5/recent-posts/slider1

Weihnachten in Finnland - Joulu Suomessa



SUOMI 100 Juhlavuoden kunniaksi ilmestyy ainutlaatuinen kirja suomalaisista joululauluista saksankielisinä käännöksinä. Michaela Kyllösen Weihnachten in Finnland/Joulu Suomessa- nuottikirjan kustantaa saksalainen kustantamo mutta CD:ltä puuttuu vielä rahoitus ja Michaela olisi iloinen jos kävisitte katsomassa ja kommentoimassa Edit: nuottikirjaan on saatu rahoitus ko. sivun kautta, joten se ei toimi enää. Startnext -sivua ja lähettäisitte eteenpäin tuttaville. Kaikki aktiivisuus sivuilla auttaa, ei ole pakko ostaa mitään. Levyllä soittaa ja laulaa kasa itävaltalaisia, suomalaisia ja sveitsiläisiä muusikoita. 






Michaela Kyllönen on itävaltalainen 45-vuotias nainen joka on naimisissa suomalaisen kanssa. Heillä on neljä poikaa, Benjamin (20), Simeoni (18), Joonatan (14) ja Leevi (11) Pojat kyllä osaavat suomea, pienemmät valitettavasti eivät niin hyvin kuin isoveljet.

Suomalaisen miehensä hän on tavannut vuonna 1988 Ranskassa nuorten leirillä. Hän on asunut vuoden Suomessa ja työskennellyt miehensä isän kaupassa, kun Sami oli armeijassa. Vuoden Suomessa asuttuaan he päättivät muuttaa Itävaltaan Feldkircheniin ensin äitinsä taloon ja vuonna 1993 ostivat oman omakotitalon, jossa asuvat edelleen.

Michaela aloitti suomenkielen opiskelut heti tavattuaan Samin. Hän halusi kommunikoida appiukon kanssa, joka ei osannut kuin suomea. Vuodet 1991-1992 hän asui ja työskenteli Suomessa ja oppi vielä paremmin puhumaan suomea. Kirjoittaminen on vielä hankalaa mutta sujuu jotenkin.

Michaelalla on monta ammattia, hän on leipuri ja imetystukihenkilö. Mutta myös musiikinopettaja. Imetystukihenkilönä hän on ollut jo 20 vuotta ja oli tykästynyt äitien kanssa työskentelyyn joten perusti viisi vuotta sitten musiikkileikkikoulutunnit. Vauvamuskarin tieto-taidon hän toi Feldkircheniin Suomesta. Lastenlauluja hän oli kääntänyt saksaksi jo silloin kun omat lapset olivat pieniä. 

Michaela on aina tykännyt laulaa ja soittaa. 15 vuotta sitten Anopilta saatu joululaulukirja on ollut kovassa käytössä. Hän kuunteli CD-levyä, lauloi ja ihaili niitä kappaleita. Siitä se rakkaus pikku hiljaa syntyi suomalaiseen joulumusiikkiin. Jossain vaiheessa tajusi ettei pysty laulamaan suomalaisia joululauluja ystävien kanssa. Koska he eivät ymmärrä mitä niissä lauletaan ja rupesi kääntämään niitä itse. 

Vuonna 2014 he olivat joulun Suomessa ja hänellä oli aikaa kääntää monta kappaletta saksaksi. Niiden kanssa hän meni esimiehensä luo ja sanoi että haluaa julkaista joululaulukirjan, CD:n ja konsertin. Konsertti onnistui ja hän tajusi että kirja ja CD on sen verran iso juttu että ei se niin helposti onnistu. Se vaatii paljon aikaa ja rahaa mutta myös enemmän lauluja. Michaela käänsi lisää kappaleita ja nyt niitä on käännettynä kolmisenkymmentä.






Crowdfundind-projekti on tapa kerätä rahaa sitä varten että saavat CD-levyn tehtyä. Kirja on jo valmis ja oikeastaan CD:kin on. Mutta kaikki muusikot eivät ole saanut mitään rahaa. He olivat vapaaehtoisia tähän projektiin mutta Michaela haluaisi antaa heille pienen palkan. 

Itse hän ei ole kirjaa tehnyt saadakseen rahaa. Vaan se on hänelle enemmän kunnia-asia ja oikeastaan halu kunniottaa miehen kotimaata. Ja tällä tavalla haluaa kertoa muille saksaa puhuville ihmisille miten kauniita lauluja löytyy Suomesta. Ja mikä parempi ajankohta kuin SUOMI 100 Juhlavuotena julkaista tämä joululaulunuottikirja.





Ainoa asia joka on hieman harmittanut Michaelaa on se että ulkosuomalaisille tämä kirja ei taida merkitä mitään (luulen että syynä on se että kaikki eivät ole olleet tietoisia tästä projektista). Melkein koko summa mitä hän on keränyt tähän asti on tullut saksankielisiltä ystäviltä ja tutuilta. Hänestä se on harmillista koska hän uskoo että suomalaisilla on Saksassa ystäviä jotka eivät osaa suomea ja niille se olisi hänen mielestä kaunis lahja. Mutta muuten hän tyytyväinen projektiin. CD kuulostaa hienolta joten hän ei voi olla muuta kuin kiitollinen.

Joten nyt teillä on mahdollisuus tilata kirja tai CD-levy ennakkoon. Kannustaa ja tukea Michaelaa että saadaan myös CD-levy myyntiin. Aikaa on vain 5. lokakuuta asti, pienikin summa auttaa. Käykää Startnext- sivuilla katsomassa Michaelan videotervehdys sekä pieni näyte CD-levyn sisällöstä.

Huomio: Kirjaa saa tällä hetkellä tilattua suoraan Michaelalta michaela.kylloenen (at) gmail.com, amazonista tai suoraan kustantamon kotisivuilta Reichert Verlag.





Joululaulukirjassa on nuotit melkein kolmelle kymmenelle rakastettulle joululaululle ja laulujen sanat suomeksi ja saksaksi (muutama myös ruotsiksi). Kirja näyttää hienolta upeine kuvineen sekä tiedot säveltäjistä tuovat kirjaan arvokkaan tunnun. Tiesitkö sinä kuka on "Kun joulu on"-kappaleen takana?

P.s. Kuvat Michaelan FB-albumista


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Saksa vs Suomi: Keittiö




Saksalaisen keittiön sisustus on täällä meillä päin erittäin rustiikkista. En voi sietää sitä, okei joissain se voi olla ihan söpöä ja siihen taloon sopivaa mutta itselleni en sellaista tahdo. Joten meidän keittiö on hieman sekoitus skandinaavista ja saksalaista mutta hyvällä maulla.






Kuiva-ainekomerot eli kammer, sellaiset löytyy lähes kaikista keittiöistä niin omakotitaloista kuin kerrostaloista. On se kyllä kätevä sinne saa paljon tavaraa ja ruoka-aineita piiloon tai jos on ovi. Meillä on vain pieni kuiva-ainehyllykkö joka vielä odottaa ovea (jota tuskin koskaan tulee).








Kulmasohva se vaan kuuluu keittiön nurkkaan.



Ruokapöydät ovat isoja koska pitäähän koko suvun mahtua. Jos tuolit ei ole ns. Eckbank eli kulmasohvalla varustettu niin toisen puolen tuolit on korvattu penkillä. Penkki onkin siitä kätevä koska siihen mahtuu enemmän (esim lapsia) istumaan. Joten meilläkin on penkki toisella puolella pöytää. Ruokailun jälkeen ruokapöydät pyyhitään ensin märällä rätillä ja sen jälkeen kuivataan keittiöpyyhkeellä (paitsi minä en).










Tiskipöytä on useasti laitettu ikkunan eteen tai ihan siihen läheisyyteen. Joten tiskikaappi on ihan mahdoton yhtälö tässä tapauksessa. Meille tuli kuitenkin tiskikaappi koska minä sen tahdoin, okei oli Jumikin ihan myötämielinen sen asian kanssa. P.s. meillä ei ole siinä kohtaa ikkunaa.






Tiskaaminen, useat tiskaavat sienellä tai rätillä ja astiat kuivataan heti saman tien keittiöpyyhkeeseen. Koska ei ole sitä tiskikaappia ja kalkki jättää ikävät jäljet astioihin (vaikka nyt parin vuoden jälkeen en ole huomannut niissä astioissa mitään kalkkisaostumia jotka jätän kuivauskaappiin kuivumaan ja meillä on todella kova vesi). Minä se tiskaan sitkeästi edelleen tiskiharjalla (suomalaisella) ja osan jätän kuivumaan kaappiin ja osan kuivaan jos ei mahdu sinne kaappiin.






Kahvinkeitin, meillä ei ole kahvinkeitintä. Tai on, mutta otan sen esille vain jos tulee vieraita jotka juovat kahvia. Anopilla ei ole myöskään kahvinkeitintä vain se filtteri jonka läpi tiputtaa itselleen joka aamu kahvin. Monissa perheissä on sellaiset monitoimikahvilaitteet joilla saa tehtyä erikoiskahveja. Me juomme vain teetä, niin esillä on vedenkeitin ja minun teekannu.






Välitila, keittiön kaappien välitila on herättänyt huomiota saksalaisissa. Vaikka Suomessa tapetti tai maali ja sen päällä lasi on ollut jo monta vuotta aika normaaliyhtälö. Olemme saaneet siitä vain positiivista palautetta ja varsinkin kun tapetin nimi on "kippis" joka sopii meille oikein hyvin. Eli aika harvoin nähdään täällä tätä yhtälöä. Laatat ja jonkinlaiset "metallilevyt" hellan takana ovat normaaleja.









Valokatkaisijat, ne on laitettu aina jotenkin todella keskelle seinää. Eli oven pielestä kun tulet niin niitä katkaisijoita saa etsiä ihan todenteolla. Tai niin kuin meillä ne on keittiössä lätkäisty pistokkeet ja valokatkaisijat keskelle välitilaa. Koitin tästä asiasta vääntää sähkömiehen (Jumin) kanssa muttei siitä mitään tullut.






Ja kaikilla ei ole mikroaaltouunia, meillä on koska on se vaan kätevä. Siihen on niin tottunut ettei osaa elää ilman. Meidän mikro ei ole mitenkään huippu hyvä mutta ajaa asiansa. Halusin se välttämättä hyllylle että tasoille jää mahdollisimman paljon tilaa. Mutta se mikä löytyy tällä alueella joka kodista on Thermomix ja pamix, kts sitä edellinen kuva.





P.s. Kaikki kuvat eivät ole meidän keittiöstä.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Suomi 100 Juhlavuosi Vorarlbergissa

Olen tänä vuonna liittynyt kahteen seuraan, toinen niistä on ÖFG Vorarlberg eli Österreichisch Finnische Gesellshaft Vorarlberg (ei mikään vasemmistopuolue, heh). Tänä vuonna seuraan liittyminen kannattaa koska tänä syksynä on monta mahtavaa tapahtumaa SUOMI 100 Juhlavuoden hengessä. Ajattelin esitelle ne teille.








Ensimmäinen tapahtuma on Feldkirchenissä Saumarktissa. Tarja Prüss jonka kirjan esittelin viime vuonna tässä postauksessa. Hän lukee otteita kirjastaan ja ehkä joudutaan laulamaan suomalaisia lauluja? Tarjan jälkeen siellä esiintyy bändi, jossa on mukana kaksi suomalaista muusikkoa. Marjut Kuhnhenn laulajana ja Tommi Hakulinen koskettimissa. He soittavat suomalaista pop-musiikkia Laura Närhestä Jippuun. Paikalla on myös SUOMI-KIOSKI, jos suklaahammasta kolottaa niin sinne vaan ostoksille. Sunnuntaina 8.10. klo 17 Saumarkt Feldkirchen, liput 5€/hlö (ÖFG:n jäsenet ilmaiseksi).






Kino Bregenz on  myös ottanut muutaman suomalaisen elokuvan valikoimiinsa. Ensimmäisenä vuorossa on Dome Karukosken ohjaama Napapiirin Sankarit (2010). Napapiirin sankareista on tullut jo kolme osaa mutta tämä on se ensimmäinen. Ehkäpä näemme joku vuosi ne jatko-osat. Keskiviikkona 11.10. klo 20 ja perjantaina 13.10. klo 22.

Toinen elokuva on Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen. Se kertoo tarinaa pakolaisesta ja ravintolan pitäjästä Kaurismäen tyyliin. Näin elokuvan jo keväällä ja se oli mielestäni niin nerokas että mietin että pitäisikö se katsoa kuitenkin toistamiseen. Mietin sitä että ymmärtävätköhän ulkomaalaiset kaikki ne pikkukikat joita Aki elokuvissaan esittää? Vai onko ne tarkoitettukin vain suomalaisille tai todella hyvin Suomea tunteville? Keskiviikkona 18.10. klo 20 ja perjantaina 20.10. klo 22 Kino Bregenzissä. Elokuvaliput maksavat 10€/hlö.






Kolmas ja iso tapahtuma on marraskuussa Dornbirnissä, silloin esiintyy FORK (FIN) Wirtschaft nimisessä ravintolassa. FORK on suomalainen A capella-bändi joten heidän instrumentteina ovat äänet. Heillä ei ole ongelmia tavaroiden roudaamisen kanssa. Odotan tätä iltaa innolla ja luvassa on mm. valoshowta ja stand up-komiikkaa. Tästä palaan ehkä myöhemmin. Perjantaina 17.11. klo 19. Liput: Konsertti ja illallinen 48€, konsertti 28 € (ÖFG:n jäsenet saavat 12€ alennuksen konsertti+illallisesta). Mutta ole nopea liput ovat menneet hyvin kaupaksi. Alhaalla ohjeet miten tulee toimia. 






Viimeisin ja neljäs tapahtuma muttei tosiaan vähäisin, tähän huipentuu juhlavuosi. Suomi täyttää 100-vuotta. Kolmen lajin illallinen tarjoillaan yksityistilaisuudessa Dornbirnin kultturitalolla. Kaikki mukaan juhlimaan satavuotiasta Suomea. Keskiviikkona 6.12. klo 19, Kulttuuritalon ravintola Dornbirn. Illallinen maksaa 45€ (ÖFG:n jäsenille 15€ alennus). Kaikki mukaan.







ÖFG Vorarlberg:stä pieni sananen, seura on perustettu vuonna 1973 eli jo reilusti keski-ikäinen. Seuran tarkoitus on pitää yllä suomalaista kulttuuria ja kieltä seuran suomalaisten jäsenten keskuudessa. Mutta myös tuoda suomalaista kulttuuria Vorarlbergilaisten tietoisuuteen. Viime vuonna perustettiin Suomi-koulu, jossa me olemme myös ahkerasti käyneet muskarissa.




P.S. Kuviin on lupa.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Minun Espoo

Kaitaan pikkuinen ranta


Kesällä tuli oltua Espoossa pari viikkoa ja tuli tallailtu siellä tuttuja maisemia, otin kuvia ja nautin rakkaiden seurasta. Espoo on ollut kotipaikkani niin monta vuotta että se saa välillä herkistymään kauneudellaan tai "rumuudellaan". Esittelen teille sen Espoon jonka minä näen nyt ja minkä näin silloin kun vielä asuin siellä. Blogini esittelytekstissä kerron olevani Espoolainen, koska tuntuu että se ei vain lähde minusta pois. Ei vaikka asuisin muilla mailla vaikka kuinka kauan. Tulen aina olemaan Espoolainen.



Nuottaranta


Merenranta, sitä maisemaa katsellessa tulee niin ikävä että tippa nousee silmäkulmaan. Meilläpäin on ihanat vuorimaisemat mutta merimaisema on se mitä ikävöin. Vanhasta asunnostani minulla oli vain 700 metrin matka meren ääreen.



Matinkylän ranta




Linja-autot, bussit tai dösät, niissä olen viettänyt nuoruudessani monia mukavia, hulluja mutta myös surullisia hetkiä. Yhdessä vaiheessa taisin osata bussiaikataulut ulkoa ja bussin ohittaessa kotitalomme tiesin paljon kello on. Osasin jäädä bussista pois oikeassa kohdassa vaikka olin "syvässä" unessa (okei me asuttiin maaseudulla). Kyllä Espoo on ihan maaseutua.








Dösässä on hauska matkustaa.



Pyörätiet, näitä on ikävä. Meillä päin harvoissa kohdissa on pyöräteitä. Joten näitä Espoon pyörä- ja kävelyteitä on vain ikävä. Joka paikkaan pääsee niin nopeasti ja kätevästi. Varsinkin jos oikaisee Keskuspuiston läpi, ooh, taas yksi lempipaikkani. Siellä voi lenkkeillä, pyöräillä, hiihtää ja poimia marjoja ja sieniä.






Kyltit on fiksumpia kuin meillä päin. Ilmoitetaan kilometreissä eikä ajassa, joka tuntuu hassulta.



Tour de Helsinki 2010, Karakallion kohdalta jossa alkoi vapaavauhti, on aivan mahtavaa katsottavaa. Silloin päätin että ensi vuonna olen mukana ja niin olin.



Metsä, vaikka meillä päin on metsää ja paljon niin silti suomalainen, espoolainen metsä on minulle se oikea. Suomalainen metsä tuoksuu paremmalta. Joka reissulla on päästävä Nuuksioon tai muualle vaeltamaan ja maistelemaan ja haistelemaan metsän antimia.



Nuuksio


Kalliot ja isot kivet, niiden päälle oli kiva kiivetä ja unelmoida tulevasta. Eipä silloin pieni Kati tiennyt mihin se elämä kuljettaa. Anoppi oli toissa kesänä meidän kanssa Suomessa ja hän oli haltioitunut kallioiden määrästä. Ja ovathan ne kauniita, siitä ei pääse mihinkään.








Betonilähiöt, ne vain kuuluvat asiaan. Eivät niin kauniita mutta tarpeellisia. Mutta hei kyllä Espoossa on vielä vihreää ja kaunista. Vaikka paljon sinnekkin on rakennettu, varsinkin nyt tulevan metron myötä.



Olarista kuvattuna Suomenojalle päin.



Tapiola



Talvella oli ihan parasta hiihtää meren jäällä, sitä herkkua tulee tuskin koskaan täällä tehtyä, koska järvet ei jäädy. Pari kertaa hiihdin Haukilahdesta Kivenlahteen ja Kivenlahdesta Kaitaalle. Työkaverit olivat hieman epäuskoisia että ihan oikeastikko meinaan hiihtää kotiin? Mikäs siinä mulla oli termarissa teetä ja parit karjalanpiirakat mukana. Yhden kerran kuitenkin Suvisaaristo yllätti isolla koollaan, olisin ollut kotona varmaan vasta myöhään illalla ellen olisi hieman oikaissut mantereen kautta. Hyvä niin, olisi saattanut matkan varrelta löytyä jäätynyt Kati. Muistan että reidet ja varpaat olivat aivan jäässä kun pääsin kotiin.


Kivenlahti, aurinko oli jo noin alhaalla kun päätin lähteä hiihtämään kotiin.


Suvisaariston kohdilla ja ihana auringonlasku.


Kivenlahti eräänä aurinkoisena päivänä.

Moottoritiet ja kehätiet jakavat Espoota halki ja poikki. Mielestäni on kuitenkin hienoa että Espoossa ja pääkaupunkiseudulla liikenne toimii ja pääset suht nopeasti paikasta A paikkaan B. Saksan autobaana-ruuhkia ja kehä ykköstä ei vain voi verrata.



Kehä II


Hiekkakentät, koulujen ja päiväkotien pihat niitä saa käyttää vapaasti iltaisin ja viikonloppuisin. Toisin on täällä meillä päin. Niihin ei saa mennä ilman lupaa. Piste. Pienenä meidät löysi aina kentältä, pelattiin joko jalkapalloa, jääkiekkoa tai muuten vain hypättiin pituutta. Harmi että sellaista kulttuuria ei täällä päin ole. Pitää olla varattu vuoro ja joku ohjaamassa lapsia. Täytyy ottaa puheeksi joskus jonkun maatilan omistajan kanssa että saako peltoja käyttää pallon potkimiseen tai jopa jään tekemiseen (jos on kylmä talvi).





Katsokaa kuinka kaunista oli pienellä iltalenkillä Suurpellon (uusi asuinalue jota on vähän haukuttu) alueella. Siellä on lapsille leikkipaikkoja ja aikuisille lepotuoleja ja penkkejä. Ihanasti on säilytetty vihreää, eikä kaikkea ole rakennettu täyteen (vielä).









Näihin  kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa. Niin kuin alussa sanoin en tule pääsemään Espoolaisuudestani ikinä pois. Se vain elää ja elää sisälläni. Näitä kuvia katsoessani tuli hieman koti-ikävä. Välillä sitä miettii minkälaista elämäni olisi jos olisin jäänyt Espooseen? 

Ikävöitkö sinä omaa kotikaupunkiasi(kuntaa)? Mikä on parasta sinun ex-kotipaikassasi?

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Uusi työ

Pari viikkoa sitten kirjoitin siitä että aloitan työt. Olen jo muutamat vuorot kyseisessä hotellissa tehnyt. Ensin tein yhden vuoron aamiashoitajana ja sen jälkeen olen tehnyt siivoustöitä. Hotellihuoneiden siivousta, ei ehkä lempihommaa mutta jonkun ne on tehtävä. Meinaan lakanoiden vaihto on minun inhokkityötäni.




Siinä niitä huoneita siivotessa tuli sellainen asia mieleen että miksi siitä ehkä raskaimmasta työstä hotellissa maksetaan niin vähän? Yleensä siivoojat ovat muualta tulleita, kielen kanssa voi olla ongelmia ja tuskin osataan pyytää kunnon palkkaa. Kuulen jatkuvasti siitä että siivoustyöstä tai jostain muusta palvelutyöstä maksetaan vain 8€/tunti. Se on alle minimipalkan. Mutta tosiaan miksi siitä maksetaan niin vähän? Onko se siksi kun se on naisvaltainen työ (en ole montaa miessiivojaa nähnyt)? Naiset eivät osaa vaatia ja varsinkin jos on ulkomaalaistausta niin he taitavat tyytyä vähempään palkkaan. Saavat jotain töitä, ihan sama mitä siitä maksetaan.


Niin tosiaan olen nyt muutamat vuorot tehnyt mutta yksi asia on minua nyt hieman häirinnyt. Ymmärrän että kyseessä on pieni hotelli ja tarve työntekijälle ei ole joka päivälle sama. Minä haluaisin tietää työvuoroni viikkoa etukäteen tai jopa pari viikkoa etukäteen. Vaan nyt olen saanut edellisenä iltana viestin että tulisitko huomenna töihin tai jopa samana päivänä. Minä en vain ehkä pysty elämään niin että tiedän vasta tänä iltana menenkö huomenna töihin. Otin pari päivää sitten asian puheeksi ja vastaukseksi sain että voin tulla silloin töihin kun haluan. Ja että he tarvitsevat tällä ja ensi viikolla paljon apua koska molemmat kerrossiivoojat ovat lomalla. No päätin ilmoittaa milloin pääsen ja he olivat siihen tyytyväisiä.


Mietin myös yhtä toista asiaa josta tulee taas hieman vastakkain asettelua. Eli miten hotellisiivouksessakin on pieniä kulttuurieroja. Suomessa jos olet pari yötä niin kaikissa paikoissa siivoojat eivät käy tekemässä ns. päiväsiivousta. Tai jos käyvät tai haluavat tulla niin heille olen usein sanonut että ei tarvitse tulla. Pyyhkeitä ei tosiaankaan vaihdeta joka kerta vaan niitä käytetään monta päivää putkeen. Mikä on mielestäni hyvä asia, ympäristöä pitää ajatella myös niitä siivoojaparkoja. Heille on laskettu aivan minimaalisen pienet siivousajat per huone. Olisiko päiväsiivouksessa 5 minuuttia (tai jopa alle) ja koko huoneen siivoukseen 15 minuuttia. Siinä voitte itse laskea että vauhdilla saa tehdä että kerkeää tehdä kaikki tarvittava. Suomalaiset ovat muutenkin sellaista kansaa etteivät he halua että joku käy petaamassa sängyn ja rypyttämässä yöpaidan vaikka viuhkan muotoon. Suomalaisille siivoojille ohjeistetaan että asukkaan tavaroihin ei saa koskea. Toisin on muissa maissa. Saksassa päiväsiivouksessa pedataan sänky (sillä lailla muhkeaksi), möyhitään hieman tyynyä pulleammaksi, tyhjennetään roskikset ja pestään wc-pytty ja lavuaari. Pyyhkeet vaihdetaan jos ne ovat heitetty lattialle (vihdoin myös Saksassa toimii tämä systeemi, eikä aina oleteta uusia pyyhkeitä).


Edellisessä paikassa (suomalaisten omistama ja pitämä) toimittiin hieman suomalaisittain eikä tehty joka päivä päiväsiivousta. Tästä tavasta sain pari kertaa kuulla. Yhden kerran asiakas raivostui niin että minua (oikeasti) pelotti että hän käy kimppuuni. Koitin siinä sanoa että jos te haluatte niin toki voin sen päiväsiivouksen tehdä. Ei auttanut enää vaan he häipyivät sen episodin jälkeen pois. Huokaisin helpotuksesta. Toisen kerran kuulin että ei oltu edes pyyhkeitä vaihdettu ja kun menin huoneeseen niin ei niitä pyyhkeitä oltu edes käytetty(?). Eli mutistiin jostain ihan olemattomasta asiasta jostain johon on vain totuttu, toiseksi huoneessa oli tupakoitu ja jouduin tuulettamaan monta päivää. Grr.


Nyt kun olen muutaman kerran siivonnut huoneita niin ei minua se työ haittaa mitä nyt teen. Se on vain työtä josta saan hieman rahaa (ja jee olen saanut jo tippiä). Saksalaiset taitavat olla kovia antamaan juomarahaa ja varsinkin myös siivoojille. Kuitenkin tykkään siitä työstä siinä näkyy heti kätten jälki vaikkei se nyt kovin luovaa ole (tai no voihan sen tyynyn laittaa joka kerta vähän eri tavalla). Sopii tähän elämäntilanteeseeni erittäin hyvin ja työpaikka on todella lähellä joten ei mene aika matkustamiseen. Näyttää siltä että teen kerralla 2-4 tunnin työpäiviä ja pari kolme kertaa viikossa. Just hyvä näin.



Ja plussat uusille työnantajilleni, sain tänään jo ensimmäisen palkkalaskelman. En ole varmaan ikinä saanut näin nopeasti palkkaa kun olen aloittanut työt.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Saksa vs Suomi: Makuuhuone

Makuuhuoneen puolella on pieniä hauskoja eroja suomalaiseen verrattuna. Niin siis ajattelin esitellä miten eroaa patjat, peitot ja pussilakanat jne. suomalaisista.








Patjat ensinnäkin ne ovat yleensä aina ilman petauspatjaa tai sitten on sellainen outo feikkipetari (kts.kuva). Siis ihan todella rasittavaa varsinkin kun hotellissa työskennellessäni petasin sänkyjä. Sormet ja kynnet olivat verillä ja selkä koetuksella kun koitin venyttää itseni sinne patjan toiselle puolelle. Ei ole eroa onko lakana sellainen normaali vai  joustinlakana eli spannbettlaken. Joustinlakanan kanssa se on todella ärsyttävää jos lakana on ns. liian pieni, lakana vetää patjankin ihan rullalle ja ei siihen auta mikään muu kuin että hypätä siihen päälle. Normaalin lakanan kanssa piti saada se lakana sinne patjan alle suoraksi, voin kertoa ettei se todellakaan aina onnistunut. Plaah.







Tyynyt niitä löytyy Saksasta kahta kokoa 80x80 tai 40x80 ja useimmiten nekin ovat höyhentyynyjä. Varsinkin höyhenallergiselle ne ovat kauhistus. Muistan joskus Martinshöhessä tuli asukkaita joista koko perhe oli allerginen, jotenkin sain haalittua varastojen kätköistä neljä vai viisi tyynyä. Tyynyt piti laittaa aina sänkyyn sillä lailla pystyyn kulmittain (kts.kuva).



Hotelleissa tyynyt pitää laittaa tähän tyyliin.



Tyynyliinat niissä pitää olla joko napit tai vetoketju. Ei muka muuten pysy tyyny siellä sisällä(?) Materiaaleja on vähän joka lähtöön, jerseytä, mikrokangasta, puuvillaa, puuvillasatiinia tai flanellia eli biber(?). Varsinkin talvella suositaan flanellia tai muita lämpimiä kankaita. Waad? Okei, okei makuuhuoneet pidetään kylmänä ja sen takia on kiva että edes kangas on lämmin ihoa vasten.



Saksalainen vs suomalainen tyyny.



Peitot niitä on myös montaa pituutta 220cm tai 200cm ja lyhyempiäkin olen nähnyt. Leveyksissäkin voi olla eroja 155 cm tai 135 cm. Peittoja on oikein paksuja höyhenpeittoja tai sitten jotain muuta materiaalia yleensä polyesteria. Kesällä pitää olla tietenkin eri peitto, sellainen ihan ohut peitto. No niinpä tietenkin.





Valikoima pussilakanoita paikallisessa ruokakaupassa.



Pussilakanat niissä ei ole niitä reikiä yläpäässä (josta saa otettua sen peiton hyvin kiinni) tämäkin on vissiin suomalainen keksintö(?). Alhaalla on tosiaan napit tai vetoketjut että pysyy peitto siellä sisällä, ihan kuin se sieltä johonkin lähtisi? Kiireessä niiden nappien napittaminen on han tuskaa, sormet vain liukuvat ja tärisevät eikä mene niin kuin pitäisi. Materiaalit ovat tietenkin samat kuin tyynyliinoissa. Mutta minun mielestä nämä paikalliset valikoimat ovat jotenkin aivan k-a-m-a-l-i-a, joten olen tuonut itse tai pyytänyt marimekkoa tms. lahjaksi.


Lastenhuoneen sängynpäällinen (ikea) ja tyyny (marimekko) koristeena.



Päiväpeitot niitä eivät Saksalaiset käytä ollenkaan(?). Sängyn päällä ei pidetä mitään päiväpeittoja eikä varsinkaan mitään tyynyjä tai muitakaan koristeita. Tämä on ollut minulle vaikea oppia. En löytänyt kaupoista ollenkaan päiväpeittoja tai ainakaan kivoja sellaisia. Ikeasta löysin lasten- ja vierashuoneeseen mutta meidän makuuhuoneeseen päätin tilata Suomesta. Eli meillä on tapana laittaa peitto vain silloin tällöin (lue: kun tulee vieraita). Saksassa on myös erilainen tapa pedata petivaatteet, kun Suomessa laitetaan ne pituussuunnassa niin Saksassa peitto laitetaan poikittain ja kolmeen kerrokseen (kts.kuva).







Suomesta olen tuonut kolme normaalin kokoista (50x60cm) tyynyä ja kolme peittoa koska ne nyt vaan tuntui paremmilta. Jumi ei kyllä huolinut äitiltäni saamaa peittoa käyttöönsä vaan vaati saada käyttää hänen ikivanhaa(?) peittoa. En tiedä kuinka usein olisi hyvä vaihtaa lakanat, mutta minä vaihdan kahden viikon välein. Mitä olen tässä seuraillut niin tuntuu että saksalaiset pitäisivät lakanoita vielä kauemmin? Vai onko tässä lähipiirissä vain pihejä/laiskoja tapauksia?



Kuva yhdestä vuokra-asunnosta.


Peitot ja tyynyt pitäisi vissiin pestä pari kertaa vuodessa, mutta tosiasiassa olen onnistunut kerran vuoteen ne pestä. Kesällä tai loppukesästä niihin saa ihanan puhtaan tuoksun kun kuivattaa ne ulkona.




Makuhuoneen ikkuna josta saa tuon rullan alas ja huoneen saa pimeäksi.


Sitten makuuhuone pidetään niin kylmänä kuin mahdollista. Meillä ei ole edes talvella lämmitys päällä, välillä huoneen lämpötila on vain 16 astetta (se on kyllä allekirjoittaneelle liian vähän). Silloin tarvitaan lämpöpullo lämmittämään sänky lämpimäksi. Talvisinkin tuuletetaan pitämällä ikkunaa auki jonkin aikaa. Kesällä (koska keskipäivän aurinko paistaa täysiä) pitää hieman kikkailla että saadaan huone pysymään mahdollisimman viileänä. Ikkuna on ollut (tietenkin) koko yön auki, pidän ikkunaa auki niin kauan kuin mahdollista (ennen kuin aurinko alkaa tosissaan paistamaan). Sitten laitan ikkunan kiinni ja ikkunarullat alas. Erittäin kuumana päivänä huoneen lämpö voi olla jopa 25 astetta. Ja auta armias jos on unohtunut laittaa ikkunat ja luukut kiinni, sitten on niin kuuma ettei pysty nukkua. Nukkumaan mennessä avataan ikkuna ja luukku ja silloin tulee hieman raikasta ilmaa sisälle. Joskus on mielettömän kuuma niin laitetaan tuuletin päälle, muttei ikinä anneta sen olla koko yötä päällä.

Olisikin kiva kuulla oletko sinä tuonut asuinmaahasi suomalaiset peitot, tyynyt ja lakanat vai oletko tottunut oman maasi tarjontaan? Tai kerro mitä muita hassuja eroja olet huomannut.





Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi