on todella läpinäkyvää). Minulla oli joskus kouluaikoina kokemuksia tällaisista henkilöistä mutta koitan olla välittämättä. Mutta jotenkin jää vain sellainen p...ka fiilis. Tiedän, kaikista ei tarvitse tykätä eikä pidäkkään mutta silti.


Eilisen grilli-illan jälkeen tuli ihan epätoivoinen olo että löydänkö koskaan täältä ketään sydänystävää. Joiden kanssa voitaisiin tehdä vaikka perheenä jotain. Niin että lapset tulisivat keskenään hyvin juttuun, isät voisivat keskustella omista jutuistaan ja minulla olisi joku jonka kanssa kaikki kävisi luontevasti. Jumin sisko koitti minua lohdutella että hän (joka on allgäulainen) on vasta nyt löytänyt sydänystäviä hänen asuinseuiduiltaan (asunut siellä 10 vuotta). Ja että hänenkin ystävät asuvat ympäri Saksaa tai Eurooppaa. Joten hän ymmärsi tuskani (ihana että on tällainen perheenjäsen jolle voin avautua näistä asioista, harmi että hekin asuvat kaukana).

Tätä asiaa pohtiessani eilen siellä juhlissa, ei asiaa auttanut se että Kimiä kohdeltiin kaltoin. Ymmärrän että lapset ovat lapsia ja tekevät välillä jotain sellaista mitä ei voi ymmärtää. Mutta pieni leijonaemo sisälläni kiehahti kun näin että omaa rakasta niin julmasti käsiteltiin. Tilanne oli sellainen että Kimi oli menossa leikkimökkiin sisälle ja toinen poika alkoi laittamaan ovea kiinni rajuin ottein. Jonka seurauksena Kimi lensi nenälleen ja toinen poika vain jatkoi oven paukuttamista raivolla. Onneksi (edes minä) näin tämän tilanteen ja pelastin poikani maasta. Toisella oli nenä ruvella ja verta valui hiukan, otsaankin oli ilmestynyt kuhmu. Kukaan ei tätä tilannetta nähnyt eikä ymmärtänyt kun koitin myöhemmin selittää (kielimuuri vai joku muu?). Osa vain vastasi että niin ne lapset vain kompuroi ja haavoja tulee joka päivä lisää. En vain osannut saksaksi selittää että se ei ollut muuten Kimin vika. Tottakai ymmärrän että varsinkin lapsille sattuu ja tapahtuu, mutta se tosiasia iski myös etten voi olla aina suojelemassa poikaani.


Tämän episodin jälkeen olin aivan valmis lähtemään kotiin. Varsinkin kun tuntui etten oikein kenenkään kanssa päässyt juttuun. Fiilis oli mennyt jo aikoja sitten. Nyt pitää vain enemmän käydä taaperokerhossa josko sieltä kuitenkin löytyisi jotain uusia tuttavuuksia. Muuten kokeilin kesän alussa sitä MAMA-APPSia (momzie) ja ei, valitettavasti kyseinen sovellus ei ole rantaunut Saksaan koska 100km:n säteellä ei löytynyt yhtään MAMA-kaveria.


Välillä mietityttää myös sellainen asia että miten minulla oli Suomessa niin paljon ystäviä ja kavereita mutta täällä se on niin paljon vaikeampaa? Olenko jotenki muuttunut tosi tylsäksi vai en ole kiinnostavaa seuraa ollenkaan? Eilenkin minä olin se aktiivinen joka koitti kysellä kaikilta jotain mutta sain vain laihoja vastauksia takaisin. Yksi sentäs tajusi kysyä että olinko ollut Suomessa, oli nähnyt FB:sta kuvia lomalta. Mutta sekin keskustelu tyssäsi sitten siihen. 

Pari viikkoa sitten luonani kävi ystävä Suomesta ja vaikka ei tosiaan olla nähty viime vuosien aikana kuin kerran vuodessa niin silti oli sellainen hyvä olo. Jatkettiin juttuja siitä mihin on jääty. Ei tarvinnut jännittää mitä sanoo vaan toinen ymmärtää mistä on kyse. Eikä varsinkaan arvostele tai tuomitse omia valintoja vaan on aina tukenut täysillä. Sellaisia ovat ne oikeat ystävät.


Aiemmin keväällä kirjoittelin ystävyydestä ja olin Lillin ja Helenan kahvihetkiä maailmalla haastattelussa koskien juuri ystävyyttä tai mistä niitä voi löytää? Siihen kun osaisikin antaa vastauksen niin olisin miljönääri. Oma aktiivisuus on tärkeää mutta aina sekään ei riitä jos toista osapuolta ei kiinnosta sen vertaa.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi