Tässä on ihminen jota on kiittäminen minun tänne jäämisestä ja viihtymisestä. Ilman häntä en olisi tänne jäänyt. Se on tosiasia joka on myönnettävä. Me hitsauduttiin yhteen hyvin nopeasti ja lyhyessä ajassa tehtiin paljon asioita yhdessä. Niina on minua 17 vuotta nuorempi, periaatteessa hän voisi olla minun tytär mutta käytännössä ei. Mutta miten näin isolla ikäerolla voi tulla niin hyvin juttuun? Niin tiedän ikä on vain numeroita, sen opin jo Frankfurtin aikoina kun ystäväni siltä ajalta olivat minua huomattavasti nuorempia. Pääasia että on kivaa ja mukavaa yhdessä.
Musiikkimaku on yksi yhteinen tekijä ja siitä onkin hauska tarina kerrottavaksi. Ihan alkuaikoina olin nähnyt unta että olimme yökerhossa tanssimassa ja sieltä tuli Dr. Albanin Sing Hallelujah. Minun huolenaiheeni tässä unessa oli se että tykkääkö nämä 90-luvulla syntyneet 90-luvun musiikista? Kerroin tästä unestani Niinalle ja hän sanoi että kyllä tykkää ja varsinkin kyseisestä kappaleesta. Eli siitä hetkestä lähtien tästä kappaleesta tuli "meidän juttu", joka kerta baarissa piti toivoa tämä kyseinen kappale. Ja nykyäänkin kun kappaleen kuulee niin tulee Niina ja meidän reissut mieleen ja joskus pitää jopa lähettää whatsapp-viesti. On se niin mukavaa kun joku musiikkikappale tuo muistot mieleen ja hymyn huulille.
Niina on myös siinä mielessä tärkeä ihminen että hän tietää/tuntee näitä paikallisia ihmisiä ja paikkoja. Hän on ihminen jolle pystyn kertomaan mitä kylillä on tapahtunut. Usein soitankin tohkeissani ja kerron uudet juorut. Koska kukaan muu ei tule ikinä ymmärtämään mitä täällä tapahtuu. Tai muille on vaikea selittää kuka kukakin on ja mitä joku tekee tai on tehnyt. Ja osaa ei välttämättä edes kiinnosta.
Harva ihminen on sellainen jonka kanssa voit olla rennosti oma itsesi. Esimerkiksi röhnöttää sohvalla ja katsoa "kumman kaa:ta". Tämä on yksi sellainen asia jota ikävöin. Varsinkin Martinshöhe-aikoina, nämä olivat henkireikiä. Ikävä on niitä aikoja mutta kuitenkin on hyvä että ollaan menty eteenpäin. "Tämä on nyt yhden aikakauden loppu".
Paras juttu on se että Niina tulee tänä keväänä/kesänä opiskelemaan (vaihtoon) vain 120 km:n päähän ULMiin. Ja jo ensi kuussa meitä tapaamaan. Suomimafian jäsenet pääsevät taas pitämään hauskaa yhdessä. Oberstaufen ja Servus varokaa, suomalaiset ovat taas täällä.
Nimi?
Niina Heino
Mistä olet kotoisin?
Sysmästä
Mikä oli syy miksi tulit Oberreuteen? Työharjoittelu, työ, kieli, rakkaus?
Ensimmäisen kerran tulin Oberreuteen 10.4.2011 työharjoitteluun Hotelli Martinshöheen yhdessä Eevan kanssa. Opiskelin silloin Koulutuskeskus Salpauksessa Matkailuvirkailijaksi. Harjoittelu kesti 2kk, jonka jälkeen kävimme vielä pari kertaa kesän aikana Oberreutessa. Rakkaus sinne taisi sitten tuossa vaiheessa enemmän vetää, kun molemmat meistä löysi paikalliset poikaystävät.
Kauan asuit/olit Oberreutessa? Milloin?
Muutin ensimmäisen kerran pysyvästi Oberreuteen lokakuussa 2011. Kesäkuussa 2012 lähdin takaisin Suomeen käymään koulun loppuun. Toisen kerran tulin Oberreuteen huhtikuussa 2014, mutta tuolloin lähdin takaisin Suomeen jo heinäkuussa.
Minkälaista oli työskennellä pienessä Hotellissa, pienessä kylässä?
Muistan ensimmäisenä päivänä olleeni järkyttynyt, kun Oberreute olikin niin pieni maalaiskylä. Lämpesin paikalle kuitenkin nopeasti ja tänä päivänä se on edelleen minulle kuin toinen koti. Pienessä hotellissa työskentely oli mukavaa, koska asiakkaat ehtivät tulla hyvin tutuksi ja meininki oli jotenkin rennompaa kuin isommissa hotelleissa. Oli myös mukavaa saada tehdä ihan kaikenlaisia työtehtäviä vastaanotosta pihanhoitoon.
Oliko mielestäsi mukavaa/tärkeää kun hotellissa oli suomalaisia töissä? Vai oliko asialla mitään väliä?
Mielestäni oli tosi tärkeää, että työkavereina oli suomalaisia. Toisaalta varsinkin alussa olisi ehkä ollut hyödyllistä, että mukana olisi ollut myös joku saksalainen, koska kommunikointi asiakkaiden kanssa oli välillä hieman hankalaa. Työporukka meillä oli kuitenkin Martinshöhessä mitä parhain ja niitä aikoja muistelee edelleen lämmöllä ja vähän haikeudellakin.
 |
| Tytöt Bregenzissä, Itävallassa. |
Opitko sinä aikana puhumaan saksaa? tai parantamaan sitä? Kerro hieman saksankielen taidostasi ennen ja jälkeen.
Tullessani Saksaan en puhunut sanaakaan kieltä. En ollut koskaan edes opiskellut saksaa, joten kaikki lähti liikkeelle ihan nollasta. Opin kuitenkin asiakkaiden ja kavereiden avustuksella koko ajan lisää sanoja ja tällä hetkellä pärjään saksan kielellä ihan hyvin. Tietysti Suomessa ollessa kieltä ei tule juurikaan käytettyä ja se meinaa unohtua helposti.
Oliko mielestäsi vaikeaa palvella asiakkaita saksaksi?
Alkuun oli todella vaikeaa ja harjoitteluaikana en juurikaan palvellut muita kuin suomalaisia asiakkaita. Useimmat saksalaiset asiakkaat kuitenkin ymmärsivät, kun kerroin olevani Suomesta ja sillä sai aika paljon anteeksi. Toki oli myös asiakkaita, joita ärsytti ettei palvelua oikein saanut omalla kielellä.
Mukavin muistosi Hotelli Martinshöhestä? Entä onko joku muisto ikävä?
Näitä mukavia muistoja on todella paljon, joten vaikea keksiä vain yhtä. Varmasti tärkeintä niissä ajoissa oli meidän hyvä työporukka (kiitos Maarit, Petri ja Kati). Suomalaiset asiakkaat oli myös aivan huippuja ja yhden perheen kanssa tulee oltua vieläkin yhteydessä. Myös saksalaiset vakkarit (mm. pyöräilijät) oli tosi kivoja ja tietysti meidän Sorge-pappa, jolta opin saksaa todella paljon kun kuunteli päivästä toiseen hänen samoja tarinoita. Mukavinta oli myös asua Katin kanssa hotellilla; niitä meidän ”koti-iltoja” on kyllä iso ikävä (teemukissa, hehheh). Ikäviä muistoja ei juurikaan ole tai ainakaan ei ole jäänyt mieleen.
Lempipaikkasi Oberreutessa ja/tai lähialueella?
Martinshöhen kukkula on kyllä ehdoton lemppari varsinkin auringonlaskun aikaan. Ja muutenkin kaikki lenkkeilymaastot siellä, kun aina matkalla sai jäädä ihastelemaan maisemia. Itävallan puolelta myös Sulzbergin näköalapaikka kuuluu lemppareihin ja ne ravintolat siellä
Kävitkö tutustumassa naapurikyliin? naapurikaupunkeihin? naapurimaihin? Toisinsanoen teitkö paljon reissuja täällä ollessasi? Kerro reissuistasi.
Tuli reissattua tosi paljon. Tietysti säännöllisesti lähikylissä ja -kaupungeissa (Oberstaufen, Lindenberg, Weiler, Lindau, Kempten jne.) ja Itävallassa tuli myös käytyä usein lyhyen välimatkan vuoksi. Sveitsissä ja Liechtensteinissa tuli käytyä myös. Paljon paikkoja ehti kyllä kierrellä siellä ollessa ja sen takia tuo alue onkin täydellinen, kun kaikkialle on niin lyhyt matka.
 |
| Vaduzin linna |
Kävitkö kyläjuhlissa? Jos niin missä niissä ja minkälaista se oli mielestäsi?
Pääsin käymään talvella 2012 Musikballissa, Feuerwehrballissa ja Funkenfeuerissa. Tämän lisäksi silloin keväällä oli Oberstaufenissa isot palomiesten bileet, jotka on kyllä olleet tähän mennessä ihan lempparit. Funkenfeuerissa olen käynyt pari kertaa Suomeen paluun jälkeenkin. Kyläjuhlissa on aina hyvä tunnelma ja kiva nähdä kuinka lähes koko kylä kokoontuu samaan paikkaan pitämään hauskaa. Olutta näissä juhlissa kuluu tietysti aina paljon :D
 |
| Feuerwehr Finnland |
Tutustuitko paikallisiin ihmisiin täällä ollessasi? Jos niin onko sinulla täällä joku kehen pidät yhteyttä?
Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin Saksassa asuessani. Heti alusta alkaen minulla on ollut siellä kylillä oma kaveriporukka vai pitäisikö sanoa jätkäporukka, koska olen ollut suurimman osan ajasta porukassa ainut nainen. Tästä porukasta pidän edelleen säännöllisesti yhteyttä muutaman kanssa ja kaikkia tulee nähtyä aina mahdollisuuksien mukaan.
Minkälaisina sinä pidit paikallisia ihmisiä? esim onko heihin mielestäsi helppo tutustua? Ja mitä mieltä he ovat suomalaisista (jos tästä jotain kokemusta)?
Omanikäisiin naisiin oli erittäin vaikea saada mitään kontaktia ja tästä syystä naispuolisia ystäviä minulla on siellä vain muutama. Yleisesti ottaen seudun ihmiset ovat kuitenkin mukavia ja kaikki tervehtii toisiaan kylillä, lenkkipoluilla jne. vaikkei tuttuja oltaisikaan. Suomalaisuudesta paikalliset ovat aina olleet mielestäni kiinnostuneita eikä sen takia ole juurikaan saanut ”huonoa” kohtelua.
Kävikö Suomesta joku sinua moikkaamassa? Oliko se mielestäsi mukavaa?
Lokakuussa 2011 muuttaessani virallisesti Saksaan heti moikkaamassa kävi ystäväni Eeva, Susu ja Outi. Vanhempani ovat käyneet Oberreutessa yhteensä kolme kertaa; joka kerta itseasiassa hakemassa minut kotiin :D Viimeisimpänä kertana vanhempieni mukana oli myös siskoni. Tietysti vieraita oli aina mukava saada kotoa ja päästä esittelemään aluetta heille. Koti-ikävä ei kuitenkaan hirveän helposti päässyt yllättämään, kun ympärillä oli koko ajan niin paljon suomalaisia.
Lempiruokasi ja -juomasi täällä ollessasi?
Lyhyesti ja ytimekkäästi Wurstsalat ja Colaweizen (tosi naiselliset herkut)
Viihdyitkö Oberreutessa? Hotelli Martinshöhessä?
Viihdyin erittäin hyvin molemmissa. Vaikka Oberreute onkin todella pieni kylä, oli se ihana paikka elää ja asua. Martinshöhe on myös yksi parhaimmista työpaikoista, jossa olen ollut töissä joten sielläkin viihdyin erittäin hyvin.
Kävitkö juhlimassa Oberstaufenissa tai Lindenbergissä (tai jossain muualla)? Oliko yöelämä mielestäsi vauhdikasta vai ihan ok? Samanlaista kuin Suomessa? Onko jotain huomioita joka olisi ollut erilaista?
Oberstaufenissa tuli käytyä eniten juhlimassa, Lindenbergissä kävin muistaakseni vain muutaman kerran. Näissä pienemmissä kylissä yöelämää ei tietysti voi verrata isompien kaupunkien meininkiin, mutta Oberstaufenin paikkoja on kyllä edelleen ikävä. Siellä 5ty oli mun ehdoton lemppari heti alusta lähtien ja sinne oli aina mukava mennä, kun tunsi paikan omistajan ja tarjoilijat. Itävallan Lauterachissa (Musikpark A14) tuli myös käytyä alkuaikoina lähes kerran kuussa poikien kanssa. Myös Münchenin yöelämässä tuli käytyä pari kertaa.
Muistan muutamia hauskoja eroavaisuuksia Suomeen nähden. Alkuaikoina Oberstaufenissa oli yökerho Hochgrad, joka katukuvassa näytti menevän kiinni tavallisesti kolmen tai neljän aikoihin, mutta ”kantikset” sai jäädä vielä tämän jälkeen bilettämään ja ulos lähdettiin sitten taskulampun valossa jostain takaovesta. Samoin Oberstaufenissa Servuksen pääovi meni muistaakseni kiinni jo kahden aikoihin, mutta ”harvat ja valitut” pääsi tämän jälkeen sisään koputtamalla autotallin oveen.
 |
| Jalkapallo-tunnelma vei mennessään Münchenissä. |
Minkä takia päätit palata takaisin Suomeen? (ellei täällä olo ollut sovittu) Kaduttaako sinua että palasit Suomeen? Vai kaduttiko että olit ollut täällä?
Ensimmäisen kerran kun olin työharjoittelussa oli paluupäivä tietysti sovittu etukäteen. Kesällä 2012 jouduin palaamaan Suomeen, koska kouluni oli vielä kesken ja se piti käydä loppuun. Tuolloin Suomeen paluu oli minulle todella vaikeaa. Viimeisin kerta taas oli niin vaikeaa aikaa siellä, että silloin olin onnellinen päästessäni takaisin Suomeen.
Paras muistosi täällä olostasi?
On todella vaikeaa valita yhtä parasta muistoa siellä olosta, koska niitä on kertynyt niin paljon. Ehdottomasti parasta aikaa Oberreutessa on kuitenkin ollut joulu 2011-kevät 2012, koska silloin tapahtui niin paljon hyviä ja hauskoja asioita koko ajan. Silloin tutustuin myös Katiin ja se on yksi parhaista jutuista mitä siellä ollessa on tapahtunut
Mitä Oberreute/Martinshöhe merkitsee sinulle tällä hetkellä? Onko sinulla ikävä tänne?
Oberreute on minulle edelleen toinen koti ja aina sinne on vähän ikävä. En kuitenkaan usko, että pystyisin enää asumaan juuri Oberreutessa, mutta Etelä-Saksassa ehdottomasti Ikävää ei onneksi tarvitse enää kauaa potea, kun pääsen asumaan sinne lähelle Neu-Ulmiin puoleksi vuodeksi.
Kerro vielä mitä kivaa ja mukavaa teit minun kanssa?
Näitäkin reissuja on niiiiin paljon! Ehdittiin käydä tosi monissa kivoissa paikoissa ja kokea paljon hauskoja juttuja yhdessä. Minin ostoreissu oli hauska reissu ja samoin meidän roadtrip, kun käytiin Prinsessa Ruususen linnassa ja yövyttiin Garmisch-Partenkirchenissä. Yksi hauskimmista muistoista Katin kanssa on myös se kun käytiin Oberstaufenin kylpylässä uimassa ja Kati löysi minut saunan jälkeen pukkarista pyörtymispisteessä. Pääsin sitten aurinkotuoliin makoilemaan Katin ja uimavalvojien ympäröimänä ja ambulanssikin saatiin paikalle. Silloin annettiin hyvä kuva suomalaisista saunojina.
 |
| Weinschorlea puolenlitran tuopeista, zum Wohle!! |
Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
