keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Näinkin voi käydä vol. 2

Viime viikolla kirjoittelin näinkin voi käydä postauksen, jossa selvisi siis että olen nyt "työtön". Hotellinpitäjä-pariskunta häipyi kuin pieru Saharaan ja jätti palkat maksamatta ja paljon muuta. Minun on nyt ihan pakko vielä kirjoittaa tämä postaus sen takia että pääsen purkamaan tämän asian vielä yhden kerran läpi. Mutta myös sen takia jos joku on samassa tilanteessa ja miettii mitä tehdä.





Tosiaan työ oli minulle sellainen pieni hengähdyshetki taaperon seurasta. Oma tai Isi sai viettää mukavaa aikaa Kimin kanssa. Minä sain sillä aikaa siivota huoneita, silittää, mankeloida tai tarjoilla. Muutamat seikat minua kuitenkin häiritsi pitkin syksyä. Se että minulla ei ollut sovittuja päiviä milloin tulisin töihin. Yleensä he laittoivat viestiä edellisenä iltana tai aamulla että voisinko tulla töihin. Mielestäni itsessään se oli ärsyttävää etten tiennyt milloin olla töissä. Olin tästä muutaman kerran maininnut ja parannusta ei ollut tiedossa. Sitten vain tylysti ilmoitin että en pääse jos näin oli.


Joulukuun alussa alkoivat hälytyskellot kilkattaa kun he sanoivat että olivat vaihtamassa pankkia joten he maksaisivat marraskuun palkan käteisenä. Minä siihen vielä vastasin että ei ole kiirettä, voitte laittaa tilille kun pankkiasia on selvä. Kävin Suomessa välillä ja tilille ei ollut tullut rahoja. Ilmoitin asiasta ja sanoivat että minun pitää hakea ne rahat sieltä. Sain rahat vasta uudenvuodenaatonaattona kun he tarvitsivat minut töihin. Mukana oli asianmukaisesti palkkakuitti ja rahat. Ei hätää.




Joulukuussa sain kuulla että yhdet työntekijät olivat irtisanoutuneet, jälkeen päin sain kuulla että heidät oli irtisanottu. Silloin toinen pomoista sanoi että he ovat myös irtisanoutuneet hotellista, joka selvisi myöhemmin että se ei ollut totta. Vaan he eivät olleet maksaneet hotellin vuokraa viiteen kuukauteen ja näin ollen heille oli annettu aikaa tammikuun loppuun. Vaikka he väittivät että heidän piti olla talosta ulkona kahdessa päivässä. Mutta heillähän oli tarkoitus häipyä vähin ääniin, esim kertomatta minulle. 


Viime viikon lauantaina alkoi pamahdella "mukavia" uutisia ex-työnantajasta. Ensinnäkin ex-pomon kun googlettaa niin löytyy muutama uutinen kuinka hän on irtisanonut työntekijän olemattomin perustein eikä ole maksanut loppupalkkaa. En tiedä miten työntekijän kävi, saiko ikinä rahojaan. Että sellainen tapaus. Huijari mikä huijari.


Samaan syssyyn selvisi tosiaan että he ovat jättäneet maksamatta hotellin vuokran, pesulalaskun ja muita isoja laskuja. Tulevilta hotellin asiakkailta he ovat pyytäneet ennakkomaksuja kuusi viikkoa etukäteen. Tilitoimistolle he eivät olleet myöskään ilmoittaneet sanallakaan että lähtevät menemään. Joulukuun työtunnit ovat sisällä mutta niitä ei oltu maksettu, tammikuun tunteja ei oltu luonnollisesti ilmoitettu. Sain myös kuulla että he eivät ole vaihtaneet pankkia.


Mutta tämä uutinen oli viimeinen niitti siihen että ei tulla rahoja näkemään. Yksi meistä työntekijöistä oli saanut joulukuun palkan käteisenä. Eli se oli sitten siinä sanon minä. Tähän lisäisin että miksi olin viime viikolla niin kiltti ja uskoin siihen että he maksavat palkan tilille. Olisin voinut vaatia rahani, en olisi lähtenyt paikalta ennen niitä. Mutta uskoin hyvään.




Kahta työntekijää oli kusetettu ihan huolella. Toinen oli "luullut" allekirjoittavansa uuden minijob-työsopimuksen, vaan kotona mies oli sanonut että se sopimus olikin Aufhebungsvertrag. Eli että hän luopuu oikeuksistaan ja että hänellä ei ole mitään tekemistä sen hotellin kanssa. Toinen oli myös allekirjoittanut sen koska tarvitsi sellaisen työnvälitystoimistoa varten (?). Molempien kanssa oli käyty taktiikkaa jossa on luettu ääneen työntekijän osalta hyvältä kuulostavat osat. Ja jätetty mainitsematta ne huonot asiat. Teksti oli luettu sellaisella nopeudella ettei kukaan pysy perässä samalla lukiessa tekstiä. Teksistähän sinä bongaat juuri ne sanat jotka joku on juuri sanonut. Okei, virhehän on sen kuka sen allekirjoittaa, teksti pitäisi lukea aina läpi ja myös ymmärtää se.


Minä olin lauantaina tai oikeastaan koko viikonlopun näiden uutisten jälkeen aivan rikki. Ensinnäkin olin järkyttynyt heidän tavasta hoitaa "irtisanominen", oikeasti minuahan ei ole edes irtisanottu. Ja siitä että mitä kaikkea heistä selvisi, kuinka he olivat puhuneet asioita hieman ristiin. Voi kunpa oltaisiin muiden työntekijöiden kanssa hieman enemmän puhuttu. Se että olen "työtön" oli suuri shokki plus se etten tule näkemään minun työpanokselle tekemää rahakorvausta. Muistan kuin viimeisenä kertana pistin tuulemaan ja pesin varmaan kymmenen koneellista pyykkiä ja olin ihan superhyvä työntekijä (niin kuin aina). Tässä oli se kiitos mitä sain. Kiitos vaan letuista.



Saksassa ei ole samanlaista palkkaturvaa kuin Suomessa.

Me käytiin yhden työkaverin kanssa Arbeitsgerichtissa eli työtuomioistuimessa. Saksassa ei valitettavasti ole palkkaturvaa. Heikoilla olet jos et ole ottanut vakuutusta joka maksaa Arbeitsgerichtin asianajajan tai et kuulu Gewerkschaft eli ammattiliittoon. Niin kuin juuri meidän tapauksissa. Meille setä siellä tuomioistuimessa kertoi miten asia tulisi menemään. Pomoille lähetettäisiin haaste (tällä hetkellä vaikeaa kun ei tiedetä missä he asuvat), jos he eivät saavu paikalle olemme voittaneet. Mutta jos saapuvat paikalle asianajajan kanssa asia voi olla toinen, varsinkin jos edustaisit itseäsi. Meille setä kertoi niin että vaikka voitettaisiin se juttu meidän pitäisi itse (?) toimittaa saatavalappu pomoille. Mutta sekään ei varmista sitä että se maksettaisiin(?) Tästä kuulin kyllä toisenlaisen version että kuulemma sillä päätöksellä ovat jotkut saaneet rahat hyvinkin nopeasti. Summat ei meidän onneksemme olleet mitään suuria ja myös sen tähden me jätetään tämä asia nyt tähän. Tietenkin voidaan vielä toivoa että heillä pistäisi sydämessä ja maksaisivat palkat tilille mutta erittäin epätodennäköistä.




Loppuun sanoisin että jälkiviisas on hyvä olla. Eli nämä merkit alkoivat olla näkyvillä jo joulukuussa, mutta itsekkin tahdoin uskoa hyvään. Ja siihen että kaikki menee hyvin. Tarkoitan että kun kovasti haluaa uskoa ihmisten hyvyyten niin silloin sulkee silmänsä niiltä epäkohdilta. Varsinkin se että tykkäsin työstäni joka oli kävelymatkan päästä kotoa. Tykkäsin heistä ihmisinä, en olisi ikimaailmassa uskonut heistä mitään tällaista. He olivat oikein unelmapari lapsen kera, mutta ei ole karvoihin katsomista vai miten se meni?




Tärkeät vinkit!!

Älä allekirjoita mitään lukematta tai ymmärtämättä mitä siinä lukee.

Googleta työnantajasi. Sieltä voi löytyä kaikkea jännää.

Hommaa vakuutus joka korvaa lakimiehen palkaamisen tai liity ammattiliittoon tms.


Toivottavasti jotakuta tämä teksti auttaisi. Minua tämä auttoi nyt kun sain purkaa tämän asian vielä kerran läpi. Toivotaan että paha saa palkkansa.

2 kommenttia:

  1. Onpa surullista (mutta jotenkin myös niin lohduttavaa) lukea, että joku muukin on käynyt tämän saman läpi. Valitettavasti aivan samanlainen kokemus löytyy multa viime kesältä. Palkkoja ei kuulunut, tehdyistä työtunneista väitettiin valehtelevan, työsopparin allekirjoittamista viivyteltiin jne. Minunkin tapauksessa kyseessä oli kolmen pienen lapsen äiti, josta en olisi ikinä halunnut moista uskoa - vaikka olihan niitä merkkejä näin jälkikäteen miettien ilmassa. Noh, omaa sinisilmäsyyttään tässä voi vain syyttää. Osataanpahan seuraavalla kerralla olla varovaisempia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin "kiva" kuulla etten ole ainut joka on joutunut huijatuksi. Harmittaa vaan niin pirusti. Tsemppiä sinulle myös.

      Poista