Joulu tulee, oletko valmis?

Taidonnäyte viime vuodelta, pakkolomalla oli aikaa.

Toistaiseksi joulutunnelma on vielä hukassa. Vaikka olen koittanut päästä tunnelmaan niin jostain syystä en vaan saa sitä päälle.  Viime vuonna oli ihan eri meininki, äiti oli tulossa viettämään joulua meille, kinkku oli tilattu paikallisesta lihakaupasta, laatikot odottivat paistoa pakkasessa, piparit leivottu ja koristeltu, lahjat oli paketoitu, piparitalo koristeltu, uusi keittiö oli siivottu, laitettu joulukoristeet, aatonaattona koristeltiin joulukuusi, olin käynyt Dornbirnissä laulamassa kauneimpia joululauluja ja joulumarkkinoita kierretty ahkeraan. 

Nyt kun lukee listaa niin miten sitä oli kerennyt kaikki nämä tekemään? Tällä hetkellä ainut koriste jonka olen saanut (tai Jumi sen laittoi) ikkunaan on joulutähti jonka ostin Konstanzin joulumarkkinoilta. Anopilta olen saanut amarylliksen, niin kuin joka vuosi. En ole ostanut joulutähteä, joulukranssia tai adventtikynttilöitä. Tänä vuonna askarreltiin (yhdessä Pimin kanssa) jopa joulukortit jota en ole moneen vuoteen tehnyt. Hetkittäin joulutunne on ollut huipussaan mutta on kadonnut sen sileän tien.

Dornbirnin evankelisessa kirkossa oli adventtikynttiläkranssi.

Joulukoristelaatikko on vielä ullakolla, ehkäpä loppuviikosta saadaan se alas sieltä? Olen kuitenkin leiponut pipareita, kuunnellut joulumusiikkia, käynyt laulamassa kauniita joululauluja, käynyt joulumarkkinoilla, juonut glögiä ja glühweinia, tonttulakkiakin olen välillä pitänyt päässä josko se tunne tulisi? Mutta ei, nyt ei vaan jostain syystä irtoa. Olen aina ollut jouluihminen, mutta sinkkuna ollessani se joulu sisältäni katosi jonnekkin. Viime vuonna se tunne tuli, varmaan osaksi siitä syystä kun vietettiin suomalainen joulu ja Äitini oli täällä. Ja ensimmäistä kertaa sain toimia oman kodin emäntänä, se oli hieno tunne se.

Paperitähti Konstanzin joulumarkkinoilta.

Olen ollut viimeksi vuonna 2010 jouluna Suomessa, joten on jo kuudes vuosi Oberreuten maisemissa. Ensimmäinen joulu Hotelli Martinshöhessä oli hieman tragikoominen. Yöpyjiä oli muutama ja ravintolassa kävi muistaakseni yksi pariskunta syömässä. Iltasella otettiin skype-yhteys Suomeen, Niina skypetti perheensä kanssa ravintolasalin toisessa päässä. Neljä edellistä joulua on vietetty rauhallisesti ja syöty hyvin. 

Tunnelma on ollut ihana vaikka en ole ollut Suomessa. Parina ensimmäisenä vuotena oli lunta, mutta nyt näyttää taas siltä että saadaan vihreä joulu. Kyllä se lumi olisi se joka sitä tunnelmaa toisi, mutta minkäs teet.

Parin vuoden päästä haluaisin viettää Joulun Suomessa, katsotaan miten käy.

Maanantaina herätiin tähän maisemaan, saas nähdä onko lauantaina samanlainen?

Saksassa ei ole mitään yleistä jouluruokaperinnettä, perheet päättävät itse mitä syövät jouluna. Joillain ei ole halua jouluaattona stressata ruuanlaitosta ja syövät vaikka vain nakkeja ja perunasalaattia. Joulupäivänä taasen syövät sitten vähän paremmin. 

Meillä on ollut tarjolla lihakääryleitä, lohipiirakkaa, piparjuurikeittoa, salaattia ja kerran taisin tehdä bataattilaatikkoa lisukkeeksi (joka muuten meni kuin kuumille kiville). Meidän perheessä Joulupukki ei ole tuonut lahjoja vaan Christkind eli Jeesus-lapsi. Yleensä paketit ovat vain ilmestyneet joulukuusen alle ja sieltä on sitten itse pitänyt hakea omat lahjat. Meidän perheellä ei myöskään ole ollut mitään "MUST"-juttua, joten minun (suomalaisille) perinteille on ollut hyvin tilaa. Vastaisuudessa nähdään tehdäänkö enemmän suomalainen joulu vai sekamelska näistä kaikista. Ja että mihin se Pimi uskoo, Nikolaus-pukkiin, joulupukkiin vai Christkindiin. Vai näihin kaikkiin? Monen ulkosuomalaisen ongelma on varmasti se että miten yhdistää oman ja toisen maan uskomukset. 

Pikkutonttu kalenterin avauspuuhissa.

Spotify on ihan paras keksintö, sieltä löysin lapsuusaikana kuuntelemani joululevyn "Soiva Joulumaa", jossa tuttuja kappaleita. Mielestäni Katri Helenan esittämä "Joulumaa" on yksi  parhaista joulukappaleista. "Varpunen jouluaamuna" on sellainen joka saa usein kyyneliin, eikä vähiten siksi että muistelen lämmöllä kuinka isäni kanssa soitettiin se jouluaattona, minä pianolla ja isä huilulla. Uusista kappaleista Suvi Teräsniskan "Mummo" on aivan ihana. Olen useana jouluna kuunnellut radio novan jouluradiota, mutta jostain syystä en saa sitä toimimaan minun nettiradiossa. 


Mikä on sinun lempijoululaulusi?

Kauneimmat joululaulut Dornbirnissa.

Ehkäpä se tunnelma sieltä vielä tulee, varsinkin kun huomenna siivotaan ja koristellaan kuusi. Jouluaattoaamuna keitän riisipuuron, päivällä mennään saunaan ja iltasella syödään hyvin. Meillä onkin erilainen joulutarjoilu luvassa, meinaan turkkilaista ruokaa. 

Jumin veljen vaimo on turkkilainen ja viime vuonna sovittiin että tänä vuonna syödään turkkilaisia herkkuja. Niin eihän Turkissa vietetä joulua mutta me nautimme turkkilaisista mauista. Tämä tarkoittaa siis myös sitä että minun/meidän ei tarvitse tehdä mitään jouluruuan eteen. Ihanaa. Joulukirkosta en ole ihan varma menemmekö tänä vuonna, Pimin kanssa voi olla haastellista. 

"Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta, eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä".

Lue lisää: Tämä kirjoitus kertoo mistä löytyy raaka-aineet suomalaiseen joulupöytään Saksassa.

Hyvää Joulua!!

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: suomalainen_im_allgäu

Bloglovin' ja Blogit.fi

111 syytä rakastaa Suomea!!

Sain Tarjalta luettavaksi hänen kirjoittaman (itse pyysin) kirjan 111 syytä rakastaa 
Suomea. Tämä ei ole mikään kirja-arvostelu, koska en ole mikään kirja-alan ammattilainen (yllätys). Ulkosuomalaisen silmin luin kirjaa mielenkiinnosta ja mielessä mietin että tämän kirjan ostan anopille joululahjaksi (hän rakastui Suomeen viime kesänä). Mielenkiintoisia aiheita ja paljon knoppitietoa. Itselle jopa ihan uusia asioita (apua minkälainen suomalainen oikein olen kun en tiedä asioita omasta kotimaasta). 

Tarja on ammattilainen ja se näkyy tämän kirjan teksteissä ja kuvissa. Tarja on perehtynyt erittäin hyvin suomalaiseen kulttuuriin ja paljon on tutkimustuloksia jotka tukevat sanomaa. Kertomukset esimerkiksi avantouinnista, Inarissa metsän keskellä olevasta kirkosta (tuli heti olo että haluan mennä sinne käymään), revontulista, suomalaisista ruuista ja tottakai saunasta. 

Niin kauniisti Tarja kuvailee suhdettaan Suomeen, ihan tippa tuli linssiin tälle ulkosuomalaiselle. Ihanaa että hän kuitenkin haluaa pitää yhteyttä Suomeen ja Suomen sukulaisiin. Voisin sanoa Tarjan olevan aito suomalainen, tykkää saunasta, salmiakista ja pullasta. Sisua ei häneltä myöskään puutu, hän on menettänyt molemmat vanhemmat nuorena. Antaa myös toivoa sille että minun pieni Pimi voi rakastaa Suomea vaikkei ole siellä syntynyt.

Tarja kirjoittaa blogia, jossa on kuvia, ruokaohjeita ja tarinoita Suomesta. Häntä voit seurata myös Instagramissa nimellä: tarjasblog.de. Tässä postauksessa kaikki kuvat (paitsi yksi) ovat Tarjan ottamia, joten ethän kopioi niitä ilman lupaa.

Kirjan voit tilata amazonista tai Saksassa kirjan löytää kirjakaupasta jos ei löydy niin sen voi tilata sinne.

Haastattelin Tarjaa saksaksi, saksankieleni ei ole täydelinen mutta yritetty on. Haastattelu löytyy lopussa myös suomennettuna. Huom, ihan itse olen käännöksen tehnyt, virheitä saattaa olla joten kerro jos jokin asia ei täsmää.

Name? 
TARJA KATRINA PRÜSS

Beruf?
Radio- und TV-Journalistin.

Wo bist du geboren? 
In Bremen (Norddeutschland) (1969)

Wo wohnst du? 
in Lindau (am Bodensee)

Wie bist du dann in Lindau gekommen? 
Mein Vater ist sehr früh gestorben - da war ich acht Jahre alt und meine Mama hat drei Kinder allein großgezogen.

Jahre später hat sie dann noch mal einen Mann aus Lindau kenne- und lieben gelernt und deswegen bin ich mit ihr nach Lindau gezogen. ( Meine Geschwister waren schon älter und blieben in Norddeutschland)

So ist meine Mama wegen eines Mannes noch einmal so weit umgezogen... Aber sie waren dann 23 Jahre zusammen - insofern hat es sich gelohnt :-)

Hobbies? 
Fotografieren, Schwimmen, Bildhauern, Lesen

Deine Mama ist Finnen, Wie ist sie hier in Deutschland gekommen? 
Sie hat meinen Papa kennengelernt! In Oulu! Es ist der 110. Liebesgrund in dem Buch. Sie haben in Finnland geheiratet und sind nach Norddeutschland gezogen - da, wo mein Papa wohnte. Meine Mama ist aus Oulu, meine Großeltern aus Karelien.

Woher kommt deine Mama? 
Meine Mama ist aus Oulu, aber in Hyrynsalmi geboren - meine Großeltern sind aus Karelien und mussten fliehen - meine Mama ist auf der Flucht in Hyrynsalmi auf die Welt gekommen.

Hat deine Mama mit dir Finnisch gesprohen? 
Ja, als ich klein war! :-) Leider habe ich es irgendwann abgelehnt, weiter mit ihr Finnisch zu sprechen. Mittlerweile ist meine Mama seit bald neun Jahren nicht mehr auf dieser Welt - und ich wünschte, sie hätte das alles noch miterlebt, wie Finnland immer mehr zu meiner zweiten Heimat wird.

Kannst du Finnisch? Willst du finnisch lernen? 
Ich habe von früher den Kinderwortschatz und lerne seit drei Jahren finnisch - mit Kursen in Finnland und online zuhause mit einem Sprachenlern-Programm. Und höre viel finnisches Radio. Mittlerweile reicht es für kleine Konversationen und ich verstehe das meiste. Aber ich möchte es noch mehr lernen.

Deine lieblings Stelle in Finnland? 
Schwierige Frage! Lappland ist wunderschön. Ich mag die Einsamkeit in der Natur. Ich bin fasziniert von der Stille Lapplands, den magischen Farben der Polarlichter, den lichten Wäldern - kann am Besten ausspannen und Kraft tanken in einem Mökki am See, der Pielinen hats mir angetan - bin verzaubert von der einzigartigen Schärenlandschaft, dem Licht der Mitternachtssonne und den Farben zur Ruska-Zeit - schätze die Gemütlichkeit in Nordkarelien und den Markt am Hafen von Oulu mit dem Duft von Pulla und Kaffee - genieße aber genauso gern das lebendige und zugleich relaxte urbane Leben in Helsinki.

Stadt?  
Helsinki!

Haukipudas

Meer oder See? 
Pielinen ist wunderschön - sowohl im Sommer im Mökki wie im Winter, wenn der See zugefroren ist.

Wald oder Wiese? 
WALD - ich genieße es, stundenlang durch die Wälder zu streifen. Ich mag die lichten finnischen Wälder sehr.  Mein Lieblingsbaum ist die Birke. Sie sind so zart und zugleich so widerstandsfähig.

Gehts du gerne ins Sauna? 
JAA definitiv - ich mache jetzt sogar Lesungen in der Sauna! danach hat man dieses einmalige Gefühl von sauber-geborgen-durchwärmt-entspannt---- saunanjälkeinen.

Schalgs du dich gern mit vihta (vasta)? Kannst du vihta machen? 
Vihta ist toll, der Geruch ist einmalig. Sie selber gebunden habe ich noch nicht - ich habe in Kuusamo diesen Sommer einen 80-jährigen kennengelernt, der das seit Jahrzehnten macht und er hat gezeigt, welche Zweige man am besten nimmt und wie man sie mit einem Zweig zusammenbindet.

Bist du eisgescwhommen? Wo hast du das gemacht? Hast du das  öftes gemacht? Wills du nochmal machen? 
JAAA - das war eine Herausforderung! Es war in Helsinki und Tuure Kilpeläinen hatte mich dazu eingeladen - "now you can proove your roots" - da hatte ich gar keine andere Chance! :-) Es kostet zwar Überwindung, aber danach könnte man Bäume ausreißen und fühlt sich wie neu geboren. JEDERZEIT wieder! Die ganze Geschichte hier: http://tarjasblog.de/Finnland/challenge-die-herausforderung/

Magst du gern Lakritz? Salmiakki? 
Alle Varianten - von süß bis sauer - in allen Farben - nur bei den SISU-Pastillen ist meine Grenze erreicht. Leider gibt es hier in Süddeutschland kaum Lakritz, sodass ich mich immer, wenn ich in Finnland bin, mit einem großen Vorrat eindecke.

Und finnische schokolade? 
FAZER! YESSS - es gibt keine bessere - Salty Caramel ist eine Sünde wert.

Deine lieblings essen in Finnland? 
Karjalanpiirakka und Pulla. Beides weckt Kindheitserinnerungen.

Kannst du Karelien pirogge backen? 
Ich habe es ehrlich gesagt noch nicht versucht, weil meine Mama immer sagte, dafür sind die deutschen Backöfen nicht heiß genug.

Lieblings beere? 
Blaubeeren! Am besten direkt im Wald aus der Hand in den Mund.


Beste sache in Finnland? 
die Finnen!
"Wir vertrauen einander", hat mir mal ein Finne gesagt. Der Umgang ist anders als bei uns.

Finnische leute, was ist die beste und schlimste Charakter?
Schwierige Frage, da landet man schnell wieder bei all den Klischees über die Finnen. SISU finde ich sehr beeindruckend. Das zollt mir Respekt ab. Allein die Vorstellung, dass die Menschen schon früher unter sehr widrigen Bedingungen leben mussten und sich - auch wenn sie wenige waren - durchgebissen und nicht aufgegeben haben. Und auch jetzt: Finnland feiert 100 Jahre Unabhängigkeit - ist zwar ein großes Land, aber mit vergleichsweise wenig Menschen - und was die 5.4 Millionen Menschen in dieser kurzen Zeit erreicht haben, ist wirklich bemerkenswert. In vielen Bereichen liegen die Finnen auf den vordersten Plätzen weltweit, sei es bei der Pressefreiheit, Beste Chancen für Mädchen und Frauen, Gleichberechtigung, Stabilität, Sicherheit, Innovation...

Das schlimmste? Dass so viele auf Heavy Metal abfahren ;-) Ich mag Rock, Pop, Finnischen Tango, aber mit Heavy Metal - außer vielleicht den Balladen - kann ich nicht so viel anfangen.

Hetta

Was denken die Deutschen veil du "halb" Finnen bist? 
Als Kind durfte ich mit einem Nachbarskind nicht spielen, weil deren Mutter meinte, wir könnten nicht richtig deutsch. Das hat mich sehr getroffen. Aber sonst erlebe ich eigentlich immer nur großes Interesse an Finnland.

Vie fühllst du dich? Mehr Deutsche oder Finnen? Oder beide? 
Ich bin durch die deutsche Umgebung natürlich sehr geprägt. Ich schreibe und denke auf deutsch. Aber wenn ich nach Finnland komme, habe ich das Gefühl, ich komme nach Hause. Es ist wie ankommen - und bleiben wollen. Zusammengefasst könnte man vielleicht sagen: Vaterland = Deutschland - Mutterland & Onnenmaa = Suomi

Wie oftes fliegst du nach Finnland? 
So oft es geht, vier bis fünfmal im Jahr.

Hast du in Finnland gewohnt? Möchest du da wohnen?
ich war als Kind in den Ferien immer bei den Großeltern -
2013 war ich fast ein halbes Jahr in Finnland. Hatte nur eine Hinfahrtkarte, sonst nichts.
Und viele Fragen im Gepäck. Bin allein mit dem Auto durchs Land, bis rauf nach Inari und habe dann längere Zeit in Haukipudas in einem kleinen roten Holzhaus im Wald gewohnt. 
Wollte unter anderem herausfinden, ob ich in Finnland leben will. Und habe festgestellt, es geht nicht, ohne die Sprache wirklich gut zu beherrschen. Und mein Werkzeug ist ja die Sprache. Wollte ich also einen Job finden, müsste ich sehr gut finnisch können. Und trotzdem hätte ich immer das Gefühl gehabt, ich genüge nicht, ich treffe nicht die Nuancen in der Sprache, wie ich sie im Deutschen treffen kann. Also bin ich wieder zurück nach Deutschland.  Schweren Herzens einerseits, andererseits aber auch in der Gewissheit, ich kann jederzeit wiederkommen. 

Möchtest du etwas noch sagen für finnen? 
Uns "Finnland-Begeisterten" wird oft vorgeworfen, wir sähen das Land durch eine rosarote Brille. Sicher ist nicht alles Friede-Freude-Eierkuchen in Finnland.
Ich bin einfach sehr dankbar für meine finnischen Wurzeln und dass ich sie weiter erforschen darf. Ich bin begeistert und fasziniert von diesem wunderbaren Land und seinen Menschen.  In meinem Buch und auf meinem Blog zeige ich einfach meine Sicht auf das Land, was ich dabei empfinde und was ich dort schönes erlebe. Und bis heute waren es ausnahmslos freundliche Begegnungen und wunderbare Erfahrungen.
Finnland kann stolz sein auf seine Errungenschaften und seine einmalig faszinierende Natur. Und in dieser Umgebung haben die Finnen einen unheimlich angenehmen und coolen way of life gefunden, wovon wir oder andere sich ruhig eine Scheibe abschneiden können.

Nimi? 
TARJA KATRINA PRÜSS

Ammatti?
Radio- ja tv-toimittaja

Missä olet syntynyt? 
Bremen (Pohjois-Saksa) (1969)

Missä asut? 
Lindau (Bodensee)

Miten sinä olet Lindauhin tullut? 
Minun isäni menehtyi todella aikaisin. Olin silloin vain kahdeksan vuotias ja minun äitini kasvatti kolme lasta yksin. Vuosi myöhemmin äitini tutustui ja rakastui uudelleen mieheen Lindausta. Ja minä muutin äitini mukana Lindauhin. Sisarukseni olivat jo vanhempia ja jäivät Pohjois-Saksaan. Joten äitini muutti toistamiseen pitkän matkan päähän. He olivat 23-vuotta yhdessä joten se oli kannattavaa.

Harrastukset? 
Valokuvaus, uiminen, kuvanveisto, lukeminen.

Sinun äitisi oli suomalainen, miten hän tuli Saksaan?
Hän tapasi isäni Oulussa. Tämä on 110. rakkauden syy kirjassani. He menivät Suomessa naimisiin ja muuttivat Pohjois-Saksaan josta isäni oli kotoisin. Äitini oli kotoisin Oulusta, isovanhemmat Karjalasta.

Mistä äitisi oli kotoisin? 
Äitini oli Oulusta, mutta syntynyt Hyrynsalmella. Isovanhempani olivat Karjalasta ja heidän piti paeta sieltä. Äitini syntyi sen tähden Hyrynsalmella.

Puhuiko äitisi sinulle suomea? 
Kyllä silloin kun olin pieni. Harmittavasti suomenkieli jäi jossain vaiheessa. Äitini menehtyi yhdeksän vuotta sitten ja toivon että hän olisi elänyt ja nähnyt kuinka Suomesta on tullut toinen kotimaani.

Osaatko suomea, haluatko oppia? 
Osaan vähän suomea ja opiskelen kolmatta vuotta suomenkieltä. Kursseilla Suomessa ja netissä kielikurssi ohjelmalla. Kuuntelen paljon suomalaista radiota. Nykyään pystyn hieman puhumaan ja ymmärrän suurimman osan. Mutta haluan oppia vielä lisää.

Lempipaikkasi Suomessa? 
Vaikea kysymys! Lappi on mahtava. Tykkään luonnon yksinäisyydestä. Minua viehättää Lapin hiljaisuus ja maagiset revontulet, metsien valot. Mökki järvenrannalla on paras paikka rentoutua ja tankata voimaa. Olen lumoutunut Pielisen ainutlaatuisesta luotomaisemasta, valot juhannusyönä ja värit ruska-aikana. Arvostan mukavuutta Pohjois-Karjalassa ja kun Oulun sataman torilla tuoksuu pulla ja kahvi. Mutta nautin yhtä paljon elävästä ja rennosta urbaanista elämästä Helsingissä.

Koli

Lempikaupunki?  
Helsinki!

Meri vai järvi? 
Pielinen on upea kesällä mutta myös talvella kun järvi on jäässä.

Metsä vai niitty? 
METSÄ- Nautin tuntien kävelystä metsässä. Tykkään valoista Suomen metsissä. Lempipuuni on koivu. Ne ovat niin herkkiä mutta samalla niin sitkeitä.

Tykkäätkö saunoa?
KYLLÄ ehdottomasti. Teen tällä hetkellä lukutuokioita saunassa! Saunan jälkeen on ihana tunne puhdas- turvallinen-lämmin-rentoutunut eli saunanjälkeinen.

Tykkäätkö vihtoa? Osaatko tehdä vihdan?
Vihta on huippu, se tuoksuu niin hyvälle. Itse en ole vielä vihtaa tehnyt. Tänä kesänä tapasin Kuusamossa 80-vuotiaan, joka on niitä tehnyt vuosikausia. Hän näytti minulle mitkä ovat parhaat vihdan oksat ja näytti miten se tehdään.

Oletko käynyt avannossa? Missä kävit? Oletko käynyt useasti? Haluatko käydä uudelleen? 
Kyllä, se oli haaste!! Se oli Helsingissä ja Tuure Kilpeläinen oli minut kutsunut mukaan. -"nyt voit näyttää juuresi" ja minulla ei ollut muuta mahdollisuutta. Se oli nimittäin itsensä voittamista, mutta jälkeen päin olo oli kuin uudesti syntyneellä. Tekisin sen uudelleen milloin vain. Koko tarinan voit lukea täältä: http://tarjasblog.de/Finnland/challenge-die-herausforderung/

Tykkäätkö lakusta ja salmiakista? 
Kaikesta mahdollisesta, makeasta happamaan ja joka väriin. Vain SISU-pastillit eivät maistu. Valitettavasti täällä Etelä-Saksassa ei niin vain löydy. Suomessa käydessä täytän aina varastoja.

Ja suomalaisesta suklaasta? 
FAZER! YESSS - ei ole parempaa - Salty Caramel on synnin arvoinen.

Lempiruokasi Suomessa?
Karjalanpiirakka ja Pulla. Molemmat herättävät lapsuudenmuistot.

Osaatko leipoa karjalanpiirakoita? 
Täytyy myöntää etten ole edes kokeillut, koska äitini aina sanoi että siihen nämä saksalaiset uunit eivät ole tarpeeksi kuumia.

Lempimarjasi? 
Mustikka! Parasta suoraan puskasta kerättynä.

Parasta Suomessa?
Suomalaiset!
"Me uskomme toisiimme", on yksi suomalainen minulle kerran sanonut. Kanssakäyminen on erilaista meillä Saksassa.

Suomalaiset, paras ja huonoin luonteenpiirre? 
Vaikea kysymys, tähän voisi vastata kaikki kliseet suomalaisista. SISU on erittäin vakuuttava, se saa minulta arvostusta. Ajatus siitä että ihmiset elivät epäsuotuisissa olosuhteissa aikaisemmin. Myös silloin kun suomalaisia oli vähemmän, ei luovutettu. Ja nyt Suomen itsenäisyys täyttää 100 vuotta. Iso maa jossa suhteellisen vähän asukkaita. Ja mitä 5.4 miljoona asukasta ovat lyhyessä ajassa saavuttaneet, se on tosiaan merkittävää. Monella alueella suomalaiset ovat kärkipaikoilla, lehdistönvapaus, parhaat mahdollisuudet tytöille ja naisille, tasa-arvo, vakaus, turvallisuus, innovaatio...

Huonoin? Koska on niin paljon Heavy Metal bändejä. Tykkään rokista, popista, suomalaisesta tangosta mutta Hevistä (paitsi ehkä balladeista) en tykkää.

Mitä Saksalaiset ajattelevat siitä kun olet puoliksi suomalainen? 
Lapsena en saanut leikkiä naapurin lasten kanssa, koska heidän äiti oli sitä mieltä ettemme osanneet kunnolla saksaa. Mutta yleensä kohtaan suurta kiinnostusta Suomesta.

Oletko mielestäsi saksalainen, suomalainen vai molempia? 
Olen kasvanut saksalaisessa ympäristössä. Kirjoitan ja ajattelen saksaksi. Mutta kun saavun Suomeen, minulle tulee olo kuin saapuisin kotiin ja haluaisin jäädä. Yhteenvetona sanoisin Isänmaa = Saksa - Äidinmaa ja onnenmaa = Suomi.

Kuinka usein käyt Suomessa? 
Niin usein kuin mahdollista, neljä viisi kertaa vuodessa.

Oletko asunut Suomessa? Haluaisitko asua? 
Lapsena vietin kaikki lomat isovanhempien luona Suomessa. Vuonna 2013 asuin melkein puoli vuotta. Minulla oli vain menolippu, ei muuta. Paljon oli kysymyksiä mukana. Ajoin yksin autolla maan läpi Inariin asti. Ja asuin pidemmän jakson Haukiputaalla punaisessa tuvassa metsän keskellä. Halusin tietää haluaisinko asua Suomessa. Tulin siihen tulokseen että ei onnistu ilman kielitaitoa. Ja minun työkaluni on kieli. Etsin myös töitä, mutta silloin pitäisi osata erittäin hyvää suomea. Ja minulla on sellainen tunne että en osaa riittävästi, nuanssit puuttuvat. Joten raskain mielin palasin Saksaan, toisaalta minulla oli tieto siitä että voin milloin vain palata takaisin Suomeen.

Mitä haluat sanoa suomalaisille? 
Meille SUOMI-HULLUILLE sanotaan usein että näemme maan  ruusunpunaisten lasien läpi. Kaikki ei varmasti ole niin kuin kuvittelemme. Minä olen erittäin kiitollinen suomalaisista juuristani ja siitä että voin tutkia sitä. Olen innostunut ja lumoutunut tästä ihanasta maasta ja sen ihmisistä. Kirjassani ja Blogissani näytän minun näkökantani Suomesta, mitä minä tunnen ja aistin. Tähän mennessä on ollut poikkeuksettoman ystävällisiä kohtaamisia ja ihmeellisiä kokemuksia. Suomi voi olla ylpeä saavutuksistaan ja hurmaavasta luonnostaan. Ja näissä ympyröissä ovat suomalaiset löytäneet hämmästyttävän mukavan ja makean elämäntyylin. Mistä me muut voidaan napata pieni palanen.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Vauvamuskari

Ollaan tänä syksynä käyty suomenkielisessä vauvamuskarissa. Ihan huippua. Sen järjestää Suomi-koulu Vorarlberg yhteistyössä ÖFG:n (Österreichisch-Finnische Gesellschaft Vorarlberg) kanssa. Suomi-koulu on perustettu tänä syksynä. Se järjestetään joka toinen perjantai (klo 14-16) Itävallan puolella Dornbirnissä. Meiltä ajaa sinne 40 minuutissa (35km) mutkittelevaa vuoristotietä. Matkalla on aivan ihania pikku kyliä ja pitkä tunneli (Achrain) Dornbirnin päässä. Aluksi ajattelin että mitenköhän sitä jaksaa ajaa, mutta toisaalta se matka menee nopeasti (vrt. Suomen pääkaupunkiseudun liikenne ruuhka-aikaan). Varaa vaan riittävästi aikaa, koska liikenteestä ei ikinä  tiedä. Välillä eteen tupsahtaa rekka tai traktori ja matkan teko hidastuu. Plaah.

Kimillä ja Tuulia-opella synkkaa hyvin yhteen (joskus jopa puol kahteen).

Vauvamuskari on kestoltaan puoli tuntia klo 14-14.30, ollaan laulettu, tansittu, soitettu rumpuja ja marakasseja. Pimin seurana ovat olleet Stella ja Frida, Tapio on vielä niin pieni että hän on yleensä nukkunut. Ehkä hänkin kohta piristyy. Pimi on tykännyt muskarista ihan mielettömästi, Tuulia ope on ottanut hyvin vauvat huomioon. Tunnin avaa pikku pupu joka myös päättää tunnin. 

Pupu avaa tunnin.

Leikkikoululaiset 2-4 v 14-14.30 askartelevat ja juttelevat Suomesta ja Suomeksi Ulla opettajan kanssa. 14.30-14.45 on pieni laulu-ja leikkituokio Marjutin ohjaamana. Vauvamuskarilaiset ovat olleet mukana jos ovat jaksaneet. Suosittu laulu tänä syksynä on ollut "pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat". Pimikin on kappaleesta innoissaan, varsinkin kohta "vatsaa taputa".

Varsinainen Suomikoulu on kouluikäisille ja ne on jaoteltu kahteen eri ryhmään. Alakoulu 5-7 v. opettajana Ulla Gratt ja Yläkoulu 8-13v. opettajana Tuulia Hakulinen 14.30-16. Tämän vuoden aiheita ovat olleet: Tutustuminen ja suomalaisuus, Perhe ja ystävät, Koti, Kasvit ja puut, Eläimet, Menneisyyden tapahtumia ja Joulu. Tammikuussa Suomi-koulu jatkuu ja ihan varmasti ollaan joka kerta mukana.


Laulujen ja leikkien jälkeen on tarjolla kahvia ja pullaa. Jokainen äiti leipoo (tai ostaa valmiina) vuorollaan jotain makeaa ja jotain suolaista. Tämä on erittäin tärkeä hetki (myös) minulle, Vorarlbergin naiset eivät ehkä ymmärrä kuinka tärkeää tämä on. Saan jutella suomeksi ja tavata kivoja suomalaisia. Näitä suomikontakteja meillä päin on niin vähän. Jostain syystä Vorarlbergissa asuu paljon suomalaisia. Me meinataan Pimin kanssa käydä ihan säännöllisesti ja ehkäpä joskus isompana Pimikin pääsee oikeaan Suomi-kouluun. Tämä on erittäin tärkeää suomenkielen oppimisen kannalla. Ja jos löytyisi vielä joku kiva kaveri Pimille jonka kanssa voisi enemmänkin leikkiä.

Aina katsotaan tarkasti mitä se ope sanoo.

Suomi-koulu saa tukea Suomen valtiolta mutta kulujen kattamiseksi kerätään vielä rahaa Suomi-Kioskin muodossa. Äidit ja lapset ovat innoissaan ostaneet suomalaisia makeisia. Nam nam! Minäkin olen tukenut meidän Suomi-koulua hyvin ahkeraan. Suomi-kioski on auki 14-16.30.

Tyhjää täynnä kun ollaan ostettu niin ahkeraan.

Meillä on siellä myös kirjasto jonne voi lahjoittaa ja josta voi lainata suomalaisia kirjoja, dvd- ja cd-levyjä ja pelejä. Ollaan pidetty myös ns. kirpputoria, vaatteiden ja muiden tavaroiden vaihtoa. Naisten- ja perhelehdet vaihtavat myös vilkkaasti omistajaa.



Suomi-koulut ovat syntyneet ulkosuomalaisten tarpeesta välittää lapsilleen suomalainen kulttuuriperintö. Ensimmäiset Suomi-koulut perustettiin 1960-luvulla ja tällä hetkellä Suomikouluja löytyy 45:stä maasta. Oppilaita näissä kouluissa on yhteensä noin 4000. Suomi-koulu on tarkoitettu sellaisille oppilaille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria. Suomi-koulun opetussuunnitelmaa varten opetusministeriö on laatinut suosituksen, jota Vorarlbergin Suomi-koulussa käytetään suunnittelun pohjana. Suomi-koulujen tehtävänä on tukea vanhempia lasten kaksi- ja monikielisyyteen kasvamisessa. Kouluilla on myös tärkeä rooli ulkosuomalaisten kielen ja kulttuurin osaamisen turvaajina. Näin kirjoitti rehtori Marjut.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Olen suomalainen ja ylpeä siitä

Monet kirjoittivat tällä viikolla itsenäisyyspäivästä ja miltä sen viettäminen ulkosuomalaisesta tuntuu. Aikalailla monen kanssa olen samoilla linjoilla. Jotenkin koko päivän oli "herkkäolo" ja kuuntelin ja lauloin Pimin kanssa suomi-kappaleita. Kerroin Pimille että nämä kappaleet ja Suomi ovat tärkeät Äidille. 

Silloin tuli myös mietittyä omaa suhdetta Suomeen, kuinka tärkeää itselle suomalaisuus on. Jotenkin ajatus siitä että Pimi ei ehkä tunne Suomea/suomalaisuutta kohtaan samalla lailla kuin minä, sai minut surulliseksi. Voin yrittää pitää suomalaisuutta yllä mutta täällä Allgäun alueella se tulee olemaan vaikeaa. 

Mielenkiintoista nähdä millainen tyyppi Pimistä kasvaa. Onneksi Jumi +muu perhe ovat kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisuudesta (ja saunasta). Kirjoitin aikaisemmin tällä viiikolla tästä Allgäun murteesta, jota itsekin yritän oppia (no en oikeasti yritä vaan se tulee luonnostaan). Onneksi olen löytänyt Vorarlbergin naiset, ÖFG:n ja suomi-koulun.

Glühwein maistuu

Olin Vorarlbergin suomalaisnaisten kanssa koko päivän reissulla Konstanzin joulumarkkinoilla viime lauantaina. Huom, ekaa kertaa koko päivän poissa Pimistä. Äiti taisi olla enemmän ikävissään. 

Minun piti ajaa ensin Dornbirniin (Itävalta) ja sieltä sitten bussimatka Sveitsin kautta Konstanziin (Saksa). Käytiin ensin lounaalla Umami-nimisessä Sushi-ravintolassa jota voin suositella, miljöö oli aivan ihana ja ei se ruokakaan hullumpaa ollut. 

Sen jälkeen nautittiin Konstanzista ihanassa auringonpaisteessa. Seitsemän suomalaista taisi saada paikan vähän sekaisin. Parasta oli että sai höpöttää suomea ja olla "oma itsensä". Kukaan ei varmasti ymmärtänyt mitä puhuttiin tai jos ymmärsi niin parempi oli olla hiljaa. 

Meillä oli tosi mukava reissu. Löydettiin sattumalta liike jossa myytiin suomalaista lakritsia/salmiakkia, Pandaa ja Fazeria. Ihan huippua. Konstanzin joulumarkkinat olivat isot ja kivasti kojut oli laitettu pitkin satama-aluetta. Suosittelen. Akkuja on ladattu että taas jaksaa...

Tonttujoukko

Sunnuntaina ei tainnut mitään erikoista tapahtua, muuta kuin että Pimi oli hieman "suuttunut" Äitille, aamulla ei ollut minua huomaavanikaan. Isi oli paras ja sen kanssa kyllä seurusteltiin. Oltiin koko perhe ihan poikki eikä tehty mitään kummempia. 

Maanantaina meillä oli vauvauinti ja jee, Pimi sukelsi. Äitin avustamana mutta kuitenkin, jippii. Mietin vieläkin sitä ensi vuonna vauvauintiin osallistumista. Viime kerta oli ihan ok, Pimiä ei niin paljoa itkettänyt. Saatiin leikkikutsu vauvauinti kaverin luokse. Mahtavaa. No ei minun tästä pitänyt kirjoittaa vaan meidän saunakokemuksesta. 

Tunnelmaa Konstanzin joulumarkkinoilta.

Mentiin BIO-saunaan (tiedän kuulostaa taas oudolta), siellä on n. 60 astetta lämpöä (ei kiuasta). Sisällä oli kaksi naista keskilauteilla toinen makoili ja toinen istuskeli. Menin tämän makoilevan naisen alapuolelle, koska siinä on ollut hyvä Pimiä imettää. 

Kumpikaan ei siis tehnyt elettäkään tehdäkseen tilaa. Nojasin sitten tapani mukaan siihen ylempään lauteeseen. Hetken päästä se makoileva nainen sanoi tiukkaan sävyyn: "älä nojaa ja hikoile minun pyyhkeeseeni". Hänen pyyhe oli siis hieman reunan yli ja minun selän takana, en ollut yhtään huomannut. 

Mietin jo tässä vaiheessa että pitäiskö lähteä pois. Jatkoin imettämistä ja Pimi oli ilman pyyhettä. Sama nainen aloitti keskustelun "Onko hän tyttö vai poika"? Vastasin että "poika", vähän kysyvänä. Nyt hän oli huolissaan siitä että jos tämä poika alkaa pissaamaan ja pissat tulevat hänen päälleen. Sanoin että sitä varten minulla on tässä tämä toinen pyyhe jolla voin peittää jos näin käy. 

Ei tässä vielä kaikki seuraavaksi tuli se kysymys mitä jo odottelin. "Kauan oikein olet vauvan kanssa saunassa"? Sanoin että "yleensä noin kymmenen minuuttia", tunnustelen ja kuulostelen Pimin oloa. Vastauksesi tuli hieman tuhahduksia. 

Seuraava kysymys olikin (yllätys-yllätys) "Mistä olet kotoisin? Tanskasta"? No kerroin olevani Suomesta ja sitten hän ymmärsi paremmin meidän saunottelut. Hän kysyi kuitenkin että "onko sauna hyväksi vauvoille"? Lopuksi hän totesi että sellainen kuiva ja kuuma sauna on enemmän terveellinen kuin ei niin kuuma mutta kostea. Olin vähän että mitä? En oikeen osannut sanoa hänelle mitään, koska hän oli niin varma tästä asiasta. 

Yleensä ollaan saunassa ja saunaosastolla saatu hyvää palautetta. Kaikki ovat ihastuneita pikkuiseen saunojaan. Mutta ei tänä maanantaina, tai ainakaan tämä rouva. Mutta kuitenkin tämä on yksi asia josta tykkään saksalaisista, sanotaan jos on jotain sanottavaa vaikka se ei olisi aina niin positiivista (mutta suomalainen minussa ei tästä nyt tällä kertaa oikein tykännyt).

Nam nam!

Keskiviikko aamupäivisin käyn yksin uimassa Lindenbergissä. Siellä näen usein samoja naamoja ja niin tälläkin viikolla. Pukuhuoneessa oli kanssani yksi vanhempi rouva ja hän huomasi minun Converset jotka ovat tehty marimekon kankaasta. "Hän kysyi onko nuo ostettu/tuotu Suomesta"? Olin että kyllä ja ei, koska olin ostanut ne Frankfurtin marimekon myymälästä. 

Ilmeisesti hän muisti että olen Suomesta, kerran aikaisemmin olin hänen kanssaan keskustellut. Minulla oli lasipullossa vettä ja hän oli asiasta innoissaan koska muovipullo ei ole ollenkaan hyvä juttu. Seuraan liittyi toinen nainen ja hänelle hän heti mainitsi että tämän nainen tässä on Suomesta kotoisin. 

Apua, taas kaikki tietää. Laitoin samalla deodoranttia kainaloon ja tämä vanhempi rouva mainitsi ettei ole hyvä niin paljoa laittaa kuulemma hän oli jo edellisellä kerralla katsonut ja meinannut sanoa. Siis mitä, eiköhän tämä asia nyt kuulu vain minulle?! Edit: Käytän mineraalikiveä ja sitä pitää tosissaan reilulla kädellä sutia kainaloon. Täytyy katsoa että ensi kerralla olen eri aikaan pukuhuoneessa (suomalaisuus iskee taas).

Keskiviikkona iltapäivällä olin Pimin kanssa vaunukävelyllä. Meidän tiellä on koko syksyn ollut tietyö ja siitä ohi kun kävelin niin yksi työmies kysyi "Olenko Jumin naisystävä?" Häkeltyneenä vastasin "kyllä olen". Minun pitää Jumille sanoa että pysähtyy joku päivä hänen juttusilleen (A-pua, en ole vieläkään muistanut sanoa). Nämä on näitä pienen kylän etuja/haittoja.

Torstaina oltiin ensimmäisillä leikkitreffeillä. Kolme poikaa ja kaikki niin erilaisia mutta niin söpösti leikkivät. Pimi otti leluja Moritzilta ja Moritz oli vähän hermona kun hänen leluillaan leikkii jotkut muut. Vince on aina niin rauhallinen ja tälläkin kertaa hän tyytyi katselemaan ja leikkimään tyytyväisenä. Minä toivon että tästä tulee tapa ja tavattaisiin heidän kanssaan säännöllisesti. 

Tällä viikolla minulle "tarjottiin" töitä ja ensi viikolla selviää enemmän. Kyseessä on pikkuhomma silloin tällöin ja alkaen ensi kesänä, joten siinäkin mielessä sopii paremmin kuin hyvin. Kaikin puolin on ollut hauska ja tapahtumarikas viikko. Näitä lisää.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi