Kirjoittelin viime viikolla isoäitini kirjeitä puhtaaksi ja mietin jaanko näitä teidän kanssa. Mutta jotenkin asia tuntuu niin tärkeältä että päätin julkaista näistä kirjeistä pätkiä teidän luettavaksi. Olen niin kiitollinen isovanhemmista ja esi-isistä jotka ovat taistelleet upean maan puolesta. Puhdas luonto, oma kieli, sauna, ihanat ihmiset, hyvä koulujärjestelmä ja meidän oma kulttuuri. Olen niin kiitollinen että olen saanut elää lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni Suomessa. En olisi tällainen ilman Suomea, äitiä, isää, veljiä ja mammaa ja pappaa. Kiitos!
Muistin virkistämiseksi:
Talvisota käytiin 30. marraskuuta 1939 - 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Välirauhan aikanakin Suomi oli poikkeustilassa ja koko Eurooppa oli sodassa. Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944.
Suomen itsenäisyyden pysyminen ei ole ollut itsestäänselvyys sen ajan nuorille. Minun isoäitini toimi keskuksenhoitajana sota-aikana Lappeenrannan ilmatorjunnassa. Hän asui silloin siskonsa ja isänsä kanssa kotonaan Lappeenrannassa. Muu perhe oli lähetetty Kiuruvedelle sotaa pakoon isoäitini tädin luokse. Isoäitini oli silloin 18-vuotias nuori nainen ja pikkusisko Irma oli pari vuotta nuorempi. Isoisoisäni oli poliisi ja ilmeisesti sen tähden hän ei ollut rintamalla. Nuorin sisaruksista oli vain vuoden ikäinen kun sota alkoi. Isoäitini kirjoitti perheelleen kirjeitä ja muutama niistä on vielä tallessa. Osaan oli sotilassensuuri iskenyt ja luultavasti oli valokuvat otettu pois.
3.12.1939 päivätyssä kirjeessä isoäitini kirjoittaa näin:
"Jumala antakoon Suomelle varjeluksensa niin että se pelastuisi tämän hirvittävän sodan kauhuista. Ajattelin juuri että jos en koskaan teitä näkisi en jaksaisi elää, mutta toivottavasti näemme".
Kirjeessä 28.1.1940 kirjoitettiin tarkasti pommituksista:
"Ette arvaa kuinka jännää meillä oli silloin kuin Lappeenrantaa pommitettiin. Isä oli töissä, Irma ja minä olimme kotona. Viholliskoneet olivat jo meidän talojen yläpuolella kun antoivat hälytyksen. Ryssät ampuivat konekivääreillä niin että metsä rapisi kun ihmiset juoksivat pommisuojaan. Katselin juuri silloin ikkunasta kun koneet olivat yläpuolellamme, Irma juoksi juuri silloin pihalle. Koneet pudottivat vain palopommeja. Tykissä (asuinalue) paloi 9 taloa poroksi, savupiiput vain todistavat talojen paikkaa. Sitten tuli toinen laivue johon kuului 6 konetta, silloin meidänkin mökkimme vähän tärähti kun ne pudottivat pomminsa. Luulimme pommien putoavan niskaamme mutta kaikeksi onneksi niin ei käynyt.
Ilmahälytystä kesti sinä päivänä 9.5 tuntia. Hälytyksen loputtua menimme ulos näimme mustien savupilvien kohoavan taivaalle. Snellmannin taloon (apteekki) putosi 100 kg pommi, Suhosen urheiluliike meni tähkäksi. Postin pihalle putosi pommi, siellä ollut hevonen kuoli, ikkunat olivat rikki lähiseudulta. Siihen missä on Bagger-leipo, Puku-Aitta ja Mattsonin kauppa on putosi yksi pommi. Siellä kuoli yksi myyjätär (Bagelta). Poliisilaitoksen eteen radalle putosi pommi, mutta ei saanut vahinkoa aikaan. Viiden metrin päässä oli hauta jossa poliisit olivat ampumassa mutta niitten pyssyt menivät hiekkaa täyteen joten ne eivät voineet ampua. Ihan polisiilaitoksen eteen putosi miinapommi mutta se ei räjähtänyt. Etelä-Savo:sta palosta särkyivät kaikki ikkunat. Törrösen talon viereen putosi pommi tehden selvää jälkeä. Lähellä asuvilla menivät ikkunat rikki. mm. Törröseltä. Monosen jalkinekaupan eteen putosi pommi saaden tuhoa aikaan. Paljon pommeja putosi Lappeenrannan vanhalle hautausmaalle. Neljä ihmistä kuoli, useita loukkaantunut. Lohen pihalle putosi kaksi palopommia, mutta ne eivät syttyneet. Immonen oli tehnyt töitä pelastaakseen mökkinsä kun vierestä paloi raunioksi. Illalla täällä oli hälyytys, pudottivat muutamia pommeja".
 |
| Kuva: Eilen tuli arte:tla dokumentti Suomen itsenäisyydestä. |
3.3.1940 tunnelmat olivat tällaiset:
"Kyllä ne ryssät lentävät niillä masinoillaan vielä, mutteivat kohta. Täällä on kaiket päivät hälytyksiä ettei pääse mihinkään paitsi yöt, tänä yönä loppui jo klo 5. Meidän kylälle ei ole sattunut mitään. Puhakalta on mennyt pari ruutua rikki samoin Naten talosta. Täällä on ollut paljon tulipaloja ym. ym. ihmisiäkin menee joka pommituksessa. Eilen Tapion isä kuoli kun he olivat sammuttamassa erästä tulipaloa tehtaan lähellä, ryssät heittivät siihen rypälepommin se sattui hänen otsaansa (kranaatin sirpale). Olemme olleet Saikon huvilalla, Irma, Linda ja minä. Sinä päivänä oli kova pommitus jolloin olimme siellä. Ne ryssän pirut ovat ruvenneet pommittamaan Lappeenrantaa joka päivä. Ihmisiä ei ole pahasti koko kaupungissa. Kimpinen on autio ja tyhjä, parissa hökkelissä on enää asukkaita".
Huoli oli kova, koska ei ollut saanut perheeltä kirjettä.
Hän kirjoitti 4.3.1940 klo 5.00 täällä jossain:
"Mitä varten ette ole kirjoittaneet? Oletteko olleet terveinä? Kuinka pikku Kiti voi, entä Kaisa ja pojat? Oletko ollut terveenä Äiti? Jaksatko tulla toimeen lapsien kanssa siellä? Puuttuuko teiltä jotain? Elä ole huolissasi meidän suhteen, me kyllä pärjäämme täällä vaikka kuinka hyvin. Emme ole olleet paljon kotona kun on niin pitkä matka, on niin vaarallista kulkea. Meistä on tullut vähitellen kellarin asukkaita. Emme pääse täältä juuri ulkona käymään, kun on niin paljon hälyytyksiä. Tänä yönä ei taida ollakkaan hälyytyksiä (klo 03-07). Puhelin on pari kertaa soinut, joten saan olla melko rauhassa.Täällä meidän kellarissa on paljon nukkujia, jotenka arvaatte kuorsauksen ym. ym. Insinööri Mattsen minun pitää herättää puoli 7. Herra Miettinen vähän yli 6. Herättäminen kuuluu yön aikana päivystäjälle. Ajattelin kirjoittaa sinne että aikani kuluisi paremmin. Kirjoittaessa ei nukuta yhtään pysyy hyvin virkeänä. Minua ei Hilkka meinannut saada ylös, kun nukutti niin makeasti.
Eilen sunnuntaina taas ryssät rynnistivät L:rantaan, mutta eivät oikeen onnistuneet. Muutamia taloja paloi mm. palolaitos ynnä poliisitalo. Ihmishenkiä ei tiettävästi eilinen pommitus vaatinut. Kaukaalla on kai lauantaina mennyt paljon ihmisiä. Irma leipoi pullaa lauantaina. Minä leivon aina hapanleipää, hyvää siitä on tullut joka kerta, ei kuitenkaan niin hyvää kuin sinun leipomasi mutta yritys hyvä 10. Osaamme laittaa ruokaa vaikka mitä, kun on niin hyvä kokki apuna (Isä). Olen neulonut tänä talvena paljon mm. Isälle sukat, itselle kahdet, reserviin yhdet, lapasia kahdet ja päähineitä sotilaille vaikka minkä verran. Olen neulonut myös itselleni kesäksi puseron. Isä on nukkunut kaikki yöt kotona, vaikka on ollut hälyytyksiä. Poliisit ovat voineet vuokrata Ahtaasaaresta huvilan saadakseen nukkua yöllä. Kirjoitan taas myöhemmin yövuorossa Annikki. Kirjoittakaa pian. Oletteko saaneet valokuvani jonka lähetin"?
Tässä välissä oli välirauha ja jatkosota oli alkanut kesäkuussa.
L:ranta 6.8.1941 kirjoitettiin näin:
"Tästä onkin jo pitkä aika kun viimeksi sinne kirjoitin, vaan kun ei ole ollut mitään erikoista asiaa. Olisi hauskaa jos te tulisitte jo pois sieltä, mutta taitaa olla liika aikaista. Kuvajan tätikin oli vähän aikaa kaupungissa mutta hänkin läksi taas maalle kun, nääs kun eilen oli se pommitus. Kyllä kai tiedätte että meillä on esikunta kotona no niin Irma ja minä katselimme ikkunasta ulos ja mitäs näimmekään 10 ryssäläistä "kakkatipua" lenti L:rantaa kohti. Ilmatorjunta avasi heti tulen ja ne "tiput" hajaantuivat. 3 tipua läksi meille päin ja munivat että suhisi. Onneksi kaikki lentävät munat noin 10 metriä sahantien toiselle puolelle ja kuten Isä jo ehkä kertoikin kirjeessään että neiti Gummerus ja eräs rouva joka oli majassa haavoittuivat vaikeasti. Meill' on niin hyvä tääl olla ettemme kaipaakaan pois täältä".
Tästä kirjeestä paistoi se että sodasta on tullut osa arkea.
Kiitos!
Mannerheim luovutti minun Isoäidille ja monelle muulle sodassa palvelleelle kunniamerkit ja todistukset. Joten tässä nyt kiitän kaikkia veteraaneja, lottia ja muita työntekijöitä että mahdollistitte sen että Suomi on edelleen itsenäinen maa. On ollut lottovoitto syntyä Suomeen ja olen kiitollinen että olen kasvanut aikuiseksi Suomessa. Naisilla on hyvä asema yhteiskunnassa ja Suomi oli ensimmäinen maa jossa naiset saivat äänioikeuden.
Ei kommentteja