sunnuntai 19. elokuuta 2018

Ravensburger Spieleland




Niin kuin jo kirjoittelin edellisessä postauksessa kuinka kiva päivä minulla ja Pimillä oli Jennin (H niin kuin Hausfrau) perheen kanssa. Niin pakkohan tästä oli kirjoittaa vielä oma postaus. Olenhan luvannut esitellä näitä lähialueiden nähtävyyksiä.





Aikaisemmin olinkin kirjoitellut hyvästä ja pahasta Somesta, niin tässäkin tuli yksi hyvä asia eteen. Meinaan huomasin että Jenni oli laittanut instagram tarinoihin että he menevät seuraavana päivänä Ravensburger Spielelandiin. Meiltä paikan päälle ajaa alle tunnissa, olimme heränneet kukonlaulun aikaan ja ei ollut sille päivälle mitään ohjelmaa. Joten jo ennen kello yhdeksää olimme matkalla sinne. 





Me olimme siellä kymmenen minuuttia ennen ovien avautumista ja parkkipaikka huuteli tyhjyyttään. Auton sain hyvin lähelle sisäänkäyntiä ja puun taakse (jos aurinko porottaisi kuumasti). Jenni ja kumppanit saapuivat myös piakkoin ja aloitettiin jonottaminen kassoille. Jos oltaisiin oltu fiksuja olisimme ostaneet ja tulostaneet liput etukäteen, silloin jonottaminen olisi käynyt hieman nopeammin. Ei siinä kuitenkaan loppupeleissä kauaa mennyt. Vaikka ne kassahenkilöt tuntuivat tekevän hommaa erittäin hitaasti.

Katseltiin karttaa ja mietittiin etä mistä ihmeestä aloitetaan. Paikka vaikutti järkyttävän isolta. Ei me kovin pitkälle päästy kun löytyi ensimmäinen paikka jonne lapset halusivat mennä. Hühnerstall eli kanahäkki, sellainen joita on hop lopissa. Pimi kun on vielä niin pieni niin äidin piti mennä mukaan, puuh. Odotan niitä hetkiä kun saan laittaa Pimin yksin sellaiseen ja voin vain odotella ulkopuolella.






Seuraavaksi oli vuorossa karuselli, johon Pimikin olisi päässyt minun kanssa mutta sanoin että en halua karuselliin. Joten Jennin lapset menivät siihen, ja me muut odotimme ulkopuolella. Seuraavaksi nähtiin se mihin Pimin oli ehdottomasti päästävä eli traktoriin. Olenko maininnut että tällä hetkellä traktorit ja kaivurit ovat tällä hetkellä se JUTTU. Se taisi olla Pimin suosikki juttu, kotiin lähtiessä puhui traktorista ja kaivurista.






Jenni perheineen meni johonkin vesiliukumäkeen, joka näytti kivalta mutta me jäätiin Pimin kanssa odottelemaan ulkopuolelle. Aurinko porotti kuumasti ja pakko oli hieman juoda jotain. Onneksi olin pihinä saksalaisena ottanut omat juomapullot mukaan. Evästäkin meillä oli hieman mukana, mutta ei niin kuin muilla profeilla. Heillä oli tuollaiset kärryt täynnä tavaraa, vaatteita, vilttejä, kylmälaukku täynnä ruokaa ja juomaa. Kärryjä sai myös lainaan 5 euron hintaan.






Sitten nähtiin ehkä se toiseksi paras tai paras laite eli kaivurit. Siinä oli ringissä minikaivureita joita oikeasti pääsi ohjailemaan. Ihan huippua. Ikäraja oli yli kolmevuotiaille mutta ei se työntekijä kysellyt mitään. Joten päästiin laitteeseen. Se tuli huomattua että ei niitä työntekijöitä oikeasti kiinnostanut oliko joku nyt kolme vai kaksi vuotias. Moneen laitteeseen pystyi vain sanomaan ja huijaamaan että kyllä meidän lapsi on niin ja niin vanha. No hyvä niin koska moni kiva laite olisi jäänyt välistä.






Ankoilla ajelu oli myös jäänyt Pimin mieleen. Saksaksi näitä kumiankkoja sanotaan kuitenkin Ente:ksi eli sorsiksi. Jennin lapset taisivat päästä laitteeseen pari kertaa putkeen koska jonoa ei ollut oikeastaan yhtään.





Näiden muutaman laitteen jälkeen alkoi jo vatsa kurista ja menimme syömään. Tarjolla oli pizzaa, salaattia tai pastaa. Ei mikään kummoinen makuelämys, mutta kait meillä vatsat täyttyi ja jaksettiin taas. Olimme käyneet vasta muutaman laitteen ja tuntui että emme ikinä saa käytyä niitä kaikkia laitteita yhtenä päivänä. Oikeassa oltiin, se oli ihan mahdotonta. Jonoja oli jonkin verran, ei kuitenkaan kovin pahasti.






Alueelle oli tullut uusi Brion-alue, jossa oli hauskan oloinen kelkkarata. Pimin kärsivällisyys jonottamiseen loppui ennen kuin edes alkoi, niin me päätettiin siirtyä takavasemmalle leikkipuistoon. Se olikin hyvä ratkaisu, Pimi sai rauhassa tehdä mitä tahtoi ja äiti sai hetken istahtaa penkille. Puuh.

Tähän väliin meille tuli tee/kahvi/jäätelötauko, samalla alkoi tiputtaa vettä ja istuimme pöydässä jossa oli katos. Saksalaiset olivat tässä vaiheessa vetäneet ne kuoritakit/sadetakit/viitat päälle. Minulla ei ollut mitään sadevarusteita mukana. Kääk. Pimi selvisi rattaiden kuoman alla ja minä ”nautin” sateesta. Jennin perhe oli ihan mieletöntä seuraa, kaikki otettiin huomioon ja lapset ottivat asiat mukisematta vastaan. 

Seuraava laite oli ampparit ja silloin se sade oikein yltyi. Mutta ei me sokerista oltu, ollaanhan hulluja suomalaisia. Minun ilme amppareissa kertoo kuitenkin kaiken oleellisen. 







Käytiin tässä välissä labyrintissa ja paloauto-kisailussa. Siinä meinasi käydä köpelösti, minulla jäi laukku jotenkin rullan väliin ja sormi jäi jotenkin jumiin ja puristuksiin. 






Tässä vaiheessa kello taisi olla jo kolme tai neljä. Mietittiin että mihin mennään, jonnekkin sisälle ja mahdollisesti samantien pois koko paikasta. Sade oli yltynyt jo aikamoiseksi, ilman sateenvarjoa ja sadetakkia olin kastunut ihan läpimäräksi. Päätettiin mennä uudelleen kanahäkeille, lapset voisivat riehua siellä ja me aikuiset katsella orrelta. Tai no minun piti jossain vaiheessa mennä Pimin perään.

Paikka on tosiaan Ravensburgin kirja/palapeli/peli-tehtaan paikka. Joten ”pieneltä” pakko-ostolta ei voi välttyä. Paikassa oli monia myyntipisteitä joista sai ostaa kirjoja, pelejä ja palapelejä. Me ostettiin kaksi kirjaa kymmenellä eurolla, ei paha ollenkaan kun yksi kirja olisi maksanut 13é. Ruokien yhteydessä sai myös valita vaikka sen lastenannoksen eli kindermenun, johon kuului sitten joku pikkuinen lahjus. No näytti ne olevan parempia kuin esim. Mc Donaldsin muovikrääsät.





Tosiaan oltiin jo päätetty että lähdetään pois mutta päätettiin ajaa vielä sellaisella pikkujunalla paikan ympäri. Siinä olisi sateensuoja, jos sade jatkuisi se ei haittaisi. Se olikin kiva junamatka, nähtiin vielä yksi erillinen alue, jossa ei oltu käyty. Ja siellä näytti kaikki niin kivalta että päätettiin vielä käydä siellä pari laitetta läpi. 









Kyllä kannatti käydä koska siellä oli ”vesibussi”-ajelu blaubären maailmassa, Hier kommt die Mausen-vapaapudotus ja blaubären polkuveneajelu. Jossa piti myös ottaa pientä kisailua. Näiden jälkeen todettiin että nyt voidaan lähteä. Käytiin vielä syömässä schnitzelit ja pommesit, koska oikein muutakaan ei ollut tarjolla. Lapset pääsivät vielä karuselliin ja pelle hauskuutti lapsia taikatempuilla.








Tästä oli kiva lähteä kotiin, kello oli jo puoli seitsemän. Meillä oli niin kiva päivä, Pimi sammahti samantien autoon, kiukutteli kotiin tullessa ja halusi välttämättä nukahtaa uudelleen äitin kainalossa. Minäkin olin rättipuhkipoikki mutta niin onnelinen. Kiitos Jenni perheineen meillä oli niin kiva päivä. Kiitos vielä kun olit hovikuvaaja ja meistäkin saatiin hyviä kuvia.




Paikkaa voisi kuvailla leikkipuiston ja huvipuiston välimuodoksi. Varsinkin perheen pienemmät lapset olivat otettu suht hyvin huomioon. Toki ideaali ikä olisi noin kuusi vuotias, silloin pääsisi kaikkiin laitteisiin ja useimpiin yksin. Aikuisen lippu maksoi 34.50é, lapset olisivat maksaneet 32,50é ja alle 3-vuotiaat pääsevät ilmatteeksi. Parkkimaksu oli 5é koko päivän. Paikkaa voin suositella käsisydämellä, ja ensi vuonna meidän täytyy päästä sinne uudelleen.

P.s. kuvat joissa olen minä ja/Pimi niin on Jennin tai Jennin miehen ottamia kuvia. 


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Aina ei voi voittaa

ei edes joka kerta.

Mitäkö mietin? No sitä kun olin näiden meidän kylän naisten kanssa Allgäuer Festwochessa eli hieman juhlimassa Kemptenissä. Meillä oli ihan kiva reissu, mutta joku ihme minua vain jää aina kaivelemaan näiden reissujen jäljiltä. En tiedä, minusta tuntuu että olen ihan eri planeetalta kuin he?! Muutaman kanssa saan ihan juttua aikaan ja jopa jotain ”henkeviä” keskusteluja. Joidenkin kanssa juttu ei vain luista, vaikka mitä temppuja yrittäisin. Tuntuu että jopa huumori on ihaaan erilaista? 





Olen ihmetellyt ja miettinyt että mikä mättää? En vain tajua.  

Meidän seurueessa oli muutama kiva tyyppi joiden kanssa aina nähdessä jutellaan jotain ja jos olemme vaikka leikkipaikassa niin hakeudun heidän seuraan. Sitten on/oli muutama sellainen joita en missään nimessä haluaisi tavata omalla vapaa-ajallani kahdestaan. Täytyy myöntää että joskus jätän menemättä taaperoryhmän tapaamisiin jos vain he ovat menossa. Sitten on/oli muutama uusi tapaus, mutta sunnuntaina en kerennyt heidän kanssaan kovin jutella. Sitten on/oli muutama neutraalitapaus, heidän läsnäolonsa on minulle ihan sama. He vastaavat kun heiltä jotain kysyn mutta he eivät kysy minulta yhtään mitään eivätkä siis ole kiinnostuneita minusta tai elämästäni.

Porukasta kukaan ei ollut itsessään Oberreuten kylästä vaan jostain lähialueelta. Suurin osa on kuitenkin Allgäun alueelta ja se tuntuu painavan tässä asiassa. Allgäulaisiin naisiin on erittäin vaikea tutustua.

Kieliongelma se ei voi olla koska saksankieleni on ihan ok. Joskus sekoilen sanojen kanssa mutta sitä teen suomeksikin.

Käsittääkseni en ole tehnyt mitään mikä olisi loukannut heitä. Tai no muuta kun että olen ulkomaalainen, olen vienyt yhden miehen kyliltä ja yhden työpaikan. Enkä todellakaan kenenkään miestä tai kenenkään työpaikkaa kirjaimellisesti.



Allgäu kauneimmillaan


Muutama esimerkki tapahtumista allgäulaisten naisten kanssa:

Sattumoisin tapaan suomalaisen ystäväni Jennin festeillä, esittelen ja kerron että tässä on myös yksi suomalainen Allgäussa. Juttelen Jennin kanssa hetken ja palaan omaan pöytään. Kukaan ei kysy tai sano että hei tosi kiva että olet löytänyt maanmiehiäsi tai aloita jotain muuta keskustelua. Tästä olisi saanut mainion keskustelun avauksen. Mutta eii. Kivempi on tuijottaa kenkien kärkiä tai taivasta.

Tunnelma on katossa ja bändi soittaa Europen Final Countdownin. Kaikki hoilaavat ja tanssivat innoissaan. Päätän hieman keventää tunnelmaa huutamalla ”Heja Sverige”, kukaan porukassa olleista ei naura tai edes hymyile. Päätän käyttäytyä seuraavan ruotsalaisen kappaleen kohdalla.

Ilta on mennyt siihen vaiheeseen että tanssitaan penkeillä. Vastapäinen "tuttava" tuijottaa minua ihan koko ajan päästä varpaisiin. Päätän välillä tanssia niin että katson mieluummin bändiä kuin tätä naista joka katselee minua kuin halpaa makkaraa. Mietin jo itsekseni että kuvittelenko vain kaiken vai onko minussa joku vika? Roikkuuko jotain räkää poskesta vai onko hameenhelma jäänyt alushousujen kulmaan?

Suomalainen ystäväni Jenni saapuu meidän pöytään ja siitähän tämä yksi saa vettä myllyyn. Nyt hänellä on kaksi muukalaista ketä tuijottaa päästä varpaisiin. Tunnelma on sanoisinko hieman vaivaantunut. Tosiaan ystäväni totesi että ei, en ole hullu, enkä kuvittele asiaa vaan taitaa tällä ko. naisella olla itsellä jotain ongelmia. 



Takana siintää Hochgrat



Muutama esimerkki tapahtumista suomalaisten naisten kanssa:

Edellä olevassa mainitsin jo tämän suomalaisen ystäväni Jennin, hän muuten kirjoittaa nykyään myös blogia nimeltä Life in Bavaria. Häntä en ole tuntenut vielä edes vuotta, hyvä että puoli vuotta on edes täynnä. No anyway, olemme tutustuneet FB:n kautta ja emme ole edes tavanneet kymmentä kertaa (kuka niitä laskee mutta kuitenkin). Okei whatsapp viestejä ollaan lähetelty useita viikossa. Niin silti heti ensimmäisestä kerrasta vain jotenkin homma toimii. Ja itseasiassa hän ei ole ainut jonka kanssa näin on käynyt  vaan lähes jokaisen suomalaisen kanssa kenet olen täällä tavannut. Se klikki tapahtuu heti ensimmäisellä tai viimeistään toisella tapaamiskerralla. 

Tapasin H niin kuin Hausfraun- blogin Jennin ensi kerran viime vuoden lokakuussa ja tavattiin maanantaina toistamiseen. Vietettiin kiva päivä Ravensburgin Spielelandissa (iso suositus) lasten kera. Siis miten voi olla että olemme kuitenkin suht tuntemattomia toisillemme niin homma toimi. Ottaen huomioon lapset, ruokailut, leikit, pelit ja vehkeet. Eli siis koko päivänä ei ollut mitään ongelmia, ei kertakaikkiaan mitään. Kaikki sujui kuin rasvattu salama. Jutut meni yksiin, mitä nyt lapset hieman välillä sekoittivat pakkaa. Heh. Mutta siis oli mielettömän kiva päivä. Kiitos vielä Jenni ja perhe.

Me käydään Itävallan puolella Suomi-koulussa ja siellä on monta kivaa tyyppiä joiden kanssa on kiva viettää aikaa. Meidän jutut on välillä sarjassamme "onneksi kukaan ei ymmärrä", nauretaan paljon ja hauskaa on.



Olenko jotenkin erilainen suomeksi ja saksaksi?

Huumori/kulttuuri/elämänkatsomus/kokemus ulkomailla on varmasti kaikkien kanssa yhteinen tekijä ja toki se että olemme kaikki suomalaisia. Omalla äidinkielellä on vain niin paljon helpompaa kommunikoida, se tunnekieli on vain suomi. Saksaksi minun on edelleen vaikea kertoa tunteita tai mitä oikeasti ajattelen. Vaikka kieli on kehittynyt ihan mielettömästi, ja pystyn juttelemaan ja kertomaan jopa jotain huonoja puujalkavitsejä niin silti en pysty saksaksi antamaan kaikkeani. Se hieman harmittaa, mutta ehkäpä tähän tulee jossain vaiheessa parannus. Tai sitten ei.



Lopputulos

Sunnuntai-illan ja maanantain kivan päivän jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen että ei, ongelma ei ole minussa vaan näissä naisissa täällä päin. En tiedä onko se kateutta, vihaa, katkeruutta, häpeää (omasta itsestään), erilainen huumori/kulttuuri vai mikä? Näiden reilun kuuden vuoden aikana on ottanut päähän että ei vain löydy ole ketään sellaista sielujen sympatiaa näistä naisista. Ehkä minun pitää keskittyä niihin ihmisiin kenen kanssa minulla on hyvä olla eikä niin että väkisin olen sellaisten kanssa kenen seurasta en nauti.

Uskaltaisinko joskus kysyä että mikä on tämän yhden tuijottelijan ongelma, vai kaivanko tässä tapauksessa vain verta nenästä? Saanko lisää tuijottelijoita? Vihamiehiä (joita minulla ei ole ikinä ollut)?

Onneksi olen tutustunut näihin kivoihin ja mukaviin suomalaisiin lähialueelta. Ilman teitä elämäni olisi niin paljon tylsempää.




Lilli ja Helena haastattelivat minua tämän asian tiimoilta, käy kuuntelemassa.



P.s. Suomeen muuttaminen ei tule kuulonkaan. Tykkään kuitenkin asua täällä, vaikka välillä on näitä haasteita ja joskus harmittaa suunnattomasti.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

tiistai 14. elokuuta 2018

Allgäuer Festwoche - Kempten



Tänä vuonna järjestettävät Allgäun Festiviikot Kemptenissä ovat järjestyksessään jo 69. Ensi vuonna onkin sitten 70-vuotisjuhlavuosi. Festit pidetään aina elokuun puolivälissä. Minä olin tänä vuonna ensi kertaa menossa mukana. Ja pitihän asiasta ottaa hieman selvää että mihin oikein olen menossa. Toki tiedossa oli että juhlimista saksalaiseen aka allgäulaiseen tyyliin. Festit ovat muuten suurimmat kesäfestit Allgäun alueella.



Alkuillan tunnelmaa


Olin yllättynyt että Festwoche piti sisällään myös messut, eli paikalla oli satoja tuotteiden asettajia. Messut tai Festit ovat tarkoitettu kaikille ja ikäjakauma onkin nollasta sataan, plus kehitysvammaiset on otettu hyvin huomioon. Lapsille oli myös monia työpajoja ja pieneläinpuisto.


Viikolla on myös erityisiä teemapäiviä maanantai 13.8. oli vanhustenpäivä, tiistai 14.8. on perhepäivä ja torstaina 16.8. Bio-tuotepäivä. Sunnuntaina 12.8. oli illalla valojuhlat live esiintyjän kera. Olin sunnuntaina paikalla mutta taidettiin missata koko show. Ennen kuin lähdettiin sain otettua alla olevan kuvan. 





Joka päivälle on musiikkiesiintyjiä Musikkapelleja ja Stadtkapelleja, Musiikkikouluja, yhtyeitä ja sooloesiintyjiä. Ohjelmaa on tosiaan vauvasta vaariin tyylisesti joten tylsää hetkeä messuilla tuskin tulee.






Meitä lähti täältä Oberreutesta iso porukka naisia viettämään kivaa päivää/iltaa. Harva pääsee usein liikenteeseen ja meno oli sen mukaista.


Ruokaa tarjosi 18 erilaista ruokapaikkaa. Oktoberfestien kävijät tietävät että puolikas broileri, sämpylät, porsaanpaisti, makkarat, häränliha tekevät kauppansa. Vaikkakin olin yllättynyt kun paikasta sai myös salaattia. Wow.






Koko päivän lippu maksaa 8,50é ja iltalippu (tietty päivä) 4é. Etukäteen ostetuilla lipuilla pääsee tietenkin jonon ohi. 


Parkkipaikkoja oli koko Kempten täynnä ja yöbussejakin kulki lähialueille, bussiliput maksoivat 3.5é. Sisäänpääsylippuja ja bussilippuja sai kombi-hintaan 11.50é. Meille bussikyytiä ei luonnollisesti ollut tarjolla vaan olimme liikkeellä kahdella autolla.


Messut ovat auki päivittäin klo 10-18, sisäänpääsy illalla klo 22.30 asti. Ruokateltat menevät kiinni klo 24.00 ja esitykset loppuvat n. klo 23.





Ei muuta kuin tervetuloa Kempteniin, Dirndlit ja lederhosenit jalkaan. Prost!!


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

perjantai 10. elokuuta 2018

Havaintoja maauimaloista





Saksalaiset ovat kovia kylpemään ja onhan Saksassa vanha ja vahva kulttuuri. Tunnetuin kylpyläkaupunki on varmasti Baden-Baden jo ihan nimensäkin puolesta. Saksassa on monia mahdollisuuksia kylpemiseen, uimiseen (+saunomiseen) varsinkin kesäisin ovat tavallisten kylpylöiden lisänä erilaiset maauimalat. 


Meillä päin maauimaloissa saa olla suht rauhassa, mutta voin kuvitella isojen kaupunkien sisällä tai läheisyydessä olevat maauimalat ovat varmasti tupattu täyteen näin kovilla helteillä.





Yksi Saksan ensimmäisistä maauimaloista avattiin jo vuonna 1799 Lübeckissä. 
Saksassa on nykyään n.3600 maauimalaa.




Freibad - Maauimala

Nimi hämää eikä suora suomennos toimi tällä kertaa. Paikkaan ei pääse ilmaiseksi vaikka yhdet hotellivieraat näin luulivatkin (aina naurattaa). Tässä tapauksessa frei taitaa tarkoittaa enempi vapaa-aikaa kuin ilmaista. Freibad on määritelty näin: Kylpylä jossa on uima-allas alue uimareille, lapsille sekä pienille lapsille kahluuallas. Usein paikasta löytyy vesiliukumäki ja/tai hyppytornit. Paikoissa on mm. leikkipaikka, lentopallokenttä, nuoralla kävely naru, pöytätennispöytä. Kaikki välineet saa lainaan bademeisterilta eli uimavalvojalta. Maauimalassa on aina uimavalvoja paikalla ja toki pienempiä pitää itse vahtia. Paikassa on suihkut, Paikkaa voidaan kutsua myös Sommerbad, koska se on avoinna ainoastaan kesäkuukausina. Toukokuun puolesta välistä syyskuun puoleen väliin (jos ilmat sallivat).



Freibad Oberreute







Waldbad - Metsäuimala

Paikassa on kaikki samat jutut kuin edellisessä mutta paikka on tosiaan metsässä tai metsän laidalla. Uimapaikka voi olla vaikka pieni luonnon järvi, mutta siellä voi olla ihan normaalit uima-altaat. Eli tavallaan kuitenkin ihan tavallinen maauimala. Allaolevat kuvat on otettu Waldbad Enz:ssä, Itävallan puolelta.











Strandbad - Rantauimala

Järvi, ranta ja uima-altaat. Voiko parempaa yhdistelmää olla? No ei voi olla. Tai no keksin yhden ässällä alkavan paikan joka puuttuu. Toinen nimitys Strandbad:lle on Seebad eli järviuimala. On myös nimeltään Flussschwimmbad eli joen/puron varrella oleva uimala. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.




Nudistirannat on merkitty erikseen FKK-lyhennöksellä joka tulee sanoista FreiKörperKultur.



Saksalaiset ovat siitä hassua kansaa (tämä on ihan oma mielipiteeni) että heillä on ihan omat maauimalakuviot/rituaalit. Joistain voisi ottaa oppia mutta toiset on mielestäni hieman outoja tapoja.


  • Mukana pitää olla koko omaisuus. Pyyhkeitä, aurinkovarjoja, vilttejä, uimapukuja/uimahousuja/bikineitä, eväitä joka lähtöön, paljon juotavaa ja aurinkotuolit.

  • Tavarat kuljetetaan sellaisessa aurinkotuoli-kärryssä tai sitten mahdottoman isoissa laukuissa. Parasta on jos laukku on vedettävää mallia.

  • Vaatteita/uimapukuja ei vaihdeta pukuhuoneessa vaikka se olisi ihan vieressä. Vaan ne vaihdetaan siinä paikan päällä ison pyyhkeen tai vaatteen alla. Vilautuksilta ei voida välttyä.

  • Varsinkin lapset rasvataan aurinkorasvalla just ennen veteen menoa. Eikö tämäkin olisi kannattanut tehdä jo kotona? Okei ymmärrä jos olet tuloss jost

  • Lasten uintikellukkeet ovat kaikilla samanlaiset neonoranssit. En tiedä saako Saksasta edes muunlaisia (esim. Animaatiohahmoja) niin kuin Suomesta saa? Harvalla olen nähnyt, ehkä ne on tuotu jostain etelästä?

  • Ennen uintia tuskin kukaan käy suihkussa. Yök.

  • Uinnin jälkeen vaihdetaan heti kuiva uimapuku päälle (sen ison pyyhkeen tms. alla).

  • Eväät on pakattu aina Tupperwaren säilytysrasioihin. Aina.

  • Maauimaloiden kioskeista saa yleensä vain pommesia, schnitzeliä, nuggetteja tai jotain muuta rasvassa paistettua. Joissain harvoissa paikoissa saa esim. salaattia. Että koita siinä tarjoilla lapselle terveellistä ruokaa tai itselle. 



Yleensä sisäänpääsymaksu on aikuisilta alle viisi euroa, kaksi-kolme euroa on normaalihinta.


Oletko sinä kiinnittänyt huomion johonkin erityiseen asiaan maauimaloissa?

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi