Entenrennen - Kumiankkakilpailu

Meidän lähellä eli Weiler im Allgäu:ssa on jo toistamiseen järjestetty Entenrennen eli kumiankkojen vesillä laskukilpailu. Tapahtumaa on järjestetty aikaisemminkin mutta syksyllä ja silloin ilma oli ollut välillä kovin epävakainen eikä tapahtumaa ole voitu järjestää. Nyt toista kertaa tapahtuma on järjestetty heinäkuun lopulla. Eilinen ilma oli jopa toisinaan kuuma mutta pari sadepisaraakin saatiin niskaan. Aah, tämä Allgäun ilmasto, ikinä ei tiedä mitä taivaalta tulee.

Tapahtumaan oli yhdistetty Marktfest, joten paikalla oli monia myyntikojuja. Joista sai vähän kaikkea, leluja, vaatteita, puhdistustuotteita, esiliinoja (kyllä). Ruokakojuja oli joka lähtöön krautspätzle, schnitzel, pommes, wurst mit semmel, afrikkalaista ruokaa (kivaa vaihtelua) ja yhdestä paikasta sai jopa ihan kunnon salaattia (Wau, tällaista ei ole ennen ollut). Juomaa oli toki tarjolla kuten kaljaa, vehnäolutta, cola-weizenia, Rußia, viiniä, limuja ja vettä.

Tapahtuma alkoi jo klo 11 Frühschoppenilla, tämä tarkoittaa käytännössä sitä että heti klo 11 tarjoillaan olutta ja ruokaa sekä voi nauttia kansamusiikista. Paikalla oli paikallinen puhallinorkesteri kansallisasuissaan. Joten peribaijerilaiseen tunnelmaan pääsee heti jos vain haluaa.

Lapset oli huomioitu tapahtumassa erityisen hyvin. Paikalla oli poniratsastusta, lasten leikkipaikka jossa oli paljon erilaisia leikkimahdollisuuksia ja sitten oli kumiankkaongintaa. Vaikkakin Pimin mielestä parasta oli heitellä kiviä jokeen/puroon.

Kumiankkakilpailu tarkoittaa sitä että kumiankat oli numeroitu 1-3000 ja niihin sai ostaa arpakupongin (2,5é/kpl). Kumiankat kaadettiin jokeen (Hausbach) ja niistä 150 ensimmäistä maaliin päässyttä saivat palkinnon tai ne ketkä olivat ostaneet aprakupongin. Itse olin ostanut kaksi arpaa ja eihän niistä kumpikaan numero voittanut mitään. Kisaa seuratessa katselin numeroita ja alkupäässä oli nuo alkupään numerot, joten minun loppupään numeroilla ei ollut mitään mahdollisuutta.

Tapahtumaan kuului myös isompien kumiankkojen kisailu valitettavasti tänä vuonna vesi oli niin matalalla joten isot ankat eivät voineet itse laskea jokea pitkin. Heidän tilalleen vesille laskettiin nämä pienet ankat. Isot ankat ovat lähialueen yritysten/yhdistysten nimissä olevia ja niitä oli tänä vuonna noin sata. Muun muuassa ampumisyhdistyksen, kansantanssiryhmän, päiväkodin, sähköliikkeen, apteekin jne. Nämä isommat ankat oltiinkin koristeltu mitä mainioimmin. Kuvia oli taas niin paljon että piti koittaa valita ne parhaimmat.

Mutta tämäpä oli kiva pieni vaihtelu näihin perinteisiin baijerilaisiin tapahtumiin verrattuna. Joskus jotain muutakin kuin vain kaljanjuontia ja puhallinorkesterin kuuntelua.

Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

NÄIN VALEHTELEN NETISSÄ - BLOGIHAASTE

Sain tämän haasteen rakkaalta ystävältäni Anulta joka kirjoittaa Minulta teille-blogia. Anuun tutustuin kymmenen vuotta sitten Frankfurtissa jossa olimme au paireina. Harmittavasti ei olla tavattu moneen vuoteen koska asutaan eri maissa mutta mihinkäs se ystävyys siitä katoaisi?

Näin minä vastasin tähän haasteeseen.

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Väärin, no en todellakaan tee näin. Täällä päin asuessa on vain niin kovin paljon kaunista kuvattavaa, joten olen pahoillani jos tyrkytän välillä näitä kuvia.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

No okei, tämän myönnän. Jos otan jotain kuvia niin koitan saada niistä hyviä. Huom, koitan.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Juuri näin. Näytän ihan ka-ma-lal-ta ilman meikkiä (ripsiväriä). En poistu edes omalle pihalle ilman maskaraa.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Oikein, en pystyisi valehtelemaan tai kertomaan jotain mikä ei minua kiinnosta. Sen tähden tämä blogini on tällainen sekametelisoppa.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

En taida edes osata käsitellä kuvia niin että näyttäisin paremmalta. Silloin jätän ne kamalat kuvat postaamatta. Kännykän kamerasta olen kuitenkin löytänyt sen ”kauniit kasvot”-valikon. Sitä on tullut joskus käytettyä. Näin yli nelikymppisenä sen käyttö on kait aika normaalia?

Silottelen elämääni somessa.

En mitenkään tahallisesti silottele elämääni vain jätän joitakin ikäviä asioita kertomatta. Kaikesta kun en voi enkä halua tänne blogiin tai facebookkiin kirjoittaa. Blogiini kirjoittelen asioita mahdollisimman rehellisesti vaikka joskus se ei ehkä ole niin hyvä asia.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

Sellaisia ei ole vielä tullut joten odottelen yhteydentottoja. ;)

Bloggaajien elämä on glamourista.

Varsinkin tällaisen tavallisen tallaajabloggaaja elämä ei ole todellakaan glamourista. Vaan tiukkaa arjen hallintaa että saa edes sen pienen hetken järjestettyä että saa kirjoitettua tavallisesta elämästä.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

Myönnän joskus katselen elämää linssin läpi ja mietin että tästä saisi ihanan kuvan. Ja niin usein minulla on joko järjestelmäkamera tai edes kännykkä mukana että saan kuvan/kuvia.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

No nyt minun piti googlata mikä on Jodelia(?) ja tämän haasteen takia piti googlettaa myös oma nimi. Että ihan perillä olen kaikista kikkakolmosista. Not. ;)

Bloggaaminen ei ole oikea työ.

Kyllä se niille on jotka sitä kokopäiväisesti tekevät. Saa olla todella hyvä ja idearikas että saa blogin pyörimään ja tuottamaan niin että se elättää. Siihen saa tehdä kovasti töitä, eikä se ole helppoa.

Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.

No heh, en todellakaan. Toki jos sattuu olemaan joku kiva vaate päällä niin mietin että tästä saisi kivan kuvan. Mutta en kuitenkaan ole mikään lifestyle/muoti-bloggaaja niin jätän nämä asiat niille jotka sen osaavat.

Bloggaajat eivät voi ostaa mitään ns. ”halpistuotteita”.

Miksei? Jos vaate näyttää laadukkaalta ja hyvältä päällä niin mikä jottei.

Bloggaaminen on helppoa.

Bloggaaminen ei todellakaan ole helppoa. Tämä on vaativaa työtä vaikka minä teen tätä vain harrastuksena niin kyllä se suurimman osan vapaa-ajastani vie nykyään. Plus kaikki meta-työ jota tulee tehtyä ihan koko ajan.

Haastan nämä blogit:

Iidan matkassa

H niin kuin Hausfrau

Nordic Wife

Olkaa hyvät! 

Haasteen säännöt ovat yksinkertaiset:

• Kerro, keneltä sait haasteen.

• Vastaa väittämiin.

• Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää  (ehkä sellainen, jonka olet      joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.

• Lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

HyväPaha SoMe

Facebook, Instagram, blogit, twitter, snapchat jne jne.

Sosiaalinen media kasvaa koko ajan ja joskus ahdistaa hieman että mitä asioita tulee jaettua facebookissa tai varsinkin blogissa. 

Toistaiseksi itsellä ei ole ollut huonoja kokemuksia, päinvastoin. Ystäviin/kavereihin/tuttaviin on ollut mahdollista pitää yhteyttä. Plus näin ulkosuomalaisena facebook on tärkeä yhteydenpitoväline. Viime vuosina en ole ollut kovin aktiivinen kuvien/tarinoiden kirjoittelija omassa fb-profiilissa. Vaikkakin toki joskus tulee kuvia laitettua varsinkin Pimistä, koska uskon että moni haluaa nähdä kuinka hän kasvaa. Ja ehkäpä joku haluaa nähdä minunkin pärstää silloin tällöin. Tai ihan vain lukea mitä meille kuuluu.

Jos internettiä ja sitä kautta esimerkiksi Facebookkia ei olisi keksitty niin tuskin olisin näitä suomalaisia ystäviä/kavereita koskaan tavannut. Ensin huutelin suomalaiset Saksassa ryhmässä että asuuko täällä päin joku suomalainen. Monta kuukautta oli hiljaista ja sitten Katja otti minuun yhteyttä ja sen jälkeen ollaankin oltu usein tekemisissä.

Toinen esimerkki on se että Jumi löysi internetin ihmeellisestä maailmasta valokuvia suomalaisten juhannusjuhlista Bregenzin rannalta. Sitä kautta löytyi ÖFG:n porukka joka tänä päivänä järjestää suomi-koulun johon osallistutaan Pimin kanssa joka toinen perjantai. Meillä meni kuitenkin aika monta vuotta että päästiin näihin tapahtumiin mukaan. Stammtisch eli kantispöydät olivat minulle hassuihin aikoihin enkä päässyt niihin. Mutta onneksi sitten Pimin synnyttyä päästiin heti treffaamaan muita suomalaisia. Joten jo pari vuotta olemme olleet mukana kuin peräpukama.

Facebookissa on monia ulkosuomalaisten ryhmiä ja varsinkin niihin maa/kaupunkikohtaisiin kannattaa hakeutua. Niissä kannattaa huhuilla tai vastata jonkun toisen huhuiluihin. Näin minäkin olen löytänyt pari suomalaista läheltä, joten Suomimafia on kasvanut Allgäussa tänä vuonna. 

Blogini kautta olen myös tutustunut muutamaan kivaan suomalaiseen. Harmittavasti molemmat asuvat kaukana, mutta olemme onnistuneet kuitenkin treffaamaan pariinkin otteeseen. Joten jos ikäero ei haittaa niin ei kyllä ne kilometritkään ole mikään este ystävyydelle. Ne ovat vain niitä numeroita.

Plus että Saappaanvarressa-blogin kirjoittajan Marikan kanssa aloitettiin vallan mainio painonpudotushaaste, joka ei tainnut kummankaan kohdalla oikein päästä haluttuun lopputulokseen. Mutta saatiin molemmat todella tärkeää vertaistukea, tsemppiä ja kannustusta ollaan toisillemme annettu. On kiva tietää että ei ole yksin.

Joten en malta odottaa mitä tämä pahaksikin parjattu SOME vielä tuo minun elämääni. Toivottavasti lisää kivoja suomalaisia minun elämään. Vaikka myönnän joskus olisi parempi keskittyä tuohon vieressä istuvaan ukkeliin. Somettelu vie joskus turhan paljon aikaa. Olen luvannut itselleni että pari päivää/iltaa viikossa pitäisi osata olla ilman somea tai whatsappia.  Helpommin sanottu kuin tehty.

Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Uimaranta on lähempänä kuin tajusinkaan.

Viime aikoina olen kirjoitellut paljon näistä meidän lähialueen järvistä: Alppijärvet Münchenistä länteen ja Füssenin alueen alppijärvet. Kuitenkin tajusin sunnuntaina että olin unohtanut ihan kokonaan että on täällä meillä päin muitakin uintimahdollisuuksia kuin järvet. 

Yksi vaihtoehto meinasi kokonaan unohtua. Meinaan Fluss eli joki ja Bach eli puro niin kuin saksassa sanotaan. Toki täällä vuoristossa on mahdollisuus mennä uimaan kylmiin ja virkistäviin vesiputouksiin. Ei tietenkään ihan niihin isoimpiin vain paikallisiin söpöihin virkistyskeitaisiin. Yhdestä lähialueen keitaasta Bucheneggeristä kirjoittelinkin viime kesänä.

Buchenegger

Tosiaan kun meren rantaan päästäkseen pitää matkustaa monta tuntia (lue:ainakin yli 5 tuntia). Järven rantaan pitää ajaa autolla 20 minuuttia niin joenrantaan tai putoukselle pääsee alle kymmenessä minuutissa. Niin ihan onnellinen saa olla näistä mahdollisuuksista.

Tosiaan lähellä on yksi joki nimeltään Weißach joka laskee Bodenseehen ja bodenseestä jatkuu Reininä joka taasen laskee pohjanmereen. Yksi alkulähde tälle joelle on Hochgrat, josta olenkin kirjoittanut ja maininnut pariin kertaan. Tämä vuorihan näkyy meidän parvekkeelta, pihalta, keittiön ikkunasta jne. Aah, tiedän, I’m a lucky girl.

Nämä ovat niitä paikkoja joita ei kuka vain tiedä. Ensimmäisenä kesänä ajeltiinkin Weißachin rannalle ja mietin kuinka siistiä on kun on paikallinen opas. Koska itselle ei olisi tullut heti mieleen mennä niihin paikkoihin. Nyt ollaan ainakin kerran kesässä käyty nautiskelemassa muutamassa ”salapaikassa”.

Yhteen tällaiseen salapaikkaan veinkin viime kesänä veljeni perheineen, yhden teinin mielestä SE paikka oli koko reissun paras paikka. Kyllä tädin mieltä lämmitti että paikasta tykättiin. Koska teinit ovat välillä vähän vaikea kohdeyleisö. Heh.

Joenrannat ovat ihan parhaita paikkoja kesähelteellä. Kylmä vesi virkistää ja joskus paikkaa etsiessä joutuu hieman vaeltamaan vedessä. Älkää tehkö niin kuin minä vaan hommatkaa kunnon kengät, Crocsit voivat olla liukkaat ja vaaralliset.

Joenrannassa on se hyvä puoli vaikka porukkaa voi olla paljon niin hieman etsimällä ja kävelemällä eteenpäin voi löytää oman rauhaisan paikan.

Plussa ja miinus on kivinen ranta. Makoiluun kovin epämukava mutta kaksivuotiaan mielestä (+ vähän vanhemmat) aivan mahtavaa heitellä niitä kiviä jokeen.

Ainut miinus on se että paarmat eli Bremse ovat kuumalla säällä erittäin toimeliaita ja kiukkuisia. Niitä saakin lätkiä ihan tosissaan. Paitsi ellei käy niin kuin minulle että ne ovat kiinnostuneita enemmän kumppanin ”lihasta”.

Tämä varoituskyltti on Eistobelista eli yksi kanjoni lähialueelta.

Joenrannalla uimisessa voi piileä vaara, joten kannattaa tarkistaa virtauksen voimakkuus. Ettei käy niin että hups, tyyppi häviääkin veden virtaan. Usein vaarallisissa paikoissa on varoituskyltti ja silloin ei tosiaan kannata ottaa riskiä. Tosiaan Wasserwacht eli ns. uimavahteja on vähän joka paikassa ja niiden tarve on Saksassa lisääntynyt koska ihmiset eivät tottele niitä kylttejä. Taisi olla suhteessa iso luku asukasmäärään nähden jotka ovat veden varaan joutuneet ja hukkuneet. :(

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Sitku ja mutku

Sanat joita vihaan, mutta joita tulee kovin usein käytettyä ja toteutettua. Olen aina vihannut ihmisiä jotka sanovat että teen tämän sitten kun olen eläkkeellä, laihempi, nätimpi jne. Huomasin vain viime viikolla että kamalaa minusta on tullut ihan samanlainen. Jotenkin huomaamatta itsekseni mietin että tänään haluan vain olla, mutta huomenna/ensi viikolla teen asian eteen jotain.

Kun oikein rupesin miettimään niin näitä tekemättä jääneitä asioita on paljon. Liittyen varsinkin Pimin kanssa liikkumiseen, on ollut helppo jättää tekemättä käyttäen tekosyynä Pimiä tai Pimin päikkäreitä.

Yksi konkreettinen esimerkki oli se kun ystävä/kaveri/työtutulla on täällä meidän lähellä vaellusmökki. Paikka jonne voi vaeltaa, syödä, juoda ja vaikka jäädä yöksi jos niin haluaa. Lupasin ja ajattelin silloin raskaana ollessa että sitku olen äitiyslomalla kävelen usein sinne ylös kun on hyvä ilma ja nautin ihanista maisemista sekä samalla moikkaan ystävää. 

Mutku melkein kolme vuotta tuli edellisestä käynnistä niin miten se aika vain meni niin mahdottoman nopeasti? Ihan hävetti etten ollut käynyt vaikka olin niin luvannut. Ystäväni ei edes itse ollut paikalla vaan juttelin hänen äitinsä kanssa ja totesin että Pimikin on jo yli kaksivuotias. Mein Gott, miten se aika rientää. 

Toki ystävän olen näiden kolmen vuoden aikana nähnyt jopa kerran ja ei se vika ole vain minussa. Monet ovat kiireisiä eivätkä saa asioita aikaiseksi. Heillä toki ekstra hommana on se että on reilut kuusikymmentä lehmää laitumilla, heinää pitää niittää parin kolmen viikon välein ja sitten vielä parin päivän päästä lannoittaa. Huh, kun hänen äitinsä kertoi päivien pituudesta ja hommien määrästä niin en ollut yhtään kateellinen. 

Toinen esimerkki tuli siitä kun tuolla vuorien toisella puolella lähellä St. Antonia on ollut suomalaisten pitämä hotelli-ravintola. Sieltä sai muuten porokäristystä ja hirvenlihaa. Kerran käytiin kolkuttelemassa ovella ja niin heilläkin oli silloin Ruhetag eli vapaapäivä. Tästä on kohta kuusi vuotta aikaa, ja olin aina ajatellut että sitten joku päivä ajetaan sinne syömään poronkäryä. Tapasin heidät vihdoin viime viikon Suomi-Itävalta seuran kantapöydässä ja he kertoivat että olivat sulkeneet ravintolan. Olin että eii, en sitten kerennyt käydä siellä nauttimassa herkullisia ruokia. 

Tekosyitä löytyy useita että miksi ei tehdä jotain asiaa. Mutta kun asiat hoitaa ja järjestää kunnolla niin varmasti aikaa löytyy. Täytyy vain ottaa itsestä niskasta kiinni.

Sitkun ja mutkun-mentaliteetti pitää lopettaa ja alkaa elämään tässä hetkessä. Piste.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi