Kevät 2012 ja ensimmäinen lämmin
päivä, se taisi olla maaliskuun alkua. Nautiskelin auringosta
Martinshöhen terassilla ja odottelin asiakkaita. Ensin siihen
tupsahti „kiva mies“ ja sitten „se vähän pulleampi mies“
sekä „pälvikalju“ pyöräillen. Jokainen tilas vuorollaan
tuopillisen olutta.
Myöhemmin „Kiva mies“ kertoi kuinka mukava oli tulla siihen terassille kun otin heidät vastaan niin iloisena ja ystävällisenä. Noh, taisin olla vain yllättynyt kun tuli asiakkaita ja siitä johtuen olin erittäin iloinen. Taisi siihen tulla vielä muutama muukin pyöräilijä.
Myöhemmin „Kiva mies“ kertoi kuinka mukava oli tulla siihen terassille kun otin heidät vastaan niin iloisena ja ystävällisenä. Noh, taisin olla vain yllättynyt kun tuli asiakkaita ja siitä johtuen olin erittäin iloinen. Taisi siihen tulla vielä muutama muukin pyöräilijä.
Vakiasiakas „Sorge“ (RIP) oli myös
köpötellyt paikalle Ferrari-lippalakki vinossa. Hän tilasi oluen
aina lämmitettynä. Joskus hän otti myös „eine Finne“
tarkoittaen koskenkorva snapsia. Terassi oli täynnä
pyöräilijöitä ja sitten juoksi yksi mies siitä ohi. Huomasi että
kaverit oli kaljalla ja liittyi seuraan.
Tämä mies oli siis Jumi eli JUoksijaMIes. Kuudennen kaljan jälkeen pyöräilijät olivat hävinneet ja paikalla olivat enää Jumi ja Sorge, sekä minä ja Niina. Jossain vaiheessa Niina sanoi että toi kundi katselee sua koko ajan „sillä silmällä“. Siinä vaiheessa aloin miettimään että minkä ikäinen hän on? Onko hän naimisissa tai muuten vaan varattu? Yleensä minulla ei ollut ollut tuuria näissä miesasioissa. Joten alkuun en ollut kovin innostunut.
Tämä mies oli siis Jumi eli JUoksijaMIes. Kuudennen kaljan jälkeen pyöräilijät olivat hävinneet ja paikalla olivat enää Jumi ja Sorge, sekä minä ja Niina. Jossain vaiheessa Niina sanoi että toi kundi katselee sua koko ajan „sillä silmällä“. Siinä vaiheessa aloin miettimään että minkä ikäinen hän on? Onko hän naimisissa tai muuten vaan varattu? Yleensä minulla ei ollut ollut tuuria näissä miesasioissa. Joten alkuun en ollut kovin innostunut.
Tässä pyöritellään vappumunkkeja keväällä 2012 |
Pari kuukautta siinä meni, hän kävi
usein kaljalla. Katseltiin toisiamme sillä silmällä
mutta mitään ei tapahtunut. Joka kerta kun Jumi tuli paikalle Niina
tuli silmät loistaen ja huutaen että „Jumi tuli“. Sillä aikaa
minä ja Niina vietettiin „villiä“ sinkkuelämää, oltiin
tutustuttu kylän poikiin ja niiden kanssa käytiin bilettämässä,
yleensä Oberstaufenissa.
Toukokuun alussa minä ja harjoittelija Petri mentiin niin sanotun naapurikylän eli Irsengundin paikallisen terassille. Jumi oli kutsunut Petrin paikalle, koska heillä on torstai-iltaisin keilailta. Tämä keilaaminen on kuitenkin erilaista mitä me Suomessa ollaan totuttu. (En ole kuitenkaan testannut kyseistä lajia, ehkä vielä joku päivä.)
Toukokuun alussa minä ja harjoittelija Petri mentiin niin sanotun naapurikylän eli Irsengundin paikallisen terassille. Jumi oli kutsunut Petrin paikalle, koska heillä on torstai-iltaisin keilailta. Tämä keilaaminen on kuitenkin erilaista mitä me Suomessa ollaan totuttu. (En ole kuitenkaan testannut kyseistä lajia, ehkä vielä joku päivä.)
Ikinä ennen en ollut tehnyt lumitöitä t-paita päällä. Eikä tällaista kevättä ole ollut sen jälkeen. |
Yllätys yllätys ensitreffeillä
mentiin pyöräilemään, olinhan kehuskellut pyöräilleeni Tour de
Helsingin eli 140 km. Minä en ollut ollenkaan varma tuleeko Jumi
hakemaan minut klo 16 niin kuin oli sanonut. Minä se otin aurinkoa
Martinshöhen terassilla kun musta citymaasturi pörähti pihaan (Wau
mikä auto, oli ensi ajatukseni).
Tuli kiire vaihtaa vaatteet ja hypätä kyytiin. Tultiin Jumin kotiin, otettiin minulle pyörä alle ja kypärä päähän. Pyöräiltiin 46 kilometriä lähimaastossa, minä se vain innokkaana seurasin. Jumi esitteli samalla paikkoja esim mistä kohdasta näkyy Bodensee parhaiten.
Pyöräilyreissu meni kivasti, mutta lopputulos oli hämmentävä. Jumi toi takaisin hotellille ja totes vaan että nähdään. Ja niin sitä jäätiin hotellin pihalle hölmistyneenä, näinkö „hyvin“ ne treffit meni. Ei puhelinnumeron vaihtoa, ei mitään. Ajattelin että taas niin minun tuuria.
Tuli kiire vaihtaa vaatteet ja hypätä kyytiin. Tultiin Jumin kotiin, otettiin minulle pyörä alle ja kypärä päähän. Pyöräiltiin 46 kilometriä lähimaastossa, minä se vain innokkaana seurasin. Jumi esitteli samalla paikkoja esim mistä kohdasta näkyy Bodensee parhaiten.
Pyöräilyreissu meni kivasti, mutta lopputulos oli hämmentävä. Jumi toi takaisin hotellille ja totes vaan että nähdään. Ja niin sitä jäätiin hotellin pihalle hölmistyneenä, näinkö „hyvin“ ne treffit meni. Ei puhelinnumeron vaihtoa, ei mitään. Ajattelin että taas niin minun tuuria.
Mutta sitten kohtalolla oli sormet
pelissä, tässäkin asiassa. Sattuman kautta mentiin illalla kylän Hotelli
Adleriin, Herbert oli soittamassa siellä bändinsä kanssa, ne
soittaa vanhaa kunnon Rock 'n' rollia. Ja niin oli Jumikin siellä ja sitten vietettiinkin loppuilta
yhdessä. Jossain vaiheessa kysyin Jumilta miksi hän ei aikaisemmin
kysynyt minua treffeille. Hän vastasi että „Langsam ist besser“.
Jumi saattoi minut kotiin eli hotellille, kysyi josko voisko tulla
yöksi? Minä vastasin vaan että „Langsam ist besser“ eli hitaampi parempi.
Bregenz, Bodensee kesä 2012 |
Tämän ja parin muun tapaamisen jälkeen meistä tulikin erottamattomat, niin paljon oli yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Viihdyttiin hyvin yhdessä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja tietenkin pyöräiltiin. Kesällä oltiin ihan rennosti eikä ajateltu sitä että pestini on vain lokakuuhun asti. Kesän loputtua alkoi jo tuntua siltä että yhteistä tulevaisuutta olisi hyvä miettiä. Näin hyvä olla minulla ei ollut ollut kenenkään kanssa. Joten päätös tänne jäämisestä oli helppo. Aluksi sain Maaritilta tarjouksen asua hotellissa pikkuhommia vastaan. Mutta ne suunnitelmat muuttuivat nopeasti kun Jumi pyysi minua asumaan hänen luokseen.
Minun saksankielen taitoni oli aluksi aivan surkea. Jumi kuitenkin ilmoitti ettei aio minun kanssa englantia puhua. Mikä oli oikeestaan aivan mahtava juttu. Poikaystävän kautta oppii kaikkein parhaiten. Tai no aluksi kaikki oli niin „schön“ ja „sehr schön“ kun en oikeen muuta osannut.
Vaeltamassa kesä 2012 |
Huvittavinta tässä kaikessa oli vielä se kun keväällä kävi muutamia mummoja kahvilla ja monet heistä ennustivat että minä varmasti löydän "Große Liebe" täältä. Tähän minä vain naureskelin ettei minun tuurilla. Suomessakin oli ollut vaikeaa saati sitten tällaisessa pikkuisessa kylässä. Varsinkin kun kylillä kaveriporukkani keski-ikä oli 18 vuotta.
Yhdet treffit Bärenfalle nimisellä vuorella vuonna 2012. |
Tarina tulee jatkumaan toisessa
postauksessa.
Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Ei kommentteja