Moni on käynyt Joulumarkkinoilla, mutta harva on työskennellyt. Olen työskennellyt kahteen kertaan Rüdesheimin joulumarkkinoilla Suomiosastolla Drosselgassella. Vaikka kolme viikkoa oli rankkaa aikaa niin silti jälkeen päin muistelen sitä aikaa lämmöllä. Markkinoilla työskentely on rentoa ja asiakkaat hyvällä tuulella. Kerron vähän kokemuksistani ja mikä kamala työmäärä on tehty ennen kuin ovet aukeavat.
 |
| Rüdesheim am Rhein |
Rüdesheim sijaitsee Rheinin varrella, n.60 km Frankfurt am Mainista länteen. Joen takia siellä tulee harvoin lunta ja vielä harvemmin se lumi pysyy maassa. Rüdesheim on erittäin ihana pieni kaupunki, vanhoja rakennuksia, viiniviljelyksiä ja pikkuinen kukkula. Rüdesheimin joulumarkkinat on erikoistunut eri maiden jouluihin. Hotel Lindenwirthissä voi myös yöpyä vanhoissa viinitynnyreissä, tämä on haave jonka joskus haluan toteuttaa.
Aloitin ensimmäisenä kertana tavaroiden hinnoittelun jo kolme viikkoa ennen kuin markkinat aukesivat. Pari viikkoa ennen aloitettiin mökkien kasaaminen ja yleensä niitä viimeisteltiin vielä viimeisenä yönä. Tavaroiden ja tuotteiden kantaminen ja siirtäminen oli erittäin raskasta. Varsinkin kun itse suomi-osasto oli kaukana varastosta ja tuotteita piti kanniskella pitkin pientä kujaa. Ja yleensä ihmispaljoudessa.
 |
| Drosselgasse, ihana pieni kauppakuja. |
Meillä oli pieni mutta hyvä tiimi, jokainen tiesi mitä tehdä. Monet olivat olleet useana vuotena myymässä ja heillä oli oma piste. Pääsääntöisesti oli suomalaisia työntekijöitä mutta oli myös muutamia saksalaisia, yleensä Suomi-faneja. Ekana kertana saksankielen taitoni oli ihan olematon, toisella kertaa olikin mukavampi "myydä" kun osasin enemmän.
Päivät olivat pitkiä ja kylmyys iski välillä luihin ja ytimiin. Glögiä tuli juotua joskus hieman liikaa, yök. Toisella kerralla olin fiksumpi lämpimien asujen kanssa. Olin varautunut oikealla varustuksella, lämpimät sukat ja kengät, villapaita, aluspaidat ja housut. Meillä oli työasuina Saamelaispuvut, ne olivatkin oiva asu koska sen alle sai puettua vaikka kuinka paljon lämmintä. Tietenkään me ei oltaisi saatu niitä pitää päällä koska ei meistä kukaan ollut aito saamelainen(?) Mutta jotenkin se asu sopi siihen meidän suomi-osastoon.
 |
| Glöogi ohne oder mit Alkohol? |
Meillä oli myynnissä Glögiä, reissumies-voileipiä, poroleikkeen tai lohen kanssa, porosalamia, poro- ja hirvimakkaraa. Liköörejä, koskenkorvaa, finlandia-vodkaa, salmaria, siideriä, olutta, hilloja, suklaata, salmiakkia. Suomalaisia neuleita, villasukkia, hattuja, koriste-esineitä, saunatuotteita, porontaljoja ja yleensä ottaen kaikkea suomalaista.
 |
| Saatiin vähän lunta. |
Joka aamu piti levittää ja laittaa ne myytävät tuotteet esille ja vastaavasti illalla kaikki takaisin lukkojen taakse. Kateellisina katsottiin niitä muita jotka vain avaavat luukut ja homma oli siinä. Meillä oli isoin "alue", mutta luultavasti mielenkiintoisin. Minun eli Asentaja Hiltusen taitoja tarvittiin kun piti joka aamu ja ilta seiniä/ovia ruuvailla auki/kiinni. Olipa minun lahjatyökalusalkusta (kiitos tytöt) hyötyä. Toisella kerralla minulla oli muuttokuorma autossa ja tavaraa oli joka lähtöön. Naurettiinkin että "mitä Ministä ei löydy sitä ei tarvita". Aika lailla kaikki tarpeellinen oli mukana.
 |
| Asentaja Hiltunen hommissaan. |
Varkauksilta ei myöskään selvitty. Iso alue ja paljon ihmisiä liikkellä, kaikkia ei kerennyt millään vahtimaan. Yhden kerran kävikin niin että olin myynyt yhdelle pariskunnalle lasten villapaidan ja olin laittanut sen pussiin. Kun olin rahastanut niin se pussi oli hävinnyt. Pariskunta oli aivan ihmeissään, niin myös minä.
Pyörin hetken siinä ympyrää ja mietin että missä se pussi on. Sitten näin yhden naisen se pussi kädessä, se hirvipaita loisti läpi siitä kassista. Menin kysymään rouvalta että saanko kenties nähdä mitä siellä pussissa on sisällä? Hän oli ihmeissään, mutta ojensi pussin minulle. Niin siellähän se oli se hirvipaita jonka toinen pariskunta oli ostanut.
Rouva alkoi syyttää omaa miestään että etkö ollutkaan tätä maksanut? Hmm, niin läpinäkyvää. No he häipyivät siitä vähin äänin (olisi pitänyt kutsua poliisit paikalle, se jäi harmittamaan). Pariskunta joka oli tämän paidan ostaneet olivat myös ihan shokissa että onko tällainen mahdollista. No oli.
Yksi asia mikä vähän ärsytti, varsinkin ensimmäisenä vuonna. Oli se että ihmiset ottivat "salaa" kuvia. Jotkut pyysivät reilusti päästä kuvaan ja se oli mielestäni ihan ok. Salakuvien ottajat olivat pääsääntöisesti Kiinalaisia tai Japanilaisia. Yhteen kuvaan taisin irvistää, koska samalla kannoin hillopurnukoita ja eikös joku juuri silloin halunnut ottaa kuvan. Ehkäpä siitä minun ilmeestä he tajuaisivat ettei oikeen ollut reilua ottaa kuvaa ilman lupaa.
Mutta kerran oli aivan ihana pariskunta Kiinasta, he kysyivät luvan ja sain heiltä vielä viisi euroa tippiä. Naurettiin aina että oltaisiin miljönäärejä jos saataisiin joka kuvasta viisi euroa. Mutta tästä opimme myös sen että ei ole karvoihin katsomista, en olettanut pariskunnalta yhtään mitään ja se yllätti.
 |
| Kolme nukkea, pari asiakasta luuli minua nukeksi kun seisoin enkä sanonut mitään. |
Sunnuntaista torstaihin markkinat olivat auki klo 11-20, perjantaisin ja lauantaisin klo 11-21. Aamuisin kerettiin hyvin nauttia ihana hotelliaamiainen, iltaisin käytiin usein yhdessä markkinaporukan kanssa syömässä (zum Anker). Ensimmäisenä vuonna tuli käytyä paikallisissa yökerhoissa (Nachtclub Eule) ja baareissa. Toisena vuonna ei taidettu käydä ollenkaan(?).
Ensimmäisenä vuotena työvoimapulan takia en saanut yhtään vapaapäivää. Noh tavallaan otin yhden kerran omalla luvalla kun edellisenä iltana oltiin vähän juhlittu ja en kerta kaikkiaan herännyt aamulla vaan joskus iltapäivällä. Ou nou. Työkaveri Mikko oli käynyt "potkimassa" mutten ollut herännyt. Mutta onneksi työnantajni oli ihan ok asian kanssa. Tästä taisi olla vitsiä pitkään. Raskas työ vaati raskaat huvit.
Toisena vuotena pidin kerran viikossa yhden vapaapäivän. Yhtenä päivänä ajoin junalla Frankfurttiin tapaamaan Leena ystävääni. Toisella kertaa kävelin Rüdesheimin uimahalliin uimaan. Kolmannen päivän aamuna kävelin kukkulan päälle katselemaan maisemia. Mahtava aamu olikin.
 |
| Ylhäältä kukkulalta näin ihanat maisemat. |
Hieman ärsytystä aiheutti se kun alueella soi sama joululevy ja niin sitä tiesi loppuajasta että mikä kappale tulee seuraavaksi. Mutta varmasti kaikki jotka työskentelevät jossain kaupassa/kauppakeskuksessa joulun aikaan tietävät miltä se tuntuu. Toinen mikä "ärsytti" oli se että Suomiosasto oli kellopelin alapuolella. Eli joka tunti tuli ne "ukot" pyörimään siihen, kaikki pysähtyivät katsomaan ja ottamaan valokuvia. Taisin minäkin ottaa ekana päivänä kuvan mutta sitten se alkoi olla tylsää.
Molemmilla kerroilla asuin Hotel Lindenwirthin työntekijöiden asuntolassa joka oli aivan hirveässä kunnossa. Mutta suihkusta tuli kuumaa vettä ja pyykit saatiin pestyä, joten ei auta valittaminen. Toisella kerralla olin aluksi itse hoitanut minulle yöpymispaikan eräästä hotellista.
Sain huoneen toiselta puolelta kylää toisesta rakennuksesta ja sinne mennessä ihmettelin että siellä oli jo jonkun tavarat. No ilmeisesti se huone oli unohdettu siivota, ensimmäisen yön nukuinkin sitten päähotellilla. Sitten alkoi selviämään että minulle olisi paikka siinä asuntolassa jossa muutkin suomalaiset yöpyvät. Kerroin hotellissa että haluan tehdä check out:n. He olivat ihan näreissään että en minä niin saa tehdä. Olin ihan että miten niin? Minun olisi muka pitänyt maksaa koko aika heille? Olin että en varmana maksa, maksan vain ne yöt mitä siellä olin. Hotellin pitäjä oli soittamassa poliiseja paikalle jos en maksa.
Menin kysymään neuvoa Hotel Lindenwirthin omistajarouvalta (hän on erittäin vaikutusvaltainen tässä kylässä), hän oli aivan kauhuisssaan että on poliisilla uhattu. Hän lupasi yrittää järjestää asiaa ja saikin hotellin pitäjän kiinni. He lupasivat purkaa jos siihen saadaan joku muu asumaan ja luojan kiitos se huone kelpasi jollekkin toiselle. Eli sain majoittua lähempänä, suomalaisten kanssa ja halvemmalla.
 |
| Iltatunnelmaa. |
Herra iso herra tunnistat hänet hatusta ja pitkästä takista. Nämä olivat ohjeet jotka sain kun piti lähteä metsästämään lisää joulumarkkina-mukeja. Ei muuta kuin hihasta nykimään ja huonolla saksankielellä selittämään että tarvitaan lisää joulumarkkina-mukeja. Ekalla kerralla jännitti että oliko kyseessä edes oikea tyyppi. Noh, saatiin lisää mukeja, nokkakärryllä niitä piti kuljetella läpi ihmisvilinän.
Saksalaiset ovat niin hauskoja joulumarkkinoilla kävijöitä. Osa tulee isoissa porukoissa, ehkä työporukoissa, ja he ovat pukeutuneet jouluisesti. Tonttulakit, jouluiset hiuspannat tai jotain muuta vitsikästä, kaikki ovat pukeutuneet samalla tavalla.
Glögi maistui kaikille ja useille tuli yllätyksenä että se on alkoholiton. Meillä sen sai valita joko vodkan, koskenkorvan, mustikka,- lakka,- karpalo,- puolukkaliköörin tai ELCHBLUT:n (hirven veri) kanssa. Elchblut sai monet tiputtamaan leukansa varsinkin kun huijattiin että se on ihan oikeaa hirven verta.
 |
| Meidän poro. |
Tässä oli muutamia kokemuksia Rüdesheimin joulumarkkinoilta työntekijän kantilta. Aina sattuu kun tapahtuu. Suosittelen käymään Rüdesheimissa, kesällä on vielä kauniimpi paikka. Näin Joulumarkkinoiden aikaan myös näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka.
Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Ei kommentteja