5/recent-posts/slider1

Saksalainen työkulttuuri [Keittiöala]








Kerron tässä kirjoituksessa täysin omasta kokemuksesta. Joten tätä ei verrata mihinkään normiin vaan kerron tässä omista kokemuksista. Minulla on kokemusta keittiöalalta Suomessa melkein 20 vuotta ja Saksasta 4 vuotta. 

Saksassa olen työskennellyt ensin suomalaisomisteisessa hotellissa, jossa työkulttuuri oli aika lailla samantapaista kuin Suomessa. Kokemusta on myös kahdesta muusta paikallisesta hotellista, joissa olin myös töissä extraajana.

Olen työskennellyt kahdessa eri suurkeittiössä. Ensimmäisessä olin vain kolme kuukautta ja toisessa taitaa tulla nyt kolme vuotta täyteen.


Lue lisää: Mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?



Saksalainen työkulttuuri keittiöalalla


Saksalaisessa työkulttuurissa on vahvasti mukana se, että ei kohdata ongelmaa sieltä ytimestä vaan aina ensimmäisenä kuulee sanat kuka se oli? Eikä niin, että miksi joku on tehnyt väärin.

Voi kun itse pääsisi jossain vaiheessa esimiesasemaan ja testaamaan omia oppeja käytännössä. Tässä työpaikassa niille olisi todellakin käyttöä. Ensin pitäisi kouluttaa esimiehet.

Varsinkin esimiesasemassa olevat käyttävät omaa asemaansa hyväksi. Kerrotaan muille työntekijöille minkä sairauden takia ollaan poissa töistä tai muuta sellaista mukavaa.


Perehdyttäminen

Tähän ei oikeastaan käytetä aikaa ollenkaan. Työ tekijäänsä opetttaa. Mutta vaikeaksi se tekee kun työkaverit eivät vastaa tai neuvo miten se menee. Vaan alkavat sättiä miksi teit väärin, eivätkä selitä miksi. Saati, että olisivat sitä ikinä edes neuvoneet.

Muistan kun yksi kerta tuli yksi turkkilainen meille töihin, tiskikoneen puhtaaseen päähän. Jostain syystä monet työntekijät olivat päättäneet, että hänestä ei tykätä. Eikä oltu myöskään neuvottu tai opastettu miten meillä on toimittu. Hän sai osakseen aivan kamalaa kohtelua, minä taisin olla ainut joka jutteli ja olin mukava häntä kohtaan. Mutta se ei riittänyt, hän jaksoi olla töissä muistaakseni vain pari kuukautta. Sekin on mielestäni liikaa, jos kukaan ei tykkää, kukaan ei välitä.

Tälläkin hetkellä meillä on työpaikassa samanlainen tilanne. Uusi kokki on ollut kohta kolme kuukautta, eikä kukaan tykkää hänestä. Muiden mielestä hän kokkaa muka pahaa ruokaa. Häntä sorsitaan ja kiusataan. Varsinkin yksi pomoista on todella ilkeä hänelle. Mulle heti alussa sanottiin, että hänestä ei sitten tykätä. Minä ajattelen, että haluan kohdata ihmisen niin kuin hän on ennen kuin teen oman mielipiteeni asiasta.

Alkuun me juteltiin ja hän oli kovin mukavan oloinen. Kyselin kuinka hän viihtyy jne. Nyt viime aikoina huomaan, että hän on väsynyt tilanteeseen ja on todella kiukkuinen ja äkäinen, eikä mikään ihme. Minua hän yritti myös pompottaa yksi päivä, sanoin hänelle että vie kuule ihan itse omat astiat tiskihuoneeseen. Josta hän tietenkin kiukustui. Minä luulen että ei hän ole enää montaa kuukautta meillä töissä, ihme jos on vuoden loppuun asti. EDIT: Hän ei ole enää meillä töissä.


Lue lisää: Työilmapiiri eräässä keittiössä.






Työpaikalla on monta virhettä

Me ei pidetä mitään yhteispalavereita, missä puhuttaisiin ongelmista tai epäkohdista. Olisi kiva joskus hieman kertoa missä on huomannut jotain puutteita tai antaa kehitysehdotuksia.

Varsinkin ruuanjako joidenkin ihmisten kanssa on vaikeaa. Pomot sanoo, että annoksessa riittää tietty määrä lisukkeita. Toinen työntekijä on sitä mieltä, että ruokaa pitää olla kukkurallinen. Koita siinä sitten luovia miten paljon tai vähän sitä ruoka lapataan.

Olenkin usein miettinyt, että miksi ihmeessä se ruoka pitää jakaa. Olen tullut siihen tulokseen, että saksalaiset tuntien ne lappais lautasen niin täyteen ruokaa, että siinä ei olisi mitään järkeä. Toki siihenkin olisi ratkaisu, että ruoka punnittaisiin ja he maksaisivat sen mukaan mitä ottavat. Joten seisova pöytä on edelleen Saksassa no go.

Meinaan meidän työpaikkaruokalassa ruoka maksaa ihan törkeän vähän. Meinaan annos johon kuuluu vaikka peruna/pasta tai muu lisuke, liha, kastike niin 3.30€ hintaan saattaa saada vielä salaatin ja/tai jälkiruuan. Toki yritys maksaa jonkun lisäsumman meidän yritykselle niin silti se on ihan älyttömän vähän.


Ainakin näin keittiöalalla olevana voin sanoa, että saksalainen työkulttuuri on aika perseestä. Saa olla onnellinen, jos on löytänyt hyvän työpaikan ja hyvän työilmapiirin. Sellaista odottelen löytyväksi.



Julkaisenkin tämän kirjoituksen innoittamana kertomuksia saksalaisesta työkulttuurista instagramin tarinoissa, kannattaa siis ottaa suomalainen_im_allgau seurantaan.



Millaisia kokemuksia sinulla on saksalaisesta työkulttuurista?


Oletko kiinnostunut hakemaan Saksaan töihin? Suosittelen lukemaan alla olevan artikkelin.

Lue lisää: 5 tapaa hakea työpaikkaa Saksassa.







Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau





Mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?



Olen kirjoittanut yhden tekstin meidän työpaikan ilmapiiristä ajalta ennen kuin jäin äitiysvapaalle. Valitettavasti voin vain todeta, että tuntuu ettei siinä työilmapiirissä ole muutosta tapahtunut. Varsinkin yhden nimeltä mainitsemattoman henkilön kohdalla.




Mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?

Hän on myös muualta tullut ja työskennellyt paikassa varmaan 20 vuotta. Joten hän kuvittelee olevansa pikku pomo. Tai kaikki-tietävä-jumala, joka osaa kaiken ja tekee kaiken oikein. Pomon silmissä hän on täydellinen työntekijä. Hän on harvoin poissa, osaa asiansa, kertoo pomolle mitä muut tekevät ”väärin” tai jos ja kun eivät tee mitään. Hän oli aikaisemmin yhden pikkupomon kätyri, kuiskutteli mitä nyt se teki taas väärin.

Jostain syystä tämän henkilön kanssa, minulla nousee niskakarvat pystyyn joka kerta, kun hän sanoo jotain joko kettuillaakseen minulle tai sitten hän koittaa olla minun pomo. 

Me olemme kuitenkin samalla viivalla olevia, samalla surkealla palkalla työskenteleviä keittiöapulaisia. Okei, hän on työskennellyt paikassa 15 vuotta kauemmin. Mutta ei se tee hänestä minun pomoa.


Kerron sinulle muutaman esimerkin

Tämä ensimmäinen esimerkki on ajalta ennen kuin jäin äitiyslomalle.

Ensimmäinen syksy tässä työpaikassa oli henkisesti raskasta aikaa. Ja siitä syystä sain töissä ihmeellisen kohtauksen. Aloin itkemään ihan syyttä suotta. Työkaverit tietenkin säikähtivät, että mikä sille nyt oikein tuli. Pomonkin kanssa juttelin ja en vain pystynyt rauhoittumaan. Pomo ehdotti, että lähtisin kotiin. 

Minä kävin kuitenkin lääkärin juttusilla, hän epäili masennusta. Vastailin lomakkeeseen ja lopputulos oli, että ei ole masennusta. Olin viikon sairauslomalla ja kun palasin töihin. Kaikki kyselivät mikä sinulla oli? En oikein osannut sanoa mitään. Koska en tosiaan tiennyt mikä oli.

Noh, tästäpä tämä ko. henkilö sai loistavan aseen minua vastaan.

Yksi kerta toinen kollega oli sairauslomalla virtsatientulehduksen takia. Minua nauratti, että kiva nyt koko työpaikka tietää miksi hän on poissa. Siihen hän totesi, että ainakin hän on hyvän syyn takia poissa, eikä ole syyttä suotta poissa niin kuin eräät ja katse kohtasi minut. Olin, että voi helvetti.






Meidän työpaikalla on tosi outo meininki

Uusia työntekijöitä ei perehdytetä ja senhän tietää kaikki, että jos ei perehdytetä niin virheitä voi sattua. Tai uusi työntekijä kysyy jotain, niin hän ei välttämättä saa vastausta. Minäkin alussa kyselin että tarvitsetteko apua? Ei tarvita oli vastaus joka kerta tai ei vain vastattu.

Tilanteen hassuksi teki sitten kun ko. henkilö on poissa, eikä kukaan ole kertonut mitä hän tekee tai miksi. Tuuratessa piti miettiä itse, että mitenköhän tämä nyt tehdään. Minä edelleenkin mietin usein, että miksi näin toimitaan Saksassa? Vai onko minun kohdalle osunut ihan paskat työpaikat ja työilmapiirit?

Tai että jos joku on tehnyt virheen niin siihen paras tokaisu on se en ollut minä. Usein kuuleekin wer war das = Kuka se oli? Ich wars nicht = En se minä ollut.

Tai jos joku homma pitää tehdä ja se ei kuitenkaan kuulu sinun toimenkuvaasi niin voit vain vastata nicht meine aufgabe. Minä vanhana esimiehenä kuulen ja näen punaista joka kerta, kun joku vastaa noin. Minun mielestä varsinkin keittiössä työskenneltäessä kaikki on kaikkien hommaa, meidän pitää pitää yhdessä kiinni siitä, että homma pelittää.


No mutta takaisin tähän yhteen henkilöön.






Paluu työelämään ei ole mennyt kovin hyvin tämän ko. henkilön kanssa

Ensimmäisenä työpäivänä olin suht ajoissa paikalla, mutta myöhästyin kuitenkin alkupalaverista koska etsin itselleni työvaatteita. Kukaan ei osannut oikein auttaa, eikä minun omat vaatteet olleetkaan tulleet. Osa työkavereista oli avuliaita ja lainasivat minulle työvaatteet. 

Noh, pitihän tämän yhden henkilön päästä pätemään sanoessaan minulle, että sinun pitää olla ajoissa paikalla, että klo 11 on pikapalaveri. Olin, että joo joo.

Ensimmäiset kuusi viikkoa töissä meni suht ok. Olihan siellä jotain pientä häslinkiä, mutta niistä selvittiin.

Loman jälkeen on ollut ihan järkyttävä väsymys, eikä helleaalto helpottanut olotilaa. Olen tosissani miettinyt pitäisikö minun sittenkin olla jossain muualla töissä? Vaikkakin tämä klo 11-14 työaika on tällä hetkellä aivan loistava.

Helleviikolla tämä ko. Henkilö päätti olla minun pomo.

Me jaetaan ruoka asiakkaille, joten välillä siinä minun pisteellä on kova kuhina ja hengähdystaukoja on vähän. Varsinkin näin helteellä on erittäin kuuma ja hiki valuu. Tämä henkilö huomasi, että hengähdän hetken ja saatoin vaihtaa kokin kanssa muutaman sanasen. Hän näyttää kassalta piukeena, että nyt niitä astioita hakemaan tiskihuoneesta. Ajattelin ääneen, että V..u mikä ämmä. Meinasin huutaa, että oletko sinä minun pomo vai mitä?

Myöhemmin sinä päivänä, kun olin viemässä niitä puhtaita astioita takaisin paikoilleen. En ollutkaan minun paikalla jakamassa ruokaa. Hän kurkkaa keittiöön kiukkuisesti, että missä minä olen, ja näyttää käsillään, että mitä ihmettä. Siinä vaiheessa, mulla meinas palaa hihat kiinni.

Mitä te tekisitte minun asemassani? Pomon kanssa juttelu ei auta, sen tiedän. Hän näkee tämän henkilön enkelinä. Ajattelin, että ensi kerralla jos hän sanoo niin kysyn häneltä että onko hän minun pomo? Voisin ehkäpä jatkaa vielä niin että onko sillä joku ongelma minun kanssa?

Vai mitä mieltä olette? Joko homma paranee tai sitten vain huononee.

Ehkä nämä teistä kuulostaa ihan normaaleilta jutuilta niin minun mielestäni ne ei ole. Minulla ei ole ikinä ollut Suomessa työskenneltäessä mitään ongelmia. Minä tuun juttuun yleensä kaikkien kanssa.

Uskonkin että tässä on vahvasti mukana kateus. Koska olen myös hyvä työntekijä, tulen hyvin juttuun työkavereiden kanssa ja varsinkin pomo tykkää.






Joten tarvitsenkin sinun apua, mitä sinä tekisit ikävän työkaverin kanssa?


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau



Mitä maksaa Suomen loma kolmihenkiseltä perheeltä

Mitä maksaa Suomen loma kolmihenkiseltä perheeltä? Tässä kirjoituksessa käyn läpi paljon meillä meni tänä kesänä vuonna 2019 Suomen lomalla rahaa.





Tämä Suomen kesäloma oli jo neljäs kerta, kun meidän perheessä on kolme jäsentä. Ajattelin tähän vähän avata paljon meidän suomenlomat tulee maksamaan. Tänä kesänä oli mökki varattu kahdeksi viikoksi ja tiedettiin, että se nostaa kuluja ja paljon. Ennen kesälomaa mietin, että kolme tonnia menee kevyesti ja varmasti kesälomareissu Suomessa tänä vuonna lähenee neljää tonnia.

Tänä vuonna ajettiin omalla autolla Münchenin lentokentälle kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla Jumi heitti minut ja Pimin ja toisella kerralla hän jätti auton ns. maatilaparkkiin, josta on sitten kuljetus kentälle. Kahden ison matkalaukun ja kolme vuotiaan kanssa matkustaessa tämä on todella hyvä vaihtoehto.

Kotiin päästiin ajamaan suht nopeasti, ei tarvinnut jännittää kulkeeko junat ja miten.

Meillä kuluja nostaa se, että meidän perheellä/sukulaisilla/ystävillä ei ole mökkiä, jossa voitaisiin viettää aikaa. Autonvuokraus pariksi viikoksi on Suomessa myös erittäin kallista. Ruoka ja varsinkin ravintoloissa syönti nostaa hintaa ihan järkyttävästi.

Tänä vuonna haluttiin olla Turussa ja käydä Naantalin Muumimaailmassa. Turku ei myöskään ollut mikään halpa paikka. Vieläkin olen järkyttynyt, kun yhdessä paikassa pyydettiin 2,90 € pillimehusta.

Säästettiin muutama yöpyminen kun majoitumme isäni asuntoon, ja pari yötä oltiin Pimin kanssa Äitini luona ja saatiin käyttää Äitin autoa. Joten hinta olisi vielä noussut entisestään. Bensoistakaan ei tarvinnut maksaa Äidille.

Vaikka ajeltiin ympäriinsä Etelä-Suomea niin silti bensoihin meni vain alle 100€. Se johtui siitä, koska auto oli hybridi ja käytti kaupunkiajossa osittain sähköä. Eli jossain asiassa tavallaan säästettiin.






PERUSJUTUT

Lennot kolmelle: 577,30€

Merenrantamökki Pernajassa 2 vkoa: 1200€
Majoitus Turussa 3 yötä: 204€
Hotelli Helsingissä 1 yö/1hlö: 48€

Autonvuokraus 2,5 vkoa: n. 650€
Autoparkki lentokentän läheisyydessä 2,5 vkoa: 70 €
Bensiini: 89,81€
Diesel 2 tankillista Saksassa: n.100€
Bussimatkat Helsingissä: 16,70€



YHTEENSÄ: 2955,81€


RUOKAKAUPPA

Normaaliin ruokaa ja tähän kuuluu, mansikat, mustikat ja muutamat jäätelöt. Ostoskuitteja selatessa huomaan, että ostosten keskisumma on ollut n. 50 €. Eli siis melkein joka kerta kauppaan meni se 50€.

YHTEENSÄ: 488,18€


RAVINTOLA

Ravintoloissa tai kahviloissa käytiin n. 15 kertaa (en ole varma ollaanko laskuissa pysytty). Normaalisti lounas meille kolmelle maksoi 20-30 € välillä. Turun vanhimmassa jokilaivassa oli ehdottomasti kallein pillimehu 2,90€. Ravintolailtaan mulla meni vähän vajaa 20€, ostin siiderin ja yhden HUGON, narikkaan taisi mennä 3,50€.

YHTEENSÄ: 347,15€





TEKEMISET

Muumimaailma + Ukko Pekka: 139€
HOP LOP 2 lasta ja poletteja 6kpl: 41€
Ispoisten uimarannan sauna 2 aikuista:11€
Kuusijärven savusaunat 2 aikuista ja 1 eläkeläinen: 31€
Kuusijärven sähkösauna 1 aikuinen: 6€
Saunatila Helsingissä: 150€ (kaupallinen yhteistyö)

YHTEENSÄ: 378€





OSTOKSET

Tänä vuonna en tuhlannut kauppoihin (marimekko/iittala) yhtään rahaa. Yhden muumimukin ostin Prismasta ja Pimille muumiuimahousut muumimaailmasta. Tuliaisia ostin anopille ja itselle mehiläisvahaliinan. Itselle ostin kaksi paitaa ja shortsit. Jumi osti liimaa, koska Pimin laukku oli hajoamassa. Vararengas lastenvaunuihin piti ostaa myös, mutta onneksi se meni ruotsalaismiehen laskuun ja jäätiin siitä voitolle 3 €.

YHTEENSÄ: 114,65€

Voi olla, että näistä puuttuu muutama tapahtuma, koska aina ei voi muistaa kaikkea.

Joten jos joku ihmettelee miksi me käymme Suomessa vain kerran vuodessa, niin tässä on syy. Eihän tällaisia summia pysty maksamaan kovinkaan usein.


Mitä maksaa Suomenloma kolmehenkiseltä perheeltä?


Suomenloma olisi tullut maksamaan vielä enemmän. Onneksi, minulla oli muutama blogiyhteistyö, joista en luonnollisesti maksanut mitään.



YHTEENSÄ: 4283,79


Kuinka paljon teillä menee rahaa suomenlomiin?



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: suomalainen_im_allgau






Lomaviikko, jolloin kaikki meni pieleen



Kirjoittelin jokin aika sitten, että meidän Suomiloma on tältä kesältä lusittu. Nyt voin vain muistella tätä kamalaa viikkoa. Lomaviikko, jolloin kaikki meni pieleen. Tarinaan liittyy vahvasti ystäväni ja Pimin kummitäti Niina, joten Niina nimi tulee mainittua useasti. En tiedä alkoiko paha onni jo ennen Niinan saapumista mökkivieraaksemme vai tapahtuiko se siinä samalla?


Porvoo


Tiistai

Tiistaiaamuna tajusin, ettei minulla ole enää prepaid:iä puhelimessa. Minun oli tarkoitus soittaa yhteen saunapaikkaan ja kysyä yleisestä saunavuorosta. Olin jo edellisenä iltana koittanut ottaa heihin yhteyttä nettichatin kautta huonoin tuloksin.

Ajattelin, ei hätää, Niina tulee tänään ja saan soitettua hänen luurilla kyseiseen paikkaan.

Mentiin Niinaa vastaan Porvoon linja-autoasemalle. Käveltiin ympäriinsä vanhaa kaupunkia ja mietittiin yhtä ravintolaa, että missä se on jne. Niina alkoi kaivaa puhelinta ja hän ei löydä kännykkää mistään, ei mistään. Mietittiin, että josko se jäi reppuun joka oli autossa? Vahva epäily alkoi kuitenkin kääntyä sen puoleen, että puhelin matkustaa Imatralle.

Löydettiin Porvoon vanhasta kaupungista kivanoloinen ravintola, josta saisi kohtuuhintaista lounasruokaa. Päätettiin jättää lainarattaat terassin ulkopuolelle, koska terassi oli pieni. Oltiin jo syöty ja siinä samalla huomasin, että yksi auto yritti päästä kapeaa kujaa pitkin eteenpäin.

Tien toisella puolella, juuri meidän kohdalla terassin toisella puolella oli mies kahden (2) polkupyörän kanssa. Hän taiteili ja koitti saada pyöriä lähemmäs itseään, että autoilija pääsee autolla ohi. Samalla minä tajuan, että tämä autokuski ei näe meidän lainarattaita. Koitan huutaa ja heiluttaa, mutta liian myöhäistä. Volvo-kuski ajoi rattaiden yli ja yksi rengas puhkesi ja vanne meni ihan tuusan nuuskaksi.

Huusin hädissäni, voi ei rattaat eivät ole omat ja nyt ne on ihan rikki.

Volvo-kuski huomasi erheensä ja tuli sanomaan, että maksaa kulut. No hyvä niin. Ainut että minulla ei ollut mitään käsitystä mitä varaosat näihin rattaisiin maksavat. Koitan soittaa ystävälleni whatsapp-puhelua, laihoin tuloksin. 

Mietittiin, että oliskohan 50€ tarpeeksi vararenkaan saamiseksi? 

Selvisi, että mies on ruotsalainen ja hän puhui englantia ja minä sekasikiö-kieltä eli englantia, saksaa ja ruotsia sekaisin. Onneksi hän ymmärsi myös hiukan saksaa.

Sanoin että on ok, jos hänellä on antaa 50€ niin ollaan sujut.

Volvo-kuski alkoi hitaasti kaivaa lomapussukastaan rahoja, 20€, 10€ ja 5€ eli pussukasta löytyi vain 35€. 

Me mietittiin, että onkohan se riittävästi. Hän sanoi, että voi käydä automaatilla nostamassa lisää, muttei tehnyt elettäkään liikkuakseen.

Päädyttiin siihen, että okei 35€ on ok summa. Paiskattiin kättä ja se oli siinä.

Me jatkettiin matkaa autolle rikkinäisillä rattailla. 

Autolla todettiin, että Niinan kännykkä ei ollut missään hänen matkatavaroissaan. Tällä hetkellä Porvoon linja-autoasema on remontissa ja sieltä ei voitu kysyä kännykän kohtalosta. Yksi bussikuski ei ollut juttutuulella kun kysyttiin voiko hän auttaa? Sanoi vain tylysti ei. Onneksi kaksi muuta neuvoivat, että meidän pitää ottaa yhteyttä tähän ko. Bussiyhtiöön.

Nooh, koska minun kännykässä ei ollut puheaikaa niin Niina päätti soittaa isällensä, onneksi mobiilidataa oli jäljellä ja puhelu onnistui sillä tavalla. Hän selvitti asiaa ja tosiaan kännykkä oli matkalla Imatralle. Niinan sisko asuu Lappeenrannassa ja oli käynyt tarkistamassa, että puhelin oli tallessa. Me ei jaksettu jäädä odottamaan bussin paluuta Porvooseen, joten kännykkä jatkoi matkaansa Helsingin löytötavaratoimistoon.

Tässä välissä tajusin laittaa anopille viestiä, että ostaa minulle prepaid-aikaa puhelimeen. 

Niin ja se puhelu minkä olin ajatellut soittaa Niinan puhelimesta, ei tietenkään onnistunut. Onneksi netti toimi ja sain laitettua viestiä toiselle ystävälle ja hän hoiti asian eteenpäin.

Valitettavasti siellä saunapaikassa ei ollut enää yleissaunavuoroja, niin kuin erheellisesti olin luullut. Kirjoitin sinne viestiä, mutta se oli ihan liian myöhäistä seuraavalle päivälle. Varsinkin kun minulle vastattiin vasta torstaina.



Tiistai-ilta

Oltiin syömässä terassilla ja Pimi söi kurkkua. Hän pelleili kovasti ja yht’äkkiä huomataan, ettei kaikki ole ok. Pimi kakoo ja yrittää oksentaa, mutta mitään ei tule ulos. En ensiksi tajunnut tilanteen vakavuutta. Tuntui että aikaa meni jonkin aikaa ja sitten Jumikin tajusi laittaa Pimin vaaka-asentoon. Minä hakkaan selkää täysillä ja sitten sieltä lentää ihan järkyttävän kokoinen kurkunpala. Huh, koska minä hetken jo kerkesin miettiä, että nyt pitää soittaa ambulanssi.

Anoppi laittoi viestiä, että kännykkään oli nyt ladattu 50€ puheaikaa. Kiitos anoppi.


Tiistai-ilta jatkui vielä omituisissa merkeissä. Tiskasin ruokailun jälkeen astioita ja yht’äkkiä kahvikuppi tippui alas hyllyltä. En sen kummemmin miettinyt asiaa vaan laitoin kupin takaisin kuivauskaappiin.

Ennen saunaa päätettiin tehdä jalkakylpy väsyneille jaloille. Joten siinä kun ilman sukkia ja kenkiä kekkuloin, niin sainkin kun sainkin tikun kantapäähän. Osan tikusta sain otettua pois, mutta pieni kärkipala jäi. 

Saunomisen jälkeen istuttiin terassilla Niinan kanssa. Jumi oli laittamassa Pimiä nukkumaan yläkerrassa. Yht’äkkiä jostain kuuluu ääni joka sanoo ”HEI”. Me molemmat Niinan kanssa kuultiin se, huusin vielä Jumia, että sanoiko hän sen? Mutta mitään ei kuulunut, eli pojat oli jo nukkumassa.

Mentiin aika pian nukkumaan ja yö oli ollut hieman levoton. Niina oli kuullut vähän väliä koputusta. Minä en kuullut mitään, minä nukuin ylhäällä kuin tukki.



Keskiviikko

Vihdoin oli tuuli tyyntynyt ja me päästäisiin Niinan kanssa melomaan kajakeilla. 

Ensimmäisessä kajakissa oli ampiaisenpesä, toinen olikin liian pieni (lasten koko) Niinalle, kolmas oli mulle ja sitä olinkin jo käytttänyt pari kertaa. Ei muuta kuin Jumi apuun ja hän otti ampiasipesän pois. Sanoi, että ei siellä ollut elämää. Vaikkakin kajakkien pitopaikalla kävi kova kuhina, kun ampparit etsivät kuumeisesti pesää.

Niina laittoi jalkansa kajakin sisälle ja kippas samalla hetkellä. Onneksi Niina sai laitettua käden veteen, vaikkakin siinä kohtaa oli äkkisyvä alkamassa. Minä se koitin edestä pitäen pitää kajakkia pystyssä. Jumi oli onneksi lähellä ja veti Niinan pystyyn.

Joten näillä eväin me lähdettiin melomaan. Niinan kajakki oli 10 senttiä täynnä vettä.

Melontaretken jälkeen Jumi otti minun kantapäästä sen tikunpään pois. Auts.

Illalla mentiin mentiin ystävien mökille paljuillemaan ja saunomaan. Onneksi ei menty moottoriveneellä, lue perjantain/lauantain kohta niin ymmärrät miksi.

Keskiviikko-yönä Niina oli kuullut edelleen heikkoa koputusta. Minä en kuullut mitään, nukuin kuin tukki.





Torstai


Torstai on toivoa täynnä ja niin se oli tälläkin kertaa. Me vietiin Niina Loviisan linja-autoasemalle, josta hän matkasi Helsinkiin ja sai puhelimensa takaisin 10€ köyhempänä. Me käytiin tutustumassa Ruotsinpyhtään ruukkialueeseen ystäväperheen kanssa. Kiva ja rentopäivä.

Paitsi yöllä tunsin, että joku istuutui sängynlaidalle ja istui siinä hetken aikaa. Onneksi seuraavat yöt sain olla rauhassa.





Perjantai

Päätimme mennä ystäväperheen mökille vesiteitse, koska olihan meillä käytössä moottorivene. Matkaa oli kartan mukaan 2,5km, joten pikku juttu ajattelin.

Niin sitä vaan mentiin veneilemään, ja lounaistuuli oli aika kova. Alkumatka taittui mukavasti ja sain otettua kivoja kuvia. Jossain vaiheessa alkoi epäilyttää, että ollaan menty ohi. Niin me oltiinkin, tuplasti. Eikun Jumille viittoilin, että nyt takaspäin. 

Vastatuuleen pienellä avoveneellä meneminen ei ollut kovinkaan antoisaa. Aallot veivät venettä ylös ja alas. Takapuoleen alkoi sattua alastulossa. Pimi oli minun sylissä ja hän puristi minua ja minä häntä. Matka tuntui pitkältä ja sitä se ehkä olikin. Vatsalihakset kovina pidin Pimistä kiinni, vatsatreeni kaupan päälle.

Jossain vaiheessa huomaan, että edessä on luoto, kari ja saari. Koitin Jumille sanoa, että pitää kiertää. Hän päätti kuitenkin ajaa siitä välistä. Niin, voitte vain arvata mitä kävi. Veneenpohja raapi niitä kiviä, silloin ajattelin, että me kuollaan tänne. 

Ketään ei ollut näkynyt missään, eikä kukaan kuulisi jos me huudetaan tai puhalletaan pilliin. 

Ystävä oli laittanut jossain vaiheessa viestiä, että onko kaikki hyvin? Vastasin siihen vain että ei, ollaan ajettu ohi. En kerennyt enkä pystynyt muuta vastaamaan, vene hyppi ylös ja alas. Hyvä että edes kännykkä pysyi kädessä.

Jossain vaiheessa alkoi kohde lähenemään ja ilonkyyneleet tulivat silmiini. Mietin, että me selvitään sittenkin. Tuuli oli aika rajua siihen rantaan asti, onneksi paikka oli sellaisessa pohjukassa jonne ei tuuli niin päässyt.

Tuntui epätodelliselta päästä perille. Olin varma, että me jäädään sille reissulle. 

Ystävät vain ihmettelivät minun reaktiota, he olivat vain viettäneet ihanaa kesäpäivää ja me olimme kuin venepakolaisia.

Vietettiin ihana päivä ystävien kanssa. Paljuiltiin, saunottiin, grillattiin ja syötiin jäätelöä. 

Omalle mökille päin veneiltäessä tuuli oli tyyntynyt ja meri rauhoittunut ja veneily oli taas kivaa.





Lauantai

Tässä kohtaa selvisi, että toisen veneen tulppa oli irronnut. Siis ei mikään moottorintulppa vaan pohjatulppa. Jumi oli monena päivänä tyhjentänyt äyskärillä veneen pohjalta vettä. Lauantaina hän tajusi kurkata, että ei helvetti, eihän siellä ollut tulppaa. Joten onneksi ei menty sillä veneilemään Niinan kanssa tai että olisin pe iltana mennyt soutelemaan ja katselemaan auringonlaskua.




Maanantai

Onni alkaa kääntyä ja sain vihdoin selvitetyksi paikan mistä saadaan lainalastenvaunuihin rengas. Soitin sinne heti maanantai-aamuna ja he käskivät tulla paikalle. Paikka oli matkan varrella Turkuun, joten se sopi paremmin kuin hyvin. Saatiin kuin saatiinkin lastenvaunuihin vararengas vanteineen ja se maksoi vain 32€. Joten jäätiin tästä hommasta kuitenkin voitolle. Silloin tuntui, että onni on vihdoin kääntynyt.

Tämä viikko oli jotain ihan kreisiä ja tässä vaiheessa voi olla tyytyväinen, että me ollaan vielä kaikki hengissä. Koska näitä juttuja miettiessä toisinkin olisi voinut olla. Tiedän, että turha niitä on miettiä, mutta olen kiitollinen että hengissä selvittiin tästä viikosta. Nyt jälkeen päin voi jo nauraa näille jutuille.


Kiitos kun jaksoit lukea meidän seikkailuista. Loppu hyvin kaikki hyvin, vai miten se meni?


Millainen on ollut sinun epäonnenviikko?