Olen kirjoittanut yhden tekstin meidän työpaikan ilmapiiristä ajalta ennen kuin jäin äitiysvapaalle. Valitettavasti voin vain todeta, että tuntuu ettei siinä työilmapiirissä ole muutosta tapahtunut. Varsinkin yhden nimeltä mainitsemattoman henkilön kohdalla.
Mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?
Hän on myös muualta tullut ja työskennellyt paikassa varmaan 20 vuotta. Joten hän kuvittelee olevansa pikku pomo. Tai kaikki-tietävä-jumala, joka osaa kaiken ja tekee kaiken oikein. Pomon silmissä hän on täydellinen työntekijä. Hän on harvoin poissa, osaa asiansa, kertoo pomolle mitä muut tekevät ”väärin” tai jos ja kun eivät tee mitään. Hän oli aikaisemmin yhden pikkupomon kätyri, kuiskutteli mitä nyt se teki taas väärin.
Jostain syystä tämän henkilön kanssa, minulla nousee niskakarvat pystyyn joka kerta, kun hän sanoo jotain joko kettuillaakseen minulle tai sitten hän koittaa olla minun pomo.
Me olemme kuitenkin samalla viivalla olevia, samalla surkealla palkalla työskenteleviä keittiöapulaisia. Okei, hän on työskennellyt paikassa 15 vuotta kauemmin. Mutta ei se tee hänestä minun pomoa.
Kerron sinulle muutaman esimerkin
Tämä ensimmäinen esimerkki on ajalta ennen kuin jäin äitiyslomalle.
Ensimmäinen syksy tässä työpaikassa oli henkisesti raskasta aikaa. Ja siitä syystä sain töissä ihmeellisen kohtauksen. Aloin itkemään ihan syyttä suotta. Työkaverit tietenkin säikähtivät, että mikä sille nyt oikein tuli. Pomonkin kanssa juttelin ja en vain pystynyt rauhoittumaan. Pomo ehdotti, että lähtisin kotiin.
Minä kävin kuitenkin lääkärin juttusilla, hän epäili masennusta. Vastailin lomakkeeseen ja lopputulos oli, että ei ole masennusta. Olin viikon sairauslomalla ja kun palasin töihin. Kaikki kyselivät mikä sinulla oli? En oikein osannut sanoa mitään. Koska en tosiaan tiennyt mikä oli.
Noh, tästäpä tämä ko. henkilö sai loistavan aseen minua vastaan.
Yksi kerta toinen kollega oli sairauslomalla virtsatientulehduksen takia. Minua nauratti, että kiva nyt koko työpaikka tietää miksi hän on poissa. Siihen hän totesi, että ainakin hän on hyvän syyn takia poissa, eikä ole syyttä suotta poissa niin kuin eräät ja katse kohtasi minut. Olin, että voi helvetti.
Meidän työpaikalla on tosi outo meininki
Uusia työntekijöitä ei perehdytetä ja senhän tietää kaikki, että jos ei perehdytetä niin virheitä voi sattua. Tai uusi työntekijä kysyy jotain, niin hän ei välttämättä saa vastausta. Minäkin alussa kyselin että tarvitsetteko apua? Ei tarvita oli vastaus joka kerta tai ei vain vastattu.
Tilanteen hassuksi teki sitten kun ko. henkilö on poissa, eikä kukaan ole kertonut mitä hän tekee tai miksi. Tuuratessa piti miettiä itse, että mitenköhän tämä nyt tehdään. Minä edelleenkin mietin usein, että miksi näin toimitaan Saksassa? Vai onko minun kohdalle osunut ihan paskat työpaikat ja työilmapiirit?
Tai että jos joku on tehnyt virheen niin siihen paras tokaisu on se en ollut minä. Usein kuuleekin wer war das = Kuka se oli? Ich wars nicht = En se minä ollut.
Tai jos joku homma pitää tehdä ja se ei kuitenkaan kuulu sinun toimenkuvaasi niin voit vain vastata nicht meine aufgabe. Minä vanhana esimiehenä kuulen ja näen punaista joka kerta, kun joku vastaa noin. Minun mielestä varsinkin keittiössä työskenneltäessä kaikki on kaikkien hommaa, meidän pitää pitää yhdessä kiinni siitä, että homma pelittää.
No mutta takaisin tähän yhteen henkilöön.
Paluu työelämään ei ole mennyt kovin hyvin tämän ko. henkilön kanssa
Ensimmäisenä työpäivänä olin suht ajoissa paikalla, mutta myöhästyin kuitenkin alkupalaverista koska etsin itselleni työvaatteita. Kukaan ei osannut oikein auttaa, eikä minun omat vaatteet olleetkaan tulleet. Osa työkavereista oli avuliaita ja lainasivat minulle työvaatteet.
Noh, pitihän tämän yhden henkilön päästä pätemään sanoessaan minulle, että sinun pitää olla ajoissa paikalla, että klo 11 on pikapalaveri. Olin, että joo joo.
Noh, pitihän tämän yhden henkilön päästä pätemään sanoessaan minulle, että sinun pitää olla ajoissa paikalla, että klo 11 on pikapalaveri. Olin, että joo joo.
Ensimmäiset kuusi viikkoa töissä meni suht ok. Olihan siellä jotain pientä häslinkiä, mutta niistä selvittiin.
Loman jälkeen on ollut ihan järkyttävä väsymys, eikä helleaalto helpottanut olotilaa. Olen tosissani miettinyt pitäisikö minun sittenkin olla jossain muualla töissä? Vaikkakin tämä klo 11-14 työaika on tällä hetkellä aivan loistava.
Helleviikolla tämä ko. Henkilö päätti olla minun pomo.
Me jaetaan ruoka asiakkaille, joten välillä siinä minun pisteellä on kova kuhina ja hengähdystaukoja on vähän. Varsinkin näin helteellä on erittäin kuuma ja hiki valuu. Tämä henkilö huomasi, että hengähdän hetken ja saatoin vaihtaa kokin kanssa muutaman sanasen. Hän näyttää kassalta piukeena, että nyt niitä astioita hakemaan tiskihuoneesta. Ajattelin ääneen, että V..u mikä ämmä. Meinasin huutaa, että oletko sinä minun pomo vai mitä?
Myöhemmin sinä päivänä, kun olin viemässä niitä puhtaita astioita takaisin paikoilleen. En ollutkaan minun paikalla jakamassa ruokaa. Hän kurkkaa keittiöön kiukkuisesti, että missä minä olen, ja näyttää käsillään, että mitä ihmettä. Siinä vaiheessa, mulla meinas palaa hihat kiinni.
Mitä te tekisitte minun asemassani? Pomon kanssa juttelu ei auta, sen tiedän. Hän näkee tämän henkilön enkelinä. Ajattelin, että ensi kerralla jos hän sanoo niin kysyn häneltä että onko hän minun pomo? Voisin ehkäpä jatkaa vielä niin että onko sillä joku ongelma minun kanssa?
Vai mitä mieltä olette? Joko homma paranee tai sitten vain huononee.
Ehkä nämä teistä kuulostaa ihan normaaleilta jutuilta niin minun mielestäni ne ei ole. Minulla ei ole ikinä ollut Suomessa työskenneltäessä mitään ongelmia. Minä tuun juttuun yleensä kaikkien kanssa.
Uskonkin että tässä on vahvasti mukana kateus. Koska olen myös hyvä työntekijä, tulen hyvin juttuun työkavereiden kanssa ja varsinkin pomo tykkää.
Joten tarvitsenkin sinun apua, mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?
Joten tarvitsenkin sinun apua, mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?
