5/recent-posts/slider1

Doha, Qatar




Jonna Lempipaikkojani-Blogista kertoi lentoyhtiökemuksestaan Qatar Airwaysilla. Ja minulle tuli inspiraatio kertoa omasta matkastani Dohaan, Qatariin. Tämä matka on tehty viime vuoden marraskuussa. Minulle otettiin matkaa varten extravakuutus, koska olin raskaana. Muistaakseni vakuutus maksoi n. 20€ ja oli voimassa tällä kyseisellä matkalla. Jos jotain olisi käynyt, vakutuus olisi kattanut suht hyvin kaikki.



MIA-Museum of Islamic Art




Minä olin siis Mutterschutzilla eli palkallisella vapaalla. Hyvä ystäväni asuu tällä hetkellä perheineen Dohassa ja hän kutsui kylään. Koska minulla ei ollut muuta kuin aikaa, niin päätin lähteä reissuun pariksi viikoksi. Valitsin tosiaan tarkoituksella suoran lennon Münchenistä Dohaan ja nimenomaan Qatar Airwaysillä. 

Kyseisestä lentoyhtiöstä olin kuullut vain hyvää ja voin kertoa ne puheet ovat totta. Välilaskun kanssa lentojen hinnaksi olisi tullut vain jotain reilu 300€ mutta koska olin raskaana ja olotiloista en tiennyt niin oli parempi valita suora lento. Edestakaiset lennot maksoi muistaakseni 700€. Meiltä Münchenin lentokentälle on matkaa n.200 km ja ajallisesti sen ajaa autolla 1,5h-2,5h riippuen liikenteestä ja ajotyylistä, junalla menee se 3 tuntia. Eli lentomatkoihin pitää aina laskea tämä matka mukaan.




Sisäänkäynti Museum of Islamic Art:iin.


Lento meni mukavasti uudella A350:llä. Kerkesin katsoa kolme leffaa ja pari jaksoa jostain sarjasta. Palvelu pelasi, ruuan sai valita kolmesta vaihtoehdosta, juomia ja naksuja tuotiin vähän väliä. Jostain syystä minulla oli koko ajan tosi kuuma ja kova jano, niin oli hyvä että vesitarjoilu toimi. Vieruskaverini oli saksalainen mies ja hänellä oli jokin perussairaus (parkinson tms.). Häntä piti koko ajan vahtia että tulee vessasta takaisin ja lentoemännät (stuertit) luulivat että olimme samaa seuruetta. No pääsin kuitenkin hyvin perille.




Skyline ja MIA by night.


Ystäväni oli sanonut että viisumi pitää ostaa siinä passintarkastuksen yhteydessä, minulla oli rahaa varattuna. Mutta se pitikin maksaa luottokortilla, jota minulla ei siis ole. Eikun takaisin päin pankkipisteen puolelle, henkilökunta oli onneksi erittäin avuliasta. M'am tänne päin. 

Minun piti siis tallettaa se viisumiraha kortille jolla sitten voin sen viisumin maksaa. Muistaakseni se viisumi (max 4 vkoa) maksoi 200 Rialia eli noin 50€. Passintarkastuksesta pääsin eteenpäin ja otin laukkuni hihnalta mukaan. Olin pakannut tuliaisia mukaan: salamia, nakkeja, karkkia, salmiakkia, ruisleipää ja alkoholitonta Glühweinia (tämä oli lasipullossa). 

Ulos mennessä jossain piippasi tai syttyi joku valo niin jouduin tullivirkailijan juttusille. Hän kysyi onko minulla alkoholia mukana? Olin että no ei ole, olen raskaana. :) Hetken minua tuijotettuaan uskoi ja päästi eteenpäin. Eli lasipullo se siellä piippasi. Eli Dohaan matkustaessa alkoholia ei kertakaikkiaan saa tuoda maahan. Salami- ja nakkipaketetista olin repinyt sianlihamerkinnät pois, ihan vain varuiksi.



Compaudin uima-allasalue.


Ystäväni perheineen oli minua vastassa ja 20 minuutin ajomatkan jälkeen oltiin "kotona". Ystäväni oli puhunut että liikenne on aivan järkyttävän kamalaa, ihmiset kiilailevat ja tööttäilevät. Kolareita tapahtuu paljon ja mitä isompi auto sen röyhkeämpi on ajotyyli. Parin viikon aikana tuli nähtyä kaikenlaista ja onneksi selvittiin hengissä. 

Muutenkin liikennejärjestelyt olivat mielenkiintoiset, joissain kohdissa piti kiertää pitkä lenkki että pystyit kääntymään vasemmalle. Ja ne tiet olivat kaikki monikaistaisia, melkein kuin moottoriteitä. Huh, itsekkin olen hyvä kuski mutta onneksi ei tarvinnut siellä ajaa. Suvi, respectit sulle edelleen. 

Lähes kaikki kaupungin ulkopuolella asuvista asuvat Compaudeissa. Eli muurien sisällä on asuntoja, ns. rivitaloja, sisään pääsee portista jossa on aina vartija. Yleensä Compaudeissa on uima-allasalue, kuntosali, isompi tila jota voi vuokrata juhlia varten ja joissain isoimmissa on jopa pieni kauppa, jossa kotiinkuljetus. Muutenkin jokaisesta ravintolasta pystyy tilaamaan ruokaa kotiin. Ihan huippua jos ei aina jaksa kokkailla.



Pientä autobaanaa.





Shoppailumahdollisuudet olivat erittäin hyvät. Hinnat ei vaan olleet kovin edullisia, ellei ollut alennuksessa. Muutamia vaatteita tuli ostettua itselle ja tuliaisiksi. Joka nurkassa oli isoja ostoskeskuksia ja ruokakaupat aivan järkyttävän isoja. Ruokakauppaan pystyi hyvin eksymään tai olla löytämättä jotain tuotetta. Pistin merkille että tuoretuotteet, hedelmät, vihannekset ja kasvikset olivat aivan järkyttävissä hinnoissaan. No sen selittää se koska kaikki tuoretuotteet tuodaan sinne muualta. Eihän siellä hiekan keskellä mikään kasva.



Dyynien yli ajettiin ja löydettiin merenranta, jossa pidettiin koko päivän piknik.




Parin viikon aikana kerettiin tekemään paljon kaikenlaista. Lasten ehdoilla kuitenkin mentiin. Dohan Skyline jäi erityisesti mieleen, iltaisin varsinkin ne valot olivat aivan mahtavat. Tehtiin pieni veneretki Dohan edustalla, oli todella mukava ilta. 

Käytiin pohjoisesssa Fuwairit nimisellä (jossa muuten kilpikonnat munii kesäisin) rannalla uimassa ja piknikillä. 

Vesipuisto Aqua Park:ssa olimme hyvissä ajoin paikalla ja pitkään ainoat asiakkaat. Saatiin hyvää palvelua, ruuat ja juomat tuotiin sinne missä olimme. Ainoa miinus oli se kun olin raskaana ja minua ei päästetty laskemaan niitä kivoja liukumäkiä. 

Tutustuttiin myös MIA:an eli Museum of Islamic Art. Katsottiin siellä yksi näyttely mutta täytyy sanoa että se rakennus ja millä paikalla se on oli paljon mielenkiintoisempaa.

Yhdessä isossa (Villaggio) ostoskeskuksessa oli joki ja jossa pystyi ajelemaan condolilla. Siellä oli myös jääkaukalo (harmi kun luistimet olivat kotona, heh), huvipuisto ja mitä kaikkea. 

Käytiin myös katsomassa Motocrossi-kilpailua, voin vain kuvitella kuinka hiostavaa on ajaa +30 asteen kuumuudessa.



Dyynit


Tehtiin päiväretki dyyneille ja merelle. Ajaminen pehmeässä hiekassa on haastellista, auton renkaista piti ottaa paineita pois. Oli mahtava tunne ajella dyynejä ylös ja alas, oikeen mahasta otti. Varovasti piti kuitenkin ajella, nähtiin sellainen tilanne jossa auto oli kääntynyt katolleen. Auto oli kaartanut liian jyrkkään dyyniin, taisi olla poliisit ja ambulanssi paikalla.

Saatiin myös Thairuuan pikakurssi, tehtiin kevätkääryleitä ja Tom Kaa Kai-keittoa. Nams! Kävin läheisessä hoitolaitoksessa pedikyyrissä ja raskausajanhieronnassa. Ihanaa oli rentoutua. Hinnat olivat ihan ok, kasvohoito oli mielestäni kalliimpi kuin Saksassa joten jätin sen tekemättä. 

Käytiin myös kävelyllä Aspire Parkissa, jossa voi lenkkeillä ja pitää vaikka kuntopiiriä. Auringonlaskeuduttua siellä alkoi kuhina käymään, koska auringonpaisteen aikaan siellä on ihan mahdoton urheilla. Talvikaudella on asia erikseen.



Moskeija

Iltaisin Souq Waqif-markkinat alkoivat elää omaa elämäänsä. Paikalliset miehet esittivät esityksiä ja laulu kaikui pieniin kujiin. Myynissä on kaikkea mahdollista, eläimistä kultaan ja huiveista elektroniikkaan. Itse ostin monta huivia, kun halvalla sain, tinkijän paratiisi.

Paikassa oli myös hyviä ravintoloita ja ruoka oli erittäin hyvää. Kalat sait itse valita altaasta, eli ainakin tuoretta kalaa oli tarjolla. Souqissa oli sitä aitoa itämaista meininkiä joka vie mennessään. Me otettiin myös parina iltana vakiokuskin kuljetus kaupungin hälinään. Ihan luksusta että luotettava kuski vei ja haki sovitusta paikasta.



Iltamenot Souqissa.


Qatar on yksi rikkaimmista maista ja se näkyy. Ostoskeskuksissa oli merkkiketjujen liikkeitä ja hinnat sen mukaisia. Rikkailla oli mukana autokuskit, jotka odottivat autoissaan sekä palvelijat jotka kantoivat ostokset. 

Lähes jokaisella perheellä (myös länsimaalaisilla) on Nanny tai Maid tai edes siivooja. Burkat olivat tehty laadukkaista materiaaleista, jotkut olivat koristeltu kristalleilla. Ne olivat todella upeita. Naisilla oli yleensä musta burka ja miehillä hienot valkoiset kaavut, jotka olivat niin sileitä ettei niissä näkynyt rypyn ryppyä. Mitäköhän ainetta ne käyttää? Tärkkiä, litra per puku?



Aqua Park oli lasten ja lastenmielisten suosikki.

Dohassa asuu väkeä ympäri maailmaa ja eri uskontokunnista. Ystäväni naapurit juhlivat silloin Hindujen valon juhlaa Diwalia eli deepavalia. Perheen äiti oli siivonnut ja puunannut asunnon puhtaaksi ja valmistanut mahtavan aterian. Perheenjäsenet pukivat myös parasta päälleen. Oli hienoa olla mukana tässä juhlassa. 

Qatarissa asuu paljon väkeä mm. Intiasta, Afrikkalaista, Aasiasta ja he tekevät ns. hanttihommia. Vähän surullinen olo tuli siitä kun työmiehet kuljetetaan linja-autolla aamulla työpaikalle ja illalla taasen takaisin asunnoille. Ne asunnot oli joissain kolhoosissa ja kaukana Dohan keskustasta. Ja palkkaa he tuskin saavat paljon mitään ja joutuvat työskentelemään siinä hirveässä kuumuudessa. He myös lähettävät rahaa pienestä palkastaan perheilleen kotimaahan. He ovat joutuneet jättämään vaimon/miehen ja lapset kotimaahansa ja työskentelevät itse pitkää päivää surkealla palkalla. Siinä pientä mietittävää meille länsimaalaisille.



Aspire Park ja Villaggio


Asiat jotka jäi tekemättä ja jäi vähän kaivelemaan: 


  • Villaggion tornissa on kuulemma kiva teehuone, mutta sinne ei sitten keretty. 

  • Banana Island olisi ollut mukava nähdä ja kokea. Se olisi ollut ihan luksusta jos sinne oltaisiin päästy syömään ja ottamaan aurinkoa. 

  • Kuntosali-vaatteet oli myös mukana mutta ei tullut niillekkään käyttöä. No onpahan jotain mitä tehdä seuraavalla kerralla. 

  • Muutenkin Dohassa pystyy tekemään monenlaisia asioita esimerkiksi: Golf, suppailu, veneily, tennis, uinti, dyynisafarit ihan mitä vaan mieleen tulee. 

  • Siellä on myös järjestetty monia kansainvälisiä kilpailuja esim viime viikonloppuna oli maantiepyöräily-kilpailu. Jossa muuten suomalainen nainen Lotta Lepistö voitti pronssia.

  • Mahtavaa! Doha järjestää jalkapallon MM-kisat vuonna 2022, siellä on jo aloitettu esim. metro-linjan rakentaminen.



Fuwairit on luonnonranta ja arkisin oli aluksi tyhjää.


Takaisin päin mennessä lentokenttävirkailija kysyi olenko raskaana? Olin ihan että mistä se sen tiesi, oliko jossain näin merkitty? Onko se mahdollista? Minulle tarjottiin siis kuljetusta portille, koska matka oli niin pitkä. Hmm, kävelin sen kymmenessä minuutissa. Tai no olishan se ollut reteetä istua jossain kärryissä, or not? Tässä vaiheessa kiitin ystävääni mahtavasta lomasta ja kiitän edelleen. Tämä oli juuri mitä raskaana ollut nainen tarvitsi. Nyt vuotta myöhemmin muistelen vieläkin lämmöllä tätä reissua.


Condoliajelu ostoskeskus Villaggiossa.


Suosittelelisinko Dohaa muille, totta kai. Varsinkin jos erilaiset kulttuurit ja uskonnot kiinnostavat niin sinne sekaan vaan. Muistaa vaan kunnioittaa heidän uskontoaan ja pukeutua sen mukaan. Olkapäät. polvet ja (varpaat) pitää olla piilossa. Itsellä oli lyhyt hame päällä ostoskeskuksessa ja koitin sitä koko ajan nykiä alemmas. 

Nähtiin muutamia "turisteja" jotka olivat minimekoissaan ja paljastavissa topeissaan. Itse en näin rohkeasti olisi uskaltanut pukeutua. Qatar Airways on aloittanut suorat lennot Doha-Helsinki välillä niin mikäs sen helpompaa.



Dohan lentokenttä on merenrannalla.
Elämää Qatarissa voi lukea Terjan blogista: Katkolla Qatarissa, voin sanoa että on hauskaa luettavaa. Nykyään blogin nimi on Pätkittäin Pekingissä, mutta niitä vanhempia postauksia lukemalla löytyy Qatarin tapahtumat.



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Pikku maalaripoika




Me aloitettiin maalailut jo silloin kun Pimi oli neljä kuukautta vanha. Ollaan nyt koitettu joka kuukausi vähän maalailla. Niin että kaverit tiedätte kenen tekemiä kortteja saatte vastaisuudessa.





Tämän idean sain Meriannen mielessä-blogista Hulluttele vauvan kanssa sormiväreillä. Kiitos vaan vinkistä. Minä en jostain syystä löytänyt täältä Saksasta sellaista paksumpaa vesiväripaperia joten tyydyttiin tällaisiin tyhjiin "kortteihin". Ja siitä se idea sitten lähti.



Nämä värit eivät ollenkaan olleet sormivärejä, on se kiva kun minulle myytiin väärä tuote.


Nämä sormivärit eivät olleet ne maailman parhaat. Ensinnäkin purkeista oli tosi vaikea saada väri ulos. Toiseksi väri ei ole syötävää niin pienokaista piti vahtia haukan lailla. Kolmanneksi väri ei lähtenyt vaatteista pesussa. :( Anoppi koitti kaikki mahdolliset temput.





Eli jos jostain löytyy syötäviä sormivärejä tuubissa niin suosittelen ostamaan niitä. Noh, tätä menoa jos maalaillaan niin saadaan noi pikkupurkit tyhjiksi tän vuoden puolella.





Pimi oli kuitenkin ihan onnessaan kun pääsi hommiin. Aidon taiteilijan elkein taisi johonkin korttiin holahtaa pienet puklut. Noh, tässä hommassa se ei ole niin justiinsa. Ihana oli nähdä kun Pimi oli aivan innoissaan.







Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Puolivuotiskatsaus

Kylläpä on kuusi kuukautta mennyt nopeasti. Verrattuna siihen seitsemään kuukauteen jonka olin kotona ennen Pimin syntymää, aika suorastaan mateli verrattuna tähän.

Niin paljon on mahtunut näihin kuukausiin. Naurua ja iloa mutta myös itkua. Ensin Pimin syntymä, ekat viikot kotona, kaikki oli uutta ja ihanaa, koliikki ja mahavaivat (luojan kiitos on nyt vain ikävä muisto), tiheän imun kaudet, rintaraivarit, ensimmäinen hymy, ensimmäinen nauru/kikatus, ensimmäinen Suomen matka ja sukulaisten tapaaminen, kääntyminen mahalta selälleen ja toisinpäin, maalailut, ensimmäinen ruokamaistelu, on käyty vauvauinnissa ja muskarissa, vaeltamassa ja vaunuteltu todella paljon.




Pimin lempipaikka on ehdottomasti kylpyhuone ja hoitopöytä. Sen päällä on kiva olla ja köllötellä. Jos Pimi on vähänkään itkuinen/väsynyt eikä mikään tunnu auttavan niin siellä kylppärissä vietetään aikaa. Paras hetki on se kun hän nousee pöydältä ylös, nykyään suorilta jaloin ja katsoo innokkaasti peiliin. Joka kerta sieltä peilistä katsoo iloisesti hymyilevä poika. 

Vierailevista tähdistä ystäväni Niina sai Pimin kikattamaan ihan kunnolla. Ihana oli nähdä kuinka oma poika nautti suunnattomasti ystäväni seurasta. Tämä lämmitti Äidin mieltä, koska tätä en ollut ennen nähnyt. Suvi, nyt ymmärrän tuntemuksesi kun poikasi reilun vuoden vanhana minua halaili vaikka ei oltu nähty montaa kertaa. 

Äitini oli myös viikon verran täällä ja kyllä meillä oli hauskaa. Ilmat oli mitä mainioimmat ja tehtiin asioita Pimin ehdolla. Pimillä ja Mummilla oli myös mahdottoman hauskaa yhdessä, laulettiin ja leikittiin. Nykyään kun laulan "pyöräretki"-kappaletta niin kylläpä Pimiä hymyillyttää.

Pimi osaa tällä hetkellä kääntyä mahalta selälleen ja tekee sitä päivittäin. Hän osaa kääntyä selältä mahalleen mutta ei tykkää tehdä sitä. Pimiä joutuu vähän "potkimaan" että kääntyy ja ei tee sitä edes joka toinen päivä. Kimi osaa nauraa siis ihan kikattaa kunnolla, ihana. 

Osaa ottaa esineista kiinni, eli ei ole enää refleksi. Ja kaikki laitetaan tietenkin suuhun, ensin hiukan katsotaan. Ei osaa vielä ryömiä tms tai istua itsekseen, tyynyjen kanssa onnistuu. Lattialla ollessa kuitenkin jollain konstilla on päässyt pyörimään ympyrää tai liikkumaan sivuttais suunnassa. Ja ne varpaat, ne menee suuhun, ehkäpä ne helpottaa kutiavia ikeniä (I wish). Pimi tykkää seistä tuettuna. Pimi on aina osannut juoda pienestä mukista ja syödä lusikasta. Syö ja juo aina kaiken mahdollisen ihan sama mitä tarjotaan. 

Haasteita oli Pimin vatsavaivojen kanssa, nukkumaan menon kanssa ja aikaa parisuhteen löytämiselle. Äidillä oli omat haasteensa että saa edes hampaat pestyä tai käytyä suihkussa. Siivoaminen tai ruuanlaitto ei onnistunut välttämättä ihan tosta noin vaan. Nyt tietenkin helpompaa kun toinen viihtyy yksin lattialla.





Parina viime kuukautena päivät on mennyt suunnilleen tähän malliin.

Klo 07-08 Herätys ja imetys
Klo 08-10 Leikikiä
Klo 10-12 Päiväunet (vaunulenkki)
Klo 12-14 Imetys ja leikkiä
Klo 14-17 Päiväunet (vaunulenkki)
Klo 17-18 Imetys ja leikkiä
Klo 18-19 Iltatoimet, imetys ja nukkumaan meno
Klo 23      Imetys
Klo 03      Imetys
Klo 05.30 Imetys

Pimi on yleensä nukkunut todella hyvin. Alkuun saattoi yöllä herätä vain kerran syömään. Tähän tuli muutos viiden kuukauden tienoilla. Päivällä nukkuminen oli alussa ihan luksusta saattoi nukkua neljäkin tuntia putkeen. Nykyään saa olla onnellinen jos nukkuu putkeen kaksi tuntia. 

Viime viikkoina yöt alkoivat jostain syystä olemaan hieman levottomampia. Onko kyseessä ns. 4 kk:n hulinat, tiheän imun kausi vai hampaiden tulo. Sitä on vaikea sanoa, mutta äiti on ollut kovilla. Asiaa ei ole auttanut se että Jumilla on ollut iltaisin paljon remonttihommia tulevan saunan kanssa. Mutta ei haittaa ensi kuun lopussa päästään luultavasti saunomaan. 

Pimi syö yleensä puoli tuntia kerrallaan, nautiskelija kun on. Joskus jos syö lyhyempään niin olen että mitä ihmettä homma on jo ohi. Ystäväni kertoi juuri päinvastaisesta, hänen tyttönsä imee hetkessä max 10 minuuttia ja jos joskus kauemmin niin kuulemma tuntuu ikuisuudelta. Noh, welcome to my life! Tiheän imun kautena saattoi imeä parikin tuntia putkeen, tunnin tauko ja taas jatkui. Tämä on sitä lapsentahtista imetystä. Imetystuntemuksista kerroin tässä postauksessa.

Sunnuntait on aina pyhitetty vain perheelle silloin ollaan käyty kävelemässä tai vaeltamassa esim. Eistobelissa. Tai sateen sattuessa vain oltu sisällä ja nautittu olostamme.



Pikku rokkipoika 5kk.



Ollaan käyty vauvauinnissa ja suomalaisessa musiikkileikkikoulussa (Itävallan puolella). Jälkimmäisestä Pimi on tykännyt erittäin paljon. Meidän kylällä ollaan käyty Grabbelgruppessa eli taaperoryhmän tapaamisessa. Pimi on ollut vielä niin pieni että usein on vain nukkunut. Äitiä se ei ole haitannut on ollut aikaa rupatella muiden äitien kanssa.

Mutta nyt tässä vasta alkaa todenteolla tapahtumaan ja edessä on vaikka ja mitä jännää. Varmasti jotain pientä kirjoitan.


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Wurstsalat

Wurstsalat ála Jumi


Makkarasalaatti on tarkoitettu tosimiehelle. Tässä ei ole mitään vihreää, tai no jos suolakurkku lasketaan. Variaatioita löytyy taas niin monia kun on tekijöitä. Muistan Martinshöhessä työskennellessäni yhden suomalaisen perheen jonka teinipojalle isä sanoi että ota välillä jotain salaattia. Poika tilasi tämän salaatin ja isä oli ihmeissään kun ei tajunnut salaatin olevan niin tuhti. Muistaakseni hän oli ottanut tämän alkupalaksi, eihän tämän jälkeen mitään muuta ruokaa jaksa syödä.



Wurstsalat


Tästäkin salaatista on monta variaatiota. Me tehtiin Martinshöhessä wurstsalaatti sinappikastikepohjalla, mutta ei ilmeisesti ole se oikea kastike. Schweizerwurstsalat eli sveitsiläinen makkarasalaatti, siihen tulee lisäksi juustoa (emmental). Fleischsalat, jossa on sama pohja mutta kastike on eri eli majoneesipohjainen. Tästäkin salaatista on leicht-versio eli kevyempi versio, mutta onko se mahdollista?



Fleischsalat leicht

Wurstsalat ála Jumi

Leikkelemakkaraa

Sipulia
Suolakurkkua
Tomaattia
Juustoa

kastike:
Öljyä
Valkoviinietikkaa/punaviinietikkaa/balsamicoa mitä vaan kaapista löytyy
Sinappia
Suolakurkun lientä
suolaa, pippuria


Wurstsalat ála Jumi


Voit leikata makkaran viipaleiksi tai suikaleiksi, sipuli kokonaisena tai puolikkaana viipaleiksi, suolakurkku paloiksi tai viipaleiksi, juusto viipaleiksi tai paloiksi. Tee kastike erikseen, sekoita kaikki aineet, maista ja mausta oman maun mukaan. Kaada kastike salaattiin ja sekoita. Laita tarjolle ja tarjoa sekaleivän kanssa.



Wurstsalat tarjoillaan Münchenissä tähän tyyliin.

Meidän lihakaupassa valmis wurstsalat maksoi 11€/kg ja fleischsalat leicht 11,50€/kg. Monet syövät pienen 200g rasian aamupalaksi tai lounaaksi ja siis usein. Itse en kovin usein pysty tätä syömään, poikkeus on Jumin tekemä se maistuu oikeasti todella hyvältä. Suosittelen kokeilemaan jos olet makkaran ystävä.



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Kaksi kertaa lähtö ja kova ikävä

Facebook alkoi muistuttelemaan minua siitä mitä tapahtui neljä vuotta sitten joten päätin tarttua aiheeseen. Miten tähän pisteeseen päädyttiin löytyy täältä ja täältä.

Kahdeksan kuukautta työskentelyä tuli tiensä päähän Hotelli Martinshöhessä. Tehtiin Jumin kanssa mukava reissu Bolzanoon, käytiin sitä ennen katsomassa Oktoberfest-meininkiä. Mutta sitten kaikki kiva loppuu aikanaan. Minun piti palata Suomeen hetkeksi, asunto oli myynnissä, mahdollisesti tyhjentää asunto, hyvästellä ystävät ja sukulaiset (ei kuitenkaan lopullisesti, huh). Koitin saada minulle töitä pariksi kuukaudeksi, mutta se oli vaikeaa. Ei kukaan halunnut palkata koska olisin vain sen pari kuukautta. Noh, muistin vanhan työnantajan Frankfurtin ajoilta ja kysyin töitä Rüdesheimin joulumarkkinoille. Niin siinä kävi pääsisin sinne töihin sitten marraskuun lopusta jouluun asti. Aina parempi kuin ei mitään, oltaisiin sitten Jumin kanssa samassa maassa.



Pari kaljapulloa


Tasan neljä vuotta sitten starttasi pikku mini tästä samaisesta pihasta jossa nyt asutaan. Voi sitä tunteiden sekamelskaa. Valmiiksi oli jo ikävä ja suru etten näe Jumia moneen viikkoon, takaraivossa poltteli myös ajatus siitä että jos tämä meidän juttu olikin tässä. Ei nähtäisi enää ikinä. En voisi käpertyä toisen kainaloon jossa oli niin hyvä olla. Oltiin justiinsa päästy vauhtiin ja sitten tulee ero. Toisaalla taasen loisti ilo ja valo, näkisin pitkästä aikaa rakkaan perheeni, ystäväni. Se jos mikä tuntui hyvältä, vaikkei lähtö hetkessä muistunut mieleen. Kaikki ulkosuomalaiset voivat varmaan näihin tunteisiin samaistua. Se raastava tunne on kamala, se repii sisuskalut palasiksi.


Tuliaisia

Edessäni oli 866 km autobaanaa ja 31 tuntia lautalla, vasta sitten olisin Suomessa. Edellisenä yönä en pystynyt nukkumaan ja heräsin jo klo 05. Jumi ihmetteli mitä itkeä tihrustin ja valmisti minulle aamupalan. Jumi oli piilotellut minun laukkuihin suklaata matkaevääksi, se jos mikä sai minut herkistymään entisestään. Nämä pikkujutut saivat minut rakastumaan vain lisää. 

Matka meni hyvin vaikka satamassa minin moottori kuumeni niin ja jännitin että pystynkö edes ajamaan auton lautalle. Olin tulostanut ajo-ohjeet ja minulla oli myös atlas-kartta mukana. En kyllä tainnut niitä tarvita, pääasia oli pysyä A7 tiellä. Hieman ennen Hannoveria soitti kiinteistövälittäjä ja kertoi asunnonostajan tekemän tarjouksen. Jonka sitten ilomielin hyväksyin, ihanaa oli yksi asia vähemmän huolehdittavana.

Olin hyvässä aikataulussa ja päätin pysähtyä Hannoverissa. Löysin ihanan pienen kahvilan kaupungin laitamilla. Kuuden aikoihin illalla taisin olla Lyypekissä, nautiskelin siellä kivasta illasta. Kymmenen aikoihin illalla päätin ajella Travemünden satamaan. Lyypekin keskustasta en vain helpolla päässyt pois, jokainen tie oli yksisuuntainen mutta just väärään suuntaan. Pyörin pitkään siellä kunnes tein jotain laitonta ja ajoin pois.

Lauttamatka Finnlines:lla meni myös mukavasti. Minulla kävi tuuri sain pitää naispaikka-hytin kokonaan itselläni. Olin ottanut ruokapaketin ja siihen kuului buffet aamiainen, lounas, päivällinen ja aamiainen. Hyvät olivat ruuat (aamupalalla ahmin karjalanpiirakoita) ja palvelu asiallista. Lautalla on myös sauna, ai että oli ihanaa päästä saunaan. Vietin kuitenkin enemmän aikaa hytissä, olin ladannut sarjoja (How I met your mother), huilailin ja latailin akkuja.


Nuuksio 2012

Minulla oli pari viikkoa aikaa tyhjentää asuntoni, myydä irtaimisto kirpputorilla. Osan tavaroista ottaisin mukaan, mutta auton koko esti kaiken mukaan ottamisen. Astiat pakattiin ja vietiin veljeni kellariin (jo toiseen kertaan).  Asunnonostaja osti minulta enimmät huonekalut, lamput (jes, ei tarvinnut irroittaa) ja pesukoneen. Niin minusta tuli samalla velaton, mikä huojentava tunne. Toisaalta surullinen, en omistaisi mitään muuta kuin autoni.



Nuuksio 2012


Kuukauden ajan olin Suomessa tapasin ystäviä, vietin aikaa rakkaiden kanssa ja hyvästelin heitä yksitellen . Niin ja marraskuun alussa Jumi tuli minua tapaamaan, olin skeptisesti ajatellut etten usko ennen kuin näen. Ja niin yksi ilta hän tuli Helsinki-Vantaalle, voi niitä ilon ja onnen kyyneleitä. Jumi tuli oikeasti minua tapaamaan ja vain minua. Ihanaa. Näissä kaukorakkauksissa tai rakkauksissa jotka ovat tapahtuneet muualla kuin Suomessa. Mielestäni siinä on sellainen ongelma ettet voi niistä kunnolla hehkuttaa, koska jos tuleekin ero tms. Niin silloin moni pääsee sanomaan: "mitäs minä sanoin".  Itse en ainakaan "uskaltanut" hehkuttaa koska pelkäsin sitä mitä jos. Muutamat ystävät kuitenkin kannustivat että olethan jo sen ikäinen että ettet ihan helpolla tee mitään mitä pitäisi myöhemmin katua.



Marraskuinen Helsinki antoi parastaan.


Ja niin sitä piti taas matkustaa lautalla Saksaan ja ajaa autolla Rüdesheimiin. Joulumarkkinoilla työskentelin reilu kolme viikkoa. Tällä kertaa olin varustautunut oikein ja kylmä ei yllättänyt (ainakaan pahasti). Kolme viikkoa meni nopeasti ja tutustuin taas muutamiin ihaniin ihmisiin. Ikävä painoi ja odotin vain joulukuun 22. päivää että pääsen kotiin oman kullan kainaloon. 



Ja taas lähdössä.


Vihdoin sekin päivä koitti kun mini starttasi. Kröhöm, ei startannut ihan ensi yrittämällä. Piti kutsua ADAC eli saksan autoliiton palvelu apuun. Minun lähtöni venyi neljällä tunnilla. Olin tehnyt ns. legendaariset, koitin edellisenä iltana että mini varmasti käynnistyy (koska oli sen kolmisen viikkoa ollut parkissa). Ja eihän se sitten silloin lähtenyt käyntiin kun olisi pitänyt. Illaksi ja yöksi luvattiin räntä/lumisadetta, päätin kuitenkin lähteä matkaan. Hei, olenhan Suomesta, osaan ajaa myös lumisateessa. Noh, parisenkymmentä kilometriä ennen kotia, tehtiin pienet piruetit minin kanssa. Vauhti oli onneksi hiljainen ja tien penger oli lumesta. Eikä luojan kiitos kukaan tullut silloin vastaan, kello oli kaksi yöllä. 

Kotona minua odotti uninen mies. Ihanaa oli tulla kotiin. Kotona minulle oli tehty oma hylly vessaan, tehty tilaa kaappeihin ja rakennettu kenkäteline. Oli just sellainen tunne että kyllä minua on täällä odotettu. Tuli hyvä mieli ja tunne että oikeassa paikassa olen. Silloin päätin tänne minä jään, halusi Jumi tai ei. Sitä ollaankin aina vitsailtu että minä en vaan tajua lähteä pois. 


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Hankinnat vauvalle ja kuinka paljon ne ovat kustantaneet


Ennen vauvan syntymää kävin muutamilla kirpputoreilla ja ostin joltain suoraan käytettyjä vaatteita. Haasteena oli se kun en tiennyt sukupuolta. Toisaalta se oli onni ja tuli ostettua maltillisesti. Onneksi en ostanut paljoa, koska vauva sai niin paljon lahjaksi että en tiedä mihin näiden vaatteiden kanssa muuten joutuisin. Kotoa ullakolta on löytynyt vauvan kehto, kaksi pinnasänkyä ja syöttötuoli. Eli niihin ei ole mennyt rahaa. Saas nähdä mitä muuta sieltä löytyy.



Tämä setti maksoi 25€


Kirpparilta ostin pussilakanasetin ja amazonilta tilasin kehtoon uuden patjan ja aluslakanan. Tarjolla olisi ollut yli kolmekymmentä vuotta vanhat lakanat, patja ja koristeet kehtoon, mutta päätin kuitenkin hommata uudet. Työkaverilta sain ammeen (kellarissa oli jo yksi), korvakuumemittarin (joka ei toimi), peiton ja tyynyn. Olisin saanut myös parisenkymmentä tuttipulloa, mutta en halunnut.



Ensin oli kehto...


Äitiltä sain wannabe-marimekon kangasta ja siitä ompelin pussilakanat ja tyynyliinan sekä uusin kirpparilta ostetun pinnasängynsuojan. Kankaasta saan vielä verhot lastenhuoneeseen (jos haluan) ja muutamat pöytäliinat. Yksi ystävä toi paljon lämmintä vaatetta Suomesta, sekä soittorasioita, rintapumpun, makuupussin, vauvan leluja yms. En enää edes muista mitä kaikkea. Kiitos Marianne!



ja sitten pinnasänky


Jumin siskolta sain tragetuch- kantoliinan lainaan ja hyvä etten ostanut koska Pimi ei tykännyt olla siinä yhtään. Heiltä saatiin myös Babywippe- Babysitteri, jota en alunperin meinannut ostaa. 


Näihin vaunuihin olen ollut erittäin tyytyväinen


Hinnat ovat noin hintoja kun en enää muista tarkalleen.

150€  Kirppareilta käytettyjä vaatteita, harsoliinoja, Baby Björn-kantoreppu ja lakanat.
50€    Uusi patja, aluslakana, harsoliinoja, kestorintaliivisuojia Amazon:sta .
25€    Imetystyyny (olen käyttänyt tasan kerran), vaihtopäällinen ja harsoliinoja Norma:sta.
50€    Unipussi, pinnasängynlaitasuoja, harsoliinoja yms. IKEA:sta.
200€  Baby Phone-itkuhälytin, lasiset tuttipullot, vauvan hoitosetti, harsoliinoja, sukkahousut ja sukkia yms. Baby Welt:stä (Euroopan suurin ja kovat olivat hinnat).
50€    Hoitopöytä ja laatikot käytettynä kaverilta.
200€  Baby Jogger lastenvaunut käytettynä kaverilta.
120€  Baby wanne- vauvankoppa Baby Joggeriin, uusi. Käytettyä ei löytynyt netistä. :(
150€  Maxi-Cosi turvakaukalo (isofix) käytettynä Ebay:sta suojapussukan kanssa. Oli tärkeä hommata tämän merkkinen koska käy Baby Joggeriin.
60€   Baby Björn - kantoreppu, piti olla sellainen jossa vauva voi olla kasvot eteenpäin.
10€   Hätävara äidinmaidonkorvikejauhe paketti (iski alussa paniikki jos ei maitoa tulekkaan tai käy jotain enkä ole paikalla, nyt on jo pakkasessa hätävaraa).
260€ Kestovaippoihin kaikki uutena, koska ebayssa ei ollut myynnissä käytettyjä.  Tästä       tulee oma postaus jossain vaiheessa.
25€   Sukkiin ja sukkahousuihin syksyn ja talven varalle.
50€   Muilta saksan suomiäideiltä tilattuja suomalaisia vaatteita, kirjoja, cd-levyjä, palapelejä yms. 

Eli yhteensä 1350€

Sitten on epämääräinen summa heräteostoksia, joita en enää edes muista. Mutta niitäkin olen maltillisesti ostanut ja yleensä ovat olleet tarjouksessa. Yhteishinta ei kipua kuitenkaan yli 1500€. Kun halvalla saa niin pitää ostaa, niin sanoi Sulo Vilenkin.

Alkukoon vaatteita (50-56) ei ollut montaa kappaletta. Joskus niitä piti käsin pestä että sai seuraavana päivänä käyttöön. Eivät ne alussa edes kauheasti likaantuneet. Kokoa 62 oli jo reilusti eli bodeja, housuja yli kymmenen kappaletta. Kokoa 68 on ihan mahdottoman paljon, kaikkea en ole vielä edes kerennyt käyttämään. Mutta on hyvä että on paljon, tätä kokoa pitää vaihdella (joskus) päivän aikana useasti. Seuraavia kokoja on maltillisesti, jotain pitää ehkä vielä hankkia. Harsoliinoja on yhteensä 20 kpl ja se on riittävästi. Yhden koon kestovaippoja on tällä hetkellä 9 kappaletta. Yöpukuja on ollut 2-4 kappaletta.



Tässä vaatteet nätisti viikattuna ja silitettynä, toista se on nyt.


Vaippoja ja peppupyyhkeitä pitää ostaa, niistä saa ehkä käsityksen kun laskee että kaksi isoa pakettia kuussa ja peppupyyhkeitä yksi paketti kuussa tai kahdessa. Nyt tietenkin vaippojen osuus vähentyy kun käytetään rinnalla kestovaippoja.

Paljon ollaan saatu sukulaisilta, ystäviltä, naapureilta että eiköhän näillä tämä ensimmäinen vuosi pärjätä. Vastaisuudessa aion kytätä saksan suomiäitien kirpputorilta laadukkaita suomalaisia merkkejä (vinkkivinkki jos olet myymässä pienten poikien vaatteita, ota yhteyttä). Haalarit, sadeasut jne ovat paljon laadukkaampia Suomessa kuin täällä Saksassa. Meillä ilmasto on aika samanlainen kuin Suomessa, talvi vain on hieman leudompi ja sade/sumu/räntä on erittäin todennäköistä. 



Lahjoja Suomesta.


Näihin kotkotuksiin en ole lähtenyt: Lämmityslaite hoitopöydän yläpuolelle, meillä on/oli kylpyhuone ihan tarpeeksi lämmin. Erikoisroskapönttö vaipoille, tavallinen jalkaroskakori on toiminut ihan hyvin. Sterilisaattori pulloille ja muille, kattilassa olen keittänyt sen vähän määrän mitä tarvitsen. Vauvan leikkimatto ja leikkikaari, torkkupeitto on toiminut ihan hyvin (kohta sitäkään ei enää tarvita). Tuttipullon lämmityslaite, voiko turhempaa laitetta olla (varsinkin kun imettää).



Kirpputorilla olisi ollut kaikkea mahdollista myynnissä, tässä sterilisaattoreita.

Tämän olisin voinut ostaa jos olisin löytänyt: (no en ole varsinaisesti etsinyt) Lastenvaunujen heiluttaja, laitetaan kiinni käsikahvaan ja se heiluttaa mukavasti lapsen uneen (tai ainakin tässä uskossa olen).

Tämän laitteen hommaaminen harmittaa: Philipsin itkuhälytin, ihan surkea vekotin. Aina silloin kun tarvitsen niin akku on loppu vaikka pitäisi olla täynnä. Ja se että jos ja kun saan laitteen viritettyä niin vauva herää. Kaiken lisäksi on turhan iso ja kömpelö otettavaksi mukaan esim. matkalle.


Ei mikään kummoinen itkuhälytin



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen