Isi tuli hakemaan meitä sairaalasta,
oli muistanut ottaa maxi cosin mukaan. Mutta oli „unohtanut“
haalaripuvun, pipon ja hanskat kotiin, vaikka äiti oli jättänyt ne
tarkoituksella siihen maxi cosiin (että isi muistaa ottaa ne
mukaan). Oli oikeen irrottanut suojasäkinkin pois, en tiedä mitä
se isi oikeen ajatteli. Onneksi säkki oli kuitenkin autossa, niin en
ihan vilustunut matkalla. Äiti oli vähän hormoonihöyryissä ja
ihmetteli että mitä se isi oikeen tekee. Tähän hymiö joka
pyöritelee silmiä.
 |
| Matkalla kotiin. |
Eka päivä siinä meni toisiin
tutustuessa ja mä taisin nukkua paljon. Niin paljon että isi ei
oikeen tajunnut että vauvat tarvitsee paljon unta. Isi olisi kovasti
halunnut mun kanssa leikkiä ja jutella mutta mua vaan väsytti.
Ekana iltana nukahdin isin syliin ja äiti sanoi isille että nyt
viet Pimin nukkumaan sänkyyn. Isi ei oikeen tajunnut että mut piti
viedä sänkyyn niinku heti, isi koukkaskin kylpyhuoneen kautta.
Pitihän hampaat pestä ensin. Niin ei mun hampaat vaan omansa. Äiti
oli taas vähän hormoonihöyryissä ja isille paasas että mut piti
laittaa ensin sänkyyn. Äitille on niin tärkeetä että mä nukun.
Isillä ei ollut mitään hajua siitä kuinka meidän yöt oli
sairaalassa mennyt. Niin että en mä aina kiltisti nukkunut, välillä
oli niitä vatsavaivoja ja silloin en pysty nukkumaan. Silloin mua
kouristaa masusta, mä kitisen ja itken. Isi ja äiti on välillä
ihan hermona kun mua ei saa rauhoitettua. Toka yö oli pahin silloin
mä itkin ja kitisin melkeen koko yön. Isi ja äiti vuorotellen
koitti saada mua rauhoteltua, huonoin tuloksin. Silloin tais molemmat
miettiä että mitä tuli tehtyä. Tähän hymyilevä hymiö.
 |
| Vauvan käyttöohjevihko. |
Ekalla viikolla kätilö kävi kuutena
päivänä katsomassa meitä. Kätilö vahti että koska mun
napanuoran pätkä irtoo, se laitto siihen joka päivä jotain öljyä
ja talkkia. Sitten se neuvoi äitiä ja isää ja antoi
homeopaattisia lääkkeitä mulle ja äitille. Äitin piti ottaa
viisi pientä kugeln (en tiedä mikä tämä sana on suomeksi)
Arnikaa (mikä lie kukka), auttaa kuulemma niihin kohdun supistus- ja
leikkaushaavan kipuihin. Tarkisti joka kerta äitin vatsan, kohdun ja
leikkaushaavan. Kolmannen päivän jälkeen äiti kyllä jo aatteli
ettei sen kätilön tarttis enää tulla. Perjantai-iltana se
napanuora vihdoin irtos. Äiti ja isi huokaisivat, vihdoin saa
laitettua vaipan kunnolla.
Tokalla viikolla kätilö kävi enää
vain kaksi kertaa, maanantaina ja perjantaina. Maanantaina mut
kylvetettiin ekan kerran, mä olin silmät pyöreinä ja isoina että
mitä ihmettä nyt tapahtuu. Mut ihan hyvin se sit kuitenkin meni,
vaikka lopuks sitten itkinkin. Mut punnittiin myös ja painoa oli
edelliseen kertaan tullut taas reilu 100g. Oonkin kasvanut nyt
suunnilleen 200g viikko tahdilla. Äitistä on hyvä tietää että
maitoa tulee ja riittävästi. Ai että se äidinmaito maistuu
välillä niin hyvältä että mä maiskuttelen ja röhisen kun pikku
possu (schweinchen) ja mun kroppa ei pysy paikoillaan ku se
vaan on niin hyvää. Niin ja on ihana olla äitin lähellä. Tähän
sydän. Syödessä mun päällimmäinen jalka nousee usein sillai
jännityneenä ylös ja silloin äitin sydän on pakahtua onnesta.
Välillä kyllä hamuilen muutakin ku äitin tissiä esimerkiksi
olkapäätä, kaulaa, kyynärpäätä, omaa kättä, paidan tai
harson kulmaa. Silloin äitin tai isin pitäis tajuta että nyt mulla
on nälkä.
Äiti oli alkuun kyllä tosi hidas. Ei
se pystyny nopeesti nousee sängyltä tai sohvalta ylös tai ees
tuolilta. Muutenkin se köpötteli ku mikäki mummo, ihan koukussa.
Varsinkin öisin mun piti oottaa tosi kauan et sain ruokaa. Varsinki
ku sen pitää leikkiä se rintakumin kanssa, mut oon onnellinen että
saan äidinmaitoa. Isi oli onneks ensimmäisen viikon äitin kanssa.
Teki ruokaa, siivos ja huolehti meistä molemmista. Äitiäkin se
välillä komensi että sen pitää huilata. Äiti kun on välillä
sellanen ettei se osaa olla paikoillaan tai tekemättä mitään.
 |
| Oman tervetuloa toivotus. |
Pääsääntöisesti mä oon nukkunut
tosi hyvin tai kun nukahdan kunnolla niin en herää vaikka pommi
räjähtäis vieressä. Öisin nukun yleensä klo 23-05 eli siinä
saa jo äiti nukkua hyvin putkeen. Mutta sitten joskus masu on niin
kipeä että mua vaan kouristuttaa ja itkettää. Äiti ja isi on jo
oppinut että mitä pitää tehdä ettei se masu tulis niin kipeäksi.
On kuulkaas joka lähtöön kugeleita, hierontaöljyä, tippoja ja
peräpuikkoja. Isi on oikeen erikoistunut mun vatsahierontaan ja
jalkajumppaan. Isi tekee sen paremmin kun äiti. Mutta sitten äiti
saa mut nopeammin rauhoitettua ja uneen. Sillä taitaa olla sellanen
„magic touch“. Joskus iltaisin mä huijaan isiä ja äitiä että
mä muka nukun sikeästi. Äiti ensin kyllä odottaa että kohta se
herää, mut jossain vaiheessa luovuttaa ja alkaa nukkuu ni silloin
mä alan sit itkee. Päivisin nukun myös 2-3 tunnin tirsoja mut en
aina. Silloin kun äitillä ois joku tärkeä homma tekeillä niin en
mä sillo nuku. Pari kertaa mä oon tehnyt niin, kun äiti saa pään
tyynyyn, jalat jalkakylpyyn tai kädet taikinaan ni mä herään ja
alan itkee. Tää on ihan hauskinta.
 |
| Näissä maisemissa kelpaa kärrytellä. |
Me ollaan ekasta viikosta lähtien
käyty vaunulenkeillä. Tai no niitä alkuun tehtyjä ei voi sanoa
lenkeiksi kun äiti oli niin hidas. Sitä sattu vielä siihen haavaan
ja koukussa koitti köpötellä eteenpäin. Kilometrin matkaan meillä
meni tunti aikaa. No nyt äiti jaksaa jo paremmin kävellä, se
odottaa että koska vois aloittaa kunnolla urheilun. Pari viikkoa
pitää vielä odottaa, sitten äiti pääsee ehkä uimaan. Isin
kanssa oon käyny jo pari kertaa juoksulenkillä, äiti sai hengähtää
kotona. Ollaan käyty Lindenbergissä, Wangenissa ja Kemptenissä,
autossa on mukava matkustaa. Kävellen ollaan käyty äitin ystävän
luona tässä meijän kylillä ja täällä on käynyt muutamia
kylävieraita. Äiti tykkää niin kovasti leipoa vieraita varten,
viikonloppuna leipoi mansikkakakun, hanna-tädin keksejä ja
karjalanpiirakoita. Viimeisimmän jälkeen totes että ei aio leipoa
pitkään aikaan. Niin varmaan.
Äiti sanoo että mä oon pissapoika,
mut niin taitaa olla kaikki pojat. Hih. Välillä oon niin nopee
ettei äiti tai isi kerkee ees huomata et oon pissannu vaatteet märiksi. Oon pissannu
molempien ja itteni päälle useasti. Kerran mä pissasin omaan
korvaan, vaatteet ei kastunu ja äiti kiitti koska oltiin
shoppailemassa eikä tarvinnut vaihtaa vaatteita. Kerran oli
niskakakka, isi oli vähän hämmentynyt. Syytti vaippaa, mut ei se
tajunnu et niitä tulee vielä ja useasti. Kerran äiti oli vaihtaa
vaippaa ja mä aattelin ladata takapuolesta vähän paukkua. Se jäi
vaisuksi kun en osunut äitiin. Mutta kyllä mä varmaan joku kerta
onnistun kunhan saan vähän enemmän potkua panoksiin. Odota vaan
äiti. Heh heh. Kerran mä kyllä puklasin (se oli iso puklu) äitin
päälle, meni yöpaita ja lakanat vaihtoon. Se oli äitin oma moka.
Ei ollu röyhtäyttänyt mua kunnolla.
 |
| Isin tervetuliais toivotus |
Alkuun mä vähän kattelin et kuka toi
oikeen on, missä mä oon ja et kuka mä oikeen oon? Äiti odottaa jo
kovasti että milloin alan ottaa enempi kontaktia. Nyt mä jo
kattelen enempi ja silmät on auki enemmän. Meidän katto on
esimerkiksi hirveen mielenkiintoinen, just kahta väriä mitä mä
nään tummaa ja valkoista. Äiti (ja mä masussa) ollaan se katto
maalattu eli senkin takia se kiinnostaa. Isi odottaa sitä et koska
oon enempi valveila ja jaksaisin sen kanssa jotain tehdä. Se
suunnittelee jo vaellus/pyöräretkiä. Tähän silmää iskevä
hymiö.
Isi oli viime viikolla kolme päivää
pyöräretkellä. Alunperin sen piti olla kuusi päivää, se lyheni
ensin neljään päivään (koska mä oon nyt täällä). Mutta
meijän onneks se tuliki jo kolmantena päivänä kotia, koska sitä
alko sattuu takapuoleen. Isi oli polkenut Tsekin rajalle ja tuli sit
junalla takas. Sen kaverit oli polkenu Tsekin Pilzeniin asti. Mutta
ei meillä ollu äitin kanssa mitään hätää ollut. Käytiin
Lindenbergissä lastelääkärissä, kaikki oli kunnossa. Mun lonkat
ultrattiin, koska olin ollut perätilassa. Seuraavan kerran sitten
kolmen kuukauden päästä.
Tutista mä en tykkää yhtään.
Joskus harvoin suostun sitä lutkuttaa. Äiti on kyll tyytyväinen
etten sitä koko aikaa haluu syödä. Mut on jotain hetkiä joilloin
äiti toivoo että ottais nyt tutin ja rauhottuis. Välillä ku oon
nukahtamaisillani, mä tarkistan että onko äiti tai isi siinä. Sit
jatkan rauhallisesti unia jos jompi kumpi on siinä.
Kyllä mä myös hymyilen, aina silloin
kun kuulen että joku sanoo että onpas söpö tai jotenkin muuten
kehuu mua. Tai myös silloin kun äiti ja/tai isi on lähellä.
Toisin sanoen aina silloin kun mua ei satu mahaan. Saas nähä muuten
miten äitin käy, se on uhannut puhua mulle vain suomea. Tällä
hetkellä puhuu mulle sellaista saksaa tai suomea et ei siitä
Erkkikään ota selvää mitä se puhuu. Toivotaan että tähän
tulee muutos kun kasvan isommaksi. Olisi mukava oppia suomea eikä
siansaksaa.
Yks ilta kuunneltiin youtubesta
suomalaisia tuutu/lastenlauluja, koska äiti ei osaa laulaa niitä.
Se osaa vaan jotain kasari/ysärikappaleita tai mitä tulee radiosta
mut ei mitään lastenlauluja. Noh eilen sille muistu parit kappaleet
mieleen. Sininen hetki, popsi popsi porkkanaa, lennä lennä
leppäkerttu ja peppi pitkätossu. Päivänsäde ja Menninkäinen sai
sen kyynelehtimään kun sen esitti vielä Vesa-Matti Loiri.
Äiti on ihan helisemässä nyt mun
kanssa ku on tulossa täysikuu. Mulla on tiheän imunvaihe ja yöllä
vedin sellaset rintaraivarit. Mut onneks tääkin vaihe menee kohta
ohi, kunnes tulee uusi vaihe.
Tässä oli tiivistettynä meidän ekat
viikot.
Terkuin Pimi 5 vkoa ja 2 päivää.
 |
| Onnittelukortteja näin paljon. |
p.s. Äiti käski vielä sanoa, kiitos
kaikille onnitteluista, lahjoista ja lahjuksista. Oon erittäin
otettu tästä rakkauden määrästä. Tähänki sydän.
 |
| Näin paljon oon saanut vaatteita lahjaksi. |
Ei kommentteja