Haluan
jakaa odotusajan kokemuksiani täältä Etelä-Saksasta.
Raskausviikolla
8 hakeuduin gynekologin vastaanotolle, silloin otettiin
virtsanäyte, verikokeet, verenpaine mitattiin ja otettiin ultraäänikuva.
Varmaan ihan normaalikäytäntö myös Suomessa ja muualla?
RV
10 olinkin jo työkiellossa eli Beschäftigungsverbot.
Eli joka kerta otetaan virtsanäyte ja mitataan verenpaine. Tällä
kertaa otettiin myös ultraäänikuva. Minulla oli jo viikosta 5
lähtien pahoinvointia, sellaista vellomista ja ruoka ei oikeen
meinannut maistua. Gynekologi totesi vaan että kun minulla on huono
vointi niin vauvalla on silloin kaikki hyvin. Eipä siinä vaiheessa
naurattanut.
RV
11 oli ensimmäinen Hebamme eli kätilön
vastaanotto. Suomessa vastaava on neuvola. Hän kyseli yleistä
vointiani ja juteltiin mukavia. Hebamme tuntui
erittäin mukavalta. Yllättäen hänkin oli kovin innostunut ja
kiinnostunut mitä suomalainen tekee Allgäussa. Mutta hänellä ei
ollut mitään kytköksiä Suomeen, niin kuin yleensä kaikilla
Saksalaisilla on.
RV
14 ja taas otettiin ultraäänikuva, joka mielestäni onkin
paras kuva minkä olen saanut. Niskaturvotusta tai verikokeista
otetuista tuloksissa ei ollut mitään hälyyttävää.
Vko 14 |
RV
15 Pahoinvointi poistui vihdoin.
RV
19 Otettiin taas verikokeet ja ultraäänikuva. Kävin
myös Hebammen vastaanotolla kuunneltiin vauvan
sydänäänet ne kuului todella heikosti, mutta kuului.
RV
22 Isä oli mukana rakenneultrassa. Kaikki näytti olevan
kunnossa. 4D kuvaa ei voitu ottaa koska minulla oli mutterkuchen eli
istukka etupuolella. Silloin oltaisi saatu tietää sukupuoli mutta
ei haluttu tietää. Tässä vaiheessa en ollut vielä tuntenut
liikkeitä. Gynekologi sanoi että uuden vuoden puolella varmasti
tunnetaan. Tässä vaiheessa oli myös verenpaine normaali.
RV
26 Hebammen vastaanotto, hän otti verikokeet ja
suositteli sokerirasituksen tekemistä.
RV
27 Gynekologin vastaanotto otettiin myös verikokeita
(?) ja ultraääni. Sokerirasitus testi tehtiin, siinä selvisi että
arvo oli hieman koholla (139=145) hieman eri skaala kuin Suomessa.
Silloin oli muuten vauvakin sitten kääntynyt pää ylöspäin.
RV
30 Hebammen vastaanotto ja kuunneltiin
sydänäänet. Vauvaa piti vähän herätellä että saatiin vahvat
äänet. Vauva oli pää alaspäin. Olin käynyt uudelleen
sokerirasituksessa ja raskausajan diabetesta ei ollut.
RV
32 Gynekologin vastaanotto, otettiin ultraääni ja siellä
se vauva kuulemma istuskeli. Vauva painoi tässä vaiheessa n. 1500g.
RV
32+5 Hebamme tuli kotikäynnille kääntääkseen
vauvan ympäri hieronnalla. Mutta ei hätää vauva olikin kääntynyt
itsekseen.
RV
34 Hebammen vastaanotto, hän oli sitä mieltä että
vauvan pää on jo hienosti alhaalla ja valmiina tulemaan. Mutta
huomasikin että edellisellä kerralla vauva oli ollut perätilassa
ja alkoi epäilemään. Gynekologi varmisti asian ultraäänellä ja
vauva oli perätilassa. Tänään otettiin myös näyte
B-streptokokkia varten. Vauva painoi arviolta 2500g.
RV
35 Hebamme tuli kotikäynnille. Täällä
puhuttiin hieronnasta joka kääntää vauvan. Luulin tosiaan että
hän tosiaan hieroo tosta mahan päältä että vauva kääntyisi.
Mutta ei, tämä hieronta olikin sellaista omituista hipsimistä
ensin jalan sisäsyrjästä ja välillä paineltiin pottuvarvasta.
Tätä tehtiin ensin toiselle jalalle 6-8 kertaa ja sama toiselle
jalalle. Sitten siirryttiin käsiin eli peukalonsyrjää hipsittiin
samallalailla ja välillä paineltiin peukalonpäätä. Tämä
toistettiin myös 6-8 kertaa. Sitten siirryttiin pään hierontaan
sitä hän hieroi n. 5 minuuttia. Tämän pitäisi auttaa siihen että
vauva kääntyy...?? Oh, man!!
RV
36 Hebamme tuli kotikäynnille toistamaan
kyseisen rituaalin, koska vauva ei ollut vielä kääntynyt.
RV
37 Hebamme tuli taas kotikäynnille, otti
verenpaineet ja kuunneltiin vauvan sydänäänet. Kaikki muu on
kunnossa paitsi että vauva on edelleen perätilassa. Hän ei
kuitenkaan enää tehnyt sitä hierontarituaalia.
RV
37+2 Kävin gynekologin vastaanotolla. Kuunneltiin vauvan
sydänäänet ja otettiin ultraääni. Vauva se siellä edelleen vaan
istuu, ei suostu kääntymään. Tässä vaiheessa alkoi tosissaan
suunnitelmat keisarinleikkausta varten. Vauva tuskin tulee
kääntymään.
RV
38 Kävin toisella gynekologilla, joka on myös
synnytyssairaalan leikkaava lääkäri. Eli hän katsoi vielä
ultralla tilanteen ja vauva se siellä vielä istuskeli. Eli
varattiin aika keisarinleikkaukseen. Hän ehdotti heti seuraavaa
päivää mutta kakistelin enkä ollut ollenkaan valmistautunut. Hän
jopa kysyi onko parempi puhua englantia? Sanoin että ei kyllä tässä
saksalla selvitään. Yleensä sairaalassa on keisarinleikkauspäivät
vain perjantaisin, mutta häntä pelotti lähenevä laskettu aika.
Ehdotti päiviksi sitten maanantaita tai tiistaita. Sain valita
päivän ja kun tiistailla oli minulle tärkeä päivämäärä niin
valitsin sen.
Äitiyskortti
|
Olen
ollut erittäin tyytyväinen odotusajan terveydenhuoltoon. Eli
neuvolaa täällä ei ole vaan käydään yksityisellä Gynekologilla
tai Frauenarztsilla niin kuin täällä sanotaan.
Samaisella vastaanotolla toimi myös Hebamme jonka
aluksi valitisin. Mutta kun ilmoittauduin synnytysvalmennukseen niin
tämä kätilö halusi ottaa minut asiakkaakseen. Tämä aiheutti
vähän sekoilua että mulla olikin kaksi Hebammea.
Joskus asioita tehtiin vähän päällekkäin, mutta tulipa tehtyä
kunnolla. Normaalisti olisi ollut tarkoitus niin että aluksi käydään
kerran kuussa gynekologilla ja kerran kuussa kätilön vastaanotolla.
Hauska yllätys oli se että Hebammet tekevät myös
kotikäyntejä. Synnytyksen jälkeen tulevat myös käymään,
neuvomaan kylvetyksessä ja muissa asioissa. Myös kotisynnytykseen
olisi ollut mahdollisuus jos sellaisen haluaisi. Synnytysvalmennus
oli ilmainen, mutta sinne osallistuu vain tuleva äiti. Se oli kerran
viikossa seitsemän viikon ajan pari tuntia kerrallaan. Parin tunnin
parikurssi olisi ollut mahdollista ja se olisi maksanut 70€/pari.
Sairauskassa
maksoi kaiken muun itse piti maksaa vain:
Toxoplasmoosi
tarkistettiin kolme kertaa n. 48€
B-Streptokokki n. 33€
Kolme
ylimääräistä ultraääntä maksoi n. 61€
Eli yhteensä n.142€ ei paha, verrattuna johonkin muuhun maahan.
Laskin
että minulle on tehty ainakin 9 ultraäänitutkimusta, näistä
loppuajan ultrista en ole kuvia saanut enkä ainakaan vielä ole
joutunut maksamaan.
Odotusajan ruokavalio ei ole niin tiukka kuin Suomessa kts. Eviran sivuilta elintarvikkeiden käytön rajoitukset. Täällä sanottiin vain että raakamaito ja raaka liha ja kala ovat kiellettyjen listalla. Siinäpä se, netistä kyllä löytyy suosituksia esim kuinka monta kuppia mustaa teetä saat päivässä juoda. Itse en Eviran listaa noudattanut, totesin että maassa maan tavalla. Kätilö totesi vielä synnytysvalmennuksessa että Saksassa ruoka on niin turvallista että huolta ei ole.
Synnytyssairaalan voi valita itse ja sinne pitää etukäteen ilmottautua. "Lähellä" olisi paljonkin vaihtoehtoja. Bregenz (Itävalta), Lindau, Wangen, Kempten tai Immenstadt. Valittiin jälkimmäinen ihan sen tähden kun on oikeasti lähin, vain 25km:n päässä ja nopeasti ajettuna menee se reilu 20 min. Kun käytiin tutustumassa sairaalaan ihastuin siihen kuinka pieni ja kodikas se oli. Sairaalassa syntyy vain 500 lasta vuodessa, eli ei välttämättä edes joka päivä. Ja miehellä oli ihan omat kriteerit Baijerilaisena, Baden-Württembergissa tai Itävallassa nyt ei ainakaan lähetä synnyttämään.
Synnytysvalmennuksessa tuli selväksi se että Hebammet suosittelevat luomusynnytystä. Itse olin jo päättänyt että aion ottaa kaikki mahdolliset avut synnytyksessä, jos se vain on mahdollista. Kuulemma pitää heti sisäänkirjauksessa mainita isoon ääneen että haluaa PDA:N eli epiduraalin.
Ja mitä tulee tähän keisarinleikkaukseen, Saksassa on joka kolmas synnytys leikkaus. Mielestäni se on todella paljon. Vertailuna Suomeen HUS:n sivuilla oli että siellä on joka viides leikkaus. Tosiaan Saksassa harva nainen suostuu synnyttämään perätilasta ja sen tähden kätilöillä ei ole kokemusta. Vaikka synnytysvalmennuksessa mainittiin että se on mahdollista ja eikä yhtään niin paha kuin annetaan ymmärtää. Mutta kuitenkin suositellaan heti leikkausta. Kuulin myös että täällä saa helpommin lääkäriltä luvan leikkaukseen kuin Suomessa. Jos ilmoitat ettet halua synnyttää normaalisti niin se on lääkärille ihan ok, sitä ei sen kummemmin tutkita. Kuulin myös tällaisesta että raskaana oleva on aluksi suunnitellut synnyttävänsä normaalisti, mutta viimeisinä viikkoina tullut siihen aatokseen että olisi jo mukava saada se vauva ulos, ettei huvita enää olla raskaana. Mutta onneksi lääkärit eivät ole näihin leikkauksiin suostunut. Tai toivottavasti eivät ole.
Perätila |
Suomessa
jos perätilassa menee lapsivedet pitää matkustaa ambulanssilla
sairaalaan. Kukaan ei tästä asiasta minulle maininnut, ei
gynekologi eikä kumpikaan Kätilöistä. Toiselta kätilöltä
kysyin että miten sitten pitää toimia, hän sanoi että hetkeksi
selälleen makaamaan ja sitten pikemmiten sairaalaan omalla kyydillä.
En tiedä miksi tämä on erilaista kuin Suomessa? En tiedä olisiko
ainakin meidän alueella syynä se että pääset varmasti nopeammin
sairaalaan omalla kyydillä kuin ambulanssilla?
Vessaselfie päivää ennen H-hetkeä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti