Luukku 6: Pyhä Nikolaus on joulupukin edeltäjä

Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopussa löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa!

#ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Meille suomalaisille 6.12. on päivä jolloin Suomesta tuli itsenäinen maa. Tänä päivänä on myös nimipäivät nimille: Niko, Niklas, Niilo, Niki ja Nikolai. Nimien taustalta löytyy kuitenkin pyhä Nikolaus joka eli kauan kauan sitten.

Sankt Nikolaus

Saksassa vietetään 6. Joulukuuta Nikolauksen päivää. Pyhä Nikolaus kuoli vuonna 343(?) juuri tänä kyseisenä päivänä jolloin Saksassa juhlitaan tätä hyväntekijää. Nikolaus oli kreikkalainen piispa joka antoi lahjoja salaisesti ja teki ihmetekoja. Kohteina oli varsinkin lapset, merenkulkijat, kauppiaat ja opiskelijat. 

Voisi sanoa että pyhä Nikolaus on joulupukin edeltäjä ja esikuva.

Tavaksi on muotoutunut niin että lapset jättävät saappikkaansa ulos edellisenä iltana jonne Nikolauspukki laittaa lahjat. Ennen vanhaan lasten piti putsata ja plankata kenkänsä näyttääkseen pukille että ovat ansainneet lahjan. Lahjaksi on näinä päivinä muotoutunut ihan vain suklaa. Jotkut vanhemmat tosin antavat lahjaksi jonkun hieman kalliimman (yhden) lahjan. 

43% saksalaisista sanookin täyttävänsä saappaan makeisilla/suklaalla, 44% makeisilla/suklaalla ja lahjoilla ja 10% pelkällä lahjalla. 99% saksalaista kertoo noudattavansa tätä perinnettä.

Nikolauspukki saapuu keskiyöllä aasilla tai hevosella ja jättää lapsille pienet lahjat saappaisiin. Se voi olla tosiaan suklaata, kolikoita, pieniä lahjoja tai vaikka mandariineja.

Entäs jos lapsi ei olekaan ollut kiltti? Silloin pukki jättää vitsan saappaaseen, tarkoittaen ”piiskaamista” ja sitä että lapsi ei olekaan ansainnut lahjaa. Tämä perinne riippuu siitä kuinka ankaria vanhemmat ovat lapsilleen. Nykypäivänä tuskin kukaan saa enää vitsaa? 

Tässä vahditaan ovatko lapset kiltisti?

Nikolauspukki vierailee joissain kodeissa, mutta yleensä kouluissa, päiväkodeissa ja urheiluseuran tapahtumissa. Nikolauspukilla onkin matkassaan ns. Alter ego Knecht Ruprecht joka vahtii vitsan kanssa ovatko lapset kiltisti. Noin 50% saksalaisista ei noudata tätä perinnettä. Minua hahmo muistuttaa Nuutti-pukkia, joka tulee aina Nuutin päivänä ja häätää joulun pois kodista. Nämä perinteet ovat taaskin kulkeutuneet hieman myöhässä Suomeen.

Knecht Ruprecht ja vitsa

Lapsia on peloteltu myös sillä että Nikolauspukki satuttaa lapsia kepillä, laittaa säkkiin ja vie mukanaan. Joten kilttinä kannattaa olla. Jotkut vanhemmat haluavatkin antaa lapselleen oppitunnin ja pukki saa leikisti ”lyödä” lasta kepillä.

Nikolauspukki on pukeutunut punaiseen takkiin, piispan hiippalakkiin, valkoiseen partaan, toisessa kädessä hänellä on kepukka ja toisella kädellä kantaa säkkiä selässä.

Meillä onkin tällä viikolla kahdet Nikolausjuhlat, päiväkodin Waldnikolaus eli tapahtuma ulkona ja sitten urheiluseuran järjestämä tapahtuma. Jälkimmäisessä eri urheiluryhmät esittävät vuorotellen jonkun esityksen pukeille. Lopuksi Nikolauspukki kehuu kaikki lapset ja lopulta he saavat yllätyspussin ja Nikolauspullan.

Nikolaus-pulla

Täällä toivotetaankin tänään Frohe Nikolaus!

Pulla ja poika

Joulukalenterin muut osallistujat, käy tsekkaamassa!

Luukku 1: Anniinan kulma / Italia

Luukku 2: H niin kuin Hausfrau / Saksa

Luukku 3: Viinilaakson viemää / USA

Luukku 4: Maurelita / Ranska

Luukku 5: Hollaninhippiäinen / Hollanti

Luukku 6: Suomalainen im Allgäu / Saksa

Luukku 7: Alla kaalipuun / Uusi-Seelanti

Luukku 8: Kaapelikukkulan kuulumisia / USA

Luukku 9: Viisi kymppiä lasissa / Luxemburg

Luukku 10: Viherjuuria / Saksa

Luukku 11: Hollanninsuomalainen – elämää Hollannissa / Hollanti

Luukku 12: Tahdon Asiat / USA

Luukku 13: Matkani tuntemattomaan / Ruotsi

Luukku 14: Melkein tropiikissa / Espanja

Luukku 15: Vihreän saaren emäntä / Irlanti

Luukku 16: Oh, wie nordisch! / Saksa sekä Nordic Days / Saksa

Luukku 17: The Unknown And Beyond / USA

Luukku 18: One with Alpenglow / Saksa ja Unkari

Luukku 19: Maija / Itävalta ja Unkari

Luukku 20: Wonderworld of Noora / Viro

Luukku 21: Heidin Italia / Italia

Luukku 22: À la Helvetia / Sveitsi

Luukku 23: One glass of milk, please / USA

Luukku 24: Life in English / Australia sekä Konalla / Hawaii, USA

Olen kirjoittanut myös kirjoituksen, jossa kerron mistä löytyy raaka-aineet suomalaiseen joulupöytään Saksassa.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Miniloma Süd-Tirolissa

Dolomiitit

Me asutaan aika keskellä Keski-Europpaa ja oikeastaan joka paikkaan on lyhyt matka. Vaikkakin ollaan oltu hieman laiskoja/saamattomia hyödyntämään näitä lähimaita. Tämän kuuden vuoden aikana ollaan tehty vain muutama reissu. Osasyy on ollut meidän remontti joka alkoi neljä vuotta sitten ja Pimi joka syntyi 2,5 vuotta sitten. 

Süd-Tirol, joka oli minun ja Jumin ensimmäinen ”ulkomaanmatka”. Oltiin silloin vastarakastuneita ja hieman jännitti lähteä ensimmäiseen yhteiseen reissuun. Süd-Tirol valikoitui matkakohteeksi koska se on niin lähellä. Tarvitsee vain suhata Itävallan ja alppien yli tai läpi ja BUUM olet kohteessa. Tai no alppien ylitys ei mennyt ihan niin nopeasti, voitte vaan kuvitella kun muutama muukin on liikenteessä mutkaisilla pikkuteillä. Siihen kun sattuu onnettomuus niin matka saattaa kestää tuplasti kauemmin.

En ollut aikaisemmin käynyt Italiassa, vaikkakin Süd-Tirol on Italiaa niin paikkaa kutsutaan yleensä vain Süd-Tiroliksi eli Etelä-Tiroliksi. Saksalaiset tykkääväät matkustaa sinne ruuan, juoman, vuorien ja varmasti myös sen tähden että siellä pärjää saksankielellä. Minulle se sopi paremmin kuin hyvin, koska italiaa en osaa yhtään.

Ajeltiin tosiaan autolla ja minä istuin pelkääjän paikalla ja räpsin kuvia. Ihan hulluna, ei pysähdelty kuin ehkä nopeat vessapysähdykset. Ajettiin ensin Meranoon jonne google mapsin mukaan ajaa n. 4 tuntia. Käytiin syömässä ja hieman käveltiin ympäriinsä. Löysin sieltä Sissin, eli Baijerin prinsessan patsaan. 

Merano

Sissi

Meidän päätepistehän oli Bolzano, jossa muuten Ötzikin asustelee. Ysärimusafanit ei siis DJ Ötzi, hah. Ei kyllä valitettavasti menty moikkamaan muumioitunutta herraa. Vaan me keskityttiin enemmän ruokaan, juomaan ja toisiimme. Tarkoitus oli yhtenä päivänä lähteä vaeltamaan vaan toisin kävi. Ajettiin jotenkin risteyksen ohi ja kääntyminen oli jotenkin mahdotonta ja niin me vain ajeltiin eteenpäin.

Dolomiitit

Hetken päästä tunsin jonkun korkean ja valtavan hahmon vierelläni. Olin Jumille että apua, onko nuo nyt ne Dolomiitit (joista olin joskus lukenut maantiedon kirjasta)? Ilma oli jotenkin kovin utuinen ja Dolomiitit vain seurasivat omituisena isona möhkäleenä. Oli jotenkin ihan epätodellinen olo. Dolomiitit on jotenkin niin siinä läsnä, sitä on vaikea selittää. Aivan mahtava ilmestys. Oikeastaan me taidettiin kiertää Dolomiitit ympäri, ajeltiin muutama ihanan mutkikas alppitie. Katseltiin maisemia reilun 2500 metrin korkeudesta.

Tämän reissun Must-kohde minulle oli nähdä Gardajärvi, järvi jota olin havitellut näkeväni jo monta vuotta. Joskus taannoin olin suunnitellut pyöräretkeen osallistumista. Jumi kuitenkin kertoi että Gardajärven alue ei ole kuitenkaan ihan helpommasta päästä olevaa maastoa. Kuulemma paljon tunneleita tai sitten ajetaan vuorilla. Tämän aion kuitenkin joskus tehdä, vapaaehtoiset ilmoittautukaa. 

Gardajärvi siellä kimmeltää

Tultiin Gardajärvelle vuorilta päin ja voi että se maisema sieltä ylhäältä. Järvi siinsi sinisenä ja kimmelsi ja ne vuoret ympärillä. Wautsi vau. Lokakuu oli vielä ihanan lämmin, no ei kuitenkaan rantakelit. Toinen hyvä puoli oli se että turisteja oli vähän. Järveä ympäri oli monta pientä ihanaa kylää. Tai no turistipaikkoja ne on. Monia ihania rantaravintoloita joissa oli ihana istuskella ja nauttia maisemista. Aah, kunpa pääsisi sinne taas joskus. 

Gardajärvi

Etelä-Tirolista ja Italiasta jäi nimenomaan mieleen ne maisemat, rentotunnelma ja ruoka. Niissä kun ei ikinä mene pieleen. Pakko päästä pian uudelleen.

Käykää lukemassa myös Matkoja, retkiä, hetkiä-blogin kirjoitus: Syysvärejä ja jumalaisia maisemia Dolomiiteilla.

Tai Maailman äärellä matkablogin kirjoitus: Dolomiittien satumainen syksy - Paras aika patikointiin.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Mistä tilata nimitarroja Saksassa

******Blogiyhteistyö******

Pimi aloitti päiväkodissa syyskuun puolessa välissä ja se aloitus tuli kuitenkin hieman puskista. Käy lukemassa miten meidän päiväkodin aloitus alkoi täältä. Vaikka olin ajatellut että olin varautunut hyvin niin yksi asia minulle muistui mieleen pari päivää ennen aloitusta. 

Meinaan vaatteiden nimikointi. En ollut yhtään muistanut että sellainenkin show pitää tehdä ennen päiväkodin aloitusta. No silloin oli viikonloppu ja mietin että mistä nyt muutun nimilapuksi. Ensiapulaatikosta löytyi ensiapu (heh). Sieltä löysin hansaplastin sensitive ensiaputeippiä. Eikun leikkaamaan, liimaamaan ja askartelemaan. Kotoa ei löytynyt edes ohutta permanent-tussia tai tekstiilitussia. Joten tyydyin kirjoittamaan nimet kuulakärkikynällä.

Tätä tehdessä tiesin että tämä tulee olemaan väliaikainen ratkaisu. Ja niin se oli. Ekassa pesussa melkein kaikki nuo valkoiset nimilaput oli lähtenyt. Pesukoneenrummusta löytyi tai taitaa löytyä vieläkin niitä. Yksi oli jostain syystä eksynyt minun kainaloon, kait jonkun vaatteen kautta. Kiva.

Kävin vielä apteekista ostamassa leukoplast eli kangasteippiä, ne ovat hieman paremmin pysyneet tuotteissa kiinni. Vaikkakin kuulakärkynällä kirjoitetut tekstit alkavat haalistumaan.

Aloin selaamaan internetin ihmeellistä maailmaa ja sieltähän löytyi muutamia tarrafirmoja. Tarrafirmoja oli täällä Saksassakin ihan kivasti, mutta pieni pihi saksalainen iski minuun. 100 kpl nimitarroja maksoi sellaiset 40 euroa, olin aivan järkyttynyt. 

En antanut periksi ja sitten löysin yhden suomalaisen firman meinaan ikioma nimilappu. Sieltä sivuilta löytyi ihania nimitarroja, eikä ne olleet pahan hintaisia. Vajaat 20 euroa ja lähetys kuului hintaan mukaan. 

Muumifaneille oli monta erilaista settiä ja ne oli juuri julkaistu. Ainut ongelma oli nyt se että firma oli suomalainen ja minä asun Saksassa. Miten minä oikein saan ne tänne Saksaan. Mietin jo että tilaan ne äitini osoitteeseen Suomeen ja hän lähettää sitten minulle. Päätin laittaa kuitenkin sähköpostia ja kysellä onnistuisiko lähetys Saksaan. Sainkin pikaisen vastauksen että Saksassa on tytäryhtiö josta voin tilata.

Suht nopeasti posti toikin meille nuo tarrat, Pimi olisi halunnut liimailla niitä joka paikkaan. Ohjeeksi saatiin että tarrat pitää liimata kuivaan pesuohje,-tuotetietolappuun. Siihen sellaiseen joka on oikein sileä, jotta liimapinta tarttuu kunnolla kiinni. Plus että pitää odottaa 24 tuntia ennen kuin tuotteen pesee. Ohje korostaa että varusteisiin nimilappu tulee kiinnittää kuivalle ja puhtaalle pinnalle.

Olen nyt toista kuukautta testaillut näitä tarroja ja onhan nää nyt vaan tosi kivoja. Paljon kivempia kuin nuo hansaplast-teipit tai leukoplast-teipit. Eikä tarvitse sormi vääränä kirjoittaa niitä nimiä. Kuinka helppoa on vain ottaa tarra arkista ja laittaa vaatteeseen. Näin joutuu joskus aamusella kiireessä tekemään kun huomaa että ei h…ti eihän tässä ollutkaan nimeä.

Harmittaa etten tilannut niitä silitettäviä nimilappuja, niitä olisi ollut kätevämpi laittaa esim sukkiin tai sellaisiin vaatteisiin joissa ei niitä tuote/pesulappuja enää ole. Tällä hetkellä sukat on ilman tarroja.

Voin kuvitella että päiväkodin työntekijää nimikointi helpottaa huomattavasti. Ei tarvitse arpoa että kenelle tämä vaate nyt oikein kuuluikaan. Varmasti on käynyt ja käy niin että lapset onkin puettu vääriin vaatteisiin. Vaikka ei se nyt maata kaada jos on MattiPetterin takki päällä kun haet lapsesi kotiin. Vai?

Ja nyt varsinkin suomalaiset saksassa teille tiedoksi että namensetiketten sivuilta voi tilata vaikka näitä ihania muumi nimitarroja. Edit: Tilaaminen namensetiketten sivuilta onnistuu myös Itävaltaan ja Sveitsiin. Huippua.

Postaus on tehty blogiyhteistyönä ikioma.fi kanssa ja tätä postausta vastaan sain yhden setin muumi-nimitarralappuja.

Meitä voit seurata myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

Annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa

Kirjoittelin keväällä toiveesta/haavesta saada toinen lapsi. Lue täältä.

Monet muistuttelivat että joillekkin ei ole suotu edes sitä yhtä. Totta joka sana. Mutta tullaanko tässä nyt siihen että tästä ei saisi kirjoittaa saati toivoa?

Eihän kukaan teistä lukijoista tiedä mitä me ensinnäkin olemme käyneet läpi saadaksemme tämän yhden ihanan valopilkun elämäämme. 

Karita Tykkä on kirjoittanut sekundäärisestä lapsettomuudesta kirjoituksen, joka voisi hyvin olla minun itseni kirjoittama. En oikeastaan aikaisemmin ollut ajatellut että tämäkin voisi olla ongelma, mutta kyllä se on. Ja se on tehnyt ihan yhtä kipeää kuin se kun tuntui että lasta ei kuulu eikä näy. 

Monet bloggaajat ovat viime aikoina kirjoittaneet siitä kun somessa näytetään se ”kullitettu” elämä. Itsekin osallistuin haasteeseen: Näin valehtelen netissä. Harva kertoo miten elämässä oikeasti menee. Naama näyttää hevosen turvalta ilman kamalaa pakkelia tai suodatinta, suhde omaan mieheen on retuperällä, eletään ns. kulissiliitossa tms. Tosiasiassa kaikki ihanat reissupostaus-kuvat ovat olleet ihan helvettiä tai siis se reissu siihen paikkaan (kuva itsessään näyttää että kuinka hauskaa oli). 

Valitettavasti sitä tulee tehtyä itsekin. Vaikka meidän koti ei ole mistään sisustuslehden sivuilta, niin silti kuvaan en halua mitään sekasotkua. Tai että oma kuva näyttäisi edes vähän ihmiseltä, eikä ihmisrauniolta.

Plus että ensinnäkin sen oikean miehen löytäminen se vasta olikin työn ja tuskan takana. Tässäkin pätee sanonta hyvää kannatti odottaa. Luojalle kiitos että jaksoin odottaa.

Ei se että jos meille tulisi tai toivoisin tulevan toisen lapsen ole keneltäkään sellaiselta pois kuka ei voi saada lapsia. Onko tämä tabu kirjoittaa tästä asiasta? Käännänkö veistä sellaisen henkilön haavassa? Toivottavasti en, koska sitä en ainakaan halua. 

Itse olin 35-vuotiaana ihan sata varma että en tule löytämään ”elämäni miestä” ja sitä kautta en saa lasta tai että lapsen saaminen tulee olemaan hieman vaikeaa tai ainakin hankalaa.


Nyt olen hyväksynyt asian ja elän sen mukaan. Olin antanut kesään asti aikaa ja se epävarmuudessa eläminen ei vain sovi näihin kuvioihin enää. Nyt on ollut parempi olla kun asia on loppuunkäsitelty. Parisuhdekin voi taas paljon paremmin ja voidaan keskittyä olennaiseen.

Vaikkakin joskus sydämestä pistää kun ajattelen ettei Pimi tule saamaan sisarusta tai me toista lasta. Onneksi on kuitenkin kavereita ja melkein saman ikäinen serkku ja Lumi-panda, jonka kanssa on kiva painia.



Ehkä tässä pätee viisaus: Annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa.


Haluaisitko tai olisitko sinä halunnut lapsellesi sisaruksen/ toisen lapsen mutta sellaista ei vain näkynyt eikä kuulunut? Miltä se on sinusta tuntunut? Voit laittaa vaikka yksityisviestiä.

Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi