5/recent-posts/slider1

Miltä tuntuu palata töihin pitkän tauon jälkeen



Jo kuukausi töitä takana. Päivät ja viikot vain vilahtaa ohitse. Ei ole ollut tekemisen puutetta. Aamulla kuuden aikoihin ylös, Pimi päiväkotiin klo 8, takaisin kotiin, hieman töitä Sauna Maailmalla -blogin eteen, välipala klo 10 ja klo 10.20 pitää jo olla valmiina lähdössä töihin. Joten aamupäivisin pitää olla erittäin tehokas. Ei enää roikkumista netissä tai FB:ssa, ellei se kuulu sen päivän tehtäviin.

Toisaalta tulee tehtyä töitä tehokkaasti, koska tiedän että luppoaikaa ei ole yhtään. Ja niin se on toistaiseksi ollut. Olen ollut tyytyväinen ratkaisuun palata töihin. Sain päiviini kaivattua rutiinia ja nähdä muita ihmisiä. 

On ollut ihana palata töihin (joku joka on lukenut tämän postauksen voi ajatella, että mitä ihmettä), nähdä vanhoja työkavereita ja tutustua uusiin työkavereihin. Toistaiseksi tuntuu, että työilmapiiri on paljon parempi kuin neljä vuotta sitten. 






Ensimmäinen työpäivä

Ensimmäinen työpäivä meni jossain ihmeellisen energisessä tuntemuksissa. Olin niin paljon virtaa täynnä, että itseäkin oikein nauratti. Päivän päätteksi olin aivan puhki poikki vaikka olin ollut vain sen kolme tuntia töissä. Laitan Instagramin tarinoihin videon jonka tein päivä päätteeksi.

En päässyt edes ovesta sisään, kun kaksi työkaveria kertoivat ketä pitää varoa ja että työilmapiiri ei ole hyvä. Olin että kiitti kaverit tästä infosta, näin heti alkuun. 

Olin hieman ”myöhässä”, koska olin unohtanut, että parkkihalli on niin tyhmästi rakennettu että  parkkipaikan löytämiseen menee viisi minuuttia. Sain auton parkkiin tasolle 11, se kertoo siitä että parkkihalli on iso. Muistaakseni parkkihallissa on paikat vajaalle 900 autolle.

Seuraava haaste oli etsiä minulle tyhjä vaatekaappi ja työvaatteet. Selvisi, että minun työvaatteet eivät olleet saapuneet. Joten piti työkavereilta kysellä, että keneltä saisin vaatteita lainaan. No, yhdeltä sain housut ja toiselta paidan. 

Joten olin keittiössä valmiina 20 minuuttia myöhässä. Noh, ei se toisaalta haitannut, koska minulla ei ole mitään nimettyä tehtävää. Olen niin sanotusti joka paikan höylä. 

Työaika

Työaikani on tosiaan klo 11-14 ja lounas tarjoillaan työpaikkaruokalassa klo 11.30-14. Eniten ruokailijoita käy klo 11.30-13, päivittäin käy syömässä reilu 800 syöjää. Viimeisen tunnin aikana käy vain muutamia ruokailijoita ja silloin on aikaa hieman hengähtää ja siivoilla.


Työnkuva

Ruoka annostellaan valmiiksi lautasille (IKEA:n tyyliin), joten buffet ruokailu ei ole vielä saapunut meidän ruokalaan. Vertailun vuoksi Espoossa oli kouluissa tämä systeemi viimeksi vuonna 1997, jonka jälkeen lapset ovat saaneet ottaa itse ruokansa. 


Työkaverit ja työtutut

Ruokaa annostellessa on ollut hauska nähdä vanhoja tuttuja ja kavereita. Olenkin kiinnittänyt huomiota, että kolme ja puoli vuotta on tehnyt tehtävänsä. Osa on vanhettunut ja pulskistunut iän myötä. En tiedä, ehkä he ajattelevat samalla lailla? Heh.

Monet ovat olleet aidosti iloisia, kun olen palannut töihin. Varsinkin yksi työkaveri sai minut liikuttumaan, kun hän kertoi, että hän on niin onnellinen, kun tulin takaisin töihin. Koska minä olen luonteeltani perusiloinen, minusta huokuu hyvää fiilistä muillekkin enkä motkota turhista. Tuntui hyvältä, etten ole ihan peruskauraa tai kiukkuinen keittiöapulainen.

On tässä kolmen viikon aikana jo tullut esiin muutamia ei niin mukavia kohtauksia. Mutta ei mitään sen kummempaa. Olen myös muistanut muutamia juttuja mitä olen aina ihmetellyt, eikä ne asiat ole mihinkään muuttuneet. Näitä asioita listaan varmasti ylös vielä toiseen kirjoitukseen. 

Ensinnäkin yksi nimeltä mainitsematon henkilö sanoi heti ekana päivänä, että koitas olla ajoissa töissä koska hieman klo 11 on pieni palaveri, jossa käydään läpi tarjottavat ruuat. Ekan päivän sekoilu ei jäänyt siis häneltä huomaamatta. 

Tämä samainen kaveri mainitsi myös ruokapöytään mennessä, että olen mennyt hänen paikalle istumaan. Olin, että selvä juttu, haluatko mennä siihen istumaan? Vastaus oli että eiii. Hmm, miksi hänen piti mainita että se on hänen paikka? Jotkut ihmiset eivät vain muutu?

Osa niistä ikävistä työkavereista ei ole enää siellä töissä. Joten voisin väittää, että työilmapiiri on sen tähden hieman parempi.

Työkaverit ovat hieman kateellisia, koska minulla on perjantai vapaa. Se ei ole ihan normaalia, koska työntekijöitä tarvittaisiin joka päivä. Mutta se kertoo siitä että olen hieman eri asemassa kuin joku muu. Se voi jossain vaiheessa tuottaa ongelmia.

Muutama uusi työkaveri on kertonut kuulleensa, että olen todella nopea työssäni. Se tuntui hyvältä, koska silloin ennen tuntui, että minua vain arvostellaan enkä muka mitään osaa. Joten olin oikeassa, ja minulle oltiin kateellisia koska olin/olen hyvä ja ahkera työntekijä.

Toinen uusi työkaveri kertoi olleensa yllättynyt kuinka hyvin meillä meni yhteen ruuan jakaminen. Hän sanoi, että hänestä tuntui että hänellä on neljä kättä kun vauhdilla jaettiin ruokia ruokailijoille. Sellaista ei kuulemma ole usein tapahtunut.







Yksi asia harmittaa

Yksi asia mikä vähän harmittaa, on se kun minulla ei ole mitään tarkkaa työnkuvaa. Vaan teen töitä siinä pisteessä missä minua tarvitaan. Se on hieman rasittavaa, kun saa hyppiä paikasta toiseen. Mutta toisaalta mieluummin teen töitä kuin pyörittelen peukaloita.


Tuplamäärä syöjiä

Viime viikolla oli yksi päivä ruokalassa tuplamäärä syöjiä. Yritys halusi palkita työntekijät ilmaisella ruualla. Joten se tarkoitti meille työntekijöille kolmea tuntia täysiä ruuan lappaamista lautaselle. Jos oikein laskettiin niin minä ladoin 600 kertaa lautaselle ranskanperunat (+hampurilainen) ja ojensin sen ruokailijalle. Huh, täytyy sanoa, että kaksi tuntia tuli hikoiltua aivan hulluna. Kotiin päästyä olin aivan kuollut. Sainkin nukkua reilun tunnin päivänokoset.


Kaikki on toistaiseksi hyvin

Toistaiseksi on siis kaikki hyvin tällä rintamalla ja olen tyytyväinen, että olen palannut työelämään. Varsinkin kun touko- ja kesäkuussa on yhteensä 4 arkipyhää. Lomallekkin pääsen jo kahden viikon päästä. Minulle oli muuten jäänyt käyttämättä 8 lomapäivää, jotka saan käyttää tänä vuonna. Ei voi valittaa.


Miltä sinusta tuntui palata työelämään pitkän tauon jälkeen?


Lue myös tuntemuksista ennen työhön paluuta.




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau















Seljankukkamehu + HUGO ohjeet


Seljankukka


Näin keväällä/kesällä kun seljankukat ovat parhaassa kukinnassaan, joten silloin onkin hyvä käydä keräämässä ainekset seljankukkamehua varten. Tänä vuonna on kevät vähän myöhässä, joten en ole vielä nähnyt seljankukkia. 




Seljankukkamehu

20 kpl Seljankukankukintoa
50 g Sitruunahappoa
1,5 l vettä
2 kg sokeria


Tee näin: 

  • Laita seljankukat ja sitruunahappo isoon astiaan. 
  • Kiehauta vesi ja sokeri. 
  • Kaada kukintojen päälle. 
  • Jätä jäähtymään 23 tunniksi. 
  • Siivilöi. 
  • Lämmitä ja kaada pulloihin.

Helppoa vai mitä?

Suomessa ei selja ole niin yleinen kuin Saksassa. 
Jos pihassasi sattuu kasvamaan selja niin mikset tekisi?


Tätä mehua käytetään 1:8 ja kaada sitä vaikka kivennäisveden tai kuohuviinin kanssa niin saat raikkaan kesäillanjuoman. Tästä tehdään myös Hugo-juoma joka on erittäin raikas kesäinen juoma. Alla on ohje. Suosittelen. 


HUGO


HUGO


  • 2 cl Seljankukkamehua
  • 150 ml Proseccoa
  • Loraus kivennäisvettä
  • Mintunlehtiä
  • Limetin viipale

Laita (puna)viinilasiin seljankukkamehu, mintunlehdet ja pari jääpalaa. Kaada päälle proseccoa (voit käyttää myös kuivaa valkoviiniä) ja kivennäisvettä. Laita koristeeksi limeviipale, josta voit hieman puristaa mehua lasiin.

Kuuman päivän ja lempeän kesäillan juoma, toimii myös aperitiivina. Nams.

P.s. Suomesta seljankukkamehua saa ainakin IKEA:sta.





Prost!


Nyt vain odotellaan niitä kuumia kesäiltoja.

Oletko sinä Hugon ystävä?




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Kempten - yksi Saksan vanhimmista kaupungeista




Tietoja

Kempten sijaitsee n.650 - 900 metrin korkeudessa esialpeilla, Allgäussa. Kaupunki on Saksan toiseksi korkeimmalla paikalla (672 m), (Villingen-Schwenningen 704 m). Müncheniin on matkaa n.110 km, Oberstdorfiin 35 kilometriä ja Augsburgiin n. 90 kilometriä.

Kemptenissä on yli 68 000 asukasta. Kaupunkia saatetaan kutsua Allgäun pääkaupungiksi, Allgäu-Metropoliksi tai Illerkaupungiksi. Kemptenin läpi virtaa Iller-joki, jonka varrella mekin olemme pyöräilleet.

Vuonna 733 Kempten tunnettiin nimellä Campidonensis cenobium ja myöhemmin vuonna 889 das monasterium quod dicitur Campidona. Saksalaiset käänsivät nimen Kemptun:ksi vuonna 1263, siitä olikin vuosien mittaan monia muunnoksia. Vuonna 1338 nimeksi valikoitui Kempten.

Kemptenin korkein kohta on Mariaberg, joka on 915 metrin korkeudessa. 






Kompastuskivi - jotta ei unohdettaisi

Kemptenissä olen ”löytänyt” yhden Stolpersteinin eli kompastuskiven, voit lukea enempi Päivin Puolivälissä -blogista. Sen verran voin mainita, että ne liittyy juutalaisvainoihin. Yksi taiteilja on tehnyt sellaisia neliönmuotoisia ”pronssisia laattoja”, joissa on nimi, syntymäaika ja kuolinaika. Voit lukea projektista englanniksi täältä.

Pistää hiljaiseksi, joka kerta.






Ostospaikka

Kempten on meidän lähin (ellei Lindauta lasketa) ja paras shoppailupaikka. Meiltä sinne ajaa n. 35 minuuttia, riippuen kuskista. Siellä onkin iso FORUM kauppakeskus sekä perinteinen ostoskatu, jossa on paljon pieniä liikkeitä. Siellä on myös Kaufhof, jossa yhdessä kerroksessa on ihan ok ruokala. Varsinkin lapsiperheille hyvä paikka, leikkipaikka ja vessa on vieressä. Mitä muuta voikaan toivoa. Heh.






Ravintolasuositukset

Minun mielestä yksi parhaista ravintoloista on ranskalainen pikku paikka. Sieltä saa Crepes:jä, mielettömän hyvää kalakeittoa ja perunasalaattia. Varsinkin kesällä paikka on ihanan tunnelmallinen pikkuruisine terassipöytineen.

Aitoa Allgäulaista tunnelmaa ja ruokaa saat kuitenkin Zum Stift -ravintololasta. Se onkin Allgäuer Bräuhausin eli Allgäun panimon ravintola. Tarjoilittaret tarjoilevat aidoissa Dirndleissään, baijerilaiseen tunnelmaan pääsee taatusti. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun ruoka ja juoma on nenän edessä.

Jos taasen SUSHI-hammasta kolottaa, sekin onnistuu Kemptenissä. Niitä onkin Kemptenissä muutama vaihtoehto. Running Sushi paikka näyttää nyt olevan suljettu kokonaan?

Meksikolaisia ravintoloita löytyy kaksin kappalein ElDorado ja Enchilada ihanine ruokineen ja sisustuksineen. Allekirjoittaneelle meksikolainen ruoka maistuu aina.





Tori

Joka keskiviikko ja lauantai on Wochenmarkt eli viikkotori Hildegardplatzilla. Torit on aina ihania ja tämä tori on mielestäni jotenkin erittäin ihana. Tarjolla on hedelmiä, vihanneksia, ruokaa ja juomaa, ja siellä monet tapaavatkin tuttaviaan ja ystäviään. 


Elokuvateatterit

Ensimmäinen elokuvateatteri on avattu Kemptenissä jo vuonna 1905. Vuoteen 2003 asti elokuvateattereita oli kaksi kappaletta. Colosseum elokuvateatterissa ollaan käyty useasti ja olenkin kirjoittanut aikaisemmin kirjoituksen miten elokuvissa käynti eroaa Suomeen. Kesäisin on elokuvafestivaaliviikko ja ulkoilmaelokuvateatteri on silloin avoinna Burghaldessa. Ihan parasta.





Tapahtumat

Allgäuer Festwoche on joka vuosi elokuussa, isot messut/markkinat/olutjuhla, voit kutsua sitä miksi haluat. Anyway, paikalla on myyntikojuja, kaljaravintoloita, esittelypisteitä, leikkipaikkoja, mitä vaan on keksitty. Siitä olenkin viime vuonna kirjoittanut kirjoituksen, lue se tästä.

Keväisin tapahtuma Kemptener Jazz Frühling vetää väkeä ulkoilmakonserteilla. Muitakin musiikkitapahtumia on tarjolla kuten Tag der Musik, das Stadtfest, Musiknacht ja kamarimusiikin ystäville Classix Kempten -tapahtuma.

Kemptenissä on BIG BOX -konserttipaikka, jossa on tapahtumia ja konsertteja jokaiseen makuun. Itse en ole vielä päässyt paikalle, ehkäpä piakkoin.






Kylpyläkulttuuri

Jo roomalaisten aikaan kaupungissa oli kylpylä. Vuonna 1910 valmistui Volksbad eli kansankylpylä Lenzfrieder Strasselle. Vuodesta 1932 sitä käytti armeija ja se suljettiin vuonna 1944. 1927 oli avattu Sonnenbad eli aurinkokylpylä Rottachshleifelle. Freibad eli maauimala oli avattu vuonna 1932 ja vuonna 1970 uimahalli. Ne purettiin vuonna 2000 ja tilalle rakennettiin CamboMare-kylpylä. Tästä sauna-alueesta tuleekin myöhemmin artikkeli toiseen blogiin.






Yhteenveto

Kempten on mielestäni sopivan kokoinen pikkukaupunki. Siellä on jokaiselle jotakin, on kaupunkitunnelmaa, mutta myös luontoa ja maaseutua. Kulttuuriakin on sopivassa suhteessa, jos sitä kaipailee. Shoppailuun ihan paras mahdollinen paikka. Vanhat talot on nykyään niin hienosti restauroitu, ettei välttämättä edes tajua, että on vanha talo kyseessä. Minä tykkään.



Oletko sinä käynyt Kemptenissä?





Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau






Mitä saksalainen tietää Suomesta ja suomalaisista

Kliseet joita suomalainen Saksassa kuulee turhan usein. Mitä saksalainen tietää Suomesta ja suomalaisista. Tai sitten ei?


Yleensä ottaen saksalaiset rakastavat Suomea ja suomalaisia. Yleensä jokaisella on joku tuttu tai tutun tuttu Suomesta tai on itse käynyt paikan päällä. Voisin sanoa, että kaikilla on erittäin positiivinen kuva Suomesta ja suomalaisista. Valitettavasti tiedoissa on joskus hieman parantamisen varaa ja niitä korjailen jos jaksan. 






Tähän lisään että nämä ovat minun kokemuksia ja kuulemiani asioita asiasta.


  • Suomessa on aina kylmä.

  • Suomessa on talvisin pimeää.

  • Suomessa on kesäisin valoisaa.

  • Suomessa on paljon hyttysiä.

  • Suomessa on talvella pajon lunta ja pakkasta.

  • Suomessa on paljon järviä.

  • Suomalaiset tykkäävät saunoa 90 asteen kuivissa löylyissä. Jotkut kysyvät epäuskoisina, että oikeastikko te hakkaatte itseänne koivun lehdillä?

  • Suomessa tehdään eniten itsemurhia.

  • Suomen koulujärjestelmä ja PISA-tulokset ovat useille tuttuja.

  • Kuuluuko Suomi Eu:hun? Tämä ei ole kaikille selvä asia.

  • Onko Suomessa eurot?

  • Suomessa on kallista.

  • Jotkut harvat tietävät, että Muumit tulevat Suomesta. Toisaalta jotkut luulevat, että ne ovat virtahepoja eikä peikkoja.

  • Suomalaiset ovat hyviä jääkiekossa. Tämän tietää vain harva koska asumme jalkapallon luvatussa maassa.

  • Urheilijoista tunnetaan mäkihyppääjät Matti Nykänen (RIP) ja Janne Ahonen. Ampumahiihtäjistä Kaisa Mäkäräinen on tunnettu. Formulakuskeista Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen. Kimistä pitää aina kertoa, että hän on naapurikylästä ja olemme olleet samassa päiväkodissa (eriaikaan).

  • Sunrise Avenuen Samu Haberin taitaa tuntea kaikki (varsinkin naispuoleiset). Ja hihittelevät ja kikattelevat, kun puhuvat Samusta. Osa haaveilee tapaavansa Samun. Tähän kerron, että Samu on myös Espoosta kotoisin ja että olemme myös olleet samassa koulussa (eriaikaan).

  • Aki Kaurismäki on tunnettu ja varsinkin hammaslääkärini kertoi olevansa suuri fani.

  • Ai, sinä olet Suomesta? Minä olen käynyt Nordkapp:ssa. Öö, tässä menen aina ihan hiljaiseksi. En usko että he oikeasti luulevat että Nordkapp on Suomea, mutta jostain syystä he yhdistävät asian aina. Ihan aina.


Yhteenvetona sanottakoon, että saksalaiset tietävät suomalaisista ja Suomesta ihan kiitettävästi asioita. Koska Suomessa on yleisesti ottaen kallista, pimeää talvella ja kesällä valoisaa. Nordkapp ei valitettavasti ole Suomessa, vaikka niin usein siitä kuulenkin.


Mitä sinä lisäisit listaan?



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau




Paluu työelämään

Paluu työelämään huomenna, tällä kertaa osa-aikatöihin. Suomalainen minäni on ihmeissään, että on mahdollista tehdä näin vähän töitä. Sanoisin, että Saksassa on vähän eri meininki. Rutiineita olen kuitenkin kaivannut, minä tarvitsen hieman potkua persuksiin.

Tai no olenhan minä parin vuoden ajan tehnyt jotain pientä. Ollut töissä naapurihotellissa, auttanut naapuria ja ystävää loma-asunnon siivoamisessa, leiponut lihapiirakoita/karjalanpiirakoita myyntiin muille suomalaisille ja pessyt naapurin ikkunoita. 

Ja ollut ihan vain ÄITI.




Paluu työelämään

Tasan kuusi vuotta sitten 2.5.2013 astuin tämän firman palvelukseen, niin tapahtuu myös huomenna 2.5.2019. Olen ollut kotona kolme ja puoli vuotta. Huomenna erotuksena on se, että työaikani tulee olemaan ihan naurettavan pieni. En tiedä kehtaako tätä edes sanoa, että teen töitä vain maanantaista torstaihin kello 11-14. Eli kolme tuntia per päivä ja 12 tuntia per viikko. Suomalainen äiti varmaan nauraa minut maan rakoon, eihän tuo ole edes mikään työpäivä.


Siinä mielessä olen hyvässä asemassa, että minun on mahdollista tehdä näin lyhyttä työviikkoa. Vaikkakin suomalainen minäni taistelee sitä vastaan. Olisin halunnut tehdä enemmän töitä. Olisin halunnut palata tekemään minun ammattia vastaavaa työtä. Olisin halunnut haasteita.

Mutta toisaalta minulla ei olisi aikaa kirjoitella blogia. Niihin menee yllättävän paljon aikaa.


Toisaalta Pimi on vielä kuitenkin niin pieni, haluan olla enemmän läsnä ja tehdä asioita tai olla tekemättä mitään hänen kanssaan. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minun ei olisi ollut ihan pakko mennä töihin. Mutta uskon, että tämä tekee hyvää päästä pois täältä kodin nurkista. Nähdä ihmisiä ja tuttuja, työkavereita.


Minun ja Jumin työajat eivät vaan olisi mitenkään menneet yksiin sen kanssa, jos olisin palannut kokoaikatyöhön. Kuka olisi vienyt Pimin päiväkotiin, kun molemmat olisimme aloittaneet työt klo 06 tai 06.30. Päiväkoti aukeaa meillä vasta klo 07 ja Omaa emme olisi voineet velvoittaa joka päivä viemään Pimiä päiväkotiin. Monet kommentoivatkin, miksi tehdä lapsia jos ei pysty niistä itse huolehtimaan, mitä järkeä?


Vaikkakin minua hieman jännittää, millainen työilmapiiri työpaikalla on. Lue kirjoitus parin vuoden takaa. Osa niistä ikävistä ihmisistä ei ole enää siellä töissä, mutta muutama on vielä jäljellä. Mutta toisaalta teen töitä vain sen kolme tuntia per päivä. Lähtiessäni voin sulkea oven ja olla miettimättä niitä ikäviä asioita.


Tai niinhän sen luulee, että se ikävien asioiden sulkeminen menee noin helposti. Voin kertoa, että ei se mene niin. Viimeksi odotin kaksi ja puoli vuotta, ja vihdoin pääsin sieltä pois.


Aina on mahdollisuus poistua paikalta ihan kokonaan. Toivotaan kuitenkin että ilmapiiri on parantunut ja minulla on ihan hauskaakin töissä. 


Sairausvakuutuksen takia oli pakko mennä töihin


Yksi ”pakko” minun työhön paluuseeni kuitenkin oli. Koska minä ja Jumi emme ole naimisissa niin minä olisi tippunut sairausvakuutuksen piiristä. Ja siinä samalla Pimi olisi jouduttu siirtämään Jumin nimiin. Okei, sairausvakuutuksen voi maksaa myös itse mutta maksaa niin paljon että siinä ei ole mitään järkeä. Oletettavasti se maksaa 100-200€ kuukaudessa. Sinne olisi mennyt lapsilisä.


Joten minä päätin, että haluan mennä töihin. Olisin halunnut tehdä töitä kolme päivää viikossa mutta se ei tässä työpaikassa onnistunut. Koska he olisivat tarvinneet minut joka päivä, koska  on tietty aika milloin on ne asiakkaat syömässä. Joten tämä vaihtoehto kuulosti nyt kuitenkin ihan hyvältä.


Täällä monet äidit tekevät vain pari päivää viikossa töitä ja aikaisemmin mietin, että ei kyllä minä aion tehdä enemmän töitä. No toisaalta blogien pitämiseen menee yllättävän paljon aikaa. Joten tuntimäärä nousee sitä myötä.


Pystyn aamupäivällä tekemään blogijuttuja/kotitöitä/urheilua ennen töitä. Katsotaan miten se käytännössä onnistuu. Lupaan raportoida asiaa.


Palkka, onko se jotain syötävää?


Palkka tulee olemaan ihan naurettavan pieni, mutta toisaalta teen niin vähän töitä että saan sitten edes jotain pientä taskurahaa. Katsotaan paljon verottaja/sairausvakuutus/eläkevakuutusmaksut vie potista pois. Käsittääkseni summat ei ole kovin isoja.


Tällä kertaa työnantajani on iso kansainvälinen yritys, joten palkanmaksu tai muita maksuongelmia tuskin on. Muut ongelmat on sitten asia erikseen. 




Käy lukemassa miten minulle kävi reilu vuosi sitten kun olin töissä naapurihotellissa. Työnhaku onnistui helposti sen voit lukea tästä 
Mutta sitten: Näinkin voi käydä 
Näitä kokemuksia en toivo kenellekkään, en edes pahimmalle vihamiehelle.







Hyvää Vappua!!