Odotusaika

Haluan jakaa odotusajan kokemuksiani täältä Etelä-Saksasta.

Raskausviikolla 8 hakeuduin gynekologin vastaanotolle, silloin otettiin virtsanäyte, verikokeet, verenpaine mitattiin ja otettiin ultraäänikuva. Varmaan ihan normaalikäytäntö myös Suomessa ja muualla?

RV 10 olinkin jo työkiellossa eli Beschäftigungsverbot. Eli joka kerta otetaan virtsanäyte ja mitataan verenpaine. Tällä kertaa otettiin myös ultraäänikuva. Minulla oli jo viikosta 5 lähtien pahoinvointia, sellaista vellomista ja ruoka ei oikeen meinannut maistua. Gynekologi totesi vaan että kun minulla on huono vointi niin vauvalla on silloin kaikki hyvin. Eipä siinä vaiheessa naurattanut.

RV 11 oli ensimmäinen Hebamme eli kätilön vastaanotto. Suomessa vastaava on neuvola. Hän kyseli yleistä vointiani ja juteltiin mukavia. Hebamme tuntui erittäin mukavalta. Yllättäen hänkin oli kovin innostunut ja kiinnostunut mitä suomalainen tekee Allgäussa. Mutta hänellä ei ollut mitään kytköksiä Suomeen, niin kuin yleensä kaikilla Saksalaisilla on.

RV 14 ja taas otettiin ultraäänikuva, joka mielestäni onkin paras kuva minkä olen saanut. Niskaturvotusta tai verikokeista otetuista tuloksissa ei ollut mitään hälyyttävää. 

Vko 14

RV 15 Pahoinvointi poistui vihdoin.

RV 19 Otettiin taas verikokeet ja ultraäänikuva. Kävin myös Hebammen vastaanotolla kuunneltiin vauvan sydänäänet ne kuului todella heikosti, mutta kuului.

RV 22 Isä oli mukana rakenneultrassa. Kaikki näytti olevan kunnossa. 4D kuvaa ei voitu ottaa koska minulla oli mutterkuchen eli istukka etupuolella. Silloin oltaisi saatu tietää sukupuoli mutta ei haluttu tietää. Tässä vaiheessa en ollut vielä tuntenut liikkeitä. Gynekologi sanoi että uuden vuoden puolella varmasti tunnetaan. Tässä vaiheessa oli myös verenpaine normaali.

RV 26 Hebammen vastaanotto, hän otti verikokeet ja suositteli sokerirasituksen tekemistä.

RV 27 Gynekologin vastaanotto otettiin myös verikokeita (?) ja ultraääni. Sokerirasitus testi tehtiin, siinä selvisi että arvo oli hieman koholla (139=145) hieman eri skaala kuin Suomessa. Silloin oli muuten vauvakin sitten kääntynyt pää ylöspäin.

RV 30 Hebammen vastaanotto ja kuunneltiin sydänäänet. Vauvaa piti vähän herätellä että saatiin vahvat äänet. Vauva oli pää alaspäin. Olin käynyt uudelleen sokerirasituksessa ja raskausajan diabetesta ei ollut.

RV 32 Gynekologin vastaanotto, otettiin ultraääni ja siellä se vauva kuulemma istuskeli. Vauva painoi tässä vaiheessa n. 1500g.

RV 32+5 Hebamme tuli kotikäynnille kääntääkseen vauvan ympäri hieronnalla. Mutta ei hätää vauva olikin kääntynyt itsekseen.

RV 34 Hebammen vastaanotto, hän oli sitä mieltä että vauvan pää on jo hienosti alhaalla ja valmiina tulemaan. Mutta huomasikin että edellisellä kerralla vauva oli ollut perätilassa ja alkoi epäilemään. Gynekologi varmisti asian ultraäänellä ja vauva oli perätilassa. Tänään otettiin myös näyte B-streptokokkia varten. Vauva painoi arviolta 2500g.

RV 35 Hebamme tuli kotikäynnille. Täällä puhuttiin hieronnasta joka kääntää vauvan. Luulin tosiaan että hän tosiaan hieroo tosta mahan päältä että vauva kääntyisi. Mutta ei, tämä hieronta olikin sellaista omituista hipsimistä ensin jalan sisäsyrjästä ja välillä paineltiin pottuvarvasta. Tätä tehtiin ensin toiselle jalalle 6-8 kertaa ja sama toiselle jalalle. Sitten siirryttiin käsiin eli peukalonsyrjää hipsittiin samallalailla ja välillä paineltiin peukalonpäätä. Tämä toistettiin myös 6-8 kertaa. Sitten siirryttiin pään hierontaan sitä hän hieroi n. 5 minuuttia. Tämän pitäisi auttaa siihen että vauva kääntyy...?? Oh, man!!

RV 36 Hebamme tuli kotikäynnille toistamaan kyseisen rituaalin, koska vauva ei ollut vielä kääntynyt.

RV 37 Hebamme tuli taas kotikäynnille, otti verenpaineet ja kuunneltiin vauvan sydänäänet. Kaikki muu on kunnossa paitsi että vauva on edelleen perätilassa. Hän ei kuitenkaan enää tehnyt sitä hierontarituaalia.

RV 37+2 Kävin gynekologin vastaanotolla. Kuunneltiin vauvan sydänäänet ja otettiin ultraääni. Vauva se siellä edelleen vaan istuu, ei suostu kääntymään. Tässä vaiheessa alkoi tosissaan suunnitelmat keisarinleikkausta varten. Vauva tuskin tulee kääntymään. 

RV 38 Kävin toisella gynekologilla, joka on myös synnytyssairaalan leikkaava lääkäri. Eli hän katsoi vielä ultralla tilanteen ja vauva se siellä vielä istuskeli. Eli varattiin aika keisarinleikkaukseen. Hän ehdotti heti seuraavaa päivää mutta kakistelin enkä ollut ollenkaan valmistautunut. Hän jopa kysyi onko parempi puhua englantia? Sanoin että ei kyllä tässä saksalla selvitään. Yleensä sairaalassa on keisarinleikkauspäivät vain perjantaisin, mutta häntä pelotti lähenevä laskettu aika. Ehdotti päiviksi sitten maanantaita tai tiistaita. Sain valita päivän ja kun tiistailla oli minulle tärkeä päivämäärä niin valitsin sen.

Äitiyskortti

Olen ollut erittäin tyytyväinen odotusajan terveydenhuoltoon. Eli neuvolaa täällä ei ole vaan käydään yksityisellä Gynekologilla tai Frauenarztsilla niin kuin täällä sanotaan. Samaisella vastaanotolla toimi myös Hebamme jonka aluksi valitisin. Mutta kun ilmoittauduin synnytysvalmennukseen niin tämä kätilö halusi ottaa minut asiakkaakseen. Tämä aiheutti vähän sekoilua että mulla olikin kaksi Hebammea. Joskus asioita tehtiin vähän päällekkäin, mutta tulipa tehtyä kunnolla. Normaalisti olisi ollut tarkoitus niin että aluksi käydään kerran kuussa gynekologilla ja kerran kuussa kätilön vastaanotolla. Hauska yllätys oli se että Hebammet tekevät myös kotikäyntejä. Synnytyksen jälkeen tulevat myös käymään, neuvomaan kylvetyksessä ja muissa asioissa. Myös kotisynnytykseen olisi ollut mahdollisuus jos sellaisen haluaisi. Synnytysvalmennus oli ilmainen, mutta sinne osallistuu vain tuleva äiti. Se oli kerran viikossa seitsemän viikon ajan pari tuntia kerrallaan. Parin tunnin parikurssi olisi ollut mahdollista ja se olisi maksanut 70€/pari. 

Sairauskassa maksoi kaiken muun itse piti maksaa vain:

Toxoplasmoosi tarkistettiin kolme kertaa n. 48€

B-Streptokokki n. 33€

Kolme ylimääräistä ultraääntä maksoi n. 61€

Eli yhteensä n.142€ ei paha, verrattuna johonkin muuhun maahan.

Laskin että minulle on tehty ainakin 9 ultraäänitutkimusta, näistä loppuajan ultrista en ole kuvia saanut enkä ainakaan vielä ole joutunut maksamaan.

Odotusajan ruokavalio ei ole niin tiukka kuin Suomessa kts. Eviran  sivuilta elintarvikkeiden käytön rajoitukset. Täällä sanottiin vain että raakamaito ja raaka liha ja kala ovat kiellettyjen listalla. Siinäpä se, netistä kyllä löytyy suosituksia esim kuinka monta kuppia mustaa teetä saat päivässä juoda. Itse en Eviran listaa noudattanut, totesin että maassa maan tavalla. Kätilö totesi vielä synnytysvalmennuksessa että Saksassa ruoka on niin turvallista että huolta ei ole.

Synnytyssairaalan voi valita itse ja sinne pitää etukäteen ilmottautua. "Lähellä" olisi paljonkin vaihtoehtoja. Bregenz (Itävalta), Lindau, Wangen, Kempten tai Immenstadt. Valittiin jälkimmäinen ihan sen tähden kun on oikeasti lähin, vain 25km:n päässä ja nopeasti ajettuna menee se reilu 20 min. Kun käytiin tutustumassa sairaalaan ihastuin siihen kuinka pieni ja kodikas se oli. Sairaalassa syntyy vain 500 lasta vuodessa, eli ei välttämättä edes joka päivä. Ja miehellä oli ihan omat kriteerit Baijerilaisena, Baden-Württembergissa tai Itävallassa nyt ei ainakaan lähetä synnyttämään.

Synnytysvalmennuksessa tuli selväksi se että Hebammet suosittelevat luomusynnytystä. Itse olin jo päättänyt että aion ottaa kaikki mahdolliset avut synnytyksessä, jos se vain on mahdollista. Kuulemma pitää heti sisäänkirjauksessa mainita isoon ääneen että haluaa PDA:N eli epiduraalin.

Ja mitä tulee tähän keisarinleikkaukseen, Saksassa on joka kolmas synnytys leikkaus. Mielestäni se on todella paljon. Vertailuna Suomeen HUS:n sivuilla oli että siellä on joka viides leikkaus. Tosiaan Saksassa harva nainen suostuu synnyttämään perätilasta ja sen tähden kätilöillä ei ole kokemusta. Vaikka synnytysvalmennuksessa mainittiin että se on mahdollista ja eikä yhtään niin paha kuin annetaan ymmärtää. Mutta kuitenkin suositellaan heti leikkausta. Kuulin myös että täällä saa helpommin lääkäriltä luvan leikkaukseen kuin Suomessa. Jos ilmoitat ettet halua synnyttää normaalisti niin se on lääkärille ihan ok, sitä ei sen kummemmin tutkita. Kuulin myös tällaisesta että raskaana oleva on aluksi suunnitellut synnyttävänsä normaalisti, mutta viimeisinä viikkoina tullut siihen aatokseen että olisi jo mukava saada se vauva ulos, ettei huvita enää olla raskaana. Mutta onneksi lääkärit eivät ole näihin leikkauksiin suostunut. Tai toivottavasti eivät ole.

Perätila

Suomessa jos perätilassa menee lapsivedet pitää matkustaa ambulanssilla sairaalaan. Kukaan ei tästä asiasta minulle maininnut, ei gynekologi eikä kumpikaan Kätilöistä. Toiselta kätilöltä kysyin että miten sitten pitää toimia, hän sanoi että hetkeksi selälleen makaamaan ja sitten pikemmiten sairaalaan omalla kyydillä. En tiedä miksi tämä on erilaista kuin Suomessa? En tiedä olisiko ainakin meidän alueella syynä se että pääset varmasti nopeammin sairaalaan omalla kyydillä kuin ambulanssilla?

Vessaselfie päivää ennen H-hetkeä.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi