Lünersee

Lünersee sijaitsee Itävallassa Vorarlbergin osavaltiossa ja on samalla osavaltion isoin järvi. Järvi on 1970 metrin korkeudessa Rätikön-vuoren päällä joka kuuluu Montafonin vuoristoon. Lähin kaupunki on Bludenz. Järven läheisyydessä on mahdollista vaeltaa, kalastaa, kiipeillä, laskea vuoristorataa Golmissa tai ihan olla vaan ja nauttia maisemista.


Vuosi sitten kuulin kyseisestä paikasta ekaa kertaa ja heti mietin että tulisipa joku kylävieras Suomesta joka haluaisi sinne mennä. Hyvä ystäväni ja hänen ystävä olivat syyskuussa meidän luona lomailemassa ja me teimme reissun Montafoniin. Vuoristoon jota on kehuttu todella kauniiksi, eikä suotta. Siellä oli niin kaunista ja ihanaa että olisin voinut jäädä sinne. Käy lukemassa meidän Schrunsin reissusta tästä. 

Samaaan reissuun ajattelimme yhdistää tämän ihanan vuorijärven vaelluksen. Taas näitä sarjassamme hyvät ideat. Eli kannattaisi aina tarkistaa mikä on ilma yli tuhannessa metrissä. Ilma Schrunsissa oli sumuinen mutta ei kylmä. Joten ajattelin että ehkäpä Lünersee on pilvien yläpuolella ja nähdään ihanat maisemat ympäriinsä. Väärin.

Schrunsista me ajeltiin paikan päälle tunnissa. Alkoi epäilyttää kun mäkeä ylös noustessamme alkoi lumiraja lähenemään. Edellisenä yönä oli tullut lunta ja aika lailla reilusti. Kyytiläiset kiljuivat välillä kauhusta kun mitään suojakaiteita ei ollut. Onneksi oli hyvä nelivetoauto alla, jos lunta olisi ollut enempi niin varmasti oltaisiin selvitty. Ja olihan heillä paras kuski ever, heh heh.

Joku mies se siellä kalasteli

Meillä kävi tuuri että juuri ennen mittagspausea eli ruokataukoa meni köysiratahissi vielä yhden kerran ylös. Hissi nousi aika pystysuoraan ylös ja lumen paljous alkoi paljastumaan meille. Hissistä ulos päästyämme me ei nähty mitään ei eteen eikä taakse. Terassipöydät olivat lumen peitossa ja järvestä ei näkynyt mitään. Siis ei kertakaikkiaan yhtään mitään. Lunta oli hieman alle polven eli luulisin että lunta oli noin 30-40 cm. Välillä sumu hälveni ja nähtiin pilkahduksia järvestä, jee.

Päätimme kiertää järven ympäri, hei ollaanhan me Suomesta ja totuttu lumeen. Normaalisti järven kiertää puolessatoistatunnissa, olimme rämpineet lumessa ehkä 15 minuuttia kun karu totuus iski. Ei pystyttäisi jatkamaan matkaa eteenpäin. Ensinnäkin meillä oli ihan väärät vaatteet ja varusteet. Onneksi yksi meistä pakotti meidät kääntymään muuten oltaisiin varmaan vieläkin siellä. Vähän jäi kaivelemaan ettei kierretty sitä ympäri, mutta ensi kerralla sitten. Paremmalla ilmalla.

Paikassa oli aivan ihanan tunnelmallinen ravintola Douglashütte, jossa vedettiin teetä ja kakkua. Ostettiin paikalta postikortti josta nähtiin millaista siellä oikeasti olisi ollut. Niin, ensi kerralla sitten. Ehkäpä tänä vuonna tulee kylävieras joka haluaa ehdottomasti päästä siellä käymään. Vink vink.

Tältä sen oikeasti piti näyttää.

Hissin aukiolojat:

19.5. - 21.10.2018

Klo 8-12.15 ja 13-16.55

Ruokatauko on klo 12.20-13.10

Seuraavalle päivälle voi ostaa liput valmiiksi klo 14.30 lähtien.

Hissin edestakainen matkaa maksaa aikuiselta 12,20€ ja lapselta 7,40€.
Toki sinne voi vaeltaa mutta maasto voi olla haastavaa.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Elämä juhlavuoden jälkeen

Onko elämää juhlavuoden Suomi 100 jälkeen? Tuntuu että koko viime vuosi meni enemmän tai vähemmän Suomi 100-teemalla. Kaikki huipentui keskiviikkoon 6.12.2017. Vaikka muutamat tapahtumat olivat auki vuoden loppuun asti (esim. juhlavuoden sukat). Tuntuu hieman tyhjältä että mitäs nyt. Listasin tähän mitä kaikkea sitä tuli tehtyä Suomi 100 juhlavuotena.

Itse olen osallistunut tapahtumiin aktiivisesti, se on onneksi ollut mahdollista myös täällä ulkomailla. Kiitos Österreische Finnische Geselschaft Vorarlberg, kiitos facebookin lukuisat ryhmät, kiitos myös tarinoiden tilkkutäkki instagramissa.

Vuosi alkoi sillä kun osallistuin FB:n kautta Juhlavuoden sukat myös Saksan suomalaisille vauvoille. Katri, meidän koordinaattori kertoi että olemme kutoneet jo reilut 270 paria sinivalkoisia sukkia Saksassa (ja muualla) syntyneille suomalaisille tai suomihenkisille vauvoille. Kiitos kaikille kutojille. Tiedoksi: sähköpostiosoitteet eivät toimi enää.

Keväällä oli Bregenzin kinossa esittelyssä muutama suomalainen elokuva. Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen ja Hymyilevä mies eli Olli Mäestä kertova elokuva. Jälkimmäiseen en valitettavasti päässyt. Toivon tuolla puolen elokuva on mielestäni mainio ja meinasin mennä sen katsomaan toista kertaa.

Toukokuussa juostiin Suomi-naisten kanssa 10 kilometriä. Teemalla: Keep calm and let the Finnish girl handle it. Käy lukemassa juoksupäiväkirja ja miten meni itse juoksu.


Elokuun lopussa pidettiin Suomi 100 brunssi ystävien kanssa. Silloin maistuivat suomalaiset herkut, lohipiirakat ja mokkapalat jne. Lapset ja aikuiset saivat puhua pälpättää suomea.


Syyskuussa kirjoittelin Itävaltalaisen Michaelan tempauksesta sanoittaa suomalaiset joululaulut saksaksi. Projekti päättyi hyvin ja siihen saatiin rahoitus järjestymään. Olenkin pariin kertaan jo kuunnellut kyseistä levyä. Kiitos Michaela panostuksestasi Suomi 100-teeman mukaan.


Lokakuussa oli Kino Bregenzissa taas muutama Suomi-filmi. Käytiin katsomassa Napapiirin sankarit, valitettavasti se oli sillä kerralla dubattu saksaksi. Jumi tykkäsi tietenkin kun ei tarvinnut lukea tekstejä. Mutta kyllä hän meinasi että haluaisi kuulla sitä oikeaa Kittilän murretta (kun olin sitä hehkuttanut). Toinen elokuva oli tietenkin Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen.


Lokakuussa oli myös Tarja Prüssin kirjaesittely-tilaisuus Feldkirchissä. Tarjan ystävä luki otteita kirjasta 111 Grunde zum Finnland zu lieben. Siellä oli myös SUOMI-Bändi, he esittivät tuttuja suomalaisia kappaleita. Kosteilta silmäkulmilta ei voitu välttyä, kiitos Marjut ja Tommi.

Fork

Marraskuussa nähtiin a cappella yhtye FORK ja he tulivat suoraan Helsingistä. Ilta oli mitä mainioin ja sen voimilla jaksetaan pitkälle. Käy lukemassa miten konsertti menikään.


Sain haasteen tarinoiden tilkkutäkiltä, joka haastoi ulkosuomalaiset kertomaan tarinoita itselleen tärkeästä esineestä. Tilkkutäkki joka annettiin yhteiseksi lahjaksi 100-vuotiaalle Suomelle. Kuvat löytyvät Instagramista: tarinoidentilkkut_kki

Joulukuun alussa EC Bregenzenwald kutsui kaikki suomalaiset kannustamaan jääkiekko-otteluun. Joukkueessa jossa pelaa neljä suomalaista ja päävalmentaja on myös suomalainen. Ottelun alku oli tahmea mutta lopulta he voittivat 5-2, mahtavaa. Kimi oli ensi kertaa lätkämatsissa ja aluksi kaikki meteli oli hieman pelottavaa. Lopuksi hän kuitenkin oli ihan innoissaan ja taputti muiden mukana. Käy lukemassa ja katsomassa kuvat tästä.


Joulukuun kuudes ja juhlavuosi huipentui Dornbirnin kulttuuritalolla. Meidän Suomi-bändi esiintyi taas, niin oli ihanaa kuulla suomalaisia kappaleita Marjutin ja Tommin esittämänä. Ei itketty yhtään.... Minäkin pistin korteni kekoon ja luin otteita isoäitini sodan aikaisista kirjeistä. Kiitos kaikille, kiitos Suomi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa Suomi 100 juhlavuosi.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Saksa vs. Suomi: Ilotulitteet

Minulla on monena vuonna meinannut tippua silmät päästä kun olen nähnyt miten täällä käsitellään ilotulitteita. Ensinnäkin ei ole mitään lukollisia paloturvallisia kaappeja. Näköjään tuollainen vaahtosammutin ja vesiämpärit ajavat saman asian. 

Ihan oikeasti? Raketit ja muut paukut ovat heitettynä yhdessä kasassa. Kukaan ei vahdi kenelle niitä annetaan. Toki täälläkin on se sääntö ettei alaikäiselle saa niitä myydä. Mutta kuka kontrolloi oikeasti onko tuo poika 16 v. vai 18 v.? 

Eikös muutama vuosi sitten tullut EU:n määräämä laki tms. missä ilotulittetteet pitää säilyttää/varastoida, kenelle saa myydä, miten saa kuljettaa jne? Näköjään Saksassa on unohdettu tämä(kin) sääntö/laki. Vai onko Suomi taas sääntöjen ja lakien edelläkävijä? Otetaan varmuus tähänkin asiaan, ettei vaan tule sanomista tai ainakaan heitetä EU:sta pihalle. Suomessa taisi muutama firma mennä konkurssiin niiden säädösten takia. Ei enää kannattanut olla jälleenmyyjä koska kulut olivat enemmän. 

Saksassa otetaan tämäkin asia rennosti. Näköjään mikä vaan supermarketti saa niitä myydä, eikä ketään taida edes kiinnostaa kuka niitä ostaa? Suomessa taasen pitää vastaavan myyjän (räjähdekaupan/varaston tutkinto) pitää tehdä monivalinta testi joka muuten maksaa 90 euroa.

Siitä asiasta on kyllä pidetty huoli ettei niitä ilotulitteita ihan milloin vaan myydä. Siitä sentäs on pidetty huoli että vain kolme neljä päivää ennen niitä saa ostaa. Ettei ihan mene hulluksi tämä homma.


Suomessa ei saa tähtisädetikkujakaan myydä alaikäiselle. Minä en löytänyt kyseisiä kapineita tuosta meidän lähikaupan tarjonnasta. Olisi kait pitänyt salakuljettaa niitä muutama Suomesta. Jossain niitä olen nähnyt mutten tähän hätään niitä nyt löytänyt. 

Ostin tilalle sellaisia neon-tikkuja/renkuloita, kait se ajaa saman asian. Hetken aikaa nekin vain loistavat. Ovat ainakin turvallisia. Kimikin saa sellaisen käteensä jos jaksaa valvoa. Tai ehkä me pidetään aikaisemmin mini-uusivuosi. Ai niin mutta minähän olen lupautunut töihin.

Hinnoista sen verran. Ilotulitteet ovat halpoja kuin saippua. Tuollainen 10 raketin setti maksoi vähän vajaa 16€, eli ei oikeasti yhtään mitään. Samaan pakettiin muutamia kissanpieruja ja papaatteja olisi saanut alle kahdenkympin. Laadusta en sitten osaa sanoa, mutta noi nyt olivat ne kalliimmat ja laadukkamman näköiset mitä Penny Marktista löysin.

Pari vuotta aikaisemmin sattuikin jonkinlainen maanantaikappale-pussukka. Kaikki raketit eivät räjähtäneet, sytytyslanka oli lyhyt tai paloi liian nopeasti. Jumi näytti tämän rakettishow:n jälkeen kuin sotatantereella ollut sotilas. Suojalaseille olisi ollut käyttöä tai lähinnä palomiehen maskille. Tämäkin asia painettiin nopeasti villaisella ja se oli hetken päästä unohdettu juttu.

Suomessa varsinkin KOMET BOMB-jupakan jälkeen ovat monet ymmärtäneet suojalasien tärkeyden. Ja sen että tarkaillaan hieman niitä raketteja ettei mennä suin päin katselemaan että miksei se syttynyt. Tuossa Komet jupakassa sytyslanka oli yllättävän nopea, itsekkin paikalla olleena muistan kuinka se alkoi ampumaan melkein heti kun se oli sytytetty. Onneksi silloinen poikaystävä oli nopea ja sai käännettyä selän ja juoksi pois (takkiin tuli muistaakseni reikiä?).


Täällä (tutkimus ei ole kovin laaja, käsittää vain kourallisen paikallisia) ollaan todella rennosti näiden paukkujen ja rakettien kanssa. Vai onko minusta vain tullut vanha? En kestä yhtään ja ihan sydän syrjällään katselen tätä touhua. Vaikka nuorempana on tullut itsekkin paljon paukuteltua (papaatteja ja kiinareita, heh) ja välillä on rakettien paukut viuhtonut pään ohi. Onneksi ei ole mitään vakavaa koskaan sattunut. 

Se että ammutaan asutuksen keskellä ihmetyttää myös minua. Suomessa asuessa tuli opittua että raketit pitää ampua aukealta alueelta. Ja niin olemme Suomessa tehneet paitsi täällä meillä on vähän kuin villin lännen meininki. Seuraavana aamuna katu näyttää sodan jälkeiseltä alueelta. Yhden kerran joutui rakas minini vandaali-raketin kohteeksi, olin ihan varma että kohta se syttyy tuleen. Seuraavina vuosina ajoin autoni jonnekkin muualle, ettei vain käy mitään. Sicher ist sicher.

Mielestäni kuitenkin ilotulitteet kuuluvat uuden vuoden juhlintaan, vaikka tiedän monet vastustavat. Ja joissain maissahan kansalaiset eivät saa itse ampua raketteja. En tiedä onnistuisiko sellainen Saksassa tai Suomessa?

Tähän pitää todeta että muistaakaa olla valppaina niiden rakettien kanssa. Niistä kun ei ikinä tiedä. Maalaisjärki käteen ja turvalasit päähän. Opettakaa nuorisolle oikeat tavat ja kunnioitus näitä ilotulitteita kohtaan. Mitä vaan voi käydä. Tukesin sivuilta voit käydä lukemassa tarkat ohjeet tästä.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!!

Muista seurata meitä myös

Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 

Instagramissa: suomalainen_im_allgau

Bloglovin' ja Blogit.fi

Terveiset lumikaaoksesta!!

Ollaan vietetty ihanan leppoisa joulu. Ollaan ulkoiltu, saunottu, syöty (suklaata), nukuttu päivänokosia, oltu vaan, leikitty duploilla, kelkkailtu ja nautittu toistemme seurasta. Siis aivan ihana joulu takana. Äiti on saanut relata kun Isäkin on ollut enemmän kuvioissa mukana. Toivottavasti teilläkin on ollut ihana joulu?

Meidänkin jouluun kuuluu muutamia perinteitä, olihan tämä jo kuudes joulu yhdessä Jumin kanssa. Pari päivää ennen joulua tuli viisi vuotta siitä kun muutin Jumin poikamiesboxiin. Joten juhlan aihetta on aina näin jouluisin. 


Meidän joulu

Yksi perinne on se että hommataan Isnyn joulumarkkinoilta suomalaista kylmäsavulohta. Aatonaattoon kuuluu joulukuusen koristelu, perinne joka on minulla ollut jo pienestä pitäen. Jouluaattoaamuna keitän riisipuuron ja se syödään kaneli-sokerin kera. Minä ja Kimi syödään suurella ruokahalulla, Jumi ei ole niin innoissaan mutta syö kun ei ole muutakaan tarjolla. 

Sauna se vain kuuluu meidän jouluperinteisiin vaikka tämä olikin vasta toinen joulu kun pääsimme omaan saunaan. Aikaisemmin olemme käyneet läheisessä kylpylässä saunomassa. Saunomisen ohessa syötiin saunamakkaraa, punajuuri- ja makaronisalaattia ja perunarieskaa. Saunomista ennen olemme käyneet hieman ulkoilemassa, tänä vuonna ilma oli mitä mainioin. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja auringossa oli ihanan lämmin. Saunomisen ja syömisen jälkeen oli ihana ottaa pienet päivänokoset, nokkaunet niin kuin Kale-Papalla oli tapana sanoa. 


Annettiin Kimin nukkua reilu kolme tuntia että jaksaa valvoa iltamyöhään. Itsekkin tuli vedettyä parin tunnin unet. Unien jälkeen valmistelua iltaa varten. Ruokaa tai mitään muuta sellaista ei tarvinnut valmistella, koska Jumin veli oli luvannut tehdä saksalaisen joulun. He saapuivatkin hieman ennen seitsemää, heidän kanssaan kannattaa sopia tuntia aikaisempi aika (he tulevat aina myöhässä). Syömään päästiin kahdeksan aikoihin, alkuruoaksi oli kasviskeittoa. Pääruoaksi oli naudanliharullia, riisiä, kasviksia ja kastiketta. Jälkiruoka syötiin vasta puolen yön aikoihin ja se oli kaiserschmarrn tyyppinen ratkaisu eli lettupaloja.

Tänä vuonna ei käynyt joulupukki eikä Christkind, jokainen sai kaivella kuusen alta omat paketit. Kimi ei alkuun ymmärtänyt ollenkaan miksi tai miten paketit piti avata. Vauhtiin päästyään availi kuitenkin sedänkin paketteja kuin ominaan. Muutama paketti jätettiinkin seuraavalle päivälle, kun tuntui että hän oli ihan sekaisin jo niistä muutamista.


Lumikaaos

Täällä on viime yönä ja tänään tullut reilu 30 cm lisää lunta ja koko ajan tulee lisää. Viime viikolla muutamana päivänä satoi vettä, mutta kun lunta oli toissa viikolla tullut metri niin ei se lumi kovin nopeasti sula pois. Kävin äsken kävelyllä ja lumikaaoksen ainekset olivat päällänsä. Autot koittivat päästä epätoivoisesti mäkeä ylös. Kitka- tai jopa kesärenkaat eivät ole näissä maastoissa ihan ne parhaat mahdolliset. Ihmiset olivat pihoilla tekemässä lumitöitä, osa hymyili osa ei. Yksi mies käveli vastaan bensakanisteri kädessä ja totesi että lumilinko ei toimi ilman bensaa. Minua nauratti.

Lunta tuiskutti välillä kovaa ja ilman huppua ei olisi nähnyt eteensä. Mutta minä nautin tällaisesta ilmasta, kävelyhetki saa oman hetkensä. Saat olla itseksesi ja kuunnella tuulen suhinaa. Kuitenkin lenkin jälkeinen olo, sohvalla makoilu, lukeminen tai kirjoittaminen tuntuu mahdottoman hyvältä. Ehkä sen takia kun se tunne että olet tehnyt jotain raikkaassa ilmassa ja nyt voi hyvällä omalla tunnolla istuskella sisällä. Ikkunasta voit katsella kun lumi leijailee tai pyörii kovan tuulen voimasta.

Tekisi mieli jämähtää tähän sohvalle koko illaksi mutta kun on sovittua menoa niin jossain vaiheessa pitää nousta ylös. Ensin pitää tehdä lisää lumitöitä että saadaan auto kaivettua esille. Ajamme tänään Feldkirchiin (AT) elokuviin koska siellä näytetään tänään suomalainen elokuva. Mielensäpahoittaja joka on muuten saksannettu "Kaffee mit Milch und Stress".


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

Jääkiekkojoukkue suomalaisella twistillä

Joulukuun alussa saatiin kutsu jääkiekko-otteluun "Suomi 100 vuotta" teemalla. Jussi Tupamäki on päävalmentajana Itävaltalaisessa jääkiekkojoukkueessa EC Bregenzenwaldissa. Joukkueessa jossa pelaa myös neljä suomalaista. 

Meitä suomalaisia tai suomihenkisiä kannustajia oli reilu kolmisenkymmentä ja tunnelma oli  mahtava. Alkuun vastapuoli teki pari maalia, mutta suomalais-itävaltaisella sisulla siitäkin selvittiin. ECB:n mottokin on: Never Give UP! Tarjolla oli myös minttua, lihapullia ja korvapuusteja, jotta varmasti jaksettiin kannustaa.

Matsissa kävi loppupelissä hyvin kun EC Bregenzenwald voitti vastassa olleen Slovenialaisen joukkueen 5-2. Juuso Mörsky teki yhden maalin ja ja maalivahtina toimi Misa Pietilä. Ei ollenkaan pöllömpi ottelu kun kyseessä oli Suomi 100 juhlavuoden peli ja suomalaisia kannustajia katsomossa. Hyvä Suomi! Hyvä ECB! Minua ainakin puri pieni jääkiekkokärpänen ja olisi kiva mennä taas joku kerta katsomaan porukalla ottelua.

Haastattelin päävalmentaja Jussia, tässä pieni kooste.

Kuva:Jussi Tupamäki

Kauanko olet asunut Itävallassa, Dornbirnissä?

Olen asunut täällä tämän vuoden Toukokuusta asti


Oletko tykännyt asua täällä?

Joo, ehdottomasti. Kaunis luonto ja mukavia avuliaita ihmisiä.

Mistä sait idean lähteä ulkomaille, Itävaltaan töihin? 

Asuin kaksi edellistä vuotta Tallinnassa ja tykkäsin oppia uutta erilaisista jääkiekkokulttuureista. Kun tämä mahdollisuus tarjoutui niin halusin lähteä katsomaan millaista elämä ja jääkiekko tässä osassa eurooppaa on.


Mikä on sinun jääkiekkotaustasi? Pelasitko Suomessa? 

Pelasin opiskeluaikana 2 divisioonassa jääkiekkoa ja 1 divisioonassa koripalloa

Mistä päin Suomea olet kotoisin? Mikä on/oli sinun kotijoukkueesi? Mitä joukkuetta kannatat?

Olen Syntynyt Kankaanpäässä, 6 ensimmäistä vuotta siellä. Sen jälkeen muutimme Keski-Suomeen Laukaaseen. Parikymppisenä sitten Jyväskylään opiskelemaan. Kotijoukkue mitä eniten tuli seurattua oli tietenkin JYP. Suosikkijoukkuetta mulla ei ole ikinä ollut enkä erityisesti kannata mitään joukkuetta.

Kauanko olet ollut EC Bregenzenwaldin valmentajana?

Toukokuun alusta asti.


ECB:ssä pelaa myös neljä suomalaista pelaajaa, kerrotko heistä myös hiukan?

Antti Kauppila, Panu hyyppä ja Juuso Mörsky ovat minulle tuttuja ennestään. Olen valmentanut heitä kaikkia Mestiksessä. Misa Pietilää en tuntenut aiemmin, muta hän pelasi täällä jo edellisenä vuonna hyvin tuloksin. Kaikki erinomaisia pelaajia ja etenkin hyviä ihmisiä.


Kauan sinulla on sopimus ECBssä? 

 Sopimus on tämän kauden loppuun, jatkosta en vielä tiedä tällä hetkellä.



Kerro hieman liigasta jossa pelaatte? 

Alps Hockey Liigassa pelaa 17 joukkuetta. Italian ja Slovenian parhaat joukkueet ja loput Itävallasta. Sarjassa pelataan 40 ottelun runkosarja ja sen jälkeen vain 8 parasta pääse Play-Offeihin.

Onko sinulla tietoa kuinka monta suomalaista pelaajaa pelaa Keski-Euroopassa?

En tiedä tarkkaa lukumäärää mutta sanoisin että kymmeniä.

Mitä teet vapaa-ajalla?

Käyn silloin tällöin pienillä vaellusreissuilla. Laskettelemassa olen käynyt myös. Eniten kuitenkin tykkään soittaa ja laulaa. Meillä on täällä oma suomalaisten bändi (kolme kitaristia) jolla ollaan tehty keikkaakin jo täällä.

Onko joku paikka lähialueella jota suosittelisit muille?

Karren-vuori jonka huipulla on hieno ravintola ja mahtavat näköalat. Myös Bregenzerwaldin alue on näkemisen arvoinen.

Ikävöitkö Suomeen? Kuinka usein käyt Suomessa?

Välillä on ikävä Suomen luontoa (järviä), perhettä ja kavereita. Mutta tosin hyvin kyllä viihdyn täällä. Suomessa olen käynyt viimeksi heinäkuussa. Nyt varmaan helmikuun alussa ehdin käymään seuraavan kerran.


Kiitos haastattelusta Jussi Tupamäki.

Käy lukemassa tai ainakin katsomassa kuvat Tarjan blogista.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi