Mitä odotan Suomenreissulta?

Odotan Suomenreissulta kiireettömiä hetkiä rakkaiden kanssa...

Päijänne vuonna 2013

Tämä on ollut niin monena vuonna ajatukseni, mutta toisin on aina käynyt. Minä olen rynninyt ja liihottanut ympäri pääkaupunkiseutua treffaillut sukulaisia, ystäviä, kavereita, tuttuja. Minuuttiaikataululla niin että varmasti kerkeän treffaamaan kaikki ne ketä halusin nähdä ja ketkä haluavat minut nähdä. Tosiaan painotus sanalla „nähdä“. Valitettavasti reilun viikon lomalla ei vaan kerkeä keskittyä yhteen tapaamiseen per päivä. Välillä tapaamisia oli kolme-neljä päivässä. Yksi syksy tapasin yli 50 sukulaista, ystävää, kaveria tai tuttua vähän yli viikossa. Hiukan liikaa, voin kertoa. Viime kesänä olin yksin Suomessa ja äitin luota oli helppo reissata. Niin helppo etten viettänyt äitin kanssa paljoa aikaa. Kävin vain kääntymässä, syömässä ja nukkumassa. Äitini ei ehkä ihan näin ollut ajatellut minun vierailuani. Anteeksi. Olin aivan poikki kun pääsin kotiin. Olisin tarvinnut lomaa loman jälkeen.

Toinen mitä aina ajattelen etten vie mitään tuliaisia, koska kaikille tuliaisten vieminen vähentää matkabudjettia kivasti. Ajattelen aina että minun pitää riittää tuliaiseksi. Mutta tässäkin ajatus hyvä kymmenen, yleensä pari päivää ennen matkaa alan miettimään mitä viedä tuliaisina ja sitten juostaan kaupasta toiseen. Tai parhaimmillaan olen pystynyt olemaan lentokentälle asti ostamatta mitään. Sitten näen Müller-liikkeen ja suklaata onkin pakko ostaa mukaan kilotolkulla. Muutamana kertana olen ostanut vain lapsille ja niin aion tänäkin vuonna tehdä. 

Isojärven kansallispuisto vuonna 2013

Pari kertaa olen järjestänyt yhteistapaamisen, hyvä idea mutta toteutus ei ole ollut oikein onnistunut. Tai no yhden kerran järjestin tapaamisen Luukin leirintäalueella, ystävät tulivat sinne perheineen. Omat eväät ja grillattavat mukana. Täytyy sanoa että tämä oli onnistunut tapaaminen. Ainakin minun mielestä. Ystävät kertokaa oliko teidänkin mielestä? Päivän aikana ystävät tulivat ja menivät eikä tarjoiluun ollut tarvinnut panostaa. Tietenkin upealla säällä oli vaikutus mahtavaan päivään.

Käytiin soutelemassa Päijänteessä vuonna 2013

Joten tänä vuonna toivon että osaisin olla „rauhallisesti“ ja keskittyä vain yhteen asiaan. Tällä kertaa ollaan maisemissa melkein kolme viikkoa. Meillä on varattu mökki järvenrannalta reiluksi kahdeksi viikoksi. Joten uskon että minun hötkyily jää vähemmälle (yeah right?!). Nyt on jo laitettu kalenteriin pari päivää jotka on varattu vierailijoille, muina päivinä ollaan rauhassa perheen kesken. Yksi päivä on varattu minun synttärijuhliin ja Kimin nimiäisiin, tämäkin on vain perheelleni. Katsotaan onko tämä systeemi toimivampi kuin edellisinä vuosina.

Pihlajasaaren mökki Päijänteen rannalla.

Koska rakastan tehdä listoja (ja toteuttaa niitä). Niin tässä listaa mitä olisi ihana tehdä suomi-lomalla tänä vuonna.

• Saunoa puusaunassa, joka ilta tottakai.
• Viettää aikaa perheen kanssa.
• Käydä ystävien kanssa terassilla.
• Vaeltaa Nuuksiossa.
• Aistia tunnelmaa Helsingissä ja käydä kävelemässä Suomenlinnassa.
• Istua laiturinnokassa jalat vedessä ja miettiä kuinka ihanaa elämä on.
• Syödä uusia perunoita ja mansikoita, ne maistuvat parhailta Suomessa.
• Löhöillä (ensin soutaa, tietenkin) veneessä ja puutarhakeinussa.

Pääsääntöisesti haluaisin viettää rentouttavan loman jota voisin sitten myöhemmin syksyllä muistella. Viettää mukavia hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa. Niistä tässä unelmoin.

Päijänne vuonna 2013

Nyt tämä blogi hiljenee hetkeksi kun vietän aikaa rakkaiden kanssa. Palaan elokuussa asiaan taas uusilla jutuilla. Moikka moi!

Imetysasiaa

Mä olen vähän järkyttynyt tai en niin vähäänkään. Olen elänyt jossain pilvilinnoissa ja ajatellut että imetys on luonnollinen asia eikä siitä pitäisi potea huonoa omaatuntoa. Olen pitkin kevättä seurannut keskustelua imetyksestä Suomessa. Olen järkyttynyt että niin moni „vanhempi“ ihminen on sitä vastaan. Olisin luullut sen olevan päinvastoin, että nuoret eivät oikein ymmärrä imetyksen tärkeyttä.

Synnytyssairaalassa sairaanhoitajien tai lääkäreiden ohjeet ovat kyseenalaisia. Neuvolantädeiltä et saa myöhemmin myöskään mitään tukea, suorastaan tuputetaan aloittamaan ruokamaistelut heti 4kk:n alkaessa, ellei jo aikaisemmin?! 

Äidinmaito ei muka olisi sitä parasta ravintoa vauvalle. Tässä linkki Katri Sorsan blogikirjoitukseen. THL suosittelee imettämään 1-vuotiaaksi asti ja WHO 2-vuotiaaksi asti. Tai niin kauan kuin se äidistä ja lapsesta tuntuu hyvälle. Saksassa suositellaan täysimetystä puolivuotiaaksi asti.

Sain kätilöltä nämä tinakupit rintojen suojiksi imetyksen väleille. Jotta ei sattuisi niin paljoa, hetken ne auttoivat.

Itsellä on kuitenkin päinvaistaiset kokemukset kuin kanssa sisarillani Suomessa. Tai sitten elän taas kuplassa enkä tiedä kaikkea. Täällä (ainakin tällä alueella) suorastaan kannustetaan imetykseen ja olet ehkä vähän outo jos et imetä. Moni on minulta kysynyt imetänkö ja ovat olleet mielissään siitä että imetän. Kukaan ei ole sanonut että imetys olisi huonoksi vauvalle. 

Synnytyssairaalassa oli kätilö joka oli imetystukihenkilö. Hän tuli ensimmäisestä päivästä lähtien neuvomaan ja katsomaan että kaikki meni hyvin. Häneltä sai kysyttyä mieltä painavia kysymyksiä. Tuleeko varmasti maitoa? Tuleeko riittävästi? Entäs kun sattuu niin mitä tehdä? Saako pieni varmasti henkeä kun on nenä aivan kiinni ihossa?

Julki-imetys on ollut se jota vastaan monet äidit ovat joutuneet taistelemaan. Miksi se on niin TABU? Miksi sitä ei saisi julkisella paikalla tehdä? Miksi joissain maissa on tehty laki sitä varten että lapsi saa ruokansa julkisella paikalla? Miksi tätä luonnollisinta asiaa varten täytyy olla laki? Mietinkin että millaisessa maailmassa oikein elämme? 

Nyt kun oikein mietin niin en ole nähnyt täällä Saksassa julki-imetystä. Aikaisemmin en ole kiinnittänyt huomiota ja nyt kun olen niin enpä ole nähnyt. Hmmm, minä olen jo pari kertaa imettänyt ulkona puistossa, ravintoloissa, kauppakeskuksessa ja motocrossi-kisoissa. Toivottavasti en nyt ole „loukannut“ ketään. Niin miksi minun edes pitää miettiä tällaista?

Tämän voin aikalailla allekirjoittaa.

Kotona on käynyt kätilö ja hän on kannustanut imettämään. Välillä vähän liiankin kanssa, kun ideana on jossain vaiheessa olla pari tuntia poissa, käydä vaikka uimassa. Niin tarkoituksena oli testailla että ottaako Kimi pullosta minun maitoa, jotta voin olla rauhassa pari tuntia poissa. Koitin kysellä häneltä että kuinka paljon tämän ikäinen juo maitoa? En saanut mitään vastausta. Jotenkin häntä vaivaa se että pullosta annetaan. (Tähän löytyi vastaus Imetyksen tuki ry:n sivuilta, 30ml/tunti). 

Suosittelen liittymään Imetyksen tuki ry:n FB-ryhmään, siellä saa vertaistukea ja apua ongelmiin. Kätilön kanssaan ollaan myös keksitty ratkaisuja jotta imetys olisi miellyttävämpää. Minulla on kahden kuukauden aikana ollut erinäisiä tulehduksia ja välillä sattuu niin paljon että itkettää. Välillä ajatukset eivät ole olleet kovin positiivisia. Vielä toissaviikolla mietin tosissaan että lopetan imetyksen kun kipu oli niin kova että itkin tai suorastaan ulvoin. Nyt on taas ollut parempi ja vielä en ole ajatellut luovuttaa.

Tällä hetkellä tavoitteena on täysimettää puolivuotiaaksi asti ja aloittaa siinä vaiheessa ruokamaistelut (tai siinä vaiheessa kun Kimi on valmis). Sen jälkeen niin pitkään kuin tuntuu hyvältä ja äidinmaito kelpaa lapselle. Taaperoimettäjäksi en ole ihan varma meinaanko ruveta, kaikki riippuu nyt siitä kuinka hyvin maitoa tulee, kelpaako Kimille ja sattuuko imettäminen. Yksi ystävä täällä kertoi mielipiteensä taaperoimetystä kohtaan: Furchtbar eli kamalaa. Itse en sitä asiaa ihan näin näe, jokainen tekee omat päätöksensä ja sitä päätöstä pitää tukea.

Ymmärrän toki niitä äitejä jotka syystä tai toisesta ovat valintansa tehneet. Joillain on täysin itsekkäät perusteet, joitain sattuu niin pirusti, joillain rintatulehdus tai vastaava on vienyt maidot tai äidillä lääkitys jonka aikana ei saa imettää. Eli onhan näitä syitä mutta joka tapauksessa sinä äitinä saat itse päättää mitä juotat/syötät lapsellesi. Sinä tiedät mikä on parasta sinun lapsellesi. Kaikista kasvaa jossain vaiheessa aikuisia, joivat sitten rinnasta tai pullosta. 

Olen lukenut äidinmaidon hyvistä vaikutuksista esim. Ihottuman, näppylöiden, silmätulehduksen, haavojen yms hoidoissa ja avaa myös tukkoisen nenän. Ihan uskomatonta tavaraa, sillä voi parantaa melkein mitä vaan. Näitä asioita en tiennyt pari kuukautta sitten. Kaikkea sitä on opittu ja varmasti opin lisää joka päivä. 

Minulla on muutama tuttu Suomessa jotka ovat saaneet äidinmaitoa reilusti yli kaksi vuotiaaksi asti. En nyt kahden henkilön perusteella menis sanomaan suoraa totuutta, mutta kait edes joku pieni totuus tässä piilee. Nämä kaksi henkilöä eivät ole ikinä sairaana, ei flunssaa, ei perussairauksia vaan ihan älyttömän terveitä. Leikkauksista paranevat nopeammin kuin muut. Nyt te ihmettelette mitä leikkauksia nämä terveet ihmiset ovat käyneet läpi. Noh, sellaisia mistä niitä pieniä ihmeitä tulee.

Suomessa ei suositella vauvalle (alle 6kk) ollenkaan vettä tai teetä juotavaksi. Saksassa taasen teetä (esim Fenkoli) suositellaan esimerkiksi vatsavaivoihin. Me sekoitetaan D-vitamiinikin pieneen tilkkaan teetä (fenkoli-anis-kumina). Toivottavasti ne elektrolyytit ei mene nyt sit sekaisin?! 

Tai oikeasti kai taustalla on se ettei imetys/äidinmaidon juominen häiriinny. Meidän poika kyllä niin ahnaasti juo ihan mistä vaan ja mitä vaan ettei hätää taida olla. Tässäkin pitää muistaa että vauvat on erilaisia.