Breitachklamm - Kanjoni Oberstdorfissa

Oberstdorfin lähellä on yksi kanjoni, isoin näistä mitä meidän lähellä on. Aikaisemmin kirjoittelin Eistobelista näin. Olen käynyt paikassa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla talvella ja toisen kerran kesällä. Jälkikäteen voin sanoa että talvella paikka oli hivenen hienompi. Sadepäivänä voi olla taasen erilainen kokemus. Kuumana kesäpäivänä siellä on ihanan viileä joten muista oikea varustus.

Kunnon jalkineet on ehdoton valinta, ei varvastossuja. Vedenpitävä takki ei myöskään ole huono idea. Lastenvaunujen kanssa en lähtisi matkaan, kraxen tai joku muu kantoväline pienelle on hyvä. Pääsee kiertelemään paremmin ja ehkä kuitenkin turvallisempaa.

Paikassa on vaellusreittejä 2.2 km:sta 8 km:iin eli noin tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. Yhden reitin kautta pääset samalla Itävallan rajalle. Vaellusreitit kulkevat siltoja, rappusia, kalliota ja hiekkateitä pitkin. Paikasta saakin mahtavia kuvia kun toiset kävelevät siltaa joka on huomattavasti alempana.

Kalliota, tippuvaa vettä, veden voimaa, luolia, koloja ja kaikkea mielenkiintoista katseltavaa. Tämä oli minun must see-listalla heti kun muutin tänne Etelä-Saksaan, kuitenkin vasta vuosi tuloni jälkeen pääsin paikalle.

Aukioloajat
Kesällä klo 9-18, 
talvella 9-17, 
portit sulkeutuvat tuntia ennen.

Pääsymaksut (vain käteinen)
Aikuiset 4,50€
Lapset 1,50€

Koirat ovat tervetulleita, kytkettynä tietenkin.

Parkkipaikka on maksullinen.

Viralliset sivut: Breitachklamm 
Sieltä löytyy infoa esim. tällä hetkellä paikka on kokonaan suljettu epävakaan sään takia.

P.S. Kesäkuvat on ottanut minun kummipoika, talvikuvat minä itse (tai Jumi).

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Anopin kanssa saman katon alla

Täällä meillä päin on normaalia että lapset asuvat pitkään kotona. Aikamiespojat- ja tytöt asuvat omien vanhempiensa kanssa hyvinkin pitkään. Voi käydä jopa niin että taloon tuodaan siippa ja niin sitä huomaamatta asuu kolme sukupolvea saman katon alla. Näin kävi juuri meille.

Jumi on asunut tässä talossa jossa nyt asumme kohta neljäkymmentä vuotta. Hän oli silloin viisi vuotias pikkupoika kun he muuttivat pitämään huolta isotädistä ja sedästä. Saksassa on sellainen järjestely (ennen enemmän nykyään ei enää niin) normaalia että voit lunastaa "pientä" summaa vastaan talon. Mutta siihen kaupan päälle tulee vanhempi pariskunta tai toinen niistä joka on hengissä. Eli uuden perheen tarkoitus on hoitaa näitä vanhuksia arjen askareissa, olla vähän kuin omaishoitajia (ellei jopa niin?). Joten Jumin vanhemmat hoitivat kolmen lapsen lisäksi kahta vanhusta. Toinen näistä vanhuksista, isosetä oli kuollut pari vuotta muuton jälkeen mutta isotäti eli vielä monta monta vuotta.


Mielestäni tämä asumismuoto on ihan mielettömän hyvä idea. Pariskunta pääsee "pienellä" rahalla kiinni taloon ja vanhuksia ei jätetä yksin. Suomi voisi ottaa mallia, ehkä tällä tavalla maaseudut eivät tyhjentyisi eikä vanhukset ja nuoret syrjäytyisi. Talotki pysyisivät kunnossa eivätkä autioituisi.


Mutta asiaan. 


Miltä tuntuu asua anopin kanssa?


Muutin tähän taloon viisi vuotta sitten, Jumilla oli ns. oma asunto, pieni kaksio. Joka oli ollut aikaisemmin loma-asunto. Mutta kuitenkin yläkerrassa jossa myös anopilla oli oma huone ja kylppäri. Yläkerrassa oli myös vanha lastenhuone, kaaoksen peittelemänä. Mietin silloin muuttaessa että mitenköhän yhteisasuminen onnistuu. Hyvin nopeasti opin sen että anopilla oli oma elämä. Vuoden aikana taisi kerran tulla käymään kutsumatta. Hän antoi meidän olla rauhassa ja hyväksyi meidän oman tilan ja meidän elämän. Joten kun alettiin suunnittelemaan remonttia en ollut yhtään huolissani. Remontoitiin koko yläkerta meidän käyttöön. Anoppi muutti alakertaan, jossa hänellä on ihan tarpeeksi tilaa. 


Pikkumies muutti tietenkin hieman kuvioita ja toki anoppi halusi olla enemmän meidän elämässä mukana. Aluksi ajattelin suomalaiseen tapaan että kyllä minä oman lapseni hoidan. Mutta jossain vaiheessa tajusin kuinka iso apu siitä on että pääsee rauhassa kauppaan tai esim uimaan. Ilman anoppia en pääsisi kerran viikossa uimaan, (töihin), tekemään omia juttuja tai kirjoitella blogia. Olen niin kiitollinen, koska muuta tukiverkostoa ei meillä täällä olisi. Ollaan oltu muutaman kerran treffeillä Jumin kanssa ja kerran yötä poissa. Onneksi on anoppi joka on kolmas tärkeä henkilö Kimille. Hänen huomaan voin rauhassa jättää Kimin.

On näihin viiteen vuoteen tietenkin mahtunut kaikenlaista mutta ei mitään sellaista että oltaisiin täällä tukkanuottasilla. Aluksi ongelmat liittyivät pyykinpesuun. Anoppi oli yhdessä vaiheessa innokas pyykinpesijä, pesi valkoiset pyykit värillisen seassa. Joo. Pariin vuoteen en laittanut valkoisia pyykkejä pyykkikoriin vaan vein ne itse alas ja heti suoraan koneeseen. Tämän hän on vihdoin oppinut valkoinen pyykki pestään vain valkoisten kanssa. Hän meinaan kerran mokasi pahimman kerran, laittoi sinisen (?) pyyhkeen valkopyykin sekaan. Jumi ei ollut kovin tyytyväinen kun puuvilla/pellavapaitapusero oli sinertävä.


Remontin jälkeen hänen oli vaikea tajuta että yläkerta oli nyt meidän aluetta. Vierashuoneen hän kävi petaamassa kysymättä meiltä. Tein tylysti ja vaihdoin omat lakanani tilalle ja hän oppi ettei ole asiaa enää meidän vierashuoneeseen. Tämän jälkeen hän osoitti hieman mieltä eikä koskenut minun puhtaisiin pyykkeihin. Nyt pari vuotta myöhemmin on alkanut unohtua se episodi.

Käytännön asiat.

• Jos olen laittanut pesukoneen päälle ja unohtanut tyhjentää sen, anoppi on huomannut tilanteen ja käynyt laittamassa pyykit narulle (Tämä tapahtuu välillä myös toisinpäin) tai narulta pois.

• Kimin hoitaminen, pääsen uimaan, hiihtämään, lenkille, kauppaan, töihin (silloin kun niitä vielä oli).

• Ruuanlaitto, ollaan vuoroin vieraissa. Mikä sen mukavampaa kuin yhdessä syöminen.

• Sauna, monesti olisin yksin menossa saunaan. Anoppi tykkää myös saunoa ja meillä on usein kivat rupatteluhetket.

• Jos jotain ruokatarvikkeita puuttuu, voi käydä lainaamassa anopin kaapilla ja tilanne on hoidettu. Toimii usein myös toisinpäin.

• On aina tai lähes aina aikuista juttuseuraa vaikka välillä on kielen kanssa pieniä ongelmia.

• Rappusille on saattanut ilmaantua jälkiruokaa hedelmäsalaattia tai vadelmaherkkua.

• Anoppi hoitaa pääsiäispupun ja nikolauspukin tehtävät.

• Saan siivottua rauhassa jotta pikkumies saa sotkettua sekunninsadasosasekunissa.

• Puutarhanhoito ja lumityöt anoppi hoitaa myös ennen kuin kerkeän edes ajatella asiaa. No ei, lumitöitä teen mielelläni. Mutta puutarhanhoitoon en ole saanut "lupaa".

Eli toisin sanoen minua ei harmita ollenkaan asua saman katon alla anopin kanssa. Tietenkin tässä on luonnekysymys niin miniän kuin anopinkin. Kaikille ratkaisu ei ehkä ole sopiva. Mutta asuisitko sinä anoppisi kanssa?


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Äänestäminen ulkomailla

Äänestäminen ulkomailla ei ole tehty helpoksi ellet asu jossain isossa kaupungissa. Ulkosuomalaisten äänestysprosentti (n.10%) on surkea enkä yhtään ihmettele. Onneksi seuraavissa vaaleissa on kirjeäänestys mahdollisuus. Kas, kun ei savumerkeillä, heh heh. Nykyaikana olisi varmasti muitakin mahdollisuuksia esim. nettitunnuksilla äänestäminen. Sitä saadaan varmaan odotella seuraavat 15 vuotta. Kiitos muuten ulkosuomalaisparlamentille asian hoitamisesta.

Äänestys on minulle kansalaisoikeus jonka haluan ehdottomasti tehdä joka kerta. Okei, myönnän että viime eduskuntavaalit jäivät pois ja yhdet eurovaalit. En katsonut niitä niin tärkeiksi joten niihin ei riittänyt aika eikä innostus. Presindentinvaalit on mielestäni niin tärkeä että sinne oli ihan pakko päästä. Viime kerralla olin juuri muuttamassa Suomesta ja sain hoidettua äänestykset oikeana päivänä ja ennakkoon. 


Meillä on perheessä käyty aina äänestämässä, muistan kuinka perheen kanssa ajettiin Nupurin päiväkodille äänestämään. Me lapset sillä aikaa keksittiin jotain tekemistä ja vanhemmat äänestivät. Joten tämä traditio on minulle ollut aina selviö. Suomessa asuessa tykkäsin käydä virallisena päivänä äänestämässä, juuri sen takia että tulee se tunne. Kävellen äänestyspaikalle ja sitten vaalikahveet (teet). 

Minä tein eilen äänestysmatkan Müncheniin. Alkumatka meni hyvin vaikka edellisenä päivänä oli ollut kova myrsky ympäri Saksaa. Juna näytti olevan vain 5 minuuttia myöhässä ja vaihtoasemalla oltiin kuitenkin ajallaan. Meiltä on tosiaan parin tunnin junamatka Müncheniin jossa on minulle lähin äänestyspaikka. Mutta ensin minun piti ajaa juna-asemalle kymmenen minuuttia ja jättää mini parkkiin. Testasin ensi kertaa sitä että olin tulostanut lipun netistä ja sen kopion laitoin minin tuulilasin sisälle. Sen tähden että ei tarvitse maksaa pysäköintimaksua, joka olisi koko päivältä ollut kuusi euroa (ei paljoa mutta säästöä sekin).


Olin Münchenissä siis aikataulun mukaisesti klo 12.04 ja mahan kurniessa päätin etsiä ruokapaikan. Sen löysinkin Karlsplatzin alakerrasta, pikaruokapaikka jossa sain kvinoaa ja red curry kanaa. Syötyäni otin U4 -linjan kohti Max Weber aukiota ja pienen kävelymatkan 400 metriä löysinkin oikean paikan. Jonoa ei oikeastaan ollut ja siinä äänestyslipukkeita ja henkilötunnusta kaivellessa sain kutsun huoneeseen jossa saisin äänestää. Sehän meni niin mukavasti ja sutjakkaasti että kävinkö edes äänestämässä. 

Isar-joki

Aurinko alkoi pilkistellä kun päätin kävellä takaisin keskustaan. Kaivoin kameran valmiiksi ja koitin olla ammattilaisen näköinen. Puistossa jossa ensin olin, oli hieman sekalaista sakkia, en ollut varma oliko paikka ihan turvallinen. Mutta ihmisiä alkoi tulla enemmän näkyviin niin ei pelottanut yhtään. Tunnistin paikkoja joita olimme joskus aikaisemmin katselleet raitiovaunun kyydistä, Deutsche Museum mm. 

St. Lukas

Aloin lähestyä Viktualienmarktia joka on varmasti kaikille Münchenin kävijöille tuttu. Marienplatz, joka on varmasti kuvatuin paikka. Tänään kävi tuuri, aurinko lämmitti välillä ihanan lämpimästi. Toisaalta tuuli taas niin kovaa että tukka lähti päästä. Sen tähden kiertelinkin hieman vaatekauppoja, pääsin hieman lämmittelemään. Ja tein muutamia löytöjä, huom. itselle.

Ostoskatu

Saavuin Karlsplatzille takaisin alkupisteeseen ja päätin syödä Currywurstin ilman sämpylää tai ranskalaisia. Nautiskelin ulkosalla aurinkonpaisteesta ja hyvästä fiiliksestä. Kello alkoi lähenemään neljää ja päätin että alan lähteä kotiin päin. Katsoin että klo 16.03 lähtee juna, Buchloessa pitää vaihtaa. Piece of cake, ajattelin. Kävin ostamassa matkalle smoothien, ajattelin että sillä selviän parin tunnin matkan. Kotona odottaisi ruoka ja olisin jo klo 18 kotona. Väärin.

Aina ei mene junamatkustus niin kuin haluaisi.

Niin usein (joka kerta) käy niin että tämä kyseinen junalinja ei kulje vaan joudutaan ottamaan seuraava linja joka lähtee vasta klo 16.20. Sehän tarkoittaa sitä että minä ja moni muu missataan meidän vaihtolinja. Ja niin kävi eilenkin kaksi kertaa. Siis niin minun tuuria. Tuulessa ja kylmässä värjöttely toi mieleen kouluajat kun odotettiin tuntikausia bussia. Varpaat jäässä ja selkä kyyryssä. Hrrr.



Kotiin pääsin klo 19.30 eli noin puoltoista tuntia myöhemmin kuin olin ajatellut. Kyllä olin onnellinen että tällä kertaa pääsin kuitenkin niinkin aikaisin kotiin (edellisellä kerralla olin vasta klo 01.30 kotona). Niin ja miniin ei ollut ilmestynyt sakkolappua (jee) joten ensi kerralla sama juttu.


Muistakaa äänestää. Minä toivon ettei tarvitse enää toistamiseen matkustaa Müncheniin, tulee meinaan kalliiksi nämä minun äänestysreissut.

Bayern ticket 25€
Lounas 12€
Currywurst 5€
Ostokset 40€
Mustikat 2€
Smoothie 3.20€
Kaakao 2,25€
Yhteensä 89,45€

Aikaa meni yhteensä 10 tuntia

Joten niin se vaan on, että melkein satasen reissu se tämäkin taas oli. Että voin kuvitella että kaikilla ei ole varaa ja aikaa matkustaa vain äänestämään. Äänestysajatkin saattoivat joillekkin olla haastellisia, arkena klo 13-19 ja la 10-18.

Näinkin voi käydä vol. 2

Viime viikolla kirjoittelin näinkin voi käydä postauksen, jossa selvisi siis että olen nyt "työtön". Hotellinpitäjä-pariskunta häipyi kuin pieru Saharaan ja jätti palkat maksamatta ja paljon muuta. Minun on nyt ihan pakko vielä kirjoittaa tämä postaus sen takia että pääsen purkamaan tämän asian vielä yhden kerran läpi. Mutta myös sen takia jos joku on samassa tilanteessa ja miettii mitä tehdä.

Tosiaan työ oli minulle sellainen pieni hengähdyshetki taaperon seurasta. Oma tai Isi sai viettää mukavaa aikaa Kimin kanssa. Minä sain sillä aikaa siivota huoneita, silittää, mankeloida tai tarjoilla. Muutamat seikat minua kuitenkin häiritsi pitkin syksyä. Se että minulla ei ollut sovittuja päiviä milloin tulisin töihin. Yleensä he laittoivat viestiä edellisenä iltana tai aamulla että voisinko tulla töihin. Mielestäni itsessään se oli ärsyttävää etten tiennyt milloin olla töissä. Olin tästä muutaman kerran maininnut ja parannusta ei ollut tiedossa. Sitten vain tylysti ilmoitin että en pääse jos näin oli.


Joulukuun alussa alkoivat hälytyskellot kilkattaa kun he sanoivat että olivat vaihtamassa pankkia joten he maksaisivat marraskuun palkan käteisenä. Minä siihen vielä vastasin että ei ole kiirettä, voitte laittaa tilille kun pankkiasia on selvä. Kävin Suomessa välillä ja tilille ei ollut tullut rahoja. Ilmoitin asiasta ja sanoivat että minun pitää hakea ne rahat sieltä. Sain rahat vasta uudenvuodenaatonaattona kun he tarvitsivat minut töihin. Mukana oli asianmukaisesti palkkakuitti ja rahat. Ei hätää.

Joulukuussa sain kuulla että yhdet työntekijät olivat irtisanoutuneet, jälkeen päin sain kuulla että heidät oli irtisanottu. Silloin toinen pomoista sanoi että he ovat myös irtisanoutuneet hotellista, joka selvisi myöhemmin että se ei ollut totta. Vaan he eivät olleet maksaneet hotellin vuokraa viiteen kuukauteen ja näin ollen heille oli annettu aikaa tammikuun loppuun. Vaikka he väittivät että heidän piti olla talosta ulkona kahdessa päivässä. Mutta heillähän oli tarkoitus häipyä vähin ääniin, esim kertomatta minulle. 


Viime viikon lauantaina alkoi pamahdella "mukavia" uutisia ex-työnantajasta. Ensinnäkin ex-pomon kun googlettaa niin löytyy muutama uutinen kuinka hän on irtisanonut työntekijän olemattomin perustein eikä ole maksanut loppupalkkaa. En tiedä miten työntekijän kävi, saiko ikinä rahojaan. Että sellainen tapaus. Huijari mikä huijari.


Samaan syssyyn selvisi tosiaan että he ovat jättäneet maksamatta hotellin vuokran, pesulalaskun ja muita isoja laskuja. Tulevilta hotellin asiakkailta he ovat pyytäneet ennakkomaksuja kuusi viikkoa etukäteen. Tilitoimistolle he eivät olleet myöskään ilmoittaneet sanallakaan että lähtevät menemään. Joulukuun työtunnit ovat sisällä mutta niitä ei oltu maksettu, tammikuun tunteja ei oltu luonnollisesti ilmoitettu. Sain myös kuulla että he eivät ole vaihtaneet pankkia.


Mutta tämä uutinen oli viimeinen niitti siihen että ei tulla rahoja näkemään. Yksi meistä työntekijöistä oli saanut joulukuun palkan käteisenä. Eli se oli sitten siinä sanon minä. Tähän lisäisin että miksi olin viime viikolla niin kiltti ja uskoin siihen että he maksavat palkan tilille. Olisin voinut vaatia rahani, en olisi lähtenyt paikalta ennen niitä. Mutta uskoin hyvään.

Kahta työntekijää oli kusetettu ihan huolella. Toinen oli "luullut" allekirjoittavansa uuden minijob-työsopimuksen, vaan kotona mies oli sanonut että se sopimus olikin Aufhebungsvertrag. Eli että hän luopuu oikeuksistaan ja että hänellä ei ole mitään tekemistä sen hotellin kanssa. Toinen oli myös allekirjoittanut sen koska tarvitsi sellaisen työnvälitystoimistoa varten (?). Molempien kanssa oli käyty taktiikkaa jossa on luettu ääneen työntekijän osalta hyvältä kuulostavat osat. Ja jätetty mainitsematta ne huonot asiat. Teksti oli luettu sellaisella nopeudella ettei kukaan pysy perässä samalla lukiessa tekstiä. Teksistähän sinä bongaat juuri ne sanat jotka joku on juuri sanonut. Okei, virhehän on sen kuka sen allekirjoittaa, teksti pitäisi lukea aina läpi ja myös ymmärtää se.


Minä olin lauantaina tai oikeastaan koko viikonlopun näiden uutisten jälkeen aivan rikki. Ensinnäkin olin järkyttynyt heidän tavasta hoitaa "irtisanominen", oikeasti minuahan ei ole edes irtisanottu. Ja siitä että mitä kaikkea heistä selvisi, kuinka he olivat puhuneet asioita hieman ristiin. Voi kunpa oltaisiin muiden työntekijöiden kanssa hieman enemmän puhuttu. Se että olen "työtön" oli suuri shokki plus se etten tule näkemään minun työpanokselle tekemää rahakorvausta. Muistan kuin viimeisenä kertana pistin tuulemaan ja pesin varmaan kymmenen koneellista pyykkiä ja olin ihan superhyvä työntekijä (niin kuin aina). Tässä oli se kiitos mitä sain. Kiitos vaan letuista.

Saksassa ei ole samanlaista palkkaturvaa kuin Suomessa.

Me käytiin yhden työkaverin kanssa Arbeitsgerichtissa eli työtuomioistuimessa. Saksassa ei valitettavasti ole palkkaturvaa. Heikoilla olet jos et ole ottanut vakuutusta joka maksaa Arbeitsgerichtin asianajajan tai et kuulu Gewerkschaft eli ammattiliittoon. Niin kuin juuri meidän tapauksissa. Meille setä siellä tuomioistuimessa kertoi miten asia tulisi menemään. Pomoille lähetettäisiin haaste (tällä hetkellä vaikeaa kun ei tiedetä missä he asuvat), jos he eivät saavu paikalle olemme voittaneet. Mutta jos saapuvat paikalle asianajajan kanssa asia voi olla toinen, varsinkin jos edustaisit itseäsi. Meille setä kertoi niin että vaikka voitettaisiin se juttu meidän pitäisi itse (?) toimittaa saatavalappu pomoille. Mutta sekään ei varmista sitä että se maksettaisiin(?) Tästä kuulin kyllä toisenlaisen version että kuulemma sillä päätöksellä ovat jotkut saaneet rahat hyvinkin nopeasti. Summat ei meidän onneksemme olleet mitään suuria ja myös sen tähden me jätetään tämä asia nyt tähän. Tietenkin voidaan vielä toivoa että heillä pistäisi sydämessä ja maksaisivat palkat tilille mutta erittäin epätodennäköistä.




Loppuun sanoisin että jälkiviisas on hyvä olla. Eli nämä merkit alkoivat olla näkyvillä jo joulukuussa, mutta itsekkin tahdoin uskoa hyvään. Ja siihen että kaikki menee hyvin. Tarkoitan että kun kovasti haluaa uskoa ihmisten hyvyyten niin silloin sulkee silmänsä niiltä epäkohdilta. Varsinkin se että tykkäsin työstäni joka oli kävelymatkan päästä kotoa. Tykkäsin heistä ihmisinä, en olisi ikimaailmassa uskonut heistä mitään tällaista. He olivat oikein unelmapari lapsen kera, mutta ei ole karvoihin katsomista vai miten se meni?

Tärkeät vinkit!!

Älä allekirjoita mitään lukematta tai ymmärtämättä mitä siinä lukee.

Googleta työnantajasi. Sieltä voi löytyä kaikkea jännää.

Hommaa vakuutus joka korvaa lakimiehen palkaamisen tai liity ammattiliittoon tms.


Toivottavasti jotakuta tämä teksti auttaisi. Minua tämä auttoi nyt kun sain purkaa tämän asian vielä kerran läpi. Toivotaan että paha saa palkkansa.

Painonpudotushaaste

Aikaisemmin kesällä kirjoitin postauksen sopivasti lihava ja sen jälkeen olen välttänyt sokeria, suklaata ja muita herkkuja. En kuitenkaan mitenkään pilkun tarkasti noudattanut vaan silloin tällöin saatoin syödä vähän esim. suklaata. Kesästä lähtien olen käynyt Tabata:ssa ja tulokset alkoivat näkyä ja tuntua hyvinkin nopeasti. Lokakuussa kirjoittelin meidän "kannustavaan" whatsapp laihdutusryhmään että kolme kiloa lähtenyt. Mutta pian sen jälkeen iski flunssa ja puolikunto joka kesti joulukuuhun asti. Tabata ja uinti jäivät monta kertaa plus kaikki aiotut vaelluslenkit Kimin kanssa.

Sitten tulikin Suomiloma ja joulu ja suklaata kului paljon siis PALJON. Alkuun suklaa ei oikeasti maistunut kovin hyvälle mutta kun makuun pääsin niin voin kertoa että se maistui. Vuoden alusta tai toinen päivä päätin että sokerit ja suklaa ovat edelleen pannassa, mahdollisesti koko vuoden. Tiedän olen ehkä vähän hullu.


Olin odottanut tällaista pientä haastetta. Minua onnisti arvonnassa jonka Saappaanvarressa Marika arpoi vuoden vaihteessa. Marika kyseli että minkälaisesta suklaasta tykkään kerroin että tilanne on nyt tämä että en aio suklaata syödä. Hän keksikin palkinnoksi jotain muuta, italialaisia vihreä tee- ja kahvikapseleita. Jäätiin kirjoittelemaan ja päätettiin haastaa toisemme. Tarkoituksena on tiputtaa 5 kiloa painoa pääsiäiseen mennessä. Se joka ei pääse tavoitteeseen joutuu lähettämään toiselle pienen paketin.

Sovittiin että tehdään alkupunnitus ja raportoidaan viikottain. Punnitus suoritettaisiin kerran viikossa lauantaisin ennen aamupalaa. Lauantaina painoni näytti viisi kiloa vähemmän kuin viime kesänä. Itsessään jo juhlan aihe. Tietenkin paino ei kerro aina kaikkea vaan se kokonaistunne, se että housut eivät enää purista niin paljoa. Olisi kiva saada jotain vanhoista vaatteista ensi kesänä päälle.


Tavoitteeseen aion päästä katsomalla että mitä syön ja milloin. Kuntoilua lisäämällä, tähän lisäisin vielä että minulle oikeanlaista liikuntaa (tabata, crossfit, jotka ovat auttaneet minua aikaisemmin). Herkut, suklaat ja lisätyn SOKERIN aion jättää pois. Muuten aion syödä suht normaalisti, suunnilleen kolmen tunnin välein ettei nälkäkiukkua tule missään vaiheessa päivää. Ja vettä koitan myös juoda ainakin sen pari litraa päivässä. Niin ja alkoholi on myös kiellettyjen listalla, mutten totaalikieltäytyjäksi rupea jos tarjotaan.

Nyt on siis urheiluvälineet kaivettu naftaliinista tai paremmin sanottununa pölyttymästä kaapin lattialta.
Lupaan raportoida myöhemmin että miten on mennyt.


Lähtisitkö sinä mukaan haasteeseen? Haasta joku kaverisi mukaan, jonkun jonka tiedät myös kamppailevan painon tai kiristävien vaatteiden kanssa. Minun mielestä tästä saa oikein hyvää puhtia painonpudotukseen. Ainakin itse olen hyvin innoissani.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Tabata - treeni, joka on tehokasta

Kesästä lähtien olen käynyt meidän kylän urheiluhallissa Tabatassa. Maanantai-illat on varattu minulle, Jumi hoitaa silloin Kimin nukkumaan. Kovin moni ei varmastikaan tiedä mitä on TABATA joten avaan sitä hieman.

Tutustuin tabataan jo CrossFit Espoon aikoina ja tykästyin. Hulluahan tämä homma on mutta erittäin tehokasta. Olen tosiaan kesästä asti käynyt ja jo kuukauden jälkeen huomasin vartalossani positiivisia muutoksia. Itsenäistä crossfit treeniä en ole nyt syksyn aikana kerennyt saanut aikaiseksi tehdä. Mutta olen ollut erittäin tyytyväinen näihin maanantai-illan treeneihin. Joten ne ovat nyt riittäneet, vaikka mieli tekisi tehdä enemmän.

Tabata on HIIT eli High Intensity Interval Training-muoto suomeksi kovatehoinen intervallitreeni. Kaikessa lyhykäisyydessään ennalta määrättyä liikettä tehdään 20 sekunnin jaksoissa jonka jälkeen 10 sekunnin tauko ja taasen uudelleen 20 sekuntia ja 10 sekunnin tauko jne. Yhtä liikettä tehdään 8 kertaa ja sitten tehdään jotain seuraavaa. Eli ensin tehdään vaikka burbeeta ja seuraavaksi vatsalihasliike ja sitten kyykkyjä ja sitten punnerruksia jne. 


Treeneissä ei yleesä käytetä painoja tai muita sellaisia, vaan kropan oma paino on ihan riittävä. Eli kotiin ei tarvitse hommata mitään omituisia vehkeitä pölyttymään sängyn tai sohvan alle. Ainoa mitä me käytämme on alkuverryttelyyn hyppynaru, vatsalihasliikkeisiin jumppapallo tai matto. Joskus meillä on pienet käsipainot käsilihaksiin mutta ei läheskään aina. Nämäkään eivä ole välttämättömiä vaan ilmankin selviää.

Kuva:Pixabay

Harjoituksissa ei tehdä mitään vaikeita askelkuviota, joten sopii sellaiselle joka ei pysy rytmissä mukana. Tässä on niin hyvä mennä omaan tahtiin, kukaan ei tuijota että kuinka monta toistoa teit tai et tehnyt. Voit itse säädellä oman kunnon mukaan. Vaikkakin muutaman kerran olen ihmetellyt kuntoilijaa joka ei jostain syystä pysty tekemään jotain liikettä niin ei tee mitään. Tarkoitan jos on vaikka polvi kipeä eikä pysty tekemään sitä liikettä mikä oli määrätty. Tarkoitus olisi kuitenkin pysyä liikkeessä oikeastaan sama mitä tekee, kunhan tekee.


Tabataan kuuluu siis noin viiden minuutin alkuverryttely mm. juosten, hyppynarulla hyppien tai X-hyppyjä tehden. Sen jälkeen tehdään kahdeksan intervalliharjoitusta joissa mennään yleensä 20 s täysiä -10 s tauko, jonka jälkeen minuutin tauko ja taas mennään. Lopuksi venytellään noin viisi minuuttia. Ja olo on mitä mahtavin. Voin vain suositella.


Mutta ihan aloittelevalle kuntoilijalle en tätä muotoa suosittele. Vaan nostata kuntoa ensin jollain muilla keinoin. Itsekin mietin viime talvena aloittamista mutta olin niin rapakunnossa että ajattelin että on parempi käydä ensin muilla tunneilla. Ja luulen että se oli ihan hyvä ratkaisu vaikkakin tässä HIIT kuntoilussa pystyt itse määrittelemään kuinka kovaa/nopeasti teet liikkeet. Mutta itseni tuntien se on mahdotonta.


Suosittelen kuitenkin kokeilemaan josko tästä olisi sinulle uusi laji. ME LIKE.

Play storesta löytyy monta tabata intervalli timeria. Sieltä vaan etsimään omansa.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Näinkin voi käydä

Niin sitä taas ollaan ns. työttömänä. Kaikkihan alkoi paremmin kuin hyvin, niin kuin yleensä aina ennen kuin menee pieleen. Kirjoittelin elokuussa näin kun olin saanut uuden työn että kuinka hyvin kaikki luistaa. Syys,- ja lokakuussa tein paljon töitä, lokakuussa jopa niin paljon että tunteja ei ole vieläkään maksettu. Pieni väärinkäsitys on meneillään.

Marras,- ja joulukuussa minulla oli todella vähän tunteja. Olin töissä vain parina päivänä parisen tuntia. Flunssa ja Suomenloma olivat samaan aikaan joten ei sillä ollut niin väliä. Ja ei minun eläminen niistä palkkarahoista ole kiinni. Onneksi. Tietenkin vähän harmittelin kun töitä ei ole ollut. Se sellainen pieni hetki taaperoarjesta tekee kumman hyvää.


Joulukuussa työnantajani sanoi että he ovat irtisanoutuneet, he eivät olleet onnellisia täällä. Kieltämättä heillä ei ole ollut helppoa täällä. Alunperin heillä piti olla viiden vuoden sopimus. Kylillä tämä asia oli jo kiertänyt useaan otteeseen ja päätin kysyä miten asian laita oikeasti on. Silloin he sanoivat tosiaan että he ovat irtisanoutuneet, mutta uuden vuoden aattona kielsivät niin sanoneensa(?). Olin hieman häkeltynyt kun kuitenkin olin ihan varmasti sen niin ymmärtänyt (ei minun saksankieleni niin surkeaa ole). Jäi vähän sellainen p..kan maku suuhun ja en tiennyt mihin uskoa. Ja eleet olivat sen puolesta että jotain on tapahtunut. Hotellin siisteys ei ollut enää listan ykkösenä ja muutenkin asiat jäivät vähän rempalleen. Mikä minua siivousintoilijaa vähän ärsytti, hotellin vieraat meinaan näkevät sellaiset asiat heti.


Toki hotelli-ravintola-ala on täällä meillä päin erittäin epävarma tulonlähde. Yleensä juuri marras,- tammi,- maaliskuu ovat hiljaisia kuukausia. Silloin työtunteja olisi kertynyt vähemmän, joka oli minulla ihan tiedossa. Tykkäsin kuitenkin olla ko. paikassa töissä ja minulle palkka olisi ollut niin sanotusti pieni säästö sukan varteen. Ja mikä parasta paikka oli vain kahden minuutin kävelymatkan päässä.

Keskustelin viime viikolla työkaverini kanssa siitä kun töitä ei oikein ole ollut ja että pitääköhän se irtisanoutuminen paikkaansa vai ei? Hän meinasi kysyä suoraan että pitääkö alkaa etsiä töitä?

Se asia unohtui viikonlopuksi, mutta maanantai-iltana huomasin että kaverini oli laittanut FB:n kirjoituksen että etsii töitä. Joten eilen kysyin häneltä että joko hän oli jutellut pomojen kanssa? Vastaus oli kyllä ja hän on nyt työtön. Sitten hän kysyi että eikö minulle ole kerrottu? Olin että ei. Hän sanoi että heidän pitää olla huomenna (eli tänään) ulkona talosta. Että jos minulla on jotain hotellilla minun on paras hakea tavarat tänään (eilen) pois. Kysyin että onko hän saanut palkan? Vastaus oli että he laittavat palkan tilille. Ihmettelin edelleen ettei minulle oltu kerrottu koko asiaa. Olivatko he meinanneet häipyä kertomatta minulle?

Lähdin hotellille selvittämään asiaa ja hakemaan työkenkäni pois. Näinkin heti toisen pomoista ja hän ei millään lailla alkanut selittelemään mitään. Hän varmaan näki minun naamasta että tiesin jo asiasta. Hain kengät ja olin ajatellut antaa tuntilappulistan maksamattomista tunneista. Ketään ei näkynyt missään, heidän asunnostaan löysin vain heidän tyttären. Huhuilin ja huutelin ympäriinsä taloa, ketään ei missään. Jätin tuntilapun toimistonpöydälle, mutta jäin todella tyhmä olo. Minulle ei oltu kerrottu mitään. Ei tästä että heidän pitää lähteä tai siitä että miten saan mahdollisesti palkkani.


Tulin takaisin kotiin ja Jumi oli huolissaan että saanko niitä rahoja ollenkaan. Olin ihmeissäni, puheluuni ei vastattu. Olin ihan epätietoisuudessa ja todella tyhmä olo. Päätin mennä uudelleen hotellille, kiersin taloa ympäri ja sitten kuulinkin työnantajien äänet. Heillä oli kovat pakkauspuuhat menossa. Selitys miksi minulle ei oltu ilmoitettu oli se että eivät vain olleet kerenneet(?). Sanoin että sain toiselta työntekijältä kuulla ja hyvä että sain kuulla muuten en tietäisi tästä asiasta yhtään mitään. Totesivat että toki saan palkkani vaikka niistä lokakuun puuttuvista tunneista vielä ihmeteltiin. Sanoin että katsokoot niistä tuntilistoista ja mitä ovat aikaisemmin maksaneet. Että saas nähdä saanko palkkani oikein maksettuna vai en.

Toiselle toivotin hyvät jatkot mutta toinen oli taas livahtanut näköpiiristä. Eikä niin väliksi ollutkaan. He joutuivat sen tähden pikavauhdilla ulos talosta koska eivät olleet maksaneet vuokraa. Omistaja ei katsonut sellaista asiaa ollenkaan läpi sormien. Toisaalta hyvä niin etteivät jää moneksi kuukaudeksi siihen roikkumaan. Nyt voidaan vain toivoa että vuokralle tulisi joku toinen kiva perhe tai pariskunta tai että löydän jonkun muun kivan työpaikan tästä läheltä. Jotain pikkuhommaa olisi kiva tehdä. 

Että näinkin voi käydä ja tähän lisäisin että omaa vaistoaan kannattaa kuunnella näissäkin asioissa. Tätä juttua aavistelin jo joulukuun alusta mutta kuitenkin kaikki kävi näin nopeasti, tuli yllätyksenä. 

Voihan sääilmiö

Lumikaaoksesta ei ole enää tietoakaan. Jotkut ovat ehkä katsoneet instagramista kuvia joita olen laittanut sinne. Tosiaan se metri lunta on nyt sulanut. Rinteet ja kukkulat vihertävät ja joissain voi ehkä vielä laskea kelkkamäkeä. Rinteet ovat vain todella jäiset joten varovainen saa olla. Torstaina satoi niin paljon vettä että laskettelurinteen alaosaan oli ilmestynyt lammikko. Lauantaina meillä piti olla nostalgieskirennen eli vanhoilla suksilla laskukisa. Se valitettavasti peruttiin koska eihän hiihtohissi toiminut koska joistain kohdista puuttui lunta. Harmi koska lauantaina oli aivan ihana ilma, aurinko paistoi täydeltä siniseltä taivaalta.

Tähän tälläiseen ilman vaihteluun en ole vieläkään kuuden vuoden jälkeen tottunut. Aikaisemmin olen kirjoittanut säästä näin. Viikossa on ollut kaikki mahdolliset ja mahdottomat sääilmiöt. En tiedä ovat paikalliset tottuneet (?), ainakin hiihtohissin pitäjä mies eli Himi vain kohautteli olkapäitä. On ilmeisesti niin tottunut että ei pysty/jaksa edes stressata asiasta. Ilmallehan ei vain voi mitään, ei pysty tekemään asialle mitään. Tottahan tuo.

Kesäisin on myös useasti markkinat peruttu, koska ilma on ihan karsea. Eihän sinne kukaan edes mene, myyjät tuskin haluavat seistä siellä tyhjän panttina. Joskus saattaa olla kova myrsky/ukonilma luvassa niin eihän silloinkaan uskalla olla ulkona. Josta tullaankin aiheeseen, loppuviikosta me oltiin Kimin kanssa ainoat ulkoilijat. Eipä näkynyt ketään ulkona  jotkut vain ajelivat autolla ohi ja pällistelivät mitä nuo hullut ulkona ovat? No, me suomalaiset.

Kaikkihan sen tietää kun Föhn-tuuli tulee että silloin tulee lämmintä ilmaa. Meillä taisi olla viime viikolla +12 astetta lämmintä. Föhn-tuuli tuo myös monelle pääkivun tai sellaisen pään puristusolon. Itsekkin alkuvuosina kärsin siitä mutta nyt tällä kertaa en ole huomannut olotilassa mitään omituista.

Positiivista tässä asiassa on se että lunta voi tulla jo vaikka huomenna puoli metriä ihan kevyesti. Pidetään peukkuja että pian tulisi uudelleen lunta ja päästäisiin vielä nauttimaan lumesta. Harmittaa jos hiihtokauteni jäisi vain yhteen kertaan tai että en tänäkään vuonna pääsisi laskettelemaan. Okei laskettelemaan pääsen tuolla Itävallankin puolella mutta tuleeko lähdettyä se on eri asia. Ehkä pitää sopia laskettelutreffit oman miekkosen tai jonkun kaverin kanssa. Sehän olisi vain itsestä kiinni.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi