tiistai 2. tammikuuta 2018

Elämä juhlavuoden jälkeen

Onko elämää juhlavuoden Suomi 100 jälkeen? Tuntuu että koko viime vuosi meni enemmän tai vähemmän Suomi 100-teemalla. Kaikki huipentui keskiviikkoon 6.12.2017. Vaikka muutamat tapahtumat olivat auki vuoden loppuun asti (esim. juhlavuoden sukat). Tuntuu hieman tyhjältä että mitäs nyt. Listasin tähän mitä kaikkea sitä tuli tehtyä Suomi 100 juhlavuotena.




Itse olen osallistunut tapahtumiin aktiivisesti, se on onneksi ollut mahdollista myös täällä ulkomailla. Kiitos Österreische Finnische Geselschaft Vorarlberg, kiitos facebookin lukuisat ryhmät, kiitos myös tarinoiden tilkkutäkki instagramissa.

Vuosi alkoi sillä kun osallistuin FB:n kautta Juhlavuoden sukat myös Saksan suomalaisille vauvoille. Katri, meidän koordinaattori kertoi että olemme kutoneet jo reilut 270 paria sinivalkoisia sukkia Saksassa (ja muualla) syntyneille suomalaisille tai suomihenkisille vauvoille. Kiitos kaikille kutojille. Tiedoksi: sähköpostiosoitteet eivät toimi enää.







Keväällä oli Bregenzin kinossa esittelyssä muutama suomalainen elokuva. Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen ja Hymyilevä mies eli Olli Mäestä kertova elokuva. Jälkimmäiseen en valitettavasti päässyt. Toivon tuolla puolen elokuva on mielestäni mainio ja meinasin mennä sen katsomaan toista kertaa.




Toukokuussa juostiin Suomi-naisten kanssa 10 kilometriä. Teemalla: Keep calm and let the Finnish girl handle it. Käy lukemassa juoksupäiväkirja ja miten meni itse juoksu.


Elokuun lopussa pidettiin Suomi 100 brunssi ystävien kanssa. Silloin maistuivat suomalaiset herkut, lohipiirakat ja mokkapalat jne. Lapset ja aikuiset saivat puhua pälpättää suomea.


Syyskuussa kirjoittelin Itävaltalaisen Michaelan tempauksesta sanoittaa suomalaiset joululaulut saksaksi. Projekti päättyi hyvin ja siihen saatiin rahoitus järjestymään. Olenkin pariin kertaan jo kuunnellut kyseistä levyä. Kiitos Michaela panostuksestasi Suomi 100-teeman mukaan.


Lokakuussa oli Kino Bregenzissa taas muutama Suomi-filmi. Käytiin katsomassa Napapiirin sankarit, valitettavasti se oli sillä kerralla dubattu saksaksi. Jumi tykkäsi tietenkin kun ei tarvinnut lukea tekstejä. Mutta kyllä hän meinasi että haluaisi kuulla sitä oikeaa Kittilän murretta (kun olin sitä hehkuttanut). Toinen elokuva oli tietenkin Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen.


Lokakuussa oli myös Tarja Prüssin kirjaesittely-tilaisuus Feldkirchissä. Tarjan ystävä luki otteita kirjasta 111 Grunde zum Finnland zu lieben. Siellä oli myös SUOMI-Bändi, he esittivät tuttuja suomalaisia kappaleita. Kosteilta silmäkulmilta ei voitu välttyä, kiitos Marjut ja Tommi.


Fork


Marraskuussa nähtiin a cappella yhtye FORK ja he tulivat suoraan Helsingistä. Ilta oli mitä mainioin ja sen voimilla jaksetaan pitkälle. Käy lukemassa miten konsertti menikään.


Sain haasteen tarinoiden tilkkutäkiltä, joka haastoi ulkosuomalaiset kertomaan tarinoita itselleen tärkeästä esineestä. Tilkkutäkki joka annettiin yhteiseksi lahjaksi 100-vuotiaalle Suomelle. Kuvat löytyvät Instagramista: tarinoidentilkkut_kki





Joulukuun alussa EC Bregenzenwald kutsui kaikki suomalaiset kannustamaan jääkiekko-otteluun. Joukkueessa jossa pelaa neljä suomalaista ja päävalmentaja on myös suomalainen. Ottelun alku oli tahmea mutta lopulta he voittivat 5-2, mahtavaa. Kimi oli ensi kertaa lätkämatsissa ja aluksi kaikki meteli oli hieman pelottavaa. Lopuksi hän kuitenkin oli ihan innoissaan ja taputti muiden mukana. Käy lukemassa ja katsomassa kuvat tästä.


Joulukuun kuudes ja juhlavuosi huipentui Dornbirnin kulttuuritalolla. Meidän Suomi-bändi esiintyi taas, niin oli ihanaa kuulla suomalaisia kappaleita Marjutin ja Tommin esittämänä. Ei itketty yhtään.... Minäkin pistin korteni kekoon ja luin otteita isoäitini sodan aikaisista kirjeistä. Kiitos kaikille, kiitos Suomi.




Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa Suomi 100 juhlavuosi.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti