5/recent-posts/slider1
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaellus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaellus. Näytä kaikki tekstit

Miniloma Süd-Tirolissa

Dolomiitit


Me asutaan aika keskellä Keski-Europpaa ja oikeastaan joka paikkaan on lyhyt matka. Vaikkakin ollaan oltu hieman laiskoja/saamattomia hyödyntämään näitä lähimaita. Tämän kuuden vuoden aikana ollaan tehty vain muutama reissu. Osasyy on ollut meidän remontti joka alkoi neljä vuotta sitten ja Pimi joka syntyi 2,5 vuotta sitten. 



Süd-Tirol, joka oli minun ja Jumin ensimmäinen ”ulkomaanmatka”. Oltiin silloin vastarakastuneita ja hieman jännitti lähteä ensimmäiseen yhteiseen reissuun. Süd-Tirol valikoitui matkakohteeksi koska se on niin lähellä. Tarvitsee vain suhata Itävallan ja alppien yli tai läpi ja BUUM olet kohteessa. Tai no alppien ylitys ei mennyt ihan niin nopeasti, voitte vaan kuvitella kun muutama muukin on liikenteessä mutkaisilla pikkuteillä. Siihen kun sattuu onnettomuus niin matka saattaa kestää tuplasti kauemmin.





En ollut aikaisemmin käynyt Italiassa, vaikkakin Süd-Tirol on Italiaa niin paikkaa kutsutaan yleensä vain Süd-Tiroliksi eli Etelä-Tiroliksi. Saksalaiset tykkääväät matkustaa sinne ruuan, juoman, vuorien ja varmasti myös sen tähden että siellä pärjää saksankielellä. Minulle se sopi paremmin kuin hyvin, koska italiaa en osaa yhtään.






Ajeltiin tosiaan autolla ja minä istuin pelkääjän paikalla ja räpsin kuvia. Ihan hulluna, ei pysähdelty kuin ehkä nopeat vessapysähdykset. Ajettiin ensin Meranoon jonne google mapsin mukaan ajaa n. 4 tuntia. Käytiin syömässä ja hieman käveltiin ympäriinsä. Löysin sieltä Sissin, eli Baijerin prinsessan patsaan. 



Merano




Sissi


Meidän päätepistehän oli Bolzano, jossa muuten Ötzikin asustelee. Ysärimusafanit ei siis DJ Ötzi, hah. Ei kyllä valitettavasti menty moikkamaan muumioitunutta herraa. Vaan me keskityttiin enemmän ruokaan, juomaan ja toisiimme. Tarkoitus oli yhtenä päivänä lähteä vaeltamaan vaan toisin kävi. Ajettiin jotenkin risteyksen ohi ja kääntyminen oli jotenkin mahdotonta ja niin me vain ajeltiin eteenpäin.



Dolomiitit


Hetken päästä tunsin jonkun korkean ja valtavan hahmon vierelläni. Olin Jumille että apua, onko nuo nyt ne Dolomiitit (joista olin joskus lukenut maantiedon kirjasta)? Ilma oli jotenkin kovin utuinen ja Dolomiitit vain seurasivat omituisena isona möhkäleenä. Oli jotenkin ihan epätodellinen olo. Dolomiitit on jotenkin niin siinä läsnä, sitä on vaikea selittää. Aivan mahtava ilmestys. Oikeastaan me taidettiin kiertää Dolomiitit ympäri, ajeltiin muutama ihanan mutkikas alppitie. Katseltiin maisemia reilun 2500 metrin korkeudesta.






Tämän reissun Must-kohde minulle oli nähdä Gardajärvi, järvi jota olin havitellut näkeväni jo monta vuotta. Joskus taannoin olin suunnitellut pyöräretkeen osallistumista. Jumi kuitenkin kertoi että Gardajärven alue ei ole kuitenkaan ihan helpommasta päästä olevaa maastoa. Kuulemma paljon tunneleita tai sitten ajetaan vuorilla. Tämän aion kuitenkin joskus tehdä, vapaaehtoiset ilmoittautukaa. 


Gardajärvi siellä kimmeltää


Tultiin Gardajärvelle vuorilta päin ja voi että se maisema sieltä ylhäältä. Järvi siinsi sinisenä ja kimmelsi ja ne vuoret ympärillä. Wautsi vau. Lokakuu oli vielä ihanan lämmin, no ei kuitenkaan rantakelit. Toinen hyvä puoli oli se että turisteja oli vähän. Järveä ympäri oli monta pientä ihanaa kylää. Tai no turistipaikkoja ne on. Monia ihania rantaravintoloita joissa oli ihana istuskella ja nauttia maisemista. Aah, kunpa pääsisi sinne taas joskus. 



Gardajärvi


Etelä-Tirolista ja Italiasta jäi nimenomaan mieleen ne maisemat, rentotunnelma ja ruoka. Niissä kun ei ikinä mene pieleen. Pakko päästä pian uudelleen.






Käykää lukemassa myös Matkoja, retkiä, hetkiä-blogin kirjoitus: Syysvärejä ja jumalaisia maisemia Dolomiiteilla.

Tai Maailman äärellä matkablogin kirjoitus: Dolomiittien satumainen syksy - Paras aika patikointiin.


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Kammiovuori - Sysmä




Joka kesä Suomessa matkaillessa käydään jossain vaeltamassa tai tutustumassa kansallispuistoon/puistoihin. Tänäkään vuonna ei jätetty vaellusreissuja välistä. Olimme tosiaan vuokranneet kivan mökin Sysmästä. Ystäväni Niina on sieltä kotoisin ja hän ehdotti heti alkuun että menisimme käymään Kammiovuorella. En ollut paikasta aikaisemmin kuullut, eikä Niinakaan (paikallisena) ollut siellä vielä käynyt joten tämä oli oikein loistava puolen päivän retki.





Vuori on noin 221 metriä korkea, joka on muuten Etelä-Suomen toiseksi korkein ja Itä-Hämeen korkein kohta. Täällä alpeilla asuessa nämä korkeuserot tuntuvat kovin pieniltä mutta kyllä sieltäkin avautui upeat maisemat. 





Reitin alku-, ja päätepisteeseen pääsee parkkipaikalta. Tai jos tulet veneellä, on sekin mahdollista kolmen kilometrin päästä. Reitti lähtee aika lailla tiukkaan nousuun heti alkuun, reittiä kuvailtiinkin vaativaksi vaikkakin perheelliset käyvät siellä myös. Paikan yksi erikoisuus on Hiskiaan luola, ja tarina kertoo että 1900-luvun alussa siellä eleli erakko. Kts. kuva alhaalla.





Kammiovuoren huipun läheisyydessä on myös yksi Struven ketjun kolmiomittauspisteistä. Tornia sillä paikalla ei enää ollut, vain pienet jäljet kalliolla että tässä se oli.




Kammiovuoren korkein kohta oli oikein hyvin merkitty mutta me etsimme sitä ihanaa maisemaa jonka olin netistä nähnyt. Ajattelin että voi että tässäkö tämä nyt oli, näimme vain pilkahduksia järvestä ja puiden latvoista. Ajattelin että jep. Lisäksi tuuli oli aivan mahdoton eikä oikein pystynyt nauttimaan siitä vuoren huipusta, jota Sysmän katoksi kutsutaan.




Tässäkö tämä oli?



Kuljimme reittiä hieman eteenpäin ja sitten se näkyi, aivan mieletön maisema. Voisin jopa sanoa kansallismaisemaksi vaikka ei Kolilla oltukaan. Sillä paikalla oli myös penkit ja pöytä sekä vieraskirja jonne sai kirjoittaa nimensä. Huomattiin että ennen meitä siellä oli käynyt TYHY-porukka Heinolasta. Muuten ei siellä oikein kehenkään törmätty, oli ihanan rauhallista.




Toinen paikan erikoisuus on siirtolohkare Sysmän Linta, joka on saanut nimensä yhden naisen mukaan. Tarinan mukaan nainen viekotteli miehiä.






Reitti oli oikein hyvin merkitty, ja pitkospuut olivat juuri uusittu. Jyrkimpiin kohtiin oli rakennettu portaat. Reitillä on syytä olla varovainen, koska äkkijyrkkiä kohtia oli monessa kohtaa. Reitin varrella on myös laavu, wc, puuvarasto sekä nuotio mahdollisuus. Ainut että kun me olimme siellä emme olleet uskaltaneet ottaa grillatavaa mukaan koska oli ollut niin kuivaa, tuulista ja metsäpalovaroituksesta emme olleet enää varmoja. Kuitenkin lähestyttäessä laavua neniimme kantautui makkaran tuoksu. Tyhy-porukka se siellä grillaili makkaraa.

Jyrkkä putous, piti varoa mihin astuu.



Me kuljettiin reitti tähän suuntaan ja tuntui että se oli oikea ratkaisu. Itse ainakin mieluummin istun nuotiolla vasta lenkkin/huipun jälkeen. Kilometrejä reitistä ei tullut kovin montaa, mutta kyllä tämä ihan treenistä kävi. Kiva paikka, suosittelen jos olet lähistöllä.



Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi


Brotzeit - Leipähetki



Minun oli ihan pakko kirjoittaa tästä kun monissa teksteissäni sivutaan brotzeit ja osa lukijoista ei varmaankaan tiedä mitä se oikein tarkoittaa joten tässä nyt pientä selvennystä asiaan.







Brotzeit - Zwischenmahlzeit

Vapaasti suomennettuna leipähetki eli välipala. Joka tarjoillaan aamupalan ja lounaan välissä tai päivä-, tai iltaruuan tilalla/välissä. Monissa paikoissa kuitenkin klo 9-15 välillä. Täällä monet perheet tarjoavat iltaisin vain Brotzeit eli ei ole lämmintä ruokaa ollenkaan.





Vaellusretkien kohokohta, joka nautitaan tietenkin ihanan maiseman kera. Useasti ollaan pakattu eväät mukaan mutta joskus nälkä(kiukku) yllättää ja vaellusmökeistä ollaan tilattu valmiina.


Leipähetki Süd Tirolissa.


Baijerissa on vuodesta 1999 ollut mahdollista ottaa myös oma Brotzeit Biergarteniin mukaan. Siis paikoissa joissa on itsepalvelu. 







Näin söpöt brotzeit pussukat voi ostaa Oberstdorfin lihakaupasta mukaan.




Siihen kuuluu mitä milloinkin mutta pääpiirteittäin näin:

Leipää
Juustoa
Retiisiä
Makkaraa
Suolakurkkua
Kirsikkatomaattia
Keitettyjä kananmunia

Variaatioita löytyy sen mukaan kuka sen tekee.

Tosiaan tarkoitus on että ne kaikki syödään erikseen eli suolakurkusta, makkarasta, kananmunasta haukataan palasia. Retiisit, tomaatit syödään kokonaisina. Leivän voit voidella voilla tai tuorejuustolla. Juusto on yleensä paloina ja siitäkin haukkaat vuorotellen palasia. Ellei se ole viipaloitu (niin kuin kuvassa alhaalla) niin se voi silloin laittaa leivän päälle (suomalaiseen tyyliin). Kaikki tosiaan tekevät tyylillään eli ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa.





Rakkaalla lapsella on myös monta nimeä alueen ja maan mukaan. Varsinkin rajat ovat häilyviä ja joillain alueilla puhutaan monella eri tavalla. Tsekkaa wikipediasta enemmän.


Baijerissa ja meillä Allgäussa: Brotzeit
Schwabenissa & Frankenissa: Vesper
Itävallassa: Jause tai Jasper
Süd Tirolissa: Marend
Sveitsissä ja Vorarlbergissä: Znüni

EDIT: Saksassa on käytössä myös nimitys Abendbrot, joka käsittää yleisesti iltaruuan. Ennen vanhaan ilmeisesti on ollut myös tarjolla vain leipää, nykyään voi siis olla myös lämmin ruoka.




Guten Appetit!!



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Füssenin alueen alppijärvet


Näistä järvistä oli jo mainintaa postauksessa Alppijärvet - Münchenistä länteen. Näitä järviä oli niin monta ja tehtiin sinne pyöräretkikin (sattumalta) niin päätin vielä jatkaa tarinointia tässä postauksessa. Kierrettiin kaksi ja puoli järveä ympäri ja aikaa meni taukoineen nelisen tuntia. Pyöräilytahti oli kovin rauhallinen koska olimme ekaa kertaa liikenteessä tänä vuonna.






Teimme viime viikolla mainion pyöräretken josta kilometrejä tuli nelisenkymmentä. Eli juuri sopivasti kesän ensimmäiselle lenkille. Aluksi meidän oli tarkoitus pyöräillä Forggenseen ympäri kilometrejä ei olisi tullut kuin ehkä reilu parisenkymmentä. Joten Jumi suunnitteli että lähdetään polkemaan Hopfen am See nimisestä paikasta.





Starttasimme puoli yhdentoista maissa ja fillaroitiin ensin Füsseniä kohti, josta meidän pitäisi päästä joen yli järven toiselle puolelle. Forggensee näytti hieman kuivalta ja sitä ihmeteltiin aikamme, kyseessä on kuitenkin suhteellisen iso järvi. Ylitettiin pato josta vettä valui järveen (joka oli kuiva kuin sahara). 







Pyöräilimme Schwangau nimisen kylän läpi, joka näytti oikein pieneltä ja idylliseltä. Tässä kohtaa alkoi Jumin extreme-sports taas esittäytyä. Tämä on aina se kohta jossa Jumi ei katso kunnolla mihin suuntaan ollaan menossa. Kas, koukataankin vielä yhden pienemmän järven ympäri eli Bannwaldsee. Näytti oikein söpöltä pieneltä järveltä, jonka rannalla on suhteellisen iso leirintäalue (tai siltä se näytti).








Tässä vaiheessa olimme pyöräilleet reilun tunnin ja kello läheni kahtatoista. Mahassa alkoi kurnia ja koitin hienotunteisesti vinkata että Pimillä on varmaan nälkä kohta. Tultiin pieneen paikkaan nimeltä Bayerniederhofen, paikassa näytti olevan auki vain ns. paikallinen ravintola ja se ei houkutellut. Jatkettiin matkaa Berghofin läpi, ja huonolta näytti ravintoloiden osalta.






Kunnes alkoi näkyä kylttejä seuraavasta ruokapaikasta. Ihanalla paikalla oleva Rosensee taverna joka on Kühmoossee:n rannalla. Sanoin Jumille että tämä on täydellinen, leikkipaikka ja ruokaa/juomaa mitä muuta voikaan toivoa. Reilu tunti pidettiin taukoa ja se teki hyvää. Tässä vaiheessa olimme polkeneet vasta 20 km.





Levähdyspaikasta jatkettiin matkaa Forggenseen:n pohjoispuolelle. Matkan varrella oli muutama muukin kioski/kahvila/taverna-tapaisia paikkoja. Ei kuitenkaan niin kivoja kuin se missä me oltiin. Mutta tosiaan tässä järvessä ei vain ollut vettä. Hieman oudolta näytti kun laiturit nököttivät kovin ylhäällä. Tultiin näköalapaikalle jos näkyi mahtavasti alas järven pohjaan. Siellä ihmiset kävelivät ja pyöräilivät. Ajattelin että tuonne alas on päästävä.








Ensin piti kuitenkin tsekata tämä pato-systeemi. Syy järven vedettömyyteen selvisi, patoa korjattiin kovalla tahdilla. Ja ilmeisesti tämä järvi ei ole oikea järvi vain ns. tekojärvi johon ylimenevät vedet on laskettu. Toisinsanoen myös vesivoimalaitos. Jännityksellä odotan koska sinne tulee taas vettä.






Löydettiin tie/polku joka vei meidät alas järven rannalle, josta sitten aika tiukkaa alamäkeä lasketeltiin alas järven pohjalle. Minulle taasen ei vain käynyt kovin hyvin, jouduin hiljentämään reilusti vauhtia. Yllätys, yllätys, kaaduin oikealle puolelle koska en saanut kenkää irti polkimesta. Niin tyhmä virhe ja niin oli polvi ruvella ja takapuolessa iso mustelma. ”Aina sattuu ku tapahtuu.” Siinä vedet silmissä katsellessa paikka oli sen arvoinen kivusta huolimatta.







Enpä ollut ennen polkenut järven pohjaa pitkin ja siitä pyöräiltiin Rieden am Forggensee kylän läpi. Kylässä oli kovat tietyöt menossa ja luultavasti koittavat kaikki saada valmiiksi ennen kesälomia. Onneksi löydettiin oikotie Hopfen am See:hen ettei olisi tarvinnut taas tyhmästi koukata Füssenin kautta.


Siellä siintää Hopfensee ja maali.


Kaupunkiin tultaessa päätettiin koukata heti jäätelöpaikkaan (oli sairaan kallis paikka), annoksia syödessä ja maisemia katsellessa todettiin että olipa ihana päiväretki. Olen niin kiitollinen että minulla on sellainen mies joka jaksaa/haluaa tehdä meidän kanssa reissuja. Pimikin istui/nukkui tyytyväisenä omassa kärryssään koko matkan.


Onnellinen fillaristi päätepisteessä.



Aah, näitä lisää.


Alpsee joka on lähellä Neuschwansteinia eli Prinsessa Ruususen linnaa. 
Bannwaldesee sieltä löytyy myös lerintäalue. 
Forggensee jonka rannalla on myös leirintäalue ja uimarantoja (jos on vettä). 
Hopfensee jonka rannalla on maauimala. 
Weißensee jonka rannalla näyttäisi olevan uimaranta ja kioski. 
Alatsee, jonka rannalla on myös uimaranta. 
Obersee jonka rannalla on myös maauimala. 
Mittersee ja Mittelsee jonka rannalla on myös maauimala. 




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen