Lünersee sijaitsee Itävallassa Vorarlbergin osavaltiossa ja on samalla osavaltion isoin järvi. Järvi on 1970 metrin korkeudessa Rätikön-vuoren päällä joka kuuluu Montafonin vuoristoon. Lähin kaupunki on Bludenz. Järven läheisyydessä on mahdollista vaeltaa, kalastaa, kiipeillä, laskea vuoristorataa Golmissa tai ihan olla vaan ja nauttia maisemista.
Vuosi sitten kuulin kyseisestä paikasta ekaa kertaa ja heti mietin että tulisipa joku kylävieras Suomesta joka haluaisi sinne mennä. Hyvä ystäväni ja hänen ystävä olivat syyskuussa meidän luona lomailemassa ja me teimme reissun Montafoniin. Vuoristoon jota on kehuttu todella kauniiksi, eikä suotta. Siellä oli niin kaunista ja ihanaa että olisin voinut jäädä sinne. Käy lukemassa meidän Schrunsin reissusta tästä.
Schrunsista me ajeltiin paikan päälle tunnissa. Alkoi epäilyttää kun mäkeä ylös noustessamme alkoi lumiraja lähenemään. Edellisenä yönä oli tullut lunta ja aika lailla reilusti. Kyytiläiset kiljuivat välillä kauhusta kun mitään suojakaiteita ei ollut. Onneksi oli hyvä nelivetoauto alla, jos lunta olisi ollut enempi niin varmasti oltaisiin selvitty. Ja olihan heillä paras kuski ever, heh heh.
Joku mies se siellä kalasteli |
Meillä kävi tuuri että juuri ennen mittagspausea eli ruokataukoa meni köysiratahissi vielä yhden kerran ylös. Hissi nousi aika pystysuoraan ylös ja lumen paljous alkoi paljastumaan meille. Hissistä ulos päästyämme me ei nähty mitään ei eteen eikä taakse. Terassipöydät olivat lumen peitossa ja järvestä ei näkynyt mitään. Siis ei kertakaikkiaan yhtään mitään. Lunta oli hieman alle polven eli luulisin että lunta oli noin 30-40 cm. Välillä sumu hälveni ja nähtiin pilkahduksia järvestä, jee.
Päätimme kiertää järven ympäri, hei ollaanhan me Suomesta ja totuttu lumeen. Normaalisti järven kiertää puolessatoistatunnissa, olimme rämpineet lumessa ehkä 15 minuuttia kun karu totuus iski. Ei pystyttäisi jatkamaan matkaa eteenpäin. Ensinnäkin meillä oli ihan väärät vaatteet ja varusteet. Onneksi yksi meistä pakotti meidät kääntymään muuten oltaisiin varmaan vieläkin siellä. Vähän jäi kaivelemaan ettei kierretty sitä ympäri, mutta ensi kerralla sitten. Paremmalla ilmalla.
Paikassa oli aivan ihanan tunnelmallinen ravintola Douglashütte, jossa vedettiin teetä ja kakkua. Ostettiin paikalta postikortti josta nähtiin millaista siellä oikeasti olisi ollut. Niin, ensi kerralla sitten. Ehkäpä tänä vuonna tulee kylävieras joka haluaa ehdottomasti päästä siellä käymään. Vink vink.
Tältä sen oikeasti piti näyttää. |
Hissin aukiolojat:
19.5. - 21.10.2018
Klo 8-12.15 ja 13-16.55
Ruokatauko on klo 12.20-13.10
Seuraavalle päivälle voi ostaa liput valmiiksi klo 14.30 lähtien.
Hissin edestakainen matkaa maksaa aikuiselta 12,20€ ja lapselta 7,40€.
Toki sinne voi vaeltaa mutta maasto voi olla haastavaa.
Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi
Kiitos kun osallistuin Viikon Kuva Maailmalta - Link Up Partyyn.
VastaaPoistaKortista päätellen paikka on todella hieno ja käymisen arvoinen. Toivotaan että ensi kerralla teille osuisi paremmat kelit!