Doha, Qatar

Jonna Lempipaikkojani-Blogista kertoi lentoyhtiökemuksestaan Qatar Airwaysilla. Ja minulle tuli inspiraatio kertoa omasta matkastani Dohaan, Qatariin. Tämä matka on tehty viime vuoden marraskuussa. Minulle otettiin matkaa varten extravakuutus, koska olin raskaana. Muistaakseni vakuutus maksoi n. 20€ ja oli voimassa tällä kyseisellä matkalla. Jos jotain olisi käynyt, vakutuus olisi kattanut suht hyvin kaikki.

MIA-Museum of Islamic Art

Minä olin siis Mutterschutzilla eli palkallisella vapaalla. Hyvä ystäväni asuu tällä hetkellä perheineen Dohassa ja hän kutsui kylään. Koska minulla ei ollut muuta kuin aikaa, niin päätin lähteä reissuun pariksi viikoksi. Valitsin tosiaan tarkoituksella suoran lennon Münchenistä Dohaan ja nimenomaan Qatar Airwaysillä. 

Kyseisestä lentoyhtiöstä olin kuullut vain hyvää ja voin kertoa ne puheet ovat totta. Välilaskun kanssa lentojen hinnaksi olisi tullut vain jotain reilu 300€ mutta koska olin raskaana ja olotiloista en tiennyt niin oli parempi valita suora lento. Edestakaiset lennot maksoi muistaakseni 700€. Meiltä Münchenin lentokentälle on matkaa n.200 km ja ajallisesti sen ajaa autolla 1,5h-2,5h riippuen liikenteestä ja ajotyylistä, junalla menee se 3 tuntia. Eli lentomatkoihin pitää aina laskea tämä matka mukaan.

Sisäänkäynti Museum of Islamic Art:iin.

Lento meni mukavasti uudella A350:llä. Kerkesin katsoa kolme leffaa ja pari jaksoa jostain sarjasta. Palvelu pelasi, ruuan sai valita kolmesta vaihtoehdosta, juomia ja naksuja tuotiin vähän väliä. Jostain syystä minulla oli koko ajan tosi kuuma ja kova jano, niin oli hyvä että vesitarjoilu toimi. Vieruskaverini oli saksalainen mies ja hänellä oli jokin perussairaus (parkinson tms.). Häntä piti koko ajan vahtia että tulee vessasta takaisin ja lentoemännät (stuertit) luulivat että olimme samaa seuruetta. No pääsin kuitenkin hyvin perille.

Skyline ja MIA by night.

Ystäväni oli sanonut että viisumi pitää ostaa siinä passintarkastuksen yhteydessä, minulla oli rahaa varattuna. Mutta se pitikin maksaa luottokortilla, jota minulla ei siis ole. Eikun takaisin päin pankkipisteen puolelle, henkilökunta oli onneksi erittäin avuliasta. M'am tänne päin. 

Minun piti siis tallettaa se viisumiraha kortille jolla sitten voin sen viisumin maksaa. Muistaakseni se viisumi (max 4 vkoa) maksoi 200 Rialia eli noin 50€. Passintarkastuksesta pääsin eteenpäin ja otin laukkuni hihnalta mukaan. Olin pakannut tuliaisia mukaan: salamia, nakkeja, karkkia, salmiakkia, ruisleipää ja alkoholitonta Glühweinia (tämä oli lasipullossa). 

Ulos mennessä jossain piippasi tai syttyi joku valo niin jouduin tullivirkailijan juttusille. Hän kysyi onko minulla alkoholia mukana? Olin että no ei ole, olen raskaana. :) Hetken minua tuijotettuaan uskoi ja päästi eteenpäin. Eli lasipullo se siellä piippasi. Eli Dohaan matkustaessa alkoholia ei kertakaikkiaan saa tuoda maahan. Salami- ja nakkipaketetista olin repinyt sianlihamerkinnät pois, ihan vain varuiksi.

Compaudin uima-allasalue.

Ystäväni perheineen oli minua vastassa ja 20 minuutin ajomatkan jälkeen oltiin "kotona". Ystäväni oli puhunut että liikenne on aivan järkyttävän kamalaa, ihmiset kiilailevat ja tööttäilevät. Kolareita tapahtuu paljon ja mitä isompi auto sen röyhkeämpi on ajotyyli. Parin viikon aikana tuli nähtyä kaikenlaista ja onneksi selvittiin hengissä. 

Muutenkin liikennejärjestelyt olivat mielenkiintoiset, joissain kohdissa piti kiertää pitkä lenkki että pystyit kääntymään vasemmalle. Ja ne tiet olivat kaikki monikaistaisia, melkein kuin moottoriteitä. Huh, itsekkin olen hyvä kuski mutta onneksi ei tarvinnut siellä ajaa. Suvi, respectit sulle edelleen. 

Lähes kaikki kaupungin ulkopuolella asuvista asuvat Compaudeissa. Eli muurien sisällä on asuntoja, ns. rivitaloja, sisään pääsee portista jossa on aina vartija. Yleensä Compaudeissa on uima-allasalue, kuntosali, isompi tila jota voi vuokrata juhlia varten ja joissain isoimmissa on jopa pieni kauppa, jossa kotiinkuljetus. Muutenkin jokaisesta ravintolasta pystyy tilaamaan ruokaa kotiin. Ihan huippua jos ei aina jaksa kokkailla.

Pientä autobaanaa.

Shoppailumahdollisuudet olivat erittäin hyvät. Hinnat ei vaan olleet kovin edullisia, ellei ollut alennuksessa. Muutamia vaatteita tuli ostettua itselle ja tuliaisiksi. Joka nurkassa oli isoja ostoskeskuksia ja ruokakaupat aivan järkyttävän isoja. Ruokakauppaan pystyi hyvin eksymään tai olla löytämättä jotain tuotetta. Pistin merkille että tuoretuotteet, hedelmät, vihannekset ja kasvikset olivat aivan järkyttävissä hinnoissaan. No sen selittää se koska kaikki tuoretuotteet tuodaan sinne muualta. Eihän siellä hiekan keskellä mikään kasva.

Dyynien yli ajettiin ja löydettiin merenranta, jossa pidettiin koko päivän piknik.

Parin viikon aikana kerettiin tekemään paljon kaikenlaista. Lasten ehdoilla kuitenkin mentiin. Dohan Skyline jäi erityisesti mieleen, iltaisin varsinkin ne valot olivat aivan mahtavat. Tehtiin pieni veneretki Dohan edustalla, oli todella mukava ilta. 

Käytiin pohjoisesssa Fuwairit nimisellä (jossa muuten kilpikonnat munii kesäisin) rannalla uimassa ja piknikillä. 

Vesipuisto Aqua Park:ssa olimme hyvissä ajoin paikalla ja pitkään ainoat asiakkaat. Saatiin hyvää palvelua, ruuat ja juomat tuotiin sinne missä olimme. Ainoa miinus oli se kun olin raskaana ja minua ei päästetty laskemaan niitä kivoja liukumäkiä. 

Tutustuttiin myös MIA:an eli Museum of Islamic Art. Katsottiin siellä yksi näyttely mutta täytyy sanoa että se rakennus ja millä paikalla se on oli paljon mielenkiintoisempaa.

Yhdessä isossa (Villaggio) ostoskeskuksessa oli joki ja jossa pystyi ajelemaan condolilla. Siellä oli myös jääkaukalo (harmi kun luistimet olivat kotona, heh), huvipuisto ja mitä kaikkea. 

Käytiin myös katsomassa Motocrossi-kilpailua, voin vain kuvitella kuinka hiostavaa on ajaa +30 asteen kuumuudessa.

Dyynit

Tehtiin päiväretki dyyneille ja merelle. Ajaminen pehmeässä hiekassa on haastellista, auton renkaista piti ottaa paineita pois. Oli mahtava tunne ajella dyynejä ylös ja alas, oikeen mahasta otti. Varovasti piti kuitenkin ajella, nähtiin sellainen tilanne jossa auto oli kääntynyt katolleen. Auto oli kaartanut liian jyrkkään dyyniin, taisi olla poliisit ja ambulanssi paikalla.

Saatiin myös Thairuuan pikakurssi, tehtiin kevätkääryleitä ja Tom Kaa Kai-keittoa. Nams! Kävin läheisessä hoitolaitoksessa pedikyyrissä ja raskausajanhieronnassa. Ihanaa oli rentoutua. Hinnat olivat ihan ok, kasvohoito oli mielestäni kalliimpi kuin Saksassa joten jätin sen tekemättä. 

Käytiin myös kävelyllä Aspire Parkissa, jossa voi lenkkeillä ja pitää vaikka kuntopiiriä. Auringonlaskeuduttua siellä alkoi kuhina käymään, koska auringonpaisteen aikaan siellä on ihan mahdoton urheilla. Talvikaudella on asia erikseen.

Moskeija

Iltaisin Souq Waqif-markkinat alkoivat elää omaa elämäänsä. Paikalliset miehet esittivät esityksiä ja laulu kaikui pieniin kujiin. Myynissä on kaikkea mahdollista, eläimistä kultaan ja huiveista elektroniikkaan. Itse ostin monta huivia, kun halvalla sain, tinkijän paratiisi.

Paikassa oli myös hyviä ravintoloita ja ruoka oli erittäin hyvää. Kalat sait itse valita altaasta, eli ainakin tuoretta kalaa oli tarjolla. Souqissa oli sitä aitoa itämaista meininkiä joka vie mennessään. Me otettiin myös parina iltana vakiokuskin kuljetus kaupungin hälinään. Ihan luksusta että luotettava kuski vei ja haki sovitusta paikasta.

Iltamenot Souqissa.

Qatar on yksi rikkaimmista maista ja se näkyy. Ostoskeskuksissa oli merkkiketjujen liikkeitä ja hinnat sen mukaisia. Rikkailla oli mukana autokuskit, jotka odottivat autoissaan sekä palvelijat jotka kantoivat ostokset. 

Lähes jokaisella perheellä (myös länsimaalaisilla) on Nanny tai Maid tai edes siivooja. Burkat olivat tehty laadukkaista materiaaleista, jotkut olivat koristeltu kristalleilla. Ne olivat todella upeita. Naisilla oli yleensä musta burka ja miehillä hienot valkoiset kaavut, jotka olivat niin sileitä ettei niissä näkynyt rypyn ryppyä. Mitäköhän ainetta ne käyttää? Tärkkiä, litra per puku?

Aqua Park oli lasten ja lastenmielisten suosikki.

Dohassa asuu väkeä ympäri maailmaa ja eri uskontokunnista. Ystäväni naapurit juhlivat silloin Hindujen valon juhlaa Diwalia eli deepavalia. Perheen äiti oli siivonnut ja puunannut asunnon puhtaaksi ja valmistanut mahtavan aterian. Perheenjäsenet pukivat myös parasta päälleen. Oli hienoa olla mukana tässä juhlassa. 

Qatarissa asuu paljon väkeä mm. Intiasta, Afrikkalaista, Aasiasta ja he tekevät ns. hanttihommia. Vähän surullinen olo tuli siitä kun työmiehet kuljetetaan linja-autolla aamulla työpaikalle ja illalla taasen takaisin asunnoille. Ne asunnot oli joissain kolhoosissa ja kaukana Dohan keskustasta. Ja palkkaa he tuskin saavat paljon mitään ja joutuvat työskentelemään siinä hirveässä kuumuudessa. He myös lähettävät rahaa pienestä palkastaan perheilleen kotimaahan. He ovat joutuneet jättämään vaimon/miehen ja lapset kotimaahansa ja työskentelevät itse pitkää päivää surkealla palkalla. Siinä pientä mietittävää meille länsimaalaisille.

Aspire Park ja Villaggio

Asiat jotka jäi tekemättä ja jäi vähän kaivelemaan: 

• Villaggion tornissa on kuulemma kiva teehuone, mutta sinne ei sitten keretty. 

• Banana Island olisi ollut mukava nähdä ja kokea. Se olisi ollut ihan luksusta jos sinne oltaisiin päästy syömään ja ottamaan aurinkoa. 

• Kuntosali-vaatteet oli myös mukana mutta ei tullut niillekkään käyttöä. No onpahan jotain mitä tehdä seuraavalla kerralla. 

• Muutenkin Dohassa pystyy tekemään monenlaisia asioita esimerkiksi: Golf, suppailu, veneily, tennis, uinti, dyynisafarit ihan mitä vaan mieleen tulee. 

• Siellä on myös järjestetty monia kansainvälisiä kilpailuja esim viime viikonloppuna oli maantiepyöräily-kilpailu. Jossa muuten suomalainen nainen Lotta Lepistö voitti pronssia.

• Mahtavaa! Doha järjestää jalkapallon MM-kisat vuonna 2022, siellä on jo aloitettu esim. metro-linjan rakentaminen.

Fuwairit on luonnonranta ja arkisin oli aluksi tyhjää.

Takaisin päin mennessä lentokenttävirkailija kysyi olenko raskaana? Olin ihan että mistä se sen tiesi, oliko jossain näin merkitty? Onko se mahdollista? Minulle tarjottiin siis kuljetusta portille, koska matka oli niin pitkä. Hmm, kävelin sen kymmenessä minuutissa. Tai no olishan se ollut reteetä istua jossain kärryissä, or not? Tässä vaiheessa kiitin ystävääni mahtavasta lomasta ja kiitän edelleen. Tämä oli juuri mitä raskaana ollut nainen tarvitsi. Nyt vuotta myöhemmin muistelen vieläkin lämmöllä tätä reissua.

Condoliajelu ostoskeskus Villaggiossa.

Suosittelelisinko Dohaa muille, totta kai. Varsinkin jos erilaiset kulttuurit ja uskonnot kiinnostavat niin sinne sekaan vaan. Muistaa vaan kunnioittaa heidän uskontoaan ja pukeutua sen mukaan. Olkapäät. polvet ja (varpaat) pitää olla piilossa. Itsellä oli lyhyt hame päällä ostoskeskuksessa ja koitin sitä koko ajan nykiä alemmas. 

Nähtiin muutamia "turisteja" jotka olivat minimekoissaan ja paljastavissa topeissaan. Itse en näin rohkeasti olisi uskaltanut pukeutua. Qatar Airways on aloittanut suorat lennot Doha-Helsinki välillä niin mikäs sen helpompaa.

Dohan lentokenttä on merenrannalla.

Elämää Qatarissa voi lukea Terjan blogista: Katkolla Qatarissa, voin sanoa että on hauskaa luettavaa. Nykyään blogin nimi on Pätkittäin Pekingissä, mutta niitä vanhempia postauksia lukemalla löytyy Qatarin tapahtumat.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Odotusaika

Haluan jakaa odotusajan kokemuksiani täältä Etelä-Saksasta.

Raskausviikolla 8 hakeuduin gynekologin vastaanotolle, silloin otettiin virtsanäyte, verikokeet, verenpaine mitattiin ja otettiin ultraäänikuva. Varmaan ihan normaalikäytäntö myös Suomessa ja muualla?

RV 10 olinkin jo työkiellossa eli Beschäftigungsverbot. Eli joka kerta otetaan virtsanäyte ja mitataan verenpaine. Tällä kertaa otettiin myös ultraäänikuva. Minulla oli jo viikosta 5 lähtien pahoinvointia, sellaista vellomista ja ruoka ei oikeen meinannut maistua. Gynekologi totesi vaan että kun minulla on huono vointi niin vauvalla on silloin kaikki hyvin. Eipä siinä vaiheessa naurattanut.

RV 11 oli ensimmäinen Hebamme eli kätilön vastaanotto. Suomessa vastaava on neuvola. Hän kyseli yleistä vointiani ja juteltiin mukavia. Hebamme tuntui erittäin mukavalta. Yllättäen hänkin oli kovin innostunut ja kiinnostunut mitä suomalainen tekee Allgäussa. Mutta hänellä ei ollut mitään kytköksiä Suomeen, niin kuin yleensä kaikilla Saksalaisilla on.

RV 14 ja taas otettiin ultraäänikuva, joka mielestäni onkin paras kuva minkä olen saanut. Niskaturvotusta tai verikokeista otetuista tuloksissa ei ollut mitään hälyyttävää. 

Vko 14

RV 15 Pahoinvointi poistui vihdoin.

RV 19 Otettiin taas verikokeet ja ultraäänikuva. Kävin myös Hebammen vastaanotolla kuunneltiin vauvan sydänäänet ne kuului todella heikosti, mutta kuului.

RV 22 Isä oli mukana rakenneultrassa. Kaikki näytti olevan kunnossa. 4D kuvaa ei voitu ottaa koska minulla oli mutterkuchen eli istukka etupuolella. Silloin oltaisi saatu tietää sukupuoli mutta ei haluttu tietää. Tässä vaiheessa en ollut vielä tuntenut liikkeitä. Gynekologi sanoi että uuden vuoden puolella varmasti tunnetaan. Tässä vaiheessa oli myös verenpaine normaali.

RV 26 Hebammen vastaanotto, hän otti verikokeet ja suositteli sokerirasituksen tekemistä.

RV 27 Gynekologin vastaanotto otettiin myös verikokeita (?) ja ultraääni. Sokerirasitus testi tehtiin, siinä selvisi että arvo oli hieman koholla (139=145) hieman eri skaala kuin Suomessa. Silloin oli muuten vauvakin sitten kääntynyt pää ylöspäin.

RV 30 Hebammen vastaanotto ja kuunneltiin sydänäänet. Vauvaa piti vähän herätellä että saatiin vahvat äänet. Vauva oli pää alaspäin. Olin käynyt uudelleen sokerirasituksessa ja raskausajan diabetesta ei ollut.

RV 32 Gynekologin vastaanotto, otettiin ultraääni ja siellä se vauva kuulemma istuskeli. Vauva painoi tässä vaiheessa n. 1500g.

RV 32+5 Hebamme tuli kotikäynnille kääntääkseen vauvan ympäri hieronnalla. Mutta ei hätää vauva olikin kääntynyt itsekseen.

RV 34 Hebammen vastaanotto, hän oli sitä mieltä että vauvan pää on jo hienosti alhaalla ja valmiina tulemaan. Mutta huomasikin että edellisellä kerralla vauva oli ollut perätilassa ja alkoi epäilemään. Gynekologi varmisti asian ultraäänellä ja vauva oli perätilassa. Tänään otettiin myös näyte B-streptokokkia varten. Vauva painoi arviolta 2500g.

RV 35 Hebamme tuli kotikäynnille. Täällä puhuttiin hieronnasta joka kääntää vauvan. Luulin tosiaan että hän tosiaan hieroo tosta mahan päältä että vauva kääntyisi. Mutta ei, tämä hieronta olikin sellaista omituista hipsimistä ensin jalan sisäsyrjästä ja välillä paineltiin pottuvarvasta. Tätä tehtiin ensin toiselle jalalle 6-8 kertaa ja sama toiselle jalalle. Sitten siirryttiin käsiin eli peukalonsyrjää hipsittiin samallalailla ja välillä paineltiin peukalonpäätä. Tämä toistettiin myös 6-8 kertaa. Sitten siirryttiin pään hierontaan sitä hän hieroi n. 5 minuuttia. Tämän pitäisi auttaa siihen että vauva kääntyy...?? Oh, man!!

RV 36 Hebamme tuli kotikäynnille toistamaan kyseisen rituaalin, koska vauva ei ollut vielä kääntynyt.

RV 37 Hebamme tuli taas kotikäynnille, otti verenpaineet ja kuunneltiin vauvan sydänäänet. Kaikki muu on kunnossa paitsi että vauva on edelleen perätilassa. Hän ei kuitenkaan enää tehnyt sitä hierontarituaalia.

RV 37+2 Kävin gynekologin vastaanotolla. Kuunneltiin vauvan sydänäänet ja otettiin ultraääni. Vauva se siellä edelleen vaan istuu, ei suostu kääntymään. Tässä vaiheessa alkoi tosissaan suunnitelmat keisarinleikkausta varten. Vauva tuskin tulee kääntymään. 

RV 38 Kävin toisella gynekologilla, joka on myös synnytyssairaalan leikkaava lääkäri. Eli hän katsoi vielä ultralla tilanteen ja vauva se siellä vielä istuskeli. Eli varattiin aika keisarinleikkaukseen. Hän ehdotti heti seuraavaa päivää mutta kakistelin enkä ollut ollenkaan valmistautunut. Hän jopa kysyi onko parempi puhua englantia? Sanoin että ei kyllä tässä saksalla selvitään. Yleensä sairaalassa on keisarinleikkauspäivät vain perjantaisin, mutta häntä pelotti lähenevä laskettu aika. Ehdotti päiviksi sitten maanantaita tai tiistaita. Sain valita päivän ja kun tiistailla oli minulle tärkeä päivämäärä niin valitsin sen.

Äitiyskortti

Olen ollut erittäin tyytyväinen odotusajan terveydenhuoltoon. Eli neuvolaa täällä ei ole vaan käydään yksityisellä Gynekologilla tai Frauenarztsilla niin kuin täällä sanotaan. Samaisella vastaanotolla toimi myös Hebamme jonka aluksi valitisin. Mutta kun ilmoittauduin synnytysvalmennukseen niin tämä kätilö halusi ottaa minut asiakkaakseen. Tämä aiheutti vähän sekoilua että mulla olikin kaksi Hebammea. Joskus asioita tehtiin vähän päällekkäin, mutta tulipa tehtyä kunnolla. Normaalisti olisi ollut tarkoitus niin että aluksi käydään kerran kuussa gynekologilla ja kerran kuussa kätilön vastaanotolla. Hauska yllätys oli se että Hebammet tekevät myös kotikäyntejä. Synnytyksen jälkeen tulevat myös käymään, neuvomaan kylvetyksessä ja muissa asioissa. Myös kotisynnytykseen olisi ollut mahdollisuus jos sellaisen haluaisi. Synnytysvalmennus oli ilmainen, mutta sinne osallistuu vain tuleva äiti. Se oli kerran viikossa seitsemän viikon ajan pari tuntia kerrallaan. Parin tunnin parikurssi olisi ollut mahdollista ja se olisi maksanut 70€/pari. 

Sairauskassa maksoi kaiken muun itse piti maksaa vain:

Toxoplasmoosi tarkistettiin kolme kertaa n. 48€

B-Streptokokki n. 33€

Kolme ylimääräistä ultraääntä maksoi n. 61€

Eli yhteensä n.142€ ei paha, verrattuna johonkin muuhun maahan.

Laskin että minulle on tehty ainakin 9 ultraäänitutkimusta, näistä loppuajan ultrista en ole kuvia saanut enkä ainakaan vielä ole joutunut maksamaan.

Odotusajan ruokavalio ei ole niin tiukka kuin Suomessa kts. Eviran  sivuilta elintarvikkeiden käytön rajoitukset. Täällä sanottiin vain että raakamaito ja raaka liha ja kala ovat kiellettyjen listalla. Siinäpä se, netistä kyllä löytyy suosituksia esim kuinka monta kuppia mustaa teetä saat päivässä juoda. Itse en Eviran listaa noudattanut, totesin että maassa maan tavalla. Kätilö totesi vielä synnytysvalmennuksessa että Saksassa ruoka on niin turvallista että huolta ei ole.

Synnytyssairaalan voi valita itse ja sinne pitää etukäteen ilmottautua. "Lähellä" olisi paljonkin vaihtoehtoja. Bregenz (Itävalta), Lindau, Wangen, Kempten tai Immenstadt. Valittiin jälkimmäinen ihan sen tähden kun on oikeasti lähin, vain 25km:n päässä ja nopeasti ajettuna menee se reilu 20 min. Kun käytiin tutustumassa sairaalaan ihastuin siihen kuinka pieni ja kodikas se oli. Sairaalassa syntyy vain 500 lasta vuodessa, eli ei välttämättä edes joka päivä. Ja miehellä oli ihan omat kriteerit Baijerilaisena, Baden-Württembergissa tai Itävallassa nyt ei ainakaan lähetä synnyttämään.

Synnytysvalmennuksessa tuli selväksi se että Hebammet suosittelevat luomusynnytystä. Itse olin jo päättänyt että aion ottaa kaikki mahdolliset avut synnytyksessä, jos se vain on mahdollista. Kuulemma pitää heti sisäänkirjauksessa mainita isoon ääneen että haluaa PDA:N eli epiduraalin.

Ja mitä tulee tähän keisarinleikkaukseen, Saksassa on joka kolmas synnytys leikkaus. Mielestäni se on todella paljon. Vertailuna Suomeen HUS:n sivuilla oli että siellä on joka viides leikkaus. Tosiaan Saksassa harva nainen suostuu synnyttämään perätilasta ja sen tähden kätilöillä ei ole kokemusta. Vaikka synnytysvalmennuksessa mainittiin että se on mahdollista ja eikä yhtään niin paha kuin annetaan ymmärtää. Mutta kuitenkin suositellaan heti leikkausta. Kuulin myös että täällä saa helpommin lääkäriltä luvan leikkaukseen kuin Suomessa. Jos ilmoitat ettet halua synnyttää normaalisti niin se on lääkärille ihan ok, sitä ei sen kummemmin tutkita. Kuulin myös tällaisesta että raskaana oleva on aluksi suunnitellut synnyttävänsä normaalisti, mutta viimeisinä viikkoina tullut siihen aatokseen että olisi jo mukava saada se vauva ulos, ettei huvita enää olla raskaana. Mutta onneksi lääkärit eivät ole näihin leikkauksiin suostunut. Tai toivottavasti eivät ole.

Perätila

Suomessa jos perätilassa menee lapsivedet pitää matkustaa ambulanssilla sairaalaan. Kukaan ei tästä asiasta minulle maininnut, ei gynekologi eikä kumpikaan Kätilöistä. Toiselta kätilöltä kysyin että miten sitten pitää toimia, hän sanoi että hetkeksi selälleen makaamaan ja sitten pikemmiten sairaalaan omalla kyydillä. En tiedä miksi tämä on erilaista kuin Suomessa? En tiedä olisiko ainakin meidän alueella syynä se että pääset varmasti nopeammin sairaalaan omalla kyydillä kuin ambulanssilla?

Vessaselfie päivää ennen H-hetkeä.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi