keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Saksa vs. Suomi: Posti

Posti kulkee - Kusti polkee

Näin tapahtuu täällä Saksan puolella, kuusi kertaa viikossa. Juup, luit oikein Saksassa jaetaan posti myös lauantaisin. Se on kyllä ihan huippu asia, varsinkin jos odottaa jotain pakettia tai kirjettä tulevaksi. Joskus tuntuu ettei asialla olisi niin kiire.

Itseasiassa paketteja, jaetaan jopa niin innokkaasti monen eri lähettifirman johdolla. DHL, HERMES, DPD, UPS, vielä on varmaan muutama jota en nyt muista. Parhaassa tapauksessa meidän pihassa on käynyt kolme eri toimittajaa päivän aikana, aikamoista sanoisinko. Eikö niitä olisi voinut hoitaa se yksi firma? No ilmeisesti ei.






Maalla asuessa on oikein mukavaa kun posti tulee suoraan kotiin. Kaupungeissa ja varsinkin kerrostalossa asuessa posti jaetaan vain alakertaan. Eli alaovella on nimiluukut joihin posti laitetaan. Paketin saapuessa hän soittaa kelloa ja jos et ole kotona hän saattaa jättää paketin naapurille (voit tästä palvelusta kieltäytyä ja sanoa naapurille ettet halua että hän ottaa postisi vastaan). Siinä tapauksessa hän ottaa paketin mukaansa ja sitten sinun pitää hakea se postista. Siitä hän jättää sinulle pienen lappusen, tai sit ei.


Meillä tosiaan naapurit ottavat paketin vastaan tai sitten postimies jättää paketin oven taakse. Se on toisaalta kiellettyä, koska jos joku varastaa pakettisi niin postimies on pulassa. Nykyään postimiehillä on sellaiset elektroniset kuittauslaitteet, siihen on niin vaikeaa kirjoittaa. Yleensä siihen tulee vain vedettyä hymynaamion näköinen puumerkki.






Meidän kylällä on ollut hassuja postimiehiä. Yksi postimies jäi pari vuotta sitten eläkkeelle ja hän oli/on varsinainen tapaus. Hän osasi pelata postien kanssa niin koska tiesi esimerkiksi etten enää asunut hotellilla ja toi postin tänne Jumille. Aikamoinen palvelu, muuten minun olisi pitänyt hakea posti sieltä. Sen tähden taisi muutama osoitteenmuutos jäädä tekemättä kun palvelu toimi ilman sitäkin. Joskus taisi postinjakokierros kestää turhan kauan kun hän jäi suusta kiinni tai koska kalja maistui kovin hyvältä.


Hänen isänsä oli myös postimies ja hän teki niin että astui ovesta sisään, tietenkin kysymättä lupaa. Noh, se on siihen aikaan ollut varsin normaalia, nykyään jos joku tekisi niin me mietittäisiin että hän on hullu eli balla balla






Minä taidan olla niitä ainoita jotka vielä lähettelee paketteja, kortteja ja joskus kirjeitä? Nykyään onneksi nuo kummilapset ovat kasvaneet niin etteivät enää kaipaile kummitädin lähettämiä paketteja. Niin mutta asiaan, olen omalta osaltani pitänyt Saksan sekä Suomen postia pystyssä. Osaan aika hyvin kikkailla miten paketin saa halvemmalla perille. Saksasta lähettäessä pikkuinen paketti maksaa 4-9 euroa, riippuen painosta ja koo'sta. Kummilapset ovatkin saaneet aikalailla litteitä paketteja, ne ovat olleet käteviä. Saksan sisällä pakettien lähetyshinnat ovat vielä vähemmän, alkaen 1,20 é, on warensendungia, büchersendung jne. Niissäkin saa olla tarkkana koon ja/tai painon mukaan.





Postikortteja ja kirjeitä lähettäessä kannattaa kiinnittää huomiota kirjeen/kortin kokoon. Meinaan pieni kortti/kirje maksaa enemmän kuin normaalin kokoinen (A6). A4-kokoinen kirje maksaa myös enemmän, ota näistä välillä selvää. Saksassa muutenkin suositaan sitä suorakaiteen muotoista kirjemuotoa, ikkunalla tai ilman. 




Viime vuosina kirjemaksut ovat nousseet joka vuosi. Nykyään Suomeen lähetettävä kirje/kortti maksaa 0.90é ja Saksan sisällä lähetettävät kirjeet 0.70é ja Postikortit 0.45é. Hinnannousut selittynee sillä kun yksi vuosi postintyöntekijät olivat lakossa, koska työntekijöillä oli epätasa-arvoiset palkat. Vaikka työ on joka puolella ihan samanlaista. Mielenkiinnolla odotan että koska poistuu lauantain postinjakopäivä?






Saas nähdä kuka saa seuraavaksi postia Saksanmaalta. 



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Pikkumies 2,5 vuotta



Niin se on meidän PikkuMieskin jo 2,5 vuotias. Olen päättänyt että puolivuosittain kerron mitä meidän pikkumiehelle kuuluu. Joten tässä taasen raporttia.

Lueskelin tekstin jonka olin kirjoittanut puoli vuotta sitten. Aika lailla on poika muuttunut niistä ajoista vaikka ei se ajallisesti ole niin pitkä aika.

Jonkin verran ”auttaa” kotihommissa ei kuitenkaan enää niin tarmokkaasti ole tiskaamassa. Imuroinnin hauskin hetki on se kun hän saa maata X-asennossa kyydissä ja sammutella imuria.

Syöminen muuttui kesällä serkkujen kyläilyn jäljiltä sellaiseksi että ”pfhyyi” ja ruuan sylkäisy suusta on ”normaalia”. No onneksi välillä unohtaa tämän taidon, mutta kohta ne serkut tulee taas ja taasen opitaan jotain uutta ja kivaa.


Puhe on kehittynyt ihan mielettömästi. Osaa sanoa jo kolmen neljän sanan lauseita. 

”Was machst du (den da)”? = Mitä sinä teet (siellä)?
”Magst du das”? = Tykkäätkö siitä?
”Warum nicht”? = Miksi et?
”Ich komme (gleich) wieder”. = Tulen takaisin kohta.
”Machst du mit mir kommen”? = Haluatko tulla minun kanssani?




Valitettavasti tällä hetkellä saksankieli on vahvasti pääkieli, mutta minä koitan sinnikkäästi puhua vain suomea. Olen muutaman kerran sanonut että puhu suomea ja hän katsoo minua ihan hassusti. Nyt vaan kaikki mahdolliset kirjat, lorut, dvd:t, telkkariohjelmat vain suomeksi niin kait se tästä. Onneksi käydään leikkitreffeillä ja suomi-koulussa niin saa sieltä sitä mallia.

Pimin sanastoa:

Pilli = Spinneri
Putt = Kaputt = Rikki
Laad = Marmelad = hillo
Mattoauto = Kuorma-auto
Punankka = Puolukka (taitaa luulla punaherukaksi)
Pastelli = Pastilli

Värit hän alkoi tunnistaa elokuussa, ensimmäisenä tunnisti vihreän värin. Välillä toki värit menevät sekaisin mutta osaa kaikki perusvärit.

Jonkin verran osaa kertoa mitä on tehnyt päivän aikana. Mutta vain muutamilla tai yksittäisillä sanoilla.

Asia joka mua joko huolestuttaa tai naurattaa on se että Pimi osaa nimetä traktorit nimeltä ja tunnistaa ne myös kun liikutaan jossain. Eli Fendt, John Deere, Claas, New Holland, Steyer, Deutz ja mitä näitä nyt oikein on. Äitikin on oppinut samat asiat. Osaa toki myös kaikki saksalaiset nimitykset paalaimelle, etuhaarukalle, paaleille jne. Itsekin joutunut ottamaan selvää osista sanoista että osaan sanoa ne suomeksi. Niin voitte vaan arvata mitkä jutut on tällä hetkellä tärkeimmät.






Muumit, kuukausi sitten kun olimme molemmat hieman flunssassa niin katsoimme muumeja DVD:ltä aika monta jaksoa putkeen. Sen jälkeen MUUMIT on ollut kova juttu. Sen jälkeen hän on huomannut että hei meillähän on muumeja joka paikassa, mukeissa, astioissa, ruokailuvälineissä, ihan joka puolella. Tähän aivopesuun meni melkein 2,5 vuotta. Joten ensi kesänä on varmasti muumimaailmareissu edessä.

Liikkuminen on saanut vauhtia huimasti. Niin että sellaisella potkulaudalla ja poliisimoottoripyörällä mennään niin vauhdikkaasti että äitin pitää ottaa juoksuaskelia. Juokseminenkin on jo turvallisemman oloista, ei ole enää niin huojuvaa. Tasapainoilukävely ison tukin päällä menee jo huomattavasti paremmin kuin keväällä. Kiipeily on ollut aina vahva laji ja nykyään ylös mennään vauhdilla. Huii.

Pimi on välillä kova höpöttämään, mutta joskus jos ei huvita puhua niin sitten ei puhuta. Varsinkin nyt päiväkodin aloituksen aikaan (ja kun olin poissa viisi päivää) niin poika on ollut kovin hiljainen. Niin kuin pari viikkoa sitten kirjoittelin päiväkodin aloitus ei ole meillä ollut helppoa. Minun Espanjan reissun jälkeen on ollut vaikeaa aikaa meille kaikille. Ehkäpä korvatulehduksellakin oli soppansa pelissä mutta on jo paranemaan päin. 




Terrible two eli tämä kahden vuoden uhma on välillä jotain ihan kamalaa. Mutta nämä kaikki kuuluvat lapsen kasvuun ja niihin vaiheisiin jotka toivottavasti menevät ohi. Toivossa on hyvä elää. ;)


Kaikinpuolin Pimi on iloinen ja reipas vesseli jonka toilailuja on kiva seurata.



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen



perjantai 12. lokakuuta 2018

Häät aurinkorannikolla

Aurinkorannikko - Costa del Sol - Fuengirola




Talvella sain kutsun hyvän ystäväni häihin Espanjan aurinkorannikolle lokakuulle. Alusta lähtien oli selvää että sinne mennään. Kysymys oli vain millä porukalla. Pari kuukautta ennen matkaa sain vihdoin varattua lennot itselleni ja täytyy sanoa että reissu tuli parhaaseen mahdolliseen hetkeen (omalta kannalta). Toki Pimin päiväkodin aloitus ei ehkä ollut ihan ideaali mutta hänkin selvisi hyvin Isin ja Oman kanssa. Vaikkakin pelko on että äiti lähtee ja jättää, taas.

En ollut tajunnut kuinka kätevästi kohteeseen pääsi junan kyydissä. Katselin aluksi että paljonkohan taxi-matka maksaisi. Junalippu tulisi maksamaan maksimissaan 2,80é, matka kestäisi sen puolisen tuntia. Ei paha ollenkaan. Taxi puolestaan olisi maksanut 40-50 euroa joten valitsin toki halvemman vaihtoehdon. Se olikin hyvä vaihtoehto koska juna-asema oli ihan majoituksen lähellä.




Majoitus oli ihan mielettömän ihanassa talossa, juuri sellaisessa ihanassa espanjalaistyyppisessä. Oma pikkuinen uima-allas, kaakeloitu piha, nurmikkoalue, ihanat maisemat ja aurinko joka paistaisi aamusta iltaan. Tälle minun minilomalle ne olivat juuri ne mitä tarvitsin. Ystäväperheen kanssa vietetty neljä päivää oli aivan ihanaa, vaikkakin häästressiä oli hieman ilmassa. 




Joka päivä kävin kävelyllä, ihana oli käyskennellä ihan rennosti ympäriinsä. Pulahtamassa kävin myös joka päivä, vaikkakaan en uskaltanut kovin kauaa loiskutella.


Meri, jota on aina ikävä oli myös läsnä. Meren pauhuntaa on vain niin ihana katsella. Tällä reissulla ei kuitenkaan keretty käydä uimassa tai rannalla makoilemassa.





Hääpäivänä oli yllätys yllätys ihana ilma, aurinko porotti täydeltä tuutilta. Meille oli hoidettu bussikuljetus hääpaikalle, mutta kuski oli hieman epävarma otteistaan. Jossain vaiheessa kuski hyppäsi ulos ja hävisi jonnekkin. Ajateltiin että näinkö se siesta nyt vain alkoi? Selvisi että bussi ei pystyisi ajamaan sillan alitse ja meidän pitäisi kiertää. Sekään ei ihan mennyt kaikkien sääntöjen mukaan mutta eikait Espanjassa noin muutenkaan. 

Päästiin kuitenkin perille ja olimme rannalla jossa vihkiminen tapahtuisi 5 minuuttia ennen seremonian alkamista. Onneksi sentäs kerettiin ennen moriusparia. Rannalla olikin ihana tunnelma, pieni alttari ja paikalla oli myös suomalainen pappi. Yksi itkijänainen ilmottautuu, taisin itkeä koko seremonian ajan. Tässä ei enää kelvannut selitykseksi että aurinko paistoi silmiin vaikka kyllä se sitäkin teki.





Ravintola jossa häät olivat oli nimeltään Avanto (heh, pappikin tästä vitsaili), todella tasokas paikka. Alkupalat eli tapakset sulivat suuhun, alkuruokaa syötiin ainakin tunnin verran. Pari ihanaa puhetta ja aivan ihana pianoesitys, joka sai taas häävieraat kyynelehtimään. Meitä viihdytti myös Flamenco-tanssiryhmä ja esitys oli kyllä loistava. Hieman tämän jälkeen siirryttiin sisälle syömään pääruoka, maha oli tässä vaiheessa ihan täynnä. Ihanat jälkiruoka-napostelut ja sitten päästiinkin tanssilattialle.


Mieletön Flamenco-esitys



Bussikyyti tuli hakemaan meidät yhdeksän jälkeen illalla ja me siirryttiin FERIA-alueelle. Joka vuosi 6.-12.10. on Feria-aika, vink vink. Eli tivoli, markkinat, baarit, tanssit, bändit ja kaikki mahdolliset värivalot mitä voitte vaan kuvitella on koko tuon kuusi päivää tuolla alueella. Oli kyllä hieno kokemus mutta päivä oli pitkä ja vanhalla alkoi jalkoja särkemään ja olisin halunnut vain ”kotiin” huilaamaan. Kahdelta olimme kotona ja sitten oli hyvä heittää jalat uima-altaaseen. Omat jalkani näyttivät ihan epämuodostuneilta, ne olivat niin turvoksissa ettei niitä enää tunnistanut. Seuraava päivä meni ihan totaalisessa koomassa, vaikkakin illalla piristyin ja lähdin käymään merenrannalla.





Niin se viisi päivää neljä yötä meni ihan tajuttoman nopeasti ja oli aika hyvästellä rakas ystävä ja se ihana talo. Mutta voitte olla varmoja että palaan sinne, ihan varmasti. Niin paljon jäi asioita tekemättä ja kokematta. Mutta tällä reissulla ystäväni oli se tärkein. Oli ihana olla paikalla hänen tärkeänä päivänä, kyllä olisi harmittanut jos en olisi ollut siellä. Olette rakkaita.


Viimeisen aamun auringonnousu



p.s. Tulen varmasti takaisin, koska onhan se minun huone siellä. Terkuin Senorita. ;)







Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

tiistai 9. lokakuuta 2018

Kurpitsa-inkiväärikeitto




Saksassa osataan hyödyntää sesonkikasvikset ja näin syksyisin onkin kurpitsa-aika. Tien varsille ilmestyy kurpitsoiden myyntipisteitä, ilman myyjiä. Eli rahat vain omantunnon mukaan lippaaseen. Kurpitsoiden hinnat olivat alkaen pari euroa, isommat maksoivat jotain seitsemän euron tienoilla.




Näin yksi kerta myyntikojun tien poskessa ja niin sitä piti ostaa hokkaido-kurpitsa keittoa varten ja halloween-kurpitsa myöhempää käyttöä varten. Testasin tätä reseptiä ja tykästyin kovasti, eikä edes tarvittu yhtään kermaa.




Kurpitsa-inkiväärikeitto

1 pieni sipuli
15 g tuoretta inkivääriä
600 g kurpitsaa
2 rkl voita
5 dl kasvislientä
2 dl omenamehua
Suolaa
Pippuria
1 tl currya
100 g omenaa
100 g hapankermaa
2 rkl kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä
1-2 rkl persiljasilppua

Kuori ja pilko pieneksi sipuli ja inkivääri. Kuori kurpitsa ellei hokkaido-kurpitsa (sitä ei tarvitse erikseen kuoria), poista siemenet ja pilko palasiksi. Kuullota sipuli ja inkivääri (curry) voissa ja lisää joukkoon kurpitsakuutiot. Anna paistua 5 minuuttia. Lisää kasvisliemi ja omenamehu sekä suola ja pippuri. Keitä hiljalleen 10 minuuttia. Sillä aikaa kuori ja pilko omena ja lisää joukkoon ja keitä vielä 5 minuuttia. Soseuta keitto, lisää hapankerma (mä en laittanut ja silti oli sairaan hyvää), tarkista maku ja tarjoile. Pilko kurpitsan- ja auringonkukansiemenet, hienonna persilja ja sekoita keskenään. Laita koristeeksi keiton päälle. Jotkut lorauttavat vielä kurpitsaöljyä, mutta siitä en itse niin välitä.




Guten Appetit!!



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

maanantai 1. lokakuuta 2018

Kuinka usein teen reissuja muualle kuin Suomeen?



Tähän voisin sanoa että ihan liian harvoin. 

Vai mitä sanotte siitä kun olen viimeksi ollut ”ulkomailla” kuusi vuotta sitten? Edit: Minun muisti tuntuu olevan kovin lyhyt. Olinhan kolme vuotta sitten Dohassa, Qatarissa. Ai kamalaa, miten siitä onkin noin kauan? Itävallassa, Sveitsissä, Lichtensteinissa on tullut käytyä usein, mutta en tosiaankaan laske niitä mukaan. Koska ne on tässä ihan nurkilla ja kuuluvat meidän melkein joka päiväiseen elämään. Suomen lomalla kävimme viime vuonna Tallinassa joten en ihan sitäkään laske ”ulkomaanmatkaksi”.


Kuusi vuotta sitten teimme meidän (minun ja Jumin) ensimmäisen yhteisen lomamatkan Süd-Tiroliin. Autolla hurautettiin alppien yli Meranoon ja Bolzanoon, joka oli aivan ihana reissu. Silloin ajoimme katsomaan myös Gardajärveä ja Dolomiittejä. Ajattelin silloin että varmasti teemme näitä ihania reissuja useammin kun tässä ihan lähellä asutaan. Hehee, toisin on käynyt. Saksan sisäpuolella olemme muutamia pieniä reissuja tehnyt mutta siinä se sitten on ollut. Suomenlomat ovat vuoden kohokohta ja sinne pitää päästä maksoi mitä maksoi.



Mutta nyt minun on aika päästä pois Keski-Euroopasta (muualle kuin Suomeen). Lennän torstaina Rooman kautta Malagaan josta matkustan Fuengirolaan. Ihanaa Espanjaan, jossa olen viimeksi ollut vajaa 10 vuotta sitten. Minä en meinaa pysyä housuissa. 

Viime talvena sain kutsun hyvän ystäväni häihin Espanjaan, kevät ja kesä pähkäiltiin lähdetäänkö koko perhe vai miten? Ja me päädyttiin siihen että parempi ja halvempi vaihtoehto on se että lähden tähän reissuun yksin. Ja voin kertoa tämä tulee niin oikeaan hetkeen.

Mikä parasta näen ystävääni kunnolla, saan viettää aikaa hänen ja heidän kanssaan. Ihan rauhassa, kukaan ei revi minua toiseen paikkaan ja saan käydä vessassa rauhassa. Heh. Kotiäidin pieni syysbreikki. Toivottavasti Espanjan aurinko lämmittää vielä sen verran että voidaan nauttia ihanista lämpimistä päivistä.

Plus että saan todistaa kuinka kaksi rakastavaista sanovat toisilleen ”Tahdon”. Mikäs sen ihanampaa. 

Sillä aikaa kun minä olen reissussa, (ekaa kertaa muuten viisi päivää erossa Pimistä) niin Pimiä ”hoitavat” Jumi ja Oma. Joten tiedän että Pimi on hyvässä huomassa. Ainut että miten itse kestän olla viisi päivää erossa pikkuisesta. Tiedän jo että junamatkalla Müncheniin tirautan ensimmäiset kyyneleet.


Päivittelen Instagramia ahkerasti joten pysykää linjoilla. Ja ihan varmasti reissun jälkeen tulee raporttia blogiin.



Kuinka usein sinä teet reissuja muualle kuin Suomeen?




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

lauantai 29. syyskuuta 2018

Päiväkodin aloitus ei ole todellakaan helppoa

Niin se on vaan meilläkin alkanut päiväkoti tai niin kuin täällä sanotaan Kita (Kindertagestätte), Kindi tai Krippe eli seimi. En näe näissä mitään eroa mutta saksalaisille tämä on jotenkin tärkeää erotella. Samassa talossa ne meillä päin on joten minulle se on päiväkoti.





Olimme käyneet heinäkuussa tutustumassa (2h) ja aluksi Pimi oli minussa liimaantuneena. Mutta hetken päästä uskaltautui vähän kiertelemään ja leikkimään. Hoitajat olivat sitä mieltä että poika on todella utelias.

Kävin yhden kerran keskustelemassa hoitajan kanssa. Hän selosti kovin tarkkaan mitä ryhmässä tullaan tekemään. Ja mitkä ovat heidän metodit ja periaatteet. Silloin hän mainitsi että tutustumisjakso kestää lapsesta riippuen 4-12 viikkoon. 

Päiväkotiin piti ottaa pitkä lista tavaroita mukaan. Isoon ikean kassiin pakkasin: sisäkengät, vaihtovaatteet, kurahousut, kumisaappaat, vaippoja, kosteuspyyhkeitä, Teemu-nallen, pyyhkeen, tyynyn, kansion, ison pakkauksen nenäliinoja ja 10é leivontarahaa ja portfoliota varten.



Kaikki mahdollinen mukaan.




Tutustuminen päiväkotiin - Eingewöhnung

Päivä 1

Olimme Pimin kanssa paikalla kaksi tuntia. Aluksi Pimi hieman ”repi” minua mukaan leikkimään. Mutta jossain vaiheessa uskalsi liikkua huoneessa yksin ja leikki nätisti. Molemmat jaksettiin olla pari tuntia paikalla.

Päivä 2

Olimme paikalla 15 minuuttia kauemmin kuin eilen eli 2h 15min. Pimi oli pitkiä hetkiä leikkien lumoissa mutta kun jotain ekstraa tapahtui hän oli heti haukkana minun luona. Tein ihan tahallisesti niin että hakeuduin pois Pimin luota ja käänsin selkäni hänelle. Tarkoituksena etten koko aikaa kyttäisi mitä hän tekee. Hoitaja sanoikin että juuri noin ja koita näyttää vielä oikeen tylsistyneeltä.

Päivä 3

Aamulla lähdettiin reippaina mutta jotenkin huomasin että Pimi oli väsynyt ja mietin että mitäköhän tästä tänään tulee. Alkuun oli vain minun lähellä, eikä oikeastaan leikkinyt muiden kanssa. Morgenkreis eli aamuhetki kun tuli niin Pimi ei halunnut tulla rinkiin, kiukutteli vain. Hoitajat sanoi että koita olla huomaamatta hänen tunteenpurkauksia. Helpommin sanottu kuin tehty. Aamuhetken jälkeen oli Brotzeit eli eväshetki, joka ei myöskään oikeen mennyt pikkuherran mukaan. Hoitaja sanoikin sitten että no niin nyt on aika lähteä. Kello oli hyvä että edes puoli kymmentä. Toisaalta olin huojentunut ettei tarvitsisi siellä kökkiä vielä tuntia.

Olin tämän kolmen päivä jälkeen aivan puhki. Osasyy saattoi olla siitä että olin tulossa kipeäksi, torstaina makasin sohvalla puolikuolleena. Tai sitten päiväkodin aloitus oli myös minulle rankkaa.

Tässä välissä meillä oli pitkä viikonloppu koska Pimi alkaa käymään päiväkodissa vain kolme päivää viikossa. Seuraavalla viikolla jatkuu.





Päivä 4

Pimi sanoi jo aamulla lähtiessä että äiti tulee mukaan. Eli jotenkin hänellä on takaraivossa se että jotain outoa tapahtuu. Alkuun oli hieman varautunut ja tarkisteli onko äiti lähellä. Tänään olin mukana aamuhetkessä ja välipalan syömisessä. Aika pian näiden jälkeen sain luvan poistua huoneesta. Itkuilta ei vältyytty tässä erossa. Mutta kuulemma oli vain hetken itkenyt ja sitten jatkanut leikkejään. Sain olla tosiaan reilu 20 minuuttia ”kahvilla” kahvihuoneessa. Jonka jälkeen hoitaja tuli hakemaan minut. Otin Pimin mukaan ja lähdettiin kotiin.

Päivä 5

Pimillä jyskytti takaraivossa että ÄITI tulee myös mukaan päiväkotiin. Kuitenkin aamun varmisteluiden jälkeen alkoi leikkiä suht itsenäisesti. Siihen väliin sitten minäkin häivyin kuvioista ”kahville”, ja sain olla tunnin poissa. Kuulemma oli protestoinut kovasti mutta oli rauhoittunut ja leikkinyt sekä myöhemmin aamuhetki ja brotzeit oli mennyt hyvin. Jännää. Äidin nähdessään alkoi alahuuli väpättämään ja itkuilta ei taaskaan vältytty (äiti joutui myös pyyhkimään kyyneleitä). Rankka päivä, mutta lyhyt. Olimme paikalla yhteensä vain reilun puolitoista tuntia.


Brotzeit


Päivä 6

Aamu alkoi suht hyvin, Pimi heräsi ja söi reippaasti. Vaatteita vaihtaessa alkoi harmittamaan koska ei halunnut lähteä päiväkotiin. Ryhmässä ollessa Pimi oli minuun liimautuneena ja halusi vain kyhnöttää äitin sylissä. Aika alkuvaiheessa iski ihan paniikki että hän haluaa lähteä kotiin ja haki repun naulasta. Itki ihan surkeana. Ihme kyllä tunnin jälkeen Pimi oli rauhoittunut ja sain lähteä ”kahville”. Olin puolitoista tuntia poissa ja hakiessa Pimillä oli jo reppu selässä. Hän oli valmis lähtemään, pieni itkun huojennus purkautui kun tulin hakemaan. Sovimme hoitajien kanssa että parempi tämän eingewöhnungin aikana tehdä täyttä viikkoa koska muuten Pimi unohtaisi nopeasti mitä häneltä oikeen odotetaan. Mielestäni ei ollenkaan huono idea. Iso askel Pimille oli myös se että hän kätteli hoitajat lähtiessään. Aikaisemmin ei ollut suostunut moiseen.

Välihuomautus Saksassa on tapana kätellä tullessa ja mennessä opettajat/hoitajat. Mielestäni kiva tapa.

Päivä 7

Herääminen tähän päivään oli hieman hankalaa. Mietin että oliko Pimi oikeasti kipeä vai niin ettei hän halua lähteä päiväkotiin. Piti käydä konsultoimassa Oman kanssa, hän oli sitä mieltä että sinne vaan. Otettiin kaivuri mukaan jotta Pimi tuntisi olonsa turvalliseksi, tutun leikkikalun kanssa. Pimi nyyhkytti jo kotona, autossa, matkalla ja vielä ryhmässä. Olin ihan että ai kamalaa, onko tämä kaikki sen arvoista että toinen menee päiväkotiin? Toinen hoitajista näytti minulle etten saa silittää tai osoittaa mitään tunteita Pimiä kohtaan. Todella vaikeaa kun toinen oli ihan murheen murtama. Sovimme hoitajan kanssa että vaikka Pimi oli itkuinen niin poistuisin kuitenkin hetkeksi ”kahville”. Olin kuitenkin melkein puoltoista tuntia poissa. Takaisin tultuani Pimi leikki ihan nätisti eikä näyttänyt siltä että juuri sillä hetkellä olisi minua kaivannut. Vaikkakin sulkeutui heti minun syleilyyn. Tänäänkin kätteli kaikki lähtiessään, selkeästi paremmalla mielellä kuin eilen.

Päivä 8

Pimillä alkoi alahuuli väpättämään heti aamusta ja pieneltä itkuilta ei vältytty tänäkään aamuna. Päiväkodin eteisessä näytti siltä että Pimiä ihan vapisutti, teki niin pahaa nähdä että toisella tekee niin pahaa. Ryhmässä Pimi oli koko ajan kiinni minussa ja vajaan tunnin olin paikalla. Sitten pääsin taas ”kahville”. Onneksi seurassani on ollut yksi kiva äiti, joka ymmärsi tuskani.

Tänään minusta tuntui extrapahalta koska Pimi oli niin huonona päiväkotiin menosta. Mietin jo mielessäni mitä jos parin viikon päästä ei ole parannusta näkyvissä, mitä sitten tapahtuu? Mitä ihmettä keksin että toisen olotila paranisi? Miksei kukaan varoittanut tällaisestä että päiväkodin aloittaminen voi olla näin vaikeaa. Tämä on ihan kamalaa. Mietin että onko kaikki tämän arvoista? 

Pimi oli kuitenkin taasen sen puolitoista tuntia ihan tyytyväisenä leikkinyt. Jälleennäkeminen ei ollut ihan niin vetinen kuin aikaisempina päivinä. Ja taasen hän reippaasti kätteli hoitajat lähtiessään.

Tuntuu että tässä parin viikon aikana en ole mitään kerennyt tekemään. Kotihommat on jäänyt tekemättä kun pitää siellä päiväkodissa kökkiä. Pimi on kotiin tullessa tietenkin kimpussani kuin termiitti. Onneksi eilen ja tänään sain Pimin päivänokosille jotta sain itse myös huilattua, olen ollut aivan poikki. Toki Pimi on ollut iltapäivisin isänsä kanssa joten pieniä hengähdystaukoja on ollut. 


Ensi viikosta onkin tulossa mielenkiintoinen koska olen Pimin kanssa päiväkodilla vain yhtenä päivänä. Oma ja Jumi ovat muina päivinä Pimin kanssa siellä. Tässä oli tällainen pieni tilannekatsaus tämän hetkiseen tilanteeseen. Palaan asiaan taas myöhemmin.



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen