5/recent-posts/slider1
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulumarkkinat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulumarkkinat. Näytä kaikki tekstit

Isnyn joulumarkkinat



Joulumarkkinat Isnyssä ovat kuuluneet meidän perinteeseen jo vuodesta 2013 lähtien. Kesällä 2012 taisin kuulla että Isnyssä on suomalaisten loimulohta myynnissä. Sinä vuonna olin itse Rüdesheimin joulumarkkinoilla myymässä joten en päässyt ekana vuonna paikalle. 







Mutta miksi ihmeessä Isnyssä on suomalaisten ständi? Isny ja Sotkamo ovat olleet ystävyyskaupunkeja vuodesta 1998. 15 vuotta on yrittäjä Petri Heikkinen perheineen pitänyt siellä pientä joulumaata. Paikalla on kaksi kotaa, joissa tarjoillaan loimulohta sekä glögikoju. Glögiä, salmaria, minttua, lakkalikööriä, jaloviinaa, lohileipiä, pipareita ja Fazerin sinistä. Myynnissä on myös kylmäsavustettua lohta suoraan Suomesta, nam.





Olin tänä vuonna pari tuntia joulumarkkinoilla tössä ja siinä nähtiin taas kaikenlaista. Muistui mieleen kuinka saksalaiset ovat välillä niin "pihejä" tai haluavat aina sen missä on eniten. Joillekkin se on ihan sama onko se muki piri pintaan vai alle tai lohi leipä hieman pienempi kuin se toinen. Mutta ne toiset... kehtaavat valittaa ja pyytää lisää tai haluavat välttämättä sen isoimman lohileivän. Ne saksalaiset.









Joulumarkkinat ovat aivan ihanalla paikalla linnan sisäpihalla. Siellä on niin tunnelmallista ja mukavan kotoisaa. Suosittelen tulemaan pidemmänkin matkan takaa. Toista kotaa saa muuten varata yksityistilaisuutta varten, kannattaa olla ajoissa liikkeellä vapaita aikoja on vain muutama per päivä.





Isnyn joulumarkkinat ovat yleensä joulukuun ekalla viikolla arkena klo 16-21, lauantaina klo 13-22 ja sunnuntaina klo 13-20. TERVETULOA!!










Muista seurata meitä myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgäu
Bloglovin' ja Blogit.fi

Olen suomalainen ja ylpeä siitä




Monet kirjoittivat tällä viikolla itsenäisyyspäivästä ja miltä sen viettäminen ulkosuomalaisesta tuntuu. Aikalailla monen kanssa olen samoilla linjoilla. Jotenkin koko päivän oli "herkkäolo" ja kuuntelin ja lauloin Pimin kanssa suomi-kappaleita. Kerroin Pimille että nämä kappaleet ja Suomi ovat tärkeät Äidille. 

Silloin tuli myös mietittyä omaa suhdetta Suomeen, kuinka tärkeää itselle suomalaisuus on. Jotenkin ajatus siitä että Pimi ei ehkä tunne Suomea/suomalaisuutta kohtaan samalla lailla kuin minä, sai minut surulliseksi. Voin yrittää pitää suomalaisuutta yllä mutta täällä Allgäun alueella se tulee olemaan vaikeaa. 

Mielenkiintoista nähdä millainen tyyppi Pimistä kasvaa. Onneksi Jumi +muu perhe ovat kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisuudesta (ja saunasta). Kirjoitin aikaisemmin tällä viiikolla tästä Allgäun murteesta, jota itsekin yritän oppia (no en oikeasti yritä vaan se tulee luonnostaan). Onneksi olen löytänyt Vorarlbergin naiset, ÖFG:n ja suomi-koulun.



Glühwein maistuu


Olin Vorarlbergin suomalaisnaisten kanssa koko päivän reissulla Konstanzin joulumarkkinoilla viime lauantaina. Huom, ekaa kertaa koko päivän poissa Pimistä. Äiti taisi olla enemmän ikävissään. 

Minun piti ajaa ensin Dornbirniin (Itävalta) ja sieltä sitten bussimatka Sveitsin kautta Konstanziin (Saksa). Käytiin ensin lounaalla Umami-nimisessä Sushi-ravintolassa jota voin suositella, miljöö oli aivan ihana ja ei se ruokakaan hullumpaa ollut. 

Sen jälkeen nautittiin Konstanzista ihanassa auringonpaisteessa. Seitsemän suomalaista taisi saada paikan vähän sekaisin. Parasta oli että sai höpöttää suomea ja olla "oma itsensä". Kukaan ei varmasti ymmärtänyt mitä puhuttiin tai jos ymmärsi niin parempi oli olla hiljaa. 

Meillä oli tosi mukava reissu. Löydettiin sattumalta liike jossa myytiin suomalaista lakritsia/salmiakkia, Pandaa ja Fazeria. Ihan huippua. Konstanzin joulumarkkinat olivat isot ja kivasti kojut oli laitettu pitkin satama-aluetta. Suosittelen. Akkuja on ladattu että taas jaksaa...




Tonttujoukko


Sunnuntaina ei tainnut mitään erikoista tapahtua, muuta kuin että Pimi oli hieman "suuttunut" Äitille, aamulla ei ollut minua huomaavanikaan. Isi oli paras ja sen kanssa kyllä seurusteltiin. Oltiin koko perhe ihan poikki eikä tehty mitään kummempia. 

Maanantaina meillä oli vauvauinti ja jee, Pimi sukelsi. Äitin avustamana mutta kuitenkin, jippii. Mietin vieläkin sitä ensi vuonna vauvauintiin osallistumista. Viime kerta oli ihan ok, Pimiä ei niin paljoa itkettänyt. Saatiin leikkikutsu vauvauinti kaverin luokse. Mahtavaa. No ei minun tästä pitänyt kirjoittaa vaan meidän saunakokemuksesta. 



Tunnelmaa Konstanzin joulumarkkinoilta.


Mentiin BIO-saunaan (tiedän kuulostaa taas oudolta), siellä on n. 60 astetta lämpöä (ei kiuasta). Sisällä oli kaksi naista keskilauteilla toinen makoili ja toinen istuskeli. Menin tämän makoilevan naisen alapuolelle, koska siinä on ollut hyvä Pimiä imettää. 

Kumpikaan ei siis tehnyt elettäkään tehdäkseen tilaa. Nojasin sitten tapani mukaan siihen ylempään lauteeseen. Hetken päästä se makoileva nainen sanoi tiukkaan sävyyn: "älä nojaa ja hikoile minun pyyhkeeseeni". Hänen pyyhe oli siis hieman reunan yli ja minun selän takana, en ollut yhtään huomannut. 

Mietin jo tässä vaiheessa että pitäiskö lähteä pois. Jatkoin imettämistä ja Pimi oli ilman pyyhettä. Sama nainen aloitti keskustelun "Onko hän tyttö vai poika"? Vastasin että "poika", vähän kysyvänä. Nyt hän oli huolissaan siitä että jos tämä poika alkaa pissaamaan ja pissat tulevat hänen päälleen. Sanoin että sitä varten minulla on tässä tämä toinen pyyhe jolla voin peittää jos näin käy. 

Ei tässä vielä kaikki seuraavaksi tuli se kysymys mitä jo odottelin. "Kauan oikein olet vauvan kanssa saunassa"? Sanoin että "yleensä noin kymmenen minuuttia", tunnustelen ja kuulostelen Pimin oloa. Vastauksesi tuli hieman tuhahduksia. 

Seuraava kysymys olikin (yllätys-yllätys) "Mistä olet kotoisin? Tanskasta"? No kerroin olevani Suomesta ja sitten hän ymmärsi paremmin meidän saunottelut. Hän kysyi kuitenkin että "onko sauna hyväksi vauvoille"? Lopuksi hän totesi että sellainen kuiva ja kuuma sauna on enemmän terveellinen kuin ei niin kuuma mutta kostea. Olin vähän että mitä? En oikeen osannut sanoa hänelle mitään, koska hän oli niin varma tästä asiasta. 

Yleensä ollaan saunassa ja saunaosastolla saatu hyvää palautetta. Kaikki ovat ihastuneita pikkuiseen saunojaan. Mutta ei tänä maanantaina, tai ainakaan tämä rouva. Mutta kuitenkin tämä on yksi asia josta tykkään saksalaisista, sanotaan jos on jotain sanottavaa vaikka se ei olisi aina niin positiivista (mutta suomalainen minussa ei tästä nyt tällä kertaa oikein tykännyt).



Nam nam!


Keskiviikko aamupäivisin käyn yksin uimassa Lindenbergissä. Siellä näen usein samoja naamoja ja niin tälläkin viikolla. Pukuhuoneessa oli kanssani yksi vanhempi rouva ja hän huomasi minun Converset jotka ovat tehty marimekon kankaasta. "Hän kysyi onko nuo ostettu/tuotu Suomesta"? Olin että kyllä ja ei, koska olin ostanut ne Frankfurtin marimekon myymälästä. 

Ilmeisesti hän muisti että olen Suomesta, kerran aikaisemmin olin hänen kanssaan keskustellut. Minulla oli lasipullossa vettä ja hän oli asiasta innoissaan koska muovipullo ei ole ollenkaan hyvä juttu. Seuraan liittyi toinen nainen ja hänelle hän heti mainitsi että tämän nainen tässä on Suomesta kotoisin. 

Apua, taas kaikki tietää. Laitoin samalla deodoranttia kainaloon ja tämä vanhempi rouva mainitsi ettei ole hyvä niin paljoa laittaa kuulemma hän oli jo edellisellä kerralla katsonut ja meinannut sanoa. Siis mitä, eiköhän tämä asia nyt kuulu vain minulle?! Edit: Käytän mineraalikiveä ja sitä pitää tosissaan reilulla kädellä sutia kainaloon. Täytyy katsoa että ensi kerralla olen eri aikaan pukuhuoneessa (suomalaisuus iskee taas).

Keskiviikkona iltapäivällä olin Pimin kanssa vaunukävelyllä. Meidän tiellä on koko syksyn ollut tietyö ja siitä ohi kun kävelin niin yksi työmies kysyi "Olenko Jumin naisystävä?" Häkeltyneenä vastasin "kyllä olen". Minun pitää Jumille sanoa että pysähtyy joku päivä hänen juttusilleen (A-pua, en ole vieläkään muistanut sanoa). Nämä on näitä pienen kylän etuja/haittoja.

Torstaina oltiin ensimmäisillä leikkitreffeillä. Kolme poikaa ja kaikki niin erilaisia mutta niin söpösti leikkivät. Pimi otti leluja Moritzilta ja Moritz oli vähän hermona kun hänen leluillaan leikkii jotkut muut. Vince on aina niin rauhallinen ja tälläkin kertaa hän tyytyi katselemaan ja leikkimään tyytyväisenä. Minä toivon että tästä tulee tapa ja tavattaisiin heidän kanssaan säännöllisesti. 

Tällä viikolla minulle "tarjottiin" töitä ja ensi viikolla selviää enemmän. Kyseessä on pikkuhomma silloin tällöin ja alkaen ensi kesänä, joten siinäkin mielessä sopii paremmin kuin hyvin. Kaikin puolin on ollut hauska ja tapahtumarikas viikko. Näitä lisää.


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Joulumarkkinat työntekijän näkökulmasta






Moni on käynyt Joulumarkkinoilla, mutta harva on työskennellyt. Olen työskennellyt kahteen kertaan Rüdesheimin joulumarkkinoilla Suomiosastolla Drosselgassella. Vaikka kolme viikkoa oli rankkaa aikaa niin silti jälkeen päin muistelen sitä aikaa lämmöllä. Markkinoilla työskentely on rentoa ja asiakkaat hyvällä tuulella. Kerron vähän kokemuksistani ja mikä kamala työmäärä on tehty ennen kuin ovet aukeavat.



Rüdesheim am Rhein


Rüdesheim sijaitsee Rheinin varrella, n.60 km Frankfurt am Mainista länteen. Joen takia siellä tulee harvoin lunta ja vielä harvemmin se lumi pysyy maassa. Rüdesheim on erittäin ihana pieni kaupunki, vanhoja rakennuksia, viiniviljelyksiä ja pikkuinen kukkula. Rüdesheimin joulumarkkinat on erikoistunut eri maiden jouluihin. Hotel Lindenwirthissä voi myös yöpyä vanhoissa viinitynnyreissä, tämä on haave jonka joskus haluan toteuttaa.

Aloitin ensimmäisenä kertana tavaroiden hinnoittelun jo kolme viikkoa ennen kuin markkinat aukesivat. Pari viikkoa ennen aloitettiin mökkien kasaaminen ja yleensä niitä viimeisteltiin vielä viimeisenä yönä. Tavaroiden ja tuotteiden kantaminen ja siirtäminen oli erittäin raskasta. Varsinkin kun itse suomi-osasto oli kaukana varastosta ja tuotteita piti kanniskella pitkin pientä kujaa. Ja yleensä ihmispaljoudessa.



Drosselgasse, ihana pieni kauppakuja.


Meillä oli pieni mutta hyvä tiimi, jokainen tiesi mitä tehdä. Monet olivat olleet useana vuotena myymässä ja heillä oli oma piste. Pääsääntöisesti oli suomalaisia työntekijöitä mutta oli myös muutamia saksalaisia, yleensä Suomi-faneja. Ekana kertana saksankielen taitoni oli ihan olematon, toisella kertaa olikin mukavampi "myydä" kun osasin enemmän.

Päivät olivat pitkiä ja kylmyys iski välillä luihin ja ytimiin. Glögiä tuli juotua joskus hieman liikaa, yök. Toisella kerralla olin fiksumpi lämpimien asujen kanssa. Olin varautunut oikealla varustuksella, lämpimät sukat ja kengät, villapaita, aluspaidat ja housut. Meillä oli työasuina Saamelaispuvut, ne olivatkin oiva asu koska sen alle sai puettua vaikka kuinka paljon lämmintä. Tietenkään me ei oltaisi saatu niitä pitää päällä koska ei meistä kukaan ollut aito saamelainen(?) Mutta jotenkin se asu sopi siihen meidän suomi-osastoon.



Glöogi ohne oder mit Alkohol?




Meillä oli myynnissä Glögiä, reissumies-voileipiä, poroleikkeen tai lohen kanssa, porosalamia, poro- ja hirvimakkaraa. Liköörejä, koskenkorvaa, finlandia-vodkaa, salmaria, siideriä, olutta, hilloja, suklaata, salmiakkia. Suomalaisia neuleita, villasukkia, hattuja, koriste-esineitä, saunatuotteita, porontaljoja ja yleensä ottaen kaikkea suomalaista.



Saatiin vähän lunta.


Joka aamu piti levittää ja laittaa ne myytävät tuotteet esille ja vastaavasti illalla kaikki takaisin lukkojen taakse. Kateellisina katsottiin niitä muita jotka vain avaavat luukut ja homma oli siinä. Meillä oli isoin "alue", mutta luultavasti mielenkiintoisin. Minun eli Asentaja Hiltusen taitoja tarvittiin kun piti joka aamu ja ilta seiniä/ovia ruuvailla auki/kiinni. Olipa minun lahjatyökalusalkusta (kiitos tytöt)  hyötyä. Toisella kerralla minulla oli muuttokuorma autossa ja tavaraa oli joka lähtöön. Naurettiinkin että "mitä Ministä ei löydy sitä ei tarvita". Aika lailla kaikki tarpeellinen oli mukana.



Asentaja Hiltunen hommissaan.


Varkauksilta ei myöskään selvitty. Iso alue ja paljon ihmisiä liikkellä, kaikkia ei kerennyt millään vahtimaan. Yhden kerran kävikin niin että olin myynyt yhdelle pariskunnalle lasten villapaidan ja olin laittanut sen pussiin. Kun olin rahastanut niin se pussi oli hävinnyt. Pariskunta oli aivan ihmeissään, niin myös minä. 

Pyörin hetken siinä ympyrää ja mietin että missä se pussi on. Sitten näin yhden naisen se pussi kädessä, se hirvipaita loisti läpi siitä kassista. Menin kysymään rouvalta että saanko kenties nähdä mitä siellä pussissa on sisällä? Hän oli ihmeissään, mutta ojensi pussin minulle. Niin siellähän se oli se hirvipaita jonka toinen pariskunta oli ostanut. 

Rouva alkoi syyttää omaa miestään että etkö ollutkaan tätä maksanut? Hmm, niin läpinäkyvää. No he häipyivät siitä vähin äänin (olisi pitänyt kutsua poliisit paikalle, se jäi harmittamaan). Pariskunta joka oli tämän paidan ostaneet olivat myös ihan shokissa että onko tällainen mahdollista. No oli.





Yksi asia mikä vähän ärsytti, varsinkin ensimmäisenä vuonna. Oli se että ihmiset ottivat "salaa" kuvia. Jotkut pyysivät reilusti päästä kuvaan ja se oli mielestäni ihan ok. Salakuvien ottajat olivat pääsääntöisesti Kiinalaisia tai Japanilaisia. Yhteen kuvaan taisin irvistää, koska samalla kannoin hillopurnukoita ja eikös joku juuri silloin halunnut ottaa kuvan. Ehkäpä siitä minun ilmeestä he tajuaisivat ettei oikeen ollut reilua ottaa kuvaa ilman lupaa. 

Mutta kerran oli aivan ihana pariskunta Kiinasta, he kysyivät luvan ja sain heiltä vielä viisi euroa tippiä. Naurettiin aina että oltaisiin miljönäärejä jos saataisiin joka kuvasta viisi euroa. Mutta tästä opimme myös sen että ei ole karvoihin katsomista, en olettanut pariskunnalta yhtään mitään ja se yllätti.



Kolme nukkea, pari asiakasta luuli minua nukeksi kun seisoin enkä sanonut mitään.


Sunnuntaista torstaihin markkinat olivat auki klo 11-20, perjantaisin ja lauantaisin klo 11-21. Aamuisin kerettiin hyvin nauttia ihana hotelliaamiainen, iltaisin käytiin usein yhdessä markkinaporukan kanssa syömässä (zum Anker). Ensimmäisenä vuonna tuli käytyä paikallisissa yökerhoissa (Nachtclub Eule) ja baareissa. Toisena vuonna ei taidettu käydä ollenkaan(?). 

Ensimmäisenä vuotena työvoimapulan takia en saanut yhtään vapaapäivää. Noh tavallaan otin yhden kerran omalla luvalla kun edellisenä iltana oltiin vähän juhlittu ja en kerta kaikkiaan herännyt aamulla vaan joskus iltapäivällä. Ou nou. Työkaveri Mikko oli käynyt "potkimassa" mutten ollut herännyt. Mutta onneksi työnantajni oli ihan ok asian kanssa. Tästä taisi olla vitsiä pitkään. Raskas työ vaati raskaat huvit. 

Toisena vuotena pidin kerran viikossa yhden vapaapäivän. Yhtenä päivänä ajoin junalla Frankfurttiin tapaamaan Leena ystävääni. Toisella kertaa kävelin Rüdesheimin uimahalliin uimaan. Kolmannen päivän aamuna kävelin kukkulan päälle katselemaan maisemia. Mahtava aamu olikin.



Ylhäältä kukkulalta näin ihanat maisemat.


Hieman ärsytystä aiheutti se kun alueella soi sama joululevy ja niin sitä tiesi loppuajasta että mikä kappale tulee seuraavaksi. Mutta varmasti kaikki jotka työskentelevät jossain kaupassa/kauppakeskuksessa joulun aikaan tietävät miltä se tuntuu. Toinen mikä "ärsytti" oli se että Suomiosasto oli kellopelin alapuolella. Eli joka tunti tuli ne "ukot" pyörimään siihen, kaikki pysähtyivät katsomaan ja ottamaan valokuvia. Taisin minäkin ottaa ekana päivänä kuvan mutta sitten se alkoi olla tylsää.

Molemmilla kerroilla asuin Hotel Lindenwirthin työntekijöiden asuntolassa joka oli aivan hirveässä kunnossa. Mutta suihkusta tuli kuumaa vettä ja pyykit saatiin pestyä, joten ei auta valittaminen. Toisella kerralla olin aluksi itse hoitanut minulle yöpymispaikan eräästä hotellista. 

Sain huoneen toiselta puolelta kylää toisesta rakennuksesta ja sinne mennessä ihmettelin että siellä oli jo jonkun tavarat. No ilmeisesti se huone oli unohdettu siivota, ensimmäisen yön nukuinkin sitten päähotellilla. Sitten alkoi selviämään että minulle olisi paikka siinä asuntolassa jossa muutkin suomalaiset yöpyvät. Kerroin hotellissa että haluan tehdä check out:n. He olivat ihan näreissään että en minä niin saa tehdä. Olin ihan että miten niin? Minun olisi muka pitänyt maksaa koko aika heille? Olin että en varmana maksa, maksan vain ne yöt mitä siellä olin. Hotellin pitäjä oli soittamassa poliiseja paikalle jos en maksa.

Menin kysymään neuvoa Hotel Lindenwirthin omistajarouvalta (hän on erittäin vaikutusvaltainen tässä kylässä), hän oli aivan kauhuisssaan että on poliisilla uhattu. Hän lupasi yrittää järjestää asiaa ja saikin hotellin pitäjän kiinni. He lupasivat purkaa jos siihen saadaan joku muu asumaan ja luojan kiitos se huone kelpasi jollekkin toiselle. Eli sain majoittua lähempänä, suomalaisten kanssa ja halvemmalla.



Iltatunnelmaa.


Herra iso herra tunnistat hänet hatusta ja pitkästä takista. Nämä olivat ohjeet jotka sain kun piti lähteä metsästämään lisää joulumarkkina-mukeja. Ei muuta kuin hihasta nykimään ja huonolla saksankielellä selittämään että tarvitaan lisää joulumarkkina-mukeja. Ekalla kerralla jännitti että oliko kyseessä edes oikea tyyppi. Noh, saatiin lisää mukeja, nokkakärryllä niitä piti kuljetella läpi ihmisvilinän.

Saksalaiset ovat niin hauskoja joulumarkkinoilla kävijöitä. Osa tulee isoissa porukoissa, ehkä työporukoissa, ja he ovat pukeutuneet jouluisesti. Tonttulakit, jouluiset hiuspannat tai jotain muuta vitsikästä, kaikki ovat pukeutuneet samalla tavalla. 

Glögi maistui kaikille ja useille tuli yllätyksenä että se on alkoholiton. Meillä sen sai valita joko vodkan, koskenkorvan, mustikka,- lakka,- karpalo,- puolukkaliköörin tai ELCHBLUT:n (hirven veri) kanssa. Elchblut sai monet tiputtamaan leukansa varsinkin kun huijattiin että se on ihan oikeaa hirven verta.



Meidän poro.


Tässä oli muutamia kokemuksia Rüdesheimin joulumarkkinoilta työntekijän kantilta. Aina sattuu kun tapahtuu. Suosittelen käymään Rüdesheimissa, kesällä on vielä kauniimpi paikka. Näin Joulumarkkinoiden aikaan myös näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. 



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen