Niin se on vaan meilläkin alkanut päiväkoti tai niin kuin täällä sanotaan Kita (Kindertagestätte), Kindi tai Krippe eli seimi. En näe näissä mitään eroa mutta saksalaisille tämä on jotenkin tärkeää erotella. Samassa talossa ne meillä päin on joten minulle se on päiväkoti.
Olimme käyneet heinäkuussa tutustumassa (2h) ja aluksi Pimi oli minussa liimaantuneena. Mutta hetken päästä uskaltautui vähän kiertelemään ja leikkimään. Hoitajat olivat sitä mieltä että poika on todella utelias.
Kävin yhden kerran keskustelemassa hoitajan kanssa. Hän selosti kovin tarkkaan mitä ryhmässä tullaan tekemään. Ja mitkä ovat heidän metodit ja periaatteet. Silloin hän mainitsi että tutustumisjakso kestää lapsesta riippuen 4-12 viikkoon.
Päiväkotiin piti ottaa pitkä lista tavaroita mukaan. Isoon ikean kassiin pakkasin: sisäkengät, vaihtovaatteet, kurahousut, kumisaappaat, vaippoja, kosteuspyyhkeitä, Teemu-nallen, pyyhkeen, tyynyn, kansion, ison pakkauksen nenäliinoja ja 10é leivontarahaa ja portfoliota varten.
 |
| Kaikki mahdollinen mukaan. |
Tutustuminen päiväkotiin - Eingewöhnung
Päivä 1
Olimme Pimin kanssa paikalla kaksi tuntia. Aluksi Pimi hieman ”repi” minua mukaan leikkimään. Mutta jossain vaiheessa uskalsi liikkua huoneessa yksin ja leikki nätisti. Molemmat jaksettiin olla pari tuntia paikalla.
Päivä 2
Olimme paikalla 15 minuuttia kauemmin kuin eilen eli 2h 15min. Pimi oli pitkiä hetkiä leikkien lumoissa mutta kun jotain ekstraa tapahtui hän oli heti haukkana minun luona. Tein ihan tahallisesti niin että hakeuduin pois Pimin luota ja käänsin selkäni hänelle. Tarkoituksena etten koko aikaa kyttäisi mitä hän tekee. Hoitaja sanoikin että juuri noin ja koita näyttää vielä oikeen tylsistyneeltä.
Päivä 3
Aamulla lähdettiin reippaina mutta jotenkin huomasin että Pimi oli väsynyt ja mietin että mitäköhän tästä tänään tulee. Alkuun oli vain minun lähellä, eikä oikeastaan leikkinyt muiden kanssa. Morgenkreis eli aamuhetki kun tuli niin Pimi ei halunnut tulla rinkiin, kiukutteli vain. Hoitajat sanoi että koita olla huomaamatta hänen tunteenpurkauksia. Helpommin sanottu kuin tehty. Aamuhetken jälkeen oli Brotzeit eli eväshetki, joka ei myöskään oikeen mennyt pikkuherran mukaan. Hoitaja sanoikin sitten että no niin nyt on aika lähteä. Kello oli hyvä että edes puoli kymmentä. Toisaalta olin huojentunut ettei tarvitsisi siellä kökkiä vielä tuntia.
Olin tämän kolmen päivä jälkeen aivan puhki. Osasyy saattoi olla siitä että olin tulossa kipeäksi, torstaina makasin sohvalla puolikuolleena. Tai sitten päiväkodin aloitus oli myös minulle rankkaa.
Tässä välissä meillä oli pitkä viikonloppu koska Pimi alkaa käymään päiväkodissa vain kolme päivää viikossa. Seuraavalla viikolla jatkuu.
Päivä 4
Pimi sanoi jo aamulla lähtiessä että äiti tulee mukaan. Eli jotenkin hänellä on takaraivossa se että jotain outoa tapahtuu. Alkuun oli hieman varautunut ja tarkisteli onko äiti lähellä. Tänään olin mukana aamuhetkessä ja välipalan syömisessä. Aika pian näiden jälkeen sain luvan poistua huoneesta. Itkuilta ei vältyytty tässä erossa. Mutta kuulemma oli vain hetken itkenyt ja sitten jatkanut leikkejään. Sain olla tosiaan reilu 20 minuuttia ”kahvilla” kahvihuoneessa. Jonka jälkeen hoitaja tuli hakemaan minut. Otin Pimin mukaan ja lähdettiin kotiin.
Päivä 5
Pimillä jyskytti takaraivossa että ÄITI tulee myös mukaan päiväkotiin. Kuitenkin aamun varmisteluiden jälkeen alkoi leikkiä suht itsenäisesti. Siihen väliin sitten minäkin häivyin kuvioista ”kahville”, ja sain olla tunnin poissa. Kuulemma oli protestoinut kovasti mutta oli rauhoittunut ja leikkinyt sekä myöhemmin aamuhetki ja brotzeit oli mennyt hyvin. Jännää. Äidin nähdessään alkoi alahuuli väpättämään ja itkuilta ei taaskaan vältytty (äiti joutui myös pyyhkimään kyyneleitä). Rankka päivä, mutta lyhyt. Olimme paikalla yhteensä vain reilun puolitoista tuntia.
 |
| Brotzeit |
Päivä 6
Aamu alkoi suht hyvin, Pimi heräsi ja söi reippaasti. Vaatteita vaihtaessa alkoi harmittamaan koska ei halunnut lähteä päiväkotiin. Ryhmässä ollessa Pimi oli minuun liimautuneena ja halusi vain kyhnöttää äitin sylissä. Aika alkuvaiheessa iski ihan paniikki että hän haluaa lähteä kotiin ja haki repun naulasta. Itki ihan surkeana. Ihme kyllä tunnin jälkeen Pimi oli rauhoittunut ja sain lähteä ”kahville”. Olin puolitoista tuntia poissa ja hakiessa Pimillä oli jo reppu selässä. Hän oli valmis lähtemään, pieni itkun huojennus purkautui kun tulin hakemaan. Sovimme hoitajien kanssa että parempi tämän eingewöhnungin aikana tehdä täyttä viikkoa koska muuten Pimi unohtaisi nopeasti mitä häneltä oikeen odotetaan. Mielestäni ei ollenkaan huono idea. Iso askel Pimille oli myös se että hän kätteli hoitajat lähtiessään. Aikaisemmin ei ollut suostunut moiseen.
Välihuomautus Saksassa on tapana kätellä tullessa ja mennessä opettajat/hoitajat. Mielestäni kiva tapa.
Päivä 7
Herääminen tähän päivään oli hieman hankalaa. Mietin että oliko Pimi oikeasti kipeä vai niin ettei hän halua lähteä päiväkotiin. Piti käydä konsultoimassa Oman kanssa, hän oli sitä mieltä että sinne vaan. Otettiin kaivuri mukaan jotta Pimi tuntisi olonsa turvalliseksi, tutun leikkikalun kanssa. Pimi nyyhkytti jo kotona, autossa, matkalla ja vielä ryhmässä. Olin ihan että ai kamalaa, onko tämä kaikki sen arvoista että toinen menee päiväkotiin? Toinen hoitajista näytti minulle etten saa silittää tai osoittaa mitään tunteita Pimiä kohtaan. Todella vaikeaa kun toinen oli ihan murheen murtama. Sovimme hoitajan kanssa että vaikka Pimi oli itkuinen niin poistuisin kuitenkin hetkeksi ”kahville”. Olin kuitenkin melkein puoltoista tuntia poissa. Takaisin tultuani Pimi leikki ihan nätisti eikä näyttänyt siltä että juuri sillä hetkellä olisi minua kaivannut. Vaikkakin sulkeutui heti minun syleilyyn. Tänäänkin kätteli kaikki lähtiessään, selkeästi paremmalla mielellä kuin eilen.
Päivä 8
Pimillä alkoi alahuuli väpättämään heti aamusta ja pieneltä itkuilta ei vältytty tänäkään aamuna. Päiväkodin eteisessä näytti siltä että Pimiä ihan vapisutti, teki niin pahaa nähdä että toisella tekee niin pahaa. Ryhmässä Pimi oli koko ajan kiinni minussa ja vajaan tunnin olin paikalla. Sitten pääsin taas ”kahville”. Onneksi seurassani on ollut yksi kiva äiti, joka ymmärsi tuskani.
Tänään minusta tuntui extrapahalta koska Pimi oli niin huonona päiväkotiin menosta. Mietin jo mielessäni mitä jos parin viikon päästä ei ole parannusta näkyvissä, mitä sitten tapahtuu? Mitä ihmettä keksin että toisen olotila paranisi? Miksei kukaan varoittanut tällaisestä että päiväkodin aloittaminen voi olla näin vaikeaa. Tämä on ihan kamalaa. Mietin että onko kaikki tämän arvoista?
Pimi oli kuitenkin taasen sen puolitoista tuntia ihan tyytyväisenä leikkinyt. Jälleennäkeminen ei ollut ihan niin vetinen kuin aikaisempina päivinä. Ja taasen hän reippaasti kätteli hoitajat lähtiessään.
Tänään minusta tuntui extrapahalta koska Pimi oli niin huonona päiväkotiin menosta. Mietin jo mielessäni mitä jos parin viikon päästä ei ole parannusta näkyvissä, mitä sitten tapahtuu? Mitä ihmettä keksin että toisen olotila paranisi? Miksei kukaan varoittanut tällaisestä että päiväkodin aloittaminen voi olla näin vaikeaa. Tämä on ihan kamalaa. Mietin että onko kaikki tämän arvoista?
Pimi oli kuitenkin taasen sen puolitoista tuntia ihan tyytyväisenä leikkinyt. Jälleennäkeminen ei ollut ihan niin vetinen kuin aikaisempina päivinä. Ja taasen hän reippaasti kätteli hoitajat lähtiessään.
Tuntuu että tässä parin viikon aikana en ole mitään kerennyt tekemään. Kotihommat on jäänyt tekemättä kun pitää siellä päiväkodissa kökkiä. Pimi on kotiin tullessa tietenkin kimpussani kuin termiitti. Onneksi eilen ja tänään sain Pimin päivänokosille jotta sain itse myös huilattua, olen ollut aivan poikki. Toki Pimi on ollut iltapäivisin isänsä kanssa joten pieniä hengähdystaukoja on ollut.
Ensi viikosta onkin tulossa mielenkiintoinen koska olen Pimin kanssa päiväkodilla vain yhtenä päivänä. Oma ja Jumi ovat muina päivinä Pimin kanssa siellä. Tässä oli tällainen pieni tilannekatsaus tämän hetkiseen tilanteeseen. Palaan asiaan taas myöhemmin.
