Ystävyydestä

Olin tällä viikolla Lillin ja Helenan haastateltavana Cafe au lait - Kahvihetkiä maailmalla podcastissa. Aiheena olivat ystävät ulkomailla ja että mistä niitä löytää. Jotenkin tuntui etten ihan kaikkea saanut sanottua niin ajattelin nämä ajatukset vielä kirjoittaa ylös. Haastattelun voit kuunnella täältä.

Tosiaan minulla kesti paikallisten naispuoleisten ystävien löytämiseen puolitoista vuotta. Voisin sanoa että ne kuuluisat "joulumarkkinat" olivat iso askel. Siellä ensi kerran juttelin (ihan itsekseni) kylän naisten kanssa. Jotenkin sitten muutaman kanssa meillä synkkasi ja sovittiin että mennään yhdessä bilettämään. Ja niin käytiinkin se kevät ahkerasti juhlimassa. Käytiin myös heidän ja lasten kanssa kahvittelemassa ja tehtiin retkiä. Olin aivan onnessani, vihdoin sain naispuoleisia ystäviä. Ajattelin että kyllä tää tästä. Vaikka edellisenä talvena olin aivan onneton ja mietin että mistä niitä ystäviä löytyy. Jumi kannusti että kyllä sinä varmasti ystäviä löydät, itse en vaan ollut niin varma.



Tosiaan olihan Jumin kavereilla niitä vaimoja mutta joidenkin kanssa ne kemiat eivät vain kohdanneet (?). Heidän kanssaan on ihan mukava viettää iltaa ja rupatella mukavia mutta että olisimme läheisempiä ystäviä, ei onnistu. Muutama naapurinkin nainen olisi lähellä mutta ei iske niin ei. Näistä kemioista ja tuntemuksista tulee mieleen kuinka minä ennen "etsin sitä oikeaa" eikä oikeen mikään natsannut. Joko niin ettei itseä kiinnostanut tai sitä toista ei kiinnostanut. Kävin yhden kivan tytön kanssa kahvilla ja minua häiritsi se kun hän koko ajan katsoi minua siis todella tarkkaan. Tarkoitan melkein nenä kiinni minussa, se hieman häiritsi. Vaikka yhdessä illanvietossa meillä oli oikeen mukavaa niin ei meistä ystäviä kuitenkaan tullut. Nykyään kun nähdään niin jutellaan niitä näitä. Ei kait sitä kaikkien kanssa tarvitse ystävystyä?

Ennen vanhaan sanottiin että poikaystävän voi löytää kirjastosta, töistä tai kaupasta. Harvemmin baarista. Tätä minä aina nauroin että Suomessa kirjastosta?? Tai että työpaikalla joka oli naisvaltainen? Siihen aikaan ei ollut tietoa sinkkukoreista, joita varmasti olisin silloin käyttänyt. Lilli puhui tästä mama-appsistä, olisin ehkä kiinnostuneempi kaveri-appsista. Onkohan sellaista, sitä voisin koittaa?


Olin varma että työpaikalta minulle löytyisi ystäviä tai kavereita. Ekaan vuoteen ei oikeen tapahtunut mitään. Oli minulla siellä muutama kiva kaveri jonka kanssa oli kiva jutella. Mutta kenenkään kanssa ei käyty missään tai tehty mitään yhdesssä työporukan kanssa. Ehkäpä se meidän työpaikan ilmapiiri oli niin menetetty tapaus. Kunnes sitten pääsin yhden kivan työpariksi ja sen jälkeen treffailtiin työajan ulkopuolella. Nykyäänkin tavataan silloin tällöin, heidän perhe pitää yhden vuoren huipulla majataloa. Sinne on kiva vaeltaa ja juoda kylmää juomaa.


Mutta tosiaan jos minä olen löytänyt ystäviä täältä niin kyllä sinäkin löydät sieltä. Ja niitä suomalaisiakin olen löytänyt jo niin monta ettei käsien sormet enää riitä. Lisää löytyy kun on sen yhden löytänyt. Joten kärsivällisyyttä.


Vinkkejä:

• Pidä suomenlippu korkealla ja toivo parasta. Puhu kovaan ääneen suomea, mutta varo voit karkoittaa osan. 

• Työpaikka, niin se vaan on aikuisten lastentarha sieltä varmasti löytyy ennemmin tai myöhemmin

• Netti, itse löysin suomalaiset saksassa forumin kautta suomalaisen ystävän.

• Suomi-koulu, jos sinulla on lapsia niin kannataa ajaa pidemmän takaa. Sieltä löytyy varmasti samanhenkistä porukkaa. Mutta muista, ei kaikista tarvitse tai pidä tulla ystäviä.

• Miehen kaverien vaimot, kyllä niistäkin voi jonkun kanssa natsata ja voi olla jopa hauskaa.

• Naapurit, niille ei kannata näyttää nyrpeää nenää. Saatat joskus tarvita heitä.

• Paikalliset taaperokerhot eli saksaksi Grabbelkruppe, rohkeasti vain paikan päälle. Ei ne kaikki voi olla niitä sisäänpäin kääntyneitä kyläläisiä. Meidän kerhossa on muuten kaikki äidit muualta tulleita, joten rohkeasti vain. Paikalliset eivät ole edes vaivautuneet. Heh.

• Mama- tai ystävä App, jos jälkimmäinen on olemassa aion testata. Koitin tuota Momzie appiä ja ainakaan tällä meidän alueella en löytänyt yhtään äitiä. Ehkä se ei ole vielä oikein rantautunut Saksaan?

• Blogi, aloita blogin kirjoittaminen, sitä kautta voit löytää ystäviä läheltä (tai vähän kauempaakin). Plussana on se että kun kirjoitat ajatuksia ylös niin se voi helpottaa "pahaa" oloa.

Itse kaipailisin sellaista ystävää jolle voisin soittaa että lähdetkö kävelylle, niin kuin nyt heti?! Mulla on ollut täällä kaksi sellaista suomalaista ystävää mutta valitettavasti olivat täällä vain käymässä. Snyyf. Ikävä teitä Emma ja Niina. Tai olisiko sellainen lenkkiseura-app mitään? Vai pitääkö tässä hommata itselle ihan vain personal trainer?

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi